keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - OSA 4

                       HEINÄKUU 2019



              Taisin harjoitella heinäkuussa enemmän kuin koskaan. Ainakin ajallisesti. 80,5h on kuntoilijalle mielestäni iso määrä. Samalla säilyi sivilisääty ja yhteys perheeseen. Pääkin tuntuu ihan jaksavalta. Jalat on kyllä väsyneet. Johan se jossain pitää tuntuakin?

              Nyt on reilu 15 vuorokautta Super PEP 2019 tapahtuman 171km starttiin. Tänään tein viimeisen yli 30km lenkin. En ole hirviän tarkkaan miettiny kisaan lähestymistä, mutta voi olla, etten juokse enää edes yli 20km lenkkejä ennen pufia. Nyt on aika antaa treenin upota - lihasten palautua.

              Perjantaina käyn tutustuun Kaustisten kehuttuihin mäkiin. Tarkoitus hiimailla siellä varsin kevyesti. Ehkä ensi viikollla yksi tiukempi mäkijuoksu. Ehkä 2x10min mäkeen tms. Täytyy kattoo. Nyt mennään palautumisen ehdoilla. Ei vihti pilata vahingossa hyvin mennyttä kesää. Kutina, että oon semmosessa kunnossa, missä en oo ennen ollutkaan. Nähtäväksi jää, riittääkö se vieläkään, mutta taas on semmonen kutina, että USKO on palannut MAALIIN PÄÄSYYN. Tänään huomasin miettiväni lenkillä sitä otetta ja tunnetta mitä pitää painottaa. Aina kai sitä on parhaansa tehnyt, mutta aina on vara kehittyä - kaikella tapaa.


                             HEINÄKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             80,5h                   426,5h
Juoksu                    548,9km              2685,5km
Hiihto                           0km                 487,1km
Lumikenkäily                0km                 178,5km
Kävely                      45,2km                147,7km
Pyöräily                  114,6km                 388,7km

Nousumetrit             6238m                  38 735m


             Eipä tässä tämän kummempia. Tänään tuli tosiaankin reilumpi liikuntapäivä - ja taas vähä vahingossa. Juoksua poluilla 44,2km ja Pyörää 14,6km. 5h28min.


                Super PEP 2019 ilmoittautuminen 57km ja 171km matkoille päättyy 8.8.2019. Samoin pääsee vielä halvemmalla mukaan esim. 26km ja 12km matkoille.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.7.2019

torstai 25. heinäkuuta 2019

KESÄLOMA


                 Astelen rennosti kaupungilla tai pyörällä nauttien lämpimän ilmavirran hyväilystä poskilla. Kiireettömyys ja ohjelmattomuus on elämässä voimaannuttavaa. Hetket, jolloin saa olla omassa kuplassa, aistien johdattaessa. Kiireetöntä huomiointia - silmin, korvin ja nenän kautta. Mahdollisuus pysäyttää pyörä mihin tahansa. Kuoria jäätelö paperistaan ja uppoutua horisonttiin katsomalla vaikka ohi lentävää perhosta.

                 Aamulla leimasin itseni ulos töistä. Jokainen tunti sen jälkeen on tuntunut kahdelta positiivisella tavalla. On edelleen sama päivä. Olen nukkunut kahdesti. Käynyt ulkona useita kertoja. Kaupoissa. Ollut itseni kanssa. Jutellut perheeni kanssa, ohikulkijoiden ja virkaihmisten, kuten kauppiaidenkin. Hymy on ollut herkässä. Tämän päivän jälkeen vielä 32 päivää ilman leipätyötä.

                 Kirjoitan tätä herättyäni myöhäisiltä päiväunilta. Parasta - voi nukkua ja herätä miten parhaalta tuntuu. Ajatukset ovat ehkä tunnin kahden päässä siintävässä polkulenkissä. Vaihdoin jo toista kertaa mielessäni reitti vaihtoehtoa. Olen vapaa, myös harrastuksessani. Huomenna toki aamulla ohjelmaa, kun minulla on hierontaa. Tälle illalle voisi sopia helpon reippaan juoksu. Vailla puskemista, lihaksia venyttäen ja rentoutta mahdollisimman hyvästä tekniikasta saaden. Poluilla oppii juoksusta paljon. Ei ole kahta samanlaista askelta useinkaan - toisin kuin tiellä. Metsässä saa - ja on hyvä olla - leikkisä. Tiellä kulkukoira, joka toistaa itseään. Tykkään, että jalat saa vaihtelua, se kulkee myös mielen suuntaan. Sopivasti.

