tiistai 29. lokakuuta 2013

MONENLAISTA OHJELMAA TARJOLLA

                    Pieni päivitys muutamista lähestyvistä jutuista. Perjantaina 1.11. on siis Halloween yhteislenkki, JOS ilmaantuu vähintään kaksi innokasta lisäkseni ulkoilemaan.

                    Perjantai 1.11. on myös MOVEMBERIN käynnistymispäivä. Eli kaikki miehet - marraskuun ajan kasvatetaan viiksiä hyvän asian hengessä. Eli miesten terveyden puolesta. TÄSSÄ suomen movember sivut. Itse en kerää mitään rahoja, olen vain hengessä mukana, antamalla viiksien kasvaa marraskuun ajan, kuten KÄSITTÄÄKSENI moni tämän blogin lukijakin. Nyt loputkin miehet mukaan!!! TÄSSÄ movember säännöt. Rekisteröintiä ei tarvi tehä, muuten sääntöjen mukaan ja minulle voi lähettää sitten marraskuun lopulla e-mail kuvia viiksistä. :) onni.cosmos(at)gmail.com

                     Sunnuntaina 3.11. pidän NHL:n tilastopäivityspäivää. Tervetuloa kiinnostuneet matkaan sunnuntai päiväksi seuraaman näillä sivuilla NHL-tilastopäivitystä. Päivitys saattaa venyä maanantain puolelle.

                     Tuossa tärkeimmät. Itse olen lihonut viime vuoden vastaavasta ajasta noin 4-5kg. Lihasta on vähempi kuin viime vuonna, joten nyt on läskien juhlat kehossa valloillaan. Voi näitä bileitä! ...Jalkojen kunto on vieläkin kysymysmerkki. Joka tapauksessa täyttä reeniä en uskalla aloittaa vielä ensi viikollakaan. Hissukseen täytyy kokeilla jalkoja, sekä tietysti muutoinkin varovaisesti aloitella olleiden vaivojen vuoksi. Kunto on parin viime lenkin perusteella TOSI paska. Lisäksi juoksu on kokonaisuudessaankin kuin eri miehen menoa = surkean kankeaa ja jäykkää. Olen kuullut, että juoksemalla saattaa painokin laskea. Ruoka tosin maistuu liian hyvin, jonka nyt tietysti näkee puntariltakin.

                     Olen kuitenkin kaikesta huolimatta erittäin positiivisella mielellä. Elämänilo on tapissa. On hienoa olla terve yleisesti. Lisäksi voin ainakin kokeilla juosta. Ehkä taas joku päivä juoksu jopa vähän kulkisi. Mutta se on pisara meressä. Pääasia on nuuhkia tätä ylellisyyttä, kuten vaikkapa raikasta ilmaa ja hyvää oloa. Tämä on siis aivan eri liturgia kuin juoksun arviointi. Juoksuni ei ole ollut miesmuistiin näin surkeaa ja paskaa kuin se nyt on. Tietysti on tullu viimeiset vajaa 2kk vain varomasta juoksuaskeleen kuluttamasta liikaa energiaa, joka on tehnyt juoksusta vähäeleistä hiiviskelyä, joka on osaltaan kangistanut minut ihan pappavireeseen.

                    Lopetan tämän siihen tilastolliseen tietoon, että minulta puuttuu 400m 13:sta tuhannesta kilometristä. Tuo laskenta alkoi elokuussa 2008.



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.10.2013        

maanantai 28. lokakuuta 2013

HALLOWEEN YHTEISLENKKI

                     Pyhäinpäivän aattolle on tarjolla Halloween, kummitusten yön yhteislenkki. Eli lähtö Perjantaina 1.11.2013 klo.22.00 Kyöstikallion koulun jääkiekkokaukalon kohdalta, eli tarhin puolelta. Matka on noin 18,5km. Reitti kulkee paljon poissa teiltä, joten reitissä on pimeyden lisäksi myös hieman maastollista haastetta. Mikään älyttömän märkä reitti ei ole, mutta peruslenkkari kastuu varmuudella. TÄSSÄ reitti. Ainakin yksi kohta tuossa on pimeässä hieman haasteellinen suunnistuksellisesti, mutta ei pelkoa eksymisestä. Trust me, heh,heh...

                    Tarkoitus on edetä tuttuun tyyliin ERITTÄIN kevyesti. Rytminä 4min kevyttä hölkkää + 1min rentoa kävelyä.

                   Ilmoittautumiset lenkille e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com tai kommenttikenttään. Retki toteutuu, jos mukaan tulee lisäkseni vähintään kaksi osallistujaa. Ilmoittakaa siis mahdollisimman pian. LEIKKIMIELTÄ vaan ja MUKAAN!!! KUMMITUKSIA karkoittamaan ISOLLA sakilla!

                   Varustuksena ainakin ohtalamppu. Muutoin harkinnan mukaan. Alusta on paikoin erittäinkin epätasainen.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.10.2013                       

perjantai 25. lokakuuta 2013

MIELEN KULJETTAMAA

                       Odottava tunnelma. Sekin on moninainen sanan parsi. Nyt olen tilassa, jossa odotan uuden harjoittelukauden alkua. Olen kuin tyhjässä tilassa, jossa ajatuksetkin lepäävät, soljuvat toisaalla juoksusta. Arvatenkin paljon nhl:ssä, mutta myös hyvin arkisissakin.

                        Viime päivinä on ollut esillä monenlaisia asioita, kuten elämässä yleensä. Paljonko on paljon, ja paljonko on tavallista. 6-vee tyttäremme sai käyttöönsä uuden kännykän. Jonkunlaisesta käytön ohjauksesta ja kasvatuksesta huolimatta hän onnistui puhumaan vuorokauden aikana 78min edestä puheluita plus kymmenkunta tekstaria. Otamamme puhepaketit paukkuu yli alta aikayksikön, jollei saada venettä liikkumaan hitaammin. Otimmeko liian pienen puhepaketin? Mikä on hyvä määrä puhua puhelimessa/kk? Puhelin ei ole paha, se on hyvä asia. Se kehittää. Ei pidä olla liian vanhanaikainen, täytyy pystyä ajattelemaan nykymaailman vaatimusten mukaisesti. Silti, 78min/pv on liikaa. Luvut ovat suhteellisia. Pidän luvuista. Harrastan tilastoja.

                        Päässäni liikkuu hyvin monenlaisia ajatuksia. Edes 10% ei niistä kehtaa edes julki/ääneen lausua. Eikä tosin minun ajatukseni ole läheskään aina mitenkään vakavia. Meillä Nivalassa eletään kirkkoherranvaali aikaa. Viikon päästä on äännestys. Ehdokkaita on kaksi. En ole uskonnollinen mies, enkä edes kirkollisesti henkinen, vaikka muuten koen olevani henkisesti ajatteleva, henkisen puolen tunnistava, mutta se on erilaista hengellisyyttä kuin mitä hengellisyydellä tarkoitetaan sanojen; raamattu, kirkko, uskonto, uskonnot, alla. Siis kaksi ehdokasta. Olen tavannut molemmat. Minulla on selvä mielipide, on ollut muidenkin vaalien alla. Silti olen äännestänyt vain kerran elämässäni. Silloin, kun sain oikeuden siihen, joskus 18-vuotiaana. Vain sen takia, kun sain oikeuden. Minulle ei ole väliä siis todellisuudessa kuka valitaan ja mihinkin. Luotan ihmisten aitoon tarkoitukseen, kun he hakevat jotain paikkaa. Eli jokainen valittu on aina hyvä. Silti minulla voi olla oma suosikki, mutta se ei ole kovin vakavaa. Ei tietenkään, koska en äänestä yhtään missään vaaleissa koskaan.

                       Kirkkoherranvaaleista tuli mieleeni. Kaksi pappia ovat suorittaneet nuorista uristaan huolimatta jo monia vihkitilaisuuksia. Tilastomies kun olen, olisi mielenkiintoista tietää montako prosenttia kummankin ehdokkaan pareista on edelleen avioliitossa. Missä on tilastot? Myös konkreettista työtä, mitä kumpainenkin on tehnyt sen lisäksi, että ovat lukeneet isoa kirjaa ihmisille? Uskon ihmisten tekevän ratkaisun siis aika vähin tiedoin. Vanhempi väki täällä äänestää miesehdokasta tietyn sukujuurisuuden yms. vaikuttaessa asiaan. Nuorempi, avarakatseisemmin, laajemmassa valossa yhteiskunnan näkevät naisehdokasta. Enemmistö on vanhaa, tiettyyn sukujuurisuuteen vihkiytynyttä. Eli mies tullaan valitsemaan. Minun suosikki on tuo naisehdokas. En äänestä silti, koska uskon miesehdokkaankin olevan liikkeellä puhtain housuin.

                      Joulu lähestyy. Liekö tullut mieleen edellisestä tai muuten vain. Onhan nyt 25.päivä. Kahden kuukauden päästä on joulupäivä. Olen selkeästi valmis maksamaan joululaatikoista paljon, sillä en pidä läheskään niin paljoa lanttu tai porkkanalaatikoista kuin MAKSAlaatikosta, joka herkkuani. Syön sitä myös joulun ulkopuolella. MAKSA(N)laatikkoa siis ympärivuoden.

