Näytetään tekstit, joissa on tunniste olympia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olympia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. elokuuta 2012

HOPEA(KULTA)MITALIN INNOITTAMANA

                         Meinasi tuossa haukotuttaa (taas), mutta tuo Tuuli Petäjän komia nousu ihan lopussa hopealle virkustutti. Kovan näköinen laji, jota ei moni varmaan tuu ajatelleeksi. Nostan hattua korkealle!

                 Kuten eilinen Jim-kanavalta näytetty Usain Bolt dokumentti paljasti, verhon takana tehdään aina paljon töitä. Melkoista rääkkiä vetää Boltkin, vaikka eittämättä on myös äärimmäisen lahjakas. 

                Joskus vanhemmallakin iällä aloittaneetkin voi päästä aivan käsittämättömiin suorituksiin. Muistaakseni Hietapuolen Bekele aloitti juoksemisen n.52-vuotiaana, täyttäen tänä vuonna 61-vuotta. Ja millaista jälkeä hän onkaan saanut aikaiseksi. Katsokaa NÄITÄ tuloksia! Onnittelut tätäkin kautta SM-KULTAMITALISTA!!! Huikea suoritus.

                Noista saa aina ihtekki tsemiä - kai muutkin? Tässä ihte valamistauvun lauantain Kempeleen puolimaralle (21,1km). Mulla hajos tuosta Polarin sykemittarista ranneke. Ei oikein vihti lähettää vanhusta enää huoltoon vaan mitä ilmeisemmin kävin sen hyvästelemässä eilisiltaisella 10km lenkillä. Tilasin nimittäin tuossa pari päivää sitten uuden, pitkään haaveilemani sykekellon. Eli Garmin Forerunner 310XT:n.

                Toivottavasti tuo mylly ehtii tulla ennen Kempeleen kisaa. Ainakin nettikauppa lupaa sen 2-4 arkipäivän viiveellä. Huomen iltamassa ois tarkoitus joku kevy pikkunätti (8-12km) lenkura heittää. Ehkä perjantaina ihan vaan joku 4km käpyjenpotkinta lenkki. Mulla on nimittäin kahdessa edellisessä kisassa ollut muutaman eka kilsan sääret ihan tulessa. Ja oon noihin kahteen edelliseen kisaan pitänyt aina vähintään kaksi täyttä lepoa. Kenties mulle ei sovi totaalihölläys kaheksi päiväksi.

                On nuo viimeisimmät harjoitukset ja lenkit menny yläkanttiin. Eipä tuota vihti pahakseen pistää. Pidetään ny kuitenkin tuo aikaisemmin huutamani tavoite 1.45-1.47 vähimmäistavoitteena. Tietysti sitä ihte mielessään juoksis tuon kovempaakin ;) Veikataan tässä nyt, että aika on 1.42.57/4:53min/km. Eli loppuu se mamoilu ja vähään tähtääminen, ainainen lepsuilu. Mitäpä muut arvaa mun lopputulokseksi? Enkkanihan on vielä siis 1.52.26. 

                Tässä aattelin samaan syssyyn tempoa ees viikolla (jos ei Kempeleestä tuu mitään vammaa) 1000m testin. Tuli tuossa edellisessä blogissa taas jahkattua, että mitähän se voi mennä, jos tosissaan painais. Ei kait se oo muuta kuin käy testaamassa. Ihme jahkailija! Ihan kermottunut kaveri. Laitetaan tuosta 1000m kokeilustakin (teen sen aikaisintaan ke 15.8) veikkaus pystyyn. Joku anonyymi tuossa jo eellisessä blogissa veikkasi 3.45 aikaa ja ihte 3.33. Muita veikkauksia? Saahan tähän hommaan vähän jännitystä ja eloa.

               Tuossa blogin aluksi oli puhetta siitä, ettei aina kaikki näy numeroista ja julkikuvasta. Heh, heh, ei minunkaan touhu. Juoksukilsat näkyy ja niiden reitit + vauhdit yms. tuntemukset (yleensä nihkiää ja tahmaista?). Oon jonkun verran kuullu ihmettelyjä siitä, miten jalakani kestää noitakin juoksumääriä, mitä ny oon tänä vuonna veivannu. Ehkä osa sen mahdollistumisesta on nimenomaan siinä, mikä ei näy tällä mun blogilla. Joten paljastetaanpa se nyt sitten tässä. Eli armoton määrä huoltohommia!!! Just tuossa laskin, että oon käyttännä tänä vuonna tähän mennessä huoltohommiin n.134h. n.67h venyttelyä ja saman verran jää-kylmähoitoja. Ei ne oo aina (harvoin) mitään herkkuja, mutta mun mielestä kaiken a ja o, jotta pystyy treenaan. Tietysti keskivartalo ja lonkkajumpat yms. liikkuvuus treenit päälle.

