Näytetään tekstit, joissa on tunniste MINUN TARINANI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MINUN TARINANI. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. elokuuta 2017

9 VUOTTA JUOKSUA (PEP2017 TJ 17 PÄIVÄÄ)

                     Aloitin elokuusta vuonna 2008 laskemaan juoksukilsoja. Jostain painonpudotustaulukoista näen ensimmäisiä satunnaisia hölkän kokeiluja heinäkuulta 2007. Säännöllisempään juoksuun olen kuitenkin alkanut pyrkimään 9 vuotta sitten, elokuussa 2008.

                    Perspektiiviksi juoksuharrastukseni ensimmäisiä kuukausia: Elokuu 2008(36km).. Syyskuu 2008(127km).. Lokakuu 2008(141km).. Marraskuu 2008(133km).. Joulukuu 2008 (35km)..

                   Jotain on yhdeksässä vuodessa ja yli 31 000km seurauksena muuttunut. Tässä viisi edellistä kuukauttani: Maaliskuu 2017(452km).. Huhtikuu 2017(466km).. Toukokuu 2017(443km).. Kesäkuu 2017(424km).. Heinäkuu 2017(420km).

                   Olen ollut onnekas, sillä olen kärsinyt erittäin vähän vammoista. Samalla voi tietysti olla hieman tyytyväinen omaan tapaan harjoitella. Harjoitteluni on johtanut aniharvoin vammoihin. Juoksijanpolvi tuli 2010 ensimmäisen 24h juoksun jälkeen. Luultavasti hyvinkin pitälti suorituksen aiheuttamana shokkina kuin harjoittelun tuomana. 2014 kesäkuussa nilkka levisi ensimmäisessä 6vrk juoksu yrityksessä. Taas suoritus taisi olla syynä - ei harjoittelu. Sen jälkeen ei ole ollut juuri kolotuksia ihmeempiä, jos ei paleltumavammaa lasketa. Harjoitteluun kuuluu myös tapaturmat ja sattumukset. Tekevälle sattuu.

                   Olin harrastusta aloittaessani 34 vuotta. Nyt on numerot kääntyneet toisinpäin. Olen nyt 43 vuotta. Siksi täytyy olla tyytyväinen, jos saa aikaan vielä vauhdillista kehitystä. Ja niin on vielä onneksi käynyt. Juoksin 5km ennätykseni viime vuonna, samoin 1000 metrin. Tänään juoksemieni lyhyiden vetojen (30sek/60sek/120sek vedot) perusteella vauhti on kasvanut entisestään.



Lyhyet vedot  20.7.2016
5x0:30min´2:30min palautuksella keskari@3:23min/km(148),
4x1min´3min palautuksella keskari@3:42min(155),
3x2min´3min palautuksella keskari@3:53min(163).

Lyhyet vedot  2.8.2017
5x0:30min´2:30min palautuksella keskari @3:12min/km(146),
4x1min´3min palautuksella keskari @3:31min(152),
3x2min´3min palautuksella keskari @3:45min(158).
 


                   Yllä olevan olen toki huomannut ihan tavallisten harjoittelulenkkienkin perusteella. Vetoja en ole käytännössä tehnyt juuri ollenkaan. Tuskin 1-2 vuoteen tehtävistä vetoharjoituksista voi sanoa, että harjoitteluun kuuluu vetoharjoitukset?

                   Mistä sitten johtuu, että vauhti on yhä kasvanut, vaikken ole tehnyt juurikaan vetoharjoituksia? Kestävyysjuoksussa pohja rakentuu vasta vuosien säännöllisellä harjoittelulla. Karkeasti ottaen se ottaa yleensä noin 10 vuotta - riippuen lahjakkuustasosta ja harjoittelun säännöllisyydestä, että ehjänä pysymisestä. Kun pohja kehittyy ja nousee, nousee myös kehityksen taimen hiljalleen ylöspäin, vaikka ikääkin tulee kaiken aikaa lisää.

                  Toinen tekijä on ollut harjoittelun muuttuminen. Olen alkanut panostamaan polkujuoksuominaisuuksiin - jalkojen voimatasoon erilaisin mäki/tunkkausreenein, sekä vahvistamalla keskivartaloa. Samalla olen onnistunut tiputtamaan keveiden lenkkejen tehoja, joka on mahdollistanut laadukkaammat tehoharjoitteet.

                  Polkujuoksu itsessäänkin kehittää paljon juurikin jalkojen ja keskivartalon voimatasoja, koordinaatiota ja polkujuoksutekniikkaa. Poluilla on myös metkaa tehdä erilaisia tekniikkajuoksu pätkiä, sekä miettiä millä tavoin pääsisi minkäkin kohdan nopeiten ja helpoiten läpi. Yksi viime aikojen kehittämisen kohde on ollut alamäkijuoksu teknisellä polulla. Päämääränä alla olevan videon kaltainen tikkaus.

Askeltiheys alaspäin mentäessä puhuttelevaa tasoa?!?!

         

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.8.2017

maanantai 13. kesäkuuta 2016

7 VUOTTA ON PALJON AIKAA

                         Päivälleen 7-vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Piippolan 1km mittaisella raviradalla. Kisa oli virallinen. Väliajat jopa joka kierrokselle. Chippi oli jo silloin nilkassa, joten tekniikka oli jo tuolloin hyvää luokkaa.