                 Ehkä voin tällä kirjoituksella kannustaa lukijoita aistimaan. Joko pysähtyen tai liikkeessä. Antaa asioiden tulla sisälle tai tuntua iholla. Olla läsnä, itselle ja luonnolle - kanssa ihmiselle. Hyvää heinäkuun loppua arvoisat lukijat! 


Onni Vähäaho, Nivalassa 25.7.2019

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - OSA.3

        Ultrajuoksu on ja ei ole yksinkertaista. Parhaimmillaan simppeliä, mutta pahimmillaan melkoista solmujen setvimistä. Osa lukijoista on saattanut saada solmuista pientä esimakua ja jotkut yltäkyllin. 

        Ultrajuoksua harrastavat haluavat kokea juoksun avulla erilaisia asioita, oppia itsestään, omista voimavaroistaan - ennen kaikkea henkisistä. Ultrajuoksut ovat tavallisten harjoituslenkkejen ulkopuolella aina jollain tavalla suorittamista. Ylipitkät lenkit vaativat palautua normi kympin-parin lenkkejä selvästi enemmän, vaikka menisi kävelten. Lihakset jäykistyy, jumiutuu ja nivelet joutuvat ylipitkissä melkoiseen rasitukseen. 


       Ultrajuoksun harrastaminen on hankala taiteenlaji pysyä kuosissa. Äärimmäisen koviin suorituksiin valmistautuessa on liki pakko reenata yli normejen, jotta kroppa ja mieli tottuisivat epänormaaleihin suorituksiin. Suomen pisin polkujuoksu on yksi Suomen hankalimmista kisoista päästä maaliin. Voi olla eri mieltäkin. 


          Olen itse saanut tehtyä viimeisen kuukauden aikana paljon pitkiä lenkkejä. Yli 50km lenkkejä, yli 35km lenkkejä ja yli 3 tunnin lenkkejä, ja nimenomaan kisareitillä. Ja tottakai se näkyy myös jonkunlaisena harjoitusrasitteena, käyttääkseni hienoa nimitystä kankeudelle/jumille. Olen jälleen kerran totuttanut itseäni kestämään puf171km kisan. Kisan, jota en ole kahdella ensimmäisellä kerralla kestänyt. 


        Ultrajuoksun suoritus on kaikkea muuta kuin matematiikkaa. Vähemmän ylipitkiä kokeilleilla voi olla kenties hankala ymmärtää mikä kolmessa kierroksessa on niin vaikeaa, esimerkiksi kahteen verrattuna. Kolme ei ole 2+1. Ei tässä. Mikään seuraava kierros ei ole kuin edellinen. Mistä kaikesta syystä se viimeinen kierros voikin jäädä tekemättä on melkoinen hypoteesi, joka saa haromaan kulkijan otsaa. 


          Puhuttaessa Iso-Sydänmaan reitistä, usein unohtuu, että se yksikin kierros on kaikkea muuta kuin itsestään selvyys. mm. Puf171km kisahistorian ainoa finisher on haettu yhden kierroksen kisassa reitiltä pois keskeyttäneenä yhtenä vuonna. 


          Harrastamassani lajissa on toki niitä, jotka normipäivänä kiertävät Iso-Sydänmaan reitin kolme kertaa. Nimilista on yllättävänkin pitkä. Mutta luulen, että heistä jokainen yllättyisi siitä, miten paljon kolme kierrosta vaatii. Maaliin pääsy ei ole varmastikaan vain yksi muiden sadan mailin kisojen joukossa. Uskoisin. 