               Toinen juttu - mikä on ehkä näkynytkin - on, että on harjoiteltava rohkiasti vaikka on nihkiää ja tahmiaa. Nimittäin 99% nihkiät ja tahmiat olot on lähteny veks kevyellä hölökällä. Niin se vain on. Tietysti kaikki on yksilöllistä, mutta näin mulla. Lähes sama prosenttimäärä pätee kivuissa ja säryissä. Yleensä, jos jotain navasta alaspäin särkee niin venyttelen sen n.20-30min ja annan alle, että päälle jäitä n.15-20min ja sitten n.2-3h päästä kevyttä hölökkää, ja taas homma jatkuu, kivuttomana. Eli vois kait tuon yksinkertaisesti tietysti markkeerata sanalla SINNIKKYYS? Vai hulluus?

               Eli mun rohkia mielipide on, että isossa kuvassa monet laistavat treenejä ja määriä liian herkästi, katsomatta kaikkia kortteja. Se taas voidaan sanoa tietysti kahdella sanalla: Motivaatio ja halu. Siinäpä tuota taas vuodatusta kerrakseen. Ehkä tästä tekstistä paistaakin jo allekirjoittaneen kova lataus lauantaihin. Rohkiasti kovaa!!! :)

                Ei muuta kuin hyviä treenejä ja ulkoiluja lukijoille!!! Jokainen happihyppely on etteenpäin!

Onni Vähäaho, Nivala ja Olkkosentie 7.8.2012

maanantai 6. elokuuta 2012

MÄ JOKA PÄIVÄ TÖITÄ TEEN!!??

                         Näin tuumailipi työlistani lomalta paluuni jälkeen. Eka viikolla piti piinata työkavereita olemalla viikon jokaisena päivänä pällistelemässä työpaikalla. Horoskooppia oli usottava, ku kerran listoilla niin luki. 

                 Tässä on taas tämä levoton nuppi jauhanna kaikenlaista. Oon ihan kyllästyny nuihin "MERKITTÄVIIN" uutisiin, joita tuntuu joka päivä pukkaavan mediassa. Taidan tehdä kohta lakon ainakin Iltasanomien ja Iltalehen sivuille. Mielestäni niitä oikeita uutisia kalastellessa törmää nykyään liian usein tähän MERKITTÄVÄÄN kategoriaan... "Mihin katosi Sauli Niinistön pullan loppu Lontoossa"? Ajatelkaa! "Olympiavoittaja tunnusti (Ryan Lochte): pissasin olympia-altaaseen!" Oho, varmaan miljoona muutakin pissii moneenkin altaaseen, luulisin? Ääh, en ees jaksa jatkaa listaa - on se niin tärkiää.

                  Liekkö(?) sitten nämä Nivalan kylähullun aatelmat tai häröilyt sen ihmeempää luettavaa, mutta tietysti jokainen päättää itse mitä lukee... Tosiaan, tuli männä viikolla oltua joka ikinen päivä töissä. Siihen valamistauduin nakkaamalla viikkoa edeltävänä sunnuntaina tuskasen nihkeän +25km lenkin plus pienen puntin Jay Lenon hormooneja tihkuvassa punttipyhätössä. On siellä aina niin paljon adrenaliinia ilmassa, kun jamppatuomisen tahdissa vedellään penkistä varmaan jollain 40-50kg elämää suurempia penkkisarjoja. T: narukädet. Aivan, elän elämäni parhainta aikaa, ainakin sokeasti uskon niin.

                 Tiistaina koitin ilta-aamu työhugien kylkeen vetää pari lenkuraa. Melko lailla niskasta raahattua oli meininki. Olinhan tietysti ihan sippi raskaista työvuoroista ja loman loppumisen johdosta, sekä ehkä 3,5% verran sunnuntai-iltaman jumpan (+25km + puntti) johdosta. Senpä johdosta päätinkin käydä ke ja to "vain" töissä. Tosin täytyy myöntää että jouvuin to-iltana pitämään ihtiäni kiinni hihnasta kaksin käsin - into ja hinku lenkille oli jo niin kova! Onhan se hyvä kun tekkee mieli? Usein onkin hankalampi - tai periaatteessa aina - pitää tuplavapaa kuin triplatreenipäivä setti.

