Yllätys on ja ei yllätys myös sen tullessa, jos ei ole ollut valmis siihen, että elämässä tulee aina olemaan yllätyksiä - sekä kivoja, että ei-toivottuja. Kokemuksen, joka usein tarkoittaa elettyjä vuosia, myötä ihminen omaa paremmat valmiudet valmistautua yllätyksiin. Ja mikä sitten on edes elämässä yllättävää? Jos naapurin Seijalla lentää lakki päästä alkukesän tuulisena iltana, on kai se enempi ilmeistä kuin yllättävää. Joskus kuitenkin tulee eteen asioita, joista itsekin vielä yllättyy. Tai niin, ehkä en vain ymmärrä vielä kaikkea, jonka senkin ymmärtäminen vaatii tiettyä kompetenssia.
Lopetin päämäärätietoisen juoksemisen viime lokakuussa, aloittaessani yötyöt. Tarkoituksella ja mielellään. Ämpärini oli ollut jo pitkään täynnä, eikä täyteen ämpäriin lisäämällä tulee parempaa. Niinpä tein 10L ämpäriin reiän noi 3L kohdalle ja olen pärjännyt sillä. Liikkumiseni on siis noin kolmasosan aikaisemmasta.
Kuluvan kalenterivuoden viitenä ensimmäisenä kuuna pisin juoksulenkkini oli ollut 26km. Sain kuitenkin idean yrittää juosta haastavalla Iso-sydänmaan vaellusreitillä 56km lenkin. Ja yllätyksekseni jaksoin sen kramppituntemuksista huolimatta ja vieläpä ihan kohtuu ajassa (8h37min), vaikka kevyesti mukamaste menin. Se oli yllätys. Ja saman merkin yllätys jatkui tuosta viiden päivän kuluttua, kun sujuttelin saman reitistön ns. etulenkin (25km) alle kolmeen tuntiin liki pelkällä vedellä.
Eilen yhteislenkillä pohdittiin paljon kokeneiden ihmisten kesken elämän ei-toivottuja yllätyksiä. En tiedä, olinko lakoninen, kun totesin niiden vain olevan väistämättömän jokaisen elämän aikana, muodossa, jos toisessakin. Jossakin vaiheessa elämää voi tulla paljonkin haasteita, mutta jotkut niistä voivat jopa parantaa elämää. Ainakin itselläni on niin käynyt. Onko juuri sinulla?
Iloinen yllätys oli myös se, että kuulen usein tätä blogia luettavan ja näiden kirjoituksieni herättävän vielä ajatuksia. Se on hyvin palkitsevaa. Pääperiaatteenani on välttää kirjoituksissani jänisten tempomista hatusta, mutta sen sijaan yritän sanoittaa elämän ajoin vaikeasti ymmärrettävää säveltä. Sävellys ja sanoitus kun ovat kaksi eri asiaa, mutta yhdistettynä pysäyttämättömät. Minulla näkyy olevan näissä kirjoituksissani kaksi päävaihdetta - joko NHL tai sitten filosofia.
Mitä pidempään täällä tallustaa, sitä enemmän sitä myös alkaa näkemään itsensä ja välillä se voi jopa hieman ärsyttää. Itse olen omasta mielestäni liiankin innokas kääntelemään kohtaamiani asioita. Etsin usein nelisivuisesta kappaleesta viidettä ja kuudetta sivua. Olen vain sellainen. Osa voisi pärjätä yhdelläkin sivulla. Ollaan kaikki sellaisia kuin olemme, sillä sellaisena olemme parhaimmillani.
Hyvää alkanutta kesää juuri sinulle!
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.6.2023
