Näytetään tekstit, joissa on tunniste siirymäkausi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste siirymäkausi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. marraskuuta 2018

KUJALLA

               Saatoitte huomata, jopa järkyttyä blogin päivitetystä ulkoasusta. Tervetuloa viihtymään ja/tai pettymään. Blogin näkymä on nyt valoisampi, josta ajattelin olevan pitkässä juoksussa apua. Eikä tämä liity mitenkään siihen, että olisin itse jotenkin synkissä vesissä tai muutoinkaan muissakaan vesissä. Sen sijaan olen pitkän kauden 2018 jälkeen "kujalla".

               Suomen kieli on rikas. Ja saadessaan sanan merkityksestä kiinni voi joutua silti arvioimaan mitä se tarkoittaa eri vuosina, eri tilanteessa. "Kujalla" olen ollut useinkin juoksuharrastukseni aikana. "Kujalla" tarkoittaa = pihalla, ulkona, poissa tasapainosta. Ehken ole kuitenkaan "Ihan kujalla" vaan pelkästään (ainakin vähän) "kujalla".

               Olen ollut joskus "kujalla" itsenikin kanssa kuin myös harjoitteluni kanssa. Tosin en muista olleeeni koskaan yhtä-aikaa. Nyt olen "kujalla" juoksuni kanssa, sillä kuten todettua, kausi 2018 oli kuluttava. "Kujalla" oleminen mielletään usein pelkäksi negaatioksi. Se on ahdasmielistä ja vanhanaikaiseta mielestäni. (liki) Kaikissa elämänhaasteissa on usein nähtävillä valo, jos ei heti, niin ajan päästä. Kun on "kujalla", tietää tien käyvän siitä ylöspäin, mikäli ei ole luisumassa syvemmälle.

              Lepokauden toinen viikko on käynnistynyt. #lepojakso9pv menossa. Minulle on hieman naureskeltu/irvailtu oikeutetusti lepokaudestani. Lepokausi voi terminä viedä herkästi ihmisten ajatuksia totaalilepoon. Se voi olla viisasta ja kaiketi mahdollista esimerkiksi ensimmäisen-toisen vuoden juoksuharrastajilla, jotka toipuvat esimerkiksi syksyn maratoonista. Liki yhden maailman ympärimitan juoksemisen jälkeen ja kuuden +4500juoksukilsa vuoden kokemana lepoon meneminen on erilaista. Se on kuin kortisoonikuurin lopetus - asteittain, eikä ihan kokonaan.

              Tammi-Lokakuun aikana minulle on kertynyt vuoteen 2018 563 harjoittelutuntia. Noilta lukemilta ei ole mielestäni välttämättä ideaalia asettaa mittaria kolmeksi viikoksi aivan nollaan. Olen enemminkin panostanut mahdollisimman vähiin juoksukertoihin. Eka lepoviikolla kaksi juoksulenkkiä. Varmaan sellaista 3-4 lenkin tahtia seuraavat kaksi, tämä mukaan lukien. Pitäisin sitä minun määrillä "lepojaksona". Aineenvaihdunnan ylläpitoa ja kerran viikkoon palautumisen edistymisen mittari lenkki.

               Palautumisen edistymiseenkään ei riitä kohdallani tunnin tai 10kilsan lenkki. Sellainen ei kerro vielä mitään. Mutta tuollainen kolmen tunnin jalkalenkki kertoo jo paljon miltä olo tuntuu kaikin puolin etenkin tuntejen kaksi ja kolme välissä. Olen aina kirjoittanut, että jokainen tasollaan, joten pitää suhteuttaa. Itsekin olen ollut vajaa 12 vuotta sitten 107 kiloinen, joka jaksoi juosta 1½ paalunväliä. Perspektiiviä on siis molemmista päistä kuntohaitaria. Silloin joku 7min/km oli työn ja tuskan takana. Nyt sitä on kunnon kehityttyä ja liki maailman ympärimatkan juostua vaikea juosta noin hiljaa. Nyt sama vauhti tuntuu kävelyltä. Se on tämän harrastuksen suola - nähdä kehittyvänsä, ja osaamalla arvostaa sitä mihin on päässyt, unohtamatta sitä mistä on lähtenyt.


                Olen ajatellut yrittää aloittaa harjoittelua kauteen 2019 vajaan kahden viikon päästä. Viikosta 48 alkaen. Alkuun otain kaksi 4 viikon perusjaksoa, jotka valmistaa minua hyötymään talven keskeisistä harjoitteista. Haluan olla nopeampi, vauhdikkaampi ja kestävempi. Lähden nopeus ja voima edellä talveen. Ideaalissa tilanteessa, onnistuessani, olen helmi-maaliskuun vaihteessa selkeästi tämän vuoden vastaavaa kuntoa edellä. On mielenkiintoinen tavoite ja tapa lähestyä uutta kautta hieman eri kulmasta. Ja nähdä miten käy, kun kuitenkin ikäkin kasvaa 44 vuodesta, 45 vuoteen. En ole enää pari-kolmikymppinen.

