Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaarojen maraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaarojen maraton. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. lokakuuta 2022

OMAN KISAN KULKU JA ANALYYSIT

 REISSUBLOGI       kirjoitettu tätä edellisessä kirjoituksessa.

 

             0-10,5km Lähdöstä - Jauholanvaaran päälle

            Lähdin suunnitelman mukaan seurakaveri Villen peesiin. Alusta alkaen meno-ote tuntui napsun luonnottoman kevyeltä. Ville kysyikin välillä, että onko sopiva vauhti. Totesinkin, että tosi löysältä tuntuu, mutta ehkä se on vain hyväksi. Mäkrän kova 100 nousumetrin kilsa jo neljännellä kilsalla oli tiedossa. Siinä en huomannut vielä mitään erikoista. Se oli tiedossakin, että siinä syke nousee, mutta se palautui todella nopeasti takaisin jopa lähelle sataa. 

            Sen sijaan tieltä, talonraunion kohdalta poistuttaessa ja kumpuilevan reilun kolmen kilsan aikana kohti Jauholanvaaraa huomasin ensimmäisen kerran, että selkeästi joudun hieman laittamaan enemmän tehoja nousussa kuin oli tarkoitus. Etenkin isossa Jauholanvaaran nousussa jouduin menemään jo VK:n puolelle, pysyäkseni Villen peesissä. Edelleen kuitenkin tasaisilla ja myötäisillä meno oli napsun minulle luonnottaman kevyttä. Tämä epäsuhta hieman särähti mielessäni, mutta en vielä siitä tajunut isommin huolestua - varmaankin noiden tasottavien pätkien vuoksi.  

       10,5km - 19,5km Jauholanvaaralta - Rykiniemen veden ylityspaikkaan. 

            Jauholanvaaralta pääasiassa lasketeltiin vesivaaralle johtavalle tielle saakka, jossa tuli 15km täyteen. Siitä alkoi noin kilometrin aikana kiivettävä sadan nousumetrin nousu. Tässä huomasin todella, että Ville on vahva nousuissa ja jouduin menemään mäen itselleni aivan liian kovilla tehoilla ylös. Tajusin kyllä tuon, mutta enpä tajunnut reagoida siihen vielä millään tavalla vaan tulin vain tunnollisesti peesissä. Nyt ei myöskään sykkeet palautuneet enää sillä tavalla kuin aikaisimissa mäissä, vaikka meno tuntui taas myötämaassa helpolta. Päätinkin siinä, että tämä oli viimeinen mäki, missä roikkuisin väkisin perässä. Tuon pätkän loppuosa meni PK2/VK1 alueella, eli aivan liian kovilla tehoilla. Söin omaa suoritusta tuossa ja vielä etenkin, kun minulla oli alla 6vrk aikaisemmin päättynyt Backyard ultra. Aivan ei maltti siis pitänyt sittenkään.

            19,5km - 32km Rykiniemi - Eteläpää

            Käytännössä VK1 ja vähän PK2:sta menin Rykiniemestä Eteläpäähän. Voi, voi. Vaikka koitin jäädä vähän Villestä, en selvästi osannut muuttaa kesken kisan peesimoodia oman tekemisen moodiksi vielä tässä kohtaa. Tämä mäki-ongelmaisuus tuli itselle yllätyksenä. Tässä jos missä, tuli nyt itselle selväksi, että minun tasolla ei ole varaa mennä mäkiä liian kovilla tehoilla ja että jos mäessä sykkeet vähän nousee (max. PK2) niin sen jälkeen täytyy ne palauttaa PK1:lle. Oma suoritus täytyisi muistaa. Tämä väli mentiin käytännössä neljän kimpassa. Minä, Ville, Crispus Kanyagia ja Pekka Kauranen. Toisaalta tuo Suopellon jälkeinen 4km "mörön perse" on ehkä sellainen väli, että siellä ihan kokonaan PK-alueella pysyminen voi olla vaikeaa, mutta sinne oikeanlaisella tehoalueella tulo auttaa hieman asiaa. 

            32km - 40,5km Eteläpää - Kiviniemi

            Eteläpäässä, vajaan 33km kohdalla on puro, josta täytin Pekan kanssa vettä. Ville ja Cris menivät hieman ylemmäs purolle täyttämään pulloja. Tuossa kohtaa Ville pääsi hieman karkuun ja meistä vain Cris lähti häntä tavoittamaan, ja olikin Villen tavoittanut. Minä jatkoin matkaa nyt ihan omaa tahtia ja oikeilla sykkeillä, Kaurasen Pekka mukanani. Pian puron jälkeen tuli molempien jalkojen reisien sisäosiin krampit. Otin nopeasti kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin. Aikaisemmin olin ottanut yhden molempia noin 2h kohdalla. Nyt oli kisaa käyty viisi tuntia. Reagointi tepsi nopeasti ja krampit unohtuikin aika pian mielestä. 

            Polku jatkui teknisenä ja syheröisenä. Olo alkoi kuitenkin hiljalleen stabiloitua kramppejen jälkeen ja nautin vain Kolin yöstä. Pekan kanssa oli myös mukava jutustella. Hieman ennen huoltoa kävin kusella ja Pekka karkasi. Huollossa olimme kuitenkin taas lähes yhtä-aikaa. Laitoin kahteen lötköön ½ magnesium poretablettia/lötkö, kuten olin koko ajan tehnyt. Kolmanteen lötköön, juomaliivin kengurupussiin laitoin pelkästään puhdasta vettä puoli litraa. Näin oli toiminut Rykiniemessäkin ja purosta olin ottanut lisäksi litran lisää ja laittanut yhteensä yhden magnesium poreen. Ekalla 19,5km pätkällä join 1,5L. Olin juonut Kiviniemeen huoltoon (n.40,5km/6h50min) mennessä vettä siis 4L. Hmm. Taisin juoda hieman purosta lisääkin, sekä Kiviniemen huollossa myös. Korjataan tuo lukema 4,5L ekalle vajaalle 7h ajalle. Eli ihan hyvin siis. 

            40,5km - 55,5km Kiviniemi - Peiponpelto

            Kiviniemestä lähtiessä oli jotenkin älyttömän virkeä olo. Sykkeetkin oli rauhoittunut, kun aloin mennä omaa suoritusta. Lähdin Kiviniemen huollosta nopealla huollolla yksin, ennen Pekkaa ja jatkoin matkaa yksin. Edessä, eikä takana näkynyt lamppuja. Nautin olosta. Nautin Kolin yöstä. Tunnelma oli tosi siisti. Olin inessä. 

            Kolinvaaralle noustessani edessä alkoi pilkottamaan lamppu. Ohitinkin pian peräjälkeen pari kaveria. Silti menin ihan leppoisasti, myös sykkeiden mukaan. Pian olikin jo Ryläkselle kiipeämisen osuus. Ohitin sillä välillä neljä lisää, lisäämättä yhtään itse menomoodia. Ryläyksen jälkeen ohitin vielä yhden ennen Peiponpellon huoltoa. Oli todella hyvä fiilis. Kaikki kävi kuin itsestään. Tunsin olevani hyvässä kunnossa ja ajattelin selvinneeni alun ylitehoisista pätkistä. 