          Olen jälleen toiveikas. 26 päivää starttiin. Suurin työ alkaa olla takana. Kuten vaimoni sanoi: -"Ei se sinun kuntosi enää tuosta kummene, vaikka jo alkaisit löysäämään" Viisasta pohdintaa minusta. Kyllä se kunto mikä nyt on, on aika lailla tässä. Pientä viilausta ajankuluksi, mutta isossa kuvassa täytyy vain varmistaa, että on perjantaina, 16.päivä elokuuta kello 9 valmiina aloittamaan elämäni juoksun. 




Kolme viimeisintä viikkoa

Vko 27  Juoksua 105,3km, Harjoittelutunteja 19h, Nousumetrejä 2231m+
Vko 28  Juoksua 163,2km, Harjoittelutunteja 18h, Nousumetrejä 1783m+
Vko 29  Juoksua   95,0km, Harjoittelutunteja 14h, Nousumetrejä 824m+


Onni Vähäaho, Nivalassa 21.7.2019

perjantai 12. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - PUF 171KM - OSA.2

               Kun on yrittänyt kaksi vuotta päästä sadan mailin kisan maaliin omalla tyylillä on pakko mennä peilin eteen. Tosin sen edessä seisominen ei pidemmän päälle kovinkaan kiinnosta allekirjoittanutta. Joka tapauksessa lähestymistapani on nyt täysin eri kuin aikaisemmin. Olen lopettanut kaiken hys-hys-hyssyttämisen ja alkanut juoksemaan. En mitenkään yltiöpäisesti, mutta oikein, en laahustamaan jotain yli-ylikevyttä. Oikeastaan perusjuoksu on ultrajuoksijan reipasta ja kisassa sitten se löysä meno tuntuu kovin helpolta - näin haluan uskoa.

               Tapasin vanhan valmentajagurun tässä muutama päivä takaperin kaupassa. Valmentajaguru tuumasi, ettei ole pitkään aikaan minua nähnyt. Kerroinkin olevani paljon tuolla metsissä, enkä juurikaan sivilisaatiossa. Sitten guru heitti kysymyksen, joka sai minut hymyilemään hämmennyksestä. -"Montako mehtäpäivää sinulla tulee vuoteen". Enpä oo laskenu... "mehtäpäivää?". Tuo on kyllä hyvä että hauska. Montako päivää vuodesta olet metsässä? Pitäiskö alkaa laskeen? Ja montako tuntia pitää olla mehtässä, että se on mehtäpäivä? Ehkä pitää soittaa gurulle ja pyytää savusaunailtaa. Joskus on tullu istuttua siellä.

                Olen juossut paljon sellaista välivauhtia. Ei aivan kevyttä, mutta ei oikein reipastakaan. Justiinsa sitä, mistä aina varotellaan. Kuunnellassani vanhaa valmentaja gurua, hän totesi, että juoksijat menee pilalle, kun laahaavat maantiellä askeltaan, mutta metsässä ja poluilla joutuu pyöräyttään jalan takaa oikeaoppisesti ja juoksu on silloin juoksua - ei jalkojen laahausta. Hitsi, asiaa. Askeleen kuuluu kulkea oikein. Tehoja voi säätää, mutta ei kannata antaa jalkojensa halvaantua, laahauttaa. Välivauhdissa jalan normaali askeleentuonti on luonnollisemmillaan.

                Mustavalkoista tämä ei ole, sillä olen ollut aika tukossa tästä välimallin juoksusta ja olen kadottanut sen vähäisenkin vauhdin. Pitäis lähiaikoina koittaa löytää rako, jolloin sitä koittaisin vähän härnätä/kaivella esiin. Niinpä lanseerasikin vauhtileikittelyn "vauhdittomuuden vaihteluksi". Pohjalla seisoo kuitenkin aina päämäärä ja totuuden siemen. Olen matkalla 100 mailin kisaan. Ei siellä kuulkaa minun tasollani vauhtia tarvita. Kestävyyttä kylläkin, ja sitä oon koittanu parantaa juoksemalla enempi pitkiä lenkkejä. Myös väsyneenä, ja välillä myös sitä edes helppoa reipasta. Kello on tykännyt, mutta karmean kankealta on tuntunut.