                        Olin aloittanut juoksemisen vajaa vuosi aikaisemmin ja juossut v.2008 vajaa 500km elo-joulukuussa. Elämäni ensimmäisen maratonin aika oli 4.18.28. Juoksua edeltävä yö meni Stanley Cup -finaalia katsoessa. Tuolloin Pittsburgh Penguins voitti edellisen kerran Stanley Cupin ja päivälleen 7 -vuotta myöhemmin sama toistui. Nyt en vain juossut maratonia, mutta vähillä unilla mentiin viime yökin. Rakkaus on pitkämielinen.
Kiitos Pittsburgh Penguins, kiitos Sidney Crosby! 
                        Uskomaton kausi. Uskomaton päätös. Paljon upeita tarinoita. Olli Määtän lukuisat jaakobin painit, mm. syövän selättäminen 20-vuotiaana. Pari olkapääleikkausta jne. Nyt 21-vuotiaana Stanley Cup -voittajana.

                        Laakkosenjoninnäköinen mies sai myös vielä kerran nostaa Lordi Stanley maljan suorille käsilleen. Veritulpan vuoksi kesken kauden uransa lopettamaan joutunut pelaaja. Pittsburghin suuri sydän - Pascal Dupuis.

   Pascal Dupuis teki paljon kovaa työtä kaukalossa eikä pelännyt menettää hampaitaan
                 
                         Paljon on tapahtunut seitsemässä vuodessa. Maratonennätyskin on parantunut noin 56min, vaikka en ole sille matkalle sittemmin juurikaan keskittynyt. Vaikka välillä on tuntunut, että kehitys saattaa jo lähestyä lakipistettään, on ilo huomata kehitystä tulleen 7 vuoden aikajanalla melkoisesti.

                         Tärkein kehitys on rakkaus juoksuun. Suhde kilpailuihin on muuttunut. On kiva onnistua, mutta epäonnistuminen vain motivoi  kehittämään itseään eteenpäin. Minua ei nykyään enää haittaa, vaikka välillä tulee huonoja kisoja. Ja olisihan se turhaa surkutella, kun niitä nyt pakkaa kaikille tulemaan enemmän tai vähemmän. Ei niihin kannata takertua, sillä seuraava kisa voi jo mennä taas hyvin. Rakkaus juoksuun on enemmän kuin kilpailu, se on kuin pullo alkoholistille. Tosin uskoakseni pystyn vielä hallitsemaan pulloani. 

                      Kävin toissapäivänä juoksemassa kovaa muttei aivan tosissaan Sievi Trai Runissa. Mukava tapahtuma ja 17km omaa kovaa. 
                         Paljoa ei varastoon jäänyt, joten hetken jopa ajattelin sijoitustani (13:sta) että oh-hoh, ompas täällä tasoa. Kisassa oli 42 juoksijaa. Kisa meni vieläpä minulta aika lailla yläkanttiin, joten Sievin kisan voi katsoa helposti onnistuneeksi kisaksi lähtökohdat huomioiden. Fakta vain on, ettei edes näillä lakeuksilla ole asiaa 10sakkiin, jos matkat ovat näin lyhyitä. Minulla on niin kehnot vauhtivarat, että tarvin mielellään +50km matkan, jotta voin elätellä podium sijoista. Riippuen tietysti osallistujalistasta. pep2016 57,5km matkalla voin olla lähellä podium paikkaa, vaikka toivon kisan tason nousevan sen verran korkeaksi, että saisin jäädä sijoille 4-6.

                      Sijoituksilla ja kilpailuilla on sittenkin aika vähäinen merkitys, jos rakkaussuhden juoksuun on tarpeeksi aito. Mielestäni juoksemisen pitääkin olla hauskaa, eikä treenaaminen saisi olla missään vaiheessa pakkopullaa. No, ok, tietysti jollain määräviikoilla, voi olla väsynyt, jos juoksee yli 200km/viikko, mutta siitäkin sittenkin ensisijaisesti nauttii? Kyse on nauttimisesta siitä mitä tekee. En voisi pitää juoksemisesta enempää. Se antaa niin paljon minulle sekä fyysistä että henkistä voimaa, jota on täysin vaikea sanoin kuvata.

                     Siitä huolimatta on hauskaa haastaa omia parhaita juoksujaan. Tänä vuonna ennätys on parantunut 5km:lla. Uskon, että voin vielä tehdä uusia ennätyksiä lisää. Talvella tuli jo omia vaellusreittien talviennätyksiä. Myös omia kesäaikoja on kiva kokeilla parantaa, mutta ne asiat ovat huvittelua todellisen päämäärän rinnalla - juoksusta nauttimisen.


                     Nauttikaa siitä mitä ikinä harrastatte! Sillä vain sillä tavoin voitte tehdä itsenne onnelliseksi ja samalla myös ympäristö kokee positiivisen auranne!


                    Espoon rantamaratonilla 20.9.2009  aika: 4:04:45

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2016                

tiistai 22. maaliskuuta 2016

NIVALA - UGANDA - NIVALA (KOKKOLA TJ 60)

 Tämä on 600:s blogi.