            55,5km - 66km Peiponpelto - Kolin huolto

            Peiponpellon huollossa join taas hieman vettä lisää. Jossain Ryläyksen kohdilla olin ottanut kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin lisää. Täytin kaksi lötköä (1L) tuosta huolosta jälleen tietysti magnesium poreilla terästettyä vettä. Peiponpellosta alkaa se pitkä nousu kohti Ikolanahoa. Alkoi jälleen sisäreisissä tuntumaan krampin oireita, mutta nyt ei jalat ehtineet ihan krampata. Otin heti kaksi suolatablettia ja join hyvän kulauksen vettä. Krampit katosivat saman tien. Ja unohdin ne myös samantien, sillä Kolin loppuosan lukuisista nousuista huolimatta missään niissä ei enää tuntunut krampin oireita. 

                1.kierroksen jälkeinen huolto.

            Saavuin huoltoon ajassa 11:37h, eli klo.5:37. Siellä oli myös Ville ja Cris. Ville oli puheliaan ja latautuneen oloinen. Kris hiljaa ja heikonnäköisessä kunnossa. Aloitin välittömästi huoltotoimet, Villen kertoessa, miten ne tuo ruoatkin suoraan juoksijan eteen. Se helpotti ja nopeutti huoltoa. Ville pohti siinä, että lähteekö vai oottaako, mutta ehdottomasti kannustin lähtemään sillä itselläni menisi vielä ainakin 10min ennen kuin olisin valmis. Olin hädin tuskin ehtinyt aloittaa syönnin ja juomaliiviin piti vielä laittaa 2.kierroksen eväät ja jalat puhistaa yms. 

            Ville lähti toiselle kierrokselle klo.5:49. Cris alkoi oksentamaan. Minä syömään. Olimme kaikki vierekkäin. Tällaista tämä on. Jatkoin huoltamista hyvällä fiiliksellä, sillä Kolin loppunousussa olin tuntenut hyvää fiilistä ja jotenkin alkoi tuntumaan, että nyt voisin onnnistua. Lähdin toiselle kierrokselle klo.6:02. Tein hyvän ja rivakan 25 minuutin huollon. Söin, puhdistin jalkaterät, vaihdoin paidat, täytin liviin uudet juomat ja energiat, sekä muut varusteet mm. Otsavaloon tuoreen akun ja vara-akun mukaan yms. 

                Huollossa. Cris taustalla. Kuvan ottanut Ville Isoniemi.

            2.kierros lähtö - Jauholanvaara

            Huollossa GPS oli hakenut kilsan extraa. Kello piippasi 67km mennessäni lähtölinjan ali. Fiilis oli hyvä ja pääsin pian juoksuun kiinni takaisin. Juoksin tasaisella ja myötämaassa ja kävelin kaikki vähäisetkin vastamaan ja tietysti ylämäet. Pian Cris otti minut kiinni ja minun veden heitto tauon aikana hän paineli edelleni. Oli vielä pimeää. Crisin otsavalo aloitti edelläni Mäkrän kiipeämisen toistamiseen. Pian aloin kuitenkin saavuttamaan häntä. Cris pysähtyi. Kertoi, että energiat oli loppu. Kehoitin tankkaamaan ja jatkamaan rauhassa. Cris on kokenut näissä, joten toki hän tiesi nuo itsekin, mutta tueksi hänelle. 

            Jatkoin hyväntuulisena yksin matkaa. 9km kohdalla ensimmäiset 65km kisaajat liki lensivät ohitseni. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja joukossa oli tuttujakin. Tämä oli piristys. Pian 10km kohdalla Nurmisen Tuomo otti minut kiinni. Olin ohittanut hänet Ryläyksellä ensimmäisellä kierroksella. Tuomolla oli hyvä meno päällä. Juteltiin ja mentiin tovi yhdessä, aina Jauholanvaaran nousuun saakka. Nousun lopussa sisäreidet alkoi ottaa kiinni kolmatta kertaa. Otin tutun coktailin vielä hieman tujumpana: nyt kolme suoltablettia ja yhden magnesiumin. Tämä tuli yllättäen, sillä olinhan huollossakin syönyt suolaista lihakeittoakin. 

            Pääsin mäen ylös ja hiljalleen Tuomo hivuttautui puhe-etäisyyden ulkopuolelle ja 65km matkalla juossut seurakaveri, Vähäsöyringin Pekkakin ohitti lyhyesti puhutellen. Luulin jo, että coktaili olisi tepsinyt taas, mutta pian sisäreidet kramppasi pahemman kerran. Otin vielä kaksi suolatablettia lisää, mutta enää ei lihakset rauhoittuneet ollenkaan. Jokaisen töysyn yli jalan nostaminen oli vaikeaa ilman kramppia. Koitin juoda ja ottaa extra-energiaa, mutta mikään ei auttanut. Tilanne eskaloitui nopeasti. Siinä ei auttanut, että muuten oli kaikki hyvin ja fiilis oli ollut mitä parhain. Oli myönnettävä realiteetti: näillä lihaksilla ei nyt kiivetä nyt seuraavana tulevaa vesivaaraa ylös, eikä mitään muitakaan mäkiä. 

               Peli oli pelattu, mutta jotenkin piti päästä edes reitiltä tietä pitkin sivuun, että kisajärjestäjät voisi minut evakoida. Oli otettava burana, jotta terävimmät krampit loppuisi. Menin tasaista tietä hissukseen noutopaikalle. Sammutin kellon kello 8:57. Minun kisa oli siinä. Olo oli epätodellinen. Fiilis oli ollut hyvä, olo oli ollut hyvä, mutta lihakset ei kestäneet tänään. Tottakai edellisen viikon rasituksella (PPU) oli tähän oma osuutensa. Myös 1.kierroksen mäki keulimisella. Tässä oli kuitenkin paljon hyvää, jonka haluan mukaan tulevaan. Yötä vasten startanneessa kisassa ei ole aiemmin toiminut nesteiden ja energioiden imeytyminen näin hyvin. Myös yleinen olotila oli hyvä ja oikeanlainen. 

            Tästä on hyvä jatkaa. On nämä hienoja geimejä.


            Ps. Kirjoitan tätä loppuun kellon näyttäessä jo yli yhtä yöllä. Ei hätää, sillä aloitan tällä juuri alkaneella uudella viikolla uuden työn, joka on pääsääntöisesti pelkkää yötyötä. 23 vuoden hoitaja-ura on toistaiseksi ainakin 6kk tauolla. Ehkä kerron tästä jossakin toisessa kirjoituksessa lisää - tai sitten en.


Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2022

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

PPU 2022

               PYSSYMÄKI PÄKJAART ULTRA 2022


                KISA - LEHDISTÖ VERSIO

                Perjantai-ilta. Syyspäiväntasaus. Aluillaan oleva ruska peittyy pimeyteen. Kello on kahdeksan illalla. 15 ihmistä on päättänyt päättää eri tavalla työviikkonsa. Heillä on tarkoitus alkaa kiertämään ilta yhdeksältä, yötä vasten, 6,71km mittaista, osin mutaistakin polkua vain lampun valon ja reittimerkkausten avulla. Hieman erilaista viikonlopun viettoa siis luvassa. Ollaan kahden kilometrin päässä isolta tieltä, Nivalan Pyssymäellä, jossa läsnä on lähtökohtainen hiljaisuus. Vain 15 henkilön puheensorina reitin varrella rikkoo tuon ja kierrosten välisessä huollossa sitten enemmältikin. Yön aikana vain yksi lyö hanskat tiskiin. Seuraavaa leikistä tippuvaa saadaankin odottaa aina aamu yhdeksään asti. 

