perjantai 13. heinäkuuta 2018

HARJOITTELUPUTKI

                   Lomalla ollessa jää enempi aikaa myös omaan pohdintaan. Oma olemassa olo selkeytyy itselle paremmin, kun on aikaa pysähtyä ajatuksien kanssa. Ja kun tämä harrastusblogi on niin myös objektiivinen näkemys omasta tilasta tähdentyy. Ja siihen tässä blogissa pureudutaankin, sillä tämä ei ole lifestyleblogi perhe-elämän ruoanlaitto tai kodinaskareista. Ne ovat minun lepoaikaa. Kyllä, luitte oikein, lepo-aikaa. Harrastukseni vahvuus on arjen helppous peruskunnon helpottaessa ponnistuksia arjessa sekä fyysisesti, että psyykkisesti.

                   Muutamia faktoja. Olen 44-vuotias. Olin aina kouluikäisenä hyvä heitto, työntö -ja voimalajeissa silloin, kun kukaan ei harjoittelut vielä mitään vaan katsottiin lasten lahjat vaivihkaa. Sen sijaan 100 metrin juoksussa olin jo korkeintaan keskitasoa ja olin myös aika kankea. 1000 metrin juoksussa olin aina luokkani huonoimpia ja olin kellomiesten kauhu. Kuten kuka tahansa lapsi niin myös minä, aloin pitään vahvuuksistani ja kehittämään niitä. Sain hieman menestystä heittolajeissa. Olin jopa parhaillaan kuudes keihäänheiton halli SM-kisoissa, kun Aki Parviainen voitti.

                  Juoksuharjoitukset olivat inhokkejani keihäänheittoaikoinakin. Mietin usein niiden tarpeellisuutta. Minun pitkälenkki oli kolme kilometriä. Saatoin juosta tuon lenkin hyvänä kesänä jopa kaksi kertaa. Jo edesmennyt rippikoulukaverini kysyikin krapulapäissään vierelläni hetken pyöräillessäni, että kannattaako se käydä edes tuota yhtä kertaa kesässä, jos ei useammin meinaa käydä. Oikeassa kaverini oli ja sille naurettiin, vaikka aataminomena samalla heilahti kurkussa. Tämä sama kaveri juoksi lapsena harjoittelematta tonnin suuvehnäsellä 3:15minuuttiin. Oltiin ehkä 4 tai 5 luokalla. Harmi, että alkoholi oli hänen heikkous. Kaunis muisto ja ajatus Janille.

                 Tässä juoksuharrastuksessa, kuten monessa muussakin pädetään. Jokainen tekee sitä, mutta harvalle se on oman pään sisällä SE juttu. Ei minullekaan. Katson omaa asemaa harrastuksessani humoristisella otteella. 44-vuotias, juoksuun täysin lahjaton, heittäjän raaminen mies juoksee noin 5000km/vuosi vuodesta toiseen. 3000m ylitys Cooperissa vaatii aina keskittymistä yhä yli 36 000 juostun kilometrin jälkeenkin. On selvää, että focus on harrastuksesta nauttimisessa, ei kehityksen optimoimisessa. Tämä on leimannutkin harjoitteluani, koska tätä termiähän sitä käytetään. Harjotellaan, harjotellaan. Eikä koskaan täysin opita valmiiksi. Se on myös tämänkin harrastuksen suola. Tosin en enää siihen pyrikkään, vaikka uskon tiedostavani miten pitäsi harjoitella, jos haluaisi optimoida tulokset. Enemmin nautin ja teen sinnepäin. Jos joku miettii miksi niin voi aloittaa kappaleen luvun uudestaan.

                 Nautin suunnattomasti juoksemisesta. Sen vapauttava tunne on koukuttava. Samalla tuntuu ja on etuoikeutettua sanoa päivän toisen(!) lenkin jälkeen illalla vaimolle, että olipa niin helppo lenkki niin kuin ei olisi käynytkään. Näin kävi tämän viikon maanantaina. Edellisenä päivänä olin juossut 21,1km. Ja tuona päivänä 30,1km, josta 17,1km tuolloin todetessani. Eli kahteen päivään 51,2km juoksua ja samalla yli 700 nousumetriä. On kiva tunne omasta fyysisestä peruskunnosta, kun tuo kaikki tuntuu nauttivan helpolta. Samalla ymmärrys siitä, ettei se sitä ole monellekaan auttaa arvostamaan harrastuksen tuomaa.


                  Tämänkertaisen blogin otsikkoon: HARJOITTELUPUTKI.