                     Minun teki kovasti mieli tänään juosta tuollainen +2h/+20km tuolla jokipenkoilla, ensimmäistä kertaa uusilla lidlin 19e maastojuoksukengillä. Minulla on ollut kuitenkin viime päivinä tuolla vasemman reiden ulkosyrjässä ITBS -oireita. Juoksijanpolvivaiva ei siis ole ollut kaukana. Tänään jalka on ollut vähän parempi, josta johtuen minua houkutti heti päästä ns. irti. Nyt täytyy kuitenkin seisoa vähän jarrun päällä. Yksi hyvä tapa olla lenkiltä pois on tämä jota nyt teen - kirjoittaa. Vaikka tämän blogin sisältö ei nyt ole kaksista ollut, on se pitänyt minut pois juoksemasta. On ylimenokausi. Nyt on syytä vähän malttaa, varsinkin kun näyttää, että tavoitteeseeni - terveenä uuden kauden aloittaminen - on vielä vähän matkaa.

                     Huomenna on tarkoitus liikkua pääasiassa metsässä "koko päivä". Yksi liikuntareitti projekti, jonka tiimoilta tulee käveltyä metsässä "koko päivä". Suluissa siksi, että lienee normaalista työpäivän pituudesta kyse, joka ei ultarjuoksijalle ole silti ihan koko päivä. Metsästä tuli mieleen netissä oleva hieno pantasusitutkakartta. Meillä päin on ollut viime kuukausina jonkun verran susihavaintoja, joten TÄTÄ linkkiä on kiva seurata.

                     Kaikesta vakavuudesta huolimatta nauroin tällä viikolla kenties makeimmin tälle tekstille:

"New York Islandersin huippunopea Michael Grabner sai kahden pelin pelikiellon taklattuaan Carolina Hurricanesin Nathan Gerbeä. Taklaus osui pelkästään päähän, joten pelikielto oli paikallaan.
Pidän lieventävänä asianhaarana sitä, että Gerbe on vain 165 senttiä pitkä. Hänen päänsä on aina alhaalla. Grabnerin olisi silti pitänyt osua vartaloon."

  Tuo on arvostamani blogistin, Jouni Niemisen toiseksi uusimmasta kirjoituksesta hänen omasta upeasta blogistaan.

                    NHL ON KUULKAAS HAUSKA SARJA SEURATA MONELLA TAPAA???

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.10.2013                  

maanantai 21. lokakuuta 2013

KILPAILUKALENTERI TYHJÄKSI

                      Suhde juoksuun jalostuu vuosien ja kilometrien myötä. Itse juokseminen on juurtunut syvälle sisälleni. Kaipaan juoksua lähes yhtenään. Nytkin on pitänyt ylimenokaudella oikein keskittyä, että on pois teiltä ja metsistä. Aika hyvin olen siinä onnistunutkin. 5km/7pv. Myös henkisesti olen päässyt ajoittain mukavasti irti.

                    Olen siis kasvokkain juoksun kanssa lähes alinomaan. Tahtomattaankin sitä miettii juoksun tarkoitusta. Olen tähän asti ollut aika tavallinen ultrajuoksija. Koittanut käydä välistä hölkkä -ja maratonkisoissa, sekä tähdännyt joihinkin ultrajuoksukisoihin. Olen toisaalta ollut jo hyvin varhaisesta harrastukseni ajoista lähtien myös hyvin erilainen ultrajuoksija. Olen juossut lopulta aika paljon ns. "omia juttuja", epävirallisia koitoksia, joissa olen päässyt mittaamaan omia rajoja tai/ja tutkimaan itseäni.

                    Kaikki alkoi jo ennen ensimmäistä kilpailua. Aloitin juoksemisen v.2008 elokuussa. 8.9.2008 ja 22.9.2008 juoksin ommiin nimmiin puolimaratonit. Aikoihin 2.17 ja 2.16. Sitten 4.10.2013 juoksin kisoissa 2.07.21. Aika hauska valmistautuminen. Muistan edelleen eniten antaneen nuo ommiin nimmiin juostut puolikkaat. Niissä joutui käymään paljon kovemman henkisen kamppailun itsensä kanssa.

                  Kesällä 2009 kävin Vaasassa pyörällä. Lähes extemporee. Nivala-Vaasa 222km. Aamuyöstä lähdin ja seuraavana aamuyönä takaisin. 8 päivää sen jälkeen juoksin Kuusaalla maratonin 4.09. Tuohonkin yhdistyi ommiin nimmiin tehty tempaus.

                   Noidenkin jälkeenkin olen tehnyt säännöllisesti omia tempauksia. Aika monissa on ollut joku kaverikin mukana. Olen juossut pyssymäellä yli maratonin ns."juoksupäivänä". Uusin homman hieman myöhemmin joenpenkalla - taas yli maratonin verran. 6.6.2011 yritn käydä lähes hellekelillä ylivieskassa (n.51km) juosten mutkan. Erittäin lämmin ilma pehmensi minut tuolloin ja tuttavaperhe poimi minut 36,5km kohdilta hoipertelemasta. 36,5km/@6:54.

                   22.6.2011 kokeilin ensimmäistä kertaa omaa 24h juoksua. Pää ei kestänyt, jos kohta sain jalkanikin vielä tuolloin huonoon kuntoon "vain" 82km ja 13h12min suorituksella. Osa lukijoista muistanee tämänkin koitoksen. Seurantaa oli silloin entisillä sivuillani, joita ei enää ole olemassa (oli maksulliset sivut).

                   Jos sitten vähän hypätään, tullaksemme tähän vuoteen. Kesäkuussa juoksin 100km Fredrik Olaussenin kanssa. Samalla sain uuden ystävän. Taaskaan ei mikään virallinen kisa vaan oma juttu. Ja aivan mieletön fiilis tuosta kisasta edelleen. Myös Fredi on kertonut usein tuon jälkeen muistelevansa vieläkin tiettyjä juttuja tuosta mieleen painuneesta tempauksesta, jossa kerättiin lisäksi yli 300e rahaa Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Mikään virallinen kisa ei ole antanut koskaan yhtä paljon.

                  Samaa voidaan sanoa tuosta 5 päivän päästä juoksemastani 9 nevan, 75km, juoksusta. Alkumatkasta oli useampiakin kavereita mukana ja koko matkalla kaksi ystävää. Jälleen huikea elämän kokemus, joka hakee vertaistaan.

                  Toki mm. tänä vuonna ihan ok. kokemuksia tuli myös virallisista, mutta siltikään niiden kokemukset eivät yltäneet läheskään samalla tasolle näiden omien tempausten kanssa. Viimeisenä, eikä suinkaan vähäisempänä, oma24h harjoitus yhdessä monien ystävien kanssa, puhumattakaan Pasi Koskisen koko vuorokauden läsnäolosta tukemassa koitostani. 24h/150km. Noin karrikoiden voisin todeta virallisten kilpailujen olevan kliinisiä, aika tunteettomia suorituksia. Hyvässä, pienessä porukassa tehdyt omat jutut ikimuistettavia, joita muistellessa saatat kokea aitoja tunteita ja muistoja.

                    Käydessäni kaiken tämän läpi, ajauduin miettimään käyttämiäni rahoja ja aikaani juoksuun. Niin paljon kuin juoksu antaa, se vie oikeastaan vain kahta asiaa - rahaa ja aikaa. Ajatellaanpa vaikka ultrakilpailua Espoossa. 24h kisa la-su klo.12-klo.12. Osallistumismaksu +100e. Junaliput edestakaisin n.150e. Eväät/ostot välillä. Äkkiä 50e? Majoitus kulut. No kisaa edeltävän yön olisin voinut majoittua ystäväni luona, mutta tuskin olisin tohtinut laskea juoksun jälkeistä yötä ystäväni luona nukkumiseen. Kisan jälkeen kun ei aina tiedä missä kunnossa on. Helposti n.400e olisi reissu maksanut. Aikaa siihen olisi mennyt n.4vrk vähimmilläänkin.

                       Oman 24h tein n.27h:ssa siirtymisineen. Lopetin La-aamuna yötyöt. Heräsin iltapäivällä. Aloitin klo.17 oman 24h harjoituksen. Lopetin sen Su klo.17. Olin kotona jo ainakin klo.19. Paljon unohtumattomia muistoja. Ma-aamuna olin jo 100% arjessa kiinni. Vei tyttäremme eskariin klo.9:ksi. Tätä se on parhaimmillaan, kun rahaa ja aikaa ei mene juuri nimeksikään. Miettikääpä. Pärjäisitkö sinä ilman virallisia kisoja? Miten paljon juoksu sinulle antaa itsessään, kun siitä riisutaan virallisen kisan status pois? Juoksetko vain kisojen takia vai riittääkö sinulle juoksu itsessään? Voitko kokea juoksun avulla ilman kisoja?

                     Työstäni ei jää kovin paljoa ylimääräistä käteen. Miettiessäni yllä olevaa, tuntuu tuo aika rajulta satsaukselta vain virallisesta tuloksesta, jolla minulle ei ole koskaan ollut liian isoa merkitystä. Miksi maksaa juoksusta, jos se antaa ilman rahan syytämistäkin yhtä paljon - ja kuten todettua, ajoin enemmänkin? Pidän juoksemisesta erittäin paljon, mutta kaikella on hintansa. Jos kotonakin alettais velottaan yön pimeistä hetkistä 100e/tälli, alkais harkihteen missä välissä laukoo! Kaikella on hintansa.

