lauantai 28. syyskuuta 2013

HENKINEN POTENTIAALI

                      Vanha pariskunta lähestyy ostoshihnaa kauppajonossa. Pelikirjan viimeiset viilaukset vielä. Rouva: -"Mene sinä pakkaamaan, niin minä maksan". Rouvalla on kädessään arvopaperi, 80sentin pullonpalautuskuitti, joka on eläneen näköinen. Rouva vilkaisee välillä ruttuista kuittia. Tarkka rouva - saan sen kuvan. Rouva antoi herralle selvän ohjeen, mutta herra jää jostain syystä suttaan ja pyöriin kärryn ympärille kuin kissa kuuman maidon. Rouva on ilmeisesti tottunut moiseen sooloiluun eikä tee asiasta numeroa. Rouva maksaa. Herra latoo verkkaiseen ostoksia hihnalle. Rouva tulee toisessa aallossa mukaan. Juustoa, lihaa, siideriä, maitoa... tavallista kärryn sisältöä. Kärry on tyhjä. Rouva kuittaa SOVITUSTI ostot modernisti pankkikortilla. Pullonpalautuskuitista lähtee hyvitys, 0,80euron suuruinen. Herra palaa pelikirjan sisälle ja pakkaa verkkaisesti ostot kasseihin. Sitten tulee mielestäni koko kuvaan suhteutettuna erittäin odottamaton liike. Herra ryhtyy luovaksi. Ilman mitään ohjausta hän löytää hedelmäpelin ja onnistuu taikomaan pelin sisälle PYSYVÄSTI usean euron muutamassa sekunnissa. -"Hauskoja nämä pelit" Hän sanoo ja nostaa kassit kantoon. Ei kun pulloja keräämään...

                      Oletteko koskaan kuulleet sanaa mielenhallinta? Joo, niin varmasti olette. Oletteko koskaan ajatelleet sanaa syvällisempi. Jo menee hiljaisemmaksi. Miten sinä hallitset mieltäsi? Onko se järkevää tai edes tarpeellista? Mitä mielenhallinnalla saavutetaan vai tukahdutetaanko sillä elämä? Miehet. Sillä on eroa, seisotko vesipyssysi kanssa sisävessassa vai metsänlaidalla vapaana uroksena, jossa voit vaikka pikku pakkasessa karjahdella samalla, hallitsematta sen enempää tilannetta. Okei, aika heikko yritys, esimerkki...

                      Jääkiekossa ja juoksussa on ainakin yksi yhteinen nimittäjä. Olet MIELESSÄSI niin hyvä kuin viimeinen lenkkisi tai vaihtosi... kisasi tai pelisi. Olen huono. Paska. Se on se, mitä mieli työntää tarjolle. Onko sitä järkevä hallita johonkin järkevään sapluunaan? Olen sitä mieltä, että on parempi heittää vettä metsän laidassa - antaa mielen soljua. Eihän missään suositella itkuakaan pidätettäväksi... Kyllä, olen monesti miettinyt, että miksi minä olen minä. Miksi minä olen niin ankara ja vaativa itselleni. Ehkä siksi olen tässä missä nyt olen, isossa kuvassa. Seitsemän vuotta sitten juoksin 1,5 paalun väliä. Maksimi silloin. Nyt en tahdo päästä yli siitä, että jalkaongelma keskeytti minun suorituksen "jo" 4h juoksun jälkeen. Ja kaikki tämä, juuri kun luulin olevani jo henkisesti - jos en kaikki voipa niin - vahva.

                    Totuushan on, että vastoinkäymiset tekevät ihmisestä vahvan, JOS hänellä on valmius KÄÄNTÄÄ ne voimaksi. Vielä olen MIELESTÄNI sen verran vähän saavuttanut, että epäonnistumiset ottavat koville. Mielestään huikeita suorituksia tehneet pääsevät yksittäisten epäonnistumisien yli kohtuu helposti. Matka on tärkeämpi kuin mihin olet menossa. Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä. Pysähtykää tuohon. Juuri sen vuoksi ("Ilman matkaa et voi tietää mihin haluat mennä") haluan kokea matkan joka kestää 24h. ISO PAINO sanalla KOKEA, en suorittaa jotain tiettyä kilsamäärää. Haluan oppia itsestäni. Taidanpa olla vähän perfektionisti. Olen varmasti oman tien kulkija. En hallitse mieltäni - menen sen mukana... Paitsi joskus tulee elämässä sellaisia, vaikeitakin tilanteita, joissa täytyy tehdä sisäisen äänen vastaisia ratkaisuja. On osattava nähdä myös nenäänsä pidemmälle...

