Näytetään tekstit, joissa on tunniste määrämättö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste määrämättö. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

HARJOITTELUKAUSI 2022 - VIIKKO 13 (MÄÄRÄ)

                No niin, lomaviikon määräviikko takana. Huolimatta yli 21h treenimäärästä paino nousi viikon aikana. Taas oli pizza-ilta, nyt nipolaisten kanssa ja viime lauantaina kaverin kanssa. Mutta paino on mitä on. Eipä siitä jaksa taas alottaa. Olkoot mitä on.

                 Lenkit meni hyvin ja jalat ei ole pahastikaan rasittuneen tuntuiset näin pyhä-iltana. Polkumaratonin jälkeen pakotti kyllä. Siin vielä (keskiviikko) painoi sunnuntain 5km vedot ja heti perään maanantaina tehty mäki-polku-tie pitkis. 

                Osa lenkeistä oli raskaalla alustalla tai mäkeä, joten pk2:sta tuli siksi noin paljon.

                Tästä on hyvä jatkaa. Nyt vuorossa kevyt viikko.

 

Ma   * tie/mäki/polkujuoksu
           25,1km/180min
         * polkujuoksu 7,0km/47min

Ti      * lihaskunto/jumppa 21min
         * hiihto 30,3km/134min

Ke     * polkujuoksu 42,2km/293min
      * lumipolkupyöräily 31,7km/125min

To      * hiihto 20,2km/78min

Pe      * polkujuoksu 21,5km/163min

La      * polkujuoksu 25,4km/163min

Su      * kävely 5,4km/53min
           * lihaskunto/jumppa 21min


= 21h 19min

   Juoksu 121,2km
   Hiihto 50,5km
   Pyöräily 31,7km
   Kävely 5,4km
   Lihaskunto/jumppa 42min
   Nousumetrit 1292m


Harjoittelun tehojakauma
    PK1 40%
    PK2 57%
    VK1   3%
    VK2   0%
    MK    2%
 

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.3.2022

tiistai 22. kesäkuuta 2021

JÄRJETTÖMÄSTI RASKASTA SIETÄEN

             Ultrajuoksu, ultrapolkujuoksu on kansanterveydellisesti katsoen ei-niin-järjellä selitettävää. On kysymys siis jossain määrin järjettömästä harrastuksesta, johon täytyy välillä harjoitella myös ei-niin-helposti-selitettävästi. Mennyt viikko oli sellainen. Ken siinä langan näkee, se näkee ja ken ei näe, on se varsin perusteltua sekin. Hieman rinnastettavissa omaan nykyelämään - leegot on vähän levällään, mutta määrä riittäisi, mutta saako näistä yhtä, jää nähtäväksi. 

            Kun viikko on todella kova, voi se alkaa leuhkasti vapaapäivällä. Sitä se oli maanantaina, sillä olin käynyt edellisenä päivänä ottamassa vauhdikkaita 200 metrin vetoja. Tiistaina oli vuorossa sitten pep 57 kilometrin kisareitin tämän vuoden version läpijuokseminen. Siitä kirjoitinkin taannoin.

            Keskiviikkona tuli tarve käydä testaan, miten paljon edellisen päivän ylipitkä polkulenkki tuntui kintereissä. Tuntui, mutta alus liikkui kohtuu okei. Odotettua kankeutta, mutta kellossa ei näkynyt kuin noin 20 sekuntia /km. 10,7km tosi kevyesti, 5:51min /km ja keskisyke 118. 

            Torstaina oli pitkä aamu töissä. Pääsin töistä vasta neljän jälkeen. Nopeasti kotiin ja loput kamat laukkuun, samalla syöden nopeaa päivällistä. Sitten viideltä olinkin Askon auton kyytillä matkalla kohti Kolia. Sääret oli alkumatkasta todella raskaan ja kipeän oloiset. Koitin siinä niitä hieroa ja vettä killittää. Kiva lähtökohta pidennetelly treeniviikonlopulle, kun jalat on juostu jo pihalle valmiiksi - vai oliko kyse vain hetkellisestä harjoitus ylikuormituksesta? 

            Matkalla jalat kuitenkin alkoi hieman kevenemään, joka on harvinaista ylipäänsä matkoilla. Siinä Juukassa syömään mennessä jalat alkoi tuntua jo juostavan tuntuisilta. Ja niinpä sitä tulikin sitten heti mökille päästyämme puettua lenkkikamat niskaan ja lähdin kohti Ryläystä, jonka parkkipaikalle mökiltä oli noin 1,7km matka. Kävin lopulta kiertään Ryläyksen ns. maisemareitin, josta tuli mökiltä mökille matkaa yhteensä 9,9km. Aikaa meni 82min. 347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127. 

            Lenkin jälkeen, vähän ennen puoltayötä, mökin rantaan veteen pesulle. Peruskuvio täällä ollessa. Sitten vähän yöpalaa ja nukkumaan.

            Perjantaina aamulla aamupala ja päivän suunnittelua. Asko lupasi ennen omaa työhommaa käyä nakkaamassa minut Kiviniemeen, josta oli määrä juosta Vaarojen maraton reittiä Ryläyksen kautta mökille. Tuo väli tuntui viime syksynä lohduttoman kovalta. Oli aika palata rikospaikalle. Kiviniemen päärakennus oli palanut kolme viikkoa aiemmin. Lohduttoman näköistä. 

         Vaarojen maratonin reitin varrella on joitakin kauniita kalliopätkiä


            Muutama kuva ja kello käyntiin. Ensin tuossa juostaan Kiviniemestä Kolinvaaran kautta Herajärventielle. Tuo matka noin 3,6km. Siitä sitten kohti Ryläystä. Reitti on kyllä mun mielestä tosi brutaali. Vaikka alussa ja lopussa on hieman reilu kilsa tietä, oli keskivauhtini 8:16min/km, vaikka menin 133 keskisykkeellä, eli PK2 alueella komeasti. Nousumetrejä kertyi 578. Monet alamäet ovat kovin kivikkoisia, juurakkoisia ja/tai jyrkkiä. 

            Ilma oli helteinen, mutta metsässä reitillä oli aika varjoisaa ja juomaa meni vain kohtuullisesti.

            Mökillä näitä piisasi, sisiliskoja


            Iltapäivällä juoksin teitä myöten Ukko-Kolille. Vajaa 8km mäkistä tiesettiä. Askon mökkihän on siitä metkalla paikalla, että lähtipä kumpaan suuntaan tahansa niin aina aluksi on myötämaata ja Kolille päin ihan reilua sellaista, eli palatessa saa aina nousta, päästäkseen perille. Ukko-Kolilta menin Vaarojen maratonin reitin alkua Mäkrän yli ja siitä kisareittiä vastapalloon Peiponpellon ja Ryläyksen parkkipaikan kautta mökille. Tämä päivän toinen lenkki oli hyvävauhtinen. 18km, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134. Jotenkin jalat vain alkoi toimia paremmin, vaikka ne oli jo ennen reissua piestyt.

         Kuva Mäkrän päältä Pieliselle päin


            Illalla huudeilla retkeilleet Sorvojat (Tommi ja Tapani) tulivat majoittumaan pihalle. Heillä oli menossa 250 kilometrin pyöräretki. Me käytiin vielä Askon kanssa katsomassa hänen kartalta hoksaama uusi reitti. Pyörällä tuo tuntui kyllä mäkiseltä ja kiehtovan kovalta sitä kautta. Heti jäi kyteen, että tuo pitää kyllä käydä aamulla myös juosten. Matkaa kertyi 10,7km ja nousumetrejä 152. Seuraavana päivänä juosten 178. Pyöräilessä nousut ei ehdi summaantua, kun vauhti on kovempi. 

Vasemmalta: Mökin isäntä Asko, sekä vieraat Sorvoja Tapani ja Sorvoja Tommi


            Lenkin jälkeen poristiin vieraiden kanssa ja mentiin taas aika myöhään nukkumaan. Seuraavana päivänä oli vuorossa Juuka-Ralli ja tie oli mökin kohdalta suljettu klo.14-21. Muutenkin oli lähtöajatus, josko ottais kevyemmän päivän. 

            Rallipäivän aamulla läksin tosiaan juoksemaan edellisen illan pyörälenkin juosten. Kuten usein ennenkin niin ei ne nousut juoksemalla tunnu niin kovilta kuin pyörällä. Kivan mäkinen reitti joka tapauksessa ja iloista, että jalat liikkui edelleen tosi hyvin määrään nähden. Tottakai ne jumissa oli, mutta jotenkin semmoinen juoksemisen helppous ja tietty taso tuntui säilyvän. Tästä tuli hyvä mieli. 10,7km matkaan meni reilu 61 minuuttia. Keskisyke oli 128, joka oli hyvä rasitukseen ja reitin mäkisyyteen peilaten. Etenkään harjoituskuormassa ei alamäessä syke tee muuta kuin nousee. Ja alamäen jälkeenhän tulee Kolilla aina ylämäki.

