Näytetään tekstit, joissa on tunniste kummitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kummitus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. helmikuuta 2019

TUNNISTA ITSESI

Päivän uutisointia:
              Anne Berner ei hae jatkokautta. Pärmäkoski jättää sprintin väliin. Toisten kohdalla ei tarvi mainita etunimiä. Ihan loogista. Vaikka Berner on tuonut itsensä kansan tietoisuuteen omalla tavallaan. On keskitytty siihen mitä ei ole tiedossa. Hauska kulma sekin. -"Onni ei ole huomennakaan töissä". Jos ottaa toisen kulman niin; -"Onni juoksi talvietulenkin keskiviikkona". 

              Lumivyöry Sveitsin alpeilla. Otsikko jättää iltapäivälehtien kaltaisen tarpeen klikata. En kuitenkaan aio lukea. Edelleen saa valita ja ennen kaikkea kannattaa. Edellisen otsakkeen alla: Muotiguru Karl Lagerfeld on kuollut. Haetaanko tässä yhteyttä edelliseen. Joku voi jo klikata, mutta en jaksa innostua. Sveitsin alpeilla voi olla lumivyöryjä ja muotigurutkin voivat kuolla. Parin viime viikon aikana menetettiin julukisuuvessa Matti ja Olli, sekä henkilökohtaisesti tuntemiani Nivalasta kaksi. Voisi keskittyä seuraavaksi juuri syntyneisiin. Voisiko joku synnyttää? Ai-niin Tuure Kilpeläinen... tai tarkemmin Manuela Bosco pyöräytti tulevaisuutta. Onnea!

              Kun on melkeen enempi vapaalla kuin töissä olen kuullut monen miettineen miten saan päiväni kulumaan. Itse mietin enempi miksi vuorokaudessa on edelleen vain 24 tuntia, kun nykyihmisillä on aikaa enemmän. Kaikki on niin teknistä ja helppoa. Hyvällä säkällä sinkkukin voi keplotella itselleen seuraa tinderistä juodessaan olutta kotisohvalla. Minä kaipaisin vain muutamaa lisätuntia niin ehtisi paremmin ulkoilla pari kertaa päivässä. Se on jotenkin niin mukavaa.

             Eilen onnistuin siinä. Kävin ensin vasta iltapäivällä salilla juoksumatolla irvisteleen 42minuuttia ja 9km verran. Sitten pikku levot ja pimeään metsään lumikenkäileen myöhään illalla vajaaksi kolmeksi tunniksi. Lenkin loppupuolella sattui hyvin erikoinen tapaus, sillä minua tuupattiin joko "kuonolla tai sauvan tupella" keskelle oikeaa pakaraa. Säikähdin tietysti julmetusti, sillä olin mielestäni yksin liikenteessä. Käännyin nopeasti eikä takanani ollut ketään, eikä mitään, mistä olisi moinen töötti voinut tulla. Siinä sitten aika monasti tuli katottua taakse. Puhuinkin omaan tyyliini pienellä huumorilla: -"äläpä Topi töki siellä". Joku veikkasi Eliasta. Mene ja tiedä. En ole koskaan uskonut mihinkään tuonpuoleiseen. Pitää käyä vielä tässä valosalla kahtoon se kohta tarkemmin. Vaan olipahan jännä töötti.

              Jo kauan sitten on osattu - jokka on osannu - jäsentää mikä on Itelle ja ehkä hyvälle kaverillekkin parhaaksi. On osattu tuntea mikä on itselleen tai kaverille parhaaksi. Ei ole kuunneltu tai apinoitu muita. On osattu luottaa omaan juttuun. Itsekin kuulun tuohon jääräpäiseksikin nimettyyn lahkoon. Niin kuului aikoinaan Eero Mäntyrantakin, joka valmensi siskonsa poikaa Pertti Teurajärveä. Pertti oli kysyny Eerolta mielipijettä mitä tehä, ku muut venyttelee illalla kämpillä. Eero oli kysyny Pertiltä, että pärjääkö ne sulle? Pertti oli sanonu, että ei. Eero: -"Anna poikien sitten vaan venytellä".


Onni Vähäaho, Nivalassa 19.2.2019