                  Tätä kirjoittaessani on juuri alkanut suuri onnenpäivä, perjantai 13. Varmaan käyn tänäänkin jonkin lenkin. Edellinen täysi lepopäiväni oli Juhannusaattona. Sen jälkeen on mennyt jo 20 päivää putkeen harjoittelun parissa, jos viime lauantain 70minuutin vaellus maastossa mukaan lasketaan. 20 päivän aikana on tullut juoksua 342km. Eli määrää ei nyt mitään mahdottomia ole tullut, mutta minulle kuitenkin ihan hyvää ok-tasoa.

                  Viikot Karhunkierros 166km keskeytys kisan (112km kohdalla) jälkeen ovat menneet seuraavasti:

Vko 21  128,5km (Karhunkierros kisa)
Vko 22   92,5km (palutumisviikko)
Vko 23   75,km (palutumisviikko)

Vko 24   122,5km (harjoitteluviikko 1)
Vko 25   96,0km (harjoitteluviikko 2) Tämän viikon jälkeen alkoi
              tuntua, että voi aloittaa harjoittelun. Myös tämän viikon
              lauantaista alkoi tämä nykyinen harjoitteluputki

Vko 26   104,5km     487nousumetriä
Vko 27   125,6km   1317nousumetriä
Vko 28    Ma-To ekat 4pv  75,0km    852nousumetriä


                 Eilen tultiin mökiltä. Oltiin viikko Kinnulan Markokylässä. Olen harrastuksestani nauttiva harrastelija, enkä elä mitenkään kilpaurheilijan kaltaista kurinalaista elämää vaan uskallan myöntää nauttivani samoista asioista kuin kuka tahansa mattimeikäläinen. Niinpä vähemmän hyödyllisesti myös grillailin joka päivä. Nukuin miten sattuu ja nautin alkoholia lomareissulla kahteen kertaan. Yksi tärkein asia onkin olla sinut oman elämän kanssa, sillä kaikenlainen piilottelu - olkoon se sitten mitä tahansa ikinä - tuo vain itselle estettä elää vapauttavan nautittavaa elämää.

                Jos jollekin on kehittynyt sellainen kuva, että tämä olisi jonkinlainen "näin kannattaa elää ja harjoittella -blogi" niin olet väärällä sivustolla. Kerron vain miten elän oman harrastukseni kanssa. En voi suositella omaa elämäntapani, enkä ota vastuuta, jos joku esim. harjoittelustani ottaa vaikutteita, eikä sitten onnistukaan itse omassa elämässään. Sen sijaan olen otettu, jos voin olla esimerkki täysin juoksuun lahjattoman keski-ikäisen miehen saavuttamasta varsin rautaisesta peruskunnosta, jossa arkiaskareet tuntuu helpolta ja nautittavalta.



Juoksuharjoitteluni Markokylässä Su - To  (5 päivää)




Pe     matkustimme mökille. Juoksin kotona lähtiissäni 6km. Juhlintaa koko ilta.



Su     Aamu: 10km 135m+ @5:26(123keskisyke)


Ma    Aamu: 13km 185m+ @5:34(130) Mekkovuori
Ti      Päivä:  7,6km@5:31(126) +91m

Ke     Aamu: Juoksua yht. 20,4km sis. 5,3km@4:29(151) 
<-lihakset terveesti jumissa. Perseessä polttelee mukavasti ja astmaatikon henki ei kule. Ei onnistu tällä rasitustasolla laadukkaat reippaatkaan. Syy ensin mainittuun:
Viim. 10pv kovia = perhereitti täysillä, Loekallion mäkireeni, puf kierros ja tuhti annos mäkisillä teillä mökillä. Liian paljon suhteessa kehittävää harjottelua. Toisin katsoen liian vähän palauttavaa. 
Mutta kiva ja helppohan se on ottaa pari päivää iisiä/lepoa. Ei mopolla mahdottomia, mutta välillä pitää koputella reenirajoja. Koko loppupäivä juhlintaa. 




                                  Markovuori

                 Mekkovuori. Alhaalla Mekkojärvi. Päijänne jäi ensi kertaan.


             5pv / 96km pääasiassa kevyttä letkutusta, mutta tehot jäi keveissä liian ylös. Kävelypätkien olisi pitänyt olla pidempiä tai niitä olisi täytynyt olla tiheämmin. Tosin lämpimät ja paikoin jopa kuumat ilmatkin vaikuttivat tähän asiaan. Vaikka tarkoitukseni ei ole optimoida tuloksiani tai kehitystäni niin on ihan harrastuksellisestikin kiva ottaa tarpeeksi ns. alapölyjä, jotta voi tuntea jalkojen keveyden ja raikkauden reipaammissa rallatuksissa. 

             Sen verran tässä on kuitenkin "normaalista elosta" pois oppinut, että juhlinnat on taas vähäksi aikaa juhlittu ja nyt on kiva taas nauttia muista asioista. On tämä elämä ihanaa! Ja ensi viikon loppupuolella alkaa taas uusi reissu. Ja mikäli olen oikein käsittänyt siellä on edessä sellaisia nousumetrimääriä tiedossa, ettei taida olla tullut monena kuukautenakaan yhteensä. 


