Näytetään tekstit, joissa on tunniste maantiejuoksut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maantiejuoksut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

NIVALA PUOLIMARATON

                    Päädyin sitten juoksemaan ns. Pidisjärvi piikin, eli Nivalan Puolimaratonin. Jalat oli tuntuneet pääasiassa keveiltä pitkin viikkoa. Toki edellisen viikon 163km viikko mäkireeneineen ja viikonlopun 76km annoksineen oli tuntunut pitkin viikkoa lonkkia ympäröivissä lihaksissa, heijastaen myös alavatsan lihaksiin. Ihan "normaalia" rasituslihaskipua. Lihaskivut olivat myös hiljalleen enempi hellittämään päin/ suuntautumassa vatsalihaksiin. Olivatko lihakseni kehittymässä (hah,hah...).

                   12 päivää aikaisemmin olin juossut ilkeässä tihkusade tuulessa  mäkisellä ja paikoin lumilänttejä sisältäneellä hiekkatiellä varsin helposti 4:15min/km keskarilla 11km matkan. Sisälläni ajattelin, että Nivalan puolimaratonin reitillä tuollainen vauhti olisi sangen lepposta, jos olisi sama vire päällänsä. Tätä en julki tuonnut vaan lähdin "itsestään selvän helpolla" 1:35h tavoitteella liikkeelle. Uskoin meneväni alle 1:30h 155-160 sykkeillä. Tuuliennusteetkin olivat lupaavia.
                

                  KISA


                   Kisoja ei tarvitsisi juosta, jos ne menisivät niin kuin suunnitelmissa. Edellisen viikon mahtiviikko ja huhtikuun 555km olivat jääneet asumaan rasituksena jalkoihin, eikä niiden toiminta ollut pidemmän päälle puolimaratonin vaatimustasolle riittävää.

                   Lähtö - 3km. 


                 Leikittelevän kevyttä. Huoltomiehenäni, juottajani, toimi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala. Keijon kanssakin jotakin läppää heitettiin myös alkukilsoilla. Esim. hengästymisestä ei ollut tietoakaan. Sykkeet oli tavoitellun maltilliset. Ekat 3km@4:03, 155 keskisykkeellä. Naurettavan helppoa ja kevyttä. Tässä kohtaa olin varma, että tästä tulee huima yllätysjuoksu.

              3km - 5km    VASTATUULIPÄTKÄ


               Tämä oli tiedossa. Ja menin sen suunnitellusti - kuluttamatta energiaa. Löysäsin, ehkä liiankin korostetusti. Sillä eka 5km kului aikaa lopulta 21:10@4:14 oli keskari. Mutta "tiesin" myötätuuliosuuden alkaessa näiden sekunttejen kääntyvän puolelleni.

            5-12km       JÄRVIKYLÄNTIE


             Tämän piti olla sivutuuli/tuuleton pätkä. Yllättävän paljon vastaista ja puuskaa. Samalla huomasin, ettei jalat kevene normaalisti myötälepätkillä. Takaa tuleva ryhmä otti 5km kohdalla kiinni. Siinä menin 7km asti, jonka jälkeen jouduin tekemään päätöksen jäädä ryhmästä, sillä olin asettanut itselleni harjoituksenomaisen 160 sykerajan. Se oli jälkeenkin päin viisasta, sillä tänään eivät jalkani olleet valmiit tähän juoksuun. Ne kangistuivat, myös noillakin tehoilla.

             Tosin en Järvikyläntietä napsutellessani aivan kangistumisen syvyyttä osanut arvata. Oikeastaan Mattismäessä, noin 9km kohdalla, hoksasin vasta viitteitä siitä, ettei tästä mitään tuu. Juoksun keskari ei tippunut edes reilussa alamäessä! Jotenkin naivi ajatus myötätuuliosuuden liki 4min kilsoista eli mielessäni ja pysyin röllimäisen toiveikkaana.

              12-14   LAMPOPERÄ


              Myötätuuli alkaa. No sitä ei metsän keskellä tiedä. Tunnen, ettei jalat ole normaali keveät, vaikka meno on ollut lupsakan helppoa muutoin ja sykkeet oon pitäny lähdöstä asti aisoissa. Ottaa vähän päähän.
              Soratiekilsat on surkeita.

             14-16km  AITTOPERÄN MYÖTÄNEN


              Tämä oli sitä, myötäistä, mutta kuulkaapas, minulla ei ollu jaloissa iloisuutta vaan kankeutta. Pah. Nippa-nappa alle 4:30 kilsoja. Luulin meneväni tässä nelosta, koko leegorivi iloisena. Tämä lannisti ja otti päähän, vaikka vain harjoituksenomaisesta juokusta oli kyse. Ja vielä aivan nappiin mennyt juotto, jonka maratonin Suomenmestari hoiti ammattimaisesti.


               16-21km   "MYÖTÄSTÄ MAALIIN"



               Tuuli kääntyi, eikä tässäkään ollut rehellistä myötästä kuin kaksi viimeistä kilsaa. Enempi kuin tuuli, harmitti jalkojen kankeus. Lönköttelin pari kilsaa. havahduin 5:01 kilsassa ja sanoin Keijolle, että pitäistkö ottaa M40 voittaja (VM) kiinni. Ja niin lähdin 4km ennen maalia nostaan vauhtia. Ja hetken tuntuikin, että aloin saavuttamaan. Tilannetta innosti, että VM kurkki yhtenään taakseen. Minulla oli kuitenkin se 160 sykeraja, eikä näillä jaloilla innostanut lähtä muutenkaan hiilostamaan. Huono tulos oli tulossa ja muutenkin kaikki oli enää hauskanpitoa.

                Kilsa-ajat oli surkeita. Se ei enää yllättänyt. Siihen oli jo jopa tottunut. Olin hyväksynyt tämän. Loppuaika oli 1:36:00h. M40 toinen sija. Eipä siitä enempää. Ei ollut jalat tänään juoksuvalmiudessa. Joskus tämä on tämmöstä. Oikeastaan huonommin ei olisi voinut mennä :) Samalla sain kuitenkin tietoa harjoituskuorman syvyydestä. Juoksu oli sen verran vajaatehoinen, ettei tämä nyt hirveästi lisää rasittanut. Silti suunniteltu neljän päivän palauttava jakso tulee enempi kuin tarpeeseen.

TULOKSET

VIDEO



Keijo Nivalan kuvaama/tuottama


                    LOPPUTULEMA


                Aikataulussa ollaan. Keveiden tehojen perusvauhti on kasvanut ja juoksu on tuntunut kevyemmältä yleisesti kuin koskaan. Tästä on mukava lähteä virittelemään kisakuntoa KK168km kisaan. Olen innosta soikeana ja luotto kuntoon on sopiva. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 6.5.2018   

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

5KM TESTIJUOKSUT VUOSI 2017 osa.2

                     Kolme viikkoa sitten juostiin lähes identtisessä säässä. Nyt oli ainoa muutos, että menomatkalle, kohti kääntöpaikkaa olisi noin 5-8m/s puhaltava vastatuuli haasteena. Minulle tämä oli 32 päivään 31 juoksupäivä. Noin 50 lenkkiä sinä aikana. Kilometreissä rapiat 500km, kun laskee tämän illan tulevan lyhyen palauttavan lenkin mukaan. Neljäs kova harjoitus kahdeksaan päivään. Kaikki muu lyhyttä palauttelulenkkiä. Olen elämäni kunnossa. Ajattelin tämänkin taittuvan komeasti ennätysvauhtia. 3:50min/km vauhtitavoite tuntui lastenleikiltä ajatuksissa. Kattiakanssa.