               Harjoitteluni on rytmitetty NUTS Karhunkierros 2019, 166km kisaan tähtääväksi. Matkalla ehkä kaksi harjoituskisaa. Helmi-maaliskuun vaihteessa ehkä maraton. Jos se ei onnistu niin joku oma ultimaattinen testijuoksu. Toukokuun alussa tavanomainen pidisjärven puolimaraton rentoa reipasta ennätystä kenties jopa parantaen.

               Kaikki lähtee asenteesta. Vahva usko tekemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen, mutta ei niin vakavaa, ettäkö se olisi kaikki kaikessa. Tavoitteisiin pyrkiminen voi olla hurtin huumorin kera antoisaa, eikä perille pääsy ole sepporätymäisen vakavaa väkisin vetämistä vaan iloista saavuttamista. Juuri asenteet ja tavoitteet ovatkin yksilöllisin asia juoksukulttuurissamme ja siitä voimme olla koko juoksuharrastus kansa yhdessä ylpeitä. Meidän yhteisö tukee yksilöllisyyttä. Eikö vain?


              Suunnataan kohti talvea positiivisesti ajatellen ja tästä päivästä, hetkestä nauttien! 





Ps. Jos joku ei tiedä niin Super pep2019 ilmoittautuminen aukeaa 2.1.2019 klo.0.00.  Vuosina 2015 - 2018 pep/pufin 56,57,171km matkoille osallistuneille tullaan tarjoamaan etu-ilmoittautumisikkuna kisaan Pe 28.12.2018, kun kisaan ilmoittautuminen avataan heille päivän ajaksi privaatisti. Koitan saada teidät kaikki kiinni hieman ennen tuota päivämäärää.

                                   PEP2018


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.11.2018

maanantai 27. marraskuuta 2017

65 PÄIVÄÄ KULUNUT - 179 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

                        Kilpailukausi 2017 päättyi kohdaltani 65 päivää sitten. Pyssymäki Ultra Festival 2017 oli viimeinen kilpailu. 109km taistelua Iso-Sydänmaanreitillä kunnes kunto loppui. Mitä olen sen jälkeen tehnyt?


VKO 38    Kauden viimeinen kisa. 138km juoksua kaikkiaan

VKO 39    Lepäilyä. Kolme kevyttä lenkkeilypäivää.
                 Hölkkää yhteensä 47km

VKO 40    Hölkkäilyä fiiliksen mukaan. Yksi pidempi (35km)
                 lenkki. Yhteensä 80km juoksua.

VKO 41    100km perusviikko hyvällä rytmillä. Pieni testi mitä
                  kroppa sanoo.

VKO 42     Tarkoituksella "määrää" alas. 70km tosi kevyttä,
                 miinus lauantaina tosin hyvin sujuneet 3x3km vedot.

VKO 43    Maltillisella määrällä (84km) hyvä perusharjoittelu-
                viikko. Hyvältä alkaa tuntumaan. Alkaa janota
                 kovempaa harjoittelua.

VKO 44      Ensimmäinen määrä viikko. 139km. Tosi hyvä ja
                kehittävä viikko. Laadukas ja positiivinen 10km reipas
                 juoksu (4:38min/km avg.153 syke).
                 Lisäksi 80km erikoispitkä lenkki jossa yli 1000
                  nousumetriä

VKO  45    Palauttelua. Juoksua vain 66km. Kuitenkin
                   sisältäen 6x1km vedot 4:02min/km keskarilla.

VKO  46     Ensimmäinen isompi ja kovempi viikko.
                  Juoksua 188km, josta paljon mutaisilla soisilla
                 poluillakin. mm. pep57km reitin kierto.
                  Viikon päätteksi Nivaln polku ry harjoituskisa
                  omana pitkänä, helppona reippaana vaativalla
                  reitillä. 19,3km 5:10min/km avg.syke 154.

VKO 47     Toinen määräviikko perään. Nyt 137km.
                   Viikon alku ja loppupäässä määrän painopiste.
                   Hyvä ja vahva viikko. Viikon loppupuolella
                   mm. vertikaalitonni.


                   Tänään alkoi viikko 48. Askel on vähintään sopivan kevyt tilanteeseen nähden etenkin. Kävin tunnin hölkkäämässä kahtomatta kelloon. 11,4km, keskivauhti 5:31min/km, keskisyke 122. Vain niukasti alle 70% maksimista. Toki sisälsi x4 noin 100-300m mittaista rentoa vetoa.

                  Tosiaan, 179 päivää on aikaa vielä ensimmäiseen pääkisaan, NUTS karhunkierros 160km. Voi kuulostaa kevyeltä tavoitteelta, jos sanon, että tarkoitus on päästä maaliin. Se on ykköstavoite. Karhunkierros kisassa kuitenkin taivalletaan koko Karhunkierros edestakaisin. Eikös siinä ole arbeettia?

