Näytetään tekstit, joissa on tunniste PEP2017. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste PEP2017. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. elokuuta 2017

PEP2017 57KM MATKAN SPECIAALI VIDEOT

OSA 1 (Juha Kuukasjärvi, Janne Haikola ja Mia Tuoriniemi)



OSA 2 (Jari Kaukua, Lasse Ylimäki ja Arto Vartiainen)



OSA 3 (Jarmo Honkala, Regis Rouge-Oikarinen, Mika Leppälä ja Onni Vähäaho)


HUOM!!! Samalla reitillä 23-24.9 (la-su) PUF2017 Suomen pisin (171km) polkujuoksukisa! Tutustu ja hullaannu mukaan!



Onni Vähäaho, Nivalassa 28.8.2017

lauantai 26. elokuuta 2017

TOIPUMISTA PEP2017 57km KISASTA

                          7 päivää Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 57km kisasta. Jotka eivät ole kisastani lukeneet niin linkki siihen tässä. 

TÄSSÄ kaikki pepin kolmen vuoden historian aikana 57km matkalla 37 läpi päässyttä juoksijaa.

                          Miten meni? Oletko tyytyväinen? Täytyikö tavoitteesi? Näitä kysytään, kun syke voi olla vielä kolminumeroinen. Niin pikkukisoissa meiltä hölkkääjiltä kuin isoissa kisoissa huippu-urheilijoiltakin. Ensinnäkin tavoite on aina kuin budjetti - hyvä arvaus. Ja se miten kisa meni, nähdään usein vasta päivien päästä - ei näyttämön vielä höyrytessä. Niin nytkin. Silloin vasta mitataan myös se, miten tyytyväinen on aikaansaamaansa.

                         Olen pahus vieköön vähän ärsyttävän tavoitteellinen ja kova itselleni. Harvoin nostan kisan jälkeisinä päivinä kympin kylttiä omasta suorituksesta. Nyt pääsin sitä lähelle. Mutta se virhe, joka laski arvosanaa oli anteeksiantamaton. Kenkävalinta.

                         Kisa oli siis viikko sitten lauantaina. Sunnuntaina olin kuin krapulassa. Samaten maanantaina. Lisättynä sillä, että teki pahaa ja olin töissä. Raskas päivä. Kroppa joutui ennätyksellisen kovalle. Kaksi päivää menivät täysin levätessä. Silti ne olivat harvinaisen rankan tuntuisia aikaisempien kisojen jälkituntemuksiin verraten.

                         Lihaksisto ei sen sijaan joutunut tavoiteltuun rasitukseen, sillä jo 28km kohdilla alkaneet krampit jättivät tehot alas. Porraskävely alaspäin oli kaksi päivää kisan jälkeenkin vain hieman erilaista kuin normaalisti. Olen miettinyt mikä johti kramppeihin ja koko kisaviikon vaivanneeseen jalkalihasten tilaan, jossa lihaksisto oli koko ajan kramppiherkkä. Tulin siihen tulokseen, että kaksi kovaa hierontaa tuli liian lähelle kisaa yhdistettynä siihen, että tein niiden lomassa kovia lyhyitä vetoja. Vaikkakin hyvinkin varoalueen päässä hieronnoista. Joskus se on pienestä kiinni. Toinen krampit laukaissut tekijä oli jo aikaisemmin manaamani kenkävalinta. Vaimentamattomat kilpanasturit olivat liikaa jaloilleni kallio ja kiviosuuksilla.

                        Tulosurheilu on ollut aina kaikille vaikeaa - ja siksi se onkin niin kiintoisaa. On vain kokeiltava ja opittava virheistä, sekä osattava korjata ne. Jokainen tekee virheitä. Ne pärjää, jotka oppivat niistä. Yritetään siihen ryhmään.

                        Kolme päivää kisasta olo oli jo aika normaali ja kävin pienen lenkin. Reilu 12km aivan kevyesti. Vauhti oli yllättävän lähellä (n.10sek/km päässä) normaalia. Ei vammatuntemuksia. Normaalia lihasväsymystä, mitä kisan jälkeen tapaa olla. Tiistai-iltana alkoi tuntua hieman kurkussa flunssaa enteileviä tuntemuksia.

                        Kurkku tuntemukset jatkuivat keskiviikkona, mutta pysyivät lievinä. Kroppa selvästi reagoi. Nyt olin joutunut koville. No kyllä sitä tuli kaikki reitillä tehtyäkin, että aika olisi paras mahdollinen vaikeuksiin nähden. Keskiviikkona kävin höntsään kavereiden kanssa poluilla reilu 13km. Jalat tuntui paremmalta kuin edellisenä päivänä.

                       Torstaina kurkkukipu oli poissa ja flunssa oli noussut ns. nokkaan. Edelleen flunssa oli siksi lievä, että kävin varovaisesti pep12km reitin jalotteleen. Tekee mielellekin hyvää käydä tekemässä rauhallista lenkkiä metsän siimeksissä kisan jälkeen. Samalla palautuu sekä kroppa että mieli.

                      Torstaina alkoi myös yövuorot. Menneiden päivien rasitus (kisa ja flunssa-oireet) löi kroppaan ja yöllä oli kauhea olo olla töissä. Perjantai-aamuna burana ja nukkumaan. Toinen yöhugi oli vielä edessä.

                      Perjantai päivällä olo oli jo parempi, mutta pidin lepopäivän, koska se olisi nyt paras harjoitus. Toinen yö (pe-la) olikin jo lähes normaalia oloa.

                      Lauantai-aamuna heitin vielä buranan flunssan loppuoireisiin ja otin unet. Sen jälkeen heräsin jo selvästi edellistä päivää paremmalla ololla ja kävin kevyesti pep26km lenkin väärinpäin kiertäen. Eli siis tänään. Ihan kivasti jaksoi, eikä ensimmäisen reilun 2h aikana huomannut juuri mitään eroa normaaliin. Lopussa jalat väsyi normaalia nopeammin, joka tässä vaiheesssa toipumista/palautumista on ihan normaalia.

                      Eli toipuminen ja palautuminen on hyvässä vauhdissa. Ensi viikko menee vielä varsin kevyesti liikkuen. Tällä viikolla on kasassa vain reipas 70km kevyttä hölkkää, joten viikko on ollut hyvin lepovoittoinen. Ehkä ensi viikolla määrä vähän kasvaa, mutta tehot pysyvät vielä melkoisella varmuudellla lähes täysin hyvin kevyenä.

                     Neljän viikon päästä on PUF2017  171km kisa. Johon valmistautumisesta ja ajatuksista tulee varmasti tässä lähiaikoina vielä kirjoitettua.

                     Mukavaa syksyn alkua lukijoille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.8.2017

torstai 24. elokuuta 2017

PEP SEKTORIAIKA HISTORIA

                        Alla olevassa tilastossa esillä Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtuman kolmen vuoden ajalta historiatilasto sektoriajoista. Kolmena vuonna samoina väliaikapisteinä ovat pysyneet niin 12km kuin 26km, joten kolmen sektorin väliaikavertailu on mahdollista siltä osin.

                       Ensimmäisenä vuonna lähtö -ja maali oli n.700m ennen Pyssymäen stadionia, joten v.2015 (* merkatut) sektoriajoissa 1. ja 3.sektori ovat n.700m lyhempiä kuin v.2016 ja v.2017. Toisaalta v.2015 ei ollut yhtään pitkosta.








PYSSYMÄKI EXTREME



POLKUJUOKSUKISOJEN 



SEKTORIAIKA VERTAILUT








* = Vuonna 2015 





1 ja 3 sektori olivat 
SEKTORI 1 = LÄHTÖ - P2 = n.12km
n.700m lyhempiä
SEKTORI 2 = P2 -Syyry = n.14km
mutta silloin ei ollut 
SEKTORI 3 = Syyry - Maali = 31km
yhtään pitkosta.





