                 Kuva kääntöpaikalta 1:30h ennen testijuoksua

                     Olen palautumassa nuoruusaikojen tulosvietteisyyteen. Älytön lataus taas päällä koko aamupäivän. Kuin omat Olympialaiset, vaikka kyseessä vain itselleni kovassa harjoituskuormassa vedettävä 5km testijuoksu. Ei niinkään määrän vuoksi. 500km/kk ei ole minusta paljon, mutta neljä kovaa juoksua kahdeksaan päivään on.

                     Vihdoin verrytelemään. Tuntuu epätodelliselta. Tämä alkaa olla jo hieman kiusallista, miten pää latautuu näihin näin rajusti. Reilun kilsan kohdalla onneksi Jussi tulee vastaan ja ajatus menee pois omasta juoksusta. Verkataan normaalisti. Huomataan menomatkan aika sitkeän oloinen vastatuuli. Ajattelen sen kuitenkin haittaavan marginaalisesti, kun pukataan adrenaliini ämpäri nurin ja nostetaan käsijarru päältä.

                      TESTIJUOKSU


                      Lupa lähteä tulee. Kiihdytän normaalisti. Jalka on kunnossa, joten hiukan alle kolmosen vauhdin kiihdytys on ihan normi nosto lantion päälle. Jossain 200-300m kohdalla katon, että noin 3:20min/km on vauhti, kun juoksu on rullaus valmis. Mutta tuuli tekee juoksusta hirvimäistä menoa. Ei lähde rullaamaan. Rytmi ei vakaudu. Omasta mielestä juoksu on erittäin epäsuhtaa normaaliin verraten. Tuuli painaa jatkuvasti, enkä saa naruista kiinni. Vauhti laskee tasaisesti ja yllättävän nopeasti. Eka kilsa 3:55. Järkyttävää! Laskin, että 3:37-3:42 väliin mennään eka ja sitten loput 3:50-3:55 väliin. Tuuli syö nyt todella.

                    Huomaan myös a) Olen silti yksin kärjessä. b) Jaloissa ei ole puhtia, enkä saa edes sykkeitä normitasolle. Jään noin 160-162 sykkeen lukemiin vaikka yritän hirvimäistä pyristelyä. Vain risukko puuttuu. Koitan tempoa epäsuhtaa ravia, mutta en saa muuta muutosta kuin, että vauhti laskee kaiken aikaa. Tekisi mieli vetää housut kinttuun ja huutaa kohti kuusen latvaa! Vaan pakkohan sitä nyt on yrittää - tai en tiedä. Juoksen silti. Toinen kilsa 4:15min/km!!! Eilen helpolla Pk2 lenkillä paras kilsa 4:23! Mitä, mitä! Ihmettelen miksi kukaan ei mene ohi ja katso säälivästi. Tajuan tuulen ottavan muidenkin kuontaloon. Ottaa luonnolle silti. Ja harmittaa myös paljon kamujen puolesta. Tänään ei enkat pauku.

                   Kääntöpaikalla ajassa 10:23. Ei siitä enempää. Toivon vielä, että myötätuulen alkaessa lantio nousee ja alan rullaan keveitä 3:4x-alkuisia kilsoja. Mutta mitä? Onko kello paussilla, kun tuntuu jämähtäneen 4:06min/km keskivauhtiin? Kolmas kilsa kilahtaa aikaan 4:12min/km. Minun huumori ämpäri läikkyy yli ja höllään. Muutama löysä askel ja sivuun. Pian Jussi painaa ohi. Hetken löysien askelten jälkeen alan juokseen helppoa reipasta maratonsykkeillä. No, tässä testissä ei ole päästykään kuin 5 pykälää marasykkeiden yläpuolelle. Lasken tämän olevan kuitenkin enempi harjoituskuormaa kuin ylikuntoa. Ei vaan jaksa ja päässä kiehuu.

                    Neljäs kilsa löysäilystä huolimatta kuitenkin 4:13. Se on ihan ok nyt juostuilla marasykkeillä vailla mitään yritystä juosta lujaa. Jussi on noin paalunvälin edellä. Eikä liiemmin jaloissa kuin päässäkään ole jäljellä minkäänlaista innostusta kiinniottamisen yrittämisestä, edes jäynä mielessä. Tyydyn laskettelemaan. Pienen siiman antaminen ja laskeutuminen mukavuusalueelle huuhtoo isointa taapertamisen tunnetta. Viimeinen kilsa tasan neljään minsaan. Loppuaika 20:47min.

                   Juoksun jälkeen oli tunne niin ku ois käynyt navetan takana pieksettävänä. Henkisesti. Tulosorientaatio on tätä nykyä sitä luokkaa, etten osaa tätä itelleni lässyttää kermaiseksi vappuleivokseksi. Silmistäni varmaan näki kovan vit... Lasse tarjosi loppuverkan lopussa varmasti totuuden sanat:  "-Onneksi ei ollut tämän vakavemmasta asiasta kyse". Näinhän se on, mutta minkä sille päällensä voi.

                   Lähdin hakemaan ihan selkeästi 19:30min alitusta, jopa tuollaista 19:10-19:15 aikaa, ja uskon tuohon pystyväni, kun olen sopivassa tilassa. Nyt minun kuitenkin täytyy ottaa kuuma lakki pois päästä ja lähteä matalatehoisille päiville. Nyt on kovia tarjottu ja keho laittoi sen portin nyt hetkeksi kiinni. Näin sen kuuluukin mennä. Täytyy uskaltaa katsoa, mutta täytyy osata myös reagoida. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä se lakki siitä jäähtyy.


TULOKSET:

5KM VAPPUTESTIJUOKSUT, Nivala  30.4.2017

(Kova myrskytuuli ja mäkinen reitti. #huumori)

NAISET:


1. Virve Närhi     23:43 (4:45min/km)


MIEHET:


1. Jussi Mökkönen 20:23(4:05min/km)
2. Onni Vähäaho 20:47(4:09min/km)
3. Lasse Ylimäki  22:18(4:28min/km)
4. Teemu Korpela 28:12(5:38min/km)


Iso kiitos ajanottajille ja kannustavalle yleisölle!

HYVÄÄ VAPPUA!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.4.2017                   

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

TESTIJUOKSUT 2017 osa.1

                   Mukaan oli uskaltautunut kahdeksan voittajaa. Minusta jokainen, joka lähti haastamaan itseään oli voittaja. 5km omaa kovaa on aina "hieman" jännittävä asia. Kaakelin päällä tuli taas istuttua monta kertaa testiä odotellessa.

                  Odotus ohi ja vihdoin alkaa matka pelipaikoille verryttelemään.


                   Aamulla satoi vajaan sentin kerros lunta, mutta se ehti parhaiksi sulaa pois. Oisko yhdessä kohtaa ollut sulanneita lumen rippeitä, mutta siitä ei haittaa ollut. Myöskään irtonaisesta hiekoutussorasta ei yllättäen ollut paljoa haittaa. Ilma oli kuin morsian; kolme astetta lämmintä, ja lähes tyven (2m/s). Aavistuksen omaisesti vettä ripisteli, sillä silmälasit hieman kastui.