VIDEOTA MÖKKILOMAN RETKISTÄ


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2018

torstai 5. heinäkuuta 2018

PUF KIERROS

                    Torstai. 5.heinäkuuta ja kalenterissa vuosi 2018. Järjestyksessään 26.kerta Iso-Sydänmaan koko kierros. Samalla PUF kierros karttajäljeksi. Pouta sää sadepäivien jälkeen. Märkää maasta, märkää puista, pajuista ja heinistä. Joka paikasta. Ennen kuin kastutaan enempi niin katsotaan mistä tänne tultiin.

                    Tiistaina alkoi sateet. Tiistai-iltana tutustuminen Sievin Louekalliolle. Pääsin Joni "Jonte-Costa-Konde" Laakkosen kyytillä. Pian alkaa käymään kateeksi Jonten kansainvälinen habitus. Kaikki tummapartaiset maailmantähdet muistuttavat meidän Jontea! Diego Costa ja Pascal Dupuis etunenässä. Kuin yhdestä puusta. Tumma parta, charmi ja lutuinen katse. Enempää ei uskalla revitellä, ettei mene Pride sävyiseksi.


                   Eilen keskiviikkona lorvailin niin kuin lomalainen konsanaan. Ensin kuitenkin kävin viemässä puf- huoltopisteille täydennysjuomaa tämän päivän lenkkiä varten. Sitten kävin frendillä kylässä ja parturissakin tuli käytyä. Pikku palauttava oli koko päivän mielessä. Se siirty ja siirty kun oli kaikkia mukavaa ohjelmaa. Iltaa kohden edellisen päivän mäki alkoi kuitenkin hiipiä jäykkyystuntemuksena etureisiin ja kävin tollasen noin 5km hyvin kevyesti.


I-SR2014 KOKO KIERROS - 26.KERTA - ns. PUF KIERROS


                   TORSTAI


                  Aamulla heräilin ihtekseni hieman ennen kuutta. Toki pian ois herätyskin piipannut. Normikuviot ja Pyssymäkeä kohti. Pikkusen jäi maha jännän herkän tuntuseksi - sitä se oli ollut jo edellisenä päivänä. Liian vähän lomakaljaa?

                   Pian oli hetki pykälässä ja klo.7.30. Laitoin yhdistyksen ja ultraajien whatsapp -ryhmään, sekä vaimolleni gps-seurannan. On samalla omanakin turvana, sillä tuo 57km reitti sydänmaalla ei ole täysin vaaraton. Ja nyt tarkoitan tietysti kiviä, juuria, oksia, koloja ja kantoja, joissa voi itsensä loukata mikäli kaatuu pahemmasti. Eläinten kanssa ollaan aina sinut.

                  Kello käyntiin ja menoksi. Heti alussa tuntuu reisissä kahden päivän takainen mäkirallattelu (ja miksei kolmen päivän takainen maksimitinttaus perhereitilläkin). Eka kilsahan mennään melko hyvään myötämaahan PUF:ssa. Kilsa kestää peräti 5:16min, kun se esim. viime vuoden PUF:issa jossa ote oli selkeästi kevyempi se kesti 5:00. Reisistä kinnasi, etenkin alussa.

                 Pian kuitenkin menon tuntui esteettömämmältä ja pian alkoi tuntua jalat jopa iloisilta. Ja kun tämä kerran on iloinen harrastus niin eihän sellaista iloa passaa tukehduttaa. Antaa jalkojen olla iloisina, jos niin haluavat olla. Kaikki alkoi käydä oudon vaivattomasti. Sellaista mukavaa perushölkkää sykkeitä väkisin peekoo-ykkös-kevyeen vääntämättä vaan annoin olla peekoo-kakkospuolella. Perusjuoksua, mutta ei millään tavoin reipasta tietystikkään. Olinhan luontoretkellä. Juoksemassa vain PUF reittijälkeä muistiin. Hyvän matkaa alle alakynnyksen olin kaiken aikaa. Voitanee puhua jopa "mehtäkevyestä". Mehtässä, kun on vaikea päästä 120sykelukemiin.

                 Lahnajärventien (P2) ylitin ajassa 1:12h. Ei mitään erikoista. Jännän jaksava ja helppo askel. Ja aika hyvää vauhtiakin, vaikka tietysti kaukana jostain kisavauhdeista, mutta tällaisiin tarpeisiin kovinkin hyvää. Ensimmäiseen PUF huoltoon (16,5km) saavuin ja nopeat pullon täytöt. Huolto plus kilsa aikaan 9:33min. "Jättäessäni" oman kätköhuollon oli aikaa mennyt 1:52h.