              Tasan kahdeltatoista mukaan liittyy 1-4 tunniksi kuntosarjalaiset tutustumaan tähän, äkkiseltään hyvin erikoisen kuuloiseen konseptiin. Siihen mennessä kilpasarjalaiset olivat ehtineet kiertää jo 15 kierrosta ja 100,65km. Yhdessä kuntosarjalaisten kanssa starttasi vielä yhdeksän kilpasarjalaista. Taso oli odotettua kovempi. 

            Kuntosarjalaisista monet tulivat kiertämään yhden tai kaksi kierrosta, mutta olivat huomaamatta kiertäneet neljä. Kuulostaa koukuttavalta jutulta. Osa olikin jo kysellyt lippuja ensi vuoden tapahtuman kilpasarjaan. Itsekin kisassa mukana olleena oli piristävää nähdä kuntosarjalaisten neitseellistä iloa ja virkeitä jalkoja. Tuntui kuin ihan uusi lajike olisi tullut polulle meidän zombejen sekaan. 

             Lopulta kuntosarjalaiset olivat kiertäneet parhaimmillaan sen neljä kierrosta ja oltiin lauantaissa ja iltapäivä kello neljässä. Kilpasarjalaiset olivat startanneet 19 tuntia ja 127,49km aikaisemmin. Mukana oli yhä viisi kilpailijaa. Etukäteen ajattelemani kolme suosikkia (Saara Päätalo, Jarkko Aspegren ja Janne Klasila) ja oma valmennettavani, Teemu Poikkimäki, sekä jokerina Tomi Tuominiemi, joka selvisi kymmenennen kierroksen aallonpohjastaan kärkikastiin. Kukaan ei tuntunut antavan periksi. Lopulta tuli toinen pimeä ja vuorokausi täyttyi. Sillä hetkellä niin Teemu, Saara, Jarkko kuin Tomikin olivat huomanneet, että Janne juoksee vaikka aamuun, ettei heillä ole tällä kertaa jakoja vastata. Ja niinpä Janne juoksi lopulta yksin 25.kierroksen ja voitti kisan kovalla tuloksella. 

            Tänä vuonna itsensä läpi lyönyt Nivalan oma mies, Teemu Poikkimäki, murtautui tässäkin kisassa kärkipäähän ja saavutti kovan sadan mailin (161km) tuloksen. Teemuhan oli viime kuussa pep57km juoksussa hienosti toinen, heti Suomen ykkösjuoksija, Juho Ylisen jälkeen. Hurja kehitysloikka yhden vuoden harjoittelulla. Mihin tuo mies vielä yltääkään?


Tulokset:

NameLapskm
Janne Klasila25167,75
Teemu Poikkimäki24161,04
Tomi Tuominiemi24161,04
Jarkko Aspegren24161,04
Saara Päätalo24161,04
Kyösti Muhonen18120,78
Timo Hihnala17114,07
Onni Vähäaho16107,36
Veijo Tolonen16107,36
Olli Suorsa15100,65
Esko Tolonen15100,65
Ville Juuti15100,65
Thomas Wihlman1493,94
Arttu Bräysy1280,52
Outi Piippo426,84




            ALLA HENKILÖKOHTAISEN KISANI OSUUS

            KISAA ENNEN

             Kunnon nousu ja ajoitus tuntui osuvan kohdalleen. Kisaviikon tuntuma oli jaloissa hyvä. Muutoinkin harjoittelulenkkien datat kertoivat, että sykkeisiin suhteutettu ns. suhteellinen vauhti oli parantunut, eli harjoittelu oli purrut. Ainoastaan keskiviikkona alkanut pääkipu teki olosta omanlaisen ke-to -akselilla. Keskiviikkona otin yhden buranan, mutta torstaina en enää. Perjantai taas meni rauhoittuessa ja nukutellessa, joka sekin toi eriskummallisen olon normaaliin verraten. Yötä vasten tapahtuvaan starttiin tuntui kuitenkin järkevimmältä levätä paljon. Siksi en muuttaisi toisaalta paljoakaan tuosta valmistautumisesta. Henkisesti olin hyvällä taisetelumielellä kisan alla. Olin mielestäni valmis voittamaan kisan. Ja tiesin edellisen vuoden kisan perusteella mitä se vaatii.


            KISA - POHJUSTUS

            Meitä starttasi 15 kilpasarjaan. Kaksi kisaajaa juoksi alusta asti 42-44 minuutin kierroksia. Muutoin taisi aika lailla kaikki juosta pääsääntöisesti 50-56min väliin kierroksia. Vaikutti, että yleiskuvassa (kahta lukuunottamatta) kaikki malttoivat säästää energiaa, sillä tämä tulisi olemaan mitä suurimmassa määrin kestävyyskilpailu. Lämpötila oli ollu +7 (tarkistin nämä jälkikäteen) kisan alussa. Lämpötila oli säähistorian mukaan laskenut alimmillaan +1:n ja oli lauantaina korkeimmillaan vähän toisella kymmenellä ja puolipilvinen.             


            KISA OMASTA NÄKÖVINKKELISTÄ

 

            KIERROKSET 1-4 (Pe klo.21.00 - La 01.00)

            Tuli vaihdettua ajatuksia ja mm. työkuulumisia muutaman kisaajan kanssa. Kisa lähti omalta osalta näennäisesti hyvin ja suunnitellusti liikkeelle. Suunnitelma oli mennä energiaa säästäen ja mahdollisimman vähän hikeentymättä, eli noin 95-110 sykkeillä. Eli sellaista sauvakävelytehoa ilman sauvoja tällä kertaa. Kierroksissa kesti kuitenkin alusta asti oudon paljon aikaa kierrosten sisällä tapahtuville juoksu/kävely -määrille suhteutettuna. Tietystikään tuollaisilla sohvasykkeillä liikkuminen ei tuntunut alussa missään, mutta on eroa, kuluuko niillä kierrokseen 54-55min vai 50-52min. Tuo oli ero, mikä oli kisan ja kisaviikon alun vireessä. Katosiko vireestä noin paljon, kun liki lopetin juoksemisen 2-3 päiväksi ennen kisaa? Oliko löysäys noin iso vai onko peruskuntoni niin ohuella pohjalla, että ajoitus on noin tarkalla? Vai oliko jokin muu, tuntematon syy? Nämä on välillä vaikeasti selvitettäviä asioita.

