ULTRAPOLKUJUOKSUA I-SR2014 REITILLÄ

                   Tarkoituksenani oli kiertää I-SR2014 vaellusreitti (a´ 57km) kolme kertaa putkeen. Ajankohta oli eilen ja tänään. Reilu kolme viikkoa Vaarojen maratonin ja raskaan kauden päätyttyä. Silti olin luottavainen. Suoritukseen tulisi menemään etukäteislaskujeni mukaan 30-36h. Suunnittelin huolella tuntematonta. Soitin mm. Visa-Pekka Larivaaralle, miehelle joka on kiertänyt Karhunkierroksen TUPLANA (n.165km) alle 29 tuntiin. Muistin tuon puhelun keskustelut hyvin iltayön synkkinä tunteina. Kumpi tuli ensin? Pää vai jalat?

                     Minulle tärkeä ja mainio ystäväpiirini muodostivat WhatsApp -ryhmän. Myös omasta rakkaasta perheestä oli vaimo ja tytär ryhmässä. Aprikoin tyttärelle tämän olevan liian rankkaa, mutta hän niin kovasti itse halusi. Ryhmä oli kuin väki ladun varrella, se hurrasi minua eteenpäin.

                                                              Lähtövirittelyjä

                    Ensimmäiselle kierrokselle sain paikallisen oppi-isäni matkaan. Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala on kiertänyt kanssani tuon reitin muutaman kerran. Löysimme alusta asti yhteisen soinnut, vain laulu puuttui. Maisema vaihtui nopeasti. WhatsApp -ryhmän riehakas stadionalueenomainen kannustus raikui raivokkaan humoristisena: -"Riskillä vaan, sanon minä!" Alkumatkan ainoa takaisku oli lennokas kaatuminen rajalinjan laskussa hieman ennen Lorvinlinjaa. Loukkasin solisluuta/olkapäätä. Vähä-aikaa näkyi tähtiä pilvisellä taivaalla.

                    P2(11km) pisteellä ollaan kevyestä menotunteesta huolimatta 11min aikataulua edellä. P4(23km) pisteellä jo 21min. Tunne siitä, että saamme löysätä jo muutoinkin kevyttä menoa voimaannutti entisestään menoa. Tyttö kannustaa WhatsApp´ssa. Kannustus jatkuu viestiketjussa hurjana. Karnevaalimeininki, vaikka ollaan erämaisen takaosan syvimmissä syövereissä, syövereissä, jonne on monen matkanteko katkennut.

                    Syyryssä (26km) täytettiin energia ja juomavarastoja kätköltä. Huomiona, että esim. Banaani oli melko kylmää. Myös suklaat piti laittaa rinnankohdan taskuihin sulamaan.

                                                  Syyryn juoma/eväskätköllä.

                   Noin 3km kallio-osuus. Juoksen koko ajan edellä. Yhtäkkiä takana alkaa kuulua rapinaa, joka viittaa taiteellisiin tanssiliikkeisiin. Keijo ottaa sellaiset etukenot, että siinä ettei ehdi kiivetä selkääni ennen kuin saa hyppynsä alas. Teknistä.                            

                               Juuri P6 pisteen ohitettuamme. Mestarille maistuu eväs takana.

                   P6(31km) saavuimme ajassa 4:18h. Olimme 32min aikataulua edellä. Ruoka maistui ja söimme kilvan leipiä. Aikataulussa reilusti edellä ja ruoka maistuu. Hyvä merkki.

                   Nousemme Iso-Juurikan penkalle. Askel on harvinaisen kepeä aikaisempiin kiertoihin peilaten. Sanonkin Keijolle, että maltetaan nyt kuitenkin pidätellä, kun tuota matkaa on sen verran vielä jäljellä. Ja kylläpä sai taas nauraa. Matkaa oli todellakin jäljellä. Kerroin myös Keijolle, että en uskonut kovinkaan monen uskovan kolmen kierroksen kiertämiseeni. Keijo nyökkäilikin asian olevan niin. Kukaan siitä ei ollut minulle puhunut, mutta tiesin sen silti. Sehän on aika luonnollista. Itse uskoin, ja juuri siksi olin tässä. Toki tiesin sen itsekin, että haaste on kova, ja juuri siksi niin motivoiva - tehdä uskomattomasta totta.