                  Lähtökuvassa...
 
Vasemmalta: Kellomies Joni Laakkonen, Tuomas Ahola, jonka takana toinen kellomies Tarmo Liimatainen, Juha Raudaskoski katsojana, Lasse Raudaskoski sinisessä puserossa, ja takana näkyy hieman Mervi Vähäkangasta, Heikki Uusivirta, Onni Vähäaho, jonka takana Jussi Mökkösen kenkä näkyy, Vesa Nevanperä ja keltaisessa pusakassa Erkki Vähäsöyrinki. Lisäksi kameran takana Lasse Palola, sekä katsojina Teemu Korpela, Asko Niskala (maratonin Nivalan ennätysmies) ja Jorma Palola.  Kuva: Lasse Palola

                     Paikoilleen, valmiit, HEP!    Kuva: Lasse Palola

                Juoksuun... Startti koittaa vihdoin. Olo on yllättäen lopulta aika rento. Lähtökiihdytys on tavallista leppoisampi, mutta silti sangen riittävä. Menen hetken Heikin beesissä noin 3:35 - 3:37min/km -tahtia, mutta vauhtini laskee luontaisesti, sekä huomaan muutenkin olevani tänään hyvin varovainen - vähemmän hyökkäävä. Viime päiväiset jalkojen väsymys ja jumitunteet, sekä hyvä kokemus viime kesän kisojen onnistuneista vauhdinjaoista eri kisoissa oli tehnyt minusta jopa viisaan voimien jakajan. Eka kilsa 3:46min.

                 Toisella kilsalla vilkuilin vuoroin kelloa, vuoroin tasaisesti loittonevaa Heikin selkää. Toisaalta eka kilsalla takaa kuuluneet Jussin kengän töminät alkoivat kadota korvistani. Huomasin kellosta, että olin vielä muutaman pykälän anaerobisen kynnyksen alapuolella. Toinen kilsa menee vähän niin kuin unohtaessa mitä tässä ollaan puuhamassa. Juoksu on turhan helppoa ja kivaa. Aikaakin menee 4:04min.

                Kolmannella kilsalla ajattelen hieman erikoisesti. Mietin, että pitäis nostaa vauhtia, mutta en oikein uskalla. Taustalla on menneiden päivien jumiset ja hapottava etureisidemonit mielessä päällimmäisenä. Päädyn odottamaan tässä mukavassa vauhdinpidossa. Puolivälissä 9:57min. Kolmas kilsa 4:03min.

               Neljännellä alan käytteleen kovempaa vauhtia pieninä pätkinä. En kuitenkaan uskalla heittäytyä vauhdin hurmaan. Olen kuin vanha koni - varmasti ja tasaisesti perille. Sitäkö jo olen? Neljäs kilsa lyhyiden kiihdyttelyiden ansiosta 4:01.

               Viimeisellä kilsalla pyrin keskittymään tekniikkaan ja saankin mielestäni imevämpää menoa aikaiseksi. Lopussa villiinnyn pikajuoksunomaiseen kiriin. Voimia on liikaa jäljellä. En vain uskaltanut aikaisemmin. Tämä oli kuin varovainen tunnustelu ensi treffeillä. Viides kilsa 3:53min. gps vitonen 19:47 ja "virallinen aika" 19:57. Toinen puolikas 10:00, eli kolme sekendiä heikompi kuin ensimmäinen, joten aika tasaisesti.

               Tasan kolmen viikon päästä koitetaan sitten olla rohkeampia ja toivottavasti valmiimpia. Sinne 19:30 huitteille voisi olla hyvä päämäärä. Itse asiassa tämän päivän aika oli kyllä iso yllätys, sillä siksi harjoitusjumissa ja väsyneillä jaloilla olin tällä viikolla lenkkejä teutaroinut. Ennen testiä ajattelin, että olisin tyytyväinen 20:30min alitukseen. Tämä oli tähän saumaan jättiyllätys ja melkoisen innoittava kokemus. Tästä on huippukivaa jatkaa!

               Kiitos testiin osallistuneille, sekä kellomiehille että katsojille. Olihan taas kivaa!

TULOKSET - 5km testijuoksu 
Nivala Su 9.4.2017  

Naiset 5km
1. Mervi Vähäkangas   23:23   (4:41min/km)

Miehet 5km
1. Tuomas Ahola          16:43  (3:21min/km)
2. Lasse Raudaskoski   18:09  (3:38min/km)
3. Erkki Vähäsöyrinki  18:22  (3:40min/km)
4. Heikki Uusivirta       19:02  (3:48min/km)
5. Onni Vähäaho           19:57  (3:59min/km)
6. Jussi Mökkönen        20:50  (4:10min/km)
7. Vesa Nevanperä        27:32  (5:30min/km)

Kuva: Joni Laakkonen

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.4.2017               

lauantai 24. syyskuuta 2016

5KM TESTIJUOKSU


                         Innostuin järjestämään 5km testijuoksun sitten vappupäivän 5km testijuoksun. Myös maaliskuun lopulla juostiin. Silloinhan Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola voitti 16:40 -ajallaan. Tämän päivän voittaja, vasta 15-vuotias lahjakkuus, Lasse Raudaskoski, paransi maaliskuun aikaasa tänään 45sekuntia.

                         Keli oli tänä mitä parhain mahdollinen. +8 astetta ja vain 2m/s tuulta. Itellä oli aamuvuoron jälkeen jo kotona hieman väsynyt olo - ja väsyneen tuntuinen oli myös kapula tänään, vaikka ennätys tulikin. Jalat ei olleet tukossa ja toimivat hyvin, mutta niistä oli vain puhti pois. Joskus tulee tällaisiakin päiviä. Ja onhan tässä ollut ohjelmaa. mm. viikko sitten Ylivieska Trail jne.

                         Sain tasaisen nousujohteisen juoksun kuitenkin aikaan tehojen puolesta. Vauhdillisestikin aika optimi (3:39..4:01..4:03..4:01.. 3:50.. plus 13 sekuntia extraa). Juoksussa ei vain muutoin tapahtunut mitään. Se oli kuin lehmänhännän heilahdus. Kyllä jokaisen kilsan pitäisi nykykunnolla mennä jo alle nelosta. Aika 19:47. Extraa tuli 63metriä ja tasan 5km gps-aika oli 19:34, mutta niin se on aina - tämä on tiukka vitonen :). Oma 5km ennätys on näin ollen parantunut tämän vuoden aikana kuitenkin mukavasti 48sekuntia, joten sillä tavalla katsottuna hyvä juttu, vaikka juoksu väsynyttä tänään olikin. 
                        Paikalla oli nykyjuoksijoiden lisäksi myös mm. Nivalan maratoniennätystä edelleen hallussaan pitävä Asko "Rambo" Niskala. Hänellä maraton taittui 2.33.55 -aikaan vuonna 1986. Kuvaajana toimi alle kahteen minuuttiin aikanaan 800m juossut Lasse Palola. Kellomiehinä aina luotettavat Jarmo Honkala ja Joni Laakkonen. Kannustuspuolella Tarja Raudaskoski ja Tarmo Liimatainen.

24.9.2016  5km TESTIJUOKSU


Voittajaksi juossut Lasse Raudaskoski on vasta 15-vuotias lahjakkuus, joka juoksi menneenä kesänä 2000m aikaan 6:06!!!