                Perjantaina olikin sitten jo eka yöhugin jäläkeen herättyäni piru irti. Täyty pitää varansa ettei lähteny suoraan pyjamasillaan tiestölle. Käväsinkin perjantaina kaatosateessa, reppuselässä Jay Lenon punttimekassa makoilemassa penkkipunnerrus penkillä. Jokunen sarjakin tuli vissiin pukattua ja meno matkan juoksin kevyttä retkijuoksua... Toki otin sekaan 2km Vk-reippaan, jossa kilsat oli jotain 4.31 ja 4.38. Yhteensä kuiten-niin vain 11,8km, rankkasateessa. Takaisin tulin pehmoillen Jay Lenon kyytillä. Ihan kermaisen pehmeä mies siis kuiten-niin, vaikka muka harjoitushimot kovat. Ottaa nyt taas selvää. Ehkä yöhugien takia tuli pehmoiltua.

                Lauantaina kävin sitten herättelemässä ihteni tuolla Tuiskulan vilikkaalla (oliko siellä taaskaan muita kuin minä ja mäkäräiset) urheilukentällä. Tuli puisteltua ihtiään toisen yöhugin jäläkeen hereille kuuvella tonnin vejolla. Niistä ekat viis haukottelin aika rennosti tuonne 4.04-4.14 välimaastoon ja vimosella sitten kävin vähän maitohappojen puolella, 3.50. Eipähän tuota vieläkään tiiä, miten menis jos täysiä pukkais. 3.33? Muita arvauksia? 10km tuli yhteensä tuosta kentällä käynnistä. Joo, mukamaste yritin vähän vejellä nuo vejot säästellen viikon(!!!) päästä olevaa puolimaraa varten. On se hirviää keventämistä, jo viikkua aikasemmin pitää alakaa koittelemaan kuin...

                 Sunnuntaina olin jo kolmen yöhugin jäläkeen melkoisen kuutamolla. Olin vähän ihmeissäni, kun ei jalat tiennynnä mittää nuista lauantain vedoista. Mitähän minä oikein aina ootan, kun sitä näköjään vain liikkuu mukavuusalueella tehotreeneissäkin? Oon kyllä ihteni kans tässä keskustellu, ettei tällainen rötväily käy päinsä, jos meinaa kehittyä. Ei etanat voi pitää päälajinaan nukkumista ja löhöilyä. Työkaluni ovat nimittäin liian usein tällei levossa...


                    No, siinä sunnuntaina kahtottuani M100m Olympiavälierät muistin, että pitäishän sitä minunkin varmaan vähän käyä puistelemassa jalakoja ennen M100m finnaalia. Olihan nimittäin maanantaina tarkootus jaksaa lenkkeillä Saarijärven kovan maratoonarin, Timo Tollolan, kanssa. Hän on kuiten-niin rykinyt parhaillaan maran tuonne 3.21 tietämille. Eli kyse on jo juoksijasta. Su-iltana kävin sitten haukottelemassa 8km kevyen lenkuran. Olihan nuo jalat kuiten-niin vähä jäykät. Liekkö sitten lauantain vedoista vai liiasta löhöämisestä.

                   Tännään maanantaina sain kunnian vastaanottaa Saarijärven oikian maratoonarin meille kylään. Herrasmies yllätti ja toi meille kahavia ja karkkia. Kiitos niistä(kin)! On se aina mukava jutustella juoksijan kanssa, vaihtaa ajatuksia. Taas sitä sai todeta miten mahtavaa on tämä juoksijoiden yhteenkuuluvus Suomessa!!! Loistotyyppejä koko maa pullollaan... Melekeen siinä jutustellessa unohettiin, että oli tarkoitus käyä vähän ulkoilemassakin. Kävin Timolle näyttämässä yhtä omista suosikki lenkeistäni, elikkäs tuollaista 12,3km lenkuraa vaihelevilla alustoilla. Varmaan johtu täysin hyvästä lenkkiseurasta, sillä meni ihan tuollaisilla Pk-keskitehoilla jutustellen hölkkäillessä 5:14/km tuo lenkura. Saa nähä oliko tämä kehitysaskel vain väliaikaista vai pysynkö tällä portaalla, jonne Timon avustuksella nousin.

