Aamukahaveella yheksän tietämissä pää päättää tsekata juoksukalenteria, jota on tullut monena muunakin päivänä nupin kehoituksesta sitten ihmeteltyä. Kursori jarraa Kempeleen Z-maratonin kohalle. Hmmm... Rapiat kaks viikkoa aikaa. Onkohan tuollon vapaata/muuta saumaa lähteä Kempeleen suuntaan haisteleen kisafiilinkiä? No oli, ja sauma otollinen. Siinäpä tuo päätöksenteko lyhykäisyydessään. Ei nuita kauaa mietitä näillä nurkilla. Ilmokin tuli laitettua sisään. Perhekkin vähän innostui Zeppeliinin reissusta, vaikka valittivatkin syviä taskuja ja lyhyitä käsiä - kuten allekirjoittaneellakin on.
Onhan se aina kiva, että on joku testeri edessä. Vaikka ennen 24h kisaa ajattelin, että kisaan vasta syyskuussa. Tuossa 24h kisassa kuiten-niin kapulat pääsi sen verta helpolla, jotta on tässä jo päässy ihan mukavasti treenejen makuun. Ja lähtihän tuossa reipas 2,5min 10km enkastakin poies, joten tässä on hyvät saumat käyä paukuttelemassa puolikkaan enkka uuvelle kymmenminuuttiselle. Luulisin, että saumat ois ainakin tuollaiseen n.1.45-1.47 tietämille. Riippuu tietysti säästä = mitä viiliämpi, sen parempi - mulle. Vaikka eikait tuo pää kerkiä paineistua/turvota puolikkaan matkalla merkittävästi. Mutta viiliämpi mulle parempi.
Jepulis, on tuon 10km kovemman otatuksen jälkeen jääny nuo kilsat aika vähiin. Ma: 8,2km, Ti: 10km ja Ke: Lepo - ei hyvää päivää! No, ite asiassa tuo Ke:n lepo kuiten-niin mahollisti sen, että pysty vähä lisämään pökköä pesään näissä treeni hommissa, vaikkei nuo määrät ny vieläkään mitän järin isoja oo, mutta sinne päin jo kuiten-niin. Eilettäin tuli aamusella haukoteltua 12,3km tuolla kullaan ja savulan tienoilla päin. Päiväsellä kävin Jay Lenolla tempomassa penkkipunnerrusta 14 vuojen tauon jäläkeen. Välit sukkuloin pyörällä (2x10km). Aika paljon ennättää taso laskia 14 vuojen aikana penkissä! v.98 pukkasin 150kg, eilettäin 12x54kg!!! Heh, heh = narukäsi. Juu, jos tässä huviksi nostelis tuon penkin tuonne 100-110kg väliin niin kyllä se ois ihan jees näin harrastejuoksijalle. Juu, ja eilen iltamassa sitten kävin keikkumassa tuolla jalakakäytävillä vajaan 13km kiekuran sitä sun tätä vauhtia ja tehoa. Eli eilen tuli kuiten-niin jo rapiat 25km jolokoteltua.
Näkyy tuo erittäin kevy olevan ainakin näin puolijumisena tällä haavaa sellaista 5.30-5.40 -kyytiä ja peruskevy 5.20 nurkilla. Vk-kevy 4.50-5.05 tietämissä, riippuen vireys (jumi/wäsy) tilasta. Tännään oli kyllä tuossa aamupäivällä melekosta liisteriä eilisen päivän jälestä tuo meno. Kävin vähä äitimuorilla syömässä maasikoita ja juomassa vettä että kahavia. Sellainen puoliska tuntia tuli kyläiltyä, joka on aika pitkä aika minulle yhtään missään kylässä = rauhaton etana. Tuossa setissä tuli 11km (2x5,5km) ihmeteltyä jumisia/väsyneitä koipia. Vauhti oli kuiten-niin erittäin keveistä tehoista huolimatta tuolla 5.30-5.35/km nurkilla. Oon siihen tyytyväinen tuossa katabolisessa tilassa, jossa sai jalakoja nostaa kuin siirappiastiasta konsanaan. Melekeen pää taisi harjaantua tuossa enempi kuin jalat?
Tuo Kempeleen kisa nyt kun on tuossa tähtäimessä niin taijampa vielä tänään vejellä tuon aamuväännön jatkoksi tässä päivän päälle jonkinlaista treeniä. Ehkä hyppyjä/loikkia tuiskulan urheilupyhätössä. Saa nähä, vihtiikö veivata hölökkää siihen kylykeen. Huomisen kuiten-niin aattelin pitää lepo, elikkäs kehittymispäivänä. Ja sunnuntaina sitten katsotaan miten on tästä kahen päivän rykimisestä palautunut.
Tässä ennen Kempelettä täytynee ottaa joku vetosettikin. Nimittäin heti, kun on lähössä tuollaiselle pikamatkalle omaan tasoon nähen kovat tavotteet mielessä niin huoli on tuosta vauhtipuolesta. Niin ku oli koko 10km "testijuoksunkin" ajan = eli mitenköhän tuota tätä ja tuota kyytiä jaksaa perille. Pääsi ny mihin iskuun ennen Kempelettä tahansa niin rohkialla taktiikalla aion lähtiä rykimään. Vaikka tavote on 1.45-1.47 niin lähen sillä mentaliteetilla, jotta painelen ainakin pikkusen alle 4.50 kilsoja. 4.50/km:han tekisi 1.42. Jos sitten pian (heh, heh) käy niin, että hyytyy lopussa niin on ainakin hyvää alla - ja jos ei hyyjy niin onhan siitä sitten makia pujottaa suoli pitkälle vimpalla parilla kilsalla. Tällä vähäisellä kokemuksella sitä täytyy kuiten-niin olla meleko nöyrä ja varovainen, jottei ny kuitenkaan lähe kuuta tavoitteleen pilvettömältä taivaalta.
On tämä jännää - tässä on jo ihan täpinöissään ihan kuten TÄMÄ MIES aikoinaan selostuskopissaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentie 27.7.2012
Joitakin blogi "tärppejä": Iisalmi-Nivala 128km/-14... 12h juoksu 116km/-12... Nivalan ympäri juoksu 100km/-13... Super PEP2019 M171km voitto... Maraton ennätys/-15... 232km/5vrk harjoitus/-14... #lihr100h juoksu/427,3km... 6vrk MM-kisat 2015: 524,024km... PEP2017 57km voitto/-17... MISTÄ kaikki LÄHTI?... Seurani Nivalan Polku .. Yhdistykseni: Nivalan Polku ry. .. kotisivu... Takaisin etusivulle...
Sivun näyttöjä yhteensä
perjantai 27. heinäkuuta 2012
torstai 26. heinäkuuta 2012
TIETÄ JA KATSEITA VEDEN YLI
Koitin tuossa parina aamuna palautella kipeitä akilleksia keveillä ja lyhyillä lenkeillä. Liekkö tuo 10km rykäsy 16km setissä ollut kuiten-niin sen verta shokki etanan jaloille, että kestäähän tuo näköjänsä vähän normaalia kauemmin toipua. Pidinkin eilisen ihan lepopäivän. Ja kyllähän tuota oli jotenkinsa muutenkin levon tarpeessa.
Käytiin nimittäin tuossa tiistaina Power Parkissa häröileen koko päivä. Naisväellä oli suu koko päivän krampissa, venyttäen suunpielet korvia kohti. Olihan se nastaa seurata sellaista ilon määrää. Ihte keskityin valokuvaukseen ja videotallenteisiin. Löysin minäkin sieltä PP:sta yhen kaverin, joka oli vähä minunlaiseni, välitön kamu...
Oli siinä mielessä, jotta ois käyny tuon reissun jäläkeen pyörähtämässä seuran palaverissakin. Tietä, kun rakastan, niin onhan sillä aina niin kova tarve sitoa minun muodossa jos toisessakin sen pauloihin. Jäädä paukautettiin nimittäin välille. Kesken ajon moottori sammu, kierrokset nollille ja sitä rataa. Kuulemma jotkut osaavat hermostuakkin tollasissa tilanteissa, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja aika lailla koko muulla autokunnalla myös. Mitäpä sitä jo tapahtunutta märehtimään - huumoriksi heitettiin.
Tuntu sakilla olevan siinä aluksi kuuma auton sisällä. Oven kun aukas, tuli heti sisälle ei-niin-ystävällisiä-kavereita, elikkäs joko hyttysiä, paarmoja tahi kärpäsiä yms. vönkijöitä/urkkijoita. Siinä piti sitten valita pahoista vähiten paha - kuuma vai paarma -tyyliin. Lohdutin, että yön päälle voi tulla kylymäkin Toholammen ja Kaustisen välisen nevan reunalla. Eikö voikkin? Onneksi olin tehnynnä leipiä matkaan, vaikka sille lähtiissä vähän naureskeltiin. Härmään kun lähtee niin pitää kaikkeen valamistautua. Tiiä vaikka siellä ois väellä syvät taskut ja lyhyet käjet. Tyttökin haukkas pari haukkua ruisleivästä ja sitten siinä vänkäri tuumi, että heitetäänkö loppu leipä menemään. Minä kauhuissani, että älä ny ihimeessä, tiiä millon näämme ruokaa seuraavan kerran. Rohkiat aatteet kartanlukijalla. :)
No, tottahan siinä tuli soiteltua eri numeroihin ja sitten tärppäsi: "-LIHR-kerho, Jay Leno puhelimessa, kuinka voin auttaa". Kotvan kuluttua oli sitten mulla kerhon mekanikkokin apuna pähkäilemässä Fordin vaisuutta. Tulupan johot ja virranjakajan pää näytti päällisin puolin ok:lta. Sen minäkin vielä ymmärsin - samoin jakopäänhihina hommelit ja öljytikut yms. "perussetit". Sitten Leno kysyi: "-missä Puola"? Johan hauskaksi heittävy Lenokin kesken vian ehtinnän. Vastasin: "-Älä ny, eikös se keskieurooppaan kuulu, oisko Unkarin lähellä". Meinas vaan, että pitäs löytyä täältäkin, missä meiän päät on.
Jep-jee, kyllähän sieltä puolen yön tietämissä köyven nokassa hiliputeltiin Nivalaan. Hauskaa hommaa oli sekin. Mutta se on jo sitten inside puolta tuon hinauksen selostukset.
Aiheesta "muutama napsu" toiselle kantille. On nimittäin eettereissä kuulunna tuolta ison veden toiselta puolen aina silloin tällöin noita nhl-uutimia. NHL-lakkokin uhkaa. Ois se melkonen lovi talaveen, jos esim. koko kausi peruuntuis niin kuin uhkana on. Toivottavasti nyt pääsisivät sopuun kuiten-niin.
Samalla tapaa kuin Nivala-lehestä tulee seurattua lomallakin kirkolliset ilimootukset, on pistännä silmään kesän aikana nhl-uransa lopettaneiden ilimootukset. Ne on nhl-seuraajille kuolinilimootuksia vastaavia. Tämän kesän listalla ovat olleet: Nicklas Lidström, Ian Laperriere, Ethan Moreau, Nolan Baumgartner ja Steve Staios. Melekeen R.I.P. -tilanne.
Olihan tuossa näköjänsä Ny.Rangers ja Columbus tehneet melekosen pelaajakaupankin. Rick Nash Columbuksesta Rangersiin yhdessä farmipelaajan kanssa + 3.kierroksen varaus oikeus. Columbus sai vastineeksi Brandon Dubinskyn, Artem Anisimovin ja Tim Erixonin + 1.kierroksen varauksen 2013. No, huh, huh - mikä kauppa. Columbus on kävelemässä managerinsa Scott Howsonin avustuksella omaan hautaan. Columbus ei saanut kaupassa yhtään eturivin pelaajaa, vaikka joutui luopumaan yhdestä sarjan vaarallisimmista pelaajistaan, kasvoistaan. Nyt CBJ on kasvoton joukkue. Yksi lehti vertasikin oivasti kauppaa... Columbus luopui hittibiisistään, saaden tilalle muutaman levyn b-puolen kipaleista.
Näitä tulee aina välistä. Tässä täytyy ootella, vieläkö Penguins tekisi jotain ennen kauden alkua. Huhuissa on pyöriny Shane Doanin ja Alex Seminin nimet. Jokainen, joka minua tältä kantilta tuntee, tietää kumman noista haluaisin, jos pitäis ottaa.
