TERVEISET KAHVILTA OSA.1

                     Jaan tässä kirjoituksessa tuntoja, miltä tuntuu kun on ylikunnossa. Jospa tästä joku hyötyisi.

                      Kun juoksija vetää jollain tavalla harjoittelussaan yli, sanotaan sitä "kahville" vetämiseksi. Minä löysin itseni ylikunnosta viikko sitten lauantaina. Parasympaattinen ylikunto oli onneksi oletetun lievä ja olen nousemassa tuhkasta. Itse asiassa reilu viikko sitten perjantaina koin 12km perhelenkillä tuntemuksia joita en ole kokenut sitten vuoden 2007 helmikuun öisen lenkkikokeilun. Matka seuraavalle puulle tuntui raskaalta. Nostettuani kävelystä hölkälle, otin maaliksi jonkun puun, johon saakka yritin jaksaa juosta. Metsä täyttyi huokauksista. Yhtäkkiä perhereitin viimeiset 5km tuntui loputtoman pitkiltä ja pitkästyttäviltä. Hyvin erikoinen olo. Se oli jopa hieman pelottavaa. Seuraavana päivänä olo oli jaksavampi, mutta sykkeitä oli vaikea nostaa yli 150:n. Maksimini on 177. Olikin selvää, että minulla oli lievä ylikunto ja sen parasympaattinen muoto.

                       Sunnuntaina olo oli kuin olisin laskenut alle. Olo oli vielä aika outo. Säikähtänyt koira, joka oli haistanut suden suolla. Kiivetessäni kotiini, kolmanteen kerrokseen, tuntui se etureisissä lähes tunkkaukselta. Olin kyllä aika perusteellisesti onnistunut treenaamaan itseni kahville - jos ei muuten niin ainakin päivä sellaisille. Aloitin myös varalta rautakuurin.

                      Alkuviikosta, saadessani unta ja lepoa ruhoon, aloin sykkeiden puolesta nousta pahimmasta suosta. Sykkeethän oli menneet epätilaan varsin lyhyessä ajassa, joten niiden odotinkin korjaantuvan suhteellisen nopeasti. Maanantaina tein 15km kevyen intervallin hölkäten 4min, kävelten 4min. Välillä vedin reippaitakin pätkiä. Jopa yhden koko kilsan 3:56(maksimisyke 168). Sykkeitä oli edelleen hyvin työläs nostaa.

                     Tiistaina oli 90min hieronta ja täyslepo. Etureidet oli aivan tiiliskiveä! Huh, huh... Keskiviikkona kävin noin 12km perhereitin (vaellusreitti) hyvin kevyesti, tehoja vaihdellen, monotomisuuden rikkoen. Paluumatkalla kokeilin yhden tonnin vastamaahan varovaisesti kiihdyttäen, mutta ei loppuun asti. Tonni meni 4:18. Maksimi oli 163.

                     Torstaina kävin juhlistamassa Nivalan Keijon kanssa Antero Erkkilän 100:tta perhelenkkiä. Se meni erittäin leppoisasti lähes huoltavana lenkkinä. Perjantaina oli 1h hieronta, pelkästään etureisille. Etureidet olivat aivan pinnalta jo hieman auenneet, mutta edelleen pienen painalluksen päässä oli edelleen tiiliskivi jumi vastassa. Pientä edistymistä kuitenkin, mutta silti päällimmäinen tunne oli huh,huh...

                     Lauantaina loppu kahden yövuoron työhugit. Uni ei ollut vielä normaalia. Eli jotenkin epätila oli edelleen läsnä. Pasi Koskinen tuli Kirsin kanssa meille kylään. Käytiin myös pieni, hyvin kevyt lenkki. 8,4km, avg.syke117 (keskivauhti 6:03). Kahvia on aina mukava juoda ja vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa. 