                  Ja kiitosta vielä KOVASTI hulppeasta avokätisyydestä. Kyllä ilmaset pizzat ja kebabit maistuivat hyvälle!!! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 6.8.2012

keskiviikko 1. elokuuta 2012

YKSI KAHTA VASTAAN

                         En tiedä onko näistä minunkaan kirjoituksista kellekkään mitään hyötyä, ajateltavaa tai hupia, mutta töräytänpä silti taas tästä tekstiä ilmoille. Monen muun blogistin tapaan tämä on vähän niin kuin ihtellekki sellainen arkisto, josta voi monia asioita muistella jäläkikäteen.

                         Tuli tuossa viime viikon to-pe vejettyä siihen rakoon ilmeisen kova treenisetti ja siitä pohkeet otti sitten vähän nokkiin. Kramppailua ja kiristelyä, sun muuta jäykistelyä. Ihte oman kropan jonkin sortin tallipäälikkönä olin vain hyvilläni siitä, että sain lihakset terveen kipeiksi. Nuo hypyt ja loikat ovat olleet vielä minulla sen verran vähän aikaan ohojelmissa, että niistä saa varsinkin pohkeet "mukavaan" tilaan - samoin vatsalihakset. Ainoastaan n.15-20min ja 150-250 hyppyä/loikkaa ja hyöty on ainakin minulle ollut iso. Mutta nämä kaikki treenihommelithan on niin yksilöllisiä, ettei niitä kannata kovin vakavasti ottaa kenenkään. Joskus sitä on kuitenkin ihtekki tullu kokeiltua jonkun hyväksi kokemaa ideaa... mm. värikkään Forrestg:n blogista ihtelleni on tarttunut noiden varhaisten aamulenkkien hyödyn näkeminen, sekä saman herran puhutteleva sana: Jatkuvuus. Ei yksi iso harjoitus tee kenellekkään kevättä, mutta jatkuvuus tuo tuloksia ennemmin tai myöhemmin. Järkevää?

                Männä sunnuntaina olin jo päivän kääntyessä iltamaksi ihmeissään. Jo toinen päivä menossa viimeisestä harjoituksesta ja pohkeet yhä ihan kuutamolla. Ei mitään edistystä. Tässä(kin) harrastuksessa huomaa usein taistelevansa tallipäälikkönä kahta juonikasta sekä päättäväistä tahoa vastaan, eli: päätä ja jalkoja vastaan. Joskus voi jopa löytää itsensä nurkasta, kun molemmat panee hanttiin tallipäälikön suunnitelmille. Siinä onkin usein tekemistä, jotta saa asiat vietyä ns. lävitse. Näin kävi männä sunnuntainakin, toki vain jalkojen ja nimenomaan pohkeiden suhteen. Niinpä päätin viedä pohkeet nöyryytys jumpalle!


                Latasin juomapullovyöhön vettä lähes joka tuuttiin ja käteen vielä yksi juomaputelo. Täytyisi hankkia sellainen järkevä juomapullosydeema. Niin ku joku tämän tyyppinen, eikä tällaista telaketjua. On nimittäin jo litrakin sitkiä jobi raahata mukana tollaisessa "telineessä" + kädessä. No, siinä pohkeet uikutti ja ruikutti monta, monta kilsaa lenkin aluksi. Meni n.9-10km ennen kuin kohtasi hiljaisuus, jossain tuolla vinnurvan suunnalla. 25km taisteluvyötä kantaen kevyesti sai pohkeet palautumaan! Jos vakavasti puhutaan niin minulla tuollainen terve jumi usein lähtee pitkällä ja KEVYELLÄ hölökällä kaikkein parhaiten, jollei sitä tee aivan hulluun rakoon. Esim. nyt oli kuitenkin jo menossa toinen päivä edellisestä harjoituksesta.

                Maanantain puolenpäivän tietämissä löysin ihteni töistä! Neljä viikkoa lomaa hurahti jonnekkin. Eipä siinä, pukkasin iltavuoron menemään. Oli vähän unensaanti vaikeuksia, kun aamu painoi huohottaen niskaan heti tiistaina. Hoksasin kuitenkin uikuttavan äänen viestin tiistai-aamuna klo.4.10 = aamulenkille herätys. Kävin siinä erittäin kevysti jalotteleen 8km. Oli niin verkkainen (5:27/km) lenkki, että ennätti siinä hyvin kaikki näkemänsä unet kertailla, postiautojen viuhtoessa suuntiinsa perinteisen jämptein aikatauluin. Aamuvuorossa - siis tiistaina - tuli sitten ouvosti toi oikea nilikan seutu/jalakapohoja/akilles kipiäksi. Siihen heti kotona jäitä iskin pariinkin otteeseen + venytyksiä. Jotain rasitusoireitta vissiin. Oisko kuitenkin vähän ennättäny tuon heinäkuun alun 116km lenkin aikana jalatkin rasittua, mene ja tiedä - ja pian meninkin.