                   Matka soljuu iloisesti etiäppäin. Juurikan pohjoispään penkalla täytyy taas pannuttaa kunnolla. Tällä kertaa ei käynyt kuinkaan, eikä olkapääkään vaivaa enää. P7 pisteen kätköllä silmäilen äkkiä(!) kannustusviestejä.

   P7 (rapiat 40km) miten tämä voi olla näin helppoa? Kuvaa ei ole toiselta kierrokselta.

                        On hienoa kuulua itseään parempaan seuraan, lainatakseni aina kohteliasta Poikki-Timppaa, jonka viralliseksi titteliksi julistettiin viime paikallislehdessä JUOKSIJA.

                             Rajaperä v.2016: Joutoväkeä ja yksi juoksija.



                      Totta tuokin, mutta totta sekin, että OIKEASTI arvostan tosi korkealle tätä yhteisöä joka auttoi minua tässäkin taistossa. Mielestäni meissä on voimaa olla yhtä, sitä voimaa joka ei ole nyky-yhteiskunnassa itsestään selvää. Se jos joku on aitoa.

                      Pesäneva maratonmatkan tuolla puolen intoudumme kuvaamaan alati taulumaisen upeaa pesänevaa.  

                                        v.2013 maratonin Suomenmestari M60

                      Pian pitkoksista vapaan(!) Pesänevan tuolla puolen koittaa Lahnajärventie uudelleen ja P8 (45km). Siellä ajassa 6:36h. 34min aikataulua edellä. Pieni himmailu näkyy vähän kellossa. Säästämme voimia. Alan valmistautua tällä tavoin seuraavalle kierrokselle, ottamalla loppukierroksen korostetun kevyesti. Tuossa kohtaa kenties hauskin WhatsApp -viesti tulee Lasse Ylimäen näppäilemänä: "Sehän saa Timppa rueta pukemaan kohta housuja jalakaan." ..."On se vain meininkiä", komppaa Marko Mattila. Muut peukuttaa ja näyttää hauistaan.

                     Loppumatka lasketellaan lähtö ja maalialueelle, eli pulpetille. Eka kierros täyttyy ajassa 8:21:10, eli noin 8:22h.

                       600m ennen pulpettia. Kevyesti tulee.

                       Vähän komiikkaa.

                       Lihakeittoa, Timpan tuomaa kahvia, sokeria ja keksiä.

                     21min eväs -ja varustetauon jälkeen alkaa toinen kierros juoksija Timo Poikkimäen kanssa.

                     Timo juoksisi P2:lle asti ja jatkaisi siitä sitten 25km etulenkkiä omia teitään. Toinen kierros alkaa mukavissa tunnelmissa. Juoksu tuntuu alunalkaen samanlaiselta kuin se oli tuntunut eka kiekan lopussakin. Ensimmäinen 5km menee huomaamatta. Noin 8km kohdalla alkaa kuitenkin painaa jalkaa. Kuin leikaten tuntuu jalat puhdittomilta. Ei mitään hidasta hiipumista vaan merkittävä voimattomuus. Vauhti hieman tippuu, mutta matka jatkuu kohti pimeyttä, joka alkaa laskeutumaan.

                     Toisen kierroksen P2 ajassa 10:26. Timppa jatkaa matkaansa. Hyvä apu vajaan kahden tunnin verran. Aikataulua vielä 14min edellä. Ero kutistui kuitenkin lähdöstä tähän 3min verran. Olennaisinta on kuitenkin, että olen nyt ensimmäisessä voimattomuus kuopassa. Tätä jatkuu Pesänevan toiselle puolen - toivottomuutta. Kunnes toisen kierroksen ollessa n.14km vaiheilla teen Lotus-kyykyn. Kellossa 70,5km. Lunta alkaa kaunoon ja meikä kyykyssä vaivaismäntyjen katveessa. Luonnon kanssa yhtä. Kyykky tepsii ja keventää askelta sekä mieltä. Usko tulevaan palaa ja virkustun. Pääsen ylös kuopasta!