            Alkuillasta katottiin rallia. Olihan se aika jännän näköstä livenä ihan tien vierestä, mutta tommonen parikymmentä minuuttia riitti. Tosi surullista, että rallissa kuoli kartanlukija. Tuon uutisen kuulin vasta myöhäisillan lenkin jälkeen. 

            Pikkasen ennen iltaysiä starttasin taas Ryläystä kohden. Ilma oli tosi kostea ja lämmin. Menin nyt Vaarojen maratonin reittiä vastapalloon Ryläyksen kautta kohti Heraniemen tietä. Tuo väli ei ollut ihan niin alamäkivoittoinen sittenkään kuin mikä mielikuva siitä oli. Eka piti Ryläykselle nousta ja Heraniemen tielle (10,4km matka) saapuessa oli jo 350 nousumetriä. Tuolla lenkillä minulla alko migreeni jo 35 minuutin juoksun jälkeen. Se kesti liki puoli tuntia. Onneksi oli lääkkeet mukana. Loppulenkki sujuikin hyvin, kun näki kunnolla. 

            Tämä oli kova lenkki. 18,4km, 522 nousumetriä ja keskisyke 137. Jaksoin vielä ylämäki voittoisella lopun tieosuudella pitää ihan perushölkällä sellaista noin kuuden minsan kilsavauhtia ja lopun tasaisella jopa viiden ja puolen minuutin kilsavauhtia. Tämä oli pirun kova tehoinen leiri, sillä jos olisi halunut kevyemmän setin, olisi pitänyt kävellä paljon enemmän. 

              Viimeisenä iltana alkoi treeni jo näkymään kuoantalossa!?!


            Vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä kiersin Ukko-Kolilta lähtien Vaarojen maratonin loppulenkin osion, 13,3km. Tuo lenkki oli matalasykkeisin. Hieman helpompi reitin alkuprofiili ja runsaampi kävely auttoivat. Silti taas yli puoli tonnia nousua. Alla summaus viikosta ja lopussa viikon yhteislukemat.

             Kolin tyypillistä polkua


            Kolilla meno oli sopivan raskasta, mutta jaksavaa. Hyvää harjoittelua jo valmiiksi rasittuneena. Tätäkin taidetaan tarvita sadan mailin polkujuoksukisojen loppuosan epämukavaa oloa sietääkseen. Lisäksi haastetta antoi päässä vilistäneet monet juoksun ulkopuoliset ajatukset. Elämä on kokonaisuus ja juoksu vain osa sitä. Onneksi :=) 


* Maanantai    Lepo

* Tiistai       polkujuoksua pep 57km reitti     58,0km   7h27min         

                    391 nousumetriä, keskivauhti 7:43min/km ja keskisyke 130

* Keskiviikko   Tiejuoksua 10,7km  63min

                    36 nousumetriä, keskivauhti 5:51min /km ja keskisyke 118

* Torstai            polkujuoksua Kolilla 9,9km 82min

                    347 nousumetriä, keskivauhti 8:15min/km ja keskisyke 127

* Perjantai     Aamupäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 14,0km 1h56min

                    578 nousumetriä, keskivauhti 8:16min/km ja keskisyke 133 

* Perjantai     Iltapäivä

                    Polkujuoksua Kolilla 18,0km 2h4min

                    514 nousumetriä, keskivauhti 6:53min/km ja keskisyke 134 

* Perjantai     Myöhäisilta

                    Pyöräilyä Kolilla 10,7km  32min

                    152 nousumetriä, keskivauhti 20,0km/h, rannesyke

* Lauantai        Aamu

                     Tiejuoksua Kolilla 10,7km  61min

                    178 nousumetriä, keskivauhti 5:43min /km ja keskisyke 128   

* Lauantai        Myöhäisilta

                      Polkujuoksua Kolilla 18,4km 2h11min

                      522 nousumetriä,  keskivauhti 7:06min/km ja keskisyke 137

* Sunnuntai      Päivä

                        Polkujuoksua Kolilla 13,3km 1h44min

                        539 nousumetriä, keskivauhti 7:48min /km ja keskisyke 124   

        

 Yhteensä viikon aikana

Juoksua 153km

Pyöräilyä 10,7km

Harjoitustunteja  18h 21min

Nousmetrejä  3257        

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.6.2021

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - OSA 4

                       HEINÄKUU 2019



              Taisin harjoitella heinäkuussa enemmän kuin koskaan. Ainakin ajallisesti. 80,5h on kuntoilijalle mielestäni iso määrä. Samalla säilyi sivilisääty ja yhteys perheeseen. Pääkin tuntuu ihan jaksavalta. Jalat on kyllä väsyneet. Johan se jossain pitää tuntuakin?

              Nyt on reilu 15 vuorokautta Super PEP 2019 tapahtuman 171km starttiin. Tänään tein viimeisen yli 30km lenkin. En ole hirviän tarkkaan miettiny kisaan lähestymistä, mutta voi olla, etten juokse enää edes yli 20km lenkkejä ennen pufia. Nyt on aika antaa treenin upota - lihasten palautua.

              Perjantaina käyn tutustuun Kaustisten kehuttuihin mäkiin. Tarkoitus hiimailla siellä varsin kevyesti. Ehkä ensi viikollla yksi tiukempi mäkijuoksu. Ehkä 2x10min mäkeen tms. Täytyy kattoo. Nyt mennään palautumisen ehdoilla. Ei vihti pilata vahingossa hyvin mennyttä kesää. Kutina, että oon semmosessa kunnossa, missä en oo ennen ollutkaan. Nähtäväksi jää, riittääkö se vieläkään, mutta taas on semmonen kutina, että USKO on palannut MAALIIN PÄÄSYYN. Tänään huomasin miettiväni lenkillä sitä otetta ja tunnetta mitä pitää painottaa. Aina kai sitä on parhaansa tehnyt, mutta aina on vara kehittyä - kaikella tapaa.


                             HEINÄKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             80,5h                   426,5h
Juoksu                    548,9km              2685,5km
Hiihto                           0km                 487,1km
Lumikenkäily                0km                 178,5km
Kävely                      45,2km                147,7km
Pyöräily                  114,6km                 388,7km

Nousumetrit             6238m                  38 735m


             Eipä tässä tämän kummempia. Tänään tuli tosiaankin reilumpi liikuntapäivä - ja taas vähä vahingossa. Juoksua poluilla 44,2km ja Pyörää 14,6km. 5h28min.


                Super PEP 2019 ilmoittautuminen 57km ja 171km matkoille päättyy 8.8.2019. Samoin pääsee vielä halvemmalla mukaan esim. 26km ja 12km matkoille.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.7.2019

perjantai 27. heinäkuuta 2018

ELÄMYS SEIKKAILU POHJOISMAIDEN VUORILLA

                    Vuosia sitten minulle näytettiin kuvia tuntureilta ja vuorilta. Silloin ne tuntuivat mukavan etäiltä haaveilta. Kuvia näyttänyt ystäväni Pasi Koskinen jaksoi säännöllisin välein muistuttaa, että hän voisi auttaa haaveen toteuttamisessa lähtemällä oppaaksi. Lopulta aika kypsyi ja oli elämysseikkailun aika. Ajankohdaksi valikoitui kesäloman loppupuoli. Vahvasti perhe-orientoituneena miehenä ja isänä ajatus 8 päivän irtaalla olosta perheen luota loi sisälleni ristiriitaa. Täytyi lopulta vain uskaltaa lentää epämukavan kauas pesästä.

                   Lähtöä edeltävä päivä oli ennätys kuuma, kuten jo monta viikkoa on ollut. Nukkuminen ennen junan lähtöä ei onnistunut ja seuraus oli, että Pasi sai noutaa Kolarin asemalta zombin, jolla oli tukka liimaantunut hiestä päähän ja silmät katsoi jonnekkin kaukaisuuteen. Karmeinta oli, että vielä vuorokauden valvomisen päälle täytyi jaksaa matkustaa asuntoauton kyydillä liki 300km Kilpisjärvelle. Matkalla haettiin ruokaa viikoksi ja sen semmoista. Perillä asetuttiin ja liikkeet tuntui yhä kohmeisimmilta. Oli kuitenkin määrä lähteä jaloittelemaan. Ohjelma alkoi heti - ei armoa. No mercy!

