Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

HELMIKUUN SUMMAUS

                     Hyvin mennyt helmikuu lipesi lopulta kuitenkin ylikunnon ja tuhdin jumin puolelle. Roiso määrä kovaa harjoittelua vei rajan toiselle puolelle - sinne väärälle puolelle - ylikuntoon. Tuntemukset ylikunnosta on nyt selvät. Elimistö ei reagoi rasitukseen normaalisti. Edelleen näen kuitenkin, että oireet on lieviä, sillä levossa moni asia on hyvin - joskaan ei kaikki. Hyvää: Verenpaine, lepopulssi, yleistila, yleisvointi... Kohtuullista on Hb ja yleinen jaksaminen... Huonoa: Pääkipu (johtuu pääasiasa luultavasti taas rautalääkkeestä) ja nukkuminen katkonaista.


tässä linkki tammikuun yhteenvetoon.

HELMIKUUN YHTEENVETO.





* KUUKAUDESSA 29 PÄIVÄÄ

* 5 LEPOPÄIVÄÄ

* 24 HARJOITUSPÄIVÄÄ, JOISSA 40 HARJOITUS KERTAA

* 464,8km JUOKSUA, JOSTA POLUILLA 161km (vähennetty kaikki polkureittien tie-osuudet). Polut usein melko lumisia

* 32km KÄVELYÄ (lumikengillä)

* 57h 43min HARJOITTELUA 

* SAIRASPÄIVÄT nolla 

* NOSTOT: A) Kaksi vertikaalitonni tunkkausta Linnanmäellä… B) Ajautuminen ylikuntoon… C) Etureisien tuhti jumi…  Siinäpä "saavutuksia" helmikuulta...




                       Toimenpiteet normitilaan pääsemiseksi: Tietysti kuunnella kehon viestejä. Näihin ei ole valmiita sapluunoita, vaan nämä ovat aina yksilöllisiä ja sillä tavalla ainutkertaisia. Ylikuntoon on lisäksi hyvin vaikea edes päästä.

                       Tällä viikolla ALUSTAVA suunnitelma on kaksi hierontaa, kaksi lepopäivää ja vain noin 6h harjoittelua kevyesti, mutta hieman monotomisuutta rikkoen. Seuraavalla viikolla 10h harjoittelua, josta 4h on lumikenkäilyä. Kaksi lepoa ja elimistön tarkkailu jatkuu.

                       Kunto vaikuttaisi näin kolmella tulpalla käydessäänkin olevan rauhoittavan hyvä. Silti pikku ketutus on päällä. Intoa olisi, mutta nyt ei auta kuin hoitaa tämä asia kuntoon, jotta voi päästä kuntoon.

                     Lopuksi biisi, joka on vedetty hyvällä ammattitaidolla ja ennenkaikkea antaumuksella. Mie tykkäsin!

KLIKKAA BIISI TÄSTÄ

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2016
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

4 kommenttia:

  1. pasi.koskinen2. maaliskuuta 2016 klo 11.34

    Eri ihmisten kyky kestää erilaista harjoittelua on täysin erilainen.
    Sensijaan täysin samanlaista on aika joka kuluu että todellisesta ylikunnosta tai overtraining syndromasta toipuu - tämä aika on aina pitkä.
    Ja se tuntuu aina pidemmältä mitä enemmän ultrajuoksua kaipaa ; )
    Omassa blogissani olen kirjoittanut aiheesta kattavasti.

    En usko sinun olevan kovin pitkällä "pihalla", kunhan olet väsynyt ja jumissa.

    Toivon että et sinä eikä kukaan muukaan joudu kokemaan senkaltaisia väsymyksiä mitä minulla on ollut tässä viimeaikoina...toipuminen on yhtä suurta perkelettä jos vetää itsensä kunnolla loppuun.

    Otapa rennosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni Vähäaho2. maaliskuuta 2016 klo 12.16

      Joo, koskaan ei voi tietää ennen kuin on tulevat päivät katsonut, mitä ne tuo tulleessaan. Kutina on että kevennys riittää, mutta otetaan tarvittaessa lisää esim. lepoa jos niikseen asiat menevät. Tämä kaikkihan ratkeaa siihen, miten tuhti ylikunto on - ja vain aika sen näyttää. Myös toipuminen riippuu ylikunnon otteen lujuudesta. Edelleen uskon, että aikainen tunnistaminen voisi olla tie hieman helpompaan palautumiseen siitä. Tiedän, että pahimmillaan ylikunnosta toipuminen voi viedä jopa yli vuoden.

      Eri asia on sitten, miten niiden tarinoiden ihmiset ovat sitä hoitaneet - ja mitkä syyt niihin ovat johtaneet. Loppupeleissä kaikki on kuitenkin yksilöllistä. Aiheuttajat, miten syvällä, ja toipuminen. Kaikki riippuu kaikesta.

      Poista
  2. Päivikki2. maaliskuuta 2016 klo 20.31

    Ai, jäinkin miettimään viimeks kun morjestettiin, että puhuitko tosissaan ylikunnosta... No nyt malttia sitten, oot onneksi kuitenkin huomannut melkein ajoissa. Minäkin vedin tuossa hiihtolenkkiä niin että väsy lopen tuli ja on mennyt melko kauan palautellessa. Nyt oon opetellut liikkumaan maltillisemmilla sykkeillä. Pakko mikä pakko :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Onni Vähäaho2. maaliskuuta 2016 klo 21.07

    Kiitos, kiitos teille ystävät. :) Tämä on ollut helppoa ja ei ole ollut. Vaikka asia on sisällä ok, ei se ole silti niin helppoa kuin mitä sen ajattelisi olevan. Kun jonkun haasteen joutuu todellisuudessa kohtaamaan, on se aina hieman erilaista kuin mihin on etukäteen valmistunut. Monenlaisia riskejä on tullut etukäteen pohdittua - valmistauduttua.

    Täysin uusi tuntemus lähes 25000km juoksukilsan jälkeen kropassa on aina haaste. Haasteista kuitenkin tykätään, joten yritetään tämäkin ottaa sellaisenaan. :)

    Tsemppiä sinullekkin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)