                     Sunnuntaihin heräsin HYVIN nukkuneena. Päätin myös lopettaa rautakuurin. Uni on aina hyvä mittari. Puolen päivän jälkeen kävin hyvin kevyesti verrytteleen 5km. Yhden kilsan juoksin rennolla, mutta helpolla askeleella 4:29. Kevyttä reipasta, sillä keskisyke oli vain 144 (max.148). Koko lenkin keskivauhti 5:19 ja keskisyke128. Tuntui ihan hyvältä. Silti tuossa hieman reippaamalla kilsalla ei etureidet edelleenkään toimineet aivan normaalisti.

                     Nyt illalla lähdin hölkkä 5min + kävely 1min -rytmillä kiertämään vaellusreittimme ns. perhelenkkiä. Menomatkalla mennään myötämaavoittoisesti. Tiepätkän lopussa otin yhden 5min pätkän hyvää haipakkaa. Jotenkin etureisien jäykkyys kuitenkin tuntui vaikuttavan juoksurytmin ylläpitämiseen vakaana. Paikoin meno oli toki ihan "imevääkin". Kilsan pätkällä oli loput 200m pehmeää polkua. Kilsa 4:19. Polku-osuudella otin vielä yhden 5min pätkän hieman yli 150 tehoilla. Enempää en viitsinyt poluilla nykkiä, sillä polku oli sen verran pehmeä, ettei reisien aukeaminen olisi ollut niinkään varmaa. Enkä takapakkia tässä nyt kaipaisi. Paluumatkalla tie-osuudella juoksin vielä kolmannen 5min pätkän reippaammin ja nyt isompaa kovaa viimeiset n.700m 3:55min/km -vauhdilla. Sykkeet sain nouseen 168:n. Edelleen koneessa on hienoista epätilaa, mutta nyt sykkeet reagoi jo melko lähelle normaaliin verraten.

                       8 päivän aikana tuli pääosin hyvin kevyttä juoksua vain 64km, jotka tuli juostua siis tällä viikolla ma-su. Monotomisuutta rikoin kuitenkin lyhyillä aukasuilla ja 4kappaleella reippaita/kovia kilsoja. Edistystä on tullut, mutta kyllä täytyy ihmetellä, miten tunkkauksella voi saada reidet näin tuhtiin jumiin!!! Kyllä etureidet on minun heikkokohta. Kyllä tässä on paljon kehittämistä. Täytyy toivoa, että tulevan viikon aikana reidet sulais ja pääsis taas reenaamaan.

                      Olotila on nyt jo varsin normaali ja fiilis hyvä. Joten kroppa on muuten jo varsin jees mallilla. Huomenna taas 90min hieronta ja eiköhän siinä tarvita kapulaa hampaiden väliin. Lasse (hieroja) on kyllä sen verran ammattitaitoinen ja urheilumiehenä oikeista naruista vetävä, että eiköhän tästä hyvä tule. Mutta kuten todettua, ei tähän ole mitään hokkuspokkus-temppua.

                      Lopuksi. Hommasin tässä hiljattain Ylivieskan Kärkkäiseltä kokeeksi nastapolkujuoksukengiksi Inov Arctic Talonit ja 2XU:n kompressiotrikoot. Kyllä täytyy sanoa, että oli kyllä hyvät hankinnat! Inov Arctic Talonit on kyllä tosi vakaat, mutta samalla tavallisen juoksukengän lailla notkeat juosta. Nastat pureutuu makosasti niin tiehen kuin polkuun kiinni ja voimakas kuviointi ohjaa hyvin teknisillä polkupätkillä. Kyllä minä tykkään! Noi 2XU:n kompressiotrikoot puolestaan jotenkin suuntaa kaiken energian oikeaan suuntaan - eteenpäin. Eikä siitäkään voi moittia, että ne saa kulkijan näyttämään kiinteämmältä. :) Uskon, että näiden varustehankitojen myötä, ja toivuttuani tästä jumista, voin tehdä poluilla vielä omalle tasolle ennätysvauhdikkaitakin lenkkejä.  

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.3.2016