                KIERROS 5 (La 01.00 - 02.00)

               Nihkeä kierros. 55min. Oli vasta neljä kierrosta alla ja jo näin aikaisessa vaiheessa tuli kierros, jossa piti pitää huoli, että ehtii perille ajoissa. Nihkeillä kierroksilla jalat oli painavan oloiset ja muilla sellaiset kuin ne yleensä on näillä ylikeveillä/keveillä lenkeillä - mukavan kevyet. En tätä vielä kuitenkaan erikoisemmin jäänyt miettimään, sillä joskus kisoissa voi tulla pieniä aaltokuoppia jo aikaisinkin.

                KIERROKSET 6-7 (La klo.2.00 - 4.00)

            Fiilis oli upea. Jotenkin yö oli tuntunut menevän nopeasti ja tunnelma oli taianomaisen upea. Olo sisällä oli hyvä, vaikka ajoittain pääkipua oli, mutta se aina meni pois, mutta tuli pari kertaa takaisin, kunnes se sitten loppui. Jompi kumpi näistä meni hieman alle 50 minuutin. Huomattavaa, että syke oli koko ajan sama, niin hyvissä kuin nihkeilläkin kierroksilla. 

                 KIERROS 8 (La klo.4.00 - 5.00)

                Söin seitsemännen kierroksen jälkeen suunnitelman mukaan puuron. Sen jälkeen tuli kuitenkin kisan toinen nihkeä kierros. Hieman pistin sen puuron sulamisprosessin piikkiin. Kuitenkin hyvä oli saada välillä lämmintäkin sisälle. Samalla tuli juotua kahvia ja loputkin pääkivut lähti. Ehkä se pääkipu oli kofeiinin puutetta. 

                KIERROKSET 9-10 (La klo.5.00.7.00)

                Jälleen samat, matalat sykkeet, mutta pidättelin lentokeli tuntumaa. Jaloissa oli erikoisen suuria tuntumaeroja nihkeiden ja hyvien kierrosten välillä. Lentokeli kierrokset oli makeita. Tuntui, ettei tarvinnut tehdä mitään askeleen eteen. Ettei tulisi väärää käsitystä niin vauhtihan ei ollut missään kohtaa lentokeli luokkaa vaan lentokelillä tarkoitan sitä keveyttä ja helpoutta. Jomman kumman kierroksen jälkeen kävin isoilla tarpeilla vessassa ja join lisää kahvia. Tunnelma oli katossa. Imitoin kummeli vitsejä ja sitä rataa. Olin valmennettavani sanoin "inessä".

                 KIERROS 11 (La klo.7.00-8.00)

            Ihan köysissä. Ja tämä tunne jalkoihin tuli taas ihan puskista. Koitin kuitenkin kääntää tämänkin positiivisesti sillä tavalla, että kuitenkin jää se noin 5-6min pelivaraa, vaikka roikkuu köysissä kierroksen.  Aamu oli jo valjennut ja mentiin ilman lamppua. Köysissä roikkuminen kolmatta kertaa meni kuitenkin vähän ihon alle. Hyväntuulisuus kaikkosi hetkeksi.

                KIERROS 12 (La klo.8.00-9.00)

            Hyvä kierros. Tässä kohtaa ajattelin, että no-niin. Nyt on päivä valjennut ja jalat heränneet - että nyt aletaan katsoon, ketkä täällä nokkii mitenkin pitkään tätä touhua. Noilla seuduilla taisi Klasilan Jannekin kysyä, että "No, millon me aloitetaan", mutta ajattelin tuolloin vielä pitää tiedon itselläni ja taisin vastata: "No, eikai nyt vielä sentään" tms. 

            KIERROS 13 (La klo.9.00 - 10.00)

            Köysissä taas. Merkillistä. Jalat oli raskaat taas edellisen helpon kierroksen jälkeen - aivan samalla tavalla kuin kisassa aikaisemminkin oli ollut. Turhan tiheään alkoi olla näitä taistelu kierroksia. Tiesin, että voiton kannalta kisan ratkaisut olisivat edessä vasta aikaisintaan 24 tunnin paikkeilla, joten tämä taistelu tässä kohtaan tuntui tulevan liian aikaisin. Mutta olin mukana ja ehdin vielä hyvin karsinaan, mutta näillä nihkeillä kierroksilla oli henkisesti raskasta tarkkailla vain kelloa, että ehtiikö perille ajoissa.

                KIERROS 14 (La klo.10.00 - 11.00)

            Helppo kierros! Söin kierroksen jälkeen suunnitellusti keiton tässä kohtaa. Olin melkoisessa ultrativolissa. Mitä touhua! Tunsin olevan taistelija, jolta löytyi aina liivistä joku keksi, jolla selvitä seuraava stintti. Pilli vihelsi taas vain kerran ja oli mentävä karsinaa kohden. Kirjolohikeitto täytti mukavasti vatsan.

                KIERROS 15 (La klo.11.00-12.00)

            Tällä kierroksella tulisi 100km täyteen, mutta olin juuri huollossa syödystä keitosta huolimatta ihan köysissä, nyt jo viidettä kertaa. Erotuksena edellisiin nihkeisiin kierroksiin, nyt kello näytti matkalla jo tämän menevän todella tarkalle, että ehdinkö tällä menolla kiertää kierroksen ennen tunnin määräaikaa. Tottakai se "yksi boltti" on aina varastossa, mutta jos kuvittelee vielä menevänsä pitkään, ei sitä tule käyttää. Lopulta pääsin stadionosuudelle ja huokaisin. Minulla jäisi reilu minsa pelivaraa. Lauantai-aamulla kello 9 minulle tuli oma huoltaja, jota ennen kisajohtaja Ville auttoi minua pari kertaa, esim. teki minulle pyynnöstä puuron. Kiitos Villelle ja huoltaja Jonille! Joni kiersikin tuon 15 kierroksen pyörällä mukanani. Sovittiin, että hän menee lähtökarsinaan antaan minulle vesilötkön ja marmeladi pussin seuraavaa kierrosta varten mukaan.

                    KIERROS 16 (La klo.12.00-13.00)

                Kuntosarja lähti yhtä-aikaa tälle kierrokselle. Uusien ihmisten näkeminen piristi, mutta ei poistanut nihkeillä kierroksilla jalkoihin hiipinyttä ponnettomuutta. Lähdin tälle kierrokselle varsin hyvin liikkeelle, mutta noin kahden kilometrin jälkeen tunnuin sukeltavani todella syvälle. Jos joku miettii, niin kyllä, otin kisan aikana suolaa ruoan mukana ja suolatabletinkin, ettei siltäkään puolelta tätä voi selittää. Jouduin vielä noin kolmen kilsan kohdalla käymään puskassa. Siihen ei hidastuneen vauhdin vuoksi tuntunut olevan edes varaa, mutta pakkohan se oli käydä. Kierroksen lopussa hyydyin lisää ja lopulta oli maalissa noin minuutti ennen seuraavan kierroksen alkua. Olin kuitenkin niin loppu, että kisani jäi siihen. Tuntui kyllä aivan rehdisti, että nyt jäi kaikki ladulle. Jos kukaan muu ei olisi lähtenyt 17.kierrokselle niin siinä tapauksessa olisin voinut lähteä, mutta kisassa oli lopettaessanikin vielä mukana 7 kisajaa, joten jäin jaetulle 8 sijalle yhdessä Veijo Tolosen kanssa. Eihän tässä konseptissa sijoituksia lasketa, muuta kuin voittajalle, mutta tulipahan nyt kuitenkin räknättyä sijatkin.