                Keskivauhti tipahti 7:lla alkavaksi vasta hieman ennen Mustajärvi - Saarinen kohtaa, hieman ennen 22km:a. Jotenkin vain jalka ei tuntunut väsyvän ollenkaan. Toisaalta jalat oli jo lähtiissä jumissa, mutta sehän on vain tervettä, kun ne on mäkiharjoittelulla tarkoituksella jumitettu. Vatsa oli välillä 20-26km hieman rauhaton Snickersin jälkeen, kun se piti nopsaa syyä, ettei sulais taskuun. Ilma lämpeni. Nappasin kuvan Kallenlammella, jolla on myös toinen nimi; Nimetön:


                Syyryntien (pep57km huoltopaikka) ohitin noin ajassa 3:03h. Jälestäpäin katoin, että pepin voittojuoksussa olin ollut viime vuonna tuossa ajassa 2:45h. Se mikä yhteys tuolla on, selviää tässä kirjoituksessa myöhemmin. Meno jatkui ja vaikean pätkän kilsat oli oudon hyviä kaiken aikaa. Kummallista. Aikaisemmin oli Syyry - Vähä-Juurikka välillä joutunut puhkimaan, että saa 9min alle kilsat ja nyt ne tuli kuin itestään 7:lla alkavia pääosin. Maisema vaihtui tasaisesti koko ajan.

               Puolivälin kyltillä olin ajassa 3:26h. Melkoinen väliaika tämäntyyliselle helpolle lenkille. Hieman hitaammilla lenkeillä saattaa toisen puoliskan päästä samaa vauhtia kuin ensimmäisen, jos on jakanut voimat oikein, mutta ei yleensä koskaan tämän luokan vauhdeissa. Samalla aistin merkillistä tuoreutta, joka toi hyvää oloa ja retkinautintoa.

              Laihakankaan jälkeen lyhyt suo ja sitten hieman myötämaavoittoista kohti Vähä-Juurikkaa ja Iso-Juurikkaa. Kaiken aikaa askel oli kevyesti kiviltä ja juurilta hypähtelevä. Tasaisesti otin kuitenkin ikään kuin varalta magnesium ja suolatabletin. Yhteensä koko lenkillä 5-6tbl molempia.

              Juurikka jäi nopsaa taakse ja helpolla polulla vauhti nousi luontaisesti. Paras kilsa jopa 6:05. Kaiken aikaa sykkeet asui 130-140 välillä. Ei mitään tempoilua. Tasaista menoa. Meno tuntui hämmästyttävän samalta kuin lenkin alussa. Olin kuitenkin lopsotellut jo yli neljä tuntia. Pykyn autiotuvan ohitin n.4:20h kohdalla.   

              Pian oli Juurikan seutukin taputeltu ja alkoi matka kohti Pesänevaa. Jälleen, kuten viime koko kiekallakin kesäkuun alussa, välillä Suvannon mökkitie - Pesänevantie tuli vaeltajia vastaan. Kivaa. Morjestukset ja kantapäät nousi edelleen polvitaipeen korkeuteen. Pesänevantiellä toinen PUF -huolto. Jälleen oma juomakätkö. Huolto + juostu kilsa 9:26min. Kaikki kävi siis vielä eka huoltoakin nopeammin. Ehkä siihen vaikutti, että sain seuraavan 6km ajaksi melkoisen paarmakompanjan seuraksi.

               Aurinko porotti (+20 oli ollut), mutta onneksi tuuli ja haittasi hieman paarmojen aikeita ja helpotti omiani. Niin tuli Pesäneva ja se on paljon sitkeämpi ylittää palatessa kuin menessä. Pidempi ja upottavampi. Tuon suon jälkeen tuli vielä se Lahnajärven tahmainen ranta, jonka jatkona reilun 3km pätkä vastamaata. Jotenkin siinä alkoi minunkin juoksu hieman kangistua, eikä ihan enää jalat iloisena heilahdelleet. Kellossa se ei kuitenkaan edelleenkään näkynyt vain tulin kuin virtuaalijänis, tasaisen varmasti.

               Ajassa 5:32h ylitin P8:n. Viime vuonna pepin 57km voittojuoksussa ajassa 5:26h. Ahaa. Olin tullut Syyrystä tämän 19km pätkän 12minuuttia nopeammin kuin viime vuonna pep57km kilpajuoksussa! Oh-hoh! Ilmankos kilsa-ajat tuntui niin oudon hyviltä.

              Matka jatkui kohti Koppelokangasta. Hieman jalat alkoi mennä jäykemmiksi, mutta vauhti pysyi edelleen erikoisen hyvänä (siis kilsa-ajat) ja sykkeet oli kuin naulittu samaan väliiin. Ei muutosta. Vain hienoinen kankeus, joka lienee inhimmillistä liki 6h suopolkujuoksun jälkeen.

