Elämä on valintoja täynnä. Olen itse niitä tehnyt omasta halusta moniakin. Tämä ei ollut suurimmista, kun nyt mietin, lähdenkö juokseen kympin lenkin vai kirjoitanko. Aika usein viime kuukausina olen valinnut jonkin muun tekemisen kuin juoksemisen. Olen on/off -ihminen, mutta juoksu on juoksun off-asennostani huolimatta pystynyt jotenkin rimpuilemaan elämässäni. Kahden ison syyn vuoksi. Raitis ilma ja painonhallinta. Ei muita syitä enää.
Minua on edelleen kysytty (juoksijan, vaikuttajan ja kylähullun leimasta ei pääse näköjään hevillä eroon) monenlaisiin juttuihin mukaan - jopa aika erikoisiinkin, ei ihan jokapäiväisiin. En ole koskaan nähnyt itseäni mitenkään merkittävänä henkilönä täällä Nivalassa. Näköjään toisenkinlaista ajattelua näyttää olevan. Otin 2021 vuonna vuoden nivalainen-tittelin jonkinlaisena lähipiirin huumoriponnistuksena ja läpällä äänestämisenä, mutta ehkä siellä jotain ajatustakin sitten on ollut.
Miksi näin ajattelen, johtuu pohjimmiltani siitä, että olen aina kummaksunut ihmisten eriarvoistamista. Miksi siis minäkään olisin erityinen. Yksittäisissä jutuissa moni on ollut kova - ja olen sitä ollut varmasti itsekin - mutta se ei tee kenestäkään erityistä. Olen tuttavapiirissänikin kuullut ihmisten eriarvoittamista esim urheilusuoritusten perusteella. Se on kaukana omasta ajattelusta. Tykkään itekki fanittaa eri urheilijoita, mutta en pidä niitä sen vuoksi erityisinä ihmisinä. Ihmisten hyvyys ja erityisyys määrittyy minulle aivan erisyistä. On kunnia saada elää sellaisten ihmisten kanssa.
Huomaan erakoituneeni vauhdilla. Jään yhdistykseni hallituksesta ja pj. paikalta pois. Vaihdoin reilu vuosi sitten selvästi ihmismäärältään pienempään työpaikkaan. Teen yksinäistä yötyötä. Viihdyn yksin. Yhteyspiirini on kaventunut. En ota nyt toista vuotta putkeen myöskään influenssarokotetta. Olen niin vähän tekemisissä ihmisten kanssa, suhteessa ensimmäiseen 48 vuoteeni. Olen sairastanut viimeisen viiden vuoden aikana kahdesti. Ajattelin kokeilla näin. Minulla on hyvä olla näin. En ole silti millään muotoa rokotevastainen. Otin aikanaan mm. ensimmäisten joukossa Covid19 rokotteen.
Olen nykyään taipuvainen ajattelemaan, että ihminen on itsevarmimmillaan yksin. Epävarmat ihmiset hakevat elämisen mallia muilta, hakeutumalla ns. sekaan. Itsevarmat ihmiset luottavat itseensä, tulevat itsensä kanssa toimeen. Tottakai minullakin on kontakteja. Kävin mm. tänään vaikutusvaltaisen ihmisen kanssa kahvilla paikallisessa konditoriossa. Ihmisinä kaksi tavallista ihmistä pääsivät keskustelemaan suurella intohimolla. Luulen, että tykättiin molemmat. Tykkäsin tuon hyvän persoonan tavasta käyttää asemaansa ison yhteisön eduksi. Hän voisi helposti astua sivuun ja pärjätä paremmin, mutta hän haluaa vaikuttaa positiivisesti. Tällaiset asiat näen erityisenä, vaikka hyvin tavallisen oloisesta ihmisestä on kyse.
Jahas. Tekstiä tulee siksi vauhdilla, että ehkä ehdin myös pikku hölkän tekemään. Ehken kymppiä, mutta kolme kilsaa ainakin. Työt (nykyään aina siis yöt) alkavat tänään taas. Vapaapäivät on nautiskeltu. Odotan innolla seuraavia vapaita. Perjantaina on ensimmäinen kauden 2023-24 NHL tilastopäivä edessä. Voi, että kädet syyhyää. Voi, että elämä on kivaa ja etenkin NHL -jääkiekko! Alla video, jonka tein alkukauden huomioista. Reilu 20min sekalaista asiaa. Laitahan omia mielipiteitä ja kommentteja tähän kirjoitukseen tai videoon liittyen. Vaikka oon pulskistunut niin tuo alhaalta ylöspäin oleva kuvakulma kyllä isontaa melkoisesti, että en ihan tuollainen turtles kuitenkaan vielä ole. Palaillaanpa taas.
Onni Vähäaho, Nivalassa 30.10.2023
