Näytetään tekstit, joissa on tunniste 24h juoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 24h juoksu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

TOUKOKUUN 2022 HARJOITTELU

             Vuoden 2022 ensimmäinen kisakuukausi. Isossa kuvassa keventelyä kisaan, jonka jälkeen ongelmien sävyttämä kisa, josta jäi käteen vain paljon yritystä. Kisan jälkeen tietysti palauttelua. Parasta, että koko kesä auki edessä. Hienoa päästä tästä kesäkuuhun ja toivottavasti ehjään treeniin kiinni. Vasemman käden vaiva on päällimmäinen huoli. Tästä selvittely menossa. Toistaiseksi käsi on mennyt vain huonompaan suuntaan. Onneksi on vielä pystynyt normi lenkkejä tekemään. Kokkolassahan käden vaiva eskaloi juoksun 12,5h tietämillä.  

            Kesäkuussa on tarkoitus yrittää nostaa hieman vauhtia ja mäkivoimaa. Lisäksi pitkiäkin on tarkoitus tehdä jonkun verran. Katotaanpa miten kroppa alkaa ottaan suunnitelmaa vastaan. Seuraava kisanihan on vasta syyskuun loppupuolella. Eli aikaa on treenata. Kesässä on aina se loukku, että se vie mennessään ja harjoittelu menee yli. Täytyy yrittäää pitää muutama kevyt päivä kesälläkin kolmen viikon välein, jos ei aivan koko viikkoa kevyttä.

 

           TOUKOKUUN TREENIT:

* juoksua 378,5km  (-82,9km vrt  huhtkuu)

* kävelyä 18,4km (+12,9km vrt huhtkuu)

* pyöräilyä 23,6km  (-33,7km vrt huhtkuu

* nousumetrejä 1635m (-370m vrt huhtkuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 50h 27min  (+2h 57min vrt huhtkuu)

* vuosi 2022 yhteensä 259h 57min 

* vuosi 2022nousumetrejä yhteensä  12593m+

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.6.2022

maanantai 23. toukokuuta 2022

24 tunnin juoksun SM-kisa

            Olin onnekas, saadessani hyvän ystäväni ja ammattitaitoisen fysioterapeutin, Ville Isoniemen huoltajakseni. Ville osasi ja uskalsi arvioida eri tilanteet kokemuksella ja ammattitaidolla. Urheilija itse, kun ei osaa välttämättä suorituksen edetessä ja väsymyksen karttuessa tehdä järkeviä päätöksiä. Toki viime kädessä päätös eri vaiheiden ratkaisuista on urheilijalla itsellään, mutta ammattitaitoinen ja hyvin asiat esittävä, sekä perusteleva huoltaja on kaikki kaikessa.

            Kisan alku lähti suunnitellusti. Kuusi minuuttia hyvin kevyttä hölkkää, jota seurasi minuutti rentoa kävelyä. Aika nopeasti auringon porottaessa yhdellä, jos toisella kisaajalla alkoi olla ongelmia. Ei välttämättä kuumuuden kanssa lämpöastein vaan suoraan estraadille porottaneen auringon vuoksi. Itse lisäsin juomista jo toisella tunnilla, kun huomasi sykkeen nousevan. Reitin varrella oli mukavasti kannustajia ja osa ihan tuttujakin.

            Jossain 4-5 tunnin välillä tunsin ajoittain hiekanjyviä kengässä. Ne ei vielä haitanneet, mutta ilman toimenpiteitä iho saattaisi rikkoontua/rakkuloitua. 6h kohdalla oli koossa noin 57km, jolloin pesin ja kuivasin jalat, sekä vaihdoin sukat ja kengät. Pysähdys oli siksi pitkä n.4-5min, että jalat hieman kankottuivat ja vauhti hieman laski, mutta oli edelleen tosi hyvää ihan siihen korkeimpaankin tavoitteiseen nähden.

            6h40min tietämillä (64km) alkoi sahalaitaa vilkkuun näkökentässä. Tiesin, että migreeni eskaloituu, jos ei ota heti jämäkkää buranaa. Ja niinhän se asettuikin noin puolen tunnin himmailun jälkeen. Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkia haasteita ultrajuoksu voi pitää sisällään. Pian tämän jälkeen sain kuulla, että juoksukamu Aki Käräjäoja joutui keskeyttään. Muutoinkin tuntui keskeyttämisiä tulevan monille jo alkuvaiheessa. Kyllä, ultrajuoksussa ollaan vielä alussa noin 70km jälkeen.