1. Lasse Raudaskoski  18:06   keskivauhti 3:37min/km
2. Erkki Vähäsöyrinki  18:26 keskivauhti  3:41min/km
3. Jussi Mökkönen    19:45  keskivauhti 3:57min/km
4. Onni Vähäaho    19:47  keskivauhti 3:58min/km
5. Teemu Korpela    26:53  keskivauhti 5:23min/km

 
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.9.2016

lauantai 30. heinäkuuta 2016

SALAKISAN POROTTAVAA TUNNELMAA

                      Kun lähdin harkisemaan salakisan juoksua Kuusaan puolimaratonilla oli minulla kolme asiaa mietittävänä. 1) Ehdinkö palautua pep2016km pitkälle (57,5km) matkalle, joka on tästä tasan 2vko:n kuluttua. 2) Pääsenkö siksi hyvään suorituskykyyn, että voin juosta reilusti alle entisen ennätyksen (1.31.32). 3) Jos juoksen, kelin pitää olla tarpeeksi viileän (mielellään alle +19), jotta voin toteuttaa kaksi ensimmäistä tavoitetta.

                      Kisa-aamuna ennuste lupaa +25 ja tuntuu kuin +28. Mietin kyllä tovin, että onkohan tässä nyt mitään järkeä!? Olin kuitenkin saanut hyvällä ja tuottavalla harjoittelulla nousseen kunnon muutettua omalle tasolle verraten hyvälle suoritustasolle. Suomeksi kunto oli niin vahva, että en pelännyt edes hellettä.

                      Aamun verryttelyssä jalka tuntui edelleen olevan lennokas. Kisapaikalla tyydyin vain 1,5km verryttelyyn, sillä ilma oli niin tukala, että koitin pysyä vain varjossa niin pitkään kuin mahdollista salagoutsin neuvon mukaan. Urheilujuomaa join tasaisesti viimeiset 1,5h ennen kisaa, ottaen vain viimeisen 30min aikana ennen starttia pikku naukkuja vettä. Nestetasapainosta vaaliminen on tälläisilla hurjilla keleillä ensiarvoista.

                      Kisa lähti liikkeelle odotetusti. Pidätellen rullailin ekan kilsan 4:04 ajassa. Olin päättänyt lähteä nimittäin alusta asti puotteleen tasaista 4:05 -tahtia. Hieman jopa huvitti kun hengästyneitä immeisiä oli vasemmalla ja oikealla. Oli kiva pystyä aloittamaan puolimaraton helposti. Toinen kilsa myös 4:04. Kärpäsiä tippui vierestä ja olan takaa - sen sijaan imaisin varttimaratonin 2:n ja 3:n kiinni ja jäin heidän peesiin lasketteleen. Meno oli nautittavan helppoa ja tuossa vaiheessa sykkeetkin alle 160:n. Minulla anaerobinen kynnys on noin 165-166, eli sen yli ei oikein kärsi pitkään mennä niin jalat täyttyy maitohapoista.

                     Kolmas kilsa tuli 4:07. Join tuolla kilsalla juottopisteeltä, eli edelleen vähintään samaa kyytiä. Aurinko kävi pienen hetken pilvessä, mutta päättikin sitten porottaa täydeltä taivaalta koko loppukisan ajan. Oli kyllä pehemoonen keli. Luvattuja sadekuuroja ei sitten tullut ollenkaan. 3,4,5,6, kilsa mentiin kohtuu hyvää hiekkatietä. Kuitenkin asfaltille palatessa huomasi, että on se vaan asfalilla napakampi askel.

                     Neljäs kilsa 4:15. Keskari lompsotteli alespäin. Juoksu tuntui yhtä hyvältä ja jalka lauloi helposti. Ilma alkoi vain hiljalleen ottaa omaansa. Viides kilsa 4:10. Sykkeet tulivat pikku hiljaa anaerobisen kynnyksen tuntumaan 164-165 huitteille, joten loppu oli sitten niillä seuduin asumista.

                   Vauhti hiipui ja hiipui, mutta niin näkyi tekevän suurimmalla osalla muillakin. Juoksu oli kuitenkin edelleen helppoa, rentoa ja lihakset pelasi erittäin hyvin. Samoin nesteet imeytyi. Keli vain otti osansa. Kierroksia ei ollut vara lisätä, sillä silloin maitohapot ottaisivat oman roolinsa.

                   9km kohdalla nousi takaa vierelleni Jukka Eskelinen. Kyselin, että onko hän mistä sarjasta. Hän tuumasi että samasta ja että sen näkee numerosta. No niinpä näkyi olevan. Manasin hänelle homman järjettömyyttä, ja että aikatavoitteet ovat karanneet. Jukka tuumi, että tällainen keli vaikuttaa hänen mukaan helposti n.5min tulostasoon. Kysyin Jukan tavoitetta. Hän sanoi, ettei hän laita näin kuumille keleille tavoitetta vaan yrittää päästä vain maaliin. Kysyin vielä, että minkälaisia aikoja hän on juossut. Vastaus 1.25-alkuisen keväällä. Samalla tajusin, että juoksen parhaillaan oikeastikkin hyvää juoksua eikä vain tuntemuksellisesti.

                   Ensimmäisen kierroksen täyttyä kuulin myös kuulutuksesta, että olimme M40 sarjan kaksi ensimäistä. Jopas nosti fiilistä ja syytä juosta taas jostakin - eli ajan sijaan juostiin sitten pytystä. Hauskaa ja humoristista, että ylipäänsä kisoista pitää jakaa palkintoja. Jokainen kuitenkin juoksee ensisijaisesti itseään vastaan, mutta antaahan nuo rihkaman tavoittelut oman hauskan syyn pinnistellä ja ponnistella kohti maalivaatetta.

                    9-20km kilsa menivät kaikki muuten väliin 4:31-4:39, joten tasaista helepon reippaan vauhtia Vk-kovan sykkeillä, joten kyllä tuo oli ainakin minulle aivan tappokeli. Kuitenkaan ei tullu mitää totaalista kanttausta, kun jalat pelasi loppuun asti tosi hyvin.

                    12km näkyi juottopiste. Minä: -"Varmaan pitää juua tällä kelillä vähä joka pisteeltä". Jukka: -"Mulla hölskyy niin mahassa, että taidan jättää väliin". Sen jälkeen Jukka oli noin 40-50m edellä enkä saanut eroa kiinni ilman harakiririskiä, joten tyydyin seuraamaan tilannetta 164-166 sykkeillä saallistusetäisyydellä.

                    Toinen kierros oli tosi helppoa juoksua tavallaan. Hengitys oli tasoittunut ja toimi tosi hyvin. Jalat pelasivat nätisti. Kierrokset oli vain koneessa tapissa, joten olin vain ikään kuin reippaalla hölkällä. Kyllä se on helppoa kun on pohjat kohdallaan :)

                   Olo oli siksi hyvä mm.5km ennen maalia että jaksoin helposti kannustaa kansakisaajia. Osalla oli vähän tiukemmannäköistä, ja osalla oli myös hymy yhä huulilla. 