                     Näinpä tulin siihen päätelmään, että tyhjensin kilpailukalenterin. Jatkan ylimenokauden jälkeen harjoittelua entistä kovemmin. Aloitan hiljolleen ensi viikonloppuna. Mikään ei siis muutu suhteessa juoksuun ja omien rajojen etsimiseen. Vain viralliset statukset tuloksilleni jäävät jatkossa kovin vähiin. Saatan käydä toki tässä lähellä sopivan paikan tullen kisaamassa. Tässä 30-50km säteelläkin on aika ajoin maratoneja yms. hölkkäkisoja, jos tulee tarvetta pullistautua lehtien sivuille vain maksaakseen perseensä kipeäksi. No, toki tässä lähellä on ihan parin kympin kisoja, joita nyt minunkin köyhänmiehen budjetti sallii.

                     Tiedän myös tuohon 100km päähän tulevan ensi toukokuussa melkoisen houkutuksen, mutta katsotaanpa nyt rauhassa minkä hintainen setti siitä tulisi. :) Ensi toukokuussa tapahtuu myös muita isoja juttuja, joista kenties saamme tietää lähiaikoina. Eikä se liity minuun. Lisäksi meneillä on ollut jo jonkin aikaa vaellusreitin uusimisprojekti. Todella mielenkiintoista. Kenties 40-vuotisjuhlajuoksu tulee sitten ensi kevät-kesällä olemaan siellä, vaellusreitillä. Katsellaan.

                    Lähtökohtaisesti kuitenkin aion nauttia juoksemisesta semmossaan. Isona henkilökohtaisena seuraavana tavoitteena pidän juoksemista Nivalasta Kuopioon, n.250km. Sitä ennen tulen juoksemaan ainakin Iisalmesta - Nivalaan (132km) jossain vaiheessa. On kiehtova ajatus suunnitella tekevänsä esim. ABC-huoltoasemilla itse huollettu reppujuoksu paikasta A paikkaan B. Näitä on mukava suunnitella, mutta vielä tärkeämpää on saada juosta ja pysyä terveenä. Pitemmällä tähtäimellä jopa 48h / 6päivän omat kokeilutkin kiehtovat.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.10.2013          

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

VAIHTUIKO PLANEETTA?

                     Siirtyessäni ns. ylimenokaudelle, tuntuu koko maailma menneen vallan eriskummalliseksi. Olen selkäköyryssä vanhuuttani köpöttänyt tässä useaan otteeseen seinäkalenterin luo vain todetakseni aina saman asian: Ei tässä oo menny ku viikko, mutta silti tuntuu kuin olisi mennyt paljon kauemmin...

                     Muistaakseni(?) viikko sitten jalkapallosäännötkin olivat erilaiset. Nyt Leverkusen nousi perjantaina hetkellisesti Bundesliigan kärkeen TÄLLÄ maalilla. Pokkana pojat tuulettavat, joskin hieman hämillään ja huvittuneena itsekin. Tuo oli pelin voittomaali. Leverkusen voitti 2-1.

                     Kun tapahtuu jotain hekumallista, tunteet valloilleen saavaa, huudan usein: diu,diu, lippindaun tai muuta vastaavaa, samaan kategoriaan tipahtavaa. Menneellä ylimenokauden eka viikolla en ole päässyt käymään paljoakaan alle 100 sykelukeman, kun Crosby on huudattanut minua vähän väliä, välillä öisinkin.

                     Samaan sekavaan tyyliin jatkaen. Painoin viime marraskussa 77 ja risat. Olen siitä lähtien enemmän ja vähemmän PYRKINYT alentamaan painoani. Jotkut ovat varoitelleetkin liian rajusta pudotuksesta, kun kuulema reenaan niin paljon. En nyt sitten tiedä - mutta 4kg oon nyt painavempi kuin 11kk sitten (POTRAN POJAN VERRAN) ja voin rakkaat lukijat taata, ettei se ole lihasta. Että suhtaudutaan jatkossakin hyvin humoristisesti Cosmoksen "laihutuskuureihin"... Jos kuitenkin taas yrittäs... Kohta saa vaihtaa (taas) lajia. Tähän lajiin ei oikein passaa +4kg/vuosi -rytmi. Oisko ehotuksia? Kellomies? Aamureenit klo.5 tuiskulan kentällä? Kellotan lumihiutaleiden tippumista?

                     Viime yönä Mike Smithillä oli AJOITUS kohdallaan? Onko kukaan vielä edes kuullut kuka on Olli Määttä? Hän on 19-vuotias ensimmäisen vuoden NHL-pelaaja, PUOLUSTAVA puolustaja, joka taistelee pelipaikasta yhden maailman parhaan jääkiekkojoukkueen takalinjoilla. Kuka sanoo, ettei suomalaiset uskalla yrittää? Kun PUOLUSTAVA puolustaja lähtee kolmella - kahta vastaan ylivoimahyökkäykseen yhdessä Crosbyn ja Kunitzin kanssa, on siinä MUNAA. Ja LOPPUTULOS oli TÄMÄ. Huikeaa! Hattua päästä!

                      Viikko tuntuu monikerroin vähäiseltä menneeltä ajalta, kun katson vasta nippa-nappa 18-kesäisen Alexander Barkov jr. JÄÄTÄVÄN rutinoituneen näköisiä otteita. KATSOKAA TÄTÄKIN, kuin +35-vuotias Mario Lemieux.

                      Kaiken näiden ihmeellisyyksien myllertämänä löydän itseni unentöppörössä aamuöiseltä wc-käynniltä. Ilmeisesti aivojen frontaalipuoli toimi kuitenkin sen verran rekisteröiden ympäristön tapahtumia, että minulla jäi 5% verran ajatustoimintaa päälle hortoillessani takaisin peiton uumeniin. Hetkinen! Kellohan taisi olla jotain viis... Siellähän oli vaimo hereillä - aamuvuoroon valmistautumassa... hmmm... puoli 7 tietämissä hän lähtee... Tässähän ehtis... JOO, YLÖS, käskyttävät aivot ja silloin Vähäahon poikaa vietiin. Kampetta palion päälle. En kato ees ulos tai mittariin. Vaimo sanoo, että pikku pakkanen. Hieman naurattaa sisälläni. Vaimon eleistä päätellen tämä on enemmänkin odotettua kuin se, että olisin jatkanut uniani.

                      Pian olen kuin Michelin ukko. Hyppään maastopyöräni selkään. Otan tavoitteeksi järven kierron Haapaperän kautta. Tuuleekin näköjään. Kylläpäs tein kiireettä-pittää-tavoitteen. No, hutkitaan sitten kampea kiertäen vinhasti. Sykkeet nousee. Eikö ne huonokuntoisilla ylipainoisilla nouse? Perkele, että sitä pitää ahnehtia, ja heti aamusta. Käännän pian positiiviseksi. Palautumista voi edistää pikku repäsyt. Onhan se juurikin erilaista ja poikkeavaa viimeisen kuukauden erittäin matalatehoiselle. Samalla tavallahan sitä haetaan palautusta toisinkin päin. Kun vedetään kovaa, täytyy sitten vetää hiljaa. Hitsi mää on nero, heh, heh... Mutta olipas piristävä 71minuuttinen. Meni nopeasti. Nyt taas suihkun kautta vällyjen sisään. Diu-diu-diu-diu.

                      Pyhhäinmiesten - se kun on ne tuplapyhät heti marraskuun alussa - viikonloppuna oon vappaalla, mutta kiinni kotona. Aattelin silloin uusia nhl-tilastoja ja viihdyttää sivujeni nhl-seuraajia. Montako teitä vielä on?

                      Nyt on viikon 42 loppu. Varsinaisen harjoittelun aloitan jossain kohtaa vko.44 - vko.46 välillä. Esim. Viikot 44 ja 45 totuttelua jollain n.80km/viikko määrillä. Viikko 46 on joka tapauksessa kevyt. Vedän sen jälkeen kolmen viikon rytmillä: 1)kova/määrä + 2)määrä + )kevyt... Nuo teemana. Kilsamäärät ja viikojen kovuudet vaihtelevat. 1)kova/määrä viikolla on todennäköisesti alle 120km, mutta se sisältää myös jonkun verran maratonharjoittelulle tyypillisiä täsmä lenkkejä. Kuten keskitehoinen 15-21km tai pitkät vedot, esim. 3x5km tms. 2)määrä viikko tulee aina kova/määrä viikon perään, johon tullaan siis enemmän tai vähemmän valmiiksi moukaroituna. Se on sitten 95% puhdasta, matalatehoista määrän mättämistä. Maksimissaan yksi 30-45min hieman reippaampi/vauhtileikittely piristykseksi. 3)Kevyt viikko on sitten vastaavasti erittäin kevyt. Yritän painottaa tämän merkitystä. Pidän kilsamäärät pääsääntöisesti alle 70km keveillä viikoilla.