12km
14km
31km
Nimi
Sektori 1
Sektori 2
Sektori 3







Tero Ruokolainen v.2016
0:59
1:26
3:31
Antti Korkeakangas v.2016
1:08
1:35
3:51
Tuomas Järviluoma v.2016
1:04
1:32
4:12
Onni Vähäaho v.2017
1:05
1:40
4:08
*Heikki Uusivirta v.2015
1:01
1:45
4:18
Mika Leppälä v.2017
1:08
1:47
4:10
Olli Suorsa v.2016
1:10
1:43
4:14
Onni Vähäaho v.2016
1:08
1:45
4:18
*Marko Mattila v.2015
1:01
1:52
4:26
Mia Tuoriniemi v.2017
1:13
1:52
4:24
*Onni Vähäaho v.2015
1:13
1:59
4:36
Saara Päätalo v.2016
1:15
1:55
4:41
Regis Rouge-Oikarinen v.2017
1:14
1:50
4:56
Mia Tuoriniemi v.2016
1:17
1:57
4:52
Jarmo Honkala v.2017
1:29
2:01
4:36
Mikael Mattila v.2016
1:12
1:51
5:04
Arto Vartiainen v.2017
1:21
2:02
4:45
Lasse Ylimäki v.2017
1:34
2:05
4:44
Regis Rouge-Oikarinen v.2016
1:15
1:59
5:21
Jari Kaukua v.2017
1:24
2:03
5:08
Jori Brander v.2016
1:22
2:05
5:10
*Seppo Korkiakangas v.2015
1:19
2:10
5:08
*Jarmo Honkala v.2015
1:26
2:17
4:55
*Petri Nietula v.2015
1:18
2:24
5:04
Petri Nietula v.2016
1:23
2:13
5:10
*Samuli Nieminen v.2015
1:11
2:06
5:32
*Milla Vierimaa v.2015
1:24
2:21
5:16
Jari Kaukua v.2016
1:26
2:13
5:28
Visa-Pekka Larivaara v.2016
1:22
2:04
5:49
*Tiina Aitto-oja v.2015
1:28
2:26
5:28
*Sanna Käräjäoja v.2015
1:26
2:27
5:31
*Mikael Mattila v.2015
1:10
2:37
5:45
Virve Närhi v.2016
1:38
2:23
5:53
*Mia Tuoriniemi v.2015
1:27
2:34
6:00
*Arto Vartiainen v.2015
1:23
2:33
6:06
Jarkko Saksa v.2016
1:38
2:24
6:24
*Petra Aitto-Oja v.2015
1:58
2:55
6:44






Onni Vähäaho, Nivalassa 24.8.2017

sunnuntai 20. elokuuta 2017

PEP2017 OMA KOKEMUS

                   Palaan kokonaiskuvaan lähipäivinä, sillä hädin tuskin olen saanut itseni pois metsästä, jossa vietin eilen kisareitillä numerolapun kanssa liki seisemän tuntia. Toivottavasti jaksatte odottaa kokonaiskuvan muodostamistani tekstimuotoon. En lupaa aikatauluja, mutta toivottavasti ennen lehtipainoa.

                   Kisaviikko oli mennyt jalkojen outojen tuntemusten säestämänä. Liekö löysäys vai edellisen viikon vetotreenit johtaneet siihen. Mene ja tiedä - ehkä molemmat. Mutta juuri kisa-aamuna kaikki tuntui hyvältä ja sehän se tärkeintä on.

                   Sain nukuttua tavanomaiset noin 5h kisaa edeltävänä yönä. Perusettiä. Kisapaikalla vielä pientä järjestämiseen liittyvää säätöä ja aikaisemmin lähtevien kannustamista ja kuvaamista. Väliaikalähdöllä lähdettiin klo.7.00 ensimmäinen ja minä viimeisenä klo.10.00.

                    Pian oli kello pykälässä ja säntäsin reitille vapautunein mielin. Vihdoinkin! Höpötin lähtiessäni vain ihan ääneen, että nyt rauhassa. Eka kilsa verrytellen 4:21min. Kisan kakkonen oli tempassu eka kilsan 4:03 aikaan. Nuorilla on virtaa :=)



                   Ja niin kävi. Mieli oli tyyni ja jalka kevyt. Sykkeetkin asettui kuin itsestään kaavailtuun toleranssiin. Keskityin enempikin vain lukemaan tarkasti polkua, että välttyisin turhilta kaatumisilta, jotta säästäisin energiaa loppureitille. Eka 6km 4:54min/km keskivauhdilla. Vajaa 2min edellisvuoden aikaa edellä. Nyt jo?

                   Mitä syvemmälle metsää ja reittiä pääsin, sitä voimakkaampi flow-tila asettui sisälleni. Tuntui kuin olisin vain ja jalat tekisivät tehtävänsä puolestani. Keskityin vain ja aistin näkemääni. Huomasin aluskavillisuudessa syksyn merkkejä ja rupikonnan, jolle paloi polulla vihreä valo. Konna ehti tieltäni - olin valmis väistämään - vasemmalta. Eihän konnatkaan palaa takaisin? Kuten ei hirvetkään. Hirviä en tänään nähnyt.

                  Tuomaksen väliaikapisteessä olin noin ajassa 65min (64:45). Kolme minuuttia edellisvuotta nopeammin. Ensimmäinen 12km 5:24min/km keskivauhdilla. Johdin kisaa 3min erolla Leppälään ja 9min erolla Regisiin. Tämä oli muuten sama järjestys alusta loppuun mitalistien osalta.

                 Meno jatkui marjasatoja ihaillen. Muutama paikka tuli painettua mieleen. Enää pitäis vain vihtiä lähtiä joku päivä juoksuliivin sijasta ämpärin kanssa. Tarkka ja helppo polun ompeleminen jatkui. Sauma oli huomaamaton. Kone toimi hyvin ja tuuli viilensi nivusiin asti. Osasin nauttia. Vedin muutaman kerran syvään ilmaa nenän kautta - tuoksuttelin hyvää fiilistä. Tällaisesta sitä aina haaveilee. Onko tämä elämäni juoksu?

                n.17km kohdalla pelastuspiste 3:lla olin edellisen vuoden aikaani (7:11:22h) edellä noin 5min. Risteyksessä odottaneiden ja päivystäneen ensiapujoukon mukaan olin jo Leppälää 6min edellä. Ja minä kun olin pidättelemällä liikkeellä. Tämä kaikki lisäsi vain rauhallisuutta ja keskittymistä omaan suoritukseen, vaikkei siitä ollut alun alkaenkaan epäselvää. Koko kisan keskivauhti tuossa kohtaa oli 5:43min/km, kun se edellisenä vuonna oli ollut 6:04min/km samassa kohtaa.

                 Monenlaisia metsäisiä havaintoja tehden jatkoin matkaa leppoisasti. 18km kohdalla otin ensimmäisen lyhyen kävelypätkän ja otin yhden suola ja magnesium tabletin vielä, kun tunne jaloissa oli varsin tuore. Polku kun alkoi pari kilsaa tuosta soistumaan ja teknistymään, tarjoten vielä lyhyellä matkalla lähes kaikki kisan nousun tömpäreet. Löysäsin mielestäni hieman tarkoituksella, sillä olin niin selvästi aikataulua edellä, ja lopussa olisi paljon hyviä juostavia kilsoja. Hieman ennen vajaan 24km P4 tienylitystä näin ensimmäisen selän. Aaa- sehän on Haikolan Janne, joka lähti 30min aikaisemmin. Hänellä tuntui olevan joitain haasteita, mutta muuten oli kaikki sillä tavoin hyvin, että uskalsin jättää hänet samoilla tulilla. Janne joutui keskeyttämään 12km ennen maalia.

                 P4 vertailukohdassa olin edellistä vuotta jo 7:30min edellä. Tuosta oli reilu 2km Syyryn DropBag -pisteelle, joten aloitin laskeutuun sinne kuin varikko-alueelle, nauttien maisemista ja pienestä metsän soisesta lammesta, Kallenlammesta... Ja samalla bongaankin kisassa toiseksi tulleen Leppälän Mikan selän. 10min takamatka on ajettu ylös.