                  Onneksi on aikaa näin paljon. Täytyy koittaa onnistua löytämään oikea polku harjoittelussa. Oon tyytyväinen ensimmäiseen 65 päivään. Katsotaan taas jonkun ajan päästä, mitä olen saanut aikaiseksi. Tässä nyt vähän koontia. Mukava, jos tulisi kommenttia. Herkästi sitä sokeutuu omiin kiemuroihin, joten aina erilaiset mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita.


Ps.   Kommenttikenttään voisi myös kertoa, jos olet kiinnostunut juoksukoulusta. Meidän yhdistyksellä on tarkoitus auttaa sinua alkuun juoksuharrastuksessa, ja miksei vaikka vain saamaan uutta innostusta jo ennestään tuttuun harrastukseen nimeltä juoksu. 
       Mitä sinä haluaisit mahdolliselta juoksukoululta? Minulla ja yhdistyksellämme olisi paljon intoa ja halua tuoda omia ajatuksiamme juoksusta sinun käyttöösi. Olisitko innostunut? Ajankohdaksi olemme kaavailleet jotain helmi ja huhtikuun väliltä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2017

lauantai 21. lokakuuta 2017

PALAUTUMINEN

                    Sana, jota käytetään eri merkityksissä. Voi olla palautumista edellisestä lenkistä, harjoituskisasta, kovasta harjoituksesta, kovasta jaksosta, arkiruuhkasta tai vaikkapa koko kaudesta. Käsittelen itse nyt tuon listan jälkimmäistä aihetta. Olen yrittänyt nyt neljä viikkoa palautua kaudesta 2017. Jotkut ovat sitä mieltä, että kannattaisi olla kokonainen kuukausi kokonaan juoksematta. Nostaa puntteja ja tehdä muuta. Systeemejä ja tapoja on monenlaisia, eikä varmasti hullumpi tuokaan. En ole koskaan kokeillut. Enkä ole varma tulenko koskaan kokeilemaan. Ei suljeta ovia :)

                   Kerron nyt tässä kovasti tyypillisestä omasta tavastani jättää edellisen kauden rasitus taakseni. Olen edennyt seuraavasti - askel, askeleelta:

1. Olin ensin muutaman päivän täyslevossa. Pientä arkikävelyä.

2. Sitten kävin hölkkä kävelyä. Huomasin olevani kaudesta 2017 terve, mutta täysin puhditon. Kävin loppuviikosta vain kahtena päivänä lenkillä. Kolmena päivänä eka viikolla.

3. Toisella kokonaisella viikolla edistyin siihen tilaan, että pystyin juoksemaan kohtuu normaalilta tuntuvan yksittäisen lenkin. En kahtena päivänä peräkkäin. Lihakset tuntuivat olevan edelleen vetäytyneet, eivätkä palautuneet normaalimittaan.

4. Toisen viikon lopussa jaksoin yllättäen juosta jo 35km lenkin varsin jaksavalla jalalla. Alkoi olla viitteitä kahden päivän harjoittelukombinaation onnistumisesta.

5. Kolmas viikko kisan jälkeen juoksin 100km. Hyvää monipuolista lenkkeilyä. Yksi 14km tie/polku reipastelukin. Silti päivästä päivään juokseminen ei vielä tuntunut hedelmälliseltä. Luontevinta oli jaksaa 2-3päivää, mutta ei jatkuvuutta. Selviytymistä, ei kehittävää harjoittelua. Kokonaisuus 100km viikolla kuitenkin sopivan kevyt ja vaihteleva.

6. Neljäs palautumisviikko. Tarkoituksella tehdyn 100km viikon jälkeen selkeästi kevyempi viikko. Tästä viikosta (viikko on juuri päättymässä) tuli määrällisesti selkeästi kevyempi. Vain 70km juoksua + 1-2h sauvakävelyä mäessä. Rytmitys auttoi kuitenkin ja jalka keveni loppuviikkoa kohden ja lihakset alkoivat saavuttaa normaalimitan. Keventyneen askeleen ja normalisoituneen lihasmitan ansiosta vauhti kasvoi parissa päivässä kuin keväällä leskenlehti kerrassaan ojanravissa.

Tänään tehdyt 3x3km vedot olivat itse asiassa vauhdikkaimmat mitä olen koskaan tehnyt samalla tavalla tehtynä. Eli eka veto maratehoilla. Toinen vähän tehoja lisäten ja viimeinen noin puolimaratontehoilla, pienellä loppunostolla peräti 4:09min/km keskarilla. 


                   Olen nyt siis kiivennyt perunakellarini katolle. Palautumattomuuden jäänteitä oli kuitenkin vielä menneellä viikolla ajoittain. Juuri umpeutuneen haavan iho ei ole heti vetolujuudeltaan 100%. Parempi ottaa vielä viikko kevyesti ja varmistaa, ettei joudu palautunut-palautumaton-jojoon. Lisäksi ensi maanantaina alkaa 9 päivän jakso, jossa on 8 työpäivää. Kokonaiskuormitus on hyvä noteerata - varsinkin, kun ollaan aralla alueella - juuri jättämässä kauden 2017 rasitukset.