                      Tuolla tavalla lähden siis aloitteleen n.1-3 viikon päästä varsinaisen uuden harjoitusrupeaman. Ihastuin oma24h harjoituksen myötä noihin "ommiin-nimmiin" tehtyihin harjoituksiin ja tuun jatkossakin niitä tekemään. Pidän niistä. Ja tässä(kin) harrastuksessa täytyy tehdä niitä asioita joista pitää. Tahdon sanoa, etten vieläkään ole niinkään varma, tulenko osallistumaan Enduranceen. Elän sillä tavalla murrosvaihetta, että en ole enää varma, tarvinko kilpailuja. Miksi minun pitäisi kilpailla? Joka tapauksessa ainoa vastustaja on aina sama - minä. Miksi siis laittaa rahaa kilpailuihin? Minun juoksuharrastus on siksi vahvalla pohjalla, ettei se tarvitse kilpailuja. Juoksu antaa itsessään tarpeeksi. Yhtä lailla voin mitata omia rajoja omissa jutuissani, epävirallisesti. Näitä kysymyksiä mietin perin pohjin. Eli on mahdollista, että olen juossut viimeisen kilpailun.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.10.2013               

torstai 17. lokakuuta 2013

CROSBY LÄHESTYY ISOA OTSIKKOA


                     On tämän päivän sähköisessä maailmassa vähän tylsää kertoa, että joku saavutti vaikka tunti sitten jotain erityistä esim. nhl:ssä. Olet ehkä 198 743:neksi nopein tiedottaja - "one of million" -tyyliin. Siksipä olenkin liikkeellä ajoissa, ennen otsikoita.

                     NHL:n rakastetuin ja vihatuin pelaaja, maailman paras jääkiekkoilija, on lähestymässä saavutusta, jolla hän on pyyhkäisemässä koko lailla kovaa sakkia pöydän alle. Sidney Crosby, 26, on pelannut ennen ensi yön ottelua 476 ottelua, joissa on koonnut huikeat 677 (243+434) pistettä. Hänellä on siis matkaa 23 pistettä 700 pisteen rajaan. Uran keskiarvon perusteella siihen menee arviolta noin 16-17 ottelua, ehkä 15-20 ottelua käytännössä. Crosby on siis pelannut vasta 476 ottelua.

                     Kaikki tämän hetken aktiivit + 10 vuoden sisällä vielä NHL:ssä pelanneet huomoiden tämän hetken nopeimmat 700 pistettä tehneet ovat: 1.Teemu Selänne 541 ottelussa 700 pistettä, 2.Peter Forsberg 549 ottelua, 3.Jaromir Jagr 557 ottelua, 4.Alex Ovechkin 579 ottelua... Eli Crosby tulee saavuttamaan 700 pisteen rajapyykin noin 50 ottelua enemmin kuin kukaan tuossa luetelluista! Aika huikeaa?

                     Tässä blogi postauksessa tullaan jännittämään Crosbyn matkaa historian kirjoihin. Päivitän aina, kun tilanne muuttuu - aina siihen asti, kun OTSIKOT pauhaa 700 pisteen ylitystä...

SIDNEY CROSBY (nimen alla aina video Crosbyn viimeisimmästä ottelusta)





OTTELUT  496      PISTEET  698


Ps. WanhaWeikkaus etenee...        Miten käy???   

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.10.2013                             

ULTRAN JÄLKEEN

                        Nykyään on alettu kirjoittamaan enemmän myös ultrien jälkeisestä ajasta. Se on kehityksellistä. Ei ole kauaa, kun vielä lähes 100% prosessikirjoituksista käsitteli ultraa ennen ja ultrakisa/koitos raporttia. Harva kirjoitti jälkituntemuksista, kun suoritus alkaa jäämään taakse ja olet vaihtanut/vaihtamassa jo eri junaan. Onneksi siis myös tähän on muistettu paneutua. Kiitos siitä kolleegoille. Joku jossain on nytkin kiinnostunut aloittamaan ultrajuoksua. Moni janoaa ison kysymyskasan kanssa vinkkejä - modernimmin vinksuja. Ja se on aina parempi kuin rinksuja.

                       Itse elin ultraharjoitukseni (24h/150km) jälkeen 2-3 päivää pienessä pelossa, ihan henkeni puolesta. Tieto lisää tuskaa. Olin tyhmä tehdessäni noin raa´an harjoituksen toipilaana. Jo pelkästään yövuororasitukset olivat kyseenalaisia. On viisautta myös myöntää virheensä, eikä selitellä virheitänsä pienemmiksi tai jopa kumoon. En ole ihan vieläkään varma, mihin suuntaan terveydellinen kuntoni tästä on menossa. Flunssa tuli takaisin. Se ei ole toisaalta paha, mutta kehon tuntemukset ovat ajoittain pahoja, ne jotka eivät näy suoraan ulos. Välillä ei saa oikein henkeä, keuhkoista/rinnasta tulee omituisia tunteita. Toisaalta olo on välillä jos ei nyt terve niin ainakin melkein. Olo aaltoilee kuin ultrasuorituksessa konsanaan. Yhtään särky/tulehduslääkettä en ole ottanut. Yritän antaa keholle luontaisen palautumisen. Se pienentää riskejä elimistön outojen viesten antamista sitten, kun harjoittelu alkaa.

                      Tänään heräsin n.9h yöunilta valtaisassa räkäjysärissä. Nyt jo helpottaa. Kenties ostoskeikka Lidl´n tarjousten parissa piristi...

                     Tuosta aasinsilta mielen palautumiseen. Tämä 24h/150km oli mieleltään niin kevyt rakenteinen harjoitus, ettei se aiheuttanut mitään matalapainetta tai muutakaan mielenaallokkoa. Tavoite olla 24h prosessissa oli ainoa tavoite, jonka katson laillisin reunaehdoin suoritetuksi. Jonkun verran tuossa oli eri eettereillä ja täällä Nivalassakin ihmisten puheissa kilometrikeskeisyyttä. Ihmisten lähtökohtainen ajatus on kilometrivetoinen näissä, se ymmärrettäkööt. Toki tuossa myllyssä itsekin tuota kilsakasaa oon joutunut väkisinkin miettimään vastatessani yhä uudelleen ja uudelleen eri ihmisille tuntemuksistani mm. matkan suhteen.

                     Tottahan oli hurjaa, että ylipäänsä sain focusoiduttua itseni tuollaiseen suoritukseen toipilaana. Onhan se valtaisa suoritus näin nyt, kun tuota on päässyt mielen tasolla tarkastelemaan vähä jo niin kuin ulkopuolelta. Osaan suhteuttaa tuon tuloksen edelleen, että se on hieno yleisesti ottaen, mutta omassa mielessä pelkkänä tuloksena... antaa olla, ei sillä ole väliä. Hyvin tehty. Ja on pelkästään positiivista, että ihmiset puhuvat juoksusta, vaikka nyt sitten kilometrejen kautta, joita en itse nyt ajatellut omasta halusta muuta kuin virikkeellisessä mielessä. Jolla viittaan tilastomies henkisyyteen. Aina pitää olla jotain laskemista. Se on tapani elää. Ja juoksu on osa elämääni, aika isokin osa.

                      Mieli tekee siis jo kovasti  juoksemaan tai ainakin liikkumaan. Edelleen hienoisesti päällä oleva flunssa, sekä kehon sisäiset viestit laittavat jarrua. Otan tästäkin vain kerman mukaani, eli olen iloinen motivaatiostani, mutta osaan pysyä aisoissa, joka sekin on vahvuutta. On ollut mukava tehdä myös kaikkea muuta välillä. Uskon, että se antaa voimaa taas harjoitella kovasti. Aion harjoitella tästä toivuttuani entistä kovemmin. Kaiken aikaa pohjaa kertyessä voi nostaa hiljalleen rimaa, enkä pelkää tehdä sitä. Olen päättänyt uskaltaa todella katsoa taas seuraavan oven taa. Olen tehnyt jo mielessä linjauksiakin tulevasta harjoittelusta. Haluatteko kuulla niistä?

                      Tulen tekemään PALJON entiseen nähden sellaisia 2h15-2h30min rauhallisia lenkkejä. Saatan lykätä niitä kaksikin päivää kohden. Plus rypäs päiviä aika ajoin. Ja erittäin harvoin ylipitkiä erittäin, erittäin kevyitä... Teen myös jonkun verran keskitehoilla lenkkiä, 15-21km mittaisia, alkuun ja loppuun kevyttä. Tuo pitää minut mukana tarvittaessa jonkunlaisessa maratonvalmiudessa. Vauhdikkaat teen pääasiassa tasavauhtisena (TV) tai kiihtyvänä 8-12km pätkänä tai esim. 3x5km vetona. Teen edelleen erittäin vähän lyhyitä vetoja. Sen sijaan teen noin 45-90min vauhtileikittelyjä (VL), jotka saavat käydä minulla nopeusreenistä/nopeuskestävyysreenistä. Enempää en tarvitse. Aion yrittää viljellä oikeasti lyhyiden n.20-30min palauttavien hölkkien olemista osana harjoittelua. Tänä vuonna en ole monasti lenkkarin nauhoja sitonut alle 10km lenkeille. Viikko rytmitys tulee olemaan 2+1. Eli kaksi viikkoa määrää/kovaa + yksi palauttelua.

                       Nuo tulevat sitten aikanaan. Nyt on aika muiden juttujen, mm. NHL:n seuraamisen. Oma24h harjoituksen aikana oli suosikkipelaajani Sidney Crosby mellastanut, hallinnut kaukaloa mielin määrin. Aivan käsittämätön peli jälleen kerran herra 87:lta!!!



                        Sitä seurasi sitten 3syöttöpisteen peli Edmontonia vastaan. Seuratkaapa tuossa alla olevasta videosta mustanpaitaista 87:aa. Aika dominoivaa? Lähellä oli, ettei tuostakin olisi tullut 5-7 tehopisteen iltaa? Miettikää samalla miten paljon on maailmassa täysillä satsaavia jääkiekkoammattilaisia ja miettikää miten yksi voi olla noin ylivoimainen. Olen orgasmin valloissa.