                  Kiepsautin nimittäin siinä eilen tiistai-iltamassa sellaisen Pk-alueen yläosan (keskari syke 150) tehoilla suoritetun 10,5km lenkuran. Ei kyllä juoksussa tuntunu toi edellä mainittu kipu/oire. Mutta johan oli tahamiaa ja nihkiää. Olinkin siksi vähän ihmeissäni, kun alkukilsat lähti näin liikenteeseen: 4.55, 4.57... toki pian mennen hyvästikin 5:n päälle. Koko hoito 5:08/km. Ihan toi ajallisesti (niukasti) kelepais ja nihkiään tunteeseen peilaten hyvinkin. Teinpä tuosta kuiten-niin sellaisen päätelmän, jotta joskus on viisasta tallipäälikönkin kuunnella alaistensa - tällä kertaa jalkojen - viestejä. 

                 Päätinkin, että pidän kaksi lepopäivää, ke ja to. Eilen iltamassa hoitelin vielä lisää tuota oikean jalan nilikan seutua lähinnä jäillä. Nukkumaan mennessä heivautin pitkästä aikaa 800mg buranan. Taisinkin jossakin vaiheessa päättää, jotta 24-kisan jäläkeen en buranan voimalla ala treenaan - enkä treenaa. Joten lepäillään nyt ainakin tämä (ke) päivä ja tojennäkösesti huominenkin. Onhan tuo Kempeleen Z-maratonin puolikas jo kuiten-niin ees viikolla. Ei tässä ny oo mitään järkeä ruveta väkisellä ruimimaan lenkuroita, kun kummiski nuo nilikan tuntemukset ei oo niinkään terveen tuntusia = jotain rasitusoiretta. 


               Mieltä lämmitti eilen iltamassa sohovalla Olympiauinteja kahtellessani tuo eilisillan onneton räpistely vauhdin puolesta, kun tuota lenkkivauhtia spekuleerasin. 10,5km lenkuralla noin onnetomalla Pk-läpsyttelyllä 5:08. Sehän menis nuinkin ankialla köpöttelyllä puolikas jo alle 1.48.30:n, nuin lähihoitajan matikalla laskettuna. Joten eiköhän tuo enkka (1.52.26) mene kaiken jären mukaan nurin Kempeleessä?


              Tämä kun on taas tällaista sillisaalaattia - yhtä sekavaa kuin kirjoittajakin - tämä mun blogikirjoitus niin täytyy mainita jotain käynnissä olevista Olympialaisista. Tässä on mielestäni näiden Olympialaisten ylivoimaisesti hienoin suoritus tähän mennessä.


                 Vielä palaten tuohon eilisillan lenkkiin. Oli muuten kuiten-niin pari mukavaa detaljia tuolla eilisellä nihkiällä iltalenkillä. Tuli pari tuttua juoksukolleegaa vastaan n.300-400m välein, ilmeisen tietämättään (olivat menossa samaan suuntaan) toisistaan mitään. On periharvinaista nähdä muita juoksijoita lenkillä vastaan tulemassa. Onkohan Nivalassa lenkkeily-innostus taantumassa? Tarvittaisko jonkinlaista tukipakettia? Mitä tarjotaan vakuudeksi? Pitkääää syysretkeä hiekkateillä? Nimittäin lenkkeilyharrastukseni alakutaipaleella, tuossa esim. joskus v.2009 meni useinkin ohitseni joku toinen juoksija. Taisinpa kerran-pari (varmaan liioittelen) jonkun itsekkin jopa ohittaa. Tänä vuonna ei ole kukaan juossut ohitseni, enkä minäkään ole ketään ohittanut. Tuo tieto kertonee jostain? Toki joskus joku tulee vastaan, mutta aika harvoin siis.


               Lopuksi. Onko joku menossa 11.8.2012 Kempeleen Z-maratonille? Meillä nimittäin hajosi auto ja minun kyytini onkin yhtä-äkkiä aika epävarma kisapaikalle. 137km tuonne Kempeleen Zeppeliiniin näyttäisi olevan meiltä matkaa. Voisiko joku kenties tuonne tuolloin menevä ottaa yhden juoksuharrastelijan kyytillensä???


           
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.8.2012