            Migreenin jälkeen meno oli sangen tasaista, mutta tottakai nuo kaikki lyö vähän siiville. 99km kohdalla vierailin eka kertaa antaumuksella bajamajassa. Puolimatkassa oli koossa noin 103,5km. Eli 200km realistinen tavoittelu alkoi olla tiukassa, mutta b-tavoite, 180km oli vielä hyvinkin otettavissa.

            Toinen puolikas kisasta ehti vanheta vain ehkä vartin, kun niska-hartia-seutu (NHS) aloitti oireilun. Kova pistos ja maailma musteni. Fysioterapeuttisia toimenpiteitä ja vaihtelevasti pääsin kahdesta kierroksesta muutamaan kunnes taas alkoi kiristään niin, että olo oli viittä vaille tai sitten jopa ehti tummua hetkellisesti. Hieman pelottikin jossain vaiheessa, kun suntin virtaavan veden vieressä juostiin, että jos horjahtaa sinne ja menee taju. Mullahan on ollut käsien ja ylipäänsä ylävartalon kanssa erilaisia jumi -ja tulehdustiloja jo noin 3kk ajan. Eivät taida parantua ilman jämäkkää kuuria ja rauhoittamista?

            12,5h jälkeen en enää pystynyt kantaan puolen litran vesi lötköä mukana. Kipu NHS -alueella oli niin kova. Tilanteen huipentuma oli puoli viiden maissa, kun olin asettumassa Villen käsittelyyn niin minulta lähti taju jo ennen kuin Ville ehti edes koskea. Kävin ja käytiin jaakobin painia kisan jatkamisen kanssa. Sinällänsä paikallaan olo ehkä vain pahentaisi ja kävellä pystyi - ja välillä jopa siellä täällä hölkätä - aina pari kolme kiekkaa. Sitten taas piti NHS -aluetta ja myöhemmin koko selkää lepuuttaa. Jäykkyys tuntui vain laajenevan.

            Yön rauhallisen etenemisen tunteina tutustuin toiseen ontuvaan juoksijaan, Topi Jokitaloon, jonka ansiolistalta ultrajuoksun saralta löytyy mm. UTTF-liivi. Tuon liivin saa, kun juoksee samana vuonna Karhunkierroksen 166km, Hetta-Pallas-Ylläksen 160km ja Vaarojen maratonin 135km kisan maaliin. Nimettiin nilkuttavaa menoamme mielenterveyspiirin aamuyön kokous piiriksi. Nuo hetket, nuo tunnit, antoivat hieman valoa meille molemmille. Hyvää paranemista ja toipumista Topille!

            Itse juoksussa oli se ongelma, että askel aina tärähti kipeästi NHS -alueelle useimmiten (mutta ei aina) ja näin juoksuosuudet supistui. Lopussa, kun aikaa oli enää 14min, juoksin alle 6min/km vauhtia kolme viimeistä kierrosta. Rajoittava tekijä oli tällä kertaa NHS -alue. Jalat ois jaksaneet hyvinkin. Ville teki varmasti yli tuhannen euron edestä fysikaalista hoitoa, joten laskua odotellessa. Yksi hauska tilanne oli yöllä sovitun klo.3 puuron kohdalla, kun sitä kauhoin kävellessä. Sanoin Villelle, että onpa hyvää puuroa. Alle sekunnin viiveellä Ville vastasi: -"Niin, minä tein sen".

            Lopputulos tällä kertaa 153,820m,  joka on toisaalta uusi ennätykseni, kun en ole oikein tässä kilpailumuodossa koskaan onnistunut. Tällainen "kisa" on minulle aina myös mitä isommissa määrin tapahtuma, festivaali, jossa näkee paljon vanhoja tuttuja, sekä uusia iloisia ja hyviä tyyppejä. Olimme onnekkaita, kun huoltopöytämme sijaitsi Ronkaisen Tomin ja Kari Rannan/Mikko Liukan huoltopöytien välissä. Vasemmalla puolen hoidettiin sekä 1kk ikäistä vauvaa, että Suomenennätyksen juossutta (yli 260km!) huippu-urheilijaa. Seitsenlapsisen perheen äidillä ei puuha varmasti lopu. Toisella puolen oli kaksi ilopilleriä hopea ja pronssimitalistien huoltajina, joiden hymyileviä kasvoja ja kannustavaa otetta oli kiva seurata.