Jepulis, rupiais tsuumaileen, joko sitä tännään taipus jotain treeniä reuhkaseen... Onhan tuota jo yks päivä levätty. Täytyy näin 24h jälkeen olla suopeampi ja antaa paremmin palautua - ainakin vielä.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2012
Käytiin nimittäin tuossa tiistaina Power Parkissa häröileen koko päivä. Naisväellä oli suu koko päivän krampissa, venyttäen suunpielet korvia kohti. Olihan se nastaa seurata sellaista ilon määrää. Ihte keskityin valokuvaukseen ja videotallenteisiin. Löysin minäkin sieltä PP:sta yhen kaverin, joka oli vähä minunlaiseni, välitön kamu...
Oli siinä mielessä, jotta ois käyny tuon reissun jäläkeen pyörähtämässä seuran palaverissakin. Tietä, kun rakastan, niin onhan sillä aina niin kova tarve sitoa minun muodossa jos toisessakin sen pauloihin. Jäädä paukautettiin nimittäin välille. Kesken ajon moottori sammu, kierrokset nollille ja sitä rataa. Kuulemma jotkut osaavat hermostuakkin tollasissa tilanteissa, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja aika lailla koko muulla autokunnalla myös. Mitäpä sitä jo tapahtunutta märehtimään - huumoriksi heitettiin.
Tuntu sakilla olevan siinä aluksi kuuma auton sisällä. Oven kun aukas, tuli heti sisälle ei-niin-ystävällisiä-kavereita, elikkäs joko hyttysiä, paarmoja tahi kärpäsiä yms. vönkijöitä/urkkijoita. Siinä piti sitten valita pahoista vähiten paha - kuuma vai paarma -tyyliin. Lohdutin, että yön päälle voi tulla kylymäkin Toholammen ja Kaustisen välisen nevan reunalla. Eikö voikkin? Onneksi olin tehnynnä leipiä matkaan, vaikka sille lähtiissä vähän naureskeltiin. Härmään kun lähtee niin pitää kaikkeen valamistautua. Tiiä vaikka siellä ois väellä syvät taskut ja lyhyet käjet. Tyttökin haukkas pari haukkua ruisleivästä ja sitten siinä vänkäri tuumi, että heitetäänkö loppu leipä menemään. Minä kauhuissani, että älä ny ihimeessä, tiiä millon näämme ruokaa seuraavan kerran. Rohkiat aatteet kartanlukijalla. :)
No, tottahan siinä tuli soiteltua eri numeroihin ja sitten tärppäsi: "-LIHR-kerho, Jay Leno puhelimessa, kuinka voin auttaa". Kotvan kuluttua oli sitten mulla kerhon mekanikkokin apuna pähkäilemässä Fordin vaisuutta. Tulupan johot ja virranjakajan pää näytti päällisin puolin ok:lta. Sen minäkin vielä ymmärsin - samoin jakopäänhihina hommelit ja öljytikut yms. "perussetit". Sitten Leno kysyi: "-missä Puola"? Johan hauskaksi heittävy Lenokin kesken vian ehtinnän. Vastasin: "-Älä ny, eikös se keskieurooppaan kuulu, oisko Unkarin lähellä". Meinas vaan, että pitäs löytyä täältäkin, missä meiän päät on.
Jep-jee, kyllähän sieltä puolen yön tietämissä köyven nokassa hiliputeltiin Nivalaan. Hauskaa hommaa oli sekin. Mutta se on jo sitten inside puolta tuon hinauksen selostukset.
Aiheesta "muutama napsu" toiselle kantille. On nimittäin eettereissä kuulunna tuolta ison veden toiselta puolen aina silloin tällöin noita nhl-uutimia. NHL-lakkokin uhkaa. Ois se melkonen lovi talaveen, jos esim. koko kausi peruuntuis niin kuin uhkana on. Toivottavasti nyt pääsisivät sopuun kuiten-niin.
Samalla tapaa kuin Nivala-lehestä tulee seurattua lomallakin kirkolliset ilimootukset, on pistännä silmään kesän aikana nhl-uransa lopettaneiden ilimootukset. Ne on nhl-seuraajille kuolinilimootuksia vastaavia. Tämän kesän listalla ovat olleet: Nicklas Lidström, Ian Laperriere, Ethan Moreau, Nolan Baumgartner ja Steve Staios. Melekeen R.I.P. -tilanne.
Olihan tuossa näköjänsä Ny.Rangers ja Columbus tehneet melekosen pelaajakaupankin. Rick Nash Columbuksesta Rangersiin yhdessä farmipelaajan kanssa + 3.kierroksen varaus oikeus. Columbus sai vastineeksi Brandon Dubinskyn, Artem Anisimovin ja Tim Erixonin + 1.kierroksen varauksen 2013. No, huh, huh - mikä kauppa. Columbus on kävelemässä managerinsa Scott Howsonin avustuksella omaan hautaan. Columbus ei saanut kaupassa yhtään eturivin pelaajaa, vaikka joutui luopumaan yhdestä sarjan vaarallisimmista pelaajistaan, kasvoistaan. Nyt CBJ on kasvoton joukkue. Yksi lehti vertasikin oivasti kauppaa... Columbus luopui hittibiisistään, saaden tilalle muutaman levyn b-puolen kipaleista.
Näitä tulee aina välistä. Tässä täytyy ootella, vieläkö Penguins tekisi jotain ennen kauden alkua. Huhuissa on pyöriny Shane Doanin ja Alex Seminin nimet. Jokainen, joka minua tältä kantilta tuntee, tietää kumman noista haluaisin, jos pitäis ottaa.
Jepulis, rupiais tsuumaileen, joko sitä tännään taipus jotain treeniä reuhkaseen... Onhan tuota jo yks päivä levätty. Täytyy näin 24h jälkeen olla suopeampi ja antaa paremmin palautua - ainakin vielä.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2012
maanantai 23. heinäkuuta 2012
MUISTELOT, OSA 4
Kokeillaanpas nyt, saanko tähän näkyviin värkkäämäni "lyhytelokuvan". Aiheena COSMOKSEN PELASTAUTUMINEN.
Elokuvan juoni: Teos markkeeraa tietäni hääpäivästäni (107kg) tähän päivään. Elämänmuutosta, uuden elämän löytämistä - voimaantumista, juoksun avulla. Teoksen lopussa on kuvatykitystä tämän vuoden Onnin kierroksen 24h kisasta, joka on tehty pilike silmäkulmassa. Älkäämme ottako sitä liian vakavasti.
Kahtokoon, kuka ilikiää...
Elokuvan juoni: Teos markkeeraa tietäni hääpäivästäni (107kg) tähän päivään. Elämänmuutosta, uuden elämän löytämistä - voimaantumista, juoksun avulla. Teoksen lopussa on kuvatykitystä tämän vuoden Onnin kierroksen 24h kisasta, joka on tehty pilike silmäkulmassa. Älkäämme ottako sitä liian vakavasti.
Kahtokoon, kuka ilikiää...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.7.2012
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
ENNÄTYKSIÄ JA ELOKUVIA
Oli tuossa likimain pari päivää ihan vetämätön olo. Nautin siitäkin. Ilmeisesti pieni, taanehtivasti tullut väsymys 24h kisasta - vielä kerran. Puuhastelin sitä mitä huvitti. Enimmäkseen päivystin sohvalla, tarkkaillen hitaasti "maisemia" kuin pöllö konsanaan. Varmaan katantakin oli samaa luokkaa. Varsinkin eilen olin aivan saamaton... Tai ainakin melkein.
Harjoittelin nimittäin pe-iltana ja melkein koko eilisen päivän tekemään tietsikalla "elokuvia". Puuhastelin lähinnä lapsistani pari pläjäystä. Lopuksi tein omasta matkastani juoksijaksi n.10min lyhytelokuvan. Pahus, kun niitä ei voi tänne laittaa, eikä youtubeen, kun niissä on taustalla musaa ja esim. you tubessa tämän bändin taho oli laittanut heti eston päälle. Mutta ainahan niitä voipi katella kavereiden kanssa. Polttelin noita pätkiä dvd-kiekollekin. Ihan hauskoja niistä tuli, vaikka ihte sanonkin.
Jepulis-jee, teki mieli eilenkin toisessa osassa aivoja treenata, mutta vahvempi puoli veti rötväys mielelle. Ja annoin sille puolelle kernaasti tilaa. On kiva välistä puuhailla aivan jotain muuta. Myös tänään sunnuntaina käynnistyin aika hitaasti. Sain kuitenkin päiväsellä temppuiltua sellaisen reippaan puoliska tunnin venyttelyjumpan, joka vähän herätti tuota kupoliakin parempaan iskuun. Silti piti vielä päikkärit(!) ottaa iltapäivästä, jotta vihti lähteä veivaan jonkinlaista kiekuraa ulos. Siinä mietinkin herätessäni, että jos ottais tänään sellaisen 4km verryttelyä+ 8km Vk reipasta+ 4km verryttelyä. Juu, se tuntu aika mukavalta. Ilmakin oli astmaatikolle varsin suotuisa, n.+12 ja sataa ropisteli aika ajoin. Siispä nokka ulos.
Jotenkin oli nihkiää tuo 4km verryttely huuhailu. Merkille panin kuitenkin, että pitkästä aikaa elimistö toimi oikein = tosi kevyt verryttely menikin aivan ultrakisasykkeillä = 130-135 tienoilla. Ajallisesti tuo verkka pätkä - eikä tuntemuksiltakaan - ei mitenkään kaksisesti mennyt = 5:38/km. Eihän noilla verkkavauheilla tietysti oo mitään merkitystä, mutta kyllä se ihmeesti ainakin mulla antaa yleensä(!) osviittaa, miten mahtaisi reipas rykäsy kulkea. En tiedä miksi, mutta ajattelin tuon puolinihkeän verkan aikana, että jos rykiski saman tien 10km reipasta. Pari päivää rötvänneelle nupillekin tuo ehotelma ihmeesti heti kelpas!!! Mistähän nyt liiraa? Tulipa vielä mieleeni, että mikäli lähtee kulkemaan niin vois kaataa omasta mielestäni heikon 10km enkkani, 49.22. Aivan ihmeellisiä mietteitä.
Pianhan sitä sitten tulikin 4km verkkaa täyteen ja jatkoin matkaa seuraavaa 10km lenkuraa kohden. Liekkö jo loikat ja hypyt näin pian vaikuttanut (ainakin jalkojen lihakset niistä tykkäsi tulemalla kipeäksi ja varsinkin vatsalihakset ollunna ihan tulessa), sillä jotenkinsa tuntui mukamaste hyvin voimakkaalta oma reipas juoksu - siis minun (etana) mittakaavassa. 4.34 meni eka kilsa ja meno jatkui muutenkin ouvon helepolta. Oli kuitenkin aika vaikea fundeerata, että minkä tuntusta vauhtia sitä uskaltaapi rykiä reipasta, jottei noutaja tule liian aikaisin. 5km meni 23.25. Eipä tuossakaan vaiheessa tienynnä jaksaako tässä "maaliin" vai oonko menny pehmoillen. Siinä kääntöpaikalla Nivalan ykkösnaismaratoonari jonnin matkaa jututti lähes mykkää juoksijaa, joka ei tienny miten tässä juostaan. Iloisesti naureskellen kertoi pian 100km pyöräillensä tälle päivää! Ois voinu olemuksesta päätellä, että oli justiin laittanna kamat niskaan ja vasta aloittamas pyöräilyä. Melkoinen kestävyysihme. Harmi, etten oikein pystynyt paljon tosiaan juttelemaan. Ehkä sittenkin oli tehoja mulle ihan tarpeeksi - mene ja tiedä.