                        Sitten on jotain, joka saa pienenkin suorituksen näyttämään historialliselta. Teemu Selänne. Hänen jokainen maalinsa tuntuu jo ihmeeltä. Tässä kauden ensimmäinen ja uran 676 sellainen.

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.10.2013         

tiistai 15. lokakuuta 2013

OMA 24h - JÄRJETÖN KUJE

                   LÄHTÖKOHTA


                   Lähes kaikista tuntemistani ihmisistä tämä oma24h-harjoitus kuulosti aivan järjettömältä. Mitä se varmasti olikin, jo pelkästään omana 24h harjoituksena. Lisä extremeä, järjettömyyttä ja epäterveellisyyttä lisäsi se, että SUUNNITELLUSTI tämän harjoituksen oli määrä alkaa samana päivänä, kun kolmen yöhugin työurakka leipätöistä olisi tullut päätökseen. Tuossa oli jo kerrakseen lisähaastetta, mielettömyyttä...

                 Mitä vielä, tiistaina kuvio menikin sitten jo SANGEN kinkkiseksi. Kurkkuuni ilmaantui raspirauta, tuttavallisemmin karhea kurkku, flunssan alku. Kurkkukipu hävisi kuitenkin päivän aikana. Olin innoissani. Turhaan. Tiiistai-illan ERITTÄIN kevyen 10km lenkin jälkeen kurkku tuli TODELLA kipeäksi. Samalla alkoi flunssa. Aloitin buranan leipomisen nassuun. Keskiviikkona olin flunssassa. Kurkkukipu oli jo häipynyt, mutta samalla hengitys ei tuntunut vapaalta. Se seikka huoletti todella. Katsoin kalenteri tukkoista lokakuuta. Totesinkin vaimolle: -"saattaapa tämä siirtyä marraskuulle".

                  Keskiviikko-iltana alkoi yövuorot. Flunssa alkoi helpottaa siinä määrin, ettei keuhkoihin enää painanut. Hengitys oli vapaata. Räkää tuli, mutta poskionteloista tms. ei painanu. Oli torstai. Heräsi toiveet. Olo oli kuitenkin sitä luokkaa, ettei olisi ollut vielä mitään asiaa juoksemaan.

                  Toisen yöhugin jälkeen rään tulo helpotti hieman. Pe-päivän 4km verryttelylenkillä olo ei ollut järjin vahva, mutta ei aivan huonokaan. Pieni ulkoilu tuntui irroittavan loppuja limoja ulos. Kyllä tämä tästä, ajattelin. Toisella reunalla ajattelin yövuorossa aamulla klo.6 aikoihin, kun väsytti aivan rajattomasti, että viikonloppuna sitä sitten ollaan tässä vaiheessa vasta apauttiarallaa puolivälissä.

                  Tässä lähdökohdat. Paljon oli siis taakkaa takana ja tuotavaksi. Eikä Vierumäen kisan (20.9.2013) lonkanalueen tulehduksistakaan niin kauaa ollut.



                   ISO KUVA


                   Käyn 24h harjoituksen läpi hieman alempana tarkemmin, mutta tässä tärkeimmät huomioni...
                   Huomioin neljä ISOA asiaa mielestäni kevyessä (n.186km) suunnitelmassa. A)suorituksen henki = kyse vain harjoituksesta. B)yövuorojen rasitus. C)toipilaisuus D)toteutin kaikki huollot paikallani. En siis syönyt/juonut vauhdissa.

                   Flunssasta toipumattomuus nykäisi kuitenkin maton alta. Lähes kaikelta. Tämä harjoitus valui lähes kaikilta osin kankkulankaivoon. Siis noin niinkuin vastauksien osalta. AINUT asia, mitä tässä pääsi kokemaan oli flunssaisen kehon kerrannaisvaikutuksista selviämistä 24h ajan. Eikä siitäkään ole toivottavasti mitään hyötyä. Flunssaisella keholla kun ei pitäisi urheilla.

                   Flunssasta toipumaton keho ei toiminut normaalisti, joka johti fiaskoon. Olen ennen saanut hyvin alas n.300kcal/h (n.7000kcal), mutta nyt sain kohdata hyvin aikaisessa vaiheessa ruokahaluttomuuden. Mikään ei oikein maittanut. Ei edes ne, mistä olen aina pitänyt, mitkä ovat aina uponneet/toimineet hyvin. Elimistö oli toipilas ja sitä kautta sairas. Jokainen taitaa tietää mihin se johtaa? Käytettävissä oleva energia loppuu. Pelkillä rasvoilla ei edes näin rasvakas juoksija mene mahdottomia. Kenen bensa-auto liikkuu ilman bensaa?

                   Kun keho ei toimi, on sairas, ei silloin voi kokea mitään, miten keho voisi käyttäytyä terveenä, normi-oloissa. En päässyt edes kokemaan tervettä väsyä. Kaikki oli sairasta, jos kohta koko tempauskin.

                 Haluan KIITTÄÄ muistin aikana kaikkia mukana olleita - joko fyysisesti tai hengessään (esim. sosiaalisessa mediassa) - mittaamattomasta avusta. Mitä hullumpi tempaus, sen varmempi suosio, heh,heh. SUURIN KIITOS lähtee luonnollisesti paljon tukea antaneelle, 350KM PÄÄSTÄ MINUA TUKEMAAN TULLEELLE PASI KOSKISELLE!!!
mielettömän lämminsydäminen teko, joka hakee vertaistaan.

                 Monet ovat hehkuttaneet tulostani. Ja kaikki minulle suoraan sanoneet tai näkemäni kirjoituksetkin ovat pitäneet sitä erittäin hyvänä. En halua olla vastarannan kiiski, mutta mielestäni tulos on PELKKÄNÄ 24h TULOKSENA aivan paska. Hei, haloo! 9:36min/km 24h aikana. Tietysti asiat pitää aina suhteuttaa. Enkä halua siis mitenkään yleisesti leimata 150km tulosta paskaksi vaan se on sitä minulle 24h kertymänä. Mutta LÄHTÖKOHTIIN suhteutettunahan tulos on jopa minunkin mielestäni minullekin hieno.

                 Olen hämmästynyt myös spekuloinneista, mitä voisin vetää tai mitä minun kannattaisi tavoitella seuraavalla 24h:lla. Tietysti jokaisella on oma mielipide. Itse olen sitä mieltä, että ei noista lähtökohdista tehtynä, toipilaalla elimistöllä tehdyllä suorituksella ole mitään annettavaa mihinkään vertailuun. Ei toipilaalla keholla tehdystä tuloksesta voi päätellä mitä menisi terveenä. Eikä vaikkapa siihen, miltä tuntuu, kun katkeaa. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun katkeaa. Olen kokenut sen terveenä ultrasuorituksissa, kisoissa ja harjoituksissa. Väsymystä vastaankin on ollut opettelua kyllin, mm. tänä juhannuksena. Tästä harjoituksesta en saanut mitään vastauksia 24h valvomisen lisäksi. Olisin kovasti halunut nähdä miltä tämä tuntuu terveellä keholla. Nythän jalat pääsi todella vähällä, kun elimistö ei pelannut edellä kerrotuista syistä johtuen. Toki pääsin kokemaan sen, että pää ei lopu edelleenkään. Hyvä asia sekin, ettei ole pehmenny. :)  PUHUMATTAKAAN hyvien ystävien kanssa seurustelusta harjoituksen aikana.

                  Jos joku ei käsittänyt, etten saanut tästä harjoituksesta mitään. Voi lukea tuon ylhäällä olevan kirjoitetun uudestaan. Toipilas ei toimi kuin terve. Ei eilen, ei nyt, eikä koskaan.


               HARJOITUS


TUNNIT 1-6h = 54,0km

                   Homma lähti hyvin liikkeelle. Etenin kevyesti 4min hölkäten + 1min rennosti kävellen. Maltoin aloittaa aiotun rauhallisesti. Siitä kieli myös aivan ALUSSA hyvin imeytyneet appeet. Eka tunti 10,0km. Tavoitehan oli 9,1km. Täytyy kuitenkin muistaa, että jaoin tuossa tavoitteessa wc, ulkohuolto ja sisähuolto tauot tasaisesti jokaiselle tunnille. Ekalla tunnilla kaikkiin huoltoihin meni alle 2min. Join ja söin siis paikallani, en liikkeessä. Ajattelin sen lisäävän harjoituksellista rauhallisuutta ja rentoutta. Olo oli kuitenkin jotenkin höntti. Ajattelin - ja varmasti se osin pääasiassa olikin - sen johtuvan lähinnä yöhugeista. Edellisen päivän niistelyn olin jo sulkenut mielestäni melkoisen hyvin.

                  Kaksi seuraavaa tuntia, tunnit 2 ja 3: Sopivan helppo rytmi tuntui löytyvän. Edelleen sain menemään tunnille n.300kcal. Käytin aika paljon mustikkasoppaa osana juomaa (n.45kcal/dl). Kilsat oli tällä kertaa sivuseikka, mutta niitä kertyi kolmen eka tunnin aikana 28,5km. 1,5km enempi kuin oli aikomus. Siitä aasinsilta seuraavaan...

