perjantai 7. elokuuta 2020

MONENLAISET MESTARIT

       Monet toki tämän tietääkin, mutta olen yksi neljästä Nivala-lehden kolumnisteista. Tässä viimeisin kirjoitukseni. En ole juurikaan Nivala-lehden kolumneja täällä julkaissut. Toki ne voi lukea Nivala -lehdestä :=)

Nimikirjoitus Jorma "Jope" Ruonansuulta vuodelta 2016

       Kesäisen leppoinen ilta. Haen kaverin lenkille. Kysäisen mieheltä ketä heidän kotitien uuden karheissa taloissa asuu. Mies luettelee nopeasti talot tien molemmin puolin. Ihan varma en ole montako jäi mieleen, mutta eräs yksityiskohta kylläkin. Hänen puolen kaikki kolme naapurin taloa peräjälkeen oli rakentanut yksi ja sama mies. Ja asuipa hän vielä niistä keskimmäisessä. Tuolla miehellä täytyy olla melkoista lahjakkuutta ja intoa rakentamiseen. Hienoa jälkeä.

       Itse asiassa maailma on aika pieni. Tapasin nimittäin tuon samaisen rakentajan reilu kaksikymmentä vuotta sitten päiväkodissa. Jo silloin huomasin hänen katsovan puuverstaan puunkappaleita syvemmälle kuin muut. Onneksi annoin poikien käyttää vain omaa innovaatiotansa, sillä itselläni ei tuolla elämän osa-alueella olisi ollut paljoa annettavanakaan. Sain siis seurata läheltä tulevaa mestaria, rakennusmestaria. Oikeastaan olen ollut onnekas saadessani nähdä niin monen erilaisen mestarin itse toimessaan tai aivan muuten vain kasvokkain.

         Piirin kuulantyöntökisoissa olin järkiään toinen tulevan olympiavoittajan, Arsi Harjun jälkeen. Älkää kysykö montako metriä hävisin. Keihäänheitto puolella olin usein samoissa Sm-kisoissa tulevan maailmanmestarin, Aki Parviaisen kanssa. Taitelija puolelta mieleenpainuvin on ollut mestari Kari Tapion tapaaminen Nivalassa. Mestari tuli vaimonsa kanssa puhuttelemaan ja rupatteli kiirettömän oloisena pitkän tovin.

         Itse tykkään eniten tarinoiden mestareista. Parhaimmillaan ne elävät puhuttelevina sukupolvilta toisille. Parasta niissä on kuulijalle jäävä omavastuu ja eteenpäin kertomisen verraton lysti. Yksi mestari on omakohtaisesti kertonut minulle käyneensä viidessä tunnissa soita ja metsiä pitkin oman arvioni mukaan liki kuudenkymmenen kilometrin lenkin. Ei ole tällä vuosituhannella moisia menijöitä noilla mannuilla nähty. On ne ennen olleet urheilijat kovia. Lakkia päästä.

          Toinen mestari, yli puoli vuosisataa sitten, oli pahantekijöiden puhuttelua edeltävästi nostanut toisella kädellä ladon kulmaa ja laittanut työhanskat ladon kulman alle odottamaan. Tosin iso mies ei ehtinyt edes kunnolla suoraksi nousta, kun tuon näkeminen oli laittanut pahantekijät juokseen pakoon täyttä ravia. Näin asia ratkesi saman tien ja rauha palasi niille tienoille

           Jotkut mestarit tuntuvat osaavan puolen valtakunnan taitorepertuaarin, kuten heinäkuussa maan päällisen matkan päättänyt Jope Ruonansuu. Jope osasi soittaa kitaraa, bassoa, rumpuja, hanuria, saksofonia ja poikkihuilua, sekä laulaa laajalla skaalalla, näytellä, tehdä komiikkaa ja imitaatiota. Kansantaiteilija.

Onni Vähäaho

lauantai 1. elokuuta 2020

HEINÄKUU 2020

            Alkuvuoden minulle rajut määrät eskaloituivat hankalana lihasjumina reiden takaosan ja pakaran välisellä alueella. Paljon tunteja, paljon kilometrejä pyöräilyt mukaan luettuna, sekä roima nosto nousutreeneissä. Kaikkien summa. Ja aina voisi lihashuoltoa olla enemmän. Myös hierontaa. Rahakysymys myös. Helpompi ja järkevämpi olisi liikkua vähemmän niin olisi vetreämmät paikat, mutta veri vetää eritoten luontoon.

          Olen menossa reilusti yli 700 vuositunnin vuosisaldoon, joka on minun tapaiselle, työssäkäyvälle perheelliselle todella paljon. Liian paljon. Kyllä täytyy yrittää nyt alkaa jossain vaiheessa vähentään. Pitääkö alkaa harjoittelemaan niin olisi järkevämpää ja liikkuminen sitä kautta vähäisempää. Nyt vain ulkoillessa tulee liikuttua paljon enemmän kuin tavoitteellisesti treenatessa.

         Heinäkuu meni aika lailla lihasvaivan/jumien kanssa passaillessa. Väistelin mäkeä. Nousumetrejä vain reilu viisi tuhatta. Viime kuussa yli kolmetoista tuhatta. Muutenkin treenimäärä oli pliisumpi, mutta 65h/kk on silti liki 800 vuositunnin vauhti. Viime kuussa kuitenkin 79h, joten iisimmin tuli otettua. Hyvä kuukausi haasteet huomioiden. Super PEP 2020 tapahtuma talkoot alkoivat myös viedä paljon lenkkeilyltä aikaa, mutta ei se haittaa. Tuleepahan vähemmän treenattua. Ja reitin kanssa operoiminen on mukavaa puuhaa. Näkee työn tuloksen konkreettisesti.

         Elokuussa tulenee vielä vähemmän treeniliikuntaa. Tapahtuman valmisteluissa menee aikaa. Eikä lihasvaivatkaan ole täysin poissa, vaikka helpottamaan päin. Eilen vielä menin tökkämään ennestään herkän takareiden ja nyt se on liki krampissa.


HEINÄKUUN SUMMAUS ALLA


                                     HEINÄKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit                 65h                  448,0h
Juoksu                    447,6km              2939,1km
Hiihto                         0,0km                197,3km
Lumikenkäily              0,0km                    9,0km
Kävely                       28,7km                125,2km
Pyöräily                   125,9km              1646,4km

Nousumetrit              5 311m                61
087m 

Pullopantteja                0,00e                    46,7e
(tavoite 183e/vuosi)


Onni Vähäaho, Nivalassa 1.8.2020