100 PÄIVÄÄ JUOKSUA LOPPUTILANNE... Ainoana urakan suoritti puhtaasti läpi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala... ONNITTELUT!!!
Kuusi pelotonta kuntoilijaa oli lähtenyt haastamaan itseään vuoden viimeisenä päivänä 10km testijuoksun merkeissä. Nyt heillä on tulos jota lähteä kevään ja kesän mittaan kohentamaan. Mukanani ajanottopuolella oli Jarmo "Hönky" Honkala ja 8-vuotias tyttöni, joka osallistui myös tapahtuman taltiointiin, josta tuonnempana matskua ehkä tarjolla.
kuva:@PäivikkiTurunen Sievin liikunnallinen keulakuva, moniosaaja, Jussi Mökkönen oli kiireisin tänään 10km Uuden Vuoden juoksussa.
lopputulos
5km väliaika
2km väliaika
Jussi Mökkönen
0:44:13
0:22:12
0:08:32
Lasse Ylimäki
0:50:20
0:25:08
0:09:55
Jarkko Turunen
0:53:32
0:26:44
0:10:28
Markku Mäkinen
0:54:07
0:25:56
0:09:50
Teemu Korpela
0:55:48
0:27:22
0:10:22
Jani Jyrkkä
1:02:19
0:30:49
0:12:02
kuva:@PäivikkiTurunen Juoksun jälkeen maitohappoja virtasi pitkin kanveesia. Upeaa urheilujuhlaa. Kiitos kamut!
kuva:@PäivikkiTurunen Homma ei ollut liian vakavaa vaan peukkujakin nousi - tässä Jani "Pumppi" Jyrkän toimesta.
Järjestyksessään
viides LUV-projekti, Liikkumalla, Uuteen, Vuoteen -projekti on myös ensi vuoden
alussa heti Uuden vuoden juhlien rasitusten poistuttua = 2-8.päivä tammikuuta,
eli La2.1. - Pe8.1.2016. Tervetuloa kaikille mukaan liikkumaan projektin
myötä!!!
* Mukaan lasketaan
samat lajit kuin edellisinä vuosinakin = Hiihto, juoksu, pyöräily,
luistelu, kävely, sauvakävely, lumikenkäily, uinti, hikijumpat, pallopelit,
potkukelkkailu, kuntosali ja laskettelu... lajeja ei tarvitse eritellä, kun
ilmoitat liikkumasi tunnit ja minuutit. Kotitöitä ei lasketa
mukaan. Ei siis lumenkolausta, puuntekoa, siivousta, tiskausta tai muuta
sellaista.
* Ilmoita liikkumisesi mielellään päivittäin, tai niin useasti kuin haluat tai
vaikka vasta viikon päätteeksi minulle joko e-mail: onni.cosmos(at)gmail.com
tai viestillä/watsapilla 040-5186766.
Kuitenkin viim. Pe 8.1. klo.24.00 mennessä. Esimerkki ilmoituksesta:
”Kyösti Kevytjalka” Ma 1h30min.... tai ”Hanna Hiihtokumpu” Ma 45min, Ti 1h15min...
15minuutin tarkkuudella siis ilmoitellaan.
Pisteitä saa seuraavasti: 15min = 0,25p, 30min = 0,50p, 45min = 0,75p ja
1h = 1,00p
* Laske liikkumasi AIKA!!! Eli ILMOITA liikkumasi tunnit ja minuutit.
Eli kuka on liikkunut, ja minkä verran (aika, EI kilometrejä).
Usein äärilajeissa, kuten ultrajuoksussa, onnistuminen mitataan kaikessa muussa kuin jossain tietyssä kisassa - tai edes vuodessa. Ultrajuoksijalta vaaditaan loputonta sinnikkyyttä ja ennen kaikkea HALUA mennä eteenpäin, päivä, päivältä, vuosi, vuodelta. Samaa voidaan sanoa kaikista urheilumuodoista, joissa harjoitellaan paljon/vuosi. Miksen ilmaise suoraa esim. harjoittelu tuntimäärää? Täytyy nähdä aina yksilöllisyys. Esim. Onko henkilö urheilun oma, työn oma vai perheen oma. Kaikki tietenkin omia valintoja, mutta elämässä harvoilla urheilu on ainoa asia. Ja jos on, ovat jäät heikot kulkea.
Taannoin lenkillä muisteltiinkin aikoinaan kirjoittamiani kategorisia vuosi treenimääriä. Aika lailla ajattelen edelleen samalla tavalla. Jos otetaan normaalisti töissä käyvä perheellinen ihminen niin sanoisin, että aktiivisuus tasot ovat seuraavat:
A-taso: Yli 500h harjoittelua/vuosi on roiso määrä varsinkin vuorotyöläiselle/vuosi, puhumattakaan isommasta määrästä. Toisaalta vähemmällä määrällä ei kyllä voi sanoa harjoittelevansa tosissaan.