                   Kirjoittaminen on oiva työväline mielen hoitoon. Niin ainakin minulle. On joskus aika uskaliasta avata päätä julkisesti. Onneksi itse saa vetää rajat, jolloin mennään taas mielenhallinnan puolelle... Henkinen potentiaali: Puhuin tuossa tänään ystävälleni, että se on jännä miten henkinen voima katoaa. Vai onko sitä sittenkään vielä tarpeeksi? Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu, ettei ole - vai onko tämä kaikki sittenkin nimenomaan vahvuutta nähdä asiat aitoina - nähdä tie eteenpäin? Onko tämäkin sitä KOVAA henkistä potentiaalia nähdä asiat niin kuin ne ovat = ihmisen rajallisuus... Katsoessani taakseni näen paljon hitonmoisia HENKISIÄ venymisiä. Pidisjärvi piikissä, vaikka vain puolimaraton olikin, vedin lähes alusta asti ihan limiteillä, 10 pykälän päässä maksimisykkeestäni 21,1km. Isoa lujaa koko perkelen matka... Nivalan ympärijuoksussa nokka kynti välillä lähes maata, mutta lopulta näin lehemäpatsaan (maalin) leuka pystyssä. Viisi päivää siitä ja otin askeleen aina uudestaan ja uudestaan +14h ajan, ylittäessäni samalla 9 nevaa. Hitto soikoot! On sitä, mutta se tuntuu katoavan epäonnistumisien hetkellä selän taa.

                   La 12.10. joskus klo.16-18 välissä aloitan oman "partiomatkan". Itselleni laatima tiedustelu sisältää 24h juoksua ja kävelyä tasan 2km reitillä. Tuo tulee olemaan opintomatka henkisen puolen huoneeseeni tuolla vintillä. Viimeistään tämä toipumisviikko osoitti miten hankala lihastulehdus/jumi Vierumäellä olikaan. Vasta tänään (8 päivää juoksusta) pystyin juoksemaan +2h juoksu+kävelyrytmillä, kivutta. Jalat ei ole vielä normaalit, mutta ne ovat paremmat - huomattavasti, lähes normaalit. Pidin tulehduskipulääke kuurin aloitettuani 4 täyslepoa ja sen jälkeen olen ERITTÄIN varovaisesti antanut pieniä määriä liikuntaa jaloille. Sunnuntai iltana päättyy noin 9 päivän tulehduskipulääkekuuri.

                   Laitan ennalta määrittämättömällä syklillä tietoja omasta 24h juoksusta väliaikatietoja TWITTER-TILILLENI, harjoituksen edistymisestä. Tarkoitukseni EI OLE asua puhelimen nokassa, joten päivityksiä ei kannata odottaa turhan usein, mutta varmaan jonkusen kerran laitan sinne viestiä esim. muodossa 5h/45km. Kaksi kaveria on kysynyt mahdollisuutta tulla mukaan joko juosten tai pyörällä jossain kohtaa harjoitusta. Olen vastanut, että voi mutta haluan rauhoittaa lähtöpaikkani, äitini pihan, ylimääräiseltä trafiikilta. Eli reitin varrelle voi tulla vapaasti liikkumaan. Eli vielä kertaukseksi. Lähden liikkeelle La 12.10. klo.16-18 välillä ja juoksen/kävelen 24h, eli harjoitus päättyy Su 13.10. klo.16-18. Ennen kuin aloitan, ilmoitan Twitter-tililläni tarkan aloitusajan.

                  Koska olen se kuka olen, tulen olemaan tuohon harjoitukseen erittäin latautunut. Olen enempi kuin monasti naurannut itselleni. On jossain määrin heikkouskin, ettei osaa mitään asiaa tehdä keskimääräisesti - vaan joko täysillä tai ei ollenkaan. No, toki koitan itse harjoituksessa sitten malttaa, vaikka latausta kieltämättä on vaikea tukahduttaa - hallita sillä tavalla mieltä. Aina palataan siihen, että mehtän reunalta on hyvä losottaa!

                  Loppuun... Tästä tämä alkoi....
 

                  Koska videomateriaalia ei ole keskeytyksestäni valitettavasti (onneksi) saatavilla täytyy löytää teille jotain hieman asiaa kuvaavaa.....


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.9.2013

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

TUKOSSA

                       Onneksi ei nenä sentään. Jalat "vain". Kävin tänään, 5 päivää kisasta, kokeileen, mikä on jalkojeni kunto, tulehdus/jumitila. Melkoisessa jäkkyrässä ovat näköjään edelleen. Paine on siirtynyt lonkanseudulta alemmas. Liekkö vaimon läheisyyskin auttanut asiaa? ...Etureisien paine on melkoinen. 4km matkalla kävelin kaksi kertaa minuutin pätkän vähentääkseni painetta reisissä. Muutoin hölkkäsin erittäin kevyesti - suorastaan hiippailin. Yhden noin 200-300m pätkän kokeilin mennä "rytmiä" rikkoakseni perusjuoksuakin. Ei tuntunut pitkänäköiseltä, vielä. Asiat voisivat olla huonomminkin, jos kohta paremminkin. Tulehdus on mielestäni poispäin menossa. Suurimmat jumit ovat nyt kauempana tulehduspesäkkeistä, lonkanseudun lihaksista.