                 Kysellään toistemme vointia ja TOTTAKAI molemmilla on KAIKKI hyvin. Kilpailutilanne samalla. Kortit pysyvät piilossa. 26km tultu ja kaikki vielä ratkomatta - etenkin, kun puhutaan I-SR2014 -vaellusreitin koko kierroksesta, pep57km kisasta. Alkulämmöt on otettu. Laskeudun Leppälä puskurissa Syyryn DropBag -pisteelle ja nappaan Kiviniemen Maukan makkaratikulla ojentaman käristemakkaran ja alan toimia.  Ensimmäiset 26km tulee tänään mittariin hieman ennen Syyryn seinänousua keskarin näyttäessä 6:15min/km. Ihan kiva alku?

                 Syyryn pisteellä teen suunnitellusti nopean huollon, jossa ei turhia kikkailla ja pakenen sauhuavalta leiriltä ennen Mikaa metsän siimeksiin. Heti Syyryn huoltopisteen jälkeisellä P5 pisteellä olen 10min edellisvuotta edellä. Saman verran kuin mitä olin huoltopisteellä Mikaa edellä. Regis oli siis kolmantena, 20min minusta. Tilanne tuntui varsin selvältä. Riemukulkua hurjalla ajalla maaliin? Mitä vielä!

                Vaikka alku oli ollut helppo, oli jaloissa jo näköjään sen verran rasitusta, että Syyryn seudun n.25-30km kivikko/kalliopätkä hakkasi etureidet kramppikuntoon. Kenkävalinnassa tein ison mokan. Minun lihaksisto ei kestäny kisapiikkareilla moista iskutusta. IceBug Spirit 6 oli kyllä verraton pito, mutta vastapainona nolla vaimennusta. Se oli iso virhe. Voi kuinka kaipasin tuolla Hoka ATR Challenger 3 kenkiäni!

                Yhtäkkiä riemukulku oli vaihtunu peloksi persauksiin. Selviäisinkö maaliin? No ainakin ensin olisi tyhjennettävä magnsium ja suolatabletti varastot. 30km mennesä olin ottanut x4 suolatabua ja yhtä monta magnesium tabua, sekä yhden buranan. Buranaa en ole nykyisin käyttänyt käytännössä ollenkaan, joten kisassa olen laittanut itselleni 2tabun oikeuden. Mutta ei enempää. Ei niin tärkeää kisaa ookkaan, että pitäis riskejä ottaa. Olin todella ison kannon edessä.

                P6 ylitystä edeltää louhikkokivinen tie. Miten tuskallista nastureilla, jossa ei ole vaimennusta, jaloilla, jotka ovat kramppejen vallassa. Edelleen sama 10min edellisen vuoden aikaani edellä. Kaikenlaisen datan seuraaminen alkoi menettää merkitystä, vaikka johdin kisaa ja olin ennätysvauhdissa, sillä tulevaisuus kisassa alkoi enteillä raatobussia. Menin kuitenkin eteenpäin luottaen kokemuksiini. Muutama asia tuli muistaa: a)ei pysähtelyjä, b)ei äkkiliikkeitä, c)juomaa ja nopeaa energiaa, d)suolaa jos jostain saa, sekä magnesiumia. Joskus ne krampit loppuvat. Myös kivikko oli jo takana. Ehkä seuraava askel on askel parempaan? Taistelua. Tiivistäen.

                 Iso-Juurikan pitkällä eteläpenkalla näin kainalon alta salaa kurkistaessani Mikan hahmon. No ei ihme, sillä ajoittain suorittamieni kramppi kinkkaamisieni seurauksena vauhtini ei ollut hääppöinen. Kramppeja siellä täällä lähes jatkuvasti. Silti penkalla liki 6min/km vauhtia. Mennään mihin asti mennään, mutta niin kauan mennään kun mennään. Perk...

                21km ennen maalia OHITAN kisassa ensimmäisenä lähteneen Juha Kuukasjärven. Hänelläkin tuntuu matka painavan, mutta ei hän isompaa huolta valita, joten jatkan kramppaavin jaloin matkaani kohti kenties P7 odottaa helpotusta ensiavusta, sinne olisi matkaa reilu 3km. Juha joutui sittemmin keskeyttämään.

                 Iso-Juurikan pohjoispenkalla kramppaa taas kovasti, kun painun takaisin metsään ja kohti 2km päässä olevaa P7 pistettä ja toivetta helpotuksesta. Mika on ihan kissa-hiiri-leikki-etäisyydellä. Toisaalta pienoinen kilpailutilanne pistää yrittämään loppuun asti - ihan kuin hengestä olisi kyse (heh,heh).

                P7 näkyy ja ensiapumies, MUTTA hänellä ei ole tällä kertaa apuarsenaalissa magnesium eikä suolatabuja. Ilmeisesti vain kortisonia, kylmäpakkauksia ja sidoksia yms. mutta niistä ei ollut apua minun ongelmiin. Onneksi Mikalla oli pussissa merisuolaa ja kenties se tai viimeisen tunnin ajan amppaamani omat hätätoimet (omat suola ja magnesiumit plus tehostettu neste/energianotto) auttoivat minut hiljalleen jaloilleen.

               Normaalisti minulla on se hieman isompi rasia REILUSTI suola ja magnesiumtabuja, mutta nyt olin ollut liian luottavainen. Osin sen takia, ettei minulla ole ollut kramppeja pitkiin aikoihin riesana. Tämä on laji, jossa aina oppii uutta itsestään - ja omista tarpeistaan.

                 P7 olin edellä enää 9min entistä enkka-aikaani. Samalla Mika ohitti minut ja lähti vetämään sellaista vauhtia, että jäin tasaisesti. En voinut heittää koukkua puskuriin, sillä minun olisi vain mentävä nätisti ja päästävä krampeista eroon. Vihdoin alkoi hellittää. Samalla kellotin, että olin noin minsan Mikaa perässä, eli kisassa 9min edellä. Otinkin Mikan hetkessä kiinni ja menin vielä samantien ohi - ja näin tultiin P8 viimeiseen huoltoon, josta olisi noin 12km maaliin.

                P8 olin 12min edellisen vuoden aikaani edellä, joten taas alkoi näyttää, että voisin päästä sittenkin sentään 7h alle, mutta Nivalan ennätys (6:47:49), joka oli päätavoitteeni, oli jo mennyttä. Ihan min/km lohkasua edellisen vuoden loppuun en pystyisi millään tekemään.

                Siinä laskettiin huoltaessamme leikkiä Mikan kanssa. Mika oli nyt nopeampi huollossa, mutta pian ampaisin hänen perään. Pelko 10min johtoaseman menettämisestä piti valppaana. Kiva, että kuppi oli nyt näin päin (hah,hah).

                Otin Mikan ekan kilsan aikana kiinni ja ohitin hänet viimeisen kerran tässä kisassa 11km ennen maalia, enkä nähnyt kisakumppania sen jälkeen ennen kuin maalissa. Krampit oli poissa! Silti piti varoa yltiöpäistä tykitystä, sillä ne voisivat palata. Näinpä päädyin kiihtyvävauhtiseen 12km loppuvetoon!

                Lopussa ei ollut ongelmia. Ja aika alkoi hahmottua jonnekkin 6:56-6:58h tienoille. Sain kuitenkin lopulta jostain ihmebuustin ja kehitin tilanteeseen nähden varsin hyvän kirin ja sain niistettyä kaikki ulos. Tuun loppusuoran "alle nelosta" ja lysähdän maahan.
 Loppuaika 6:52:48h on oma ennätys ja jää 4:59min Nivalan ennätyksestä. Eli enkka paranee lopulta lähes 19min.


          Olisihan se toisaalta ollut hullua, jos tällainen hölkkäjä olisi juoksijan ennätyksen pystynyt rikkomaan. Mutta terveisiä vaan ahteelle. Melkeen pitää tulla ens vuonna parantamaan aikaansa, jos haluaa rekordin itsellään pitää (heh,heh).