B-taso: 400-500h/vuosi on varsin aktiivisesti liikkuvan työläisen määrät. Myös lahjakkaat kuntoliikkujat voivat pärjätä jo kilpailuissakin ikäluokissaan näinkin vähillä määrillä.
C-taso: 300-400h/vuosi on maksimissaankin aikakausi ja fiilispohjaista harjoittelua, josta puuttuu jo jonkin verran tavoitteellisuutta ja jatkuvuutta päivästä-päivään. Kuitenkin erittäin hyvä kuntoliikunta määrä omaksi iloksi harjoittelevalle.
D-taso: 200-300h/vuosi puhdasta mielenvirkeyttä ja jonkinlaista yritystä pitää itsensä liikkuvien kirjossa.
E-taso: alle 200h/vuosi ehkä kannattaisi ottaa säännöllinen liikkuminen elämäntavaksi.
Voi ja saa olla eri mieltä, mutta näin näen koruttomasti asian.
Tavoitteeni vuodelle 2015 oli harjoitella yli 600h ja juosta vähintään 5000km. Pääpaino oli tuolla 600h:lla, sillä juoksen nykyään paljon poluilla, jossa kilometrit kertyvät paljon maantietä hitaammin.
Opettelin harjoittelemaan vähän yli kolme vuotta. Vuoden 2008 syksystä vuoden 2011 loppuun. Reilun kolmen vuoden ALOKAS aika toi reilut 5000km juoksua. Oman identiteetin etsimistä uudessa lajissa. Sen jälkeen siirryin harjoittelemaan. Vuodet 2012-2015, eli neljä vuotta olen nyt harjoitellut nousujohteisesti. Neljässä vuodessa on kertynyt 18 588,2km, eli se on 4647,05km/vuosi keskimäärin. Viimeiset kaksi vuotta +5000km/vuosi. Vaikka aina puhutaan nöyryydestä, on myös osattava iloita onnistumisista. Neljä noin tasasta vuotta on mahdollista vain ja ainoastaan oikeanlaisella (järkevällä) harjoitelulla ja muutamalla ruokalusikalla hyvää onnea.
Olen mielestäni kehittynyt kokonaisvaltaisesti juoksijana, vaikka ihan kaikki se ei ole vielä konkretisoitunut tuloksissa. Haluan myös yhä eteenpäin. Kritisoinkin sisäisessä keskustelussani itseäni liiallisesta tyytyväisyydestä nykyiseen tasooni. Ultrajuoksussa tiedetään myös kolleegoiden säälimättömyys itseään kohtaan, joka johtaa usein kolleegan liiankin "hyvään" ymmärtämiseen. Harvalla on pokkaat sanoa toiselle ultrajuoksijalle, ettei tuosta oo nyt mihinkään, että yritä nyt nousta uudelle askelmalle. Jokainen tietää mitä se vaatii - ja siksi jokaiselle riittää 99,9% se että vaatii itseltä - ei haluta enää kolleegojen vaativan. Sitä pidetään yhä turhankin henkilökohtaisena asiana. Asia on toki arka - eikä vähiten vallitsevan kulttuurin vuoksi.
Olen kokenut, että minua on ympäristössäni enempikin toppuuteltu. Joskus sekin on hyvä. Tosin eräs vanhempi mies meni mielestäni aika hukkaan kommentinsa kanssa eilen. -"Voi miten sinä jaksat?" -"Eilenki oli lakki kuurassa kun tulit kotipihalle ja vaimo oli nähnyt taas tänäki aamuna saman näyn". -"Varoisit, ettei tuu aivokalvontulehdusta, käy vielä hullusti"... Vanha mies. Vanhalla miehellä ei tietoa asiasta, joten vastasin vain kohteliaasti: -"Kyllä siellä pipon alla on kuuma". Mies meni sisälle pudistellen päätään - avopäin - minulla oli pipo.
On aika taas kiittää perhettäni loputtomasta tuesta! Sekä juoksukavereitani monista yhteisistä kilometreista. Jatketaan taas ensi vuonna kohti uusia tavoitteita!
Perspektiiviksi. 19 vuotias suomalainen huippuhiihtäjä, jolla on idealit puitteet, harjoittelee 750h vuodessa. Maailman paras naishiihtäjä 950h. Kehoitan kuitenkin kaikkia harjoittelemaan juuri sen verran kuin itsestä tuntuu hyvälle. Usein pelkkä liikunnasta nauttiminen on viisain ratkaisu. Voisin itsekin hyvin kuvitella vain nauttivani noin 200h liikuntaa vuodessa, mutta vielä on intoa etsiä omia rajoja. Ja teen sitä vain niin kauan kuin tuntuu mukavalta. Näin hommassa säilyy mielestäni parhaiten terve järki.