                   Marraskuun 23:sta ensimmäisestä päivästä on sen sijaan vain viisi työpäivää ja silloin aletaan rakentaa jo pohjaa kaudelle 2018. On hienoa laittaa sitten hanskat käteen, kun lähtökohdat ovat ennätyshyvät. Ensi kauden kahdessa pääkisassa (toukokuu 160km karhunkierroksella ja syyskuussa 171km puffissa) ei tarvi hengästyä. Silti katson, että harjoittelun ei tarvitse silti liiaksi yksipuolistua. Vauhtiakin vaalitaan sopivasti ja tuodaan toleranssia harjoitteluun. Alamäkijuoksussa tarvii lihaksen olla täydessä mitassa, muuten voi alkaa askel jarruttamaan, joka johtaa turhiin rasitusongelmiin. Kaikki on mietitty. Niin kuin aina. Ainakin yritetään miettiä niin, että kehitystä tapahtuisi. Toistaiseksi näin on käynytkin, vaikka kehitys ei mitään räjähdysmäisen nopeaa ole ollutkaan :)


                  Kertaus vielä palautumispuustani:

1. Lepää muutama päivä
2. Tunnustele hölkäten ja kävelten
3. Saavuta ensin yksittäinen normaalituntuinen lenkki
4. Seuraavana kaksi normaalintuntuista lenkkipäivää peräkkäin
5. Kova harjoitus ja palautuminen siitä normaalisti.
6. Tuntuuko lihasmitta (askel) normaalilta. Keveys?
7. Kun nuo on kunnossa niin siihen viikko vielä noin 70-80% määrällä lenkkeilyä ja lihashuoltoa.
8. Sitten kaasua. Tietysti harjoitustausta huomioiden.


Yksi huikeimmista urheiluselostuksista koskaan sarjasta yksi helmi:




Onni Vähäaho, Nivalassa 21.10.2017

torstai 12. lokakuuta 2017

KEHO NORMALISOITUMASSA

                   Kun haava menee kiinni, ei ihon vetolujuus ole heti entisensä. Sama on hyvä muistaa myös palautumisen osalta. Jos viime viikolla et ollut palautunut, ja tällä viikolla jo sujuu kohtuu kivasti, ei kannata silti vielä heti seuraavalla viikolla nakata kaikkia puita pesään.

                   Palautumiseni tila on aika lailla tuossa kohtaa menossa. Nyt on alkanut jo yksittäisten lenkkien jälkeen palautuminen olemaan normaalia. Samoin sykekäyttäytyminen on ollut MUUTAMAN päivän normaalia. Olen siis hyvää vauhtia palautumassa kaudesta 2017. Sen viimeisimmästä kisasta on aikaa nyt 18 päivää.

                   Ideologiaani kuuluu edellisen kauden lopun ja uuden harjoituskauden alun välissä kasvattaa sopiva harjoitusnälkä. On saatettava kaikki kolme pääfunktiota palautuneeseen tilaan: Lihaksisto/jänteet, elimistö ja pää. Tuntosarvien pitää olla kuusaalla juuri omasta tilanteesta, ei siitä, miten toiset palautuu tai alkavat hönkimään hurjaa lenkkiä toisensa perään. Maltti on valttia. Motivoituneet harrastajat eivät koskaan lepää liikaa, mutta liian aikaisella täydenhöngyn höyryllä voi viedä harjoittelun väärille raiteille - tilaan, jossa ei tule kehitystä, mutta rasitusta kylläkin.

                  Aloitan ohjelmoiduman harjoittelun noin viikolla 44, eli noin reilun kahden viikon päästä. Siihen asti yritän tehdä hyviä harjoittelun palasia, mutta vielä ilman ohjelmaa. Pääfunktiot ovat vasta valmistumassa. Siitä alkaakin sitten toivottavasti kunnon rytinä. Olen järjestänyt nimittäin asiat niin, että marraskuun ensimmäisen 23 päivän aikana teen vain viisi työvuoroa.

                  Ensimmäinen isompi päätähtäin tulee olemaan ensi toukokuun 25-26.päivä käytävä NUTS karhunkierros 160km. Todellisuudessa noin 168km kisa, jos kisareitti on linjoiltaan tämän vuoden toisinto. Halu selättää ensimmäinen yhtämittainen sadan mailin kisa motivoi kovasti. Olen intoa täynnä tuon tavoitteen kanssa. Samalla on hienoa nähdä miten tasokkaiden nimien kanssa pääsen samalle viivalle. Spontaanisti tulee mieleen ainakin Juha Jumisko, Visa-Pekka Larivaara, Antti Itkonen ja Ville Maksimainen. Unohtamatta montaa muuta tuttua ja tuntematonta nimeä.