Kääntöpaikalta takas tullessa vauhdin kanssa oli vieläkin enempi arpomista. Toisaalta ei tuntunu kovinkaan hankalalta juosta n.4.40 kyytejä. Pelko kuitenkin oli edelleen, etten silti jostain syystä jaksa (mamo, mikä mamo!!!) perille. Lopussa olikin sitten ihan hyvin paukkuja. Viimeinen kilsa tuli 4.28, vaikka kieltämättä vähä ihan lopussa jo hapotti. Anyway, aika oli 46.44 (4:40/km) ja toinen puolikas meni jopa kuus sekkaa nopiammin. Enkka parani peräti 2min38sek!!! Vaikka tuo vanha ennätys oli huono, on enkka silti aina enkka. Tämäkin antaa lisäpotkua syksyn haasteisiin, joista ei vielä hirviän tarkkaa tietoa ole. Ja onko väliksikään? Kunhan vain treenailee ja käy kisoissa fiiliksen mukaan. Ehkä yhen puoli -ja kokomaran voisi ainakin purkittaa tälle syksylle/loppukesälle. Ja niitä ratakisoja - miksei hölkkiäkin - jos kalenteriin passaa. Tulipa tänään yksi AIVAN USKOMATON tarjous ja ehotus hyvältä ystävältäni neljäksi päiväksi lappiin treenaan. Pahus vain, kun elokuussa on pisin yhtenäinen vapaa max.3päivää, eikä vaimon työvuoroista ole edes vielä mitään tietoa. Mutta joskus vielä, jos tarjous uudestaan joskus napsahtaa eteen. :)
Eipä tässä erikoista. Viikko lomaa jäljellä ja olo on sangen tasapainoinen ja mukava. Mielenkiinnolla jään lajitovereiden tavoin odottamaan mitä huominen taas tuo tullessaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.7.2012
perjantai 20. heinäkuuta 2012
TERAPEUTTINEN LÖKÖLOMA
Tämä
oli piirretty kalenteriin jo kylminä talvipäivinä – perheen yhteinen mökkiloma.
Ajoituskin oli mietitty tarkkaan. Mökkiloma tulla tupsahti käsille vain viisi
päivää 24h kisan jälkeen. Ehdin parahiksi kuntoon piinaavista pääoireistani,
joka nostatti fiilinkiä. Mikään ei enää puristanna kupolia. Ostin kuitenkin
varulta mökille lähtö aamuna paikallisesta apoteekista laadukkaan Omronin
verenpainemittarin. Sehän täytyi heti testata. Ja mikä ilonhetki siitä
tulikaan!!! 135/71!!! Minulla, kun on pahus ollut hieman toi alapaine vuosia
siinä huulilla, elikkäs aivan siellä rajoilla. Joku kerta se on huidellu yli
90, ollen parhaimmillaankin 85 tietämissä. Ja nyt 71. Ja tuo trendi vaikuttaa
olevan ihan nykytasoa useammankin päivän ja mittauskerran otatuksen
perusteella. Alapaine on nyt asustellut tuossa 68-75 välimaastossa. Mutta eipä
jäädä sutimaan enempiä samaan soppaan.
Kääntäminen kaupunkimiljöön
hektisestä elämästä keskelle ei mitään, ei ole aina niin helppoa. Ei aivan
nytkään. Jotenkin tuntui, ettei aluksi osaa olla mitenkään päin. Vieläkö on
tällainen härrä-pirra-luonne niin entistä haastavampi rasti laskeutua Kinnulan
ja Kivijärven puolivälin, hiirenhiljaiseen järven poukamaan perheineen
kuuntelemaan hiljaisuutta. Lintuja ja elukoitakin tuntuu olevan täällä
aavemaisen kauniissa paikassa ouvon vähäsen. Ei tarttis kovinkaan kaksista
mielikuvitusta, kun tämän voisi kääntää päässään jopa kammottavan rauhalliseksi
aivojen tuuletuskeskukseksi.
Eipä siinä silti kauaa menny, kun
tähän lököilyyn jo tottui. Koht´sillaan takamus melekeen vihersi paikallaan olosta, eikä uusista kiireettömistä kavereistakaan ollunna pulaa
Kaksi kiireetöntä (kuvia klikkaamalla saapi ne isommaksi)
Aivan niin kuin ois aina vaan heittännä lonkkaa ja
puuhastellu näitä ei-niin-usein-toteutuvia mukavia harrasteita. Harvoin sitä
ehtii onkimaan, soutelemaan, järvipolskimaan tai vaikkapa vain nuotiolla
turjusteleen sydeemejä. Pikkasen siinä pääsi muistelemaan vähäisiä erätaitoja, joiden lopputulema oli tämä...
Tulihan tuossa käytyä matojen etsintä retkikin, ihan
hyvin tuloksin. Ensin meinasin laittaa matokuppiin hieman liian isoja
onkimatoja.
Liekö kala tarttuna tollaseen
syöttiin vai syötti kalaan?
Erittäin antoisia ja mieltä
lämmittäviä puuhia. Yksi tähtihetkistä oli nähdä oman tyttären nykäsevän ahdin
valtakunnasta ihan ilman apuja elämänsä eka kalan. Ja ihan ahvenen vieläpä!
Pian samassa imussa poika nykäisi ison lahnan ihan säikähtäen ahdin mojovaa
antia. Melkoisia onkivetoja laiturin nokasta.
Tytön elämänsä eka kala, ahven!!!
Tulihan siinä yks päivä käytyä
Pihtiputaalla putaanportin antimista nauttien. Käytiin mm. keihäsmuseossa.
Tässä kuva Uwe Hohnin ME-keihäästä (104,80)…
Tuo hopeisen värinen keihsä kolmas oikealta
Kaikkihan muistanevat TUON kaameanheiton, jonka seurauksena keihäsmallia muutettiin nopiammin maahan tippuvaksi. Nykyisen mallin ME on tietysti Jan Zeleznyn nimissä...
Tämän loman päätin jo kauan
sitten ottaa ihan rennosti, keskittyen vain lököilyyn perheen parissa. Ehkä
olisin ollut vieläkin kirjaimellisempi, jollei nuo jalat olisi päässeet niin
vähällä 24h skabassa. Hieman nuo priima verenpaineetkin morsettivat, jotta ois
valamista poikaa treenaileenkin, jos maistuu. Mutta eipä sitä näin lökölomalla
paljo vihti/kehtaa treenejä veivailla. Aivan pientä jäsenten oiontaa
harvakseltaan.
Perjantaina pihalla
käyskennellessäni sätkyttelin 80 loikkaa huvikseni. Lauantaina muun väen vedellessä
päiväunosia kävin vähän haukkaan happea ja ihaileen mäkisiä maisemia. Sellaista
juoksun tapaista jolokottelua taisi tuossa tulla sen 12,4km verran. Eli just
sopivasti sai veren kiertämään ja ajatuksen kulkemaan. Lauantai-ilta menikin
sitten saunoessa ja monenlaisessa fiilistelyssä. Monenlaisia antimia ja juomia
suuntasi ääntä kohden. Sunnuntain liikunnalliset osuudet oli perheen yhteinen
löydä-matoja-retki, sekä tietty reippaan kilsan souturetki Markojärven laitamia
kierrellen.
Maanantai oli taasen samaa
peruskomiaa päivää, eli n.+20 ja puolipilivistä. Nappasin siinä saunan päälle
muun perheen sutiessa jos jonnilaista aamutointa. Käpäsin reippaan viijen
kilsan verkan ja notkistelin 150 vuoroloikkaa ”mökkimäkeen”.
Tuo mäki oli aina jokaisen lenkin
aluksi käteltävä, ja samanmoisia oli tämän tästä noilla hiekkateillä. TÄSSÄ video-otatus tuosta reippaan 5,25km haastavasta lenkurasta.
Kävin tuon reippaan vitosen vielä
heti loikkien jälkeen jamittamassa, tällä kertaa aika lailla urku auki. Kyllä
siinä sai tuolla ylös-alas-hiekkatiellä aika makiasti jalat hapolle.
Keskarivauhtikaan ei tippunna kuin jotain 4:50 tietämille, vaikka kuin suti
menemään täpöllä. Tai ihmekkös tuo, tällaisesta etanasta kun kyse on.
Keskiviikko-aamuna muu väki oli
vielä aamu kympin maissa joko untenmailla tai disneyn ihmeellisessä maailmassa,
joten sauna taasen lämpenemään ja mäkisiä maisemia ihaileen. Tuolla kerralla sutkin puolet hiekka ja puolet asfalttiteitä sen 20,3km. Mukana oli puoli
litraa vettä, joka oli liian vähän mulle +20 keliin. Minua ei ole selvästikään
tehty lämpimien ilmojen juoksijaksi. Nuot on kuiten-niin hyviä harjoituksia
(hetkinen, harjoittelinko mökillä?), totuttelua ”lämpimällä” juoksuun.
Jepulis-jee, kyllä tuon lenkuran perään vesi, järvessä polskiminen + saunominen
maistui – ja sit huomenen toivottelut perheelle :)
Määrä oli luovuttaa mökki pe:na
klo.12. Aloittelimme torstaina siinä vähän keräilleen iltamassa tavaroita ja
siivouksia laitettiin aluille. Pian oli jo into toimissa sitä luokkaa, että
tempastiin mökki saman tien luovari kuntoon ja heitettiin pikku kiekuran kautta
Nivalaan yötä vasten. Eli poika vietiin äidin luo Perhon mökille jatkamaan
mökkeilyä, meidän suunnistaessa kotia kohti. Oli se vaan jo vähä koti-ikäväkin
;)
On se vaan eri kivaa tällainen
huoleton elo. Voi että nautin tästä. Kyllä tämän jäläkeen taas jaksaa veivata
treeniä ja jatkaa loppu lomaa leppoisin mielin. Täytyy myös olla iloinen, ettei
24h skabasta jäänynnä mittään vammoja. Ois nimittäin tarkoitus vielä joitain
kisoja rykiä tässä loppukesästä ja syksystä. Oon jopa tiiraillut ihan
ratakisoja, aina 800m:stä ylöspäin. Harmi, ettei ainakaan tästä läheltä
löytynnä yhtään 3000m esteiden kisaa. Pääsisköhän sitä alle 14min? Loppulomasta
ois tarkoitus myös joku vähän pidempi retkijuoksu tai vastaava elämänkokemus
naatiskella. Puntteja ja loikkia/hyppyjä on myös suunnitteella nytkytellä.
Täytyis nimittäin saada noihin kinttuihin vähän ruutia. Ovat niin voimattomat
kapulat, kun ei oo tullu niille tarjottua voimaa kehittäviä harjoitteita
paljoakaan.
Tulevat ajat, jos menneet ja
meneilläänkin olevat, näyttävät herkullisilta ja sopivan haasteellisilta, joten
kelpaa tässä ellää ja nauttia täysin rinnoin tästä elosta.
Kesälomaterveisin Suomen yksi
huonoimmista ultrajuoksijoista!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
24h VERTAILUA
Nyt on sitten kolme 24h kisaa pukattuna. Kaikki kisat ovat olleet erilaisia, kaikkiin kisoihin lähtökohdat ovat olleet erilaisia. Tein silti varsin taulukon, mistä näkee miten kukin 24h kisa on kehittynyt 10km sykleissä.
TÄSSÄPÄ tuo taulukko...
Kaustisille lähdin vajaan 1200km pohjilla sinä vuonna. Kisahan käytiin heinä-elokuun vaihteessa. Vetelin ekat 60km 25+5 -rytmillä ja ainakin yhden tunnin vahingossa koko ajan juosten. Sykkeet asuivat juostessa 140-145 maastossa. Melkoisen ennakkoluulotonta. Ja tietysti se olemattomilla pohjilla loppui etenemisen eväätkin sitten aikaisin. Kävin yöllä motelissa (siirtymät n.2x1km!!!) nukkumassa. Koko motelilla käynti reissuun kilsan kierroksen kera meni n.5h32min.
Nivalassa, Tuiskulan urheilukentän liepeillä käyty kisa viime syksynä oli vaikea lähtökohdiltaan. Taistelin lonkka-nivusvaivan kanssa kesä-heinäkuun vaihteesta aina kisan (lokakuun alku) aatolle asti. Syyskuun loppuun mennessä olin viime vuonna juossut 1468km, eli aika vähän edelleen. Harjoittelu oli ollut kuitenkin enempi 24h kisaan tähtäävää. Vamman vuoksi pidin jopa 6 täyttä lepoa ennen kisaa ja tuntuma olikin ihan hukassa - kunto laskussa. Kisassa käytin 15+5 -rytmiä. Menin ko. rytmillä n.8h. Sen jälkeen menin miten parhaaksi katsoin ja jaksoin.