             Koppelokankaan jälkeen alkoi minulle vahva myötämaa. Ihan paras jalkojen iloisuus oli tosiaan poissa, eikä myötämaat menneet ihan niin lennokkaasti kuin ne kuplana pääni päällä olin ajatellut. Teljolammen seudussa kilsat, joissa ei ollut kävelyä mukana menivät vielä noin 6:30min. En ole aikaisemmin tuohon kyennyt edes kisassa. Ehkä harjoittelu on tosiaan tehonnut?

            5-6km ennen maalia lasken, että voisin juosta Nivalan ennätyksen, jos otan kirin. Mietin asiaa hetken ja kysyin itseltäni miksi? Olin juossut Pk-lenkkiä, enkä aikaa. Miksi nyt pilaisin hyvän tasaisen lenkin ja ehkä tekisin jalat huonommin palautuneeksi jollain kunnianhimoisella kirillä? Ehtiihän tuon juosta. Tiedän nyt kuitenkin suurinpiirtein mihin aikaan tuon reitin pystyn tässä kunnossa juokseen, kun aikaa juostaan. Se on jotain 6:25-6:35h väliin. Riippuu miten voimienjako onnistuu.

            Niinpä sujuttelen samaa tasaista vauhtia aivan siihen asti, kun sammutan kellon: 57,02km. 6:53:02.  Keskivauhti 7:15min/km. Keskisyke 136. Viime vuonna juoksin pepin voittoon 14 sekuntia nopeammalla ajalla. Juoksin siis tänään viimeisen vajaan 12km P8:lta kuusi minuuttia nopeampaa ja Syyrystä Pyssymäelle jopa 18 minuuttia nopeampaa kuin viime vuoden pepin voittojuoksussa. Hauskaa tästä tekee sen, että tänään vain lopsottelin perusjuoksua. Ehkä kisaan pepissä ensi vuonna. Tänä vuonna olen kilpailunjohtajana ja autan kisaajia kohti mukavaa kisaa. Muistakaapa ilmoittautua.

             Tänään eka puolikas 3:26h. Toinen 3:27h. Aika tasaista? 

             Juoksussa meni 4 litraa juomaa. 3 litraa Lidlin urheilujuomaa ja 1 litra vettä. Iso kaksipuoleinen Snickers. Kaksi Elovenan kaurakeksiä. Kolme geeliä. 1dl suolasalmiakkeja. 1dl suolapähkinöitä. Täydennyspullot kannoin repussa pois, sillä en halunut niitä lähteä enää erikseen hakemaan. Hyvin tulivat repussa. Salomonilla on hyvä reppu.


              Juoksun data GARMIN    STRAVA

 Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2018

maanantai 2. heinäkuuta 2018

1. LIFETIME TAVOITE SAAVUTETTU

                     LIFETIMETAVOITE

I-SR2014 ajat reitin alkupisteestä ns. "pulpetilta" mitattuna

I-SR2014 Perhereitti 10,5km  sub50min





                       Karhunkierroksen kisastani on nyt aikaa 37 päivää. Olen "palautellut" juoksemalla samassa ajassa 512km. Kyllä. Olen harrastelija. Kehityksensä maksimoivat kilpaurheilijat olisivat palautelleet eri tavalla. Sillä tavalla minut voi rinnastaa kilpaurheiluun, että luulen tietäväni miten olisi järkevin treenata. En vain jaksa innostua niuhottamaan, sillä olen tasoa nönnön-nöö. Olen kuitenkin itse harrastuksesta nauttiva addikti, joka tykkää vain juosta. Forrest Gump. Tämä yhtälö näyttäytyy harjoittelussani. Se voi välillä näyttää viisaalta ja välillä hurmosmaiselta. Keskiössä on into. Ja kaikki tähtää juuri nyt vain tässä kisassa maaliin pääsyyn. Teen sen eteen parhaani, ja vain sillä on merkitystä.

                   Olen onnistunut jotenkin hiljalleen palautumaan Kuusamon kisasta, vaikka olen siis myös juoksutkin. Esim. viimeisenä 10 päivänä 163km omaa nylkkyhölkkääni. Joko olen vielä palautumaton tai sitten tällainen määrä aiheuttaa palautumattomuutta, kenties juuri Kuusamosta (tai vanhuudesta) johtuen. Yhtä kaikki. Jalat ovat tuntuneet vielä vähemmän keveiltä, mutta sitten juoksemaan lähtiessä tuollainen normaali kevyt on tuntunut kivan helpolta. Vauhteja kokeillessa huomaa, ettei jalat ole ottaneet sitä vielä oikein vastaan. Hermotus. 