                  Lenkkinä oli Saanan huipulle (vähä yli 1000m korkeuteen) juokseminen, käveleminen ja kiipeäminen - jota tuli tyylilajina toistumaan eri suhteissa muinakin päivinä. Keskiössä oli maisemien ihailu ja vuoriopas Koskisen loputon info tulva. Maisemat salpasi, vaikka muuten tietoisuus valvomisen vuoksi oli niin ja näin. Pysyin yllättäen koko lenkin kuitenkin pystyssä ja selvisin kai(?) vähintään välttävästi päivän haasteista. Saanan päälle kiipeämisen haasteellisuuden koin omassa viisi pykäläisessä asteikossa 2/5 tasolle. Lenkkien kestot ja sen semmoiset tiedot laitan tämän raapustuksen loppuun. Malttamattomat voivat sieltä niitä tiirailla. Jossain vaiheessa ilmestyvään matkavideoon tulee sitten kuvia ja videoita enempikin näkyviin. Keskiössä on maisemat, joten koitan välttää jo turhankin monta kertaa nähtyjen herrojen jatkuvaa esille nostoa.

        Kuva Saanan huipulta, jossa tapasimme mm. Rami Oravakankaan.

                 Toisena päivänä heräsin jo puoli kuudelta. Olisi tyylitöntä kuitata univelat samantien. Edessä oli koko reissun pisin lenkki. Paljon minulle uusia kivi -ja maa elementtejä. Tunturialustojen juostavuus oli pääasiassa yllättävän hyvää. Toki ajoittain oli hitaampaakin varvikkoa. Kolmen valtakunnan (Suomi, Ruotsi ja Norja) alueella kulkenut lenkkimme oli kokemusrikas. Ylivoimaisesti laajin kattaus eri maa ja polkutyyppejä. Aika kului nopeasti, eikä perille päästyä meinannut millään uskoa, että olimme olleet lenkillä normaalin työpäivän mitan. Tällä lenkillä ei ollut oikeastaan juurikaan kiipeilyhaasteita. Olkoot kiipeilyhaasteellisuus tässä lenkissä 1/5.

                                 Maisemat olivat kohdallaan kaiken aikaa.


                 Kolmantena päivänä hurautettiin Pasin asuntoautolla pitempi siivu ja aina Signaldaleniin saakka. Maisemat oli henkeä salpaavat - aavemaisen korkeat vuoren huiput näyttivät välillä itseään pilviverhojen takaa. Tunnelma oli paikoin epätodellisen hieno. Lopulta sujuttelimme vuorten väliin Signaldalenin laaksoon, jossa olimme vain 100 metriä merenpinnan yläpuolella kylmävetisen joen varrella. Ideali leiripaikka. Samalla olimme myös kaikkien verkko -ja puhelinyhteyksien ulottumattomuudessa. Pitkä etäisyys kotiin ja pitkä perheestä irrallaan olo oli kaikkein vaikeinta reissun alkupuoliskolla.

                 Vielä samana iltana kävimme ns. "Zig-Zag" polulla, joka johti likellä olleen vuoren juurelle. Siellä menimme jo hieman kiipeilyäkin vaativia baanoja aina noin 1000 metrin korkeuteen. Sieltä löytyi puhelinkentät pienen etsinnän jälkeen ja saimme soitettua päivittäiset nallepuhelut kotiin. Suurin yllätys oli, että noinkin korkealla sai tosissaan listiä jättipaarmoja. Kiva lenkki, jossa takaisin tullessa tuli harjoiteltua hieman suunnistusta polun ulkopuolellakin. Kiipeilyvaativuus tuntui itsestä olevan luokkaa 2/5. "Zig-Zag" polut olivat upeita ja tuli huikea alppitunnelma. Wau!

                        Zig-Zag polku kiemurteli rinteessä.

                  Neljäntenä päivänä oli etukäteen ajateltuna haastavin huiputus. Barras, paikallisesti ilmaistuna "Paras". Sen huippu näkyi jo Kilpisjärvelle, jolloin se näytti jopa mahdottomalta. Hieman jännitti lähteä lähestymään. Vuoriopas Koskinen tuntui olevan puolestaan täpinöissään ja syvänä vuorimiehenä häneltä tuli loputon tietotulva valtaisalla intohimolla artikuloituna. Kerroinkin hänelle jo edellisenä päivänä, että täytyy ihailla hänen paloa asiaan. Vuorioppaan diipissä opastuksessa tulimme vallan vaivihkaa viimeisen edettävän kilometrin juurelle. Edessä oli enää yksi kilometri, mutta 300 metriä nousua (30% keskikulma) kohtisuoraa ylöspäin. Maisema oli kuitenkin yllättäen lempeä ja tunsin olon kaiken aikaa turvalliseksi. Olin jännittänyt turhaa. 30% on lopulta aika ok. kiivetä, toki aina keskittyä täytyy. Viimeisen kilsan juurella oli yhden pariskunnan parempi puolisko kyynel silmässä, kun rohkeus ei riittänyt ottaa tuota viimeistä kilsaa. Lohdutimme häntä, sillä lopulta kyse on vain siitä, mikä kenestäkin parhaalta tuntuu. Täällä vain saa, ei pidä. Kiipeilyvaativuus 3/5.

                  Barraksen huipulle pääseminen oli lopulta paljon helpompaa kuin mitä olin kuvitellut. Suurin yllätys oli, että paarmoja sai listiä Barraksen huipullakin! Sen sijaan maisemat päällä oli vielä ajateltuakin upeammat. Maisema-ähkyä pukkasi tällä reissulla.

                   Pilvien yläpuolella. Barras. 1419m merenpinnan yläpuolella.

                  Illalla paistoimme makkaraa. Ja taisipa olla, että myös tuona iltana jouduimme käymään ainakin kertaalleen alueen amoniakkihuoneessa, jossa istumistekniikkamme kehittyi valtavasti leirin aikana. Jätän tarkemman kuvailun lukijoille mielikuvaksi.



                  Viides päivä. Kestollisesti pisin lenkki ja nukuimme aamulla vielä kaiken lisäksi pidempään, joten edessä oli todella pitkä päivä. Olin positiivisesti yllättynyt, ettei runsaat nousumetrit tuntuneet ollenkaan jaloissa. Edellisen päivän yksi hieman reippaampi (4:37) kilsa tuntui vain vetristäneet jalkoja. Tehot olivat kävelylenkkejen luokkaa (kolmella lenkillä keskisykkeni oli alle sadan), mutta ei sillä ollut väliä. Tämän reissun pääasia oli nähdä upeita maisemia ja se toteutui enempi kuin paremmin ja erittäin hyvässä seurassa. Yritinkin muistaa kiittää Pasia joka lenkillä saamastani tilaisuudesta.

                 Juoksimme viidentenä päivänä ns. Gabbohytan vanhaa sotatietä kohti Peltsania. Nousimme siis Norjassa sijaitsevasta Signaldalenin laaksosta aina helpostikin Ruotsin valtion puolella sijaitsevalla Peltsanin huipulle. Tämän deltajin (Peltsan Ruotsin puolella) tajusin vasta kotona Garminin kartasta. Nyt ei nuoltu enää rajoja vaan oltiin heittämällä Ruotsissa! Heissan vaan.

Peltsan on päältä kuin lentokenttä, jossa on laattakiveä. Huippu 1442m wikipedia.


                Peltsanin retki oli leppoinen lukuunottamatta yhtä hetkellistä myräkkää, jonka aikana sai kaivaa repusta niihin olosuhteisiin tarkoitetut varusteet päälle. Ilma kuitenkin tyyntyi nopeasti ja Ruotsissa (Peltsanilla) paistoi aurinko. Ja leivät maistui, sillä olimmehan nelisen tuntia jo taivaltaneet ja naureskelleet. Matka oli ollut upea, sillä tamperelainen vaellusporukka teki meille sauvoista kunniakujan menomatkalla.  Myös noin 1100 metrin korkeudessa meitä ohjannut poron vasa oli upea näky.
                     Vasa vuoren rinteellä.


                Palatessa erehdyin maatahipovan kevyellä hiipimis askelluksella keskittymään maisemien kahteluun ja vedin pienet pannutukset. Pari nirhaumaa ja matka jatkui. Hyvä muistutus, ettei miehen kannata yrittää liiaksi keskittyä moneen asiaan yhtä-aikaa. Tuon jälkeen otin keskittymistä jalostavan kahden kilsan kiihtyvän pätkän tekniseen myötämaahan 4:35..4:07 kilsavauhdein. Nuo pienet pyrähdykset tuntui aina kuin retkien loppuverryttelyiltä. Tuntui sopivan minun lihaksistolle. Kiipeilyvaativuus 2/5.