 PALKINTOJEN JAKOA 57km MATKALAISILLE (Lisää matskua myöhemmin)


Onni Vähäaho, Nivalassa 20.8.2017     

torstai 10. elokuuta 2017

keskiviikko 9. elokuuta 2017

PEP2017 TJ 10 PÄIVÄÄ - AVAIN HÖNKÄSY JA TAVOITE JULKI

                  Tänään 16km polkulenkki pep-reitillä, jossa 12km:n (pep12km) työpätkä 5:12min/km keskitahdilla ja 151 keskisykkeellä mukavan helppoa reipasta. Tunnelmia ja ilmoittautumiseen kannustamista alla.


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.8.2017

tiistai 8. elokuuta 2017

KISAAN VALMISTAUTUMISVINKKEJÄ

PEP2017 kisaan aikaa 11 päivää... Mihin kiinnitetään huomiota harjoittelussa ja valmistautumisessa...



Onni Vähäaho, Nivalassa 8.8.2017

lauantai 29. heinäkuuta 2017

KEVENTELYÄ JA REITIN LISÄMERKKAUSTA

                      PEP2017 kisaan aikaa 21 päivää, eli tasan kolme viikkoa. Tämä viikko on mennyt kevennellessä. Välillä tuntui jo, että jalka on todella kevyt. Eilen taas oli niin pahasen tuntuista juoksua sekä aamulla, että illalla. Monesti näin onkin, kun alkaa keventämään. Juoksu aaltoilee ja tahmaisuus on monesti läsnä juurikin kevyellä viikolla. Lihaksisto on ihmeissään, kun kuorma tippuu merkittävästi ja on lihashuoltona hierontaakin.

                      Kovat viikot on tehty. Ensi viikko on varsin normaali. Siihen kuuluu lyhyet vedot, yksi yli 3h todella rauhallinen lenkki, sekä muutoin lisäksi noin 40km kevyttä hölkkäilyä 7-12km kerta-annoksina. Kaikki tämä rytmittäminen tähtää siihen, että La 19.8. on kroppa virkeä ja sopivan levännyt.

                     Tosiaankin reitin merkkaus PEP2017 kisaan on hyvällä mallilla. Ensi lauantaina pep26km osan merkkaus ja sitten lähempänä kisaa vielä kisa-alue ja lyhyimmät reitit.

Tässä kuva 26km ja 57km reitiltä noin 10,5km ennen maalia. 

     Tässä video 26km ja 57km reitiltä n.12km ennen maalia:


      Tässä video 26km ja 57km reitiltä n.17km ennen maalia:


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.7.2017

torstai 27. heinäkuuta 2017

PEP2017 TJ 23 - TUNTEMUKSIA JA VINKKEJÄ

                      Miten ohjelmaan pitää suhtautua, kun tärkeään kisaan on aikaa reilu kolme viikkoa? Mitkä asiat ovat keskiössä? Seuraavassa videossa minun näkemyksiä ja suosituksia asiasta.



Muistakaa ilmottautua pep2017 kisaan TÄSTÄ NYT!!!


Ihan ei oo vielä näin vikkelät jalat :=)




Onni Vähäaho, Nivalassa 27.7.2017

maanantai 17. heinäkuuta 2017

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

LAITUMILLA TAPAHTUU

                        Oletteko nähneet kesän laitumille ensimmäistä kertaa menevää lehmää märehtimässä heinää tyynenä, vailla mitään ylimääräistä energiaa ja innokkuutta? Isännät ja emännät hymyilee palstan reunalla - tuntevat lehmien riemun syvällä sisällään. Into, elämän yksi tärkeimmistä eliksiireistä.

                        Ultrajuoksun harrastajana joudun ainakin osin kätkemään tuon eliksiirin. En voi olla liian innokas kesälaitumilla. Pitää pysyä lestissään. Jos antaisi eufoorisille tiloille vallan, olisi äkkiä laidunaika paketissa.
                        Par´aikaan juostaan Suomen halki - Nuorgamista - Helsinkiin. Se on käytetyin Suomen halki reitti, jossa usein pääpiste on vielä etelämpänä, Hankossa. Tuo juoksu saa sisällä endorfiiniarvot kohoamaan ja innon pykälään. Mutta täytyy malttaa odottaa, sillä kalenteri on täynnä tämän vuoden osalta.

                       Eilen juostiin Nivalassa Kipinä maraton. Tuloksia selatessa... ois ollut kiva olla mukana. Eilen juostiin Joensuussa 100km Suomen mestaruudesta... ois ollut kiva olla mukana. Tätä se on koko kesä. Täytyy malttaa, jos ei ole henriansio.

                       Mikäli kalenterisi ei ole vielä täysi - anna itsellesi mahdollisuus kokea mitä mielesi halajaa. Mutta muista myös olla kohtuullinen kisatessasi etenkin, jos tavoitteesi ovat myös tuloksellisia. Itse olen sen verran täpinöissäni kauden kahdesta viimeisestä kisastani, että se auttaa malttamaan näin paarmaisena aikana.

                       Todellisuudessa perusharjoittelu on mitä vihreintä laidunta. Se voimaannuttaa ja antaa paljon hyvää oloa tasaisesti kaiken aikaa. Saan usein tavata lenkeilläni ystäviäni. Valitettavasti ei tahdo olla muuten juurikaan aikaa ystäviä tavata. Se on paljon harjoittelun ikävin kääntöpuoli.
                       Tavatessa lenkeillä ajoittain ystäviä, löytyy myös tavoitteellisen harjoittelun rinnalle joskus suhteellisuutta. Se joskus pysäyttää huomaamaan saavutetun tilan, johon ei aina muista olla tyytyväinen. Kun juokset keveintä mahdollista vauhtia mitä tunnet voivasi juosta ja kaveri vieressä juoksee lieka punaisella - vetää nöyräksi monella tapaa, jos ymmärrätte. Hyvä kunto on etuoikeus, joka auttaa paljon elämässä. Etenkin jaksamaan.

                      Olen joskus painanut reilusti yli 100kg. Aamuvuoron jälkeen piti nostaa jalkoja ylös. Muutaman aamun jälkeen tuntui kuin maratonin olisi juossut. Silloin tällöin osuneet 6 -7 päivän työputket olivat ultrajuoksua, selviytymistä. Nyt työvuorot ei tunnu missään. Usein ne ovat kovien harjoitusten jälkeen hyvää ja mukavaa palauttavaa kävelyä. Tieto siitä, ettei aina ole ollut niin, tuo kiitollisuutta tehdyille valinnoille. Harva arvaa, että askel siihen suuntaan on jokaisella itsellään. Se vain pitää uskaltaa ottaa. Kannustan.

                       Minua odottaa tosiaankin aivan HUIKEA syksy! PEP 2017 kisan 57km saan yrittää kovaa aikaa. Olen tehnyt paljon töitä oppiakseni juoksemaan reitin nopeasti läpi. Olen ollut reitillä, ja tulen yhä olemaan. Tänään vuorossa TV Reipas pesänevan yli molemmin puolin. Suurena illuusiona, että saan sitten itse kisassa laittaa silmät kiinni, kun Mursun Veijo nostaa käden olkapäältäni lähtöluvan merkiksi kuin Tenhusen Kari aikanaan hopeasompahiidoissa, jolloin veri maistui aina suussa viimeistään kilsan kohdalla. Pepissä illuusiooni kuuluu silmät kiinni juokseminen, kunnes Uusitalon Heikki kuuluttaa matkan tehdyksi.

                      Sen sijaan kauden kruununa oleva PUF 2017 kisan 171km tulee olemaan matka, jossa uskon oppivani eniten pitkään aikaan. Se vie TAKUULLA minut uudelle alueelle. Reilusti yli 100 mailia suoperäisellä reitillä. Jos pitää pepillä olla terhakka kuin kauris, vie puf matkallaan syvälle kulijan itsensä sisälle ja olennaisinta on löytää mielenrauha, sillä sitä tarvitaan.