                     Vuonna 2008 Elokuun 15.päivä ostin Niken juoksukengät, punaiset. Olihan ne makeat. Yön yli nukuttuani juoksin niillä 6,8km mittaisen lenkin. Siitä alkoi hiljalleen matka, jota on jatkunut jo lähes 8 vuotta. Nyt mittarissa on täynnä YLI 25 000km. Tarkalleen 25 001,9km. Se on kutakuinkin sama matka kuin Nivalasta Ugandassa sijaitsevaan Kampalaan maanteitä pitkin - JA EDESTAKAISIN ajettuna!

                     Tuo matka on tuntunut paljon pidemmältä kuin vajaalta kahdeksalta vuodelta. Matka on ollut nimittäin niin kokemustäytteinen, maukas, tuoksuisa ja kaikin puolin aistikas, että olen kuin uudelleen syntynyt ihminen. En voisi olla kiitollisempi sille päätökselle, päättäessäni yrittää kokeilla juoksemista. Sitä edelsi 15kk painontiputus. Tiputin 107kg:sta noin 93-94kg ennen kuin aloin juoksemaan.

                     Olen myös hyvilläni, että on tullut dokumentoitua kaikki lenkit. Jokaisesta juoksemastani lenkistä on ylhäällä monenmoista tietoa. Nyt jo monen vuoden ajalta myös sää, missä olen juossut, kenen kanssa ja jos on ollut jotain erikoista. Olen tietysti kiitollinen kaikille kanssaharrastajille, joiden kanssa olen saanut jakaa matkaani tässä upeassa harrastuksessa. Juoksun myötä ystäviä on tullut lisää. Juoksu on tietysti myös ottanut aikaa, ja se on ollut monesta muusta pois, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

                     Oma kunto on noussut hiljalleen harrastuksen myötä. Tyytyväisenä katsonkin "tauluani", joka kertoo tuloksiani eri matkoila... lukuunottamatta 24h juoksua, jossa en ole vuosikausiin onnistunut tekemään mielestäni tasoni mukaista suoritusta. Omiin nimiin olen toki juossut ilman numerolappua 150km. Siitäkin on jo 2,5v aikaa. Kokkola Ultra Runissa 21-22.5.2016 tuon kaiken on määrä muuttua. Halajan 200km kerhoon. Olen päättänyt, että 200km on tavoitteeni ja kaikki ylimenevä on plussaa. En lähde kuitenkaan juoksemaan tasan 200km. Silloinhan olisi hyvä juosta noin 105km+95km puolikkaat. Lähden tekemään vakaata juoksua. Uskoakseni olen puolivälissä noin 110km tienoilla, mutta sitä on tuloksen kautta turha sen enempää spekuloida. Suurin haasteeni on löytää sopiva neste ja energia kombinaatio, joka toimisi mahdollisimman hyvin. Variaatioita mietitään. En ole huolissani kunnosta. Sen uskon riittävän yli 200km. Jumissa olevan lihaksistonkin uskon palautuvan tässä parin kuukauden aikana. Olen siis isossa kuvassa sangen luottavainen. Silti: tehtävä on vielä aloittamatta.

                    200km rajan on puhkaissut Suomessa 54 miestä ja 11 naista. Kuulostaa paljolta, mutta paljon on myös tuttuja, sangen hyviä ultrajuoksijoita tuon rajan allakin. Pidän tuota 200km rajaa jonkinlaisena "luokkarajana". Se kuulostaa jo varsin miehekkäältä rajalta.

                    Suomessakin olisi toki selvästi enemmän 200km ylittäjiä, jos kaikki ultrajuoksijat olisivat kokeilleet 24h juoksua. Moni tasokas kaveri on focusoitunut esim. polkujuoksuihin tai muihin vastaaviin. Harva Suomen polkujuoksueliitistä on tuossa 54 miehen listassa. Onko Juha Jumisko melkein ainoa? Sen sijaan nimet kuten vaikkapa Henri Ansio, Antti Lepistö, Tero Ruokolainen, Joonas Kortelainen, Janne Hietala, Janne Mononen, Jussi Nokelainen, Marko Mattila jne eivät ole vielä työntäneet nokkaansa 24h kisoihin. Varmasti moni heistä rajan ylittäisi. Se on sitten toinen juttu haluavatko.

                    ...Ennen tämän blogin ulosheittoa on vielä pakko hehkuttaa!!! Pose meiningillä, itseluottamusta vahvistaen, on pakko heittää pieni vertailu vuoden takaiseen kuntoon :=) Aiheena tällä kertaa kestohankikelillä, tampatulla polulla tehty I-SR2014 Etulenkki. Onhan tuossa melkoinen ero. Viime vuoden lenkillä oli osa Vk:ta ja nyt oli pidättelevää retkeilyä. Alustakin kyllä aivan sama. Kestohankikelillä ei tampatussa polussa ole eroja... Etureidet alkavat hiljalleen sulaa :)

   17.3.2015: 25km 2:51:53@6:52 Keskisyke 138

(Tänään)22.3.2016: 25km 2:29:52@5:59 Keskisyke133



                    Lopuksi hus, hus, pois tuloksista. Ne ovat mukava mauste, mutta koko kakku koostuu tietysti rakenteesta, ja siitä, että tämä kaikki on niin hitokseen mukavaa!!! Minä nautin täysin siemauksin harrastuksestani. Se on tehnyt minulle niiiiiiiin paljon hyvää. Tämä on kuin iki rakkaus, jossa käydään yhdessä ilot ja surut, auringon paisteet ja myrskyt.