               Aamupalan jälkeen seuraavaa ateriaa nautittiin ilta kahdeksan tienoilla! Ruokaa menikin sitten aina lenkin jälkeen ämpäri kaupalla. Vuoriopas Koskinen on myös mainio Kokki-Koskinen.


               Kuudes päivä. Edessä jännittävä seikkailu ikuisen jäätikön vierelle, jos vain päästäisiin. Pasikaan ei ollut tuolla asti käynyt, joten ilmassa oli todellisen seikkailun tuntua. Maisemat oli taas omalla tavallaan huikeat ja Vuorioppaan into huikea. Menomatkalta ei löytynyt kiveä, jonka päälle opas ei olisi kamunut.

                  Opas tähyää suuntaa kiven päällä.


              Mielestäni koko seikkailun vaativin kiipeäminen ja pitkä keskittyminen ennen perille pääsyä. Läpi huikeiden vuoripahtojen. Kiipeilyvaativuus 4/5...

              Etsi kuvasta Pasi ja funtsi suhteellisuutta.


               ... lopulta löysimme lumen ja jään. Kivaa vaihtelua taas. 

                   Jäätikkö. Salaperäisiä näkyjä vuorten välissä.

                     Palatessa innostuin taas rallateleen sotatiellä aina 3:30min/km vauhteihin saakka. Kiihtyvä kilsa kapuloita rentouttaen 4:17minuuttiin.

                     Lenkin jälkeen tuttuun tapaan peseydyimme ja söimme. Eli ihan peruseloa. Sitten siirsimme leirimme noin 30 kilsan päähän Suomen rajasta, Heligskogeniin. Sieltä löytyi tosi idyllinen paikka ja saimme totaallisen oman rauhan jälleen. Mukava tuuli piti itikat hiema loitompana. Paistoimme makkarat. Olo tuntui jopa hieman hoikemmalta. Olimme myös terveitä molemmat.

                   Seitsemäs päivä ja maisemamatkailu jatkui jalkaisin. Pasi johdatti meidät upealle hiekkatielle, jossa nousu tuntui jatkuvan loputtomiin. Pasi kannusti juoksemaan minua omia menojani mäen päälle. No, juoksin sitten omaa rentoa tahtia alakynnyksen tuntumassa. Kilsaan tuli 71 nousumetriä (7% keskimääräinen nousu) ja se otti aikaa 6:25minuuttia. Tuntupa mukavalta.

                 Nousumetreillä ei nyt enää täysin hulvattomasti mässäilty, mutta tulipahan niitä tällekkin retkelle yli 600 metrin edestä. Ylimmästä paikasta näki aika kivasti mm. tuon ylös kapuavan hiekkatien. Kiipeilyvaatimus 1/5.
              Heligskogenin maisemia.

      
                 Lenkin jälkeen peruskuviot ja siirsimme leirin Suomen puolelle Ropin pirttiin, jossa oli tosi idyllinen leirialue. Matkalla satoi vettä ku aisaa ja ukkonen pauhasi. Lämmintä oli perillä 12 astetta. Hurjat viestit kotiseuduilta kielivät yli 30 asteen lämpötiloista. Takki päällä niitä mietin ja jopa niitä odotin.

                Ropin pirtissä kävimme saunomassa ja Vuoriopas uimassa (hengähtämässä raskaan opastuksen hikiänsä raikkaaseen veteen). Pian oli taas iltavellin aika ja nukkumatti. Tosin meitä alkoi jo reissu niin naurattaan, että taidettiin naurun remakassa nukahtaa.


                 Kahdeksas ja viimeinen päivä. Heräsin Pasin huomenten toivotuksiin. Hyvä yö jälleen takana. Asuntoautossa tuli nukuttua kauttaaltaan hyvin. Pikainen aamupala ja nyt jo varsin kotoisen tuntuisille, soisille alustoille. Lenkissä oli vieläkin enemmän jo palauttelun makua ja siitä jäi kiva loppufiilis. Enää ei ollut ohjelmassa kiipeilyä vaan puhdasta juoksua/kävelyä. Rento ja kiva elämysseikkailu oli juoksujen osalta pulkassa.

                   Olin Lapissa - eihän uskois?

                 Enää olisi kotimatka, joka kestikin sitten liki kellon ympäryksen verran. Pasi vei minut Kolarin asemalle. Matka meni mukavasti, mutta liki seitsemän tunnin junamatka oli sitten jo toinen luku. Kuuba oli suhteellisen sekaisin, kun laitoin aamulla viiden jälkeen vasta nukkumaan ja heräsin jo puoli yhdeksän. Voidaan melkein sanoa, että ympyrä sulkeutui. Nukkumatta reissuun ja nukkumatta takaisin.

                  Miltä nyt tuntuu? Kokemus oli odotetun upea. Kiitollisuus näkemästä on monitavoin suuri. Opastus, sää ja terveys tulee ensimmäisenä helposti mieleeni. Kiitos vielä kerran Pasille! Fyysisesti reissu oli paljon helpompi kuin ajattelin. Huolimatta runsaasta ulkoilusta (yli 36 tuntia ulkoilua, josta tehokasta menoa yli 28 tuntia),vähää unta lukuunottamatta tunnelma kropassa on varsin vetreä. Jalkaterät heilahtelee iloisen vaivattomasti kohti pakaroita. Tästä on kiva jatkaa turvallista peruseloa kotimaisemissa ja mukavaa arkea perheen kanssa.


Alla lenkkien datat, joita ne kiinnostaa.













(liik-
(oma










keellä)
max.








liik-
keski
177)




nousu
koko
keellä-
vauhti
keski
päivä
matka
metrit
kesto
oloaika
min/km
syke













1
16,6
761
2:51
2:32
9:10
117
2
43,5
1231
7:16
6:18
8:42
109
3
18
1010
3:41
2:54
9:41
114
4
16,9
1338
4:11
2:56
10:23
105
5
36,4
1603
7:22
5:46
9:30
101
6
20,4
1019
5:16
3:38
10:41
92
7
18,6
631
3:13
2:45
8:54
98
8
14,5
247
2:14
2:01
8:23
99













Yht.
184,9km
7840m
36h4min
28h50min







           Tässä olen matkalla kohti Peltsania Ruotsin puolelle.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.7.2018    

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

TEIN BJÖRGENIT

                        Testasin viime viikolla kuntoani I-SR2014 Talviperhereitillä ja huomasin olevani en vain parhaassa kunnossani harrastukseni aikana vaan myös parhaassa suoritusterässä, vaikka olin jumissa edeltävien päivien kovista harjoituksista, mm. vertikaalitonnista. 

                    Niinpä suuntasin tälle jo toki aikaisemminkin suunnitellulle määräviikolle entistä enemmän paneutuen kuntopohjan edelleen kasvattamis ajatuksella. Tein siis Björgenit! Sillä erotuksella, että Björgen totesi kuntonsa olevan riittävän muihin nähden ja läksi näin Olympiatalvena varmistamaan menestyksen Olympialaisissa jatkamalla kovaa reeniä kilpailun sijaan. Minä puolestaan huomasin olevani ennätyskunnossa omiin entisiin tuloksiin verraten ja siirryin takaisin perusharjoittelun äärelle. Sinne, josta sitten kaivan talven hedelmät kevät auringon alla. Olipas kuvaus. 

                     Alla tämän viikon toteuma. Kuten torstai-illan lenkistä huomaa, on suorituskyky tasooni nähden hämmästyttävän korkea. mm. väli 2-6km @4:20 vauhtia 138 keskisykkeellä. Onhan siinä jo housuissa pysymistä. Ja jos joku luulee, että olen laihtunut niin voin sanoa, että en ole. Samoissa pyörii elopaino. Näin harastaja hyväksyy paremmin itsensä kuin kriittinen kilpaurheilija tai muuten vain itseensä fiksoitunut lajitoveri. 

                    Koska juoksen hyvän olon tunteen saavuttamisen lisäksi kehittyäkseni ja löytääkseni omat rajani omien rakenteiden sisällä (perhe ykkönen ja vasta sitten muut hömpät, kuten tämä juoksu) niin nyt määräviikon jälkeen koittaa siitä palautuminen/normalisoituminen. Sain vihdoin vähän yllättäen huomiselle 90min hieronta-ajan, joka muuttaa hieman ensi viikkoa. Ohjelma joustaa harrastajan mukaan. Vähän niin kuin urheilijoilla (hah,hah,hah..). 