LUKIJOILLE HYVÄÄ JA SYKÄHDYTTÄVÄÄ
UUTTTA VUOTTA 2016!!!!
Biisivalintani kohdistuu kirjaimellisesti kaikkensa Unkarin 6vrk MM-kisoissa antaneelle Janne "JayLeno" Kukkolalle. Mies oli todellakin kuin sotilas, juoksi ja käveli viimeiseen pisaraan asti. Kuvaavaa "JayLenon" uhrautumiselle on, ettei hän vieläkään ole pystynyt palaamaan harjoitteluun. Voimia Jannelle biisin kera:
Kuusi innokasta ilmestyi Pyssymäelle Tapaninpäivän aamuna juoksemaan poluilla kevyen 25km lenkuran. Olkoonkin, että mestarismiehet hieman sovelsivat - ja niin Keijo kuin Laurikin juoksivat toisen kiekan hieman soveltaen. Laurilla on huomenna hiihtokisat. Mukavaa, että Nuorten maajoukkuehiihtäjäkin saatiin paikalle. Keijo puolestaan juoksi myös siirtymät, joten hänelle yksi kierros sopi paremmin. Koko hoidon huhkivat läpi lisäkseni Kaisa, Timppa ja Pete. Kuriositeettina mainittakoot, että kaikkien pipot eivät välttämättä kastuneet. Minun pipo oli märkä.
* Osallistuminen on ilmaista
* Sisältää ajanoton
* Reitille pyrin viemään kilsan välein ulkotulia
ja kääntöpaikalle
jonkin sortin "valorykelmän", joka pitää kiertää
ja palata takaisin kohti lähtöpistettä
* Puku -tai pesutiloja ei ole
Tule hakemaan itsellesi lähtötaso 10,0km
testijuoksussa. Julkaisen tulokset täällä blogissa.
Jokainen kuitenkin kilpailee silti ennen kaikkea
itsensä kanssa ja hakee vuodelle 2016 sopivaa
tavoitetta, kun saa tietoon 10km lähtötason.
TERVETULOA HAASTAMAAN ITSESI!!! ILMOITTAUDU MINULLE: 040-5186766 tai onni.cosmos(at)gmail.com
Joulu pysäyttää ihmisen. Jouluna ihminen on eniten ihminen toiselle - inhimmillinen, jos ei muutoin. Jouluna eläimillekin annetaan rauha. Jäniksetkin kiittää - ja jättää jälkensä toivottavasti jossain päin Suomea näyttäytyvään lumeen. Jouluna kaupat on kiinni. Ihmiselle annetaan aito mahdollisuus rauhoittua edes kerran vuodessa. Rauhan eleet leviävät usein vain Jouluna. Ihminen on parhaimmillaan Jouluna - ihminen ihmiselle.
Jos joskus niin Jouluna on "ei millään muulla ole niinkään merkitystä". Mikäpä voisi ollakaan oivallisempi Joulun toivotus kappale kuin tämä. Tämä yhtye on kulkenut rinnallani läpi elämän, vaikka se ei ole aina ollut mukana, on se ollut olemassa. Yhtye jonka jokainen osa tekee toisistaan parempia. Yksistään he ovat ehkä "vain" hyviä, mutta yhdessä erinomaisia - aivan kuten ihmiset Jouluna.
Par´aikaan vuoden rankin ja pimein ultrakisa on käynnissä Sysikalliossa, Espoossa, Sysikallio100. Toissa vuoden kisasta löysin loppuanalyysin. Jäätävän pätevää analyyshiä!!!
SuperDuperForever. Yks i filmi kertoo kaiken. Toistuneen veritulpan vuoksi uransa lopettaneen, Sidney Crosbyn ketjukaverin, katso laadukas Tribute TÄSTÄ:
Hyvissä ajoin syksyä päätimme viisihenkisen Garmin Team Nivalan yhteisestä sauvakävelyretkestä. Neljälle viidestä reissu sopi alustavasti. Hieman ennen patikkaa kuitenkin yksi joutui jättämään reissun väliin vamman vuoksi ja toinen sairastumisen, joten jäljelle jäikin lopulta vain minä ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen...
Vaellus starttasi lauantaina klo.6:22... aikaisemmin viikolla... maanantai-illasta tiistai-aamuun Noro-vatsatauti-viruksen kourissa... Keskiviikon olin toipilas... Torstaina yritin kevyesti hölkkäillä vajaa 29km - olo toipilas... Torstai-Perjantai yön töissä... Perjantaina olo normaali ja hölkkää 16km... Perjantai-Lauantai yönä unta vain 4h... Siitä 24h valvomiseen ja 17h 22min jatkuvaan liikkeeseen varsin vetisellä I-SR2014 -reitillä. On ollut joskus riskimpikin olo...