 

                    JÄLKI-ANALYYSI

                Syyskuun hullu kestävyyskoe on puolivälissä. Ensimmäinen kisa on nyt taisteltu. Seuraavan kisan starttiin on viisi päivää. Kolilla vaarojen maratonin 130km kisa. Lähden suunnitellusti sinne lähtökohtaisesti roikkuun Isoniemen Ville peesiin. Täytyy Villen kanssa sopia vielä tarkemmin, miten voidaan yhteistyötä tehdä ja miten toimitaan kisan aikana. Kiva pystyä osallistuun näin koviin (PPU 2022 ja VM 130km) polkujuoksuihin. Palautellaan nyt tässä viisi päivää. Pientä hölkkää ja kolme työvuoroa. Kolilla on vain voitettavaa. Tottakai tämä on ihan hullu kombo, mutta justiinsa siltä kantilta vain voitettavaa, että tuskin kukaan ajattelee tämän mitenkään hyvin päättyvän (naurua...).  


Onni Vähäaho, Nivalassa 25.9.2022

maanantai 5. syyskuuta 2022

INNOSTUIN HAASTAMAAN ITSEÄNI - JA VÄHÄN MUITAKIN

             Innostuminen on aidon elämisen merkki. Etenkin, mitä enempi tulee ikää, on kiva nähdä itsensä innostuvan uusista haasteista. Työpaikan vaihto jäi vielä hieman piippuun, mutta olen valmis, heti kun asiat niikseen järjestyy. Urheilupuolella tänään alkoi ns. UTMB -haasteviikko, jossa on tarkoitus kerätä UTMB kisan verran kilometrejä ja nousumetrejä nivalaisella Taunonmäellä (Dan Hill´llä). Kehitin mäkeen noin 390 metrin mittaisen luupin, jossa kertaalleen "huiputetaan" 23 nousumetriä oleva Dan Hill. Kun tuo luuppi kierretään 440 kertaa tulee yhteismitaksi noin 171,6km ja 10 120 nousu -ja laskumetriä. Eli UTMB speksit. Samalla olen tältä osin haastanut muitakin paikallisia mukaan. Esim. puoli haaste on 220 luuppia = 85,8km ja 5060 nousu -ja laskumetriä, sekä vartti haasteessa 110 luuppia = 42,9km ja 2530 nousu -ja laskumetriä. 

            Itselle tuossa haasteessa on tarkoituksena tehdä tuju treeniblokki. Olen huomannut tämän kesän aikana, että reilusti alkuvuonna vähentämäni mäkitreeni laski kuntoani jonkun verran. Elokuussa aloin jo hieman korjaamaan asiaa ja kunto onkin ollut taas mukavassa nousussa. Samalla kunnon noustessani innostuin lisäämään syksyn tavoitteitani. Minullahan oli jo ilmoittautuminen Pyssymäki Päkjaart Ultraan (PPU 2022) sisässä, joka alkaa perjantaina 23.päivä klo.21.00. Eli 18 päivän päästä. Sen lisäksi sain eilen lipun Vaarojen Maratonin 130km kisaan, jonka startti on 30.päivä klo.18.00. Eli PPU:n loppumisen ja VM130km kisan alkamisen väliin jää vain noin reilu viisi vuorokautta. 

             Hullua, tiedetään, mutta jotkut kisatkin kestää 200 mailia ja ne juostaan yhteen kyytiin. No, oikeastihan tuo ei ole millään tavoin järjellä perusteltavissa. Minulla on ollut vain niin iso hinku päästä Isoniemen Villen kanssa samaan kisaan, samalle matkalle, etten voinut vastustaa kiusausta ja nyt pääsen vihdoin Villen kanssa samalle viivalle. Ajatuksena on päästä höpötteleen Villen peesiin - nauttimaan Kolin mutaisesta ja pimeästä yöstä. Tuo on henkisesti kova kombo, sillä molempien kisojen heikoilla hetkillä on helppo nojata tämän kombon tuomaan mahdottomuuteen. Näen tässä henkisen kantin kehittämisen paikan ja aion haastaa itseäni kestämään kaksi pitkää kisaa viikon välein. 

            On myös hienoa kisata peräkkäisinä viikkoina itselleni kahdessa rakkaassa paikassa, Pyssyssä ja Kolilla. Nää on vain lähimpänä sydäntäni. Täytyy kuunnella sydämen ääntä. On jo voitto päästä juoksemaan molemmissa. Mitkä on sitten tavoitteeni? PPU:ssa lähden puolustamaan viime vuotista voittoa. Luulen, että voittoon juostakseni minun täytyy juosta noin 23-27 tuntia. VM130km kisassa tavoite on päästä maaliin. Sieltä on vyöllä kaksi keskeytystä. Eka noin 53km kohdalla, toinen noin 60km kohdalla. Mutta parasta on päästä tuohon kisaan. Sen hienoutta on vaikea edes selittää. Yö, rykiniemen vesistön ylitys, takaosan mörön perse. Voi pojat ja tytöt! Mä niiiiiin odotan.

            Lokakuu tulee olemaan sitten lepokuukausi. Silloin annetaan aikaa palautumiselle. Marraskuussa käynnistelen harjoittelua hiljalleen kolme viikkoa, jonka perään ODL:n kynnystesti. Siitä sitten kautta 2023 kohden. Siellä tavoite on UTTF kiertue ja liivi siitä. Eli KK 166km, HPY 160km ja VM 130km. Tuolle kiertueelle ollaan lähdössä valmennettavani Teemun ja ystäväni Villen kanssa. Tulee huikea vuosi. Huikea tavoite, huikeiden ihmisten kanssa. On hienoa innostua. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.9.2022

torstai 23. syyskuuta 2021

8 PÄIVÄÄ STARTTIIN

             Pitkästä aikaa näköjään innostun kirjoittamaan kisan aattotunelmia. Vuosihan on mennyt melko tavalla perseelleen, mutta parasta on tämä into, mikä nyt on päällä. On aina parempi, kun pitää yrittää malttaa kuin sytyttää paloa. 

            Karhunkierrokseen mentäessä olin mielestäni elämäni ultrapolkujuoksukunnossa, ja varmaan sitä olinkin, mutta nolla keli jalkojen voimien loppumisen kohdalla oli liian pahan yhdistelmä. Kesäkuun alussa meni oma psyyke alas. Asiat ei menneet niin kuin olin ajatellut ja askelmerkkini oli pahasti sekaisin. Heinäkuun eka viikonloppuna oli Hetta-Ylläs 166km kisa, joka päättyi jo 66km kohdalla keskeytykseen puujalan vuoksi. Siitä seurasi reilun kahden viikon puujalan parantamisjakso. 