                   Aina silloin tällöin on tullu reipasta ja jopa kovaa juoksua kokeiltua. Vajaa kolme viikkoa sitten juoksin I-SR2014 Perhereitin "tunnustelevaa reipasta" aikaan 50:46. Silloin meno oli melkoista epälaukkaa. Tuon jälkeen askeleeseen on tullut hieman lisää ryhdikkyyttä ja vakautta. Tosin nyt muutamana päivänä jalkojen normaalia isompi kankeus on häirinnyt. Ainakaan vielä ei hierontakaan ole sitä kokonaan pois vienyt tai sitten olen palautumassa vielä hieronnastakin. Apua, ottakaa minut pois täältä! Koko ajan kankiaa tai jostakin palautumassa. Se on poika kuule vanhuutta se.

                   Yhtä kaikki. Tuli tuossa parina edellisenä iltana tahkottua 2-3h kerrallaan reittiä kunnostamassa. Ai niin, siitäkin pitäis palautua. Kottikärryillä jorpakossa sujuttelu ei ole keveintä puuhaa? Hah,hah... Kauhiaa kankeuksiin johtaneiden syiden etsimistä!

                   Kaikkia kovia suorituksia pitää aina arvioida OIKEIDENKIN juoksijoiden osalta mitä on tehnyt viimeisen 48h aikana. Minulla tämän päivän rykäsyä edeltävä 48h sisälsi: Kevyttä juoksua 12km. 5 ampiaisen pistoa. Kottikärryilyä reitillä 3h. Kevyttä juoksua 21,5km. Kottikärryilyä reitillä 2h. Kevyttä juoksua 9,5km. Pyöräilyä 7,3km. Verryttelyä 1,5km ja PAM!

                  Aika päätön idea taas. Toisaalta ajattelin, että kun ei kevyt juoksu poista kankeutta niin pyyhkästäänpä sitten YLÄPÖLYT. Ja hurskaana ideana HYÖKÄTÄ I-SR2014 Perhreitin LIFETIME tavotteen (alle 50min) kimppuun. Kaiken kukkuraksi (selittelyt jatkuu!) olin syönyt kaksi päivää kaalikeittoa ja päivän mansikoita. Turvotti, lievästi ilmaistuna. Viisi täysistuntoa wc:ssä ennen Pyssymäelle lähtöä. Vaimolta varmistin vielä lähtiissä, että mitkä kengät laitoin jalkaani. En mahan yli itse nähnyt jalkateriäni. Siksi kengännauhani täytyy laittaa tiukkaan, sillä en näe niitä välttämättä solmia kesken hapokkaan menon.

                  Ei kun Pyssymäkeä kohden - pyörällä. Se yleensä kangistaa minua. Sitä nyt kaipasinkin. Perillä 1,5km pyöräilystä verryttelyä nylkkyhölkäten. Aina jostakin pitää verrytellä jotakin varten. Milloin tämä loppuu? Viivalle. Olen yksin. Tämä on minun oma testi. Tulee mieleen Mattilan Markon jutut miten hän on viime kisoissa suoristanut selkänsä, kun sijat ovat selvät (heh,heh). Ehkä kuitenkin yritän hieman, vaikka yksin olenkin tai sitten suoristan selkäni jossain kohtaa (hah,hah...)

                 Pääsen hieman yllättäen kuitenkin hyvään vauhtiin. Pian hoksaan, että on myötämaavoittoista. Juoksuhiekka kohtaan tyssää vauhti ja koitan päästä takas rytmiin seuraavassa myötäisessä. Vielä onnistuu. Keskari tippuu 4:06:sta, 4:03 helposti. Matka on alussa. Eka kilsa minulle hyvää vauhtia 4:08. Jatkan siitä innostuneena kohtuu hyvää menoa, mutta ehkä tästä jotain puuttuu. Kilometrit takana opettaa tunnistaan milloin kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Toinen kilsa 4:32. Ok, mutta liikaa tippuu.

                 Näennäisesti ok. meno jatkuu. Kello on koko ajan ok, mutta jotenkin tuntuu, että jotain tästä puuttuu. Tuliko oikeat kengät mukaan? Vai onko syy siinä, etten näe mahani yli? Kolmas kilsa 4:39. Keskari tuossa kohtaa vaihtelee 4:26 ja 4:27 välillä. Se oli sitä mitä ajattelin, mutta ei tämä tunne. Missä on se lennokkuus ja helppous, jotenkin tekniikkakin meinaa kallistua takakenoon? Missä on imu? Alan toivomaan ruuhkaa polulle, että saan lopettaa tämän tasapaksun vauhtilenkin.