                  Menneenä viikonloppuna oli Vaarojen maraton Kolilla. Siellä tutut nimet voittivat sarjansa. Alla yhden suurimmista idoleistani, Juuso Simpasen kisavideo.



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.10.2017

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

JONILAAKKOSEN NÄKÖINEN MIES

                           Viikon palauduin, kaksi viikkoa pidättelin intoa päästä taas harjoittelemaan kovaa. Koitti vihdoin maanantai ja vajaan 6kk kunnon kohtotuksen aika. Aamulla lenkki ennen töitä. 9km. Mahassa tuntui oudolta. Ehkä vain tyhjään mahaan hörpätty kahvi? Ei sittenkään. Kellon ympärys myöhemmin tulin iltalenkiltä häntä koipien välissä kotiin. Olin sairas. Mahatauti.

                          Se hyvä puoli mahataudeissa on, että ne menevät lähes yhtä nopeasti ohi kuin juna sievin aseman ohi. Joten parhaillaan tässä tuli vain kahden päivän paussi, jona aikana tarjolla jaloille olisi ollut pääkallojäisiä teitä tuomaan rasitusta jalkoihin.

                          Olen pohtinut viime viikkoina, miten saisin itseäni kehitettyä uudelle tasolle. Olen kysellyt muutamalta juoksukaverilta heidän omia kokemuksia anaerobisen kynnyksen kehittämisestä. Aerobisen kunnon kehittämiseen kun ei paljon rakettitiedettä tarvita, mutta anaerobisen kynnyksen harjoittelussa on homma jo vähän tarkempaa. Samalla täytyisi muistaa, että olen ultrajuoksija enkä maileri - mutta silti - jollain tapaa samat lainalaisuudet pätevät minuunkin.

                           En ole koskaan käynyt missään juoksutesteissä, jossa kynnyksiäni määriteltäisiin. Oma tuntuma on, että anaerobinen kynnykseni olisi jossain 165-167 paikkeilla. Karvosen kaava ehdottaa 163:a. Ehkä sen mukaan on hyvä ajatella tuon kynnyksen kehittämistä/lujittamista. Pitkissäkin kisoissa on hyötyä, että happojen sietokyky on kohdillaan. Joten vk-intervallit (pitkät vedot 2-5km) täytyy vetää noin 150-160 sykkeen välimaastossa. Varomasta asumasta liikaa 163 ylimenevissä lukemissa. Reippaat noin tunnin lenkit noin 150 kantissa - ja hyvää tulee.

                          Yllä oleva kappale koskee karkeasti noin 10-15% harjoittelusta, mutta se on vähäisestä osuudestaan huolimatta merkittävää, sillä tuolla alueella sitä voi puskea itsensä vaivihkaan niin syvälle suohon, ettei lippaa näy keväällä jäiden lähtiessä. Aerobisen (85-90% harjoittelusta) harjoittelun katson jo taitavani. Ja siellä puolella on myös vielä hurjasti kehitettävää, sillä hyvä pohja vaatinee noin 10-15 vuotta laadukasta harjoittelua? Näin näkisin. Mitä mieltä lukijat ovat?

                           Kyllä. Harjoittelu on tärkeää, mutta siltikin täytyy muistaa että se on vain yksi osa - ja kovin hauras yksinään. Ruoka ja Uni ovat yhtä tärkeitä, mutta harvoin näen nostoja henkisestä tasapainosta. Joskus pienetkin asiat saattavat heiluttaa tasapainoa, vaikka sitä ei muille myöntäisikään. On löydettävä elämän tie, jolla olet tasapainossa itsesi ja ympäristön kanssa, koska vain sillä tavoin harjoitus puree pitkässä juoksussa. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on rehellisyys itselle. Muita voit kusettaa, muttet koskaan itseäsi, koska se valuu aina silloin ennen pitkää omaan lahkeeseen.

                          Harjoitteluohjelmaa tehtäessä vaaditaan rytmittämisen tajun lisäksi paljon pelisilmää oman elämän hahmottamiseen esimerkiksi 4-5 viikon ajan eteenpäin. Puhumattakaan pidemmästä ajasta. Väitän, että siinä on monella kehitettävää. Väitän jopa että moni harrastaja saattaa "sukeltaa" jonkin ohjelman sisään, tietämättä ollenkaan onko sen kolmannen viikon to-su päivät realistisia arkikuvioiden - muun elämän kanssa. esim."Siihen asti meni hyvin kunnes piti lähtiä sukulaisen pyöreitä juhlimaan ja itelläki alako yövuorot"... Suosittelenkin kaikille ohjelmaa suunnitteleville kokonaisvaltaista, realistista lähestymistä omaa ohjelmaa kohtaan. Rehellisyyttä. Itselle.