            Oikeastaan on pieni ihme, että nyt tässä into piukkana valmistaudun Vaarojen maratonin 130km ultramatkalle syvästi uskoen tavoitteeseen pääsemiseen. Heinäkuun viimeinen päivä juoksin varsin helponoloisesti puolet tuosta kisasta, eli 65km matkan, 10h29min aikaan. Tuo on linjassa oman 24h kisatavoitteen kanssa. 65,4km jälkeen on huolto ja siitä noin vajaan kilsan siirtymä uuden kierroksen alkuun. Eli 11h eka kiekka ja toinen kierros noin 13 tuntiin. Olen edelleen skeptinen, että se toinen kierros voisi olla yhtä helppo kuin eka, vaikka kuinka iisisti sen ekan ottaisi. 

            Minun harjoitteluni alkoi tätä VM130km kisaa kohden 22.elokuuta. Nyt on tätä kirjoittaessa 23.syyskuuta. Kahdeksan päivää starttiin. Tänään piti olla kevyt noin parin tunnin mäkijuoksu/kävelytreeni, jossa tulisi 1000 nousumetriä. Eilisen hieronnan jälkeen jalat oli erikoisen kevyet ja kaikki kävi ehkä vähän liiankin helposti. Nousin Louetilla mäet sauvakävelten, kieltämättä paikoin aika ripeästi, ja alamäet varovaisen rennosti juosten. No se 1000 nousumetriä täyttyi jo noin 100min kohdalla. Keskisyke olikin tunteeseen peilaten yllättävän kova, 141. Maksimisyke päänousussa pahimmillaan/parhaimmillaan 157. 

             Kone on herkällä, nyt oisi syytä todella malttaa. Toivotaan, että tämä oli vielä edistävä harjoitus. Ainakin se tuntui helpolta. Jos jalat väsyy vaaroilla niin aina voi kysyä, että miten se Louet meni niin ku omasta mielestä? No, juu onhan tässä kahdeksan päivää. Kyse on ajoituksesta. 130km ja 5000nousumetriä ei mene harjoittelematta. Tämä ei ole mikään pep57km, jossa pitää jaksaa 6-7h suorittaa. Vaaroilla pitää jaksaa vääntää nousuja vuorokausi. Ihan ilman nousujen treenaamista se ei vaan mene. 

            Minulla on ollut Syyskuun 6.päivästä asti hieman ongelmia vasemman polven kanssa. Tuona päivänä vihlasi ja kovasti, kaksi kertaa. Vaiva on kahden hieronnan kautta ollut paremmin hallittavissa. Toiveissa, että se olisi muutenkin poispäin menossa. Vaiva johtunee osittain vasemman puolen etureiden sivuosan (IT) kireydestä. Positiivista eilisessä hieronnassa oli jalkojen lihasten elastisuus ylimalkaan. Ihme kun tuntuukin yleisesti mukavan innokkaalta tuo jalka-osasto. 

            Toinen syy polvivaivalle voi olla ylipainoni. Ja tämä ei ole vitsi. 88-89kg aamupaino. Repikää siitä. Vielä keväällä olin 84-85kg. Silloinkin sen vitosen liikaa. Nyt sitä alkaa olla jo kymppi liikaa. Mutta näillä mennään. Ja tiedän mistä paino on tullut. Katotaan, saanko motivoitua ottamaan sitä talvella pois. Syytä olisi, mutta onko sitä syytä syvällä tarpeeksi, jää nähtäväksi. Olen jo 47 vuotta ja elämä sopivasti nautittuna on alkanut kiinnostamaan. Tunne tasosi, tunnista tilanteesi ja elä. Näin se menee. Olen jopa pohtinut juoksun lopettamista, mutta edelleen se antaa enemmän kuin ottaa. Reilusti, joten juostaan niin kauan kuin maittaa. 

            Oletteko kuulleet kirjailijasta, mietelauseiden tekijästä, nimeltään Jenni Skyttä-Forssell? Hänen mietelauseissa on paljon voimaa, jota on vaikea mitata. Mietelauseet on helppo "ostaa" ja ne tuovat kuulijan ajatuksiin - ainakin minun - paljon arvostusta. Miettikääpä seuraavaa:

                "-Aurinko nousee ja laskee, 

                     loput keksimme itse"

                        -Jenni Skyttä-Forssell


Onni Vähäaho, Nivalassa 23.9.2021

maanantai 2. elokuuta 2021

HEINÄKUU 2021

          Olipas heinäkuu. Ainakin oli hyvin erilainen kesäloma kerrassaan. Olin pelkästään reissun päällä 16 päivää koko lomasta. Tiedän, että osa on koko loman reissussa, mutta nähtäväksi jää, oliko tämä hyvä vai ei niin hyvä asia. 

            Heinäkuu oli myös harjoituksellisesti ja polkujuoksun kannalta hyvin erikoinen ja liki katastrofaalisen huono. Ensin keventelin 10 päivää Hetta-Ylläs-Pallas kisaan, joka päättyi traagisesti kaatumiseen kivikossa. Tuo otti harvinaisen koville ja tuli elettyä sitten siinä puujalan toipumista odotellessa todellakin miten sattuu. Ainoa asia, joka siinä kasvoi, oli elopaino. Olen nyt noin 4-5kg rikkaampi. 

            Kuten aina yleensä, niin tälläkin kertaa, minun täytyy välillä ottaa vähän uutta vauhtia, jotta pääsee taas seuraavalle levelille. Lopulta näköjään kuntoni ei ole kuitenkaan aivan täysin murentunut, vaikka heinäkuu meni heinäseipäille. Siitä osoituksena todella yllättävän helppo vaarojen maratonin 65km kisareitin kierto. Tuo on osittain todella brutaali reitti. Suopelto-Eteläpää välillä on todella vaativa 4km pätkä. Sitä ennen pitää kiivetä niin mäkrälle, vesivaaralle kuin hirvivaarallekin. Eikä elämä eteläpäästä kiviniemeenkään ole silkkiä. Ahvenlammelta kiviniemeen oleva 5km voi helposti tuntua kympiltä. Suosittelen.

           Napsun päälle 40km kun on tultu kiviniemeen niin alkaa se via dolorosa, kärsimysten tie kohti ryläystä. Ja kun on tuo reitin eteläpään karuselli takana on ryläyskin ehtaampi kokemus. Loppu reilu 13km ryläyksen parkkipaikalta maaliin on onneksi teknisesti iisimpää settiä, vaikka äkkinäiselle sekin voi olla kova. Hurja 65km reitti kerrassaan. Sain tuon vedettyä hämmästyttävän helposti. Oli oikeasti lenkin jälkeen yllättävän freesi olo. Sopivan tuntuinen ensimmäisen kierroksen simulaationa syksylle. Aikaa otti 10h 29min. Ja minusta tuntuu, että kuntoni ei ole ollut kymmeneen vuoteen näin huono. Tästä on hyvä aloittaa matka kohti Kolin 130km kisaa. GPS matka lie noin 132-133km, kun välihuollosta siirrytään kuitenkin tietä pitkin ns. lähtöpaikalle, josta vasta alkaa toinen rundi. 

            Eli kuukausi päättyi lopulta nappi onnistumiseen ylipitkässä harjoituksessa, jossa treenasin samalla huoltajani, Asko Kukkosen, kanssa huoltohommia syksyksi. Paljon saatiin vastauksia ja kokemusta. Hauskoja mokiakin sattu. mm. kiviniemessä (+40km) minun piti saada banaani ja alkoholiton olut vaihteluna veden ja geelejen ottoon. No, meiltä molemmilta se toinen kylmälaukku olikin unohtunut mökille, joten en sitten saanut kuin sitä vettä ja geeliä (hah,hah). No, eihän siitä ollut kun 15km seuraavaan huoltoon. Sen ryläyksen kautta. 