                   Posella mennään!

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2016              

torstai 12. marraskuuta 2015

ENSIMMÄINEN KERTA

                     Puhutaan ajasta 32 ikävuoden jälkeen... 

                     Ensimmäistä kertaa liikunta kävi mielessä 7.5.2007,
                    kun tyttö syntyi. Olin silloin 107kg.

                     11.5.2007 kävin ensimmäistä kertaa kävelyllä.

                     25.5.2007 painoin ensimmäistä kertaa alle 100kg,
                     jonka jälkeen olen rajan oikealla puolella ollutkin

                    10.6.2007 kävelin ensimmäistä kertaa yli 20km
                    lenkin (20,7km)

                    17.6.2007 kävelin ensimmäisen maratonin 6h53min
                   (yli 10 rakkoa)

                    21.7.2007 ensimmäinen juoksulenkki kokeilu 3km
                    (Paino 97,5kg)

                    26.9.2007 painoin ensimmäistä kertaa alle 90kg.

                    15.8.2008 ostan ensimmäiset lenkkarit.
                    Jotkut Niken Air Zoomit (punaiset)

                    16.8.2008 aloitan harrastamaan juoksua. Juoksen
                    eka viikolla 13,6km.

                    28.8.2008 juoksen eka kertaa yli 10km. 10,5km
                    (66:44min)

                    8.9.2008 juoksen harjoituslenkillä eka puolimaratonin
                    21,1km (2:17:23)

                    Syyskuu 2008 = ensimmäinen yli 100km kuukausi
                   126,9km

                   4.10.2008 ensimmäinen puolimaraton kilpailu, Haapajärvi,
                   2:07:21 (keskisyke 160).

                   vko20/2009 ensimmäinen yli 40km juoksuviikko

                   13.6.2009 ensimmäinen maraton, Piippolan ravirata
                   4:18:28 (puolimaratonin väliaika 2:03:36)

                  20.9.2009 ensimmäistä kertaa puolimaraton alle 2h
                   Espoon Rantamaratonin virallinen väliaika
                   1:54:51

                  Vuosi 2009 ensimmäinen yli 1000km vuosi
                  (1187,8km)

                  Toukokuu 2010 ensimmäinen yli 200km kuukausi
                   (235km)

                  31.7.-1.8.2010 ensimmäinen 24h juoksukilpailu,
                  Kaustinen 100,84km

                 vko 30/2010 ensimmäinen yli 100km viikko

                 Vuosi 2011 ensimmäinen yli 2000km vuosi
                 (2043,4km)

                 Tammikuu 2012 ensimmäinen yli 300km kuukausi
                 (325km)

                31.3.2012 ensimmäistä kertaa maraton alle 4h
                Toholampi 3:51:59

                11.8.2012 ensimmäistä kertaa puolimaraton alle 1:40h
                Kempele 1:39:58

                17-18.2012 ensimmäistä kertaa 12h juoksussa yli 110km
                116,099km (Joensuu) Samalla ensimmäinen
                100km juoksu (10:06:39h)

                 Joulukuu 2012 ensimmäinen yli 400km kuukausi

                 Vuosi 2012 ensimmäinen yli 3000km vuosi
                 (3973,3km)

                Tammikuu 2013 ensimmäinen yli 500km kuukausi

                25.5.2013 ensimmäistä kertaa maraton alle 3:30h
                Oulu 3:29:37

                15.6.2013 ensimmäinen "omatoimi" 100km
                 Nivalan ympärijuoksu 9:55:16

                vko28/2013 ensimmäinen yli 150km viikko
                (162,2km)

                 Vuosi 2013 ensimmäinen yli 4000km vuosi
                 (4554,9km)

                vko8/2014 ensimmäinen yli 200km viikko
                (221,7km)

                14.-20.6.2014 ensimmäinen "omatoimi" 6vrk
                 Nivala 322,3km

                16.-20.9.2014 ensimmäinen "omatoimi"100h
                 Nivala 427,3km
                vko38/2014 ensimmäinen yli 400km viikko
                (431,7km)

                 Vuosi 2014 ensimmäinen yli 5000km vuosi
                 (5060km)

                 23-24.1.2015 ensimmäinen "omatoimi" 24h
                 talvella (I-SR2014 perhereitti) vaellusreitillä 144km


                6-12.5.2015 ensimmäinen virallinen 6vrk juoksu
                6d MM-kisan Balatonfured, Unkari
                 524,024km

                Toukokuu 2015 ensimmäinen yli 600km kuukausi


                22.8.2015 ensimmäinen ultrapolkujuoksukisa,
                Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015
                56km 7:47:50h
 
                 JA SALETISTI NATSAA !!!!
   Onni Vähäaho, Nivalassa 12.11.2015

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kestävyys

                    Aihe, josta on loputtomiin kirjoituksia. Aihe, josta varmaan lähes jokainen kestävyysaiheinen bloggaaja on jo kirjoittanut. Aihe, joka on iätön. Aihe, joka silti aina puhuttelee. Aihe, johon etsitään kaikesta huolimatta aina vastauksia. Aihe, johon ei löydy absoluuttista vastausta. Aihe, joka yleensä kiinnostaa kestävyyslajeihin vihkiintyneitä, siitä kiinnostuneita.