                          Tässä kohtaa joulukuuta, kun jouluaattoon on noin kaksi viikkoa ovat monet ihmiset mielestäni vähän hassuja. He tietävät tulevan - ja elävät kyllä niin. He syövät surutta seuraavat kolme viikkoa, aina uuteen vuoteen asti. Sen jälkeen alkaa jo pitkän aikaa tiedossa ollut kuntoilujakso, jolla "poltetaan joulukilot" pois. Tuo jatkuu maksimissaan laskiaiseen ja muihin kevään "syömäpäiviin" asti, kunnes tulee hätä rantakunnosta jne. Ihmisillä on siis kyky nähdä, mutta sen käytössä voisi olla uudelleen miettimistä.

                          Olen ilokseni törmännyt viime viikkoina muutamiin ihmisiin, jotka ovat lähestyneet minua juoksuasioissa. Olen mielestäni Nivalassa juoksu-asioissa raakasti ylimainoistettu/arvostettu. Olenhan tosi köykänen nylkky. Minua parempia juoksijoita on lukuisia Nivalassa. En siis näe itseäni minään hyvänä juoksijana millään mittarilla. Mutta sen sijaan olen otettu, että esimerkkini on ollut innostava - ja sillä tavalla positiivisesti "myyvä", että monet ihmiset ovat innostuneet nousemaan sohvilta tuonne teille ja poluille. Ehkä olen surkuhupaisuudessani koomisesti innostava?

                           Aika rientää nopeasti... Monista asioista on paljon-paljon enemmän aikaa kuin sitä äkkiseltään muistelisi... TÄSTÄ historiallisesta hetkestä on vierähtänyt hassut 28 vuotta.
  
                            28-vuotta sitten tapahtui myös seuraavaa... Kotipizza perustettiin Suomeen, turvavyön käyttö autossa tuli pakolliseksi myös takapenkeillä... Rauli Badding Somervuoren kuoli... ja  Lionel Messi ja Sidney Crosby syntyivät... Ei hassumpia kehitysloikkia evoluutiossa - lukuunottamatta sitä, että R.B.S siirtyi pois keskuudestamme... vaikkakin hänen silmälasimuotinsa elää tänä päivänä vahvana?

Ps. Myöhään eilen kirpaisi syvältä, ohi vatsatautituntemustenkin, kun eettereihin levisi uutinen jonilaakkosennäköisen miehen lopettamisuutisesta.

Pascal Dupuis menetti lähes koko viime kauden veritulpan vuoksi ja nyt samaisen syyn vuoksi hän joutuu jättämään kaukalot kokonaan kohtuuttoman suuren terveysriskin vuoksi. Alla muutama kylmätväreetvideota ISON pingviini -sydämen peliuran kunniaksi

                                      Hattutemppu

                                     Uhrautuminen perhe-elosta...

                                        Uhrautuminen joukkueen eteen...


Onni Vähäaho, Nivalassa 9.12.2015

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

YMPYRÄT

                        Aluksi: Pasi Koskinen on tulossa aamu -ja yhteislenkkejen kaksi vuotis juhlalenkille mukaan. Eli jos haluat askeltaa mm. Suomen halki juosseen ultrapersoonan, korpifilosofin, mediakasvon ja aidon ihmisen kanssa niin oleppa Uikko-Amisristeyksessä Ti 25.11.2014 klo.5.20.

                         Kuta kuinkin kaikki tarinat on tullu kirjoitettua tältä vuodelta. Paljon onnistumisia tänä vuonna. Iisalmi-Nivala, Venetsia-Maraton, #lihr100h juoksu ja #isr2014 reittiennätys juoksu päällimmäisinä mielessä. Onnistumiset ovat aina voimavara. Samalla täytyy kuitenkin muistaa ne asiat, joilla tarinat tehtiin. Täytyy muistaa viihtyä ulkona, mutta osata olla myös sisällä, kun on sen aika.

                         Harjoittelua, kuten elämääkään ei pidä tehdä liian mutkaiseksi. Teimme tyttären kanssa vaimolle ylläriksi lämpimiä voileipiä tuossa eilettäin. Tyttö kysyi: -"Entäs minä? Iskä, minä en tykkää lämpimistä voileivistä". Tuohon oli helppo vastata. Eihän kaikkien tarvi tykätä lämpimistä voileivistä. Ehdotin, että jätetään tytön leipä vaivihkaa uunin ulkopuolelle niin se ei kaiketi lämpene.

                         Lauantaina menemme taas haastamaan I-SR2014 -reittiä. Viimeksi kaksi finsiheriä viidestä. Näin kävi viimeksi. Nyt meitä lähtee porukkaa oikein kahdessa ryhmässä. Kävelyporukan vetäjä, Janne "JayLeno" Kukkola joutui vetäytymään vetohommista. Rektyroidessani kävelyporukasta uutta vetäjää, sain huomata joillekkin homman sopivan kuin nenän päähän. Otti nimittäin Jonte-Konde tehtävän sellaisella selkeydellä vastaan ettei moisen vertaa. Simply is the best, edelleen. Jonte: "-Eihän se oo muuta kuin välillä sanoo, että ei muuta kuin reppua maahan ja leipää kätteen". Oon monet naurut purskauttanut tänäänkin tuota lausuntoa muistellessani.