                     Jos ei ole käynyt mehtän puolella, ei ole mehtää nähnyt. Kun lisää harjoittelua kovien tavoitteiden siintäessä silmissä, on mehtään ajovaara isompi kuin sillä, joka varoo jo pelkästään harjoittelemasta, saati varoo harjoituksissa. Yrittänyttä ei laiteta. Enemmin vedän yli, kun märehdin kiikkustuolissa... -"mitä jos oisin sillon 2013 koittanna vielä sen yhen ryppään rykästä ennen Vierumäkeä". Nyt ei tarvi. Tuli vedettyä muutama vielä kaupan päälle. Liikaa. Mehtästä terveisiä!

                    En tarkkaan tiedä edes kaikkien kavereiden/tuttavien huumorintajua. Täytyy joskus näilläkin eettereillä miettiä pari kertaa mitä kirjoittaa. Lenon ja Pumpin huumorintajun tiesin, ja uskalsinkin kannustaa yrittämään ronskisti. Kun joku huutelee reinot jalassa, että jaksaa-jaksaa...raastoa vaan, vaatii vastaanottajalta huumoria jatkaa matkaa hujauttamatta huutelijaa. Pumppi ja Leno jatkoivat. Toisaalta kavereillani on suhteellisuuden tajua. He ymmärsivät, että ne joilla on lenkkarit jalassa reinojen sijaan, ovat paremmalla puolella. Kesken kisan reinot jalassa ei ole se mihin pyritään.

                     Olen kriittisin itseäni kohtaan, mutta olen myös vaativa ultrajuoksuyhteisöä kohtaan. Ennen vanhaa juoksijat pysähtyivät huoltoasemilla, nyt he jäävät suorastaan asumaan joka juottoasemillekin. Huoltoasemia oli ennen vanhaa moninverroin vähemmän kuin tänä päivänä. Juoma-asemat ovat lisääntyneet. Ennen niitä oli 5km välein, nyt jopa alle 2km välein. Nykyään et voisi ilman roolia paljastavaa numerolappua tietää kuka juoma-asemilla parveilevista on kisaaja, kuka juotto-aseman pitäjä. Kenelläkään ei ole kiire. Kisassa pitäisi olla?

                    Ymmärrän toki, että suurin osa ultrajuoksu harrastajista ovat elämykset edellä liikkeellä ja silloin on vapaus valita miten vuorokautensa viettää. Osahan jopa nukkuukin 24h kisankin aikana. Joskus ovat tämän maan vapauden puolesta esi-isämme valvoneet paine niskassa montakin vuorokautta putkeen. Nyt ei tahdota jaksaa edes vuorokautta hyvilläkään eväillä ja varusteilla. Mutta kuten sanottua, tätä mielenkiintoista ja kiehtovaa lajia voi harrastaa myös pilke silmäkulmassa. Jotta vielä muistettaisiin itse kriittisyyteni niin oma kisanihan katkesi vain muutaman tunnin taivalluksen jälkeen. Kävin kisan aikana 3h nukkumassa, saunomassa, juomassa neljä olutta ja lopun ajan kannustin/piiskasin reinot jalassa väkeä yrittämään, venymään. Arvioin itseni pelleksi. Rehellistä.

                     Minulla on paljon ystäviä. Olen onnekas sitenkin, sen lisäksi, että saan kuitenkin yrittää. Yksi ystäväni - voihan heitäkin olla enemmänkin? - aikoi rukoilla puolestani Vierumäen kisaan. En ole kysynyt, miten rukouksen sanat ovat menneet. Näkemyksemme eivät ehkä kohdanneet. Oliko minulle sitten parasta käydä näin? Oliko määräni olla enimmäkseen reinot jalassa Vierumäellä juoksemisen sijaan? Voihan se olla... 

                     Olen tehnyt nyt analyysin ja jatkosuunnitelman. Harjoittelin liikaa, liian kovia ryppäitä omiin pohjiin nähden. Varmasti vielä joku vuosi kestänkin tuollaiset ryppäät, ehkä voin tehdä vieläkin kovempia ryppäitä. Nyt tuli kuitenkin pallo liian nopeasti takaisin seinästä jonne sen heitin. Monesti täälläkin toitottelin vetäväni tietoisesti riskillä. En kuitenkaan yrittänyt tahallaan pilata kauden pääkisaa, mutta niin nyt pääsi käymään. Faktat on tunnistettava, jotta voi rehelliseltä pohjalta ponnistaa eteenpäin.