 

 TULOKSET

 

            Loppuun vielä salaisen asiakirjan, eli huoltajan (Ville) merkintöjä kisan aikana:

La klo.20.25 Fiilis tapissa, kierros 87

Su klo.00:30 Vaikeeta, huimaa, kierros 123

Su klo.1.32  4 kertaa niskan käsittely, vieläkin vaikeaa

Su klo.2.00  Kuivat paidat vaihdettu. Niskan käsittely

Su klo.2.30  Juoksu maistuu

Su klo.3.20 Juoksu kulkee, kierros 152

Su klo.5.15-5:20 tajunanhoitoa. Niskakipu VAS 9/10

Su klo.6.04 havaittu juoksevan


            Se oli sellainen kisa / tapahtuma. Käsi ja NHS:n kivut / tulehdukset on kestäneet nyt kolme kuukautta. Pääosin toki olen pystynyt elämään normaalisti, mutta en tiedä meneekö tämä vain odottamalla normaaliksi. Kuitenkin ajoittain esim. 0,5 litran juomapullon kantaminen käy käteen tai NHS:n lihaksiin kipeää. Työvuorojen jälkeen on särkyä ja kipua. Yhden viikon Burana kuurin olen syönyt ja Voltaren geelin vahvempaa versiota käyttänyt tukitoimena. Kuitenkin kävely ja hölkkä on yläkropalle lähtökohtaisesti hyvää rentouttavaa liikuntaa. Nyt nuo jumit/tulehdukset rajoittaa/estää senkin.

            Vahva tunne jäi, että paljon jäi kuntoa tuon NHS:n ja käsien rajoitteen vuoksi mittaamatta. Kuten tuossa kirjoitinkin, lopussa juoksin viimeiset 14 minuuttia yli 10km/h vauhtia, kun aikaa oli enää niin vähän jäljellä ja jalat oli hyvät. NHS antoi tuon 14 minuuttia juosta, mutta aika monta tuntia se ei antanut. Peijakas vaiva. Toivottavasti nämä lämpimät ilmatkin antais vähän jeesiä. Aina on helppo neuvoa muita, mutta sanoppa itelle, että meneppä nyt vain lääkäriin tai muuta sellaista.

 

KUVIA

 kaksoisnapsauttamalla saat kuvan isommaksi

 

                    Kisan viimeisillä kierroksilla (kuva: Kirsi Martikainen)

 

 Suomenennätyksen (260,130km) juossut Tomi Ronkainen ja hänen vaimo (huoltaja, kisassa)

 

 Yön huoltoa (kuva: Ville Isoniemi)

 

 Tuska oli läsnä (kuva: Ville Isoniemi)

Taas elävien kirjoissa (kuva: Ville Isoniemi)
                Lohdustuspalkinto, kutsutaan myös osallistumispalkinnoksi
Habitus heti 24 tunnin juoksun ja suihkun jälkeen
Kipu on niska-hartiaseudussa. Aina isoin kipu voittaa. Joillekin pingispallon kokoiset rakot, joiden pinnalla kynsi kelluu voi olla kipu. Tässä se jäi toisen kivun alle.


Onni Vähäaho, Nivalassa 23.5.2022

lauantai 30. huhtikuuta 2022

HUHTIKUUN 2022 HARJOITTELU

            Huhtikuu meni isossa kuvassa suunnitellusti. Parissa kohtaa piti reagoida kehon viesteihin. Etenkin yläkropan jumi, lihaspinne ja tulehdustilat haastoivat. Ne tuli/eskaloitui ehkä kahden kuukauden sisällä. Julkisesti en ala ruotiin, mikä tuon teki, mutta sanotaan, ettei ainakaan harjoittelussa. Koitetaan hoitaa ja katsoa, mitä yläkroppa sitten tykkää, jos sitä yrittää rasittaa esim. reppujuoksuissa. 