                       Oletteko huomanneet - tai kuulleet - kuinka elämä kiertää aika usein ympyrän kunnes poistumme yksi kerrallaan? Ensin ollaan kohdussa sikiöitä, sitten opetellaaan kävelemään, sitten edetään elämässä ja vielä edetään, kunnes aletaan vähän taantumaan ja sitten taannutaan lisää. Pian kävelykin on kuin olisi sitä uudestaan opettelemassa ja pahimmillaan makaamme jälleeen sikiö asennossa jossain sängyn pohjalla kuin kohdussa konsanaan. En ole ihan varma missä olen itse. Oletko sinä?

                       Parisuhteessakin ihmiset tekevät usein ympyrän. Ensin löydetään toinen - kaukaakin. Sitten aletaan olemaan vähän yhteydessä, ja kohta olemme enempi yhdessä kuin erillään. Sitten muutetaan yhteen ja alkaa hitaasti - tai nopeaa - etenevä oman ajan etsintä. Ehkä se on aluksi yhteistä 95% ja omaa 5% -suhteessa. Sitten yhteisestä ajasta alkaa valumaan prosentteja omaan aikaan kuin bonuksia konsanaan. Kuten tiedetään, prosentit voi jopa kääntyä toisinkin päin. Ehkä ne sitten eivät ole enää bonuksia? No, joskus suhde elää vielä pienelläkin yhteisprosenttikäynnillä, mutta joskus ihmiset huomaavat olevansa taas yhtä kaukana toisistaan kuin ennen suhteen alkamista. Ympyrä efektiä siis tuossakin asiassa. Omia prosentteja en halua tarkemmin ruotia, mutta käsittääkseni molemmissa - yhteisessä ja omassa - on vielä prosentteja jäljellä. Entä sinulla? Vai oletko jo hukannut rastin?

                      Jotkut tekevät hienoja aasinsiltoja. Edellisestä tekstistä en halua edes yrittää päästä sujuvasti eteenpäin vaan tipun suosiolla seuraavaan aiheeseen. Yksinkertaista - sitä on elämä, edelleen. Olen siis aloittanut harjoittelun. Kirjoitin viimes harjoitelleeni kaksi viikkoa. Tarkemmin harjoituspäiväkirjaa tulkitessani huomasin harjoitelleeni jo neljä viikkoa. Siirtymäkautta oli siis todellisuudessa neljä viikkoa 100h juoksusta. Onhan yli 105km juoksuviikko laskettava jo harjoitteluksi? Ainakin minulla.

                     Jotkut saattavat olla kiinnostuneita, miten meinaan alkaa harjoittelemaan. Tavoitteet entä määrät? Pohjustukseksi voin todeta, että olen juossut nyt vuoden alusta 4442km. Eli juoksen hyvin suurella todennäköisyydellä jopa 5000km rajan yli. Entä ensi vuonna? Kuten olen jo aikaisempinakin vuosina todennut, en juokse enää kilometrejä vaan harjoitteluaikaa. Harjoittelin vuonna 2012: 453h, vuonna 2013: 518h ja olen harjoitellut tänä vuonna jo tähän mennessä 531h. Jokainen(?) ymmärtää, ettei harjoittelumääriäkään voi loputtomiin nostaa. Joten en osaa sanoa tarkkaan, minkä verran tulee kilometrejä vuonna 2015 tai tunteja. Tunneissa on varmasti helpompi sanoa, että ainakin noin 500h. Luulisin, mutta annan kaiken tulla luonnollisesti. Jokainen harjoitteluani seurannut ymmärtää mikä on minulle luonnollisesti. Eli haluan edelleen kehittyä.

                    Olen juossut nyt rapiat kuus vuotta. Hieman yli 18 000km. Olen nyt 40-vuotta. Uskon, että minulla on vielä mahdollisuus kehittyä myös tuloksellisesti. Se ei ole kuitenkaan enää ainoa päämäärä, parantaa tuloksia, mutta toki se pysyy osana harjoitteluani niin kauan kuin kehitystä tapahtuu. En kuitenkaan ala tappelemaan liikaa ympyrää vastaan.

                    Lopuksi: Ensi vuodelle ollaan järjestämässä toivottavasti huikeaa extreme polkujuoksukisaa Pyssymäelle. Siitä tulee mielenkiintoista. Olen innoissani tuosta reitistä. Suhteemme on vielä siis tuore.

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2014

tiistai 30. syyskuuta 2014

SIIRTYMÄKAUSI 2014/2015

                        Vanhoina "hyvinä" aikoina, kun olin keihäänheittäjä - tuolla 90-luvun alun vaihteessa - puhuttiin aina ylimenokaudesta. 4-6 viikkoa epäurheilijamaista elämää. Kylläkin totaalisen pois asiasta, mutta edistikö se asioita aina tulevaa kautta varten, voidaan olla montaa mieltä.