                   Kolme kilometriä ennen maalia aloin ottaa omasta pienestä koneesta, mutta isosta korista hieman riskillä kierroksia. Kenties Jukalla oli peruutuspeilit, sillä jokainen tiukempi pätkä tuntui valuvan hukkaan, kun ero ei supistunut. Toisaalta hienoiset riskitehonlisäykset ei liikuttaneet koria kuin muutamman sekunnin/kilsa ripiämpää, joten enempi näennäistä kaiketi.

                  Halusin kuitenkin juosta maksimit piruuttani loppuun asti. Onhan se tämä hellekelikin käännettävä ja katsottava loppuun asti. Suunnitelmat noin 50-100m etäisyydellä Jukasta oli kaiken aikaa villit, mutta toteus jäi enempi valjun puolelle. Tiesin kuitenkin, että aina kannattaa yrittää loppuun asti, sillä tällaisilla pikamatkoillakin voi alkaa kaverillakin perna pullistuun ja pistosta pukkaamaan.

                  Iskin ja iskin, ja sain jopa Jukan kaksi kertaa kurkkaamaan taakseen. Kuulinkin sitten, että minun 6vrk kisajutut oli pistäneet miehen jonkin sortin valppauteen :) Meinasi Jukka jälestäpäin, että oli pelännyt minun hiipivän kuitenkin eron jossain vaiheessa kiinni. No ei hiivitty vaikka tykitin lopussa hyvää haipakkaa ja syötin menemään oikein toden teolla mitä tossuista lähti. Loppuaika 1:32:55 ja eroa voittajaan 13 sekuntia. Kiitos, Jukka! Teit tästä hienon kokemuksen.
                   Taistelu ykkösijasta on päättynyt :)

TULOKSET

KUVIA


NAISET PUOLIMARATON

         Kuvassa vasemmalta: Kirsi Anias(3.), Aino-Maria Jääskeläinen(2.) ja Eija Hartikainen(1.)

NAISET 40v PUOLIMARATON 

                   Kuvassa vasemmalta: Katri Hautakangas(2.), Mervi Vähäkangas(1.) ja Tarja Lyytinen(3.)


MIEHET PUOLIMARATON
 
                  Kuvasssa vasemmalta: Joni Holmström(3.), Naveen Kohtaniemi(1.) ja Kalle Ervasti(2.)

MIEHET 40v PUOLIMARATON

Vasemmalta: Jukka Kitinprami (3.), Jukka Eskelinen (1.) ja minä (2.)


SELFIE KUVA YHDESSÄ NAVEEN KOHTANIEMEN KANSSA
 
  JUOKSIJAT SAIVAT RUOAN KISAN JÄLKEEN
 
               Vasemmalta: Raimo Aho ja Mervi Vähäkangas N40 1.sija!

                    Kisan jälkeen tuli juotua kopollakourin urheilujuomaa ja nestettä, sekä tehtyä heti parin kilsan verkka. Kisan jälkeen huolellinen ravinnon saanti ja nesteytys ovat jatkuneet. Vielä tästä lähden pian pienelle verryttelylenkille, joten tänään tulee tälle vuodelle täyteen myös 3000 juoksukilsaa. Ensi viikko on palauttava viikko, etenkin viikon alkupuolisko. Viikon loppupuolella aletaan hieman jo käynnisteleen jalkoja, sillä seuraava jalkojen lauluesitys pienellä koneella ja isolla korilla on La 13.8.2016 Pyssymäki Extreme Polkujuoksu. Muistakaahan ilmoittautua! Tästä.


 Onni Vähäaho, Nivalassa 30.7.2016      

maanantai 13. kesäkuuta 2016

7 VUOTTA ON PALJON AIKAA

                         Päivälleen 7-vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Piippolan 1km mittaisella raviradalla. Kisa oli virallinen. Väliajat jopa joka kierrokselle. Chippi oli jo silloin nilkassa, joten tekniikka oli jo tuolloin hyvää luokkaa.

                        Olin aloittanut juoksemisen vajaa vuosi aikaisemmin ja juossut v.2008 vajaa 500km elo-joulukuussa. Elämäni ensimmäisen maratonin aika oli 4.18.28. Juoksua edeltävä yö meni Stanley Cup -finaalia katsoessa. Tuolloin Pittsburgh Penguins voitti edellisen kerran Stanley Cupin ja päivälleen 7 -vuotta myöhemmin sama toistui. Nyt en vain juossut maratonia, mutta vähillä unilla mentiin viime yökin. Rakkaus on pitkämielinen.
Kiitos Pittsburgh Penguins, kiitos Sidney Crosby! 
                        Uskomaton kausi. Uskomaton päätös. Paljon upeita tarinoita. Olli Määtän lukuisat jaakobin painit, mm. syövän selättäminen 20-vuotiaana. Pari olkapääleikkausta jne. Nyt 21-vuotiaana Stanley Cup -voittajana.

                        Laakkosenjoninnäköinen mies sai myös vielä kerran nostaa Lordi Stanley maljan suorille käsilleen. Veritulpan vuoksi kesken kauden uransa lopettamaan joutunut pelaaja. Pittsburghin suuri sydän - Pascal Dupuis.

   Pascal Dupuis teki paljon kovaa työtä kaukalossa eikä pelännyt menettää hampaitaan
                 
                         Paljon on tapahtunut seitsemässä vuodessa. Maratonennätyskin on parantunut noin 56min, vaikka en ole sille matkalle sittemmin juurikaan keskittynyt. Vaikka välillä on tuntunut, että kehitys saattaa jo lähestyä lakipistettään, on ilo huomata kehitystä tulleen 7 vuoden aikajanalla melkoisesti.

                         Tärkein kehitys on rakkaus juoksuun. Suhde kilpailuihin on muuttunut. On kiva onnistua, mutta epäonnistuminen vain motivoi  kehittämään itseään eteenpäin. Minua ei nykyään enää haittaa, vaikka välillä tulee huonoja kisoja. Ja olisihan se turhaa surkutella, kun niitä nyt pakkaa kaikille tulemaan enemmän tai vähemmän. Ei niihin kannata takertua, sillä seuraava kisa voi jo mennä taas hyvin. Rakkaus juoksuun on enemmän kuin kilpailu, se on kuin pullo alkoholistille. Tosin uskoakseni pystyn vielä hallitsemaan pulloani. 

                      Kävin toissapäivänä juoksemassa kovaa muttei aivan tosissaan Sievi Trai Runissa. Mukava tapahtuma ja 17km omaa kovaa. 
                         Paljoa ei varastoon jäänyt, joten hetken jopa ajattelin sijoitustani (13:sta) että oh-hoh, ompas täällä tasoa. Kisassa oli 42 juoksijaa. Kisa meni vieläpä minulta aika lailla yläkanttiin, joten Sievin kisan voi katsoa helposti onnistuneeksi kisaksi lähtökohdat huomioiden. Fakta vain on, ettei edes näillä lakeuksilla ole asiaa 10sakkiin, jos matkat ovat näin lyhyitä. Minulla on niin kehnot vauhtivarat, että tarvin mielellään +50km matkan, jotta voin elätellä podium sijoista. Riippuen tietysti osallistujalistasta. pep2016 57,5km matkalla voin olla lähellä podium paikkaa, vaikka toivon kisan tason nousevan sen verran korkeaksi, että saisin jäädä sijoille 4-6.