Kisa meni aika ideaalisti sen hetkiseen kuntoon nähden. Jalkojen kanssa oli yöllä vaikeuksia, mutta pysyin kuitenkin lähes kaiken aikaa liikkeessä. Myöskin tänäkin vuonna käyttämäni nesteet ja appeet upposivat hyvin, lko. aamutunteja, jolloin alkoi näkyä jäähileisten (yöllä -2 alimmillaan) energiajuomien imeytymättömyys. Tuonkin funktion vaikutus oli vain viimeiselle 1,5h:lle, joten isossa kuvassa merkitys oli aika pieni. 128km oli näin jälkikäteenkin ajateltuna ihan ok. suoritus minulle tuohon kohtaan.
Tänä vuonna ennätin sitten juosta lähes 2000km ennen heinäkuun 7-8.päivä käytyä 24h-kisaa. Lähtökohdat oli omaan tasoon nähden erinomaiset. Myös kunto oli kaiken aikaa nousussa. Käytin 17+3 -rytmiä ekat 5h, jonka jälkeen alkoi vaikeudet, joista kattavasti kisablogissa. Vaikeudet iski siis n.44-47km kohdalla. On vaikeaa - ja turhaakin - edes pohtia, mihin olisi ollut mahdollisuudet ilman oksenteluja ja rajua pääkipua, joiden vuoksi 6,8km matkaan meni tuona aikana 8h18min. Kisasta jäi kuitenkin jopa paras loppumaku tähän astisista, koska pystyin olemaan loppulaukaukseen asti radalla. Tästä jäi myös oppia - kuten aikaisemmistakin - sekä hyvää nälkää.
Kisassa vaivannut raju pääkipu ei ole ihan vieläkään irroittanut otettaan. Eilen itse asiassa tuli illalla sellainen kiristys tuolla päässä, että hetken jo pelkäsin sen jäävän viimeiseksi illaksi koko elämässäni. Onneksi sain perheen avustuksella otettua nopeasti hyvän satsin lääkettä ja pääsin niiden - ja Lenon kyydin - avulla sairaalaan ja pelastuin. Pelottava geissi. Mitään selittävää ei löytynyt, mitä nyt verenpaine oli kylläkin hieman koholla. Lääkärin arvio mukaili omaani = Ilmeisesti auringonpistoksen kaltainen blokkitila, joka yhdessä reippaan mittaisen suorituksen kanssa nostaa päätään edelleen. Myös oksenteluista huolimatta kerääntynyt iso nestelasti kehossa (paino 7kg enemmän kisan jälkeen kuin ennen starttia) ja sen äkillinen purkautuminen (seuraavan yön aikana 6kg paino alas) sekoittivat ja rasittivat elimistön toimintaa monella tapaa.
Merkillisintä ehkä oli, että kaikki labrakokeet oli viime yön sairaalareissulla ok! Eli siltä osin olen jo täysin palautunut. Jalathan on ollut hyväntuntuiset jo maanantaista asti. Myöskään sydänfilmissä ei ollut mitään häikkää ja sykekkin oli kiputilasta huolimatta jo laskenut 49:n. Leposykehän minulla on optimitilassa 41. Joten, kun saan tuon verenpainetason normaaliksi ja pääkipuoireet pois niin olen 110% valmis aloittamaan treenit. Nälkäkin on kova ja henkinen vireys erinomainen. Suunnitelmissa on ottaa vähän punttia ja ehkä kävelyhommiakin (esim. patikointia) hieman juoksun lisäksi. Ehkä sitä voisi kokeilla vähän fillaroidakin.
Syksyllä on tarkoitus huhkia ennakkoluulottomasti kaikenlaisia matkoja aina 800m -> maratooniin, mitä nyt missäkin ja millonkin on mukavasti tarjolla. Täytyy tällaisen etanan yrittää nääs kehittää myös tuota vauhtireserviä, jotta se kevyt hölökkä ois mahdollisimman vaivatonta. Yks porkkana ois syksylle myös armeija-aikaisen cooper ennätyksen (2870m) lyöminen. Pienesti olen harkinnut myös Joensuun 12h kisaa. Eli aika lailla ois jo nokka eteenpäin, mutta ootellaan nyt vielä tuo elimistö sassiin.
Näihin mietteisiin...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012
TÄSSÄPÄ tuo taulukko...
24h kisojen vertailu | |||
Kaustinen | Tuiskula | Karvoskylä | |
2010 | 2011 | 2012 | |
100,84km | 128km | 116,076km | |
h:min | h:min | h:min | |
n.10km | 1:04 | 1:06 | 1:00 |
n.20km | 2:14 | 2:17 | 2:01 |
n.30km | 3:24 | 3:32 | 3:04 |
n.40km | 4:35 | 4:48 | 4:10 |
n.50km | 5:52 | 6:13 | 5:32 |
n.60km | 7:59 | 7:37 | 6:54 |
n.70km | 15:17 | 9:54 | 9:55 |
n.80km | 16:31 | 11:55 | 12:31 |
n.90km | 18:45 | 14:18 | 19:24 |
n.100km | 20:53 | 17:18 | 21:18 |
n.110km | 19:26 | 23:07 | |
n.120km | 21:36 |
Kaustisille lähdin vajaan 1200km pohjilla sinä vuonna. Kisahan käytiin heinä-elokuun vaihteessa. Vetelin ekat 60km 25+5 -rytmillä ja ainakin yhden tunnin vahingossa koko ajan juosten. Sykkeet asuivat juostessa 140-145 maastossa. Melkoisen ennakkoluulotonta. Ja tietysti se olemattomilla pohjilla loppui etenemisen eväätkin sitten aikaisin. Kävin yöllä motelissa (siirtymät n.2x1km!!!) nukkumassa. Koko motelilla käynti reissuun kilsan kierroksen kera meni n.5h32min.
Nivalassa, Tuiskulan urheilukentän liepeillä käyty kisa viime syksynä oli vaikea lähtökohdiltaan. Taistelin lonkka-nivusvaivan kanssa kesä-heinäkuun vaihteesta aina kisan (lokakuun alku) aatolle asti. Syyskuun loppuun mennessä olin viime vuonna juossut 1468km, eli aika vähän edelleen. Harjoittelu oli ollut kuitenkin enempi 24h kisaan tähtäävää. Vamman vuoksi pidin jopa 6 täyttä lepoa ennen kisaa ja tuntuma olikin ihan hukassa - kunto laskussa. Kisassa käytin 15+5 -rytmiä. Menin ko. rytmillä n.8h. Sen jälkeen menin miten parhaaksi katsoin ja jaksoin.
Kisa meni aika ideaalisti sen hetkiseen kuntoon nähden. Jalkojen kanssa oli yöllä vaikeuksia, mutta pysyin kuitenkin lähes kaiken aikaa liikkeessä. Myöskin tänäkin vuonna käyttämäni nesteet ja appeet upposivat hyvin, lko. aamutunteja, jolloin alkoi näkyä jäähileisten (yöllä -2 alimmillaan) energiajuomien imeytymättömyys. Tuonkin funktion vaikutus oli vain viimeiselle 1,5h:lle, joten isossa kuvassa merkitys oli aika pieni. 128km oli näin jälkikäteenkin ajateltuna ihan ok. suoritus minulle tuohon kohtaan.
Tänä vuonna ennätin sitten juosta lähes 2000km ennen heinäkuun 7-8.päivä käytyä 24h-kisaa. Lähtökohdat oli omaan tasoon nähden erinomaiset. Myös kunto oli kaiken aikaa nousussa. Käytin 17+3 -rytmiä ekat 5h, jonka jälkeen alkoi vaikeudet, joista kattavasti kisablogissa. Vaikeudet iski siis n.44-47km kohdalla. On vaikeaa - ja turhaakin - edes pohtia, mihin olisi ollut mahdollisuudet ilman oksenteluja ja rajua pääkipua, joiden vuoksi 6,8km matkaan meni tuona aikana 8h18min. Kisasta jäi kuitenkin jopa paras loppumaku tähän astisista, koska pystyin olemaan loppulaukaukseen asti radalla. Tästä jäi myös oppia - kuten aikaisemmistakin - sekä hyvää nälkää.
Kisassa vaivannut raju pääkipu ei ole ihan vieläkään irroittanut otettaan. Eilen itse asiassa tuli illalla sellainen kiristys tuolla päässä, että hetken jo pelkäsin sen jäävän viimeiseksi illaksi koko elämässäni. Onneksi sain perheen avustuksella otettua nopeasti hyvän satsin lääkettä ja pääsin niiden - ja Lenon kyydin - avulla sairaalaan ja pelastuin. Pelottava geissi. Mitään selittävää ei löytynyt, mitä nyt verenpaine oli kylläkin hieman koholla. Lääkärin arvio mukaili omaani = Ilmeisesti auringonpistoksen kaltainen blokkitila, joka yhdessä reippaan mittaisen suorituksen kanssa nostaa päätään edelleen. Myös oksenteluista huolimatta kerääntynyt iso nestelasti kehossa (paino 7kg enemmän kisan jälkeen kuin ennen starttia) ja sen äkillinen purkautuminen (seuraavan yön aikana 6kg paino alas) sekoittivat ja rasittivat elimistön toimintaa monella tapaa.
Merkillisintä ehkä oli, että kaikki labrakokeet oli viime yön sairaalareissulla ok! Eli siltä osin olen jo täysin palautunut. Jalathan on ollut hyväntuntuiset jo maanantaista asti. Myöskään sydänfilmissä ei ollut mitään häikkää ja sykekkin oli kiputilasta huolimatta jo laskenut 49:n. Leposykehän minulla on optimitilassa 41. Joten, kun saan tuon verenpainetason normaaliksi ja pääkipuoireet pois niin olen 110% valmis aloittamaan treenit. Nälkäkin on kova ja henkinen vireys erinomainen. Suunnitelmissa on ottaa vähän punttia ja ehkä kävelyhommiakin (esim. patikointia) hieman juoksun lisäksi. Ehkä sitä voisi kokeilla vähän fillaroidakin.
Syksyllä on tarkoitus huhkia ennakkoluulottomasti kaikenlaisia matkoja aina 800m -> maratooniin, mitä nyt missäkin ja millonkin on mukavasti tarjolla. Täytyy tällaisen etanan yrittää nääs kehittää myös tuota vauhtireserviä, jotta se kevyt hölökkä ois mahdollisimman vaivatonta. Yks porkkana ois syksylle myös armeija-aikaisen cooper ennätyksen (2870m) lyöminen. Pienesti olen harkinnut myös Joensuun 12h kisaa. Eli aika lailla ois jo nokka eteenpäin, mutta ootellaan nyt vielä tuo elimistö sassiin.
Näihin mietteisiin...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012
NHL SIIRTO -JA SOPIMUSPOIMINTOJA
MERKITTÄVIMMÄT SIIRROT 6.7 ->
Matt Taormina, p, NJD -> TBL
Mark Mancari, h, VAN -> BUF
Kevin Porter, h, COL -> BUF
Ryan Stoa, h, COL -> WSH
Jeff Halpern, h, WSH -> NYR
B.J. Crombeen, h, STL -> TBL
Tim Stapleton, h, WPG -> Dinamo Minsk
MERKITTÄVÄT SOPIMUKSET 6.7 ->
Jamie Langenbrunner, h, STL -> 1.v, 1 500 000$
Teddy Purcell, h, TBL -> 3.v, 4 500 000$
Kevin Porter, h, BUF -> 2.v, 537 500$
Jeff Halpern, h, NYR -> 1.v, 700 000$
Krystofer Barch, h, NJD -> 2.v, 750 000$
Tim Sestito, h, NJD -> 1.v, 525 000$
Mason Raymond, h, VAN -> 2 275 000$
Matt Taormina, p, TBL -> 1.v, 700 000$
Frazer McLaren, h, SJS -> 1.v, 632 500$
Mark Mancari, h, BUF -> 1.v, 550 000$
Ryan Stoa, h, WSH -> 1.v, 700 000$
T.J. Galiardi, h, SJS -> 1.v, 950 000$
Lars Eller, h, MTL -> 2.v, 1 325 000$
Kyle Chipchura, h, PHX -> 1.v, 675 000$
Nick Foligno, h, CBJ -> 3.v, 3 083 333$
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012
Matt Taormina, p, NJD -> TBL
Mark Mancari, h, VAN -> BUF
Kevin Porter, h, COL -> BUF
Ryan Stoa, h, COL -> WSH
Jeff Halpern, h, WSH -> NYR
B.J. Crombeen, h, STL -> TBL
Tim Stapleton, h, WPG -> Dinamo Minsk
MERKITTÄVÄT SOPIMUKSET 6.7 ->
Jamie Langenbrunner, h, STL -> 1.v, 1 500 000$
Teddy Purcell, h, TBL -> 3.v, 4 500 000$
Kevin Porter, h, BUF -> 2.v, 537 500$
Jeff Halpern, h, NYR -> 1.v, 700 000$
Krystofer Barch, h, NJD -> 2.v, 750 000$
Tim Sestito, h, NJD -> 1.v, 525 000$
Mason Raymond, h, VAN -> 2 275 000$
Matt Taormina, p, TBL -> 1.v, 700 000$
Frazer McLaren, h, SJS -> 1.v, 632 500$
Mark Mancari, h, BUF -> 1.v, 550 000$
Ryan Stoa, h, WSH -> 1.v, 700 000$
T.J. Galiardi, h, SJS -> 1.v, 950 000$
Lars Eller, h, MTL -> 2.v, 1 325 000$
Kyle Chipchura, h, PHX -> 1.v, 675 000$
Nick Foligno, h, CBJ -> 3.v, 3 083 333$
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2012
tiistai 10. heinäkuuta 2012
KUVIA KIPINÄ MARATON + ONNIN KIERROS
Tässäpä sitten kuva satoa. Alotetaanpa kovat edellä, elikkäs Sauli Päivärinta, elikkäs tuttavallisemmin "Sale" siinä lähti vetään 40min lenkkinä varttimaran. Paukutti sen pikkasen alle, keskari 3:47/km. Ei paha? Tässä mestari, tuossa keltaisessa paijassa. Vinkki: kun klikkaat kuvaa, saat ne isommiksi
Seuraavassa kuvassa haluan nähdä jotain edistymistä tasamaalla tapahtuvan askeleeni osalta siinä, että ryhti on suhteellisen hyvä ja askel tasajalka/päkiävoittoinen.