                      Kaikki alkoi Nivalan ympärijuoksun (100km alle 10h:n) jälkeen. Juoksin siitä viiden päivän päästä 9 nevan juoksun, 75km/14h. Noiden välissä tein vielä lenkin, jossa läiskäytin yhden kilsan nelosen pintaan. Melkoista settiä. Kestävyyttä oli jo tuossa vaiheessa mukavasti. Heinäkuussa harjoittelin n.560km. Ja myös kovaakin. Vedin mm. yhden ryppään yhtenä osana Kipinän puolimaratonin 1.36 huitteille, kadoten jo seuraavana aamuna +20km maastolenkille pyssymäen haastaviin maastoihin, umpiväsyneenä. No, tuo on tosin ihan perusrypästelyä koviin tavoitteisiin pyrkiville ultrajuoksijoille, mutta antakoot hieman perspektiiviä kovasta harjoittelusta.

                    Heinäkuussa minulla oli ollu jo vaikeuksia/tuntemuksia vasemman reiden sivuosan kanssa. Automatkoilla oli hankalaa pelkkä istuminen. Heinäkuun lopussa tein ryppään, jonka veikkaan sinetöineen syvemmän tulehdustilan, joka sitten oli valmiina puhkeamaan TÄYTEEN KUKOISTUKSEEN hetkenä minä hyvänsä. Ensin oli Yön kutsu 50km/7h 15min maastossa/metsäteillä juoksua. Retki päättyi aamuyöstä nuotiolle. Saman päivän iltapäivästä olin tekemässä jo vauhtileikittelylenkkiä, 8km. Seuraavana aamuna +26 helteessä 5h/50km neste -ja ravintotestausta. Muutama päivä siitä ja tupla Cooper-testi 3min palautuksilla. Raato vie, tuo on jo sitten kuulkaas kovaa settiä. Ja luulin oikeasti, että toipuisin noista - ja saisin hyödyn. Kuka tietää, vaikka olisin voinut paremmalla tuurilla toipuakin? Yhtä kaikki. Kuppi meni nurin.

                    Jalkojen ensimmäinen konkreettinen tilttausviesti tuli Kempeleen maratonilla. Niin, siellähän jalat menivät mystisesti tönköiksi jo 2km rennon juoksun jälkeen. Kaamean juoksun jälkeen keskeytys 21km kohdalla. Lihakset eivät enää palautumattomassa tilassa toimineet. Olisi pitänyt hoksata viimeistään tuossa ottaa kevyt jakso. Mitä vielä, kiskoin perussettiä kohtuu menestyksellä. Jalat siis varoittivat, mutta toimivat vielä. Kempeleen viestit loittonivat, lähes unohtuivat. Otin vielä yhden tosikovan ryppään. Lisäksi kokeilin viimeisissä peruskovissa kiihdyttää rajusti aina lenkin lopussa. Kaikki tämä yhdessä. Mamuuu... Siitä sitten oikeasti kunnon kevennys = aika päästä tulehduksien pramille, esiin.

                   Vierumäelle mentäessä minulla oli vaikeaa istua autossa. Jalat oli aivan setsuuria automatkan jäljiltä. Takana oli kuitenkin pari huolella luettua Anttalan kirjaa, joten kaikki negatiivinen siirrettiin taka-alalle. Nyt oltiin prosessissa. Oikeastaan ihme, että tulehdukset/jumit/muut kaaos tilat, patoumat puhkesivat kohtalaisen mäkisellä reitillä vasta 3h kohdalla. Mutta SILTI olen ONNEKAS. Minulla on "vain" tulehdus/jumitila, ei mitään rakenteellista = vammaa, vieläkään, sitten vuoden 2010. Riippuen tietysti, miten lyhyt/pitkäaikainen tämä tulehdus/jumitila on. Pitkittyessähän siitä tulee vamma. Vaikka jalat ovat vielä kaukana reenaus kunnosta, ovat ne kuitenkin jo nyt 5päivässä selvästi edistyneet, mikä on tärkeä/hyvä viesti.

                    Kuten tuossa alun hieman kriittisessäkin osassa kerroin miten tätä voi tehdä monella tavalla. Jokainen valitsee tässä(kin) harrastuksessa oman tyylinsä ja tien. Kuulun eittämättä siihen ryhmään, joka haluaa myös tuloksia tilastoihin. Silti se ei ole samalla tavalla itsetarkoitus ja ainoa tapa, kuten valtaosalle tuohon ryhmään kuuluville. Joku ehkä muistaakin, kuinka kesäkuussa 2011 koitin omaa kotoa käsin tehtävää 24h juoksua 8km peruslenkilläni? Tuolloin saldoksi jäi 82km/13h. Erittäin opettava ja palkitseva itsetutkiskelu ILMAN osallistumismaksuja. Joku voisi ajatella, että mitä järkeä, kun ei näy missään. Siinäpä se juju onkin. Tuon voi tehdä helposti, jos hakee ensisijaisesti rajoja ITSEÄÄN varten, ei yhteisöä. Väittäisin, että yksin tehdessä 24h - mikäli pysyy koko ajan prosessissa - on vaativampi henkisesti kuin joukon mukana/seassa. Eli samalla ilmainen kokeilu vahvistaa myös henkistä lujuutta.