Kotona punnitsin itseni semmossaan ja sitten kaikki kamat niskassa ja kannossa. Erotus 12,2kg.
Hieman huokaillen liikkeelle. Alun kolmella kilometrillä selviää, että maasto on todella märkää. Sää noin +1/+0 lähtiessä - maa sula. On joka puolella notkea kura. Jotenkin tiesin kuvien, kavereiden kerrontojen ja osin havaintojenkin pohjalta, että reitti on todella märkä. Ehkä toivoin positiivista yllätystä, ehkä halusin lähteä reissuun haavemaailmassa, sillä olihan tämä retki vailla tavoitteita, joka oli uutta sekin.
4km kohdalla Jonte ryysti aamukahvit. n.55min meni siihen mennessä. Varsin unista läppää vielä. 6km kohdalla totesimme (jälleen haavemaisesti), että eihän näistä reissuista aina tule tarinaa - tämähän on tällaista kevyttä retkeilyä helposti osattavalla reitillä ja aikaa olisi yllin kyllin. Aika oli kullannut monet kokemukset - isr2014-reitti kun on tavannut aina koko kierroksen aikana jonkun yllätyksen tarjota...
Keskustelet soljuvat pian normisettiin lempinimistä monenlaisiin mietelmiin. Kivihautakankaan tiellä kuumaa kaakaota/mehua ryystäessämme huomattiin, että saatiin sammuttaa otsalamput. Taukoja pidettiin keskimäärin 1,5-2h välein. Ensimmäiseen 11,6km meni reilut 3h...
Kuva kertoo kuinka kuumaa tavaraa on isr2014 -polku :=)
Silloin tiedettiin, että tänään kestää tämän reitin kierto. Leppoisasti mentiin, mutta mentiin koko ajan 10 taukoa, eli "Snäcksiä" lukuunottamatta... Menomatkalla, hieman vajaassa 13km:ssa oli edessä siirtyminen ns.reitin raskaalla osuudelle. Lahnaojalla (joka tulee Lahnajärvestä) ei ollut vesi vetänyt ja se näkyi monien kyselykierroksienkin jälkeen historiallisena vedenkorkeutena.
Heti perään tuli Pesänevan ylitys, jossa myös reunoilla oli vesi noussut. Tässä kohtaa täytyy muistaa sanoa, että reittiä ei olisi ollut eilen mahdollista kiertää ilman alapesua, jos ei tietäisi missä kohtaa missäkin on veden alle jääneet sillat. Vielä oltiin kuivia, vaikkakin niukasti. Nyt yksikin liukastuminen johtaisi katastrofaaliseen veteen mätkähtämiseen. Samalla hoksasin, että tuleepa melkoinen paluumatkan Lahnaojan ylitys lähempänä Lahnajärveä, jossa vesi on yleensä muutoinkin korkealla. Ajatus alkoi hirvittämään...
Iso-Susilehdossa istuimme kiven päälle tauolle. Kolmas tauko. Kylläpä elämä maistui ja juttu virtasi. Pohdimme aloitteesttani tuplakierroksen kiertämistä joskus tuonnempana. Onhan se mielessä - ja pakko tehdä jossain vaiheessa, kaksi-kolme isr2014-kierrosta putkeen, jos meinaa v.2017 osallistua Karhunkierroksen 160km matkalle = karhunkierros x2. Tämän tyylisissä pitkissä, kun on monenlaista osa-aluetta, jotka kaipaavat kokemuksia, kuten esim. repun kuljettaminen kehon völijyssä vaikkapa 30h putkeen jne... Tauot olivat lyhyitä. Jos ei nuotiotaukoa lasketa niin hitain kilsa, jossa oli tauko mukana oli alle 31min. Kohtuu kulkuisella polku-osuudella kilsa ajat pyöri 15-16min paikkeilla.
Matka jatkui ja keskustelut heiluivat syvällisten aiheiden ja hulvattomien poikien juttujen välillä, joten repertuaari oli laaja. Tuli avattua alkumatkasta S.D.F (Super Duper Forever) -maniaa. Pelaaja joka teki Sidney Crosbyn pelaamisesta helpompaa. Kuvaavaa on, että jonilaakkosennäköinenmies teki uransa viimeisen maalin Crosbyn syötöstä... Muisteltiin myös isr2014 koko reitin kierrettyjen lukumääriä. Ja oikein muisteltiin. Jonte-Kondelle tämä oli jo neljäs kerta. Yhtä moneen kierrokseen oman 13 kerran lisäksi on pystynyt vain Jarmo "Hönky" Honkala niin ikään neljällä kierroksella.