Tässä LIHR kerhon Janne, alias "Jay Leno", Kukkola ja itäsuomen Petteri Vartiainen.
Moni kehua paukautti huoltoa, eikä syyttä suotta. Tässäpä tätä aitoutta ja iloisuutta siltä postilta:
Uskoisin kuvan anttirokilta löytyvän huumoria tähän -> Ei kait kukaan voi erehtyä, että on lauantain ehtoo, eihän? Let´s rock´n roll ja kurlaten!!!
Joulu on taas, joulu on taas - joko se on?
Tuossa aikaisemmassa blogissa tuli mainittua kuinkas oli hankalta tulla yrjökupin viereltä baanalle. Tässä visuaalista tunnelmaa ja otatusta siitä. Naama aika peruslukemilla + pirullinen(?) hymy, heh...
Taistelija, tsemppari - ja kaikkea siltä väliltä, "Pele"
Kuten sanottua, aina joku on sittenkin sisukkain. Tätä selvästi nuoremmaksi luultua tyttöä, naista, kävi ihaileminen. Lakki nousee päästä!
Porukka ei sentäs ollut niin nopeeta, että olisi ollut jatkuvasti vain syömässä. Tässä pöydät notkuu, odottaa, tuliaansa. Who next? Vain luoja tietää, jos sekään.
Laskuoppini, sen huononkin, mukaan tämä herra näki huoltopöydät sittenkin useimmin, Stefan Smeds - koko kisan ykkönen. Hyvä SM!!!!
Vielä pakko palata tähän neitoon... vaikka jossain vaiheessa ehkä muistakin(?) tuntui (noin hieman leikkisästi), että hän vetelee pelkällä musiikilla näitä hommia, eikä muista edes laittaa suuhun mittään... No, tämä kuva paljastaa hänen sittenkin nauttineen edes kerran jotain. Uskomaton nainen, piste.
En ollut paikalla, mutta otaksun kisan voittajan sanovan tässä näin: Kädessäni on... mitä teillä lukee listassa?! ... ööö, otan... joo, päädyn siihen - alkoholiton maito. T: Stefan Smeds Ps.Aika monta tuntia takana.
Heh... Onneksi on näitä "selviä" tapauksia niin uskaltaapi paremmin kirjoottaa mitä tulee mieleen. Lenohan se siinä, ja sanoopi selkeesti: "taksi tilattu, otan vielä yhden - kierroksen". ;) Jottei mene liian vakavaksi ja suunnatuksi niin voipihan olla, että Leno kuunteleepi tässä jostain aparaatista jotain tällaista?
Faktojen ääreen. Tässä on seuramme ykkös ultrajuoksija!!!! Hyvät naiset ja herrat, Hilkka Kopola, 152,001km!!! Hattua päästä!
Ja tässä hänen miehensä, Arto.K, joka näyttää selvästi hyväksyvään sävyyn peukkuja edelliselle kommentille...
Savon lahja suomalaiselle ultrajuoksulle, Ari Timonen. Ensimmäisessä kuvassa ns. sorvin ääressä, toisessa miettimässä touhun syvimpiä syövereitä - ja niitä on, ihan miettiä asti.
Joku on isä. Se voisi olla Kalevi Saukkonen tai se voisi olla Pekka Rutanen... Otetaan kuitenkin Pasi Koskinen, ihan piruuttaan, heh...
Paras pari "kisan" voittaja (Sori Kopolat) oli kieltämättä tämä yhdessä hymyillyt pari. Täytyy jatkossa harkita tällainen kategoriakin palkittavaksi. ;)
Sisäpiirit tietävät - ihmetäti. Taas hän teki sen, ihmeen. Onnittelut Kristiina, alias V.Kurppa!!!
Seuraavassa kuvassa haluan nähdä jotain edistymistä tasamaalla tapahtuvan askeleeni osalta siinä, että ryhti on suhteellisen hyvä ja askel tasajalka/päkiävoittoinen.
Tässä LIHR kerhon Janne, alias "Jay Leno", Kukkola ja itäsuomen Petteri Vartiainen.
Moni kehua paukautti huoltoa, eikä syyttä suotta. Tässäpä tätä aitoutta ja iloisuutta siltä postilta:
Uskoisin kuvan anttirokilta löytyvän huumoria tähän -> Ei kait kukaan voi erehtyä, että on lauantain ehtoo, eihän? Let´s rock´n roll ja kurlaten!!!
Joulu on taas, joulu on taas - joko se on?
Tuossa aikaisemmassa blogissa tuli mainittua kuinkas oli hankalta tulla yrjökupin viereltä baanalle. Tässä visuaalista tunnelmaa ja otatusta siitä. Naama aika peruslukemilla + pirullinen(?) hymy, heh...
Taistelija, tsemppari - ja kaikkea siltä väliltä, "Pele"
Kuten sanottua, aina joku on sittenkin sisukkain. Tätä selvästi nuoremmaksi luultua tyttöä, naista, kävi ihaileminen. Lakki nousee päästä!
Porukka ei sentäs ollut niin nopeeta, että olisi ollut jatkuvasti vain syömässä. Tässä pöydät notkuu, odottaa, tuliaansa. Who next? Vain luoja tietää, jos sekään.
Laskuoppini, sen huononkin, mukaan tämä herra näki huoltopöydät sittenkin useimmin, Stefan Smeds - koko kisan ykkönen. Hyvä SM!!!!
Vielä pakko palata tähän neitoon... vaikka jossain vaiheessa ehkä muistakin(?) tuntui (noin hieman leikkisästi), että hän vetelee pelkällä musiikilla näitä hommia, eikä muista edes laittaa suuhun mittään... No, tämä kuva paljastaa hänen sittenkin nauttineen edes kerran jotain. Uskomaton nainen, piste.
En ollut paikalla, mutta otaksun kisan voittajan sanovan tässä näin: Kädessäni on... mitä teillä lukee listassa?! ... ööö, otan... joo, päädyn siihen - alkoholiton maito. T: Stefan Smeds Ps.Aika monta tuntia takana.
Heh... Onneksi on näitä "selviä" tapauksia niin uskaltaapi paremmin kirjoottaa mitä tulee mieleen. Lenohan se siinä, ja sanoopi selkeesti: "taksi tilattu, otan vielä yhden - kierroksen". ;) Jottei mene liian vakavaksi ja suunnatuksi niin voipihan olla, että Leno kuunteleepi tässä jostain aparaatista jotain tällaista?
Faktojen ääreen. Tässä on seuramme ykkös ultrajuoksija!!!! Hyvät naiset ja herrat, Hilkka Kopola, 152,001km!!! Hattua päästä!
Ja tässä hänen miehensä, Arto.K, joka näyttää selvästi hyväksyvään sävyyn peukkuja edelliselle kommentille...
Savon lahja suomalaiselle ultrajuoksulle, Ari Timonen. Ensimmäisessä kuvassa ns. sorvin ääressä, toisessa miettimässä touhun syvimpiä syövereitä - ja niitä on, ihan miettiä asti.
Joku on isä. Se voisi olla Kalevi Saukkonen tai se voisi olla Pekka Rutanen... Otetaan kuitenkin Pasi Koskinen, ihan piruuttaan, heh...
Paras pari "kisan" voittaja (Sori Kopolat) oli kieltämättä tämä yhdessä hymyillyt pari. Täytyy jatkossa harkita tällainen kategoriakin palkittavaksi. ;)
Sisäpiirit tietävät - ihmetäti. Taas hän teki sen, ihmeen. Onnittelut Kristiina, alias V.Kurppa!!!
Loput kuvat jääkööt toistaiseksi julkaisematta ;)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä, 10.7.2012.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
KAUDEN PÄÄTAVOITE TAKANA
Vilikasta on ollunna trafiikki tällä saitilla, joten täytynee tarjota jonkin sortin kirjoitusta, jottei tarvihe hiljaisia sivuja lukea.
Elikkäs tosiaan kauden päätavoite, ykkösrasti on nyt pukattuna. Tavoitteeseen en päässyt, mutta olo ei ole ollenkaan pettynyt. Ehkä se oli sitä jossain vaiheessa kisan aikana ja kisan jälkeisinä, sekavina tunteina. Tunnemyrsky onkin tuollaisen kisan jäläkeen meleko voimakasta. Sitä ois tehny mieli rutistaa jokaista, joka oli ollut tsemppaamassa ja mukana tapahtumassa. Suurin kiitos kuuluukin kaikille tukijoille, ENSIsijaisesti tietysti omalle perheelle ja heidän jälkeensä luettelo jatkuu myöskin pitkänä, sekä arvostuksen täyttämänä. Jotta KIITOSTA vaan vielä kerran kaikille - ja tietysti myös ISO kiitos kilpaveljille ja sisarille!!! Huikeata sakkia kaikki, läheisistä aina kisaajiin asti. Ja tietysti ISO kiitos myös minun ja Jay Lenon (Janne Kukkola) yhteisille huoltajille, "Jackille", joka teki meiän eteen hommia niska limassa n.10h, sekä myös Lenon ystävälliselle ja iloiselle vaimolle, joka oli myös meitä huoltamassa.
Kuvia laitan vaikka erillisenä blogina kunhan ehdin ne saada koneelle. Mutta ne siis myöhemmin.
Tavoite oli siis saavuttaa sadan mailin raja. Tiesin kunnon noustessa valamistautumisen loppuvaiheessa lupaavasti sen olevan vähintäänkin realistisen. Itse asiassa laskeskelin omaavani jo mahikset maksimissaan n.175-180km välille, mutten halunut nostaa rimaa liian korkealle vaan yllättää kaikki reippaasti tavoitteen ylittävällä tuloksella. Kaikki ei aina mene kuitenkaan niin kuin elokuvissa, varsinkaan kisatessa ulkosalla 24h.
Lämpötila oli lähdön hetkellä siinä +23 asteen huitteilla. Olo oli rauhallinen, olinhan hyvässä kunnossa omaan tasooni nähden. Olin nukkunut yönkin hyvin, yli 9h. Ei ollu huolta suorituksesta. Kaikki oli hyvin suunniteltu. Ainoa mitä en tajunut, oli sitäkin tärkeämpi, elikkäs luvatun helteen järkeileminen omaan etenemissuunnitelmaan. Ravinto -ja nestepuolella mielestäni onnistuin näin jälkikäteenkin. Olkoonkin, että ravintopuolella olisi pitänyt ottaa enempi vaihtoehtoja/variaatioita mukaan. Suolatabletteja vetelin 2h välein, kuten olin suunnitellutkin. n.90-120kcal/kierros energiaa.