                    Ensi viikon määrä jäänee selvästikin suunniteltua vähäisemmäksi, mutta alla olevan kaltaisen viikon jälkeen se ei ole ollenkaan huono asia. Ja olenhan 43 vuotias ja tarvin myös aikaa, että harjoittelu uppoaa. Tässä on vielä elämäni ykkösasian, oman rakkaan perheen lisäksi myös leipätyö hoidettavana. Se on tosin niin huono palkkasta, että sitä joutuu tekemään pienellä rahalla ja samalla haaskaamaan kallista jouto aikaa. Joulun teko nilikuttaa. Siis oikeasti. Joulun teko. Jouluhan tulee itsestään. Niin se lukee ainakin minun kalenterissa. Mitenhän Joulukorttejen lähettämisen tavasta pääsis irti? Se tapahan on niiltä ajoin peräisin kun ei ollu puhelimia millä olis voinut Jouluja toivottaa. Onko Hyvää Joulua toivotus parempi kuin Hyvää Joulua? Paljon aikaa vieviä manereita kun pitäisi keskittyä nauttimaan vain hetkestä - Joulusta. Koko Joulusta on tehty ihmeellinen myytti, josta rauhallisuus ja kiireettömyys on kaukana. Minusta pitäisi olla päinvastoin. Eiköhän jo ens Jouluna lopeteta jonninjoutava hössötys?

Määräviikko 190km

Ma (Yövuoro loppuu aamulla )
Aamu: -  Ilta: 16km

Ti (vapaa)
Aamu: 33,5km  Ilta: 17km

Ke (vapaa)
Aamu: 25km  Ilta: 10km

To (aamuvuoro)
Aamu: -  Ilta: 8km (matolla @4:55, avg.syke 124!)

Pe (iltavuoro)
Aamu: 10km  Ilta: -

La (vapaa)
Aamu: 30km  Ilta: 7,1km

Su (vapaa)
Aamu: 25km  Ilta: 8,4km

 Kesto: 18h 22min
Keskivauhti:  5:48min/km
Keskisyke:  119 (67% maksimista)
Nousumetrit: 608m
Muutama kilsa hidasta pätkää, muuten pääosin ok. talvialusta.

 Ehdin antaa torstaina haastattelun Toni "Don" Validon "Donniksen Leposohva Show´ssa"
 Onni Vähäaho, Nivalassa 17.12.2017

torstai 30. marraskuuta 2017

MARRASKUU 2017

                    Onnistuin luovimaan työkuviot pomoni siunaamana sillä tavoin, ettei tarvinnu kuin sen yheksän kertaa työvuoroa käyä tekemässä. Kiitos siitä BOSS´ille! :) -"Näitä enemmän niin ihmiset pelastuu" (Jope Ruonansuu).

                    Marraskuu oli ensimmäinen harjoittelu kuukausi sitten menneen kauden. Kuukausi onnistui nappiin. Pysyin terveenä ja olen nyt kuukauden viimeisenä päivänä sopivan rasittunut sekä fyysisesti, että henkisesti. Mistä sen sitten tietää? Siitä, että avainharjoitteissa joutuu jo hieman keskittyyn. Joutuu hieman pinnistelemään, jotta paketti pysyy tarkoituksenmukaisena, eli juoksu rentona ja hyvällä tekniikalla. Pientä perseen laskemista saattoi olla jo kenties tänään reippaassa juoksussa?

                   Usein vähemmälle huomiolle jäävä henkinen puoli on tuntunut myös olevan joinain hetkinä kipupisteen tietämillä. Pää on meinannut jäädä viime päivinä suttaan joihinkin asioihin, mutta olen toistaiseksi päässyt niistä eteenpäin ottamalla asiat käsittelyyn. Väsyneenä/rasittuneena monet asiat tapaavat paisua isoimmiksi kuin ovatkaan. Onneksi kaikki on suhteellista, eikä minun henkinen väsymys ole kovinkaan syvää luokkaa. Jos vaikka vertaa legendatarinoihin entisajan henkisistä lukkotiloista. Valovuoden päässä on ns. "entisen isännän tarinoista", jossa ukko ajoi akan ja perheen kuusen alle kerran kuussa. Ennen vanhaa on ihmisillä ollut aika alkeelliset eteenpäin meno konstit. Ukot on juoneet kirkasta ja muu perhe on ollu pahimmillaan navetan lämmössä turvassa ukkojen hulluuksilta. Ajat on "hieman" parantuneet, vaikka paljon nykymaailman suffeli meininkiä moititaankin.

                   Olen koittanut panostaa nukkumiseen nyt vapaapäivinä. Toissayönä 10h, viime yönä 9h. Sillä taktiikalla illalla nukkuun, että herään sitten uuteen päivään, kun silmät aukeaa. Ei siis mitään herätyksiä, ei aikatauluja. Ja hyvin on ehtinyt. Kannattaa kokeilla. Kyllä tämä maailma pyörii akselillaan, vaikka me joskus vähä levättäis pidempään. Kaikki kiire on itse aiheutettua.

                  MARRASKUU

Juoksua   562,4km  
Nousumetrejä  4092
Nopeaa kävelyä  7,1km
Harjoittelua   61h 37min 
Kuitenkin 7 TÄYTTÄ lepopäivää juoksusta!



                  Joulukuussa homma muuttuu jo sen vuoksi, että olen marraskuun 9 työpäivän sijaan töissä 16 päivänä. Vapaata toki edelleen muhkeat 15 päivää. Harjoittelumäärä hieman tippuu. En osaa sanoa miten paljon, sillä se riippuu osin tuntemuksista. Joulukuussa työ rytmittää enempi harjoittelua. Toisaalta kovan marraskuun jälkeen ei haittaa, vaikka harjoittelumäärä hieman tippuisi.

                 Se että ollaan vasta siirtymässä Joulukuun puolelle on rauhoittava ajatus. Joulukuun aikana yritän arvioida voima-arvojeni riittävyyttä suhteessa omaan tasooni ja kehitykseeni. Tarvittaessa otan esim. kahden viikon voimajakson jossain kohtaa, jolloin käyn puntilla ottamassa jalkoja, sekä keskivartaloa ja juoksen vain palauttavaa/perushölkkää siinä ohessa. Mutta katsotaan. Aikaa on, eikä vielä tarvi päättää mitään.

                Joulukuussa tulen tekemään ainakin kaksi testijuoksua. Katsotaan niitäkin sitten lähempänä. Pitää vielä miettiä mitä ne on. Yksi vaihtoehto olisi 10km mattojuoksu 1% nouskulmalla. Tämän vuoden tammikuun alussa, viime talven parhaassa terässä se meni aikaan 41:48. Viitteitä on, että nyt voisin olla omiin ennätyksiini verrattuna aika hyvässä kunnossa jo pienelläkin löysäyksellä. Pientä löysäystä kuitenkin on noin 3-4 viikon välein (2+1 tai 3+1 rytmillä, kova+kevyt mennään) ja pienet testijuoksut piristävät harjoittelua ja antavat askeleeseen oman hyvänsä jatkoa ajatellen.

               Toinen  vaihtoehto on, että juoksen ns. Vinnurvan perhereitin testimielessä tai Pyssymäen talviperhereitin. Katsotaan vähä tuota säätäkin ja mm. reitin kuntoa.

               Eli sangen mukavin ajatuksin kohti Joulukuuta. On mukavaa harjoitella, kun saa olla terveenä ja ympärillä on paljon hyviä ihmisiä.

ALAMÄKIJUOKSU TEKNIIKKAA MAAILMAN HUIPULTA





Onni Vähäaho, Nivalassa 30.11.2017      

tiistai 14. marraskuuta 2017

SATSAUS HARRASTUKSEEN - ELÄMÄÄN

                       Tarjotaanpa mahdollisuus hypätä kyytiini viikoksi. Otin töistä virkavapaata ja lomaa muiden vapaiden jatkoksi. Satsaan harrastukseen ja elämästä nauttimiseen ylipäänsä. Jäisin kokonaan "oloneuvokseksi" mikäli talous antaisi myöden. Vielä se ei ole kuitenkaan mahdollista, mutta siihen suuntaan mieli halajaa.

                       Tässä pääsette seuraamaan mitä elämä on, kun harjoitellaan määrää - omalle tasolle kovaa harjoittelua. Viikkokilsa tähtäin on jossain 170-200km välissä. Ei pelkkää päällystetietä vaan paljon hankalakulkuista polkua myös. Se pitää huomioida aina viikkokilsoja huomioitaessa.

                       Olen kuullut paljon pohdittavan minun perhe-elämän järjestämistä. Tässä kerron hieman myös siitä, miten huomioin ja järjestän tämän haasteellisen yhtälön kovan harjoittelemisen ja perheharmonian välillä. Haluan olla enempi isä ja aviomies kuin harrastuksen oma. Järjestys on näin ja pysyy näin. Se on minun valinta. Luovimalla pääsen kuitenkin harjoittelemaan itseäni tyydyttävällä tasolla. Se on palkitsevaa.