             Huhtikuussa juoksin kohtuullisesti, ehkä juuri sopivasti, matkalla kohti Kokkolan 24 tunnin Suomen mestaruus kilpailuja. Toki mitään isoja viikkoja ei tullut, mutta kolme viikkoa sitten juoksin 153km ja seuraavalla 137km. Sellainen nyrkkisääntö on, että yksillä silmillä mentäviin kisoihin valmistautuessa pitäisi juosta vähintään yksi viikko se kilsa määrä, mikä juostaan sitten kisassa yhteen kyytiin. Eli minun tapauksessa korkein tavoite on 200km. Mutta ei nämä nyt mitään kiveen hakattuja ole. Ja juoksin tarkoituksella talvella vähemmän, satsaten monipuolisuuteen, joten määriä ei ole viisasta nostaa liian nopeasti. 

            Nyt toukokuulle mentäessä (nyt siis enää kolme viikkoa kisaan) jäljellä vähän pidemmistä on ensi perjantain 40km lenkki kisarytmillä. Muuten lenkit vaihtelee jossain 5-22km välillä. Hiljalleen alan keventeleen, jotta olen mahdollisimman tuore sitten viivalla. Ja tietenkin täytyy koittaa tuota yläkroppaa saada vetreämmäksi. Onhan se raskasta käsillekin, jos ne ovat jo valmiiksi kipeät. 

            Mutta uteliain mielin lähden Kokkolaan tekemään hyvää kisaa. Minulla on omat ajatukset kisasta. Yksi on tuo etenemisrytmi. Se tuo minulle kaivattua rytmiä, koska olen sellainen, joka sitä kaipaa. Toinen on tuntemus ja sen saaminen rennoksi ja vaivattoman kevyeksi. Välillä tulee varmaan tarkastettua sykettäkin, että täsmääkö tuntemusten kanssa, mutta ei noin pitkää kisaa voi mennä pelkästään sykkeiden mukaan. Mitä nyt alussa kahtua, ettei lähde keulimaan. Tuo hölkkä 6min + kävely 1min -kisarytmi auttaa kaikin puolin. 

            Neste -ja energiasuunnitelmakin on luotu. Ei mitään kierroskohtaista vaan lista mitä laitan esille niin juomissa kuin energiankin puolesta. Vielä tätä kirjoittaessa henkilökohtaisen huoltajan ratkeaminen on vaiheessa, mutta selvittelyssä kylläkin. Sään mukaan tietysti muutakin varautumista. Mutta tasainen liike ja tekeminen keskiöön. Katotaanpa toukokuun lopulla miten meni. 

 

             HUHTIKUUN TREENIT:

* juoksua 461,4km  (+114,1km vrt  maaliskuu)

* kävelyä 5,5km (-4,4km vrt maaliskuu)

* pyöräilyä 57,3km  (+25,6km vrt maaliskuu)

* hiihtoa 15,1km  (-93,3km vrt maaliskuu)

* lumikenkäilyä 10,9km  (+10,9km vrt maaliskuu)

* nousumetrejä 2005m (-1135m vrt maaliskuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 53h 24min  (+1h 55min vrt maaliskuu)

* vuosi 2022 yhteensä 209h 30min 

* vuosi 2022nousumetrejä yhteensä  10958m+

 

 


  Onni Vähäaho, Nivalassa 30.4.2022

maanantai 25. huhtikuuta 2022

KOHTI 24 TUNNIN JUOKSUN SM-KISAA

               Tämä projekti alkoi syystalvena, kun tuli heikolla hetkellä ilmoittauduttua Kokkolan 24 tunnin juoksun SM-kisoihin. Olen nyt tarpeeksi utelias katsomaan tämän vielä kerran, 24 tunnin juoksun. Se on ollut aina minulle vaikea laji. Virallinen ennätykseni on Unkarissa 2015 juostun 6 vuorokauden MM-kisojen ensimmäisen vuorokauden tulos, 135,203km. Toki esim. viime lokakuussa juoksin 19 tunnin aikana yli 127 kilometriä voittaessani Pyssymäki Päkjaart Ultran (PPU 2021).  Ja 2019 vuonna voittaessani PEP 171km, juoksin reilun 28 tunnin aikana noin 174 kilometriä. Ollessani viimeksi 24 tunnin kisassa, tapahtui se niin ikään Kokkolassa vuonna 2016. Silloin juoksin 133,071km. En ole mielestäni kertaakaan onnistunut tässä kilpailumuodossa, 24 tunnin juoksussa.