Olin kisaviikolla testannut 17min kevyttä hölökkää + 3min peruskävelyä -rytmiä. Noilla keveillä harjoitusvauhdeilla menin 10-20km kokeilut varsin lepposasti maisemia ihaillen hivenen alle 6min vauhtia kävelyineen päivineen. Niinpä lähdinkin nautiskelemaan tuolla helpolla ja turvallisella rytmillä hienoista maalaismaisemista. Kisoissahan minulla menee aina harjoituksiin nähden n.10-15sek/km nopeammin samoilla sykkeillä. Aloitinkin varulta vielä hieman varovaisemmin noiden hölkkä-osuuksien osalta kuin oli tarkoitus. Eka 20,36km matkalla viivyinkin 6:02/km. Eli menin n.10sek./km hitaampaa kuin olin suunnitellut, vaikka olin kisassa, joissa menen yleensä siis hieman nopeammin kuin harkkalenkeillä. Homma tuntui pelittävän enemmän kuin hyvin. Kannustustakin oli paljon reitillä, joka lisäsi tunnelmaa TOSI paljon. Naatiskelin varulta nestettä hieman ekstraa suunnitelmaan (n.0,9L/tunti) nähden, sillä tiesin lämpötilan nousevan iltapäivää kohden. Ja sehän nousi aina +26 asteeseen.
Jotain vajaan 3h kohdalla havaitsin jonkusen kokeneenkin maratoonarin (jotka siis kiersivät osittain samaa reittiä kuin me 24h taivaltajat) hortoilevan huonovoimaisena. Itselläni tuli ensimmäinen pieni notkahdus n.4h kohdalla. Niitähän tulee aina jokaisella maratoonillakin joissakin kohtaa, joten eipä ne niin outoja juttuja ole. Kuitenkin siinä vähän sumplasin, kun oli tuo sääkin niin kuuma, että pitäisköhän tehdä niin radikaali temppu, että heittäis jo siinä kohtaa 7+3 -rytmille 17+3:sta. Ystäväni tuomat, vilvoittamaan tarkoitetut pesusienetkin kuivuivat jo 400m matkan jälkeen rutikuiviksi. Päätin kuitenkin katella tuon pienen notkahduksen vähän pidemmälle ja muuttaa rytmin 7+3:ksi 5h kohdalla. Alunperin ajattelin pääseväni 17+3 -rytmillä n.12h, ainakin, sillä se oli ollut niin vaivatonta harjoittelulenkeillä. Ehkä tuossa säässä olisi kuitenkin pitänyt lähteä jopa alun lämmin/kuumajakso tykkänään 7+3 -rytmillä ja muuttaa sitten iltasella 17+3 -rytmille.
40,72km täyttyi 6:15 keskarilla. Lämpötila ei siis vaikuttanut käytännössä mitenkään suoritukseeni tuossa kohtaan, jonka honasin tietysti myös hyvin tasaisista kierrosajoista. Ilmeisesti lämpötilaan tottumattomuus, elimistön nestejärjestelmän sekaisin meno korkean lämpötilan vuoksi veti minut lähes täysin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta sippiin n.5h kohdalla. Olin joka kierros n.2-3h alkaen uittanut pään viileällä vedellä + pesusienellä vielä hieman vilvoitellut, joten koitin kyllä jäähdyttää kehoa. Tehotkin oli etenemisessä varsin matalat, vauhdeista päätellen n.130-135lyöntiä/min hölkkätessä. Sykevyötä en laittanut, koska tunnistan tehot jo siitä miltä milloinkin tuntuu mikäkin vauhti.
No, siinä sitten sitä koitti jotenkin päästä 5h jälkeen eteenpäin. Voitte arvata, kyllä otti pannuun; kauden pääkisa ja sitten elimistö ottaa hatkat. 7,5h asti pääsin kuitenkin jotenkinsa kisassa eteenpäin. Ihan se 7+3:kaan ei enää edes onnistunut. Siinä on melko lailla housut kintuissa, kun elimistö ei enää pelaa, vesikään ei oikein maistu - ja aikaa oli siitä 5h kohasta loppulaukaukseen 19h! Kävin ekan 8h aikana 3-4krt. heittään vettä, vaikka ei kyllä gusettanut. Vettä tuli kuitenkin aina hyvin ja se oli enemminkin kirkasta, eli hyvä juttu. Eteenpäin. 6h sarjalaisetkin tuli radalle meidän oltua 6h liikkeellä. Oli kiva nähdä omasta huonosta hapesta huolimatta kuinka tuoreita kavereita nautti baanasta. Kovinta vauhtia piti odotetusti Nivalan Keijo, joka kasasi huikeat 71,256km!!! 6h sarjalaisista oli raati valinnut myös nuorelle sisukkaalle jaettavan palkinnon voittajan. Hän on v.2012 Toni Kukkola. Onnittelut!!!
8h kohdalla, eli 20.kierroksella vedin eka laatat. Oli tehnyt jo pitkään pahaa, eikä mikään oikein uponnut hyvällä. Siihen asti olin juonut sinnikkäästi sen 1,2-1,5L/h + vetänyt n.90-120kcal (ehkä enemmänkin) tunti. Tuon kierroksen jälkeen jouduin käymään sisällä yökkimässä lisää. 21.kierros kestikin tuon "pienen" sisävisiitin jälkeen 2h33min!!! Sen jälkeen jalat olivatkin aivan tuoreen tuntuiset, mutta elimistö oli aivan seis. Suolan ja makean nauttiminen ei tuntunut auttavan kuin pienen hetken, myös ihmeellinen pääkipu (auringonpistos-ko?) tuli kuvioihin. Vannemainen pääkipu, jonka kiristin oli takaraivolla otti ohjat käsiin. Enimmäkseen kävellen hortoilin noiden vaivojen kanssa kolme kierrosta 10-12min/km -vauhdein. Jee... Sen jälkeen en oikein tiennyt juuri mistään mitään, sillä varsinkin tuo pääkipu oli sietämätön. Joku migreenipääkipukin tuntuu tuon rinnalla hyttysen pistolta. Niinpä taas sisälle puheleen pöntölle ja vadille. Asiaa tuntui riittävän.
25.kierros sisällä käpristelyineen vei aikaa 5h45min. Eli olin noihin kahteen sisällä oksentelureissuihin meni kierrosajat mukaanluettuina 8h18min. Reipas kolmasosa vuorokaudesta. Tuo toinen reissu sisällä oli pitkä ja sitäkin tuskaisempi. En kyllä paljoa siitä edes muista kuin sieltä täältä. Aina yrittäessäni nousta ylös vaaterista päässä oleva kiristin nykäisi minut alas. Yökkäilin. Ensiapu antoi minulle merisuolaa ja siirappia. Kilpakumppani, Pasi Koskinen, oli pyytänyt minulle lähetettäväksi myös osmosaalia ja lihalientä. Olin toki vetänyt muutaman maitohappobakteeritabun itsekin kisan aikana. Mistään ei ollut apua.
Muistan, kun yli sata mailia kisassa juossut kilpailijatar kävi minua suostuttelemassa sairaalaan menoonkin. Varmasti se olisi ollut viisas ratkaisu. En muista olleeni koskaan noin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin toisin. Ei varmastikaan hyvä päätös, mutta niin päätin - katsoa tämän kortin loppuun. Tuo EA -henkilö kertoi minulle tänään, että olin ihmetellyt miksi hän on kotonani. Olin kuulema ollu sen vuoksi aika säikähtäneen näköinen. Vieras nainen minun makuuhuoneessa. Aika sekainen kaveri siis olin.
Heräsin hieman ennen klo.6:tta. Lähdin oitis ulos ja radalle. Mukaan vain juotavaa. Eihän tuo olo ollut häävi, mutta sain kuitenkin noin 0,5L/kierros nestettä alas. Pahaa teki, mutta ei tarvinnut oksentaa. Pää oli edelleen outo tai toisin sanoen monikaan asia ei ollut normaalisti. Työstin kuitenkin aamupäivän aikana vielä n.35km kasaan.
Lähtiessäni aamulla oksennusvatin vierestä oli minulla kasassa 81,43km. Voitte arvata, että kävin jaakobinpainia jatkaakko vai ei. Tavoite oli karannut kaaaauas, kaaaaaaauas. Ajattelin kuitenkin mennä niin pitkästi kuin pystyn, että jää ainakin siltä kantilta kaikkensa antanut olo. Ainakin 100km, ajattelin.
Viimeisen puolen tunnin aikana sain jonkin ihmeellisen hurmion päälle, kun kiersin viimeisen tunnin 888m rundia. Paras kierros oli jopa alle 6min/km vauhtia!!! Laskin kapulan 116,076km kohdalle. Täytyy olla erittäin tyytyväinen tuohon tulokseen, kun ottaa huomioon nuo vaikeudet. Ihan siltä ei tuntunut heti kisan jälkeen, mutta nyt tätä hieman pureskeltua tuo suoritus tuntuu erittäin optimaaliselta koetun jälkeen.
Lähtiessäni kotoa kisapaikalle oli painoni nestetankkauksen - ja kevyen hiilaritankkauksen - jälkeen 79,4kg. Tullessani kisapaikalta kotia, oli paino 86,4kg. Eli paino nousi tasan 7kg!!! Siitä voi jokainen päätellä ja laskea miten sekaisin meni elimistöni. Ja täytyy muistaa, että oksensin lukuisia kertoja. Viime yönä sainkin ravata wc:ssä niin, että melkein polku tuli, tuskin pöntön vesi ehti laskeutua uudelleen, kun olin jo taasen lorottamassa vettä pönttöön. Paino laski jo aamuksi 6kg, vaikka pieniä turvotuksia on vielä esim. vatsan seudulla. Pääkipu, jolla tarkoitan kovempaa pääkipua kuin esim. migreenissä, jatkui vielä aamusta, mutta sain sen buranalla kuriin. 2x600mg olin ottanut yöllä kisassakin buranaa. Nyt aamusta tuo burana kuitenkin vihdoin auttoi ja nyt on enää peruspääkipua, jonka kanssa ainakin minä pärjäilen. Harkitsin kyllä eilen illalla - siis kotona - ja tänä aamuna päivystyksessä käyntiä, sillä olo oli vieläkin niin hämärä.
Ainahan jokaisesta kisasta jää käteen paljon oppia. Suurin oppi on, että täytyy jatkossa ottaa mukaan monikirjoisempaa evästä kuin nyt tuli otettua mukaan. Nyt minulla oli juomana vesi, limsa ja maxim-urh.juoma (5mittaa/1,4L). Eväspuolella hyväksi kokemiani (mm. viime syksyn 24h:lta): Pringles sipsit, kääretorttu, suklaa, banaani ja nakit. Tosin nuo toimi viime syksynä, joten lämpöhän se suurin ongelma oli. Suurin hyvä puoli on vähäiseksi jäänyt etenemismäärä (+116km), sillä jalat on täysin ok. Ainakin kävely on ihan normaalia, myös porraskävely. Missään kohtaa jalkoja ei tunnu mitään erikoista. Tietysti nyt tietää, että lenkillä on eilettäin ollunna, mutta eipä muuten tunnu erikoiselta. Elimistö, kun ei toiminna, pääsi jalat vähällä. Eikä jalkoihin tullu kuin yksi pieni rakko. Pidän silti suunnitellusti ainakin 11pv levon juoksun osalta. Täytyy sitten katsoa ja arvioida tilannetta tarkemmin. Tarkoituksena olisi syksyllä rykästä yksi puolimaraton ja täysmaraton. Tulevaisuudessa tietysti myös 24h kisoja, mutta niitä nyt en sattuneista syistä ole ehtinyt tarkemmin vielä suunnitelmia tehdä.