                   Matka kohti P3 eväskätköä jatkuu. Palautusjuoma maistuu. Kaikki maistuu - siis vatsa vetää. Se on näissä olennaisinta, sillä se on keskiössä, josta myös jalat ja pää elää. Jossain 18km kohdalla toista kierrosta kaikkivoipaisuus on taas takana ja mielen valtaa voimakas synkkyys. Tajuan katselevani vajaa kellonympärys sitten tapaamiani puita ja suomättäitä taas uudelleen pilkkopimeässä vain otsalampun valokeila ja taivaalta tippuva lumi kanssani. Kieriskelen epätoivossa. Mietin etteikö todella ole ihmisen lapsella muuta miettimistä kuin tätä surkeutta. Mietin myös eikö ole muuta itsensä haastamista kuin rämpiä Iso-Sydänmaan reitin teknistä ja pehmeää takaosaa yksin loputtomassa pimeydessä.

                    Hädässä pelaa usein onneksi vaistot. Soitan kotiin klo.20:20. Olen 21km kohdalla toista kierrosta. Tajuan, että nyt on pitkästi kaikkialle. Pyydän vaimoani tekemään minulle vielä yhden kätkön. Nimittiäin kotiavainkätkön. En ole enää varma mistään jaksamisesta. Otan vain uuden askeleen ja sitten taas uuden. Jokainen niistä tuntuu raskaalta.

                    P4 (80km) ajassa 12:49h. Kannustus raikaa yhä kovempana. 9min aikataulua perässä. Tuntuu ihmeeltä, että niinkin vähän. On ollut niin huonoa, mutta on minulla hienoa sakkia! Ainoa äpärä, joka ei enää usko tähän on se joka on itse täällä - sydänmaalla. Lunta kaunoo taivaalta kuin peittääkseni haaveeni kevyeeseen peitteeseen. Tossukaan ei enää pidä. Hokat piti ok. ekalla kiekalla, mutta nyt alkaa luistaa. P5 kätköpisteellä istun mättäälle syömään. Tämän minä osaan. Aina toivoin hiljaa mielessäni syödessäni rauhassa, että josko sittenkin nousisin uudestaan kuin Fenix -lintu. Sinä olet tuolla kuitenkin niin yksin oman suorituksen kanssa. Kukaan ei sinua kanna, sinun on itse kannettava itsesi.

                   Raahatessani itseni Mäyränpesän ja Laihakankaan kivikkoisen baanan lävitse, tunnen todella eläväni. Näihin tunnelmiin ei pääse kympin tielenkeillä. Nämä kannattaa aina, vaikka kävisi oharasestikin. Näissä saa usein venyä henkisesti ja fyysisesti sellaisiin sfääreihin, ettei niitä oikein jälestäpäin tajuakaan.

                    Jarmo "Hönky" Honkala viestitti a) kävelleensä pesänevan yli n.10km sytyttääkseen minulle Pykyn autiotuvan mökin kaminan lämpimäksi ja b) tulisi minua vastaan. Nämä - Keijon, Juoksija Timpan ja Hönky-Honkalan kädenojennukset olivat isoja apuja minun selviytymisessä sinne asti mitä selvisin.

                   P6 (88km) 14:40h. Matka jatkui ylikypsennetyt spaghettijalat menopeleinä. Tosi voimatonta ja surkeaa tekemistä maustettuna päällä, joka oli liki 3h kertonut, ettei jaksa ja pysty tätä nyt. Vain vatsasta oli hyvää seuraa. Lumisade yltyi ja liukastelu sen myötä. Aina kellahtaessani nurin, oli työn takana päästä pystyyn. Niin sitä kuitenkin aina vähän jaksoi ja pian näkyi Hönky-Honkalan valokeila. Pykylle oli matkaa 2km.