                     Havahduin tuossa, että monenlaisista sattumista johtuen minulla on vain yksi 24h kisa edes kutakuinkin täysin käytynä. Nivalassa syksyllä 2011 etenin epävirallisessa kisassa 128km. Torkahdin tuolloin 15min ja lopusta jäi 20min pahoinvoinnin vuoksi käyttämättä. Kaustisilla 2010 nukuin suunnitellusti n.5h. Viime kesänä helle teki minulle tepposet, eikä silloinkaan tullut koko 24h suoritusta. Nyt lonkanalueen lihakset ilmeisesti tulehtui/menivät yhteistyöhaluttomiksi. Yhtä kaikki, vaikka 12h kisasta minulla on ok. tulos, +116km ja 100km juoksu meni alle 10h, on suurin puute omassa päässäni ehjän 24h suorituksen puute. Tuon aion korjata. Vaikka senkin uhalla, että se sitten saattaisi läpi vietynä uhata Espoon hallikisan käynnin. Mutta eikös kisoja tule? Ja kuitenkin haluan mennä niiden portaiden mukaan, jotka edessä näen. En halua nyt tähän eteen 5kk odotusta. Haluan kokea.

                   Hoidan tämän tulehdustilan pois nyt tässä rauhassa. Olen kuitenkin toiveissa, että se kaikkoaa viikossa. Eli nyt on menty viisi päivää ja vielä tähän viikko lisää. Jos tarvitaan pidemmästi, sitten odotetaan. Sitten kun pystyn normaalisti hölkkään tuollaisia 20-30km lenkkejä ilman erityisiä tuntemuksia menneistä kuukausista, on aika korjata tuo puuttuva asia pääni sisältä = ehjä 24h suoritus. Kuten tuossa edellisen blogin kommenttikentässä vihjasin, koitan tehdä sen siten, että en ammu lipasta tyhäksi = mahdollisimman säästeliäästi. Tuossa on minulle tärkeintä olla liikkeellä/prosessissa 24h, ei maksimaallinen tulos. Tottahan se menee jossain määrin suorituksen puolelle kevyestikin tehtynä, mutta koitetaan nyt kuitenkin tuollakin psykologialla saada tuosta mahdollisimman miellyttävä kokemus.

                   Aion tehdä tuon kokeen tasan 2,0km lenkillä. Mikäli toiveeni toipumisesta toteutuu niin teen tuon "harjoituksen" La 12.10 klo.18- Su 13.10 klo.18. Alla tuossakin on kolme yövuoroa. Joten on syytäkin liikkua "vain" kevyesti, heh, heh... Tietysti toiveissa on toipua tuosta Espoon helmikuun lopunkin kisaan, joten ajattelen 6h "suunnanvaihto" ajatuksin tuon suorituksen, anteeksi harjoituksen, neljään 6h pätkään. 55km... 50km... 45km... 40km... olisi jo erittäinkin hyvä toteuma ja vähempikin riittää, kunhan vain saa sen 24h oltua kutakuinkin juoksukykyinen.  Mutta, mutta, tällaista. Eli taas taatun järkevää mietintää!? Jokainen tyylillään. Tämä on totta?



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.9.2013        

maanantai 23. syyskuuta 2013

VIERUMÄKI 24h

                     -"Onko tuo Pumpin (Janin) auto"? Ei, se on harmaampi. -"Kyllä se sieltä tulee, kun pääsee lähtemään"... Kato, nyt se tulee. Pian olemme matkalla. Kauan odotettu reissu on vihdoin totta. Kaikki ovat vallattomalla fiiliksellä. Kerrataan hieman kaikkia kipuja ja vaivoja. Jokaisella on omat peikkonsa mukana - Lenolla (Janne) peikkoista karvaisin; vettä nilkassa! Menomatkan yksi teema onkin, kun mietitään mikä olisi paras keino saada vesi pois nilkasta 30h aikana ennen starttia.