                  Neljännen kilsan lopulla tulen hyvälle neulaspolulle ja löydän rytmin. Neljäs kilsa 4:36. Tässä oli vähä askarteluakin, mutta kovempaa pitäis päästä. Olen vielä kaukana siitä mihin uskon pääseväni. Liian kaukana. Onneksi ei ole muita, ei tarvi kuin itse hävetä omaa huonoa kulkua. Neulaspolulla vauhti on kuitenkin alle 4:30min/km. Se on tunteeseen nähden ihan jees. Kulku on paskaa tänään. Se on tajuttu, mutta ruuhkaa ei tule ja joudun kestämään tätä. Keskenkään ei vihti jättää, koska näyttää, että menee HEITTÄMÄLLÄ alle 50minuutin. Tässä vaiheessa ei tule mieleen, että reitin raskain pätkä on edessä. Koko suhurainen osa ja vitosen keskaria huutais.

                  Viides kilsa täyttyy. 4:45 kestää se. Olen ravikielellä todella valmis. Jalat tuntuu samalla kankeilta, mutta vahvoilta. Käytän jälkimmäistä ja pusken, sekä koitan keskittyä tekniikaan, ehkä selviän? Keskari tippuu joka mutkassa ja välillä suorallakin. Kaiken aikaa. Yhtäkkiä tajuan, että 4:45min/km keskari lähestyy! Se on se mitä kutakuinkin tarvii 50min aikaan. Helvata ja niin paljon konstikkaitakin kohtia jäljellä ja vastamaata. Kuudes kilsa kuitenkin vielä 5:04. Se on ok, vaikka toivon voivani pudottaa tuosta vielä joskus sen 10-15sekuntia. Voima puhuu vielä, vaikka kangistuu. Tuo on jo pirullinen kilsa juosta. Jatkuvasti rytmi rikki jne.

                  Sitten tulee geissin hitain, seiska kilsa. Reittiennätysmiehellä se kesti 4:13, minulla tasan minsan enempi. Heh, heh... Tasoero. Toisaalta tuossa jää herkästi "sujutteleen", eikä muista olla tarpeeksi aggressiivinen ja vauhti laskee. Hankala kohta reitissä. Keskari kuitenkin laskee. Ohitan vaeltajia.

                  Kasi kilsa pitää juosta alle viiden minsan. Tuntuukin hyvältä, mutta kankistuminen tuntuu ja ryötti se näkyy nyt jo myös kellossa! Se kestää 5:00. Aivan liian hidas, nyt ei hyvä heilu. Seuraavan kilsan (9:s) puolivälissä luovutan hetkeksi, mutta katson kellosta, että tämäkin kilsa on 5:11 vauhdissa, joten aloitan potkimaan uudestaan vauhtia. Painetaan nyt loppuun, vaikka tuntuu, että oon ollut jo kauan aivan loppu. Tämä ei ole viisasta, mutta minä oon harrastaja, hoen itselleni ja annan vain mennä. Samalla toivon, että jospa tämä sittenkin aukasis.

                 Ysi kilsassa kestää 5:13. Selkä suorassa kilsa, nauran Markon kirjoituksille toistamiseen. Onneksi olen polulla ja tämä on armollisempaa? Voi tätä itsesääliä. Raukka. Käännän hiljalelleen kellon siihen tilaan, jossa näen mitä on aikaa mennyt. 43:30. Häh? Apua! Enää 6:30min 50min rajaan olen ikuisuuden päässä maalista ja "1km jäljellä kivestä". Koitan kuitenkin tehdä vielä jonkun ihmeen. Minä?

                 Tulen vihdoin kivelle, josta on varmasti kilsa maaliin. Minulla on aikaa 50minuuttin 4min 29sek. Vastamaata pääosin. Alusta kyllä hyvää polkua. Nyt taistellaan. Jotenkin näen vielä tämän olevan  mahdollista. Sairasta minun tasolle? Alan kehittämään kiriä. Nostan lantiota, keskityn tekniikkaan. Riittääkö? Vastamaata näkyvissä. Kangistaa. Ei hyvä.

                 Muistelen kohdan, josta menee minuutti maaliin. Olen noin 5m päässä siitä, kun minulla on vielä minsa aikaa. Siinä vaiheessa luulen tehtävän olevan helpon, mutta lopun vastamaa haastaa todella. Lopulta kello pysähtyy aikaan 49:54! Tein sen. Päällimmäinen tunne ei ole riehakas tai ylpeä. Se on häpeä. Näin huonolla juoksulla. Vajaa 5km asiallista. Loput kankeaa puskemista. Väkisin makaamista. Hyi! Mutta meni se kuitenkin. Lupaan korjata tämän ennätyksen vielä tänä vuonna komeammaksi, mutta LIFE TIME TAVOITE meni kuitenkin rikki juuri tänään.