                  Jarmo käveli helponnäköisesti edelläni varmoin askelin. Minä JUOKSIN pysyäkseni Jarmon perässä. Tuli tunne kuin Jarmo olisi isäni ja minä juonitteleva kurahousuinen tenava, jolta oli juuri otettu tikkari kädestä. Siinä minä sipsuttelin isän perässä, eikä mikään ollut hyvin. Ja kuin kruunuksi ajatuksilleni totesi Hönky isällisesti: -"No, mennäänpä nyt ensin Pykylle ja katotaan sitten". Toive uudesta tikkarista heräsi ja tein parhaani, vaikka sitten kurahousut kahisten, mutta halusin vain äkkiä Pykyn lämpöön.

                   Pykyllä olimme hieman ennen puoltayötä. Hönkyllä oli kuumaa mehua ja mustikkapiirakka. Voi, että maistui. Jonte-Konde arvasikin oikein kotikatsomossa, kun viestitti Hönkyn emannoivan minulle hyvät eväät. Olin rasvannut itseni hyväksi jo Syyryssä 10km aikaisemmin ja vaatteetkin olivat riittävän kuivat. Niinpä vaihdoin vain uudet vedenpitävät sukat ja Sarvan nasturin jalkaan. Pykyn oven suljimme klo.0.02.

                   Olin kuin uudesti syntynyt. Nyt taas kaikki tuntui olevan mahdollista. Tämä on niin tätä. Vähän samanlainen olo kuin lähtiessäni toiselle kierrokselle. Hölkkäsin noin 8min/km vauhtia. Käveltiin huonot kohdat. Ainakin toinen kierros tulisi umpeutumaan hieman ennen klo.4:ää, se tuntui tuossa kohtaa selviöltä.

                   P7 tultiin Pykyltä lähteneen 5km helpon rallatuksen jälkeen. Eväskätköltä vielä palautusjuomaa ja liiveihin lisää juomaa. Taas oltiin prosessissa. Sitten alkoi pehmeämpi metsäpolku ennen Pesänevaa. Pian alkoi voimat kadota. Lasi joka oli äsken täynnä tuntui olevan nyt tyhjän. Tuntui uskomattomalta menettää tuo voimaantumisen tunne. Taas alettiin työstään.

                   Missään vaiheessa ei ollut kramppeja (5-6 suola ja magnesiumtablettia koko reissulla, ei muita tabuja) tai mitään muitakaan lihas tai nivelkipuja. Kivutonta menoa. Voimattomuus jaloissa ja henkinen uupuminen olivat minun kipuni. Tultiin Pesänevalle. Hönky käveli suon päällä, minä sisässä. Siltä se tuntui. Aloin vajota voimiltani todella alas. Koitin pitää sen tunteen sisälläni. Pian kuitenkin romahdin. Tuntui kuin en jaksaisi enää askeltakaan. Hönky ei tietenkään voinut tarkkaan tietää ajatuksiani voimistani vaan tsemppasi ainakin Pyssymäelle asti. Minulle Pyssymäki oli tällä kertaa seuraava tie. Eikä sekään tuntunut itsestäänselvyydeltä.

                   Jouduin nojaamaan käsillä jalkoihini tämän tästä. Askelten eteen piti ponnistaa todella paljon. Hönky meni pyynnöstäni lämmittämään autoa edeltä. Raahauduin viimeisillä voimilla autoon. 103,35km. 17:56:36 tuli mittariin. Tuloksena valtaisa kokemus ja ponnistus. Päällimmäisenä tunteena tuossa hetkessä, kun sammutin kellon, oli pettymys. Samalla tiesin, että olin yrittänyt kaikkeni ja tämän kertainen tulema olisi vain hyväksyttävä osana matkaa tässä harrastuksessa. Tiedän, että minulla on vielä paljon kehittämistä. Olen vielä aika heikkotasoinen tässä hommassa. Nöyrä pitää olla. Tiedän myös, että tällaisissa pitäisi olla useammin saatavilla lämmintä ruokaa/juomaa. 57km välein vartti autiotuvassa ei oikein riitä minun tasolla näillä keleillä.