IDOLI


                      Suuri paikallinen idolini on Teppo Polvi. Teppo voitti käsipyöräilijöiden H1 luokassa maailmancupin jo toistamiseen! Liian vähälle huomiolle jäänyt saavutus, jonka takana on suorituksiakin loistokkaampi ihminen. ONNEA TEPPO!!! Näin julkisestikin. Teppo on tehnyt menestyksensä eteen paljon töitä sekä käsipyörällä, kuntosalilla että etenkin päänsä sisällä. Teppo, jos kuka, on meille kaikille suuri innoittaja - esimerkki oman halun merkityksestä.


                      Pari riviä tyhjää. Tekstin pitää hengähtää joidenkin kappaleiden jälkeen.


                     Loppuun nivalaista musiikki-osaamista. Täytyy sanoa, että tykkäsin! 



Onni Vähäaho, Nivalassa 9.7.2017    

lauantai 1. heinäkuuta 2017

PEP 57km 7 VIIKKOA - PUF 171km 12 VIIKKOA

                    Siinä agenda loppukaudesta. Kaksi g-pistettä, jotka ohjaavat harjoittelua.

                   Tuntuu hassulta, että on vasta viisi viikkoa NUTSkarhunkierros 84km polkujuoksu-ultrasta. On ollut varmasti onneakin, että olen nyt näin hyvässä jamassa. Olen harjoitellut jo kolme viikkoa varsin reilusti, 110-136km/viikko. Suurin osa kilsoistani on kertynyt poluilla. Ne ovat pidempiä kilsoja kulkea kuin tiellä, mutta samalla mielelle mukavempia. Voimaantuu että voimaantuu. Jalat ja pää - keskivartaloa unohtamatta.

                    Tämäkin aika on mukavaa - ei se, että loma lähenee loppua - vaan se, että on näitä lyhyitä harjoituskisoja, joihin on mukava mennä hieman normaalia rennommin mielin. Tai, no heräsin nytkin kello kolmen jälkeen. Tosin olin unessa jo ilta kymmeneltä. Tämä on kuin Kuusamon kisassa keväällä - viisi viikkoa sitten. Tänään juoksen Raahe Trail Runin 21km matkan. En ole juossut reittiä koskaan. Se on kuulemma pääosin nopeaa neulaspolkua. Tuloslistoja viime vuodelta katsoessani asetan tavoitteen rohkeasti alle 1.45h. Tarkka matka on jossain 21,5km paikkeilla. Alle vitosen keskaria lähetään tavoitteleen. Lämmin keli. 23 astetta ja aurinkoista. Sehän ei minulle sovi - tuo lämpö, mutta harjotellaan.

                    Palataanpa vaikka lyhyesti tuohon Raahen kisaan tämän blogin lopussa iltasella, "EDIT" kappaleen kera.         

                    Palataanpa agendaan. Niistä ensin tulee PEP2017 ja 57km matka (gps n.58km).

                    Peppiin on aikaa siis 7 viikkoa. Mitä se tarkoittaa kohdallani? Olen nyt harjoitellut kolme viikkoa kovaa ja juossut kaksi harjoituspolkujuoksukisaa. Edessä on siis kevyt viikko, joten kisaa lähestyn seuraavalla viikkorytmillä:

1. kevyt
2. kova
3. kova
4. kevyt
5. kova
6. perus
7. kisaviikko ja pep 57km alle 6:47:48 -ajan.

OLETHAN JO ILMOITTAUTUNUT KISAAN? Jos et niin hoida se TÄSTÄ.

                    Toisena loppukauden agenda listalla on pepin jälkeen viiden viikon päästä PUF2017 ja 171km matka. Puf sivuilla on käyty laskurin mukaan vasta reilu 2700 kertaa vaikka sivusto on ollut julki viime syksystä asti. Kisa on siis globaalisti katsottuna kauhistuttavan mahdoton. Oletko sinä uskaltautumassa kisaan? Minusta se on suuri loma olla puolitoista vuorokautta yhtä luonnon kanssa. Mahdollisuus kehittyä ihmisenä. Kuntohan siellä ei nouse - rapistuu kylläkin. Mutta jokaisella kokemuksella on hintansa. PUF ILMO-OHJE löytyy TÄSTÄ.

                    Pepin jälkeen puffiin lähestyn seuraavasti:

1. Kuusi päivää palauttelua pepistä.
2. 27.8-5.9. on 10 päivän määräjakso.
3. 2pv määräjaksosta (ma-ti) ja loppuviikko palauttelua.
4. perus
5. kisaviikko


                     Kilpailukaudella ohjelmani elää hieman harjoituskautta enemmän. On raamit ja ohjelmakin, mutta annan enempi valtaa tuntemuksille. Esim. miten palaudun ja milloin olen taas valmis harjoittelemaan. Sillä onhan selvää, että kilpailukaudella menee paljon päiviä palautumiseen kisoista. Täytyy olla huolellinen, ettei jää hiekkabunkkeriin suttaamaan. Se vaanii jokaisen kisan jälkeen - sen harjoituskisankin.

                    Samalla kisakaudella täytyy myös kyetä harjoittelemaan. On hyvä rakentaa kisaohjelma siten, että pääkisojen välissä voi nostaa ainakin suorituskykyä ja hoitaa hieman kuntoakin, eli tarjota matalatehoista pitkää lenkkiä kiireettömästi. Tämän kaiken yhdistäminen on ollut aina kaikille enemmän tai vähemmän haasteellista. Jos niin ei olisi, kirmaisi kaikki ilman ongelmia kisasta toiseen ja ennätyksestä toiseen. Lajin haasteellisuus on tässäkin kohtaa sen suola.

                    Mukavaa heinäkuun alkua kaikille tahoillensa. Ystäväni ovat juuri nyt laajalti levittäytyneitä. Joku ruokkii riistaa, joku on suviseuroissa, joku on aloittamassa Suomen halkijuoksua, joku kiipeää taukoamatta palopyhävaaraa ylös - alas (kiipeääkö se alaskin?), joku puree kynää ja miettii uusia sanoituksia taitelijan hattu päässä, joku istuu kaakelin päällä odottaen ruikulin loppua. Sitä se elämä on. Se on siinä missä ollaan.

 Hyviä lenkkejä! Tänään on Kanadan kansallispäivä. 
Sen kunniaksi.


Ps. EDIT: RAAHE TRAIL RUN 21km - RAPORTTI

                   Kisa juostu. Helppo homma. Pääsin 10,33km kisajuoksulla maaliin. Siis juoksin harhaan. Juoksin 10km kisareitin. Aika 47:00. Harmi, etten startannut 10km oikeassa startissa, sillä olisin ollut kolmas ja saanut palkinnon. Nyt sain vain häpeän. :=)

                  No ei vainkaan. Näköjään sitä voi käyä noinki. No hyvä että sattu mulle ja olivat terästäneet minun jälkeen toimintaa/ohjausta. Juoksu ei ollut tänään minulle niin tärkeä. Olin sopiva "uhri". Mitä tapahtui?

                  Juoksin alkukilsat 7 miehen letkassa. Kaaduin kerran noin 3,5km kohdalla. Kaatui joku muukin hieman sen jälkeen, mutta minä olin muutenkin letkaa jo tuossa vaiheessa n.20m jälessä, enkä sitten vihtinyt riuhtoa tuossa vaiheessa letkaa väkisin kiinni, kun matka oli vasta niin alussa. Olin hyvävoimainen, joten tiesin petraavani asemiani lopussa. Letka loittoni hiljalleen, mutta minunkin vauhti oli hyvää. Viisi ekaa kilsaa varsin nopealla polulla: 1)4:12..  2)4:21..  3)4:25.. 4)4:38 (sisältää kaatumisen).. 5)4:36...

                   Sitten tuli juomapiste. Kaksi hymyilevää ihmistä eivät sanoneet tuossa kohtaa mitään. En kyllä minäkään. Keskityin polkuun. Noin 100m myöhemmin kuulin takaani jollekkin sanottavan, että "Hei, eikö eri suuntaan". Tulkitsin sen normaalilla äänenvoimakkuudella huudettuna tarkoittavan takanani tullutta. Muuta huutoa ei kuulunut.