                        Nyt on varhainen tiistai-aamu, kun alan tätä jäsentään. Tämä kirjoitus PÄIVITTYY päivä-päivältä. On mukavaa, jos laitatte kommenttikenttään ajatuksianne. Ne rikastuttavat matkaa :=)


MAANANTAI


                      Herään noin puoli tuntia ennen herätystä. Noin puoli 7. Kaikki nukkuu. Vaimo menee tänään yövuoroon, joten hän nukkuu pitkälle iltapäivään. Tyttö menee kouluun kymmeneksi. Neljäsluokkalainen. 21-vuotias poikani (autistinen) käy toimintakeskuksessa oman kalenterin mukaan. Hän asuu äidillä. Olemme kuitenkin jatkuvasti yhteydessä ja hän käy meillä niin päivä kuin yökylässä.

                     Hyödynnän aikaisen heräämisen tekemällä riisipuuroa. Tytön toive ja vaimollekin maistuu. Omakin hyvinvointi alkaa perheen hyvinvoinnista. Kun antaa niin saa. Tyttö onkin innoissaan herätessään riisipuuron tuoksuun.

                     Lähden viikon ekalle lenkille klo.8:44. Ehkä reilu 32kilsaa. Juoksen ensin Pyssymäelle. 7,2km ja 57 nousumetriä. Sitten juostaan ystäväni Keijon kanssa Nivalan Suunnistajien mainio polkujuoksureitti. 18km ja 123 nousumetriä lisää. Käydään melkoinen keskustelujen aihemiljöö Keijon kanssa läpi. Kiitos vielä!
                     Jatkan matkaa kotiinpäin. Innostun vielä hieman kiertelemään. Matkaa kertyy lopulta 35,1km ja 207 nousumetriä. Lenkin kesto noin 3h 44min. Keskivauhti 6:22min/km. Keskisyke 122. Eli varsin matalatehoista. Niin oli tarkoituskin. Nousut ja tekniset polut hieman nostavat sykettä.

                     Saavun kotiin. Syön ja peseydyn. Ja syön lisää. Olen 2h ihan kanveesissa. Makaan sohvalla kuin laitapuolen kulkija. Ultrajuoksijan harjoittelun vaiettu salaisuus. Me ollaan välillä aika puhki. Se toisaalta saattaa tarkoittaa vain kahta tuntia ennen fenix-lintu-efektiä. Nousen väsymyksestä, kun tyttö tulee koulusta ja vaimo herää. On aika aviomies-Onnin :)

                     Keittiön raivausta. Käyn kaupassa. Teen aamuisen riisipuuron jatkoksi Spaghettia ja jauhelihakastiketta kahden päivän annoksen. Syön välillä salaattia. Sohvalla rönöttäessä otin viereeni pari jäätelöä ja lakritsia. On saatava energiaa, että jaksaa.

                    Kello 17:00 lähden toiselle lenkille. Nyt vain 10km. Tasaisella tiellä. 10 nousumetriä! Tämä on mahdollista vain Nivalassa. Keskivauhti nyt 5:51min/km. Alku oli tosi hidasta käynnistymistä. Keskisyke monille puhdas kävelysyke. 115. Kyllä, kyllä noillakin sykkeillä voi saada juoksunomaista askelta aikaiseksi. Täytyy vain ensin vähän harjoitella.

                    Seurustelua perheen kanssa joka välissä. Se on kuin tankkaisi bensaa itseensä. Siinä vain bensaa menee letkun molempiin päihin. Tsekkaan myös lenkkidatoja siirtäessäni lenkkiyhteisön kirjoituksia ja kommentteja. Yksi tuttuni kuulostaa olevan samassa jamassa. Määrää tykitetään. Hän on istunut vartin ruokapöydässä ja pohtinut miten jaksaisi kävellä kahden metrin päässä olevalle jääkaapille. Se on jännä miten voi olla hetken ihan kuollut ja nousta taas jopa lenkkeily kuntoon. Se on sitä itsensä ylittämistä ja rajojen siirtämistä. Ultrajuoksuharjoittelu. Itse kisatkaan kun eivät ole mitään mannapuuroa ja mansikkaa.

                    Törmään vielä ystäväni blogiin. Hän on kirjoittanut otsakkeella KATOLLA. Luen väsyneenä, että KATKOLLA. Tämä hauska kirjaimella väärinluku herkistää laittamaan otsakkeesta puujalka huumoria kommenttiin. Piristystä lappiin! ;=)

                    Täyttä elämää. Sitä oli minulle kovan määräviikon ensimmäinen päivä. 45,1km ja 217 nousumetriä. Juoksua 4h42min. Tarina jatkuu. Tulette myös huomaamaan, että viikossa on rytmiä. Eli myös lepoa, jolloin kropalle annetulle kovalle harjoitukselle annetaan hieman aikaa ns. upota kroppaan.


TIISTAI


                     Lihakset on aika jumissa ja kello on hieman yli neljän. Yö oli hieman levoton. Ensimmäinen päivä ei ollut alun alkaenkaan mitenkään helppo, mutta ei nyt ihan vaikeakaan. Tässä vaiheessa harjoittelua, kun ensimmäiseen pääkisaan on aikaa 6½ kk on aika uida ultravesissä ja harjoitella toimintaa myös hetkellisesti ei-niin-virkeänä. Tosin pitää olla kokemusta ja tuntemusta miten syvälle uskaltaa antaa mennä.

                     Tyttö nukkuu ja menee taas aamulla kouluun. Vaimo on taas yö töissä. Mies siis vapaalla ja juoksee vain. Tämä on tätä nyky Suomea, hah-hah-hah! On siis taas aikaa juosta. Ja se käytetään HÄRSKISTI hyväksi. Aion nimittäin lähteä vaimon tultua töistä kiertämään PEP57km lenkin., eli koko Iso-Sydänmaan vaellusreitin, joka on kisareittinä todellisuudessa aika jämpti 58km. Raportit kertoo, että siellä on nyt TODELLA märkää. Eli kehityksen kehto odottaa.

                    Hieman jännittää miten varpaat jaksaa reissun. Onneksi mittari on "vain" nollissa. Katsotaan. Varusteet pitäis nyt puoltaa sitä. Jos kaikki menee hyvin olen kotona, kun tyttö on tullut 1½ aikaisemmin koulusta ja vaimo herännyt vajaata tuntia ennen. Ehdin taas iltatankille sopivasti. Ehkä tulen tipahtamaan sohvalle jorisemaan. Katsotaan. Palataan illalla tai huomenna viimeistään. Tarina jatkuu...

                   Päivän pitkälenkki tehty. I-SR2014 koko lenkki, eli pep57km kisareitti siis. Matkaa kertyi 58,5km. Keskivauhti oli kaikkine pysähdyksineen päivineen 8:45min/km. Keskisyke lepponen 122. Lenkin data tässä. Kummasti pistää nöyräksi, kun on edellisenä päivän juossut 45km ja ylävartalon ympärillä noin 5kg edestä kannettavaa. "NonSupport", eli ilman huoltoa tai täydennyspisteitä tämä lenkki. Tasaista taaplaamista. Suot oli sulia ja mutaa oli ennätyspaljon. Liukkautta. Ennätysmäärä kaatumisia. Jaloissa Hoka One One ATR Challenger 3. Hyvä lenkki.

                 Mitä hain tällä? Saattaa jollakin tulla mieleen? Elikkä tarkoitus oli väsyttää maanantaina vähän jalkoja (35km + 10km). Sitten perään miehekäs pepin 57km lenkin kierto valmiiksi hieman väsytetyillä jaloilla ja mielellä. Siihen nähden käsittämättömän helppo lenkki. Ei mitään vaikeuksia. Varpailla meinasi olla soilla kylmä,mutta juoksemaan päästessä aina suli nopeasti. Pari pykälää syke olisi ollut matalampi vielä tuosta, jos ei ois joutunu soiden jälkeen juokseen hetken vähän reippaammin, saadakseen veren kiertämään jaloissa.

                  Lenkin jälkeen tykkään viruttaa/pestä kamppeet ja huoltaa tavarat. Sitkeää hommaa. Mene herkästi 20-30min. Ja syödä sekä juoda pitää hyvin. Otin lisäksi reilun tunin unet. Heräsin kuitenkin jo neljän jälkeen. Alla muutama kuva lenkiltä.


                                   Iso-Susilehto noin 15km kohdalla.


                               Samalla kohdalla Movember viikset näkyviin.