                Vaikka oon kirjoittanut vähän "hällä-väliä" asenteella niin oon oikeasti tosissani yrittämässä taas. Kyllä minä maaliin haluan! Tulen olemaan erittäin motivoitunut kiertämään sen kolme kierrosta. On vain tultava välillä estraadille eri kulmasta, jos on kaksi vuotta tossu haukannut tyhjää. Tapasin menneenä sunnuntaina kaksi Suomen hiihdon kovaa Haapajärven nuorta miestä. Kävimme hölkkään ja käveleen Haapajärven Pitkälläkankaalla ns. "kärsimyspolulla", jossa aikanaan kovia harjoituksia teki mm. Helena Takalo ja Mika Myllylä. Pojilla ei ole koskaan ollut valmentajaa. Se vähän yllätti. Mutta toisaalta pojat on hyvin kehittyneet ja taitavat tuntea kroppansa, sen verran kovaa on ollut meno. Nuorempi heistä, Anssi "Moose" Koirikivi omistaa Iso-sydänmaanreitin perhereitin reittiennätyksen ns. "pulpetilta", 10,5km @3:47min/km. Saa kokeilla! 


                Tämä viikko alkoi väkevällä otteella. Tässä tämän viikon antia...



Ma:  Vapaa töistä.

         Aamu. Tiellä 25km kevyttä @5:27min/km (keskisyke 121) nousumetrit 62

          Ilta: Taunonmäellä 5,1km. Kevyehkö mäki. @13:59min/km (keskisyke 138) nousumetrit 760

Ti:    Yöksi menopäivä

         Pyörällä pyssyyn 7,5km  nousumetrit 61
         PEP 26km kohtuu kevyesti @6:25min/km (keskisyke 128) nousumetrit 115
         Pyörällä pyssystä 7,5km nousumetrit 13

Ke    Yövuorojen välinen päivä

         "Vauhdittomuuden vaihtelu" 16,0km, @5:10min/km (keskisyke 134) nousumetrit 62
           (reippaat osuudet mukavuusalueella. Kilsat 4:20-4:40min/km väliin, osin teknisillä poluilla)

To      Yövuorojen päättymisen päivä

          Takalenkki (36,2km) I-SR2014 reitillä. 4h18min48sek. 36,2km
          perushölkkää 10min välein kävelypätkä. @7:09min/km
          (keskisyke 131).

          Jalka viikon ohjelmasta väsynyt. Kunnon kaatumiset kertaa viisi.
          Polku on todella kuiva. Takaosa on tekninen, mutta jalkoihin
         saatu lisävoima auttaa. Juoksu etenee, ei jää asumaan aloilleen.

        Aika on iteasiassa keveistä tehoista huolimatta 9min parempi kuin
         mitä olen koskaan juossut tuota pätkää. Mutta reitti on kuiva, en
          sinällänsä tästä enempää innostu, mutta asiat menevät oikeaan
         suuntaan.




           Semmonen alkuviikko. Juoksua 108,4km ja nousumetrejä 1195. Ehkä tässä päästään ns. moodiin, jossa uskotaan päämäärään. On se tuo 100 mailia poluilla, etenkin Iso-Sydänmaanreitillä aina kova juttu. Senhän onkin läpäissyt vasta yksi ihminen koko maailmassa - Mika Leppälä.




Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2019

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

31 KERTA ?

              Muutamilla läheisillä juoksukolleegoilla on ollut viime aikoina vaikeaa. Kun juostaan paljon läpi vuosien, on ensimmäisenä arvojärjestyksessä terveys. Ainakin meillä kuntoilijoilla. Jokainen meistä arvostaa eniten mahdollisuutta liikkua, ja mielellään paljon juosten, koska se on meidän huumeemme. Kun sinulta viedään juoksemisen harrastamisen pääsylippu vähän väliä pois käsistä lipastoon, on se hankalaa. Kysyy voimia ja kärsivällisyyttä. Tämä kappale olkoot tulevalle terveydelle, meille kaikille.

             Ollessamme terveitä, kuten olen saanut itse olla jo maaliskuusta 2017 alkaen yhtä soittoa, pakkaa juoksun rinnalle tulla meillä kuntoilijoillakin - jos ei nyt tavoitteita niin päämääriä. Minäkin olen menossa taas yhteen päämäärään. Tavoittelemaan elokuussa 16-17.päivä ensimmäistä sadan mailin maalia. Huomenna on taas yhden askeleen aika. Ja osin siksi tässä nyt naputtelen.