                 Kolmannella tunnillakaan ei kuitenkaan edelleenkään kusettanut. Se ei ole normaalia +8/+10 lämmöissä matalatehoisessa liikkumisessa, jossa laitetaan suusta alas n.6dl/h juomaa. Eikä kukaan saa suolaa niin paljoa menemään, että se jättää kaiken kehoon. Ja sydänkään tuskin oli niin vajaatoiminen. Silloinhan sekin olisi paljastunut hengityksestä. Tieto lisää tuskaa, voidaan sanoa? No, tuskaa tuo ei lisänyt, mutta kunhan huomasin, ettei tuo ole nyt oikein. Muutoinkin ultraurheilussa on mielestäni moni leikki hengenvaarallista. Kuten tämäkin, kun mennään tällaiseen suoritukseen flunssatoipilaana.

                Mielestäni ultrasuorituksissa käytetään särky/tulehduslääkkeitä hengen kaupalla. Pelkkä ultrasuorituksen rasitus on jo riittävä riski/kaaos elimistölle. Esim. Burana on valtava riski. Se on tulos vs. suuri hengenlähtö riski, kun ottaa buranan. Siitä voi seurata vaikkapa kuolemaan nopeasti johtava sisäinen verenvuoto. Ajatteleekohan jokainen buranan ottanut loppuun asti mitä tekee? Olen itsekin ottanut buranan. Enää en ota. Olen tehnyt nyt sen päätöksen. En ottanut nytkään, harjoituksessa, enkä sen jälkeen, joka on yhtälailla riskiaikaa. Riskiaika on n.2-3vrk suorituksen jälkeen. Mikään tulos ei saa olla vs. henki. Mitä kovempaan kuntoon pääset, sitä rajumpi on suoritus kisassa elimistölle ja tietenkin esim.burana PALJON vaarallisempi. Eikä esim. panadol ole sen parempi - mikään särky/tulehduslääke ei ole. Toinen, paljon vähempi puhuttu on imodium. Ripulin hoitoon. Se voi todella helpottaa ripulia, mutta ikävä kyllä se voi myös puhkaista suolistosi. Oletko varautunut siihen? En usko. Miettikää.

                Neljäs tuntikin vakaata. Sain myös kustua eka kerran. Söin lohta ja riisipuuroa ekstrana. Hyvin upposi - vielä... mutta... viidennellä tunnilla alkoi esiintyä ruokahaluttomuutta. Vatsa alkoi turvota (en käyttänyt maltoa), oli vain täysi olo jatkuvasti. Suolaa otin ekstrana tasaisesti. Lisäksi sipsejä + tuc-keksejä. Energia ei siirtynyt. Jostain 4,5h kohdilta eteenpäin arvioin mennneeni noin puolella (150kcal/h) "tankilla", nekin puoliväkisin työntäen. Flunssan jäljet eivät olleet vielä ehtineet pois elimistöstäni. Toipilaan elimistö ei toimi normaalisti, ainakaan montaa tuntia. Sen sain tuta minäkin.

               5 ja 6 tunti sisälsi jo jonkin verran huoltoakin, mutta myös energiavajaus alkoi näkyä. Noilla kahdella tunnilla tuli vain 16,5km. Muutoinkin tuo väli sisälsi tuotakin suurempaa dramatiikkaa. 5h kohilla alkoi keuhkoissa tuntua. Tervettä olisi ollut lopettaa. Sen jälkeen parin tunnin sisään otti hieman rinnastakin. Kyllä sitä pitää ihmisen... Siitä tuli tuo twiittini. ONNEKSI tuo meni ohi. LUPAAN tässä: ENÄÄ EN KOSKAAN LÄHDE tällaisiin/mihinkään kisoihin SAIRAANA ENKÄ TOIPILAANA.

                Ekan kuuden tunnin aikana tukena juoksemassa olivat Päivikki ja Jarkko Turunen, Lasse Palola ja Tuomas Ahola. Sekä tietysti Pasi, joka juoksi kanssani pätkissä 88,0km 13h 13min aikana... Jos jonkun nimi jää pois, se menkööt minun muistini piikkiin. Pyörällä paikalla kävivät Hannu Saarenpää(keltainen nro.34) ja Joni Laakkonen(tuore ALLE 4h maramies). Unohtamatta myöskään kolme kertaa käynyttä kuvaajaa, joka pyysi, ettei hänen nimeään mainittaisi kovin hanakasti. ;) Iso kiitos. Jokaisen käynti auttoi jaksamaan kurjassa olossa eteenpäin.  Kurjaa on olla pelkästään toipilas, saati liikkua tunti tolkulla.


TUNNIT 7-12h = 41,0km      
     
                 Puolella tankilla meno näkyi tietysti aina ajan kuluessa enemmän ja enemmän. Seitsemäs tunti 8km samoin kahdeksas tunti. Jossain puoli yhden aikoihin tuli ensimmäinen voimakas väsyaalto, eli 7,5h eteenpäin oli matka enemmän tai vähemmän kovaa kamppailua hereillä pysymisen kanssa. Näin raakaa väsymystä en ollut koskaan kohdannut, enkä toivottavasti koe, sillä uskon etten vastasuudessa tee näitä enää toipilaana. Forsselin motto: "Pitää vain muistaa,että kun juoksee seuraavat 15 minuuttia, niin olo alkaa parantua." auttoi. Se, että se auttoi aina vain n.5-10minuutiksi, palatakseen taas uudestaan oli, miten sen nyt sanoisi, aika rassaavaaa. 9h meni ihan "kuutamolla". Tuli kylmäkin (energiat alhaalla). Kävin sisällä lämpimässä vaihtaan vaatteita, rasvaamassa, puhaltemassa. Täytyi keskittyä joka hetki ettei nukahtaisi. Niin meinasi käydä juostessakin. ERITTÄIN vaikealla 9h:lla kohtasinkin vyötiäisen. Säikähdin kyllä. Kädet meni levälleen ja tein äkkijarrutuksen... tummempi kohta asfaltissa oli minun vyötiäinen. Naurahdin pelokkaasti ja jatkoin.

                  9h oli myös sillä tavoin minun harjoituksen taitekohta, ettei 9h jälkeen tullut enää yhtään alle 16min kierrosta. Kaikki kilsat siis meni +8min! Muistetaan, että edelleen hölkkäsin 4min ja kävelin 1min -rytmillä etenin. Jalat oli hyvät, mutta niissä ei ollut voimaa, ne olivat tyhjät. Tyhjät jalat ovat kovin virattomat.

                 11h kohdalla juoksin Pasin kanssa. Sanoin: -"Heinäsirkka, aika jännä". Pasi katsoi ojaan päin, sitten minuun: ."Ai, jaa - heinäsirkka". Samassa tajusin, ehkä heräsin. Oli vaikeaa välillä tietää, oliko hereillä.

                  Näin jälkikäteen ajateltuna elimistöni saattoi pelastaa minut isommalta. 5-6h välillä olleet keuhkotuntemukset ja pari rintaan pistoa. Mitä olisi tullut, jos elimistö olisi vetänyt = olisin edennyt edes kevyen suunnitelman mukaisesti. Ehkei sitä kannata miettiä, huonosti kait siinä olisi.

                 Homma hiipui ensimmäisen puolikkaan loppupuolella TOIPILAS elimistön ja RANKAN väsymyksen siivittämänä ihan häneksi. 6km tuntiin oli jo kova sana! Tein juoksunomaista liikettä vain välttääkseni lihasjumit. En mielestäni juossut metriäkään 9h jälkeen. En laske itse juoksuksi omalla kohdallani +7,5min/km -vauhtia, saati hitaampaa, jota se oli ISOIMMAN osan harjoituksesta. Vauhti oli lähes samaa, juoksiko vai kävelikö, mutta oli tärkeää vuorotella molempia, että pääsisi mahdollisimman vähillä lihasjumeilta tästä fiaskoharjoituksesta. Välillä koitin huvittaa itseäni, kun naureskelin sisälläni minun ja Pasin menolle. Heittäessäni kävelyksi, ei eroa ollut vauhdillisesti sille, kävelikö vai "juoksiko".



 TUNNIT 13-18h = 27,5km

                    "Retken" toinen puolikas alkoi huoltotauolla. Äiti laitteli minulle leipää sun muuta. Pidin vähän jalkoja ylhäällä. Äiti oli huolissaan. Ymmärrettävästi. Lähdin jatkamaan. Ilokseni näin tutun hahmon, Jyrkän Janin, alias "pumpin". Aika tavanomaiseen aamulenkki aikaamme vielä, kello viijen korvilla oli tullut minua kahteleen. Törmäsimme viimein. Saanpahan kerrankin sanoa, että pidättelinpäs kerrankin pumppia vuorostani, ja "hieman" enemmän kuin hän minua. Velat tuli kuitattua korkojen kanssa. En muista ihan tarkalleen, mutta muistaakseni puolivälin kantturoista lähtien alkoi nesteet mennä läpi. Enkä edelleenkään pystynyt ottamaan tunnissa kuin noin puolet tavallisesta energiamäärältään. Join normaalisti, noin 6-7dl/h koko ajan, mutta energiaa ei uponnut. Nyt kuitenkin nesteetkin meni ns. läpi. Suolaa sain vähintäänkin riittävästi. Elimistö hylki nyt lähes kaikkia toimintoja, mitä oisin tarvinnut. Edelleen myös tavarat kertyivät ja kävin ne sitten aina pakkopaskantamassa pois.