 

                Olen menettänyt vauhtiani kohtuullisen tuntuvasti kuuden vuoden takaiseen verraten, jolloin juoksin vielä mm. tonnin 3:24min ja viisi kilometriä alle 20 minuutin. Sen sijaan olen mielestäni kehittynyt kestävyydessä ja pystyn juoksemaan aika pitkään hyvin tasaista vauhtia samoilla sykkeillä. Syväkestävyys on kehittynyt. Uskon ja luotan, että se mahdollistaa muutoin onnistuessani minulle hyvän tuloksen. Viime syksyn PPU2021 tapahtumassa etenkin minulla onnistui tosi hyvin energioiden ja nesteiden imeytyminen. Se on yksi erittäin ratkaiseva tekijä, miten se osa toimii. Päivissäkin on eroja tuon suhteen, joten tarvitaan hyvän kunnon lisäksi hieman onneakin.

 

              Minulla on Kokkolaan kolmiportainen tavoite: A) 200km, B)180km ja C)161km. Korkeimpaan tavoitteiseen päästäkseen minun tarvitsee onnistua kaikilla osa-alueilla vähintään melko hyvin. Muut tavoitteet ovat vastoinkäymisiä varten. Aina kun ei kaikki mene niin kuin Strömsössä.  

 

             Viikkoon 12 saakka kestäneen talven perusharjoittelukauden jälkeen siirryin enempi juoksua sisältävään, niin sanottuun kisakauden harjoitteluun. Ensimmäistä maratonin mittaista lenkkiä lukuun ottamatta pitkien lenkkien jalkojen iskukestävyys on tuntunut todella lupaavan hyvältä. Ilmeisesti tuollaiset 42-54 kilometrin lenkit ovat sujuneet siksi niin hyvin, kun sain nostettua talven perusharjoittelukaudella aerobista kynnystä 16 sykelyöntiä.

 

            Ainoa isompi virhe tuli jälleen kerran sen kanssa, etten aloittanut allergialääkitystä läheskään riittävän ajoissa. Pääsiäisen aikaan oireet alkoivat ja ovat jatkuneet yhä. Allergiseen oirekuvaani kuuluu silmätuntemukset, ääni painoksissa, liman kertyminen ja ajoittain rään vuoto. Osittain siis jopa flunssaankin rinnastettavia oireita. Pari kertaa olen varalta tehnyt koronatestinkin, mutta eipä toki sitä kuitenkaan ole vielä tullut.

 

            Allergia-oireiden flunssapiirteisyys saattoi vaikuttaa yhdessä kylmän paidan sisälle pääsemisen kanssa, että minun niska-hartia-seutu (NHS) meni liki kramppiin viime viikon torstai-perjantai välisen yön lenkillä. Hieman samalla tavalla kuin, jos lämpimällä ilmalla hartiaseutuun puhaltaa jostain liian kylmää ilmaa ja lihaksisto reagoi voimakkaasti supistumalla. Monenlaista vikaa tuntui yläkropassa olevan ja ne yhdistettynä kylmän pääsemiseen puseron alle plus näihin allergiaoireisiin aiheuttivat mitä ilmeisemmin NHS alueen hankalan tilan.

 

             Olenkin nyt tehnyt päivittäistä venyttelyjä ja esimerkiksi foam rullauksia. Edelleen NHS on kovin kankean tuntuinen, mutta juoksua se ei ole häirinnyt. Toisaalta lenkit ovat olleet nyt vain maksimissaan 25 kilometrin mittaisia, joten eipä noin lyhyiden lenkkien perusteella osaa vielä mitään sanoa. Tässä on vielä hierontaa tulossa ja yleensä tuollaiset vaivat tulee ja menee. Näin haluan uskoa.

 

             Eipä tässä sen kummempia. Tätä kirjoittaessa on 25.huhtikuuta. Enää yksi maratonin mittainen lenkki ja muuten jo lyhyempää. Työ alkaa olla tehty ja käydäänpä Kokkolassa katsomassa mihin se tällä kertaa riittää. Esimerkiksi viikolla 15 juoksin noin 153 kilometriä plus vähän muuta treeniä. Ja viime viikolla (viikko 16) juoksin noin 137 kilometriä muun treenin lisäksi. Ihan kohtuulliset viikot. Kuitenkin seassa oli pari vauhtikestävyys treeniäkin. Joskus vähemmän on enemmän.

 

             Näillä mennään.

 





                Kuvia harjoitusteni lomasta

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.4.2022