            Vaarojen maratonin 65km kisareitistä täytyy sanoa, että sitä ei ihan noviisi osaa harjoituslenkkinä juosta. Ja vaikka on kartankin opiskellut niin pitää olla todella hereillä tietyissä risteyksissä. Siellä ei ole joka paikassa viittoja ja pitää todella tietää mihin on menossa. mm. Vesivaaralle kiipeämisen keskivaiheilla on kyltti vasemmalle "vesivaara", johon voisi helposti langeta, kun ollaan vesivaaralle kerran menossa. Sen sijaan pitää valita oikealle, "rykivaara", jonne ollaan menossa vesivaaran kautta, reitti, joka menee myös vesivaaran kautta, mutta eri kohdasta. Nuo polut ei kohtaa. 

            Ajatus omasta harjoittelutyylistä vahvistuu ja kehittyy. Katsotaanpa minne tämä homma menee. Harmi, että elokuu on todella tukkoisen näköinen, sillä joudun tämän kuukauden oleen 100% työmäärällä. Syyskuun 13. päivä pääsen 87% työmäärään. Katsotaan mitä näissä puitteissa ehtii harjoitella. Minulla menee kuitenkin elokuun kolme ensimmäistä viikkoa 95%:sti pepin kimpussa. 5% jää muulle elämälle. Tuossa ei tietenkään ole pakollisia mukana, vaan vapaa-aika. 

            Alla mitättömän surkeat treenimäärät. Niissä ei oo ees mitään analysoitavaa. Ohi.

 

                               HEINÄKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              62,5h                   404,0h
Juoksu                    320,3km              2344,6km
Hiihto                         0,0km                527,1km
Lumikenkäily              0,0km                  96,7km
Kävely                       45,1km                109,6km
Pyöräily                   272,0km              1102,9km

Nousumetrit              8 742m                51
739m

  


                              Here i go again - taas mennään! Sat-ta-naa!

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.8.2021

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

VAAROJEN MARATON PERUSMATKA 2020

             Pettymys. Iso pettymys. Epäuskoinen olo. Olenko nähnyt vain unta, vai onko tämä totta. Yksi yökin nukuttu kisan jälkeen ja muutamat päiväunet. Alkaa näyttään, että huonosti kävi. Miten tässä sitten näin kävi, on hyvä kysymys. En osaa kyllä suoraan vastata, mutta luullakseni tiedän mikä tähän johti, mutten tiedä mikä siihen johti. Tämä jää kaihertamaan. Kuten aina, myös tällä kertaa, tästä jää myös positiivista. Entistä kovempi nälkä näyttää itselleen pystyvänsä tähän. Tässä on hieman samaa kaikua kuin PUF 171 kilometrin keskeytyksissä. Halu näyttää, ennen kaikkea itselleen, että pystyn siihen. En aio siis antaa periksi tällekään haasteelle, vaikka siinä nyt huonosti kävi. 

            Kevensin tähän Vaarojen maratonin 130 kilometrin perusmatkaan poikkeuksellisen paljon. Viimeinen varsinainen juoksulenkki oli maanantaina, kun kisa startti oli perjantaina kello 18.00. Olin silti päivittäin pienessä liikkeessä - kävelyä ja lyhyitä jalotteluja. En jaksa siis uskoa, että kroppa olisi ollut aineenvaihdunnallisesti tukossakaan. Ei mitään merkkejä siitä muutenkaan. 

 

                  Mökillä 90 minuuttia ennen starttia.

                      Startti

             Itse kisaan. Jalat tuntuivat paremmilta kuin aikoihin. Kevään ja kesän reisivaivat eivät enää tuntuneet. Olo oli siksikin erittäin luottavainen ja hyvä-olo siitä sisällä. Fiilis oli hyvä. Uskoin yllättäväni itseni ja seuraajat todella hyvällä kisalla. Lisäksi olin tullut viimeisinä viikkoina kilpailulliseksi. Halusin pärjätä tässä kisassa omalla tasollani. Se tietäisi tuollaista 24 tunnin aikaa, ehkä hieman alle - 23 tuntia ja jotakin. Samalla halusin tehdä vihdoin nousujohteisen kisan. Ja aloitinkin siksi monen (?) yllätykseksi varovaisemmin kuin koskaan. Alku tuntui jopa erikoiselta siksi, että tunsin olevani kisassa, mutta meno oli kuin rupattelevalla yhteislenkillä. 

            Vaihtelin vierelle osuneiden tuttujen kanssa kuulumisia ja tuntemuksia. Samalla join ja otin tuttuja energioita 20 minuutin välein alusta asti. Tuntui kyllä enempi retkeilyltä kuin kisalta, mutta näin olin hieman suunnitellutkin. Toisella kierroksella sitten vilkku päälle ja höökiä. Kirpaisee kirjoittaa noin - kirpaisee todella syvältä. 

            Lyhyen tiepätkän jälkeen, vajaassa seitsemässä kilometrissä siirryttiin polulle ja hiljalleen pimeyteen. Aikaa oli kulunut 50 minuuttia ja matkaa taivallettu 6,8km /240 nousumetriä. Huomattiin Toivasen Jukan kanssa juoksevamme kahden. Takana ei näkynyt lamppuja, eikä edessä. Asetuin Vaarojen maratonin konkarin peesiin ottamaan yötä vastaan. Kuuntelin useita kertoja tapahtumaan osallistuneen veljen tarinoita. Hän oli ollut edellisinä päivinä merkkaamassakin reittiä. Tässä peesissä ei tarvitsisi siis miettiä pysytäänkö reitillä. 

            Aika nopeasti alkoi tuntumaan, että vauhti on minulle liian hidasta, mutta maltoin mieleni, sillä ehkä (?) minulle oli nyt hyvästä aloittaa ylihiljaa. Juoksin minuutilleen tunnin Jukan perässä. Usein jouduin ottamaan kävelyaskelia, sillä vauhti oli niin verkkainen. Sitten tuli väkeä takaa ja se hajoitti meidän yhteismatkan. Aloin menemään omaa kevyttä menoa. Hissukseen kiivettiin Vesivaaran päälle ja siitä lasketeltiin nätisti joen yltitykseen. Kaiken aikaa nestettä ja energiaa 20 minuutin välein. Kahlaamossa ajassa 2:36h. Omassa gepsissä 20 kilsaa, virallinen mitta 19 kilometriä. Nestettä meni liki 1,5 litraa, kuten olin ajatellutkin. Join vähän vielä huollossa ja täytin kolme lötköä seuraavalle pätkälle.