            Tykkään kirjoittaa ennen ja jälkeen jonkun isomman suorituksen tai lenkin. Sillä tavoin lukija pääsee ikään kuin kurkistamaan verhon taakse, mitä aidosti tapahtuu ultrajuoksijan pään sisällä ennen kutakin vähän isompaa lenkkiä. Ja miten me toimimme. On aina hieman epäreilua kirjoittaa vain jonkun ison lenkin tai kisan jälkeen siitä mitä tunsi tai ajatteli ennen kisaa. Helposti tulee tarkoittamattakin asioista käsiteltyjä. Kun kirjoittaa jo ennen tapahtunutta, on se silloin todennäköisemmin aidompaa. Kokeillaanpa taas.

            Huomenna aamulla noin kello kahdeksan minun on määrä seisoa Pyssymäen stadionilla. PEP57km lähtöpaikalla. Tarkoituksena on kiertää rentoa perushölkkää koko Iso-Sydänmaan kierros. Ei aivan kevyesti, mutta ei reippaastikkaan. Sillei vaan kivan rennosti. Ja sekös voikin jo laillansa olla haaste, sillä tein maanantai-iltana myöhään itselleni todella kovaksi muodostuneen nousuharjoituksen, jossa kiisin viimeiset 50minuutia yli 150 sykkeillä, keräten kaikkiaan 1000 nousumetriä. Jalkalihakset huutaa hoosiannaa vieläkin. Lähden siis hyvin todennäköisesti hieman kipein kintuin liikkeelle. Mielenkiintoinen yhtälö? PEP57km ja valmiiksi kipeät kintut. Näin tulee olemaan elokuussa puf171km matkalla. Ehkä tämä on jotain sellaista, miltä tuntuu kakkoskierroksella. Mene ja tiedä.

             Hyviin asioihin. Reitti on nyt ennätyskuiva ja sitä kautta saan helpotusta. Reitillä on toki vielä raivaamattomia pätkiä, mutta ne ovat onneksi aika lyhyitä, eivätkä paljoa hidasta, etenkin kun kyseessä on kuitenkin vain perus jolkottelu, eikä ajan juokseminen. Reippaassa vauhdissa peitteellisyys on paljon kiusallisempaa. Ja sitä peitteellisyyttäkään ei nyt enää onneksi muutenkaan ole enää paljoa jäljellä. Kiitos kaikille talkootyöntekijöille ja sinne halajaville jo etukäteen.

            Tarkoitus on juosta 10minuutin pätkissä ja juoda/syödä joka toinen kävely pätkä. Lähtiissä on 1,5L litraa juomaa ja kahdessa kätkössä on 2x1,5L lisää vettä. Eli kaikkiaan vettä on 4,5L. Pitäis olla aika hyvä määrä. Energioita en ole vielä ihan tarkkaan päättäny mitä otan. Sen verran usein on tuon mittainen pätkä tullu juostua, ettei siihen puoleen tarvi aivan niin paljoa keskittyä. Menee vähän niin kuin puuron keitto - silmämääräisesti.

           Luulen, että minulla menee noin 7h30min. +/- 15 minuuttia. Semmonen on tuntuma jaloissa. Ja tuskin nämä nyt paljoa tästä vetristyy. Valmiiksi kipeät jalat on aika haasteellinen asia etekin raskaimmilla pätkillä. Koitetaan jotenkin selviytyä. Juoksun jälkeen lisää aiheesta, mutta tässä etukäteis tunnelmat ja suunnitelmat.

           Niin ja se on 31. kerta Iso-Sydänmaan koko reittiä, jos perille pääsen. Kunnioitetaan tässä kivuliaassa tilassa sen verran reittiä, että jätetään tuo sana JOS, tuohon vielä. Huomenna lisää...