                     13, 14 ja 15h kerryttivät 15km. Kertonee aika paljon? En ole ihan varma, meninkö vielä tämän välin 4+1 -rytmillä vai osittaisella sellaisella? Mutta ainakin 15h jälkeen menin sellaisella rytmillä, että menee millä menee -rytmi.

                     Harhat jatkuivat vielä aamuhämärässä. Hetken empatisoin poliisimaijaan joutunutta, kunnes huomasin sen kokonaisuuden muodostuvan n.400m päässä olevan riippakoivun alaoksista. Melkoista mielen tulkintaa. 14h kohdilla syön äidin tekemää puuroa + kuivakakkua. Se ei ollut harhaa. Energiat kun ovat pitkään erittäin matalalla tasolla, ei keho tahdo palautua normaali toimintaa. Vedin puuron jälkeen pari kierrosta ok. Sitten vajoan nopeasti aivan tajunnan rajamaille. 56.kierroksesta en paljon muista - se on harjoituksen selkeä musta aukko. Koko ajan edeten - siis myös pyrin muistaakseni juokseen - kierrokseen meni aikaa yli 28min 2km reitillä! Meni useampi paalunväli niin, että havahduin unesta. En edes tiennyt hereillä, olenko hereillä. Pasi komensi minut levähtään 30min ajaksi. Jotain sanoja siinä vaihdettiin. Niistä en muista. Kiitos Pasille siitä ratkaisusta. Itse olisin saattanut pian vaan pajattaa surkeutta (jota olin tehnyt jo 8h) ja jatkanut matkaa - matkaa kohti kenties ojanpohjaa...

                    En ole koskaan ollut yhtä sekaisin, en lähimainkaan, en edes yöttömän yön vaelluksessa, vaikka silloinkin oli toipilaisuutta lukuunottamatta samat lähtökohdat alla + 5pv ennen 75km soiden yli juoksua Nivalan ympäri (100km) juoksu. Toipilaana kaikki on toisin. Ongelmat moninkertaistuvat.

                     57.kierros kesti unineen + huoltoineen päivineen n.69min. Kohtuullinen aika 2km, kun ajatellaan sen tuoneen kuitenkin minut lopuille n.7,5h takaisin.

 
TUNNIT 19-24h = 27,5km

                     Viimeinen 7,5h voidaan kiteyttää siihen, että 8km (4.kierrosta) meni aina ok. 5.kierros oli jo vaikea. 6.kierros vielä väkisin, usein jo hoiperrellen. Sitten aina sisälle syömään lihapottuja yms. ja taas sama uudestaan. Normaalisti täyteen syödyllä vatsalla mennään 2h ja kuitenkin nytkin sen n.150kcal/h sain alas myös ruokailujen välissä. Kertoo elimistön tilasta olennaisen.

                     Unitaukoni aikana oli paikalla käynyt Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalakin, joka kävi myös aivan lopussa kannustamassa. Samoin päivällä kävivät Päivikki ja Jarkko Turunen toistamiseen. Myös Juha Aitto-Oja kävi puolisonsa, Tuulia Aholan kanssa. Kävikö Jonte-Kondekin vielä päivällä? Tuttuja meni autolla ohi - tyyttäilivät. Osin oli kyllä hämärää oma menoni, vaikka oli päivä. Aika paljon meni Pasinkin juttuja ohi, samoin monen muun. Välillä havahduin, että esim. Pasi puhuu vierellä. -"Joo... Jaa... Niin on". Havahduin jotain tuollaista vastaamasta. Mitä lie puhuttiin, mene ja tiedä? Tuki oli kuitenkin. Saattohoidossa olevillakin viimeisenä menee kuuloaisti, sanovat viisaat. Kuoleman kynnyksellä olevatkin aistivat sitä kautta läsnä-olijat. Eli olitta avuksi silloinkin. Kiitos. Tässä yksi kuva, jossa yksi vaeltaa "jutun ulkopuolella"...

                      3,5h ennen loppua alkoi tehdä pahaa. Se meni kuitenkin ohi. Meniköhän riu´un päällä käydessä tai jotenkin muuten? En oikein muista. Oli aika sameaa. 2,5h ennen loppua kävin viimeisen kerran lihapottuja syömässä. Sekään ei oikein auttanut. Nyt ei enää tepsinyt mikään. Päätin vain vyöryä eteenpäin. Oli jo vaikeaa tapailla edes juoksua, mutta taisin ottaa välillä jopa jonkun juoksuaskeleen. 10m oli pitkä matka. Päätin 2h10min ennen loppua, että PERKELE, teen nyt ainakin 150km. Silloin oli mittarissa 140km. 72.kierroksella (142-144km) tuokin tavoite meinasi murentua. Taju oli taas lähellä lähteä. Pidin kotvan jalkoja ylhäällä Pasin asuntoautoa vasten. Pasi oli tilannehuumorin ystävänä ottanut kuvankin siitä. 
 
                    Vasta 146km kohdalla olin varma, että 150km menee. Aikaa oli 55min mennä 4km. Se riitti. Pääasiassa käveleskelin sen. Ei ollut nyt tarvetta mihinkään yltiöpäiseen loppureuhkasuun. Oli tässä vuorokaudessa sen verran läpikäymistä tässä tilassa, että tämä riitti vallan hyvin.



LOPPUTULEMA


                    Tosiaan lähes ainoa hyöty tästä oli päästä kokemaan 24h prosessissa oleminen. Tietysti se oli päätavoite. Toki toinen asia minkä olisin halunut kokea olisi ollut nähdä se, miten pitkään pysyn juoksukykyisenä. Nyt en toipilaana saanut sitä nähdä. Toipilaan keho ei toimi terveenlailla, eikä sen enempi spekulointi johda mihinkään. Kiitos vaan kaikille onnittelijoille uuden 24h epävirallisen ennätykseni johdosta. Totuus vain on, etten pidä tuota minään. Eikä se muutu. Eikä se nyt ollut tämän tempauksen päämäärä, vaan kokeminen.

                     Tämä oli silti kaikessa karmivuudessaan kuitenkin erittäin antoisa jotenkinsa. Ehkä sen teki Pasin ja muiden ystävien läsnä-olo. Kertaakaan ei tarvinut esim. keskeyttämisiä ajatella. Sen verran helppoa kuitenkin oli, kun jalat pääsi niin vähällä. Nukkunut olisin voinut välillä enemmän, mutta nyt oli tärkeää pyrkiä olemaan 24h myös hereillä.

                    Elimistön sakatessa jalat pääsivät tosiaan jopa hämmästyttävän vähällä. Harjoitus päättyi siis sunnuntaina klo.17. Vein tyttömme eskariin maanantaina klo.9 jalkaisin. Hain pois klo.13. Paluumatkalla juoksimme kilpaa portaita ylös! Olin siis jo leikkikykyinen. :) Jalat ovat lihaksistoltaan paremmassa kunnossa kuin esim. maratonejen jälkeen. Jalat ovat kuin pitkän lenkin jäljiltä. Tämä ei ole vaikuttanut mitenkään normielämään. Nukkunutkin olen hyvin, vaikka kuulemma levottomasti. ;)

                    60km eteenpäin otti hieman vasemman jalkaterän sisäosaan nilkasta alaspäin jalkaholvin alaspäin. Se pysyi kuitenkin vaimeana tuntemuksena loppuun asti, eikä vaivaa enää ollenkaan.

                    Pidän nyt ns. ylimenokauden. Keihäänheittovuosina 90-luvulla se tarkoitti ryyppäilyä ja ylensyömistä. Painoa tuli yleensä 5kg ja kroppa oli entistä rasittuneempi. Eli ei noin. Täytyy syödä monipuolisesti. Täyttää vailenneita varastoja. Varmasti esim. hemoglobiini on laskenut. Tulehdustakin saattaa olla. Flunssaakin on vähän. Se palasi uudestaan, jos se oli kunnolla pois mennytkään. Myös muutoinkin hivenainetasapainot saavat rauhassa täyttyä. Lenkillä käyn sitten kun tuntuu... Joku varmaan sanoo tuon lauseen jälkeen, että "-kato vaan niin se laputtaa tuolla jo huomenna". Ei laputa. Kyllä nyt tarvitaan selkeä lepo. Kävelyn, veden, pyöräilyn, lihashuollon, lihaskunnon kautta sitten rauhallisia lenkkejä kohden. Mitään aikaa en osaa, enkä halua sanoa. Antaa ajan kulua. Nyt on aikaa hetken täysin jollekin muulle. Eikä sitä ole vaikea täyttää. Kun katsoo tästäkin ympärille, näkee paljon minunkin seuran tarvitsijoita. Olen siitä onnelinen, että tarvitsee. Olen onnekas.
                           PIENI VIDEOTEOS...
 
TÄSSÄ ESIBLOGINI

TÄSSÄ PASIN BLOGI TAPAHTUMASTA

TÄSSÄ PÄIVIKIN JA JARKON TARINAT TAPAHTUMASTA (nuo meni väärin päin)

TÄSSÄ JUOKSUFOORUMIN KESKUSTELUKETJU TEMPAUKSESTA

HARJOITUS GARMIN DATANA

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.10.2013                       

maanantai 14. lokakuuta 2013

150km IRTAANTUMINEN

                 ESIBLOGI VARSINAISELLE...


                    Laskeudun pitkälleni. Käpy painaa telttakankaan alla. Pian se kuitenkin poistuu - mielestäni. Olen tähystänyt, valvonut, kolme yötä tyhjää metsää. Se(kin) on ollut suhteellisen raskasta pienessä flunssassa. Olen toipilas.