                    Reitti takaisinpäin tullessa yhtyi nopeasti paluu reittiin ja niinpä minulla jatkui edessä heti punaiset maalipuu merkinnät, kuten 21km reitillä pitkin. Niinpä en osanut epäillä olevani väärällä reitillä, sillä olin 21km paluu reitillä. Takaosan 11km jäi vain väliin. Hieman toki ihmettelin, miten letka pääsi niin reilusti karkaamaan, sillä kaiken aikaa vauhtini oli verrattain hyvää: 6)4:36.. 7)4:38.. 8)4:39.. 9)4:38.. 10)4:44 (tämän kilsan aikana jo hölläsin, kun huomasin olevani lähtö -ja maalialueen pelloilla. Lopputulema 10,33km, 47:00, keskivauhti 4:33min/km, keskisyke tasoa TV reipas/kova 157.

                   Kokemushan se oli tämäkin. Juoksu oli vahvaa, mutta samalla aika paljon jo painoi kolme kovaa viikkoa, eikä juoksu siten ollut mitenkään herkkää. Eli saattoi olla hyvä paikka juosta harhaan ja vähän lyhyemmästi. Nyt palauttavaa hölkkää/kävelyä ja pyöräilyä seuraavat 8 päivää. Sitten taas katsotaan, joko lihaksisto ottais huutia vastaan. Tästä on mukava jatkaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2017

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

SAMAN VEIKKASET

EILEN JUOSTUN JUHANNUSPOLKUJUOKSU TULOKSET, JUTUT JA VIDEOT VOIT LUKEA PAINAMALLA -> TÄSTÄ.

                      Tämä on melkein ensimmäinen asia joka pakkaa unohtumaan. Olemme samanveikkasia. Jokaiselle osuu elämään flow -vaiheita, joissa tuntee kaiken onnistuvan. Kuin myös vaiheita, joissa huomaa olevansa todella pieni isossa maailmassa. Tärkeintä kaikissa tilanteissa on osata suhtautua lajitovereihin, lähimmäisiin, koska jokainen meistä on aina eri kohdissa kulloinkin - arvostavasti.

                     On selvää, että tietoa eri asioista kertyy, kun tulee kokemusta, silti olemme vain kukin samanveikkasia. Joskus heikko voi olla se, jonka viimeksi uskoisi olevan. Kukaan ei ole murtumaton. Olemme samanveikkasia.

                     Naapurissamme asuu sympaattinen mummo. On asunut koko ajan, minkä olemme tässä asuneet, pian 11 vuotta. Hän on käynyt ehkä 3-4 vuotta paikallisessa päiväkeskuksessa virkistäytymässä. Olen nähnyt usein kuinka hän on kiivennyt tänne kolmanteen kerrokseen suu vehnäsellä. -"Minulla on tämä alshaimeri. Oon tulossa tuolta kerhosta. Siellä on niin mukavaa, ku on paljon samanveikkasia". On vaikea kätkeä kyyneleitä. Elämä on tätä; rakennat, elät ja sitten... Lopulta olemme kaikki samanveikkasia.

                     Vaikka olen edennyt harrastuksessani kilometrejen mukana. Kehittynyt. Olen matkalla ollut "vain" yksi meistä monista. Olen kärsinyt peloista, olen kokenut riittämättömyyttä ja epäillyt kykyjäni - yhtälailla kuin kokenut uskomattomia flow - tiloja, joissa olen kulkenut lähes maanpinnan yläpuolella. On jopa hämmästyttävää katsoa kehityskaarta. 1.Syyskuuta 2011 juoksin 10km testin tasaisella maantiereitillä aikaan 51:04. Keskisyke 164 kertoo, että kaikki on annettu. Kaiken aikaa olen ajatellut anaerobisen kynnykseni menevän noin 165 lukemissa. Eilen juoksin Juhannus polkujuoksuissa 10,5km matkan kohtuu haastavalla I-SR2014 perhereitillä aikaan 51:03. Tämä tuntuu uskomattomalta.

                    Viimeksi tällä viikolla huomasin olevan samanveikkanen kaikkien aloittelevien juoksunharrastajien kanssa. Juoksin tiistaina I-SR2014 takalenkin (yli 36km) yli puoli tuntia nopeammin kuin reitinosan entisen ennätyksen. Vaikka kyseessä oli kevyt lenkkini, olin sortunut lenkin lopussa suon ylityksessä innostumiseen ja paikat meni 2-3 päiväksi tahmeiksi ja kankeiksi. Hetken jo ajattelin juosseeni itseni pihalle. Hävetti. Vasta edellisenä päivänä olin puhelimessa kertonut hyvälle ystävälleni Gebre-Boltille, että nyt pitää keveiden lenkkejen tehoja korostaa alasuuntaan - ja sitten heti ekalla lenkillä liekki liehuu toiseen suuntaan. Noloa.

                   -"Vatsan pohjassa perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - tulin eteesi väristen, sellaista lempi on". Laulaa Tuure Kilpeläinen. Ja niinhän se on. Olemme lopulta kaikki samanveikkasia. Välillä pädemme toisillemme, mutta lopulta olemme samanveikkasia. Olen itsekin innokas jakamaan kertynyttä tietoa ja kokemusta. Koitan myös muistuttaa harrastuksen riskeistä ja niihin suhtautumisesta. On hyvä valmistautua kaikkeen - ainakin, jos tähyää korkealle. Tenhunen. Raudaskoski. Asiasta jo enemmän tietää ehkä hädin tuskin vanhemmat lahjakkaat. Gummerus.

                    Nyt minulla on päällä Flow, sillä olen juuri mitannut oman tasoni, joka on yli 10sek/km parempi kuin vuoden takainen 10,5km polkulenkillä. Se tuntuu uskomattomalta. 5sek/km varovasti tavoittelin. Olen nöyrä tämän edessä. Enkä suotta. Sillä monet varmasti muistaa, ettei kevääni ollut ruusuilla tanssimista. Paha paleltuma hidasti, suorastaan jarrutti, minua pitkän ajan.

                   Eilinen antoi ISOA luottoa loppukauteen. Siellä on KAKSI ISOA maalia. PEP2017 ja PUF2017. Ensimmäisessä uskon voivan juosta Nivalan entisen ennätyksen alle. Tosin en usko, että saan itselleni Nivalan ennätyksen, sillä meillähän on minua paljon parempiakin juoksijoita. Tervetuloa pojat ja papat viivalle! :) Tuollainen 6:45h aika on tähtäimessä. Kiirettä pitää! Muistakaapa ilmoittautua!

                  Syksyllä sitten huikea kliimaksi, kun juostaan PUF2017, 171km suoperäisessä maastossa. Siihenkin on selvinnyt sellainen taktiikka, että juoksen kaksi kiekkaa eka putkeen ja sitten sen viimeisen. Eli suhtaudun eka kiekan loppuun ja toisen alkuun kuin eka kierroksen muihinkin huoltopisteisiin. Ei turhaa lorvailua vaan nopea huolto ja jatkan matkaa. Ei saa tehdä kierrokselle lähtöjä turhan mutkasiksi, onhan siinä vasta juostu 57km. Sen sijaan 114km kohdalla pitää kyllä jo miettiä mitä tarvii ottaa mukaan vimpalle kiekalle.

                  Näihin ajatuksiin. Ollaan samanveikkasia. 
             Lasse "Rock" Raudaskoski juoksi kerralla itsensä reitin legendaksi!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2017          

torstai 8. kesäkuuta 2017

I-SR2014 REITIN KIERTO

                         Onhan se "hiukan" ylipitkä huoltava harjoitus, kun kiertää kävelten I-SR2014 /   PEP2017 57km / PUF2017 171km reitin läpi. Mutta onhan se kuitenkin niin vastustamaton kutsu, että harvoin malttaa kieltäytyä. Eilinen päivä menikin aika huolella reitin pakeilla. 14h 24min.