                   Toinen kahvitauko, jossain Jyväskylän takana. Paikka ei jäänyt mieleen. Puhelin soi. -"Jäikö sulla mitään parvekkeelle". Hetken hiljaisuus... Ai per.. urheilujuomat, tosin vain 8pll reilusta 60pullosta. Täytyy keksiä jotain tilalle. Ei iso asia. Kokonaisuus on kasassa. Jalkoja särkee taas autossa istuminen. Onko sekään tervettä? Onko Pumppi tervein? Hänellä oli vettä polvessa reilu viikko sitten. Ollaan kuin pohojanmaan puukkojunkkarit - tullaan vaikka mikä ois.

                  Mökkikartanossa omistajan sekoilut jatkuvat. -"Voi, tänäänkö teidän piti tulla?". -"Minä muistin, että vasta perjantaina". -"No on se vapaa, ja lämmityspumppu lämmittää nopeasti... Jätkiä naurattaa - on tämä hauskaa hommaa. Pian olemme taas menossa. Nyt kisarataa katsomaan. On pimeää. Niin on pian kisassakin, kun startataan.

                  Reitin eka vajaa kaks kilsaa vastaa täysin mielikuvia. Reitti vaikuttaa jopa optimilta. Reitin viimeinen reilu puolitoista kilsaa sisältääkin sitten neljä selkeää nyppylää ja muutaman "siinä-ja-siinä" nousun. Toinen puoli on 24h kisaan suorastaan raskas. Alamäet on aika jyrkkäprofiilisia. Haastavaaa. Heti valkenee suorilta, ettei tällä reitillä kannata odottaa menevänsä A-tavoitteessa.

                 Kaikki nukkuvat yönsä hyvin. Anttalaa lukemallahan se uni aina tulee. Rytmitellään vähän syöntejä. Kello menee nopeaa ja pian olemme menossa kisapaikalle. Uusia ja vanhoja tuttuja. Yhtä perhettä taas ollaan. Tämä ultrayhteisö hakee vertaistaan. On hienoa olla osa sitä. Yhteenkuuluvuus tuntuu luissa ja ytimissä asti.

                Huoltomieheni (Jussi) saapuu omien kommervenkkejen vuoksi aika tipalla. Varttia vaille aletaan käydän hänen kanssaan sinänsä selkeää huoltokuvioita. Perehdytys kestää minuutin, pari. "Lähtölaukaus pamahtaa". Pyssy ei toimi. Lähettäjä huutaa: -"Menkää vain". Vapaudun. Juoksu lähtee menemään toivotun rennosti varsin pian. Jäykkyyksiä ei tunnu. Keskityn. Otan pienetkin vastamäet varoen - säästän energiaa. Menoani kuvaa sana varovainen. Ensimmäinen kierros aikaan 20.26 @5:24.

                Juomat ja energiat alkavat heti imeytymään. Ennalta suurin yksittäinen jännityksen kohde on poissa. Toisen kierroksen jälkeen olen sen vuoksi todella rauhoittunut. Sama tunne kuin Nivalan ympärijuoksussa. Toinen kierros 21.13 @5:37. Rytmi on löytynyt, rento hölkkäily. Kolmas kierros 21.08 @5:35. Ensimmäinen tunti kerryttää 10,8km. Olen tyytyväinen. Maltoin aloittaa suunnitellun kevyesti. Tästä tulee nyt hieno nautinto. Alku on tärkein. Täytyy vain keskittyä.

               Pian alkaa satamaan reilusti. Reitti täyttyy lammikoista. Oikeastaan kierrokset menevät keskittyessä lätäköiden väistelyyn. Tunnelmallisen kevyet pylväsvalot häilyttävät näkymää. Jonkun kerran tulee astuttua "näkymättömään" lätäkköön. Kengät ja sukat kastuvat. Ilma on muutoin optimi. +13, aika tuuleton. Neljäs kierros 21.21 @5:40.  Moni lisää vaatetta, minulla on sopivan lämmin, enemmin kuin kylmä. Olen lämminverinen. Viides kierros 21.19 @5:38. Sama helppo monotominen hölkkä on siis uomissaan. Neljä edellistä kierrosta 11 sekunnin sisään.

               Kuudennella kierroksella alikulussa on vettä jo niin, ettei sitä kastumatta pääse läpi. Minultakin pääsee ärräpäitä. Kengät on likomärät. Mietin, että varmasti kyrsii muitakin, josta saan tilannetta keventäviä uutisia huoltoporukoilta. Vesiultrajuoksua. Alusta hidastuu. Alusta on pehmeää, veden peittämää, isoilta osin. On selvää, että tämä näkyy nyt kellossa, mutta se on suhteellista. Tärkeintä on edetä rentous säilyttäen. Ehkä märkyys alkaa kangistamaan? Kuudes kierros 21.39 @5:44.