                   Vielä eivät vanjat ole täällä. Se, miten pitkään saan levätä, on kiinni tuosta kahvipannusta(?). Vedin viiksilangan edellisenä yönä noin 1km päähän ympyrän muotoisesti alueeni ympärille. Hälytyslangaksi. Toinen pää tulee vähäisen laavuni sisään. Sidoin pieniä kiviä viiksilangan pääähän, joiden en toivo nyt kolisevan. Haluan palautua. Saada kehoni normaaliksi.

                   Kaksi hanaa on auki. Sukat kuivuu laavun haarassa, vettä tiputtaen. Samaa tekee nokkani. Muut hanat on kiinni. Juuri enempää en ehdi miettiä, kun olen jo unessa. Nukun huonosti. Kotini ei ole täällä. Vaihdan asentoa, hieman paikkaanikin. Pääsen uneen, kunnes... kahvipannu metelöi. Siellä ei kiehu vesi, se kalattaa. Poistan äkkiä hälyttimen, ettei vanjat ehdi kuulla. Ovatko vanjat täällä? En voi olla varma, mutta jokin laukaisi hälyttimen. Kenties peura? Toivon niin, mutta en voi tietää. En voi elää pelkän toivon varassa, nyt on myös tiedettävä. Puen päälle, ja lähden ottamaan selvää.

                   Sammutan nuotion, jonka liekki on sangen vähäinen, etten sanoisi peräti riittämätön. Katsahdan vielä, mitään tärkeää ei jää nyt riisutulle laavulle. Lähden varovasti tunnustellen liikkeelle. Katsahdan vielä hyvin opetelemani kartan. On tiedettävä mihin suuntaan lähteä, jos mahorkka alkaa työntymään nokkaan. Silloin ei ole vara arpoa tai voi joutua pitkälle matkalle. Kenties jopa ikuiselle.

                  Liikun lähes äänettömästi. Saavun kaatuneen puun luo. Ajattelen saavani suojaa kohonneesta juuresta. Eikä mene kauaa, kun näen pelkäämäni näyn. Vanjat tutkivat jälkijäni, viittoilevat. Armoton pulina rikkoo muutoin hiljaisen metsän. Ehkä pääsen tuosta noin 10 miehen joukkiosta kätkeytymällä maastoon. Ehkei minun tarvitsekaan vielä rasittaa puolikuntoista ruotoani... Sitten näen oman lähtölaukaukseni, vainukoiran. Hiljaa jätän suojani, ja poistun. Nyt alkoi IRTAANTUMINEN.

                  Vuorokauden jatkunut paine helpotti viimein. Vanja hellitti. 150km se vaati. Onneksi ei enempää. Nyt en olisi jaksanut yhtään enempää. Huomasin irtaantumisen aikana kuinka toipilas olinkin. Kaikki tämä sääteli irtaantumista siinä määrin, että jalkani pääsivät kuitenkin vähällä. Erittäin vähällä. Nukutti hyvin. Jaksoin huoltaa pyssyäni jo seuraavana aamuna. Juoksin jopa yläjuoksulle peseytymään, leikin vuoksi, mutta kuitenkin, juoksin. En pitkästi, mutta 5x8askelmaa, ja oikeasti kepeästi.

                  Toivon vaan, ettei nyt tarvi irtaantua vähään aikaan. Uskon rauhan laskeutuneen. Hieman flunssa teki paluuta takaisin, mutta onneksi suhteellisen lievänä, ainakin vielä.

Tässä esimauksi hieman datapohjaisia tietoja 150km irtaantumisesta.                     









kierros
kier- kierros

matka
vauhti
ros aika

yhteensä
km/h huomioita








1 0:11:33

    2,0
10,3
2 0:11:39

    4,0
10,2
3 0:12:08

    6,0
9,8 Jani Saapuu kuvaamaan
5 0:12:16

   10,0
9,7 Pasi (Daddy Cool) tuli juokseen
6 0:12:46

   12,0
9,3 Daddy Cool juoksee 22,0km
7 0:13:09

   14,0
9,1
8 0:12:49

   16,0
9,3
9 0:12:57

   18,0
9,2 Jarkko, Päivikki, Lasse 
11 0:15:50

   22,0
9,0 2,4km <-kierros painallus viivästy
12 0:10:04

   24,0
9,5 1,6km ed.kierroksesta johtuen
13 0:13:08

   26,0
9,1
14 0:12:52

   28,0
9,3
15 0:13:11

   30,0
9,0
16 0:13:06

   32,0
9,1 Daddy Cool (DC) poistuu radalta
17 0:14:24

   34,0
8,3 Jonte-Konde tuli pyörällä
18 0:14:02

   36,0
8,5 Riispuuroa ja lohta tarjolla (äiti)
19 0:12:35

   38,0
9,5 Tuomas (Gebre-Bolt) tuli juokseen
20 0:12:56

   40,0
9,2
21 0:13:52

   42,0
8,6
22 0:13:23

   44,0
8,9
23 0:13:11

   46,0
9,0
24 0:16:30

   48,0
7,2 Puureiän päällä latautumista
25 0:17:17

   50,0
6,9 twitter + lihalientä
26 0:14:07

   52,0
8,4 elimistö ei vedä <-flunssa keho.
27 0:14:22

   54,0
8,3 Daddy Cool palaa… BB valvoo…
28 0:14:49

   56,0
8,0 …Saarnaa ja piiskaa - auttaa, ennen
29 0:15:09

   58,0
7,9 kaikkea
30 0:14:37

   60,0
8,2
31 0:14:54

   62,0
8,0
32 0:15:02

   64,0
7,9
33 0:15:33

   66,0
7,7 Tästä alkoi 16,5h taistelu väsyä
34 0:15:40

   68,0
7,6 vastaan (alla yövuorot+flunssa)
35 0:15:41

   70,0
7,6
36 0:15:34

   72,0
7,7
37 0:17:03

   74,0
7,0 DC poistuu talos…radalta
38 0:29:26

   76,0
4,0 Vaihdan vaatteita. Olen aivan 
39 0:16:40

   78,0
7,2 poikki. Nukuttaa sikana. Twiittaan.
40 0:16:14

   80,0
7,3 Kohtaan vöytiäisen
41 0:17:27

   82,0
6,8
42 0:16:12

   84,0
7,4
43 0:18:53

    86,0
6,3 Daddy Cool (DC) palaa radalle.
44 0:21:11

    88,0
5,6 Juoksemme(kävelemme) yhdessä.
45 0:18:38

    90,0
6,4 kohtaan heinäsirkan - Pasi ei.
46 0:20:43

    92,0
5,7 mikään ei maistu. Väkisin syömistä
47 0:20:44

    94,0
5,7 energiat loppuu. Hereillä ei
48 0:20:34

    96,0
5,8 tahdo pysyä. Silti on mentävä,
49 0:45:53

    98,0
2,6 huoltotauko. Oikiaa syömistä.
50 0:17:47

    100,0
6,7 Pumppi tulee juoksemaan.
51 0:19:25

    102,0
6,1 Näen hetken poliisimaijan.
52 0:23:16

    104,0
5,1 Joku joutuu maijaan. Hetken näky.
53 0:17:15

    106,0
6,9 Nesteetkin tulee läpi <-kusella
54 0:23:31

    108,0
5,0 20min välein
55 0:21:00

    110,0
5,7 Äiti tarjoaa puuroa + leipää ++
56 0:28:17

    112,0
4,2 Tajunta hämärtyy. Sekavaa menoa.
57 1:09:22

    114,0
1,7 30min unitauko <-DC komensi
58 0:18:16

    116,0
6,5 tauko auttoi, hetken. Elmistö
59 0:17:03

    118,0
7,0 ei edelleenkään toiminut ja 
60 0:18:12

    120,0
6,6 surkeus jatkui.
61 0:19:18

    122,0
6,2 Jarkko&Päivikki tulevat uudestaan.
62 0:25:12

   124,0
4,7 Jani kuvaa yölläkin ja aamulla.
63 0:45:53

   126,0
2,6 lihapottuja+muuta
64 0:24:48

   128,0
4,8 auttaa pari kiekkaa.
65 0:21:33

   130,0
5,5 Tuulia juoksemaan. Pyöräkatsojia.
66 0:18:22

   132,0
6,5 4+1 rytmi loppui unitauon jälkeen
67 0:21:36

   134,0
5,5 oksettaa.
68 0:22:13

   136,0
5,3 Väsy helpottaa. Kroppa on tyhjä.
69 0:42:49

   138,0
2,8 Taas lihapottuja +muuta
70 0:26:41

   140,0
4,4 Päätän könytä 150km. Ainakin
71 0:21:52

   142,0
5,4 yrittää.
72 0:27:26

   144,0
4,3 Taju meinaa lähteä - taas. 
74 0:28:07

   148,0
4,6 2,2km <-kierros painallus viivästy
75 0:19:31

   150,0
5,5 1,8km ed.kierroksesta johtuen












150,0





                   Muutama kuva ilmentämään olotiloja (kuvat saa isommaksi kaksoisnapsauttamalla kuvan päällä).....

                        (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)

                      (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                            (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                      (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                  (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)

                 (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                  (kuvan omistaa Päivikki Turunen)

                      Varsinainen oma24h -blogi tulee, kun saan kaiken jäsennettyä, jotta voin tarjota holistisemman (kokonaisvaltaisemman) paketin.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.10.2013