                        Ihmeen hyvin olen saanut ajatukseni pois juoksusta nyt tällaisella, "vain" siirtymäkaudella. Olen elänyt aika normaalisti. Tehnyt asioita, joita ei ole ehtinyt niin paljon tehdä juoksuharjoittelun ollessa kiivaimmillaan. Sillä tavalla olen ollut juoksussa kiinni, että olen vähän venytellyt päivittäin ja tehnyt joitain huoltoja tuolle akillekselle. Mukavasti on palautuminen sujunut.

                       Nyt on kulunut 10 päivää 100h juoksusta. Vielä en ole juossut. Juoksun aika lähenee tietysti kaiken aikaa, mutta sillä ei ole kiire. Kahdesti olen käynyt 122min sauvakävelylenkin tuolla Pyssymäen maastossa. Jopa lihakset tuli eka kerrasta vähän terveellä tavalla kipeiksi. Ihminen on luotu liikkumaan. Jossain kohtaa passiivinen lepo on hyvä, mutta hyvin äkkiä se alkaa supistamaan lihaksia, sekä jäykistämään niveliä yms. negatiivista. Pääasia onkin välttää siirtymäkaudella kehon kovaa rasitusta millään tavalla, mutta ei lopettaa liikkumista.

                      En ole edelleenkään miettinyt kovin tarkasti tulevan harjoittelukauden ohjelmaa. Joitain suuntaviivoja tietysti on mielessä ja jokunen spesifi juttukin. Pääpointtina on suhteuttaa harjoittelu muun elämän kanssa toimivaksi. Meillä tekee molemmat vanhemmat 3-vuorotyötä ja lapset käy koulua. Minun viikko voi olla toimivampi joskus 6päiväisenä, toisinaan 8-9päiväisenä. Lasse Virén harjoitteli aikoinaan ilman viikkorytmiä - mallilla kaksi kovaa + yksi kevyt. Variaatioille pitää olla avoin ja itselle rehellinen.

                     Uskon aloittavani varsinaisen harjoittelun jossain loka-marraskuussa. Sitten kun siltä tuntuu.  Luotan siihen, miltä sisälläni tuntuu, sillä se on johtanut jo nähtyyn, hyvää kehitykseen. Tulen harjoittelemaan noin 2-3viikkoa sillä tavalla, että se sisältää vähintään kahta näistä kolmesta: määrä, kova, normaali ja sitten noin 6-8pv kevyttä. Kutakuinkin noin. Ja vieläpä sillä tavalla, että koitan osuttaa kevyen jakson yövuoroviikolle.

                     Minulta on kyselty myös jonkin verran tulevista harjoittelumääristä. Olen nostanut harjoittelumääriä kaiken aikaa ja viime vuosina aika tasaisesti. v.2012 n.4000km, v.2013 n.4500km, nyt tulee jotain 5200-5500km. 100h suoritus viestii minulle tason noususta. Eli tietysti valmiudet harjoitella taas jopa enemmän ja kovempaa ovat kasvaneet, kuten tässä vaiheessa (vasta kuusi vuotta juoksua/n.18000km) kuuluukin. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei ole temppukaan harjoitella saatanallisesti vaan pysyä myös ehjänä, joten järki on pidettävä.  Eli vastaus paljonko reenaan? = riittävästi ulkoilua, mutta ei liikaa.

                    Varmasti teen jonkin verran ryppäitä. Mieli halajaa tuonne itsekin tekemässä olleelle vaellusreitille, I-SR2014 -reitille. Jossain vaiheessa pusken isohkon repun täyteen evästä ja menen vain kiertämään tuota reittiä, ehkä kaksi kierrosta (n.113km), vajaa kaksi vuorokautta. Teen välillä nuotion. Olen rauhassa. Siellä minä viihdyn... Toisena, kovin erilaisena valmiina rypässuunnitelmana on 28-29.3.2015 oleva viikonloppu. Se tulee menemään näin. La 28.3: klo.6 kevyt 10km. päivällä Toholammin talvimaraton kiihtyvänä lenkkinä, jossa jälkimmäinen puolisko on nopeampi. Illalla kevyt 10km. Su 29.3: 3h lähdöillä (eli 3h välein lähtö esim. klo.9,12 ja 15) 16km Alilankujan lenkki kevyesti. Ryppään koko noin 62km+48km=110km/30h.

                     Olen tarvittaessa muutoinkin avoin ja rohkea muutoksille harjoittelussani, jos vaistot alkavat haluta muutoksia. Puskea ei kannata. Sen kerkiää tehdä sitten 6-12.5.2015, ja senkin jakson viimeisen vuorokauden aikana. Olen nimittäin ilmoittautunut ja maksanut osanoton Unkarin 6vrk juoksu epävirallisiin MM-kisoihin. Ilmeisesti pian nimeni ilmestyy TÄLLE listalle.

                    Mukavaa syksyä kaikille! Harjoitelkaa te, minä vielä höntsään suffelimallilla. :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.9.2014