                      Paljon upeita elämyksiä luonnossa, luonnon kanssa. mm. Metson lähtö n.10m päästä lentoon. Kertaakaan ei ole niin lähelle päästänyt. Palatessa Kurki nousi metsästä suolle. Upea esitys, jota ei voinut kuin ihailla. Videossa muuta hauskaa.



                      Muistakaapa ilmoittautua pep2017 tapahtumaan ja rohkeimmat puf2017 koetukseen.


Onni Vähäaho, Nivalassa 8.6.2017    

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

MUUTAMIA ASIOITA

  * Pasi ja neljä muuta suomalaista ovat tänään klo.13 Suomen aikaa puolivälissä 6vrk juoksun MM-kisoissa. Hurratkaamme Suomen edustajille kovan lajin MM-kisoissa!

* Lisäselvennystä polkutonni haasteeseen TÄÄLTÄ

* Tänään, kun ilmoittautuu PEP2017 -tapahtumaan osallistuu YLLÄTYS-palkinto-ARVONTAAN!
   Ilmoittaudu PEP2017 -tapahtumaan TÄSTÄ.

* Eilen juostiin haastavassa tuulessa Pidisjärven ympärijuoksu. Video juoksusta alla.      



Onni Vähäaho, Nivalassa 7.5.2017

maanantai 17. huhtikuuta 2017

VAIETTU ESTE osa.2

                      Ykköseeen pääset tästä.


                      -"Sekin huippu siellä lähtöpaikalla olikin ihan tavallisen ja mukavan oloinen. Jaksoi vastata kiinnostuneiden kysymyksiin ja oli kohtelias"


                       Päämme on melkoinen mysteeri. Mitä ajattelemme? Miksei huiput tai tähdet voisi olla käytökseltään tavallisia tai jopa tavallista kohteliampia? Miksi meidän pää antaa usein sangen ihmeellisen kuvan ympäristöstämme?

                        On itsestään selvää, että huipulle päästään mitä oletettavimmin juuri siksi, että ollaan tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä - ympäristöä, toisia lähimmäisiä arvostaen.


                      - "En kehdannut mennä sinne, kun siellä oli niitä kovia urheilijoita". 


                       Kukaan ei ole kova tai hyvä ilman mahdollisuutta olla ihan vain yksi meistä. Kukaan ei kaipaa erilaisuutta vaan voima tulee ihan tavallisesta elämästä. Siitä, että hedelmäkorissa on täytettä ja lämpöä suihkutiloissa.


                      - "Hävetti mennä näillä huonoilla kengillä, kun melkein kaikilla oli jotkut hienot ja kalliit kengät. 


                       Kenkä joka sopii jalkaan ja tuntuu jalkaterän ympärillä sopivalta on parasta mitä voi saada. Silloin ei kysytä merkkiä, hintaa tai kenkän ulkonäköä. Lopulta kaikki haluaisivat juuri sellaiset kengät.


                       Ihmisen pää on uskomattoman kehittämään illuusiota, jossa kaalen kantajalla itsellään on suuri vaara jäädä mitättömäksi täysin syyttä. Yksi hyvä keino on käydä arjen esteitä mielessä ja ajatella vaikkapa tämän kirjoituksen pohjalta, mikä on lopulta todellista - ja mikä kutoutunut turha luulo, jolla ei ole lopulta jalkoja eikä käsiä.


                       Olen nähnyt kuinka alkoholisti ei uskalla katsoa lajitoveria silmiin tai ylittää katua. Yhtä lailla usein tulee vastaan ihmisiä, jotka haluaisivat selvästi tervehtiä, mutta siitä tulee jonkinlainen nyökkäyksen, muminan ja horjahduksen välimuoto. Olen nähnyt myös toisen ääripään. Nainen nousee pöydästä isosti pieraisten ja samalla leivänmuruset toiseen käteen kouraisten. -"Joo, semmostahan se on". Yhtä laillaa varjo venyy ja ikää karttuu. Jokainen etsikööt omat polkunsa, mutta toivoisin, ettei kenenkään tarvisi kärsiä esteistä. Elämä, kun on lopulta turhan lyhyt, jotta sinulla olisi aikaa katsoa koko ajan punaista liikennevaloa.



                        Ultrajuoksu opettaa lukemaan ihmisiä - jos kohta tarkkailemaan etenkin omaa mielenhallintaa - ratkaisuja eri tilanteissa. Olen valmistautumassa kolmeen isoon polkujuoksukisaan. Harjoitukset ovat menneet siksi hyvin, että annan sen asian edetä hyville kiskoille asettunutta menoaan ilman isompaa huolta siitä. Samalla, kun harjoittelu sujuu kuin itsestään, olen alkanut valmistautumaan henkisesti tuleviin koitoksiin. Löysin viime vuonna hyviä tiloja kisoissa ja onnistuin yli odotusten. Lähden jatkamaan löytämääni mielentilapolkua eteenpäin. Pitkät polkujuoksukisat, ja siinä onnistumiset ratkaistaan usein viime kädessä juuri henkisellä puolella. Nyt tunnen olevani siinä vahvistunut melkoisesti. Pieni velmuilu raskailla paikoilla tuo itselle voimia ja henkistä yliotetta tilanteista.

                          Mieleenpainuvin oli viime syksynä Kolilla Vaarojen maratonin loppupuolella ollut loputtoman pitkä Mäkrän nousu. Kaikki tasoiseni nousivat sitä mielestäni jopa ylidramatisoiden. Olihan se raskas, mutta onko sitä pakko mennä mahdollisimman raskaannäköisesti? Hiivin hiljalleen aina seuraavan taakse ja otin kymmenkunta terävää askelparia ja kävelin sitten niin kuin ei olisi väsyttänyt yhtään, vaikka olin varmasti vähintään yhtä poikki kuin kanssakilpailijat. Pääni sisällä oli kuitenkin hauskaa - ja kun on hauskaa niin kipu että väsymys hieman pakkaavat unohtumaan. Ja loppuuhan se mäkikin joskus, jopa Mäkrän mäki.

                       Vajaan kuuden viikon päästä on ensimmäinen kauden kolmesta isosta kisastani. Karhunkierros 80km. Todellisuudessa se on rapiat 82km. Ehkä joku 82,5km. Kävin viime elokuussa reitin läpi. Minulla on jo varsin selvä kuva miten juoksen tuon kisan. Juoma -ja energianottoon ja repun sisältöön on jo varsin tarkka kuva. Parilla reippaalla pitää vielä tuota asiaa myös hieman hioa ja testiä. On tärkeää, että kaikki olennainen on mukana ja mm. nestettä riittävästi, muttei liikaakaan. 82km on kuitenkin selkeästi juoksukilpailu. Siellä pitää jalan liikahtaa.

                   Kuntokin on noussut mukavasti ja pääsen kenties taas myös velmuilemaan jossain kohtaa. Todennäköisesti juurikin viimeisillä vaaroilla. Siihen astihan kaikki on kuin aika-ajoa. Uskon myös olevani siksi kohtalaisessa vauhtivalmiudessa, että pysyn jyvällä miten paljon alussa karkaa etupuolelleni sakkia. Onhan se sitten mukava alkaa jossain vaiheessa laskemaan, että ahaa... 15..14...13...12.. jne. Kuten huomaatte - olen alkanut uskomaan uudestaan 11h alitukseen ja reiluun 2h parannukseen Nivalan entiseen ennätykseen :)

                    Elokuussa on sitten pikamatka. PEP2017 57km. Syksyllä sitten tarvitaan koko työkalupakki. PUF2017 tulee olemaan nautittava mielen koe. Odotan sitä todella innolla. Aika paljon on tullut jo sitäkin käytyä päässä läpi. Harjoitutan siis nykyään paljon myös henkistä puolta kisakauden kynnyksellä. Haluan pitää omat esteet tiedossa ja esillä. En halua vaiettuja esteitä. Uskon kolmeen kierrokseen syksyllä alle 36 tunnissa. Se tulisi kenties olemaan kovin saavutukseni tähän mennessä.