                  Niinpä ajattelin kirjoittaa tässä ja nyt oman version KESTÄVYYDESTÄ. Kestävyydestä, kuten monesta muustakin juoksuun liittyvästä on tuskin olemassa yhtä ja ainutta totuutta. Miksipä se muuten puhuttelisikaan niin paljon. Tässä oma näkemykseni.

                   Kestävyyden kehittymisen näkee jokainen lenkkeilyn aloittanut heti alusta alkaen. Sen voi huomata niin monella tapaa. Saatat aloittaa 3km hölkkälenkillä. Et kenties mittaa aikaa, mutta parin kerran jälkeen jaksat sen paremmin - ainakin sinusta tuntuu siltä. Miten palkitsevaa on huomata jaksavansa paremmin. Se saa sinut jatkamaan - ainakin hetken. Kenties onnistut jatkamaan lenkki harrastusta viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, mikäli muistat kantaa ILOISTA OTETTA mukanasi. Kukaan ei jaksa kovinkaan pitkään ilman sitä... tai jos jaksaa, ei se enää ole mielestäni tervettä = tehdä jotain pakonomaisesti.

                   Moni enempi blogejani lukenut on jo epäilemättä korvia myöden täynnä tarinaani, joka alkaa: -"ensin jaksoin vain puoli toista paalunväliä". Niinpä muistelen ensimmäistä varsinaista juoksukesääni. Havittelin pääseväni n.5,2-5,3km lenkin yhtämittaa juosten läpitte. Usein matkanteko tökkäsi puustelin sillalle, noin 3km kohille. Huonona päivänä pajatin jo ilmoille ärräpäitä killinginMETRON liepeillä vain 2km jälkeen. Hyvänä päivänä saatoin nojailla polviini Tuiskulan kohilla, päästyäni 4km paalulle. Mutta meni pitkään ennen kuin pääsin tuulettamaan villisti Olkkosentien sittemmin legendaariseksi muuttuneella ILON KADULLA!

                   Hieman myöhemmin olin jo taputellut parhaillaan 30km lenkuroitakin. Vuonna 2009 tuli jo vyölle kolme maratoniakin. Silti merkkejä kestävyyden rajoista oli nähtävissä monessakin muodossa. Tyypillistä oli mm. peruslenkeillä, tasasykkeillä juostessani, että n.3-5km jälkeen, päivästä riippuen, km-vauhtini laski aina n.10-15sek. Nykyään tuo raja on jo paljon kauempana, ja vauhti voi jopa hieman kiihtyä alun mahdollisten tahmaisten kilsojen jälkeen.

                  Kesti pitkää ennen kuin kykenin juoksemaan asiallisen lenkin kahtena peräkkäisenä päivänä. Asiallisella tarkoitan sitä, ettei jalkoihin käynyt kipeää, ja lenkit olivat kuitenkin vähintään 8km pitkiä. Nyt, muutama vuosi myöhemmin, olen juossut jo parhaimmillani 9 päivänä peräkkäin - usein jopa kahdesti päivässä.

                  Yksi merkki on palautuminen. Aluksi lihakset tuli kipeäksi melkein lenkistä kuin lenkistä. Ne eivät olleet tottuneet rasitukseen tai iskutukseen. Myös säärikivut (penikkataudit) olivat tuttuja alkutaipaleella. Pikku hiljaa olen pystynyt juoksemaan pitempiä lenkkejä ilman kummoisiakaan lihaskipuja/tuntemuksia. Usein siihen vaaditaan joku useamman päivän tiukempi reenirypäs tai joku kovavauhtinen testijuoksu tms. Esim. tämän aamun 34km kevyttehoinen lenkki vain hyväili lihaksistoa. Kestävyyden kehittymisen voi onneksi huomata niin monesta merkistä.

                Ehkä monellekin merkittävin viesti kestävyyden kehittymisestä on ARJESSA jaksamisen kehittymisenä. Asia, joka ei mielestäni ole liikaa esillä. Muutaman aktiivisesti liikkuvan kaverini kanssa ollaan oltu tuosta kestävyyden vaikutuksesta erityisen kiitollisia. Eikä arjessa jaksaminen tarkoita pelkästään uutteruutta, jos kohta sitäkin, vaan myös parempaa paineensietoa ns. hermoja ja henkistä kestävyyttä - iloisuudesta ja positiivisesta ajattelusta puhumattakaan. Kehoitankin lukijoita miettimään tykönään, miten paljon oman kestävyyden kehitys on jo nyt näkynyt tuolla sektorilla.

                 Kun kestävyyden piiiiiitkäaikaisessa korkeakoulussa pääsee tietyn verran opintomatkassa eteenpäin, vaatii se entistä enemmän myös psyykkisiä voimia jaksaa kehittää entisestään kestävyyttä. Vaikka itselläni on vielä lukematon määrä askelia ottamatta kestävyyden(kin) saralla, voin jo nähdä kestävyyden kehittymisen vaativan aika paljon töitä. Paras lääke siihen on reenata ISOLLA huumorilla - satoi, paistoi, tuuli tai oli pakkasta. Hymyn on lähdettävä sisältä syvältä, itsestään.