Ennen loppulaulua minun kisadata, eli kierrosajat/keskivauhti:
Lopuksi täytyy vähän muistella kilpakumppaneita... Janne Kukkola: Seura ja kerhokaveri (LIHR). Aivan uskomaton taistelu ja tsemppihenki mahtava. Hän tavoitteli 120km, mutta on erittäin tyytyväinen polvivaivojen jälkeen +110km tulokseen. Loistavaa Leno! ... Pasi Koskinen: Mies joka teki paljon hyvää kisan eteen. Mies joka teki paljon hyvää minun eteen suorituksessa. Isähahmo, joka tavoitteli 200km, mutta oli erittäin tyytyväinen omaan upeaan ennätykseen, 177,16km. Mahtava ultrapersoona ja ystävä... Jyrki Leskelä: Lepponen kaveri, jota seuraamalla oppii paljon. Hänestä paistaa jotenkin tämän homman taitaminen. Harmi, etten ehtinyt enempää häntä jututtaa... Jukka Järvelä: Hauska heppu. Koskaan ei oikein tiedä, onko hän tosissaan vai laskeeko leikkiä. Mahtava taistelu ja kakkossija kisassa... Samuli Nieminen: Paljon ainesta tulla hyväksi ultraajaksi, jota hän jo tietysti onkin. Toivotaan, että motivaatiota piisaa niin teet vielä paljon hyvää jälkeä. Keskittyneen näköinen kaveri, joka ratkesi hymyilemäänkin... Anu Ossberg&Markus Ilva: Mahtava pari! Teistä näkyi kuinka nautitte tästä seikkailusta. Oli ilo tavata teidät. Toivottavasti näemme jälleen jossakin! ... Kalevi Saukkonen: Eteni taas kuin juna. Tasaisin suoritus jälleen. 69-vuotta ja taas +120km. Huikeaa!!! ... Susann Berg: Anteeksi vaan kaikki, mutta hän oli kisan sisukkain. Hänen tarinansa (kaksosten äiti, joka raapaisee lenkeillensä jo klo.3.30) eli pitkin kisaa. Naisten kisan ykkönen myös huikealla tuloksella, 176,402km... Stefan Smeds: Miesten kisan ykkönen. Jäätävä suoritus, uljas tyyli ja leppoinen kaveri... Ari Timonen: Lupsakka savolainen, debytantti. Pohti matkatessaan ultrajuoksun saloja - ja näytti oppivan hyvin, sekä omaavansa paljon vaadittavia ominaisuuksia. Hieno suoritus... Pekka Rutanen: Toinen veteraani. Kovin tilastotulos, +197km. Nyt oli paljon vaikeuksia, mutta tuli kuin tuulispää kisan lopussa. Iloinen veikko, näitä enemmän... Arto Kopola&Hilkka Kopola: Toinen pari. Hilkka sisupussien sisupussi, joka omaa selvästi valtaisan potentiaalin ultrajuoksijana. Vain taivas on rajana hänelle! Iloinen tsemppari. Arto menis täydestä filosofian maisterina. Syvällinen mies, joka osaa suhtautua näihin kekkereihin hienosti... Petteri Vartiainen: Täydellinen nauttija, joka suhtautuu ultrajuoksuun valtaisan hienosti. Hieno ihminen, jonka lämminhenkisyys paistaa karjalan kupeesta aina Nivalaan saakka. Kiitos, kun tulit paikalle! ... Kristiina Luosujärvi: Aivan uskomaton nainen. Sanat ei riitä kuvaamaan hänen sisuaan. Viikko yötöitä putkeen ja sitten tuollainen viikonloppusuoritus = 165,7km. Esimerkki monille... Teija Honkonen: Iloinen tsemppari, joka piti myös muista huolta. Taisteli polvivaivan kanssa +sata mailia. Vetää hiljaiseksi. Lakkia päästä - koko porukalle!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.7.2012.
Elikkäs tosiaan kauden päätavoite, ykkösrasti on nyt pukattuna. Tavoitteeseen en päässyt, mutta olo ei ole ollenkaan pettynyt. Ehkä se oli sitä jossain vaiheessa kisan aikana ja kisan jälkeisinä, sekavina tunteina. Tunnemyrsky onkin tuollaisen kisan jäläkeen meleko voimakasta. Sitä ois tehny mieli rutistaa jokaista, joka oli ollut tsemppaamassa ja mukana tapahtumassa. Suurin kiitos kuuluukin kaikille tukijoille, ENSIsijaisesti tietysti omalle perheelle ja heidän jälkeensä luettelo jatkuu myöskin pitkänä, sekä arvostuksen täyttämänä. Jotta KIITOSTA vaan vielä kerran kaikille - ja tietysti myös ISO kiitos kilpaveljille ja sisarille!!! Huikeata sakkia kaikki, läheisistä aina kisaajiin asti. Ja tietysti ISO kiitos myös minun ja Jay Lenon (Janne Kukkola) yhteisille huoltajille, "Jackille", joka teki meiän eteen hommia niska limassa n.10h, sekä myös Lenon ystävälliselle ja iloiselle vaimolle, joka oli myös meitä huoltamassa.
Kuvia laitan vaikka erillisenä blogina kunhan ehdin ne saada koneelle. Mutta ne siis myöhemmin.
Tavoite oli siis saavuttaa sadan mailin raja. Tiesin kunnon noustessa valamistautumisen loppuvaiheessa lupaavasti sen olevan vähintäänkin realistisen. Itse asiassa laskeskelin omaavani jo mahikset maksimissaan n.175-180km välille, mutten halunut nostaa rimaa liian korkealle vaan yllättää kaikki reippaasti tavoitteen ylittävällä tuloksella. Kaikki ei aina mene kuitenkaan niin kuin elokuvissa, varsinkaan kisatessa ulkosalla 24h.
Lämpötila oli lähdön hetkellä siinä +23 asteen huitteilla. Olo oli rauhallinen, olinhan hyvässä kunnossa omaan tasooni nähden. Olin nukkunut yönkin hyvin, yli 9h. Ei ollu huolta suorituksesta. Kaikki oli hyvin suunniteltu. Ainoa mitä en tajunut, oli sitäkin tärkeämpi, elikkäs luvatun helteen järkeileminen omaan etenemissuunnitelmaan. Ravinto -ja nestepuolella mielestäni onnistuin näin jälkikäteenkin. Olkoonkin, että ravintopuolella olisi pitänyt ottaa enempi vaihtoehtoja/variaatioita mukaan. Suolatabletteja vetelin 2h välein, kuten olin suunnitellutkin. n.90-120kcal/kierros energiaa.
Olin kisaviikolla testannut 17min kevyttä hölökkää + 3min peruskävelyä -rytmiä. Noilla keveillä harjoitusvauhdeilla menin 10-20km kokeilut varsin lepposasti maisemia ihaillen hivenen alle 6min vauhtia kävelyineen päivineen. Niinpä lähdinkin nautiskelemaan tuolla helpolla ja turvallisella rytmillä hienoista maalaismaisemista. Kisoissahan minulla menee aina harjoituksiin nähden n.10-15sek/km nopeammin samoilla sykkeillä. Aloitinkin varulta vielä hieman varovaisemmin noiden hölkkä-osuuksien osalta kuin oli tarkoitus. Eka 20,36km matkalla viivyinkin 6:02/km. Eli menin n.10sek./km hitaampaa kuin olin suunnitellut, vaikka olin kisassa, joissa menen yleensä siis hieman nopeammin kuin harkkalenkeillä. Homma tuntui pelittävän enemmän kuin hyvin. Kannustustakin oli paljon reitillä, joka lisäsi tunnelmaa TOSI paljon. Naatiskelin varulta nestettä hieman ekstraa suunnitelmaan (n.0,9L/tunti) nähden, sillä tiesin lämpötilan nousevan iltapäivää kohden. Ja sehän nousi aina +26 asteeseen.
Jotain vajaan 3h kohdalla havaitsin jonkusen kokeneenkin maratoonarin (jotka siis kiersivät osittain samaa reittiä kuin me 24h taivaltajat) hortoilevan huonovoimaisena. Itselläni tuli ensimmäinen pieni notkahdus n.4h kohdalla. Niitähän tulee aina jokaisella maratoonillakin joissakin kohtaa, joten eipä ne niin outoja juttuja ole. Kuitenkin siinä vähän sumplasin, kun oli tuo sääkin niin kuuma, että pitäisköhän tehdä niin radikaali temppu, että heittäis jo siinä kohtaa 7+3 -rytmille 17+3:sta. Ystäväni tuomat, vilvoittamaan tarkoitetut pesusienetkin kuivuivat jo 400m matkan jälkeen rutikuiviksi. Päätin kuitenkin katella tuon pienen notkahduksen vähän pidemmälle ja muuttaa rytmin 7+3:ksi 5h kohdalla. Alunperin ajattelin pääseväni 17+3 -rytmillä n.12h, ainakin, sillä se oli ollut niin vaivatonta harjoittelulenkeillä. Ehkä tuossa säässä olisi kuitenkin pitänyt lähteä jopa alun lämmin/kuumajakso tykkänään 7+3 -rytmillä ja muuttaa sitten iltasella 17+3 -rytmille.
40,72km täyttyi 6:15 keskarilla. Lämpötila ei siis vaikuttanut käytännössä mitenkään suoritukseeni tuossa kohtaan, jonka honasin tietysti myös hyvin tasaisista kierrosajoista. Ilmeisesti lämpötilaan tottumattomuus, elimistön nestejärjestelmän sekaisin meno korkean lämpötilan vuoksi veti minut lähes täysin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta sippiin n.5h kohdalla. Olin joka kierros n.2-3h alkaen uittanut pään viileällä vedellä + pesusienellä vielä hieman vilvoitellut, joten koitin kyllä jäähdyttää kehoa. Tehotkin oli etenemisessä varsin matalat, vauhdeista päätellen n.130-135lyöntiä/min hölkkätessä. Sykevyötä en laittanut, koska tunnistan tehot jo siitä miltä milloinkin tuntuu mikäkin vauhti.
No, siinä sitten sitä koitti jotenkin päästä 5h jälkeen eteenpäin. Voitte arvata, kyllä otti pannuun; kauden pääkisa ja sitten elimistö ottaa hatkat. 7,5h asti pääsin kuitenkin jotenkinsa kisassa eteenpäin. Ihan se 7+3:kaan ei enää edes onnistunut. Siinä on melko lailla housut kintuissa, kun elimistö ei enää pelaa, vesikään ei oikein maistu - ja aikaa oli siitä 5h kohasta loppulaukaukseen 19h! Kävin ekan 8h aikana 3-4krt. heittään vettä, vaikka ei kyllä gusettanut. Vettä tuli kuitenkin aina hyvin ja se oli enemminkin kirkasta, eli hyvä juttu. Eteenpäin. 6h sarjalaisetkin tuli radalle meidän oltua 6h liikkeellä. Oli kiva nähdä omasta huonosta hapesta huolimatta kuinka tuoreita kavereita nautti baanasta. Kovinta vauhtia piti odotetusti Nivalan Keijo, joka kasasi huikeat 71,256km!!! 6h sarjalaisista oli raati valinnut myös nuorelle sisukkaalle jaettavan palkinnon voittajan. Hän on v.2012 Toni Kukkola. Onnittelut!!!
8h kohdalla, eli 20.kierroksella vedin eka laatat. Oli tehnyt jo pitkään pahaa, eikä mikään oikein uponnut hyvällä. Siihen asti olin juonut sinnikkäästi sen 1,2-1,5L/h + vetänyt n.90-120kcal (ehkä enemmänkin) tunti. Tuon kierroksen jälkeen jouduin käymään sisällä yökkimässä lisää. 21.kierros kestikin tuon "pienen" sisävisiitin jälkeen 2h33min!!! Sen jälkeen jalat olivatkin aivan tuoreen tuntuiset, mutta elimistö oli aivan seis. Suolan ja makean nauttiminen ei tuntunut auttavan kuin pienen hetken, myös ihmeellinen pääkipu (auringonpistos-ko?) tuli kuvioihin. Vannemainen pääkipu, jonka kiristin oli takaraivolla otti ohjat käsiin. Enimmäkseen kävellen hortoilin noiden vaivojen kanssa kolme kierrosta 10-12min/km -vauhdein. Jee... Sen jälkeen en oikein tiennyt juuri mistään mitään, sillä varsinkin tuo pääkipu oli sietämätön. Joku migreenipääkipukin tuntuu tuon rinnalla hyttysen pistolta. Niinpä taas sisälle puheleen pöntölle ja vadille. Asiaa tuntui riittävän.