Onni Vähäaho, Nivalassa 17.4.2017

torstai 30. maaliskuuta 2017

POHDINTAA HARJOITTELUMÄÄRÄSTÄ

                      Huomenna tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun alitin ensimmäisen kerran 4h rajan maratoonilla. Sitä raja metsästinkin neljä kesää. Kolmen tunnin rajaa en ole vakavissani yrittänytkään uhata. Kävi sekin tänään mielessä, kun jäin kuuntelemaan päähäni soimaan jäänyttä lausetta:

             "Teidän nuorten pitäisi harjoitella enemmän" - Pasi Koskinen, Nivala 19.3.2017

                 
                      Pasi on usein kannustanut minua katsomaan omia rajojani. Pasi on myös tukenut/ollut valmis tukemaan niitä, jos niin päätän. Unkarissa jo käytiinkin pari vuotta sitten. Velho itse katsoi myös rataa kiertäen aurinkohattunsa alta, kun laitoin itseni likoon 6 vrk juoksussa. Silloin tuli selvitettyä sen kertainen rajani, sillä harjoittelumäärällä.

                     Tänä vuonna rajoja mitataan syksyllä PUF2017 kisassa, Suomen pisimmässä polkujuoksukisassa. Mukana on myös Pasi, kuinkas muuten. Pasi itse on moneen kertaan todennut, että tuossa kisassa on erittäin vaikea päästä maaliin aikarajan (36h) puitteissa. Ja on siinä haastetta ylipäänsäkin. Kisassa tullaan siis osallistujilta todella kyseleen kuulumisia, sillä onhan tuon lausunnon antanut mies juossut mm. Suomen halki ja samalla yli 1000 mailia yhteen syssyyn. Täytyy arvostaa. Perspektiiviä.

                    Tuota ennen juoksen Karhunkierroksella 82km kisan ja PEP2017 tapahtumassa perusmatkan, eli 57km. Polkujuoksussa perusmatkalla tarkoitetaan aina pisintä tarjolla olevaa matkaa, jos joku lukijoista ei siitä vielä ollut kuullut. Nuo kisat ovat kuitenkin enempi suorituksia kuin rajojen mittaamisia. Eikä alkuvuoden paleltumavamman takia nyt aivan heti ole järkeäkään haastaa itseään ylenpalttiseen harjoitteluun, mutta asia kytee sisälläni.

                   Olen kuitenkin todennut, että haluan kiivetä vuorelle kokonaisena, eli perheeni kanssa, en yksin ja riisuttuna, kaiken likoon lyöneenä. Se on myös rajani, reviiri, jolla operoin, etsin omia rajojani isojen rajojen sisällä. Tasapaino elämässä on isoin juttu, muuten ei ole mitään perillä - rajoilla, tai niiden takana, tahi tuntumassa. Jokaisen tulisi selvittää se oma juttu ja olla siitä varma itsensä kanssa - siis myös niin, ettei tarvi toisaalta kiikkustuolissa nitkuttaa "olispitänymantraa".

                    Olen kehittänyt omaa harjoitteluani tasaisesti. Olen kuunnellut kokeneita ja seurannut nuorten innovaatioita. Muodostanut niistä oman tien. Rakennelma takana tuottaa nyökkäilyä ja näkymä edessä innostaa. Minulla on vielä mahdollisuuksia valita erilaisia polkuja. Koen muutaman vuoden noin 5000km/v juosseena ja 600h/v harjoitelleena kykeneväni harjoittelemaan myös nykyistä enemmän. 100km tulee vähän liian helposti viikossa. Ihan hyvähän se on, mutta varaa olisi värkeissä enempään. Pohjaa on pikku hiljaa tullut ja olisi aika siirtyä seuraavalle tasolle - harjoittelussa. Tuloksethan seuraavat sitten - tai sitten vasta vuosien päästä. Tässä ei ole useinkaan pikavoittoja.

                    Talvikaudella 2017-2018 ajattelin nostaa harjoittelumäärää 3-4kk ajaksi. Joko Marras-Tammikuun tai Marras-Helmikuun ajaksi. Riippuen mitä päämääriä valitsen ensi vuodelle. Jos tulee joku varhainen tavoite niin sitten vain 3kk määrä jakso, mutta jos aloitan kauden perinteisesti vasta toukokuussa niin sitten voisin harjoitella isolla vaihteella neljä kuukautta. Iso vaihde olisi kohdallani n.1800-2000km/3kk -tahtia. Siinä kohtaa voisi pitää taukoa laihdutusryhmistä hyvällä syyllä.

                   Ihminen fiksoituu helposti rutiineihin ja tuttuun turvalliseen tamppaamiseen. Monilta meiltä puuttuu halu haastaa itseämme. Koskisen puheista, Heermanin ja Simpasen harjoittelun volyymit herkisti aukaisemaan omankin annakan. Huomasin juoksevani maksimissaan puolet Heermanin ja Simpasen määristä. Häpeällisen vähän siis. Herätyskello on soinut. Katson voisinko jo kesällä nostaa määriä Karhunkierroksen ja PEP2017 välissä hetkeksi. Elämä on elettävänä. Odottamallakin selviää, mutta kannattaa kokeilla, kunkin omissa rajoissaan ja puitteissaan, jotka haluaa valita.  

                   Minä haastan taas lukijoita ilmottautuun PEP2017 tapahtumaan ja kokeilemaan omia rajoja itselleen sopivalla matkalla. Rohkeimmille suosittelen myös Suomen pisintä polkujuoksua, eli PUF2017. HOPI-HOPI!!!

                                PEP2017

                               PUF2017


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2017           

torstai 19. tammikuuta 2017

ULTRAJUOKSIJA JA HAASTE

                      Ultrajuoksijalle se on geeniyhdistelmä juoksu ja haaste, ne kuuluvat yhteen. Oletko sinä ultrajuoksija? Milloin sinä olet haastanut itsesi johonkin uuteen haasteeseen? Aina ultrajuoksun haastetta ei välttämättä mitata ajassa eikä matkassa. Haaste voi tulla siitä, että se on kulkijalle uusi laatuaan. Näin on tietysti myös "vain" tavallisellakin juoksijalla. Ja näin on yleensä ihmisellä elämässä. Joskus Homo sapiens, ihminen, tarvii jonkun uuden haasteen. Mikä se on sinulle?

                     Olen joinakin vuosina ottanut sekä ajallisesti että matkallisesti isompiakin haasteita kuin tälle vuodelle. Silti tämän vuoden haaste tulee olemaan sellainen, jota ei ole vielä kukaan ennen suorittanut. Enkä nyt väitä etteikö siihen jokin muukin pystyisi - sen sijaan suorastaa yllytän muitakin tähän - mutta onhan se lähtökohtaisesti aika kiehtova yhdistelmä - yrittää jotain sellaista mitä ei ole kukaan vielä suorittanut? 

                     Haasteeni vuodelle 2017:  Juosta ensin Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisassa (PEP2017) 57km matka ja vain viisi viikkoa siitä Pyssymäki Ultra Festival (PUF2017) tapahtumassa 171km. Molempien juoksujen reittinä toimii Iso-Sydänmaan vaellusreitti. Reittiä ei ole kukaan kiertänyt edes kahta kertaa putkeen. Nyt minulla on tarkoitus kiertää tuo reitti kolme kertaa putkeen ja kaiken kaikkiaan siis viiden viikon sisään neljä kertaa, eli yhteensä 228km edestä tuota suoperäistä, kapeaa ja mutkittelevaa polkua. Onko se edes mahdollista? Aiotko sinä yrittää samaa GranSlamia kanssani?

                     Minä aion yrittää tuota. Ultrajuoksu ei ole koskaan itsestäänselvyys, sillä muutoin se ei olisi ultrajuoksua. Ultrajuoksu on hyvin usein nimenomaan itsensä voittamista. Siitä saa paljon voimia perusarkeen. Moni asia tuntuu paljon helpommalta. Ressinsietokyky paranee. On terveempi ja jne. Syitä on lukuisia. Enemmin sormet jäykistyy niitä näpytellessä kuin niiden loppuessa.

Eka tää...

Sitten tää...

Onni Vähäaho Nivalassa 19.1.2017