                Olen huomannut, että lenkille lähtö asenne on miltei tärkein pointti. Miten paljon haluat tehdä suunnittelemasi lenkin? Millä tavalla vietät aikasi itsesi kanssa lenkillä? Oletko päättänyt jo ennen lenkkiä nauttia tuskailemisen sijaan - vai päinvastoin? Nuot asiat vaikuttava varmasti lenkkisi kulkuun. Esim. tämän päivän lenkkini alkoi periaatteessa jo eilen. Eilen oli vapaapäivä (vain 40min venyttelyä + keskivartalo/ylävartalojumpat). Eilen tein jo päätöksen, että teen yhteisaamulenkin yhteydessä oman +3h erittäin kevyen lenkin, jos hieman ärtynyt oikean jalan jalkapohjani/nilkka vain sen sallii. Kellon laitoin herättämään klo.4, jotta ehdin syödä kunnon aamupalan, koska ohjelmassa oli pitkä lenkki. Yhteislenkki alkoi klo.5.15. Eli lenkin alustyön - keskeiset linjaus päätökset - tein jo eilen. Pääteeman oli lähteä nauttimaan, eikä miettimään paljonko vielä tai miten kauan...

                Sitten satuinkin heräämään n.klo.3.30 wc:n. Olin innoissani. Olin juuri saanut 30minsaa extra-aikaa valmistautua alkavan päivän lenkkiin. Niinpä kevyesti venytin jalkapohjia ja laitoin jäähoidot päälle + natustelin PITTSBURGHIN peliä samalla katsoen aamupalaa. Penguins on voittanut nyt molemmat pelit. Crosbylla ei vielä oikein kulje (0+1) tottuun tapaan, mutta hyvin on NHL-kausi pyörähtänyt käyntiin... Aika menee, ja monenmoista valmistautumisrutiinia siinä ohjelmassa. Vihdoin olen pihalla, kello 4.55 käynnistän Garmin Forerunnerin rannetietokoneen. n.19minuuttia aikaa kierrellä/lämmitellä ennen yhteislenkkiä. Pian olenkin sovitussa paikassa, tapani mukaan n.29sekuntia ennen määräaikaa...

             Huijjautettaan Jampin kanssa yhessä n.6,5km lenkki. Taasen taattua laatuläppää lentää solkenaan. Ei vain, aika mielenkiintoista miten paljon sitä voi olla kahella suomi-karjulla toisillensa asiaa niin paljon jo tuossa aamuvarhain, vähän viijen jäläkeen. Eikä tuppisuuna ollu Jonte-Kondekaan toissapäivänä Safarilla. Sosiaalistuttava vaikutus juoksulla, aukoton tojiste siitä tuossa(kin).

             Siitä sitten jatkoin sujuttelua kotiportille, josta nappasin termovyöstä vettä ja vyön mukaan. Takana n.13,5km. Samalla natustelin puolikkaan Elovena-keksin. Taputtelin siitä Ylivieskaan päin. Niskakankaan reitin kierrettyäni oli 20km mittarissa ja kulauttelin toisen kerran vettä, ja vähän toisesta päästä ulos + natustelin loput keksistä. Jo vyö keveni monellakin tapaa...

            Sen jälkeen piti jaksaa vielä muutama kilsa katella sivilisaation valoloistetta, josta en erityisesti pidä. Keskustassa kun asuu niin joutuu aika usein näkemään ainakin jonkusen kilsan tekovaloa. 24,4km mittarissa ja pääsen paahtaan latu-uran kautta konstikkaille moottorikelkka-urille. Konstikkaiden siksi, ettei mistään askeleesta voi olla varma, kestääkö alusta alla täysin vai ei. Vauhti tippui n.6.45-7.10/km, sen ollessa n.5.30 kantturoissa tiellä. Rapiat 5km henkistä nautintoa pimeydessä, sitten taas sivilisaation valon paljouteen takaisin. +28km kohilla kulautin kolmannen ja viimeisen kerran vettä.

            Loput reilut neljä kilsaa taputtelin perusvauhtia. Askel toki hieman väsyi tuon reilun 5km safaripätkän ansiosta lähinnä. Lenkki oli kuitenkin päällimäisenä tunteena helppo. Lähdin nauttimaan hiljaisuudesta ja ihailemaan maisemia, pimeyttäkin. Nautin koko 201 minuutin edestä. Korkeintaan katuvalo-osuuksilla odottelin pimeitä pätkiä.

             Olkoot tämä kestävyys näkemykseni. Tuli taas ehtaa tekstiä, sen enempää miettimättä - ns. selkärangasta. Jälki voi olla sen mukaista, mutta asia sieltä varmaan löydetään? :)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.1.2013.

perjantai 28. joulukuuta 2012

SIITÄ SE SITTEN LÄHTI

 MUISTELOT, OSA 8

             Kirjoitin joskus edellisen blogini (kotisivukone) alkuaikoina - oisko ollu v.2008-2009 aikoihin tarinani, miten kaikki alkoi. Eli miten päädyin harrastamaan juoksua. Nykyisistä blogini lukijoista eivät läheskään kaikki tiedä tarinaani, joten naputtelenpa sen nyt tämän keväällä 2012 aloittamani bloginkin (blogspot) sivuille. 