                      Sijoituksilla ja kilpailuilla on sittenkin aika vähäinen merkitys, jos rakkaussuhden juoksuun on tarpeeksi aito. Mielestäni juoksemisen pitääkin olla hauskaa, eikä treenaaminen saisi olla missään vaiheessa pakkopullaa. No, ok, tietysti jollain määräviikoilla, voi olla väsynyt, jos juoksee yli 200km/viikko, mutta siitäkin sittenkin ensisijaisesti nauttii? Kyse on nauttimisesta siitä mitä tekee. En voisi pitää juoksemisesta enempää. Se antaa niin paljon minulle sekä fyysistä että henkistä voimaa, jota on täysin vaikea sanoin kuvata.

                     Siitä huolimatta on hauskaa haastaa omia parhaita juoksujaan. Tänä vuonna ennätys on parantunut 5km:lla. Uskon, että voin vielä tehdä uusia ennätyksiä lisää. Talvella tuli jo omia vaellusreittien talviennätyksiä. Myös omia kesäaikoja on kiva kokeilla parantaa, mutta ne asiat ovat huvittelua todellisen päämäärän rinnalla - juoksusta nauttimisen.


                     Nauttikaa siitä mitä ikinä harrastatte! Sillä vain sillä tavoin voitte tehdä itsenne onnelliseksi ja samalla myös ympäristö kokee positiivisen auranne!


                    Espoon rantamaratonilla 20.9.2009  aika: 4:04:45

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2016                

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

VAPPUJUOKSUT 5KM

                            17 asteen sää ja kevyt tuuli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Olipas upea sää kirmata pyörätietä, haastaa omaa kuntoaan, nähdä samanhenkisten etsivän omaa parasta vauhtiaan 5km vappujuoksussa.

                           Paikalle oli intoutunut kuusi hölkkääjää. Juoksijoita ei tällä kertaa tullut paikalle. Leikkisästi olemme laittaneet hölkkääjän ja juoksijan rajan sille, kykeneekö juoksemaan alle 4minuutin kilsavauhtia. Ajat ovat vain lisämauste, sillä sittenkin tärkeämpää on itsensä voittaminen.

                          Paikalle oli tulleet tietysti myös kaksi ajanottajaa ja kuvaaja. Kiitos heille siitä! Olipa tien varrella muutama kannustamassakin. Se lisäsi aina kohdallansa kulkijoiden vauhtia. Tästä oli hyvä rientää munkin syöntiin!


                   Miesten sarjan kakkonen, Jussi Mökkönen loppukiri aikeissa.


TULOKSET





Naiset






Aika
Keskivauhti






1 Heta Jauhiainen
*22:01
4:24min/km













Miehet






Aika
Keskivauhti






1 Onni Vähäaho
*20:00
4:00min/km
2 Jussi Mökkönen
*20:18
4:04min/km
3 Teemu Isoaho
*23:11
4:38min/km
4 Teemu Korpela
*27:14
5:27min/km













Pojat 11-vuotta






Aika
Keskivauhti






1 Joonas Isoaho
*24:50
4:58min/km



                    Naisten sarjan voittajan, Heta Jauhiaisen, maalintulo.

                   Teemu Isoahon uljasta askelta.

Teemu Korpelan loppukuroitus. Kellomies Jarmo "Hönky" Honkala tarkkana
                  Allekirjoittaneen loppu kellotus.


                    Harmi, että 11-vuotiaiden poikien voittaja, Joonas Isoaho, ennätti kuvauksen alta liukaseen. Oli niin nopea poika!

                     Ps. Itellä puolikkaat menivät seuraavasti. Menomatka 9:57min ja Paluumatka 10:03min. Ihan ok. vauhdinjako.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.5.2016

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

5KM TESTIJUOKSU

                    5KM TESTIJUOKSU, NIVALA 27.3.2016



 TULOKSET

1. Tuomas Ahola           16:40    keskivauhti 3:20min/km
2. Lasse Raudaskoski    18:51    keskivauhti 3:46min/km
3. Juha Jokikuona          19:02    keskivauhti 3:48min/km
4. Onni Vähäaho            20:21    keskivauhti 4:04min/km
5. Jussi Mökkönen         21:09    keskivauhti 4:14min/km
6. Teemu Korpela          29:40    keskivauhti 5:56min/km



                     ARMON VUODESTA TOIVON VUOTEEN


                    Vuosi 2013 oli lähipiirissäni hurja, armon vuosi. Hämeenkyröläinen, syövän voittanut taksikuski juoksi Unkarissa yksin ja yhdessä henkien kanssa rapiat 545km... Eniten juoksuystävistäni vierelläni juossut eläkeläinen(!) nousi korkeimmalle korokkeelle niin Maratonin Sm-kisoissa kuin 5000m ratamatkallakin pojat 60-vuotta sarjassa... Aamulenkkejeni jakaja, katsastusmies ja tietopankki, juoksi puolimaratonin hyvän matkaa alle 2h saaden ojan ravissa ikimuistoisen silityksen päälaelle rakkaimmaltaan... Pascaldupuisin näköinen mies, työpisteessään hallista rappusia pitkin toimistoon kiivennyt terveyseläjä juoksi myös ikimuistoisen puolimaratonin, pitäessään reilusti alle 5min km-vauhtia... Puhekone ja rekkakuski luojan armosta, kykeni amazonmaisissa olosuhteissa Vierumäellä huikeaan vuorokauden kisaan... Itsekin juoksin 5km ennätysken 20:35 ja puolimaratonin ennätyksen 1:31:32.

                   Kaksi pitkää vuotta meni 6vrk juoksuun tutustuessa. Nyt päätin pitkästä aikaa katsoa, saisinko vielä ultraharjoittelun ohella hieman kasvatettua vauhtia. Pitkin alkuvuotta merkit ovat olleet lupaavia ja monet testilenkit ovat sujuneet selvästi vauhdikkaammin kuin koskaan. Ainoana peikkona oli tässä kevättalvella lievä ylikunto ja etureisien tilttaaminen äkkiseltään liian kovasta tunkkaamisesta.

                   5km edellisen ennätykseni (GPS:n mittaama vitonen) olin juossut siis armon vuonna 2013. Nyt on toivon vuosi. Aina pitää toivoa parempaa huomista, maailmaa.  Varaa pitäisi olla parempaan. Viime aikaiset tapahtumat Brysselistä Ylivieskaan viestivät ihmisten pahasta olosta. Siihen parasta lääkettä on toivo, ja halu parempaan huomiseen, maailmaan.

                    Kuusi pääsiäisen marinoimaa miestä (nyt ei naiset osuneet paikalle) tuli haastamaan itseään 5km testijuoksussa. Lähtöviivalla paljon toivoa helpotuksesta vajaan puolen tunnin päästä. Paljon jännitystä, ja toivoa lähtömerkin kuulemisesta - ja sitten Tarmo, nuorempi kellomies, lähetti uroot auringon alle. Katsojia, huoltajia ja kellomiehiä. Paljon upeaa historiaa radan laidallakin. Alle 3h maratoonaria, kaksinkin kappalein alle 15min vitosen juoksijoita. Ilmassa oli paljon toivoa ja esimerkkiä.