                    Reilu 45km jälkeen tällaista haastetta. Lahnaoja paluupuolella. 
Tässä pahimmillaan näkyny vain kaiteet, joten nyt oli jopa odotettua helpompi hoitaa tämä.

                  Jalat ei nyt olleet oikein normaalit ennen tätä viikkoa, joten täytyy olla tyytyväinen tähän astiseen. Koitetaan työstää.

                 
KESKIVIIKKO


                 Unta tulee ehkä 6-7h. Saisi olla enemmän. Toisaalta olo on yllättävän pirteä. Latausta? Olen innokas erikoisharjoittelija. :) Vaimo tulee taas yövuorosta. Työn raskaan raataja. Nähdään taas koko perhe aamulla. Nautin, kun on aikaa. Tänään on tarkoitus juosta noin 30km.

                  Aloitan noin puoli 10 aikaan. 22km lenkki. Käynnistyn kilsan aikana ja sitten on tunnelma liki normaali. Onko tämä nyt liian kevyt rypäs, kun on näin helppoa? Edellisenä kahtena päivänä kuitenkin 103km juoksua. Pitäisi tuntua. Tietysti syy on siinä, että olen malttanut mennä tarpeeksi kevyesti. Se on näissä ryppäissä A ja O. Muuten tulee noutaja. Tietysti on myös jo vähän kuntoa harjoitella. Nimittäin aina kauden jälkeen joutuu vähän ensin harjoitteleen nöyrästi, jotta voisi aloittaa varsinaisen harjoitelun, johon kuuluvat erilaiset "avainreenit".

                  Aamun 22km lenkillä juoksen eka 11km vastatuuleen, mutta toisaalta enimmäkseen myötämaahan. Palatessa tossu on aluksi tosi raikas ja olen onnen kukkuloilla. Lopulta takamus alkaa painaa viimeisillä kilsoilla. Tuulikin tyyntyy. Luikin sisälle.

                  Käyn pikaseen tytön kanssa kaupassa. Tuttu pariskunta hypistelee vauvansukkia. Syntyy mielikuvia. Puhutaan kuitenkin muista aiheista. Mukava olla hetki sivilisaatiossakin :)

                  Iltapäivällä koko perhe taas yhdessä. Sanojen täyttämä huusholli. Kaikilla on ollut ikävä toisiaan. Puhetta riittää. Syödäänkin yhdessä. Pitkästä aikaa. Vuorotyöläiset on omituisia aikatauluiltaan. Syödään kuulkaas pizzaa ja jälkiruuaksi munkkipossu ja kahavetta. Energiaa kuluu!

                  Iltapäivällä otan tunnin unet. Kangistun. Aina se ei mene niin ku trömsössä. Illan huoltava korostetun kevyt lenkki on ryppään raskain ja kankein. Johan se alkoi tuntumaan!

                 Hölkkään 10km. Ei jaksa enää. Mieli on kuitenkin tyyni. Ei tarvi jaksaakkaan. Voi kuunnella vaikka omia ajatuksia. Sen verran on aina luottoa, että kotiin tullaan. 10km data tässä. Hankala tunnistaa minun lenkiksi?

                  Lenkin jälkeen tenttaan vähän tyttöä, kun hänellä on huomenna sanakokeet koulussa. Perhe-elämä on ihanaa. Siinä on tunnetta. Naisvaltaisessa perheessä saa nähdä myös nopeita tuulen käännöksiä. Ehkä se auttaa teknisissä laskuissa poluilla, kun on tottunut nopeisiin muutoksiin?

                 Huomenna on taas koulupäivä ja isällä TIETYSTI vapaapäivä. Vaimo aikoi mennä jouluostoksille kaverin kanssa. Pitäisikö minunkin aktivoitua sellaiseen? Mutta Joulu - sehän on vasta ens kuussa? Taidan ottaa tänään pari (sata) olutta ja nukkua huomenna pitkään. Ainakin yli seittemään!  Joskus pääsen kymmeneen ja onhan se upeaa.

 
                  Ma - Ke tuli juoksua 135,6km. Aikaa meni 16h 26min. Keskisyke oli noin 120. Nousumetrejä tuli 494. En siis erityisemmin tunkannut. Kilsoista 58km oli raskaalla pep57km reitillä. 18km helppoja polkuja. Loput tietä.


                  Tostai - Lauantai on lepoa/palauttavaa hölkkää. Kirjoittelen jotain niistäkin päivistä. Sunnuntaina on sitten Nivalan Polku ry järjestämä ILMAINEN polkujuoksupainoitteinen harjoituskisa. Kannattaa tulla. Juoksen itekki pisimmän matkan. Eli 19km. Juoksen sen täysin harjoitusmielessä. Korkeintaan 150 keskisykkeellä. Eli helppoa reipasta.

TORSTAI


                   Suunniteltu vapaapäivä juoksusta. Asiaa helpotti edellisillan rentoutuminen musiikin ja nautintoaineiden kanssa. On selvää, että pillillä pirtelöä olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Silti täytyy iloita, että nukuin todella pitkään. Heräsin vasta 11 jälkeen! Puhelimessa olikin paljon viestejä. Toki puolet niistä oli Opus K:n pohdintaa ultrajuoksuharjoittelusta. :)

                   Hetihän sitä pitää syömään alkaa. Ja pian olinkin jo matkalla Keijon kyytiin ja matkasimme Iso-Sydänmaan reitille pitkostusta naulaamaan. Eihän sitä aivan jouten osaa olla.


                   Pitkään, kun nukkuu niin päivä joutuu. Eipä muista hetkeen milloin olisin ehtinyt vasta iltapäivällä puoli neljän maissa tsekata nhl-tuloksia.  Päivä meni aika perussetillä; ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Tytön kuljettamista kylään ja pois.

                    Nyt illalla mieli olisi tehnyt jo lenkille. Jalat on hyvin keventyneet menneiden tuntejen aikana. Oven karmeihin onkin tässä jo nojailtu ja syöty tukevasti. Pensaassa väijyy kylläinen leijona valmiina kirmaamaan. Maha on kuitenkin täysi, joten odotetaan huomiseen, vaikka MELKOISESTI ois kutkuttanut lebokypä nakata, Tuomas Keisteriä lainatakseni.

                   Täytyy olla yhtä-aikaa kiitollinen ja hieman ihmeissään miten nopeasti olen palatunut menneen kauden jälkeen uudelleen tällaiseenkin harjoittelukuntoon. Palautuminen lenkeistä seuraaviin on alkanut sujumaan varsin lupaavasti. Olen nähnyt läheltä kuinka hyvä ystäväni painii ankarassa ylirasitustilassa viime kaudesta. Upea kausi, mutta joskus se kauden viimeinen kisa voi olla kohtalokas. Siinä on kuitenkin myös hyvä puoli. Oppii tuntemaan kehoaan. Tietysti tuollaista ei toivoisi, mutta siitä ystäväni tulee nousemaan. Yhdessä seurataan miten palautuminen sujuu. Voimia ja malttia! Vedämme samaa köyttä.


PERJANTAI


                      Pikkasen turpea olo aamusta. Painolukema vastaa tunnetta. Pari kiloa normaalia korkeammalla. Määrässä se tahtoo seilata. Ruokakin maistuu.

                      Jalat tuntuu kivan toipuneilta alkuviikon (ma-ke +135km) määrästä. Käyn vaihteeksi Pyssymäki-Vinnurvatiellä kympin. Pikkasen siinä on mäkeäkin, kun Kokkola-Kajaanitieltä lähtee. Loppua kohden jalka on jo lähellä normaali askellentoa. Tosi kivaa, että näin hyvin hölkkä sujuu määräviikolla. Palautumisvalmius alkaa olemaan normaalia. Hymyssä suin ajelen kotiin.

                    Päivä menee taas normaaliasioissa. Kaupassa käyntiä. Asioilla käyntiä. Perheen kanssa seurustelua. Myös Nivalan polku ry:n asioita tulee hoidettua. Nyt meilläkin onnistuu maksaa TYKY liikuntaseteleillä niin Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun kuin Suomen pisimpään polkujuoksuun, Pyssymäki Ultra Festivaliinkin. Ei muuta kuin klikkaamaan sisään! Tavoitteet motivoi!?!?

                    Iltapäivällä ajattelin käydä lyhyesti ja vauhteja vaihdellen. Ulkona olikin oikea rospuuttokeli. Kaikkea mahdollista alustatyyppiä oli tarjolla. Ei mikään ideaali rallattelu keli, mutta nyt ei ollutkaan tarkoitus mitään optimivauhteja hakea vaan jaloille vähän verta kierrättävää vaihtelua. Ja siinä onnistuin. 6km lenkki oli kiva ennen oman naisväen kanssa vietettyä syöntikeikkaa Nivalan puustelin pizzabuffettiin. Olihan kiva reissu!