GARMIN
STRAVA

                 Tämäkin "kova" raasto teki taas oman luvun omaan rajallisuuteeni. Olen aika keskinkertainen, vaikka virheellisesti luullaan, että olen hyväkin polkujuoksija. Kyllä meikäläinen on ihan niin kuin kuka tahansa - niin kuin ovat kaikki huiputkin. Tämä on siitä kiva laji, että kaikki ovat niin yhtä. Toiset on vain mielenkiintoisempia niiden menestymisen vuoksi, mutta mitenkään se ei näy. Tässä lopuksi vielä hyvän kaverini HYVÄ KIRJOITUS.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.7.2018

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

2018 - VUODEN EKA PUOLISKO

                 "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Kuuluu vanhat sananlaskut. Yksi on myös "Työ tekijäänsä neuvoo", jonka voisi kääntää tähän omaan harrastukseen muodossa: -"Harjoittelu totetuttajaansa opettaa".

                 Jos tekee virheitä harjoittelussa niin tässä harrastuksessa jää siitä herkästi kiinni. Sen huomaa yleensä viimeistään sitten, kun aletaan suorittaan, mutta kokemuksen karttuessa siitä voi tehdä päätelmiä jo ilman täyttä suorittamistakin. Nyt moni lukija varmaan ajattelee, että mitäköhän virheitä se Cosmos nyt on tehnyt. No en tällä kertaa mitään, mutta tulipahan vaan tuollanenkin mieleen. On sitä pitänyt minunkin jossain vaiheessa kävyt puusta kerätä.

                Niin sitä tuli aika mojova määrä harjoittelua vuoden ensimmäiseen kuuteen kuukauteen. Enempi kuin koskaan aikaisemmin. Ei ollu mitenkään tarkoitus, mutta onpahan tullu harjoteltua. Ja tuntuu, että ihan hyvin tuloksin, vaikka en ole niitä hedelmiä vielä pystynyt kisoissa esittelemään. Kisamatkat ovat tänä vuonna niin pitkät, että niissä onnistuminen vaatii superonnistumisia. Pelkkä kunto ei riitä. Aina kun suoritusten pituus menee luokkaan 27-33 tuntia, ei voi katsoa asiaa enää millään tavoin yksioikoisesti. On nähtävä myös tuloksen sisälle.


                Harjoittelu v.2018 tammi - kesäkuu (6kk): 

* Juoksu 2730km

*Muut;  Kävely(37km), Lumikenkäily(110km),
               Pyöräily(126km), Hiihto(23km)

* Harjoittelutunteja 319h


                Kuusamon kisasta on nyt viisi viikkoa. Sanoisin, että olen jo liki palautunut. Ihan varma en asiasta vielä ole, sillä en ole uskaltanut vielä tehdä sellaisia harjoituksia, joissa se sitten kyllä selviää. Niidenkin aika tulee kyllä. Kesäkuunkin aikana tuli kuitenkin juoksua 444km. Se on ihan hyvä määrä pitkän kisan jälkeiseksi kuukaudeksi. Juoksin kuitenkin Kuusamon kisassa noin 112km ja 18 tuntia - muistaakseni. Joukossa on ollut ihan hyviäkin treenejä. Osa treeneistä on ollu jopa niin kovia, että en ole aivan suunnitelmien mukaan ehtinyt niistä palautua seuraaviin avaintreeneihin. Toisaalta niin on kyllä käynyt joskus palautuneenakin. Monet treenini ovat aika mojovia, eikä niistä palautuminen mene aina niin kuin ajattelisi. Joskus saa joihinkin lihasryhmiin paremmin treenin kohdennettua ja sitten siitä ottaa enempi aikaa palautua.

                 Olin tuossa Juhannuksena kellomiehenä, kun jo IV kertaa pidettiin Juhannuspolkujuoksut. Kisasta tuli varsin huikea tasoinen. Tuli reitti-ennätys ja kaikki tekivät muutoinkin oman ennätyksensä. Lisää aiheesta voi lukea TÄÄLTÄ. 

                 Eilen minulla alkoi kesäloma. Seuraavat neljä viikkoa olen lomalla. Kiva nähdä miten kesäloman harjoittelu onnistuu. Ainakin aikaa on kosolti - ja myös palautumiseen, kun voi nukkua melkein joka aamu niin pitkään kuin silmät aukeaa.

                 Nyt on jo siis heinäkuu. Ja sitten tulee elokuu. Näin se menee nopsaa tämä aika. Nyt on hyvä aika ilmoittautua vaikka PEP2018 polkujuoksutapahtumaan, josta on tulossa kiva perhetapahtuma - varsinainen polkutivoli :=) INNOSTUPPA MUKAAN! TSEKKAA LISÄÄ TÄSTÄ!






                  Hyviä treenejä kaikille ja tulkaapa yhteislenkeille aina kun sopii. Kiva vaihtaa aina juttuja muiden harrastajien kanssa.

                  Loppuun vielä yksi hauska sananlasku: "-Ei hullulla huolta ole". Sopii mulle :=)


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.6.2018