                Toinen tunti 10,6km. Rentous jaloista alkaa kadota hieman. Juoksu on kuitenkin helppoa. Huomaan ajattelevani vaivihkaa, että olen ohittanut kaikki muut kertaalleen paitsi Smedsin ja Puskalan. Aprikoin jäisinkö heidän kanssaan hetkeksi hölkkäämään saavuttaessani heidät vai menisinkö "omaa vauhtia". Mietin myös vaikeutuneen kelin takia, jos menisin hetkeksi tasan 6min kierrosvauhtiin. Kaikki nuo ajatukset vain käyvät, eivät jää asumaan.

                Seitsemäs kierros. Käyn heittämässä vettä. Kierros viekin aikaa 22.37 @6:04. Jostain syystä juoksu jäykistyy. Märkyys? Kylmä ei ole. Enemminkin lämmin. Jalat on kuitenkin kaiken aikaa hyvävoimaiset, vaikka jäykyys on nyt läsnä. Kahdeksas kierros. Taas kusettaa. Lonkkiin/reiden yläsivulle alkaa koskemaan. Jalkapohjia aristaa. Kysyn Jussilta: -"Tuleeko nyt suolatabletti?". -"Seuraavalla." Kuuluu vastaus. Kahdeksas kierros 22.19 @5:52.

                Yhdeksäs kierros on jo tuskaa. Suolatablettikaan ei auta. Päivällä olin ottanut jo ennen kisaa 2x400mg buranaa pääkipuun, joten ibuprofeiiniakin pitäisi olla elimistössä. Kisan ajaksi olin budjetoinut ennen kisaa MAKSIMIannokseksi 2x600mg. Särkylääkkeet eivät käyneet edes mielessä. Uskoin kipujen loppuvan jossain vaiheessa. Toisin kävi, ne vain yltyivät. Yhdeksäs kierros kusitaukoineen 23.19 @6:19.

                 Jalat paskana ja kisa on vasta alkanut. Ei edes tunnu, että olisin juossut yli 3h. Kuin puoli tuntia. Kaikki on muuten käynyt niin helposti, vaikka olosuhteet on lähes kuin tulva-alueelta. Jokainen askel sattuu yhä kovempaa. Olo on epätodellinen. En edes muista mitä ajattelin. Ajattelinko mitään. 3h kerryttää vielä 10,1km, vaikka sisältää kaksi vedenheittoa ja orastavat vaikeudet.

                  Kymmenes kierros kestää jo peräti 24.09 @6:22. Kaikki on yhtä tuskaa. Haluaisin vajota maan alle. Kipu on jo sietämätöntä. Jalat alkaa aina ajan perästä hieman pettää alta. Tämä tuntuu nyt mahdottomalta. Kova paikka.

                   11 kierros on sitten sinetti. Jalat menevät 2-3 kertaa lukkoon ylämäissä. Joudun siirtelemään käsillä jalkoja. Normaalisti astumalla on kuin puukko työnnettäisiin reiden kylkeen, lonkan alapuolelle - molemmissa jaloissa. Käyn isollakin asialla. Kinkkaan huoltopisteelleni. Huoltaja antaa suolatabletin ja kaksi 400mg buranaa. Jalat ei ota alle. Kinkkaan maton yli ( 32.38 @8:26) hallin sisälle. Huoltaja yrittää hieroa (silitellä) jalkojani. Sekin käy kipeää ajoin. Jalat vain jäykistyy. Otan vielä kilpakumppanin tarjoaman Panadol poreen. Otan vielä yhden buranan. Olen ottanut nyt 5x400mg buranaa ja yhden panadol poreen. Jalat ei ota alle. Teen henkisen päätöksen. Keskeytän. On pakko. Sitten kuitenkin saan ajatuksen käydä vielä testaamassa jalkoja radalla.

                  Pitkä, tunnin matka 2km huoltopisteen kohdalle on yhtä tuskaa. Jalat ei ota alle. Siirtelen jalkoja. Jalat ei liiku normaalisti. Minulle tilataan kyyti hallille. Homma on päätöksessä ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Tuoreeltaan tuossa tilanteessa on vaikea nähdä isoa kuvaa. Olla onnellinen, että sai yrittää.

                 Pojilla - Lenolla ja Pumpilla - on alkanut kisa hyvin. Pumppi menee yötauolle. Leno jatkaa, vaikka tekee kipeää kuulema hälläkin. Toivon mielessäni, että edes pojat onnistuisi. Itselläni oli ilmeisesti jonkilainen tulehdus noissa lonkanalueen lihaksissa syvällä jo ennen kisaa, joka sitten puhkesi sitten kisassa. Tämä on elämää. Tämä on ultrajuoksua. Näitä tulee. Näitä menee.