           Vuosi 2007 oli muutoksen vuosi. Hyvinkin erilainen, erittäin mieleen painunut vuosi. Monien edellisen vuoden lopun yhteensattumien ansiosta olin mm. vuoden ekat 7kk virkavapaalla. Myös toisen lapseni oli määrä syntyä toukokuussa. Aikaa oli. Empaattisena immeisenä tuli syötyä tulevan vaimon (menimme naimisiin 28.2.2007, muistelisin) tavoin kahden ihmisen eestä. Usein tuli vielä iltamassa ajettua jopa naapuripitäjään rillieväille! Painoa oli apaut-trallaa 107kg.


            Helmikuussa 2007 katselin SuperBowlia, eli NFL:n loppuottelua. Yleensä en kyllä moista lajia ole seurannut, mutta nyt huomasin vahtaavani soikionpallon perässä juoksijoita. Pelin päätyttyä tunsin valtaisaa halua lähteä kokeileen ulos lumipyryyn pientä ulkoilulenkkiä. En ollut käynyt lenkillä vuosi kausiin. Mistä lie moinen päähän pistos. 3km lenkin ajattelin käydä. Ensin kävelin, kunnes kokeilin juosta... Jaksoin legendaariset 1,5 sähköpaalun väliä - en yhtään enempää.


            Muistan kuinka minua suoraan sanottuna vitutti. Koitin vielä 2km kohdalla heittää toisen kerran juoksuksi. Nyt jo ahisti yhden paalun välin jälkeen. 3km meni hivenen alle 30min. Jalat oli kipeät pari päivää lenkin jälkeen. Tuo outo homma oli helppo haudata - toistaiseksi.


           Toukokuuhun. Pitkä vuorokausi synnytysrosessissa oli takana. Tuoreena tytön isänä läksin luvan saatuani kotia nukkumaan. Lähes vuorokauven nukuttua lähin kauppaan ostaan kaljaa. Pitihän varpajaiset pitää. Ensin tuli kuitenkin siivottua. Yksi kaverikin kävi myötäelämässä varpajaisiani. Illan päälle katselin alkuvuojen kuvia. Käsiini osui hääpäivän kuvat. APUA!!! Olenko minä tuossa? JÄRKYTYIN. Olin tottunut peilin kertomaan pikku hiljaa, mutta kuvista huomasin olevani MÖHKÖFANTTI!!!

            Seuraavan päivän krapula oli edellisestä johtuen tavallista tuskallisempi. NYT saa riittää - ajattelin, nimittäin en halua olla noiden kuvien kaltainen olio. Pari päivää oloani vakautettuani lähdin perheeni kotiin saatuani kävelylenkille. Kävelin pari kilometriä kunnes kansitakin ja kalastajanlakin alta pälyilin anovasti kotiin päin. Sanoin itselleni hyvin selvästi: EI. Nyt painellaan kuules MÖHKÖFANTTI ja pitkästi. Niinpä kävelinkin niin pitkästi, että takaisin oli kävelemistä. Matkaa taisi kertyä yhteensä lähemmäs 15km. Aikaa meni lähes 2,5h ja kävelin kuulkaas REIPPAASTI!!! Päästyäni kotiin jalkani kramppailivat. Vaikeroin lähes tunnin lattialla suolaa ja vettä nauttien ennen kuin pystyin kävelemään.

           Olin kuitenkin päättänyt siirtyä eri polulle elämässäni kehoni kanssa. Tässä pikku pätkä uuden elämäni alusta, jolloin kävelin laihtuakseni, salaa mielessä haaveillen päivästä jolloin voisin juosta edes 5km putkeen. Olin tuohon toukokuun puoliväliin mennessä saanut painoni tippumaan 107kg:sta tuohon hieman alle 103kg:n.





PAINO
TAVOITE
Kävelylenkit






ke 16.5 5,4km
torstai 17.5.2007 102,5kg
102,5kg
9,2km
perjantai 18.5.2007 102,7kg
102,250kg
17,1km
lauantai 19.5.2007 102,2kg
102kg
vp
sunnuntai 20.5.2007 101,7kg
101,750kg
9,2km






= 40,9km
maanantai 21.5.2007 101,1kg
101,5kg
8km
tiistai 22.5.2007 101,9kg
101,250kg
9km
keskiviikko 23.5.2007 100,3kg
101kg
5,4km
torstai 24.5.2007 100,1kg
100,750kg
17,8km
perjantai 25.5.2007 99,5kg
100,5kg
5,6km
lauantai 26.5.2007 99,2kg
100,250kg
10km
sunnuntai 27.5.2007 99,9kg
100kg
14,6km






= 111,3km
maanantai 28.5.2007 99,6kg
99,750kg
9,2km
tiistai 29.5.2007 99,3kg
99,5kg
vp
keskiviikko 30.5.2007 99,9kg
99,250kg
3km
torstai 31.5.2007 99,7kg
99kg
5,6km
perjantai 1.6.2007 99,5kg
98,750kg
17,7km
lauantai 2.6.2007 98,9kg
98,5kg
9,2km
sunnuntai 3.6.2007 98,1kg
98,250kg
16km