Lähes 6h, 21km. Neljäs tauko. Omaa suosikki seutua reitillä. Noppajuttuja kerrattiin ronskilla huumorilla. Pienen-Suojärven seutu. Nyt iskettiin ahterit alas välisaarilla ja kuvailtiin hieman.
Jonte istuu tukevasti Välisaarilla
Itse haen tasapainoa tai harjoittelen tulevaa kurenjalkaa...
Naureskeltiin tuolle ajan kululle. Eväsleipä alkoi maistumaan. Taas kuumaa kakaota - vieläkin kuumaa.
Ylittäessämme Syyryntielle menevää välitietä Varjolankankaiden kohdalla, pysähdyimme äimistelemään Ahman jälkiä. Paikalle sattunut metsämies vahvisti epäillyn ja kertoi niitä olevan noilla seuduin kaksi kappaletta. Jatkoimme matkaa. Hieman harmitti jälestäpäin, ettei tullu jälkiä kuvattua. Kävelimme pian Kallenlammen ohi Nimettömän kankaiden kupeessa. Kaikki lammet/pienet metsäjärvet olivat pienoisessa pintajäässä. Samoin hieman myöhemmin Sikojärvi, jossa saimme reissun viimeiset kuvat valoisan aikaan.
Hieman ennen Sikojärveä polulla vastaan tuli nuori mies pystykorva koiran kanssa. Vaihdettiin lyhyesti muutama sana, kuten metsässä vastaantulijoiden kanssa monasti ruukataan. Lähdimme suuntiimme, kunnes nuori-isäntä huikkasi: -"Hei, ekkai sinä oo ite-Onni?". Ja sitten keskusteltiin vielä hieman lisää - ja totesimme maailman olevan pienen, kun metsästä löyty "Ite-Onnikin". Heh,heh...
Mäyränpesäkankankailla ja Laihakankailla on polku parantunut merkittävästi. Kaunista seutua. Alkoi hieman hämärtää, mutta vielä nähtiin ilman lamppua. Vähä-Juurikan mökkitiellä laskettiin reput kuudennen kerran. Otin vaihteeksi kaurakeksin. Helppoa oli ollut meno.
Vajaa 10h liikkeessä alkaa kuitenkin näkyä jollain tapaa. Keskustelujen sisältö menee vallattomampaa suuntaan. Alettiin aukomaa Api, Epi ja Mäx sanoja. Niin.. kuten mainitsin, vallattomampaan suuntaan. 11h kohdalla jo Jonte-Kondekin huuteli ilmoille lyhyt kurssin jälkeen Epi-lippin-daun. Argghhh... Nuo menee syvälle ytimiin.
11h/37km. Pykyn metsäkämppä. Teimme nuotion nopeasti pihalle. Ohjelmaan kuului myös demostraatio Kari Ristasen tuolihyppyreeneistä, sekä lazzo-liikkeestä epi-lippin-daun -riehassa... Niin, olimme jo "vähän" väsyneitä... Sen sijaan ei muistettu laulaa nuotiolla, joten on mentävä vielä jollonkin uudelleen. Kolme makkaraa meni molemmilla. Itse tein tuttavuutta myös ulkohyysiin, joka on melkoinen ylellisyys keskellä ei mitään.
Lähdettiin käppäilemään kohti Pesänevaa. Keskusteluihin alkoi palaamaan tuleva Lahnaojan ylitys jossain 45km tienoilla. Pykyltä lähtiessämme kohti Pesänevaa, kehuimme ääneen moneen otteeseen heijastinmerkkejä. Iso-kiitos niitä laittaneille! Metsässä oli paikoin samassa kohtaa lunta-sulaa-lunta-sulaa ja märät puut, joista ei aina oranssi maalimerkki niin selvästi nähnyt, kuten ei polkukaan lumensekaisesta maasta. Heijastinnauha pätkät olivat verraton apu ja helpotus.
Tauon jälkeen meno oli vahvaa. Api-huutoja ja väsyneiden miesten juttuja. Ihan humalainen olo. Vuorokausi valvontaa alkoi lähestyä. Pesäneva ylitettiin toiseen kertaan. Ite otin tuon pätkän hieman power-walk -tyylisesti. Teki hyvää vähän nostaa sykettä. Koko homman sykekeskiarvo kun jäi 91:n. Eli ei tässä oma kunto kasvanut, mutta lihaskunto, sekä valvomisen hallitseminen kylläkin.