                 Lopuksi haluan kiittää suuremmoisia ystäviäni ja tuttujani tämän tarinan mahdollistamisesta!!! Kiitos!!!



Onni Vähäaho, Nivalassa 26.10.2016                

LANKKU HAASTE 30 PÄIVÄÄ

                       Hieman motivointia oman keskivartalon tiivistykseen. 30 päivän lankkuhaaste. 25.3 - 23.4.2016. Joka päivä vähintään 5min lankkuja. Saa tehdä sarjoissa ja vaikka pitkin päivää. Messiin vaan. Aina se kannattaa. Ne jotka eivät tiedä, mikä on lankutus, tässä kuvia.

1.PÄIVÄ: Tänään tein 15,3km vauhtileikittelyn perään lankkuja 2x2min ja 1x1min.  Paino 82,9kg.

2.PÄIVÄ: Tänään juoksua polulla 11km ja perään lankkuja jälleen 2x2min ja 1x1min. Ja eiku iltahugiin duuniin :) Paino 82,9kg.

3.PÄIVÄ: Tänään juoksua yhteensä 25,7km. Sisältäen 5km ennätysjuoksun. Lankkuja pitkin päivää 2x2min ja 1x1min. Paino 83,2kg. Mämmi maistuu. :)

4.PÄIVÄ: Tänään lepoa juoksusta. Paino 84,1kg (Yöhugit, seli, seli). Lankut 3min + 2min.

5.PÄIVÄ: Yövuorojen jälkeen eri syistä unet jäi liian vähiin. Paino 83,1kg. Juoksua I-SR2014 reitillä 11km. Lankut jäi kaupoissa käyntejen jälkeen. Väsytti ja v... Siis teinkin vähän ekstraa. 3x2min = 6min lankkuja. Hä-hää, itelle!

6.PÄIVÄ: Lankut tuli tänäänkin tehtyä mallia 2min+2min+1min. Jalkoja tuli liikuteltua aamuyöstä hieman takkuisesti, mutta kuitenkin 59km. Iltapäivällä oli jo peruskepeä koipi ja 7km ruikkaus. Paino 83,4kg (muistaakseni). Jämäköitä lankkuja haasteen ottaneille!

7.PÄIVÄ: Tänään nylykkyhölkkää 44km (2x22km järvenkierto). Välissä ja lopuksi 5min lankkuja (2+2+1min). Paino 82,8kg. Piisalle asti.

8.PÄIVÄ: Palauttelevaa hölkkää kahdessa (10+7) erässä yhteensä 17km. Lankut tänään 2min + 2x1.30min. Paino 83,7kg. Ei vaaraa laihtumisesta.

9.PÄIVÄ: 3h Polkujuoksua (I-SR2014 Etulenkki 25,1km) ja lankut 3x2min = 6min. Paino 83,9kg.

10.PÄIVÄ: 7km huoltavaa hölkkää ja lankut 1x3.30min ja 1x1.30min. Paino 83,3kg.

11.PÄIVÄ: Lepopäivä juoksusta. Kevyt viikko alkaa. Eilen päätös painon tiputtamisesta ainakin vappuun asti. Paino nyt 82,9kg. Lankut 3+1+1min.

12.PÄIVÄ: Huoltavaa polkujuoksua 10,6km. Lankkuja reilu 5min kolmessa osassa. Paino 82,9kg. Alkaa syöntirytmi löytyä ja ruokailut säännöllistyä, sekä olo parantua. Paino alkaa laskemaan pikapuolin :) Nyt ei aiota tiputtaa, vaan tiputetaan.