= 172km
maanantai 4.6.2007 97,5kg
98kg
8km
tiistai 5.6.2007 98,0kg
97,750kg
10km
keskiviikko 6.6.2007 97,8kg
97,5kg
13km
torstai 7.6.2007 97,9kg
97,250kg
9,7km
perjantai 8.6.2007 97,0kg
97kg
vp
lauantai 9.6.2007 96,5kg
96,750kg
15,1km
sunnuntai 10.6.2007 96,9kg
96,5kg
20,7km






= 248,5km
maanantai 11.6.2007 96,2kg
96,250kg
5km
tiistai 12.6.2007 96,9kg
96kg
16,4km
keskiviikko 13.6.2007 96,5kg
95,750kg
7,3km
torstai 14.6.2007 96,6kg
95,5kg
15,1km
perjantai 15.6.2007 97,1kg
95,250kg
vp
lauantai 16.6.2007 96,9kg
95kg
5,6km
sunnuntai 17.6.2007 96,8kg
94,750kg 6h 53min 42,2km






= 340,1km

           Vuonna 2007 tuli käytyä heinä-marraskuussa lähes kerran viikossa tahdilla myös juoksemassa n.5-8km lenkkiä - kävelyn lisäksi. 29.11.2007 olin jo lupaavasti 88,1kg. Olin kävellyt toukokuun alusta alkaen hieman yli 1000km ja juossut jonkusen lenkin. Sen jälkeen tuli kuitenkin vielä reilun puolen vuoden tauko, kunnes heinäkuussa 2008 aloin kokeilemaan hölkkäämistä.

    Vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla tuli juostua n.470km. Ennätykseni kirjattiin vuoden 2008 jälkeen seuraavasti.


ENNÄTYKSIÄ JUOKSULENKEILTÄ/KILPAILUISTA:




Aika pvm Paikka
ensimmäiset 4Km, 5,274km lenkistä 21,41 4.9.2008 Nivala
5km radalla

28,44 13.9.2008 Nivala
5,274km lenkki

28,27 24.9.2007 Nivala
6,8km lenkki

36,27 20.9.2008 Nivala
8,2km lenkki

46,20 27.9.2007 Nivala
10,5km


58.42 12.12.2008 Nivala
13,6km lenkki

1,25,41 15.9.2008 Nivala
puolimaraton

2,07,21 4.10.2008 Haapajärvi
Maraton (kävelten)

6,53,00 17.6.2007 Nivala

             Eli noista lukemista lähdettiin. Painokin oli noussut sitten marraskuun 2007 noin 88kg:n lukemista sinne 90kilon kantturoihin, vähän yli. Noissa painoissa pyörinkin aina 2011 vuoden loppuun asti.

            Kilometrikertymät ja kisanihan näkyvätkin tässä blogini oikeassa reunassa, kun rullailee alaspäin, joten eipä niistä enempää.


           Vuonna 2011 ajattelin vielä täysin, että haluan vain naatiskella. Mietin jo, etten osallistu edes välttämättä enää mihinkään juoksukisoihinkaan, kunhan vain hölkkäilen omaksi huviksi. Tosin oli tarkoitus hölkkäillä tuolla ajattelumallillakin tosi paljon, mutta ilman tavoitteita.


             2011 vuoden lopussa aloin kuitenkin ajattelemaan, että saattaa sitten vanhana alkaa haittaamaan, jos ei kokeile omia rajojaan. Muutenkin aloin pitämään aina vain enempi paljosta ja jopa rajusta harjoittelusta. Niinpä päätin vuoden 2012 alusta alkaen reenata TÄYSILLÄ. Kun katson nyt taakse tätä vuotta - voin todeta onnistuneeni tuossa pelkistetyssä, ison kuvan tavoitteessa = reenata täysillä. Juoksin vuonna 2011 2042km. Nyt on +3900km kasassa. En ois edes uskonut tähän vuoteen tultaessa, että voin nostaa kilsamääriä noin paljon. Ehkä vielä suurempi voitto oli, kun sain tämän vuoden elokuussa jäämään nikotiinin pois kuvioista. Lopetin lopullisesti nikotiinipurkkien ja nuuskien käytön. Täytyy toivoa, että päätös pitää, sillä myös nikotinisti on aina nikotinisti.


             Eli tällainen on tarinani, mistä lähdin, ja miten olen tullut tämän hetkiseen kuntooni. Ja tästähän tietysti jatketaan kohti uusia tavoitteita, josta ensi viikon vuosi 2012 blogissa lisää.


             Toivottavasti esimerkkini on kannustanut edes joitakin aloittamaan elämän muutoksen, liikkumaan, edes jonkin verran. Olen tyytyväinen, jos niin on käynyt. Se on yksi tämän blogini tavoite = innostaa ihmisiä muuttamaan elämäntapansa terveempään suuntaan ja aloittamaan/lisäämään liikuntaa.


           Lopuksi kaksi tekemääni videoklippi tarinaa. Eli tässä ylläoleva tarina pienimuotoisena videoklippinä. Tässä taas vuoden 2012 kertausta tammi-marraskuulta.




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.12.2012