Vajaa kilsa ennen Lahnaojaa pidettiin pieni tankkaustauko. Tankit alkoi taas oleen punaisella... Ja sitten, tulimme Lahnaojalle. Voi kiesus!!! Päästiin pienin kumpparihörpyin 20m päähän sillasta. Taas täytyy sanoa, että tuota ojaa on mahdoton ylittää näin tulva-aikaan, jos ei tiedä missä on silta. Viimeisellä 20m oli mahdollisuudet riisuttu. Amazon-joen ylitys tyyliin kädet ylös ja toivoa, ettei mene sentään kylelleen. Vesiraja meni jossain 15cm yli polven, joten kastumista ei voinut millään välttää. Hetken oli aika karun kylmää. Osa vedestä tuli ns."kurkijalalla" pois. Kengät oli niin tiiviisti kaikkine viritelmineen jaloissa, ettei jaksanut ajatellakaan niiden purkamista pois. Itse asiassa vesi eristää - ja veden pois kaataminen jättää vain märän pinnan joka kylmettyy ilman ympärillä olevaa vettä nopeammin. Tämä teoria toteutui myös käytännössä. Ja ihan lämmin oli saapaan sisällä alun shokin jälkeen.
Lits-lots-jatkoimme matkaa. Sen sijaan housujen kastuminen ja niillä viimeiset 3,5h kävelemällä ei ollut varmastikaan hyväksi.
Viimeisen 10km alkaessa alkoi kellosta loppua akku. Ja se loppuikin n.9km ennen maalia. Samalla alkoi olla hiljaista muutoinkin. Viimeinen kymppi on monesti näillä reissuilla hiljainen. Isoimmat asiat on jo puhuttu yleensä 50km jälkeen, jollei mukana ole Sale-El-Hassan ;) ...7,2km ennen maalia pidettiin Teljonlammella tankkaustauko. Kauas katsova alkoi olla katanta. Uni-väsymys alkoi painaa todenteolla. Tauko kuitenkin taas piristi - hetkeksi.
5-6km matkaa maaliin. Lakonisesti todettiin mikä on nyt homman nimi kaikessa hiljaisuudessa joka pienessä retkikunnassamme vallitsi. Tehtävä: Kävele Pyssymäelle. Ei muuta. Se oli homman nimi. Sitä se oli ollut jo 16h. Kaksi työpäivää oli kävelty kohti Pyssymäkeä. Jontelta oli puhelimen akku joko loppunut tai loppumassa. Minulla loppu virta kellosta. Miehissäkään sitä ei ollut paljon, mutta tehtävä oli tehtävä loppuun. Se ei maksanut mitään. Eikä siitä makettu mitään. Ehkä olo jälkikäteen korkeintaan. Soidintiellä kuulostaa olevan krapulainen olo. Ei virkeä ole itsellänikään, vaikka nukuin 11h putkeen.
4km ennen maalia vielä tauko. Jatkamme. Männyntaimea luulen hetken ihmiseksi. Aletaan olla tavoitteessa. Vyötiäisiä en ehtinyt näkemään. Toinen kierros olisi voinut olla mielenkiintoinen. Vielä joskus... 2,2km maaliin. Laskemme, että vielä noin 35min. On se hidasta, kävellen, tässä vaiheessa, tässä maastossa.
1,7km ennen maalia on vielä otettava energiaa ja juomaa. Hyvää työskentelyä päämäärän eteen. Jontellakin on kykyä toimia oikein. Ihailen vähän kaverin kuntoa. Vuosien monipuolinen liikunta tarjoaa miehelle kyvyn erottua muista ikätovereista. Jonte saattaa uupua näissä, mutta hän ei ähki kengän-nauhoja kiinni vatsan vaikeuttaessa asiaa. Jontella saattaa olla nyt rasituskrapula, mutta se on henkisesti helpompaa kuin saada se konjakista. Jontella on myös hämmästyttävä kyky tehdä 57,5km ja 17h22min sauvakävelylenkki ja tulla toimeen kaverin kanssa. Ei yhtään poikkipoileista sanaa. Erityisen fiksu kaveri. Kiitos, Jonte-Konde!
Viikon palauduin, kaksi viikkoa pidättelin intoa päästä taas harjoittelemaan kovaa. Koitti vihdoin maanantai ja vajaan 6kk kunnon kohtotuksen aika. Aamulla lenkki ennen töitä. 9km. Mahassa tuntui oudolta. Ehkä vain tyhjään mahaan hörpätty kahvi? Ei sittenkään. Kellon ympärys myöhemmin tulin iltalenkiltä häntä koipien välissä kotiin. Olin sairas. Mahatauti.
Se hyvä puoli mahataudeissa on, että ne menevät lähes yhtä nopeasti ohi kuin juna sievin aseman ohi. Joten parhaillaan tässä tuli vain kahden päivän paussi, jona aikana tarjolla jaloille olisi ollut pääkallojäisiä teitä tuomaan rasitusta jalkoihin.