                     TOTEUTUS


           Aamulla heräsin virkeänä... Ja paskat! Kankeana ja jos mahdollista vieläkin enemmän lihaskipeänä kuin edellisenä päivänä. Kovimmat lihaskivut kovien reenejen jälkeen onkin yleensä noin pari päivää reenin jälkeen. Siinä ehkä noin viisi minuuttia olin järjen harjalla ja pohdin viisaasti, ettei taida nyt olla järkeä. Ja mitä tekee itse maalari! Lähtee silti. Voi vit... Onko tyhmempää kaveria jossain? Niin - hiljasta on.

           Kokosin aamulla surkuhupaisesti tavaroita kasaan. Näin ehkä kolmen metrin päässä mitä piti panna reppuun. Meinasin jättää pöydälle, sillä kolme metriä tuntui aika pitkältä matkalta köpötellä kohteeseen. Tätä tasoa oli vireys. Että 57kilometriä ehkä Suomen veemäisimmällä reitillä. Ei hyvää päivää. Mutta niinpä vaan mies Pyssymäelle läksi vaimonsa Opelilla täynnä naivia uskoa selviämisestä.

           Stadion oli tyhjä. Hyvä niin. Lähdin liikkeelle. Uij-juij ja oij-joij, kun oli kankeat ja kipeät lihakset hetkestä yksi alkaen. Ja sama tunne pysyi kuin iilimato iskettyään ihtensä ihon sisään parkkiin. Yksikään askel ei tarjonnut yllätyksiä, kello ei tarjonnut yllätyksiä. Tasasen hitaasti, mutta varmasti katosin sydänmaita kohden. Sillä tavalla reissu oli jo parin kilsan jälkeen taistelu pisteessä, että piti tosissaan keskittyä nostelemaan jalkoja, sillä kengän kärjet pakkas tökkimään jo ekalla kymppiminuuttisilla pienempiinkin törräkkeisiin ja kiviin. Mitä muuta oisi voinut odottaa? Miksen kuunnellut sitä järjen viisi minuuttista, kun pohdin tämän idean teilaamista?

            Garmin Fenix 5:seni aloittaa heti tasaisen reitin kokonaismitan lyhentämisen. Reitti on mitattu lukuisia kertoja niin omilla kuin kisaajienkin datoja kuunnellen niin kyllä tuo pep 57km on mielellään vähintään 57,4km. Nyt Fenix 5 tarjosi vielä kankean olon lisäksi myös pitkiä kilsoja. Kaikkeen nähden, etenkin tunteeseen, eka kymppi menee yllättävänkin nopeasti. 62min.

            Koppelon/pyyn poikueita (ja RUNSAITA) oli yhteensä kahdeksan. Oisko ollu puolet ja puolet. Parhaimmissa poikueissa ei tainnu 6-8 riittää. Tulipahan tämäkin nyt muistin aikana tähän. Jep, peitteellisyys oli lisääntynyt niillä paikoilla, joissa emme ole vielä ehtineet heilua raivuusahojen, rimmereiden ja vesureiden kanssa. Eniten pelotti, että polun pohjalla olisi jossain kohdassa kyykäärme, eikä paikon ollut mitään mahdollisuutta tietää mitä polun pohjalla on. Hyvä tuuri kantoi. Ei pistänny käärme. Liekkö tuo ois parempaa menoa antanut?

           Itse juoksusta ei ole paljon kerrottavaa. Tasaisen heikkoa, kankeaa ja kipeää. Päivä, jolloin olisi ollut järkevämpi lukea, vaikka enemmin jotain kirjaa. Vajaan 18km kohdalta nappasin täydennysjuomia. Polku oli kuiva, mutta tekniset kohdat on ja pysyy. Useammin reitin kiertäneet tietävät mistä puhun. Ja nyt homma vielä korostui, kun ei ollut jalkaa tanssia teknisillä pätkillä. Mutta tasaista joo. Syyryjärven kohdalla, hieman ennen P5:sta tuli kolme tuntia täyteen. Puolivälin kyltillä ajassa 3:23:20. Mairitteleva aika. Jalat oli yhtä paskat kuin lähtiissä. Toivoin vain jaksavani tämän päättömän ideani loppuun saakka.