                         19km kohdalla kahlaamossa (Jere Alén (Instagramissa @jerealen). https://www.alenjere.com/)
  

            Ville ja Asko oli kannustamassa. Tuo oli erittäin tunnelmallinen ja eeppinen kohta. Kilikkakellot soi, roihut loimusi ja sai kahlata yllättävän vähän viileän joen yli. Tuossa kohtaa eka kertaa mietin, että olisi voinut tänään mennä lyhyellä asulla, mutta halusin varmistaa menemällä pitkillä, ettei kramppeja tulisi. Ja hihoja pystyi kuitenkin käärimään. Alku oli ollut ylilöysän tuntuinen, mutta jotenkin tuntui, etten halunut sitä moodia muuttaa. Samalla huomasin juoksevani sellaisten kilpaveljien kanssa, joiden kanssa en ollut koskaan enemmin juossutkaan. Olin aloittanut siis todella hiljaa. 

            Matka taittui mm. Lempisen Hannun ja Kauraharju Mikan kanssa jutustellen. Mukavia miehiä, joten mikäpäs siinä. Huollon jälkeen kävin eka kertaa heittämässä vettä ja se kevensi entisestään oloa. Samalla huomasin, että aikaa oli ylikevyestä alusta huolimatta kulunut mukavan vähän, joten siinä jojottelin Hannun ja Mikan kanssa. Minä otin juomaa ja energiaa 20 minuutin välein ja Hannulla ainakin oli puolen tunnin välein oleva taktiikka. Jossain 25 kilometrin kohdalla tuli puskista jalkojen voimien nopea heikkeneminen. Alkoi myös hieman painattamaan perätuutista. Eteläpään laavulla olikin ihan hyyssi, joten annoin pojille latua ja menin itse istunnolle. 

            Olin jossain 32 kilometrin kohdalla. Aikaa kulunut jotain 4h45min. Hetken istuminen vessassa oli taivaallista. Samalla hyyssipuiden välistä huomasin porukkaa lappaavan ohi. Olo helpotti vessa käynnin jälkeen. Täytin purosta pari tyhjäksi juomaani lötköä. Jatkoin matkaa. Seuraavat kolme kilsaa olo oli taas hieman parempi. Lisää energiaa ja nestettä kehoon, entiset kuonat hyyssiin jättäen. Jaloista loppui kuitenkin voimat uudelleen 35 kilometrin kohdalla. Olin ihmeissäni. Enhän ollut vielä edes mielessäni aloittanut kisaa vaan odotellut vain matkan ja ajan kulumista. Mistään ei kolottanut, mikään ei ollut kipeä, ei hölskynyt tai ollut muutenkaan mitään heikkoa. Jaloista loppui vain potku. 

            Samalla vauhti hiljeni sitä kautta rutkasti. Otin silti samalla tahdilla energiaa ja vettä. Lisäksi koitin piristää itseäni parilla suolatabletilla, vaikka mitään kramppituntemuksia ei ollutkaan. Pakko oli jotain yrittää. Olin ihmeissäni. Toisaalta ei ollut mitään hätää. Pärjäsin vauhdin tippumisen kanssa. Voimathan voisi vaikka palatakin. Samalla Huuhkajavaaran jälkeen alkoi pieni pätkä myötämaata (harvinaisuus tällä reitillä) kohti Kiviniemen huoltoa. Tällä välillä oli mennyt 5 lötköllistä (2,5L) vettä ja energiaa 20 minuutin välein. Huollossa tyhjentelin roskia join vähän vettä lisää ja koitin rauhoittaa tilannetta. Söin myös repusta hieman leipää lisää. Täytin kolme lötköä ja lähdin matkaan.

            Omassa gepsissä oli Kiviniemessä 40,6 kilometriä. Virallinen matka 39 kilometriä. Huollosta alkoi jatkuva ylämäki Ryläykselle asti. Noin 10 kilometriä. Voimattomilla jaloilla yhtä tuskaa. Uskokin alkoi loppua, kun jalat meni vain koko ajan heikompaan suuntaan. Etenkin askeleiden vastaanotto oli hankalaa, kun jalkojen voimat ei tahtoneet enää riittää siihen. Vanha tuttu Korpelan Janne otti minut jossain vaiheessa kiinni ja menin sitten hänen kanssa jutustellen joitakin kilometrejä. Vauhti oli kuin vaivaiskerhon kokouksessa, mutta se oli toissijaista sen rinnalla, että aloin kompuroida, kun jalkojen voimat ehtyivät ja ehtyivät. 

            Jossain kohdassa oli hetkellinen (ehkä kilometri) parempi hetki, mutta sitten sukelsin vielä syvemmälle. Totuus valkeni. Tämä oli tässä. Energiat ei ilmeisesti imeytyneet. Mitään muuta selitystä en keksi. Majoituksen isäntä, Asko kysyi hyvin, että onko minulle käynyt näin koskaan pitkillä harjoituslenkeillä. Itse asiassa ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Niihinkään ei ole löytynyt mitään muuta syytä. Paska tuuri, että tämmöisen päivän piti sattua Kolille. Jos nyt kirjoitan suoraan niin vituttaa ja raskaasti, mutta se ei auta asiaa. Asia on ja pysyy - niin kauan, että saan seuraavan mahdollisuuden. 

           Asko nouti minut 53 kilometrin ja yhdeksän tunnin yrityksen jälkeen Ryläyksen parkkipaikalta. Käytiin viemässä gepsi kisakeskukseen. Vaihdoin kuivaa päälle ja söin kisakeittoa riskisti. Mökillä suihkuun ja lisää ruokaa. Silti kohta alkoi horkka ja heikotus. Merkkejä juuri arvellusta energiavajeesta, imeytymishäiriöstä. Kouvan Markun sanoin: -"eipä se muuta tarvi". Ilman energian imeytymistä matka ei vain jatku. Ei ole sellaista hokkuspokkusta. 

            Reissu oli silti mukava sillä saman seurueen Mika Leppälä (viides 130 km matkalla) ja Isoniemen Ville (47:s 65km matkalla) onnistuivat erinomaisesti. Onnittelut pojille vielä näin julkisestikin. Mökin isäntä Asko taas oli yötäpäivää hengessä mukana. Kiitos myös siitä. Hetken sain myös raatata uusien tuttavuuksien, Ruotsalaisen Teron ja Kaurasen Pekan kanssa. Kiitos pitkästä viikonlopusta kuplassa. Emme käyttäneet Kolin seudun palveluja vaan ostimme kaiken lähtiissä.  Kisan turvaohjeet oli jämäkät ja olo oli siten erittäin turvaisa tänä korona-aikana. Hienoa, että urheileminen on edes jokseenkin mahdollista tänä poikkeusaikana.

            Mitäpä tässä enempää lätiseen. Tämä oli tämmönen kisa. Ens kerralla taas toisenlainen. Pieni hengähdys ja matka jatkuu.

            130 kilometrin kisan voitti Tomi Mikkola (16:53:24) parantaen entistä reittiennätystä liki tunnilla. Alla video hänen menosta 116 kilometrin kohdalta. Huikea kaveri! 


            Edit: Lihakset on aika vähän käytetyn tuntuiset reilu vuorokausi kisan jälkeen. Eli sekin kielii, etten ehtinyt edes päästä itseäni haastaan energioiden imeytymishäiriön vuoksi. Vieläköhän tässä jonkun rankasu tempauksen/kisan keksis?


Onni Vähäaho, Nivalassa 4.10.2020