Olen pohtinut viime viikkoina, miten saisin itseäni kehitettyä uudelle tasolle. Olen kysellyt muutamalta juoksukaverilta heidän omia kokemuksia anaerobisen kynnyksen kehittämisestä. Aerobisen kunnon kehittämiseen kun ei paljon rakettitiedettä tarvita, mutta anaerobisen kynnyksen harjoittelussa on homma jo vähän tarkempaa. Samalla täytyisi muistaa, että olen ultrajuoksija enkä maileri - mutta silti - jollain tapaa samat lainalaisuudet pätevät minuunkin.
En ole koskaan käynyt missään juoksutesteissä, jossa kynnyksiäni määriteltäisiin. Oma tuntuma on, että anaerobinen kynnykseni olisi jossain 165-167 paikkeilla. Karvosen kaava ehdottaa 163:a. Ehkä sen mukaan on hyvä ajatella tuon kynnyksen kehittämistä/lujittamista. Pitkissäkin kisoissa on hyötyä, että happojen sietokyky on kohdillaan. Joten vk-intervallit (pitkät vedot 2-5km) täytyy vetää noin 150-160 sykkeen välimaastossa. Varomasta asumasta liikaa 163 ylimenevissä lukemissa. Reippaat noin tunnin lenkit noin 150 kantissa - ja hyvää tulee.
Yllä oleva kappale koskee karkeasti noin 10-15% harjoittelusta, mutta se on vähäisestä osuudestaan huolimatta merkittävää, sillä tuolla alueella sitä voi puskea itsensä vaivihkaan niin syvälle suohon, ettei lippaa näy keväällä jäiden lähtiessä. Aerobisen (85-90% harjoittelusta) harjoittelun katson jo taitavani. Ja siellä puolella on myös vielä hurjasti kehitettävää, sillä hyvä pohja vaatinee noin 10-15 vuotta laadukasta harjoittelua? Näin näkisin. Mitä mieltä lukijat ovat?
Kyllä. Harjoittelu on tärkeää, mutta siltikin täytyy muistaa että se on vain yksi osa - ja kovin hauras yksinään. Ruoka ja Uni ovat yhtä tärkeitä, mutta harvoin näen nostoja henkisestä tasapainosta. Joskus pienetkin asiat saattavat heiluttaa tasapainoa, vaikka sitä ei muille myöntäisikään. On löydettävä elämän tie, jolla olet tasapainossa itsesi ja ympäristön kanssa, koska vain sillä tavoin harjoitus puree pitkässä juoksussa. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on rehellisyys itselle. Muita voit kusettaa, muttet koskaan itseäsi, koska se valuu aina silloin ennen pitkää omaan lahkeeseen.
Harjoitteluohjelmaa tehtäessä vaaditaan rytmittämisen tajun lisäksi paljon pelisilmää oman elämän hahmottamiseen esimerkiksi 4-5 viikon ajan eteenpäin. Puhumattakaan pidemmästä ajasta. Väitän, että siinä on monella kehitettävää. Väitän jopa että moni harrastaja saattaa "sukeltaa" jonkin ohjelman sisään, tietämättä ollenkaan onko sen kolmannen viikon to-su päivät realistisia arkikuvioiden - muun elämän kanssa. esim."Siihen asti meni hyvin kunnes piti lähtiä sukulaisen pyöreitä juhlimaan ja itelläki alako yövuorot"... Suosittelenkin kaikille ohjelmaa suunnitteleville kokonaisvaltaista, realistista lähestymistä omaa ohjelmaa kohtaan. Rehellisyyttä. Itselle.
Tässä kohtaa joulukuuta, kun jouluaattoon on noin kaksi viikkoa ovat monet ihmiset mielestäni vähän hassuja. He tietävät tulevan - ja elävät kyllä niin. He syövät surutta seuraavat kolme viikkoa, aina uuteen vuoteen asti. Sen jälkeen alkaa jo pitkän aikaa tiedossa ollut kuntoilujakso, jolla "poltetaan joulukilot" pois. Tuo jatkuu maksimissaan laskiaiseen ja muihin kevään "syömäpäiviin" asti, kunnes tulee hätä rantakunnosta jne. Ihmisillä on siis kyky nähdä, mutta sen käytössä voisi olla uudelleen miettimistä.
Olen ilokseni törmännyt viime viikkoina muutamiin ihmisiin, jotka ovat lähestyneet minua juoksuasioissa. Olen mielestäni Nivalassa juoksu-asioissa raakasti ylimainoistettu/arvostettu. Olenhan tosi köykänen nylkky. Minua parempia juoksijoita on lukuisia Nivalassa. En siis näe itseäni minään hyvänä juoksijana millään mittarilla. Mutta sen sijaan olen otettu, että esimerkkini on ollut innostava - ja sillä tavalla positiivisesti "myyvä", että monet ihmiset ovat innostuneet nousemaan sohvilta tuonne teille ja poluille. Ehkä olen surkuhupaisuudessani koomisesti innostava?