           Härkäjärven kohdalla yritän tähytä näkyisikö vettä. No ei näkyny, mutta meninpä siinä nurin tähystäessäni. Neljä tuntia takana ja jalkojen väsymisen syventyminen näkyy nyt siinä, että nilkat alkaa kääntyillä askeleen alla ajoittain. Ei vaan jaksa. Loppu se tulee aina jollakin konstilla, mutta kello se vaan jaksaa tykätä ja tarjoaa vallan ok kilsoja. No, ollaanhan sitä jo täällä asti. Ihmeestikkin mennyt - koitan valaa uskoa itseeni.

           P7 (Fenix vajaa 40km) oikeasti liki 41km. Otan loput täydennysjuomat puolivauhdista. Alkaa 8km sitkeä osuus, ainakin näillä jaloilla. Pesänevan seutu ja suon ylitys. Sen jatkoksi 3km vastamaahan, jonka päätekorkeus on koppelokankaalla. Melko pian P7 jälkeen alkaa tuntumaan pahoinvointia. Olen joutunut koville näiden jalkojeni kanssa. Otan reissun toisen suola -ja magnesium tabletin. Söin nyt vain nuo kaksi molempia, sillä juoksun ote oli aika löysä, vaikka sykkeet oli alakynnyksellä, johtuen kipeistä lihaksista enempi. Yleensä syön 5-6 suola -ja magnesium tabua, mutta nyt siis vain noin vähän. Ei kramppeja. Joka oli toisaalta ihme, sillä nyt jos koskaan jalat olisivat olleet otolliset niille.

           Viimein Koppelokankaan päällä. Kellossa vajaa 48km. Oikeasti 49km. Olen aivan rätti. Tuntuu, etten jaksa nostaa enää jalkoja pienempienkään kivien yli. Tulee kuusi tuntia täyteen. Mutta kuinka ollakkaan. Piristyn vielä kerran! Myötämaa-osuus rimpinevalle siivittää minut uuteen vauhtiin ja jo P8 selvältä näyttänyt seitsemän tunnin yli meneminen alkaa jopa tuntumaan, että menisikö jopa sittenkin piirun alle seitsemän tunnin. Tuntuu uskomattomalta, että puhutaan tällaisista ajoista näillä jaloilla.

         Lopulta lennokas askel kantaa aina Välikoskensaarille saakka, josta on 4km perille. 4km lennokas jakso on ohi ja jalat loppuu uudestaan, ties monenko kerran, ja nyt lopullisesti. Tulen kuitenkin soosi jaloilla suhteellisen asiallisesti lopun vastamaa-osuuden perille. Kello näyttää lopussa 7:02:39h. Ei hullummin? Garmin. Strava. Suosittelen katsomaan web-versiona niin saa noista enempi irti.

        Siinäpä se. Perille päästiin. Ja tavarat ovat edelleen kaukana sisällä, jos ne ovat kauempana kuin mihin käteni yltävät. Taidan mennä päiväunille.

                Vähä-Juurikkajärvellä uiskenteli Joutsen pari.



Onni Vähäaho, Nivalassa 4.7.2019

tiistai 2. heinäkuuta 2019

KESÄKUUN 2019 ULKOILUT

               Kesäkuu 2019 jää mieleen täysin mielivaltaisena häröilynä, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Tietoisesti kuitenkin toimin, enkä lähtenyt varsinaisesti palauttamaan ollenkaan KK166km n.112km hölkkä/kävelystä. Aluksi jopa lomareissulla Rukalle juoksu olikin hyvää, mutta myös suvantovaiheita koin. Näyttää kuitenkin, että tuntemuksia kuunnellen taisin selvitä kesäkuun häröilyistä. Tosin edelleenkään ei liikkumiseni ole mitenkään ääri suunniteltuja vaan enempikin kalenterin mahdollistamia pompseja. Katsotaan mitä heinäkuu tuo tullessaan. Ainakin eka päivä oli tosi hyvä.


                             KESÄKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             62,5h                    346h
Juoksu                   377,3km              2136,6km
Hiihto                           0km                 487,1km
Lumikenkäily              0km                 178,5km
Kävely                     67,2km                102,5km
Pyöräily                   72,6km                 274,1km

Nousumetrit           6072m                  32 497m




Onni Vähäaho, Nivalassa 2.7.2019