                   Juoksu lähtee rullaamaan helposti ja vaivattomasti. Kello tykkää. Vauhti on enempi kuin hurja! Ensimmäinen kilsa helposti aikaan 3:46min. Voi veikkonen - toivoahan siinä heräsi - eikä silti turhaan. Olihan tämä antoisa juoksu - ja toivoa täynnä! Toinen kilometri: 4.09min. Hieman empimistä. Sykkeet olivat kovat. Varomista. Maitohapot pysyivät kuitenkin kurissa. Kolmas kilometri 4.06min. Puolivälin ylitys, toivo loppusuoran auringosta, valosta. Juoksu hieman kankeampaa, mutta ei väkinäistä. Kaksi päivää aikaisemmin vauhtileikittelyssä oli jalat vielä melkoisen paskat etureisien sisäosista. Nyt oli paljon toiveikkaampaa. Neljäs kilometri 4.07min. Matkavauhtia, ylilyönnin varomista. Yritystä rentouttaa hapuilevassa sivumyötäisessä. Viimeinen gps-kilometri: 4.01min. Testosteronia ilmassa! Hormonaalista himoa takoa jalkaa asfalttiin. Ei kuitenkaan ylenpalttista itsensä raiskaamista, sillä tajusin 20min rajan menneen. Sen aika ei ollut vielä, mutta tämä antoi toivoa yhä paremmasta.

                     Kisan voitti eliittijuoksijaksi kehittynyt Tuomas. Askeleessa näkyy paljon hyviä asioita, mutta ennen kaikkea harjoittelun uppoamisen voima. Raudaskosken Lasse, elikkäs "Emppu", oli hienosti toinen. Vasta 15-vuotias juoksijalahjakkuus näyttää aivan maailmanluokan teinitähdeltä, mutta on hyvin vaatimattoman oloinen, ja ennen kaikkea lahjakas askellus paistaa ultrakonin silmään. Kelloa tarkkaillen ja lopussa toiseksi kirien. Vielä hiomaton, ja siksi niin potentiaalinen. Kolmanneksi tuli aikoinaan 1.12 seuduille puolikkaan juossut, perhe-elämään enempi keskittynyt Autiorannan mies, Juha Jokikuona. Eihän se ole hullummin nakata vitosta 19minuuttiin pääsiäisaskareiden lomassa. Oli kunnia olla neljäs itseään paremmassa seurassa. Viideneksi tuli SievinAshtonEaton. Mies on vahva kuin härkä ja auringon lämmittäessä hänen jalkojaan, on toivoa paremmasta edelleen. Kuudenneksi tuli mies, joka on menettänyt kevään aikana läheltä enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Hattu nousee Teemulle, upeasti alle puolen tunnin taas. Olit monen mielessä päivän voittaja. Kaikki on niin suhteellista. Teemu on löytänyt juoksusta toivon.

                      Aikani 20:21min on siis oma ennätys. Aikaisempi oli raakana gps-matka vitosena 20:35. Nyt gps vitosen kohdalla oli aikaa mennyt 20:09. Joten parannus oli hieman isompi kuin miltä se näyttää. Mutta päälle 20minuutin kuitenkin. Hieman kutkuttais vielä noin kuukauden päästä kokeilla uudelleen. Katsotaan. Onhan täällä intoa, ja toivoa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 27.3.2016   

perjantai 25. joulukuuta 2015

UUDEN VUODEN KYMPPI

                        Järjestän 31.12.2015 klo.14 UudenVuoden kympin. <-Lue lisää linkistä. Edestakainen reitti on huippu tasainen. Korkeuseroa varmaan 2-3metriä maksimissaan.

                      * Osallistuminen on ilmaista
                      * Sisältää ajanoton
                      * Reitille pyrin viemään kilsan välein ulkotulia
                         ja kääntöpaikalle
                        jonkin sortin "valorykelmän", joka pitää kiertää
                        ja palata takaisin kohti lähtöpistettä
                      *  Puku -tai pesutiloja ei ole

                       Tule hakemaan itsellesi lähtötaso 10,0km
                       testijuoksussa. Julkaisen tulokset täällä blogissa.
                       Jokainen kuitenkin kilpailee silti ennen kaikkea
                       itsensä kanssa ja hakee vuodelle 2016 sopivaa
                       tavoitetta, kun saa tietoon 10km lähtötason.


                      TERVETULOA HAASTAMAAN ITSESI!!!

                     ILMOITTAUDU MINULLE: 040-5186766 tai onni.cosmos(at)gmail.com

tiistai 29. huhtikuuta 2014

MAANTIEJUOKSUT 29.04.2014 TUISKULA

                        Laitetaanpa ilmoille juuri päättyneiden maantiejuoksujen tulokset. Kisoissa tehtiin kovia tuloksia. Myös tyttömme, Jasmin Vähäaho, teki oman ennätyksen, parantaen 570m:n matkalla ennätystään 7sekuntia aikaan 3.26. Myös muut tytöt osoittivat sisukkuutta, eikä kukaan ollut sokerista vaan kaikki juoksivat hienosti maaliin.

                        Miesten puolella hiljattain 19-vuotiaiden Sm-pronssin 10km maantiejuoksuissa voittanut Miika Tenhunen piti ohjia käsissä miesten sarjassa, juosten 1,6km huippuaikaan 4.48. Myös Tuomas Ahola teki oman ennätyksen (5.02) ja Sauli Päivärintakin raastoi varsin mukavasti ajan 5.15.

                        Kilpailut käytiin kovassa pohjoistuulessa raesateen kermottaessa kisojen tunnelmaa.


Maantiejuoksut 29.4.2014 Tuiskulassa

T7 570m: 1. Jasmin Vähäaho 3,26 @6:01

T9 570m: 1. Emma Mäkinen 2,40 @4:41

P9 570m: 1. Urho Mäkinen 2,50 @4:58
2.Nikolas Hautamäki 2,54 @5:05

T11 1,14km : 1. Anni Niku 5,26 @4:46 2. Liinu Tiainen 5,30 @4:49
3. Emma Palola 5,31 @4:50

P15 1,6km: 1. Saku Hautalahti 6,12 @3:53
2. Aleksi Jurvelin 6,22 @3:58

P17 1,6km: 1. Pekka Ylimäki 5,50 @3:39

Miehet: 1. Miika Tenhunen 4,48 @3:00 2. Tuomas Ahola 5,02 @3:09
3. Sauli Päivärinta 5,15 @3:17


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.4.2014

perjantai 3. toukokuuta 2013

MAANTIEJUOKSUT

                     Olin jännäämässä tytön maantiejuoksua. Oli tosi mukavasti sakkia kisoissa. Siitä tulee aina hyvä fiilis. Näitä enemmän - ja enemmänkin mahtuu.

Maantiejuoksut 3.5.2013 Tuiskulassa

T7 575m:     1. Jasmin Vähäaho, Laki 3,50 @6:40.

T9 575m:    1. Iida Rautio 2,30 @4:21, NU, 2. Janina Närhi, Laki 2,36 @4:32, 3. Anni Niku, NU 2,44 @4:45, 4. Emilia Jurvelin, NU 2,54 @5:03.

T11 575m:     1. Emma Palola, NU 2,18 @4:00, 2. Jenni Kukkola, NU 2,19 @4:02, 3. Nanna Hautamäki, NU 2,35 @4:30.

T13 1,15km: 1. Janina Eränummi, NU 5,19 @4:37.

Naiset 1,6km:     1. Virve Närhi, Laki 7,18 @4:34.

P9 575m:     1. Nikolas Hautamäki, NU 3,38 @6:19.

P13 1,6km:     1. Aleksi Jurvelin, NU 6,52 @4:18.