Aika rientää nopeasti... Monista asioista on paljon-paljon enemmän aikaa kuin sitä äkkiseltään muistelisi... TÄSTÄ historiallisesta hetkestä on vierähtänyt hassut 28 vuotta.
28-vuotta sitten tapahtui myös seuraavaa... Kotipizza perustettiin Suomeen, turvavyön käyttö autossa tuli pakolliseksi myös takapenkeillä... Rauli Badding Somervuoren kuoli... ja Lionel Messi ja Sidney Crosby syntyivät... Ei hassumpia kehitysloikkia evoluutiossa - lukuunottamatta sitä, että R.B.S siirtyi pois keskuudestamme... vaikkakin hänen silmälasimuotinsa elää tänä päivänä vahvana?
Pascal Dupuis menetti lähes koko viime kauden veritulpan vuoksi ja nyt samaisen syyn vuoksi hän joutuu jättämään kaukalot kokonaan kohtuuttoman suuren terveysriskin vuoksi. Alla muutama kylmätväreetvideota ISON pingviini -sydämen peliuran kunniaksi
Kolme huoltavaa palautteluviikkoa on takana. Kolmen viikon aikana kasvoi harjoitusnälkä infernaaliseksi. Ihan paikallaan en tietysti ollut palauttelujaksollakaan, mutta lepopäiviä oli kolmen viikon aikana yhteensä peräti 7kpl. Hölkkäkilsoja tuli vko47: 85km(3 lepopäivää), Vko48: 85,7km(2lepoa), Vko49: 98,5km(2lepoa). Lisäksi tuli käytyä kolmen viikon aikana kolme kertaa hieronnassa. Kolmen viikon huoltotauon yksi isoimmista syistä oli reisilihasten kaoottinen tila. Nyt reisilihaksistokin tuntuu varsin hyvältä. Jos huoltavalta jaksolta etsisi jotain kehitettävää niin ehkä ainoa asia, mitä olisin kaivannut lisää, olisi ollut uni. Olenkin siihen jonkun verran keskittynyt viime aikoina, mutta välillä tulee rönsyiltyä mm. juuttuen jääkiekkoa tiiraileen :) Mutta yöunet ovat pidentyneet aikaisemman nukkumaan menon ansioista. Ja jos on ollut mahdollista, olen nukkunut pitkälle aamupäivään.
Nälkä reenata on siis kova. Todella kova. Harjoittelunihan myötäilee tietysti muuta elämää, eikä toisinpäin, josta johtuen reenit alkaakin sitten toden teolla siirryttäessä aamuvuoroista yövuoroihin. Ma ja Ti on kaksi pitkää aamuvuoroa. Maanantaina lenkki aamulla ja illalla. Illalla levänneenä, jakson alussa, hieman nopeuttakin. Kilsoja yhteensä noin 16-18km maanantaina. Tiistaina pitkän aamun jälkeen illalla 22km lenkki, jossa 16km helppoa reipasta. Ja heti perään keskiviikko aamuna 44km pitkä lenkki. Keskiviikkona alkaa yövuorot. Uusi tapa aloittaa yövuoroelämä on käydä sen aloituspäivän aamulla pitkä, yli 40km lenkki. Torstaina ja perjantaina sitten kontraavaa harjoittelua. Helppoa 12km lenkkiä/pv. Lauantaina vähän Pk2 aamulla ja perään I-SR2014 -reitin vaellus kavereiden kanssa sauvakävelten. 15-18h liikunnan jälkeen unta ja sunnuntaina viikko viimeistellään erittäin kevyellä 12km lenkillä. Seuraava viikko ei ole aivan noin tuhti, mutta tätä rataa painellaan suurella innolla ja katsotaan ottaako ukko reeniä vastaan vaan palataanko vielä 80-100km huoltavaan lekotteluun/viikko.
Eipä tässä nyt jaksa syvällisempää tekstiä tällä kertaa tuottaa, vaikka monenlaista ajatusta ois tuolla kahden kanttarilliksen välissä. Kuten taannoin kirjoitin - nyt aletaan keskittyä asiaan - harjoitteluun ja elämään enempi, joka saattaa olla pois kirjoittamisesta kohdallani. Tällä kortilla siirryn nyt tästä tekstistä ulos.
Ps. Muistakaa ilmoittautua Pyssymäki Extreme PolkujuoksuunMyNextRunissa, jonne ilmoittautuminen on siirtynyt. Listalle lisätään lähiaikoina myös aikaisemmin minulle ilmoittautuneet... mm. Hoffrénit, Poikkimäet, Palolat, Leskelät, Branderit, Päätalot jne. Ei muuta kuin kuponkia täyttelemään :)