                   Tälle viikolle kasassa on nyt 151,6km. Huomenna tulee sellainen aktiivisen levon päivä. Ehkä 5km kevyt lenkki,mutta muuten löhöilyä. Katsotaan sitä sitten huomenna tarkemmin.



LAUANTAI


                   Unelmien lepopäivä. Sen ei tarvi välttämättä olla Ibizalla cocktaileja vaan ihan kotona olevaa nautittavaa käsehtemistä. Hidas herääminen. Suorastaan valuminen päivään. Ruoanlaitto. 2-3 päivän annos keittoa. Nam! Kaupassakäyntiä. Joulunavaus Halpa-Hallissa. Tunnelmaa? No ei. Minusta ei Joulu lähde vielä marraskuussa. Kaupallista. Hyi. Ahneus ei ole pelkästään kansansairaus, se on globaali ilmiö.

                    Tyttären kuskantaa. Välissä 5km ylikevyttä hölkkää. Mieli on super rauhallinen. Tuntuu kuin sulaisin hieman liukkaalle tielle. Päätän olla katsomatta kelloon. Nautin vain ilmasta ja sisäisestä superfiiliksestä. Lopussa lyhyt jalkojen vapautus noin 4min/km vauhtiin (katsoin kotona datasta). Lopulta data aika hyvä, vaikka liukkaus sitä heikensi, sekä kiireettömyys tasoitti: 5,0km, avg.syke 119, keskivauhti 5:29min/km. 

                    Kotona taas kohta. Pienten mutkien jälkeen. Soitto pojalle. Autistinen poikani on iloisella ja vapaalla mielellä. Aikoo tulla huomenna kylään! Ilo on ylimmillään. Päästään taas hassutteleen ja halaileen. Odotan.

                    Illalla muutama tunti täysin omaa aikaa! Avaraluonto ja NHL. Siinä se. Sohvalla röhnöttämistä ja erilaisille ajatuksille nauramista. Olen ns. latauksessa.



SUNNUNTAI



                    Final Countdown. Herään virkeänä jo viiden jälkeen. Elopainokin on normalisoitunut. Luen eri juttuja ja törmään tiukasti seuraamani Toni "Don" Validon yltiöhauskaan blogipostaukseen ja siinä olevaan linkkiin (juoksufoorumin puolelle) rapsasta 10km huikeasta vedosta 34 minuuttiin! Tämä mies pitää saada Pyssymäelle! Eikös vaan?

                    Tänään ohjelmassa heti aamu ysiltä meidän yhdistyksen ensimmäiset harjoituskisat. Miten sitä tuollaisen virtuoosi kirjoituksen jälkeen pystyy pysymään 150syke suunnitelmassa? Mieli tekisi tuollaisen kirjoituksen jälkeen REVITELLÄ oikein olan takaa :) No, suutaripa nyt koittaa pysyä lestissään. Ei auta mopolla katsoa miten tuhatkuutioiset hurisee...

                    Pienet verryttelyt ja menoksi. Starttaan yksin 19km matkalle. Muut neljä 12km matkalle. Tämä oli tällainen hupikisa sunnuntai-aamulle. Tarkoitus oli tähdätä 150 keskisykkeeseen. Hieman pidempi pätkä helppoa reipasta vaihtelevalla reitillä.

                   Eka 6km myötämaavoittoista. Sitten kiipeämistä hieman toista kilsaa. 7,4km tielenkki noin 4:28min/km ja 150 keskisykkeellä. Tarkkaa työtä ja hyvää kulkua noin lepposilla sykkeillä. Olisi vain saanut jäädä 145, sillä edessä oli 12km mutainen ja vetinen pep12km reitti. Kosteus noin 8½ / 10. Kesällä sentään näkee mitä on edessä, mutta nyt veden päällä oli ohut lumiverho. Verhon alla oli tai sitten ei - jotakin - tai sitten kallellaan oleva kivi. Vasempaa jalkaa hieman kiristi tiepätkällä ja kuin kruununa vasen jalka uppoaa holtittomasti eka suopätkällä ja samalla tuntuu hieman ikävältä. Se vie letkeyttä, sillä varova vasa ei hypi.

              Vasen sääri sai osumaa tiistaina ja nyt uudestaan. Nyt myös polveen vääntöä. Samaan jalkaan tuli myös lonkankoukistajaan pientä venähdysjumia perjantain rospuuttokelin rallattelussa. Pohkeet on saaneet työtä osakseen.


                  Lopulta vauhti on alustaan nähden tasoa ok. joo. Maalissa 19,39km ja keskivauhti 5:10min/km. Ja koko hoidon keskisyke 154. Hyvä harjoitus. Ainut miinus toi jalka. Katsotaan mitä se sanoo illan palauttavalla, viikon päättävällä lenkillä.

                 Maalissa suurin osa yhdistyksemme muusta väestä oli toimitsijana. Mukava oli mennä lämpimälle nuotiolle vaihtaan vaatteita, turiseen ja syömään makkaraa. Kiitos kaikille. Taisi kaikilla tavoite täyttyä, kun maaliin pääsi.


                  TULOKSET


Pojat 19km

1. Onni Vähäaho    1:40:12  (pep12km osuus 1:07:16)

Pojat 12km

1. Jari Jyrkkä       1:13:09
2. Joonas Jyrkkä   1:25:22
3. Harri Jokela      1:25:52
4. Teemu Korpela   1:58:01



                    Tässä alkupäivän urheilut. Keitto oli onneksi jo eilen tehty, sillä olin tämän kisan jälkeen kolme tuntia kanveesissa. Aivan kuten olin tämän viikon ekan (35,1km) lenkin jälkeen. Aina jossain kohtaa saa tunteakin, kun yrittää.

                    Tulin kotiin hieman ennen klo.12. "Kisa" alkoi siis ysiltä. Tyttö oli lähteny jo kylään. Vaimo oli jo upeana töihin lähdössä. Sohvalla oli siis minun mentävä aukko. Lunastin sen. Jossain välissä raahauduin kuitenkin pyykinpesuun. Numerolaputkin pitää pestä. Kisajärjestelyihin kuuluu usein näkymätöntäkin työtä.

                   Poika tulee pian kolmeksi tuntia kylään, joten iltapalauttavalle pääsen sopivasti vasta klo.18 jälkeen. Paketoidaanpa sitten tämä viikko.


                  Mukava kolmituntinen lasten kanssa. Samalla tuli aukastua/siivottua myös lattiaviemäri vessasta. Klo.18 sitten rauhottumista korostetun kevyen kympin kera. Samalla sai vähän tunnustella iskua saanutta vasenta jalkaa. 1)Lonkankouksitaja ei tuntunu juostessa. Muutenkin sen tuntemukset ovat alkaneet mennä lievempään suuntaan. 2)Polvi. Jäi säikäykseksi. Ilmeisesti vääntyi, kun osui kaltevaan kiveen veden/suon alla. 3)Vasen sääri. Säikäysjumissa? Ei pahemmin haittaa. Ja ainahan se jossakin tuntuu - etenkin, kun on tällaiset paskat kelit alustan puolesta... Sisälläkin voi juosta, mutta ulkoilmalaji. Menen enimmäkseen ulkona. Tasapainokin kehittyy.

                   ERITTÄIN hyvä viikko paketissa tiukkaa määrää, hyvällä rytmillä ja vähän reipasteluakin. 

YHTEENSÄ   


Juoksua 188,1km (Garmin näyttää 188,4km. Pyöristelen aina alakanttiin. Johtuu siitä.
Minimitavoite oli 173km. Eli tavoite täyttyi mukavasti.
Aikaa käytin juoksemiseen 21h 19min.
Energiaa kului hieman yli 12 200kcal.
Tehot oli matalat, sillä tämän 19km reipas juoksu mukaanlukien viikon keskisyke
jäi 122. Eli alle 70% maksimista. Yksi tekijä, miksi lihaksisto oli noita nitkahduksia
lukuunottamatta kaiken aikaa niin hyvin lenkkejä vastaanottava. 


                      Tällainen oli minun lomaviikko töistä. Ensi viikolla vielä ma-to vapaata myös. Vasemman jalan epästabiilin tilan vuoksi jätän keskiviikolle suunnitellut 3x3km vedot todennäköisesti tekemättä, jollei tapahdu ihme pehmenemistä vasemman jalan sääressä. Muutenkin tarkoituksena on vetää hieman suunniteltua tasaisemmin ensi viikolla tuollainen 130-140km.

                     Mukava, jos jaksoit mukana. :) Kommenttejakin kaivataan. 




Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2017