P15 1,6km:     1. Pekka Ylimäki, NU 6,14 @3:54.






Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.5.2013

perjantai 26. huhtikuuta 2013

ENNÄTYSMURSKAJAISET

                  Lievästi sanottuna hirvitti lähtä ruimimaan maantiejuoksuihin. Mutta kun olin vast´ikään peräänkuuluttanut pitkin eettereitä, jotta sais väki osallistua ESTOTTA näihin hölkkiin niin eihän sitä parane sitten ensimmäisten joukossa perääntyä, hä!

                Kahtena eelluspäivänä oli ollut hieronta. Pohkeeni oli niin jäkissä, jotta ne oli ihan setsuuria sitten tänään kahden HUIKEAN käsittelyn jäliltä. Kuten tietysti asiaan kuuluukin, kun hieronta oikein nasahtaa kohilleen. Aamusella siinä kävin varovaisesti Janin kanssa keveitä mäkivetoja napsimassa puolenkymmentä tsipaletta. Oli kyllä niin voimattomat jalat että. Kuinkas muutenkaan. Ja hierontojen jälkeenhän on hyvä ottaa ensten vähän kevyesti... eikö vain?

                Eipä siinä mittään. Sittenpä olikin KOKO PÄIVÄ shoppailua Ylivieskassa ensiluokkaisessa seurassa, kun oma vaimo oli priorisoimassa päivää. Saatiin kyllä vedettyä LOISTO päivä. Vaimo osaa nämä(kin) hommat. Ruokakin oli ensiluokkaista. Mukaan tarttu myös uudet kisakengätkin, jotka on tarkoitus tässä lähipäivinä ajaa sisään. Jos vaikka ehtisivät jalkaan Pidisjärven ympärijuoksuun.  Niken lunarspeed+:t. Eli tollaiset n.230g keveet pelit:


              Tietysti toi shoppailu-walk ottaa aina kinttuihin. Ei oo vieläkään niin kovaa kuntoa, ettei ottais. Heti piiiiitkän päivän jälkeen oli pakko laittaa jäät kinttuihin, kun niitä edelleen särki niin perk...sti hierontojen jäliltä - ja shoppailun. Sain koivet sen verta turraksi, jotta kävin hätäseen pari kilsaa verkkaamassa. Heh, heh - ei ottanut koivet oikein alle. Oli niin hassun tuntuiset jalat ettei paremmasta väliä. Mietin kovin, miten näillä juoksee, kun ravi on lähempänä laukkaa - eikä edes kiito sellaista.

              Lähettiin kuiten-niin tyttären kanssa katsoon, mitä ilta tuo tullessaan. Jospa tuota ennen hämärän tuloa ehtis maaliin. Äitikin tuli yllättäen kahtomaan skaboja. Tyttöä mummun läsnä-olo innoitti ja hän jaksoikin pinkoa juosten melkein koko matkan. 575m aikaan 3.33 @6:10. Entinen enkka parani huikeat 13 sekuntia! Melkoinen veto.

             Sitten oli meidän vanhempien vuoro plus Jurvelin Aleksi sujuttelin kolmitoistavuotiaisssa. Lähtösykkeet oli hyvästi +100, joten latinkia taisi olla. Mukana oli meiän sarjassa Minä, Tuomas ja Keijo. Lähdin latomaan hieman Tuomaksesta jääden. Jalat oli jotenkin oudot edelleen. Keijo kuulosti tulevan jossain perässä. Ensimmäisen kierroksen (800m/kierros) loppupuolella Keijo kuittasi ohi, enkä kyennyt seuraamaan. Jalat oli jo aika voimattomat. Eka kiekan väliaika kuitenkin lupaili kovaa aikaa, mutta se ei paljon lohduttanut, kun jalat oli niin voimattomat.

              Eka tonni täyttyi ajassa 3.31. Eli sekendillä uusi enkka. Taistelin jotenkiinsa loppuun holtittomilla kintuilla, saaden pienen loppukirinkin (omasta mielestä) aikaiseksi. Sykkeet jäi normaalia alemmas = keskari 161 ja maksimi vain 167. Johtuu noista hieronnan pehmittämistä jaloista. Eihän tämä mitään hieronnan jälkeistä idealihölkkää ollut. Tulipahan kuitenkin ruimastua. 5.51 @3:39. Oma edellinen enkka parani 10 sekuntia. Se oli sittenkin KOVA yllätys, kun jalat toimi niin PASKASTI. Ilmeisesti harjoittelu on kuitenkin sen verran purevaa, jotta eteenpäin mennään. Ja mukava tietää, että tässä jäi nyt vielä kehittymisvaraa. 

              Ens viikolla lähen "vain" tyttöä tsemppaan, enkä ihte juokse, kun seuraavana päivänä on Pidisjärven ympärijuoksu = puolimaraton.

             Tänään oli tosiaankin HUIKEAT ennätysmurskajaiset ja aivan YLLÄTTÄEN. Nivalan Keijollakin tuntui olleen tosi kiirusta koko päivän. Silti pappa kaasutteli 14SEKUNTIA nopeammin kuin viime vuonna parhaassa maantiejuoksussaan!!! 5.27 @3:24 Äijä paranee kuin viini vanhetessaan. Keijolla on edessä vielä monta hyvää juoksuvuotta. Miksi hellittää, kun kehitys on vaikeankin talven jälkeen edelleen veretseisauttavaa tasoa. Hattua päästä!

             Kaiken kukkuraksi kisan ykkönen, Aholan Tuomas päästeli 4SEKUNTIA alle oman entisen enkkansa. Nyt jo melkoisen huikea siivu = 5.07 @3:12. On se mahtavan näköistä menoa! Tuomaskin valitteli reisien tukkoisuutta. Silti entinen ennätys oli paperia. Aivan käsittämättömän huikeaa menoa, vaikka kukaan ei tuntenut oloaan likimainkaan freesiksi.

           Harmi, että Tuomas koki reitensä niin tukkoisiksi, ettei uskalla niillä sunnuntaina 10km testiä tulittaa Karvoskylällä. Mutta tulukaapa KAIKKI muut paikalle!!! Edelleen olin nimittäin melkoisen pettynyt osallistujamäärään tämänpäiväisissä juoksuissa. LISÄÄ PITÄÄ saaja väkeä liikkeelle. ROHKEASTI vain mukaan! Kaikki näyttää aina hymyilevän. Tämä on hauskaa hommaa.

Maantiejuoksut 26.4.2013 Tuiskulassa

T7 575m:    1. Jasmin Vähäaho Laki/NU 3,33 @6:10

T9 575m:    1. Anni Niku NU 2,46 @4:49, 2. Emilia Jurvelin NU 2,48 @4:52.

T11 575m:    1. Oona Eerikkilä NU 2,21 @4:05, 2. Emma Palola NU 2,23 @4:09, 3. Nanna Hautamäki NU 2,36 @4:31.

P9 575m:    1. Nikolas Hautamäki NU 3,15 @5:39.

P13 1,6km:    1. Aleksi Jurvelin NU 6,44 @4:13.

Miehet 1,6km: 1. Tuomas Ahola NU 5,07 @3:12, 2. Keijo Nivala NU 5,27 @3:24, 3. Onni Vähäaho LK 5,51@3:39. 


           Sunnuntaina NÄHDÄÄN!!! 
 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.4.2013