13.PÄIVÄ: Vähän reippaampaa 10km pätkä 16km lenkillä. Lankut 2+2+1min. Paino 82,6kg. Non-niin, eka nitkaus vähän alaspäin painon suhteen.

14.PÄIVÄ: Pitkä päivä töissä. 7km palauttelua. Lankut 3+2min. Paino 82,5kg.

15.PÄIVÄ: Pitkä päivä töissä. 7km kevyttä hölkkää fiilistellen, huvin vuoksi, ajan kuluksi. Lankut 3+1+1min. Paino 81,8kg. Paino tippunut nyt 1,0kg edellisen viikon alimmasta. :)

16.PÄIVÄ: Juoksua tänään 30km. Aamulla polulla 25km ja illalla tiellä verryttelyä 5km. Lankkuja tänään yht.6min. 3x2min. Paino 81,4kg. Hyvin tippuu.

17.PÄIVÄ: Aamulla nihkiää ja energiavajeisena 16km huoltavaa hölkkää. Lankut 4x1,5min = 6min. Paino 81,5kg. Illalla matkustus Tampereelle koulutukseen.

18.PÄIVÄ: Lepopäivä juoksusta. Koulutuspäivä Tampereella. Illalla matkustus kotiin. Lankut tänään 2+3min. Ei painolukemaa. Vyö meinaa mennä reikää tiukemmalle, joten hyvin on lähtenyt keskivartalosta :)

19.PÄIVÄ: Juoksua 27km (5+22). Lankkuja tänään yht. 7min (3+2+2). Paino 81,2kg.

20.PÄIVÄ: Juoksua 15km (10+5). Lankkuja tänään 5min. 2+ 2x1:30min. Paino 82,6kg.

21.PÄIVÄ: Juoksua 7km. Lankkuja tänään 3+2min. Paino 82,0kg. Tämähän tulee kohta tavaksi - lankuttaa. Ehkä 30pv jälkeen on kuitenkin hyvä ottaa hieman lepopäiviä.

22.PÄIVÄ: Juoksusta lepopäivä. Lankkuja tänään yht. 6min. 3x2min. Paino 82,1kg.

23.PÄIVÄ: Juoksua rapiat 37km. Lankkuja tänään 5min. 3:30min + 1:30min. Paino 80,8kg.

24.PÄIVÄ: Yövuoropäivä. Näkyy taas heti painossa. 82,3kg. Palauttelevaa hölkkää tänään 7km. Lankkuja 3+2min.

25.PÄIVÄ: Yövuorojen päättymispäivä. Jalkapohjan jänteisiin särkylääke. Nostaa yleensä seuraavan vrk ajaksi painoa. Tänään lankut 2x2:30min. Paino 82,5kg.

26.PÄIVÄ: Juoksua yhteensä 21,5km kahdessa osassa (5+16,5). Lankut tänään 3+2min. Paino 81,1kg.

27.PÄIVÄ: Juoksua yhteensä 32,3km, josta heti aamusta I-SR2014 etulenkki Vk1 Reipasta Hietapuolen Bekelen kanssa alle 6min/km tahtia. Aika maukas sipasu :) Lankut 3:30min + 1:30min. Paino 82,0kg.

28.PÄIVÄ: Juoksua 22km. Kropassa turvotusta edellisien päivien rasituksista (yövuorot ja sen jälkeen paljo harjoittelu). Paino 82,3kg. Tänään vielä Burana pää -ja olkapääkipuun, eli huomenna todennäköisesti paino vielä korkeampi. Lankut tänään 3+2min.

29.PÄIVÄ: Juoksua 16,5km. Lankut 2min + 2x1:30min. Paino 82,6kg. (Buranan vaikutus + kova reeniviikko vieny kropan turvotustilaan)

30.PÄIVÄ: Juoksua 16km. Tänään yksi lankutus (5min). Meni ihan ok. Kiitos kaikille haasteeseen ryhtyneille. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 25.3.2016