25.kierros sisällä käpristelyineen vei aikaa 5h45min. Eli olin noihin kahteen sisällä oksentelureissuihin meni kierrosajat mukaanluettuina 8h18min. Reipas kolmasosa vuorokaudesta. Tuo toinen reissu sisällä oli pitkä ja sitäkin tuskaisempi. En kyllä paljoa siitä edes muista kuin sieltä täältä. Aina yrittäessäni nousta ylös vaaterista päässä oleva kiristin nykäisi minut alas. Yökkäilin. Ensiapu antoi minulle merisuolaa ja siirappia. Kilpakumppani, Pasi Koskinen, oli pyytänyt minulle lähetettäväksi myös osmosaalia ja lihalientä. Olin toki vetänyt muutaman maitohappobakteeritabun itsekin kisan aikana. Mistään ei ollut apua.
Muistan, kun yli sata mailia kisassa juossut kilpailijatar kävi minua suostuttelemassa sairaalaan menoonkin. Varmasti se olisi ollut viisas ratkaisu. En muista olleeni koskaan noin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin toisin. Ei varmastikaan hyvä päätös, mutta niin päätin - katsoa tämän kortin loppuun. Tuo EA -henkilö kertoi minulle tänään, että olin ihmetellyt miksi hän on kotonani. Olin kuulema ollu sen vuoksi aika säikähtäneen näköinen. Vieras nainen minun makuuhuoneessa. Aika sekainen kaveri siis olin.
Heräsin hieman ennen klo.6:tta. Lähdin oitis ulos ja radalle. Mukaan vain juotavaa. Eihän tuo olo ollut häävi, mutta sain kuitenkin noin 0,5L/kierros nestettä alas. Pahaa teki, mutta ei tarvinnut oksentaa. Pää oli edelleen outo tai toisin sanoen monikaan asia ei ollut normaalisti. Työstin kuitenkin aamupäivän aikana vielä n.35km kasaan.
Lähtiessäni aamulla oksennusvatin vierestä oli minulla kasassa 81,43km. Voitte arvata, että kävin jaakobinpainia jatkaakko vai ei. Tavoite oli karannut kaaaauas, kaaaaaaauas. Ajattelin kuitenkin mennä niin pitkästi kuin pystyn, että jää ainakin siltä kantilta kaikkensa antanut olo. Ainakin 100km, ajattelin.
Viimeisen puolen tunnin aikana sain jonkin ihmeellisen hurmion päälle, kun kiersin viimeisen tunnin 888m rundia. Paras kierros oli jopa alle 6min/km vauhtia!!! Laskin kapulan 116,076km kohdalle. Täytyy olla erittäin tyytyväinen tuohon tulokseen, kun ottaa huomioon nuo vaikeudet. Ihan siltä ei tuntunut heti kisan jälkeen, mutta nyt tätä hieman pureskeltua tuo suoritus tuntuu erittäin optimaaliselta koetun jälkeen.
Lähtiessäni kotoa kisapaikalle oli painoni nestetankkauksen - ja kevyen hiilaritankkauksen - jälkeen 79,4kg. Tullessani kisapaikalta kotia, oli paino 86,4kg. Eli paino nousi tasan 7kg!!! Siitä voi jokainen päätellä ja laskea miten sekaisin meni elimistöni. Ja täytyy muistaa, että oksensin lukuisia kertoja. Viime yönä sainkin ravata wc:ssä niin, että melkein polku tuli, tuskin pöntön vesi ehti laskeutua uudelleen, kun olin jo taasen lorottamassa vettä pönttöön. Paino laski jo aamuksi 6kg, vaikka pieniä turvotuksia on vielä esim. vatsan seudulla. Pääkipu, jolla tarkoitan kovempaa pääkipua kuin esim. migreenissä, jatkui vielä aamusta, mutta sain sen buranalla kuriin. 2x600mg olin ottanut yöllä kisassakin buranaa. Nyt aamusta tuo burana kuitenkin vihdoin auttoi ja nyt on enää peruspääkipua, jonka kanssa ainakin minä pärjäilen. Harkitsin kyllä eilen illalla - siis kotona - ja tänä aamuna päivystyksessä käyntiä, sillä olo oli vieläkin niin hämärä.
Ainahan jokaisesta kisasta jää käteen paljon oppia. Suurin oppi on, että täytyy jatkossa ottaa mukaan monikirjoisempaa evästä kuin nyt tuli otettua mukaan. Nyt minulla oli juomana vesi, limsa ja maxim-urh.juoma (5mittaa/1,4L). Eväspuolella hyväksi kokemiani (mm. viime syksyn 24h:lta): Pringles sipsit, kääretorttu, suklaa, banaani ja nakit. Tosin nuo toimi viime syksynä, joten lämpöhän se suurin ongelma oli. Suurin hyvä puoli on vähäiseksi jäänyt etenemismäärä (+116km), sillä jalat on täysin ok. Ainakin kävely on ihan normaalia, myös porraskävely. Missään kohtaa jalkoja ei tunnu mitään erikoista. Tietysti nyt tietää, että lenkillä on eilettäin ollunna, mutta eipä muuten tunnu erikoiselta. Elimistö, kun ei toiminna, pääsi jalat vähällä. Eikä jalkoihin tullu kuin yksi pieni rakko. Pidän silti suunnitellusti ainakin 11pv levon juoksun osalta. Täytyy sitten katsoa ja arvioida tilannetta tarkemmin. Tarkoituksena olisi syksyllä rykästä yksi puolimaraton ja täysmaraton. Tulevaisuudessa tietysti myös 24h kisoja, mutta niitä nyt en sattuneista syistä ole ehtinyt tarkemmin vielä suunnitelmia tehdä.
Ennen loppulaulua minun kisadata, eli kierrosajat/keskivauhti:
1)18.48/5:32...
2)20.32/6:03...
3)20.42/6:06...
4)20.38/6:05...
5)21.02/6:12...
6)21.14/6:15...
7)21.23/6:18...
8)21.22/6:18...
9)21.36/6:22...
10)22.24/6:36...
11)22.41/6:41...
*12)22.21/6:35...
13)24.16/7:09...
**14)26.50/7:54...
15)35.11/10:22...
!!!16)26.47/7:53...
17)27.01/7:58...
18)28.07/8:17...
19)32.21/9:32...
#20)34.40/10:13...
##21)2.33.13/45:09...
22)35.03/10:19...
23)40.47/12:01...
24)36.24/10:44...
##25)5.45.39/1:11:52... 26)38.37/11:23...
27)42.55/12:39...
28)43.03/12:41...
29)36.07/10:39...
30)33.25/9:51...
31)35.11/10:22...
32)41.46/12:19...
33)35.28/10:27...
888m
->
34)6:15/km...
35)6:43...
36)7:33...
37)11:15...
38)5:59...
viim.555m
6:39/km
Väliaikoja: 20,36km, 2.02.57/6:02... 40,72km, 4.14.45/6:15... 61,08km, 7.02.57/6:55... 81,43km, 12.35.22/9:57... 101,79km, 21.35.08/12:43
Muuta: 4h kohdalla tuntui tulevan *notkelma, joka realisoituikin 5h kohdalla ilmeisesti auringosta johtuneeseen **sippaukseen. Reitillä oli jo 2h jälkeen sipanneita, kokeneitakin maratoonareita (+26 korkeimmillaan). !!! = piristymistä.
# = oksentelua reitillä. ## = oksentelua/voimakasta pääkipua sisällä.
Muuta: 4h kohdalla tuntui tulevan *notkelma, joka realisoituikin 5h kohdalla ilmeisesti auringosta johtuneeseen **sippaukseen. Reitillä oli jo 2h jälkeen sipanneita, kokeneitakin maratoonareita (+26 korkeimmillaan). !!! = piristymistä.
# = oksentelua reitillä. ## = oksentelua/voimakasta pääkipua sisällä.
Ja Jay Lenon (Janne Kukkola) data:
1)31.00/9:08
2)32.02/9:26
3)31.01/9:08
4)31.15/9:13
5)32.13/9:30
6)29.18/8:38
7)32.25/9:33
8)36.00/10:37
9)36.05/10:38
10)37.01/10:55
11)35.57/10:36
12)36.32/10:46
13)37.11/10:58
14)36.49/10:51
15)34.24/10:08
16)34.34/10:11
17)34.56/10:18
18)35.26/10:27
19)38:26/11:20
20)38:01/11:12
21)38.50/11:27
22)35.22/10:25
23)35.36/10:30
24)38.06/11:14
25)36.36/10:47
26)38.14/10:16
27)1.13.15/21:35
28)37.45/11:08
29)36.57/10:53
30)38:00/11:12
31)44:04/12:59
888m
->
32)4.19.27/4:52:10
33)11.04/12:28
34)9.23/10:34
35)9.36/10:49
36)9.44/10:58
viim.590m 7:29/km
Kilpailun tulokset näet tästä. Kierrodatat tulee noille seuran sivuille myös pikapuolin.
Lopuksi täytyy vähän muistella kilpakumppaneita... Janne Kukkola: Seura ja kerhokaveri (LIHR). Aivan uskomaton taistelu ja tsemppihenki mahtava. Hän tavoitteli 120km, mutta on erittäin tyytyväinen polvivaivojen jälkeen +110km tulokseen. Loistavaa Leno! ... Pasi Koskinen: Mies joka teki paljon hyvää kisan eteen. Mies joka teki paljon hyvää minun eteen suorituksessa. Isähahmo, joka tavoitteli 200km, mutta oli erittäin tyytyväinen omaan upeaan ennätykseen, 177,16km. Mahtava ultrapersoona ja ystävä... Jyrki Leskelä: Lepponen kaveri, jota seuraamalla oppii paljon. Hänestä paistaa jotenkin tämän homman taitaminen. Harmi, etten ehtinyt enempää häntä jututtaa... Jukka Järvelä: Hauska heppu. Koskaan ei oikein tiedä, onko hän tosissaan vai laskeeko leikkiä. Mahtava taistelu ja kakkossija kisassa... Samuli Nieminen: Paljon ainesta tulla hyväksi ultraajaksi, jota hän jo tietysti onkin. Toivotaan, että motivaatiota piisaa niin teet vielä paljon hyvää jälkeä. Keskittyneen näköinen kaveri, joka ratkesi hymyilemäänkin... Anu Ossberg&Markus Ilva: Mahtava pari! Teistä näkyi kuinka nautitte tästä seikkailusta. Oli ilo tavata teidät. Toivottavasti näemme jälleen jossakin! ... Kalevi Saukkonen: Eteni taas kuin juna. Tasaisin suoritus jälleen. 69-vuotta ja taas +120km. Huikeaa!!! ... Susann Berg: Anteeksi vaan kaikki, mutta hän oli kisan sisukkain. Hänen tarinansa (kaksosten äiti, joka raapaisee lenkeillensä jo klo.3.30) eli pitkin kisaa. Naisten kisan ykkönen myös huikealla tuloksella, 176,402km... Stefan Smeds: Miesten kisan ykkönen. Jäätävä suoritus, uljas tyyli ja leppoinen kaveri... Ari Timonen: Lupsakka savolainen, debytantti. Pohti matkatessaan ultrajuoksun saloja - ja näytti oppivan hyvin, sekä omaavansa paljon vaadittavia ominaisuuksia. Hieno suoritus... Pekka Rutanen: Toinen veteraani. Kovin tilastotulos, +197km. Nyt oli paljon vaikeuksia, mutta tuli kuin tuulispää kisan lopussa. Iloinen veikko, näitä enemmän... Arto Kopola&Hilkka Kopola: Toinen pari. Hilkka sisupussien sisupussi, joka omaa selvästi valtaisan potentiaalin ultrajuoksijana. Vain taivas on rajana hänelle! Iloinen tsemppari. Arto menis täydestä filosofian maisterina. Syvällinen mies, joka osaa suhtautua näihin kekkereihin hienosti... Petteri Vartiainen: Täydellinen nauttija, joka suhtautuu ultrajuoksuun valtaisan hienosti. Hieno ihminen, jonka lämminhenkisyys paistaa karjalan kupeesta aina Nivalaan saakka. Kiitos, kun tulit paikalle! ... Kristiina Luosujärvi: Aivan uskomaton nainen. Sanat ei riitä kuvaamaan hänen sisuaan. Viikko yötöitä putkeen ja sitten tuollainen viikonloppusuoritus = 165,7km. Esimerkki monille... Teija Honkonen: Iloinen tsemppari, joka piti myös muista huolta. Taisteli polvivaivan kanssa +sata mailia. Vetää hiljaiseksi. Lakkia päästä - koko porukalle!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.7.2012.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)