              Muutamien mutkien jälkeen saavuin Jussin kanssa kannustamaan radalla olevia.  Kisan seuraaminen on sekin jännää puuhaa. Pojat näyttävät pääsevänsä päämäärinsä. Varsinkin Lenon suoritus näyttää kierros-kierrokselta yhä huikeammalta. Lopulta Leno saa kasattua mittariin peräti 120.672km. Aivan käsittämätön määrä, ja lähes kokonaisuudessaan kävelten. Kestää kokeilla! Lahjakkuus, sanoisin. Hyvin vähillä reeneillä. 24h sopii Lenolle, jos jollekkin. Viime vuonnakin meni +110km. Nyt vielä parempaa. Toivotaan Lenolle ehjiä harjoituskilsoja ja rinnalle hieman enemmän juoksua niin vain taivas on rajana jatkossa. Hirviporukkamme paras hevonen, Jonte-Konden sanoin.

                Pumppi veti puolestaan debyytissä häntä itseään tyydyttävät 82.962km. Melkoinen saunalenkki tuokin? Pumppi veti omalla rauhallisella otteellaan kisan tyylikkäästi läpi, eikä kokenut juurikaan vastoinkäymisiä. Vakuuttava suoritus. Onnittelut pojille ennätyksistä vielä tätäkin kautta!

              Kisan voittajaksi leivottiin Stefan Smeds. Tasaisesti edennyt Porvoolainen juoksi lopulta 203.634km. Isot onnittelut uudelle 200km kerhon jäsenelle! Tuo oli huikea suoritus nuissa olosuhteissa ja noin raskaalla reitillä. Stefanista tuli nyt 47 suomalainen, joka on edennyt +200km/24h. Kuvaavaa hänenkin herrasmiehisyydestä oli tilanne, jossa hän toimi aputelineenä kisan kakkoseksi tulleelle Mika Puskalalle, kun hän tyhjensi kenkiään roskista. Missä muussa lajissa kisan kärkikaksikko auttaa noin jalomielisesti toisiaan?

           Kisan jälkeen hieman juhlittiin poikien loistavia suorituksia ja pidettiin hauskaa. Naurua ja hyvää juttua riitti. Nauru täytti Lusin yön. Yksi huomion saanut detalji oli Lenon kuuma kännykkä. Leno ja hänen vaimonsa olivat alvariinsa kontaktissa. Kiusoiteltiinkin Lenoa asiasta. Nuorta rakkautta. Leno on kovan ultraurheilijan lisäksi myös rakkauden ammattilainen ja kovalla tunteella!!! Juttujen tarkempi sisältö jätettäkööt ankaran sensuurin varjoon. :)

            Isot kiitokset pojille isossa kuvassa onnistuneesta reissusta! Kiitokset myös Jussille hienosta eleestä tulla huoltomieheksi kolmen oman yövuoron jatkoksi! Kiitokset myös kaikille myötäeläjille ja tukijoille!

            Kisan tulokset.

                Olo on nyt odotetusti tyhjä. Nyt hoidan ensin tulehdukset pois jaloista. Niitä on ainakin tuolla lonkanseutujen lihaksissa, että näköjään myös jalkapohjissa. Kävely on nyt jo lähes normaalia. Burana kuuri on nyt päällä. Ajattelin syödä nyt 3x800mg x5-7pv kuurin. Plus muuta tulehduksen hoitoa. Olen hiljalleen tässä palanut katsomaan isoa kuvaa. Pääasia on sittenkin, että on edistynyt, ei tulokset. Tulokset tulee aikanaan, ja maistuvat varmasti kaiken koetun jälkeen makoisilta, aikanaan. Tällaisten reissujen jälkeen tuntuu hetken, että kaikki on mennyt perseelleen. Silti tästäkin vuodesta jäi käteen mm. puolimaratonilla reilu ennätysparannus, sekä onnistunut 100km juoksu. Lisäksi epäonnistuneellakin juoksulla maratonennätys. Isossa kuvassa eteenpäin menoa tuli kestävyys että vauhtikestävyys puolella. Täytyy olla siihen tyytyväinen.

                Täytyy koittaa jatkossa yrittää välttää tällaisia tiloja, vaikka kovaa reenatessa vaara on aina olemassa. Usein on tullut hyvääkin jälkeä, vaikka on ollut pahempiakin tuntemuksia ennen kisoja. Ehkä yksi tulehdukset aktivoiva tekijä oli liian reilu kevennys Vierumäen kisaan. Toisena tekijänä ehkä liian kova harjoittelu pohjiin nähden. Näitä kaikkia asioita punnitsen, antamatta millekään yksittäiselle asialle liian suurta arvoa. Jos autosta tippuu toinen tuulilasinpyyhkijä, ei välttämättä koko autoa tarvi vaihtaa.

               Juha Jumiskon sanontaa lainatakseni: "-Paikat kuntoon ja uutta matoa koukuun!".


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.9.2013                 

maanantai 16. syyskuuta 2013

HIENOSÄÄTÖÄ

                      Tässä on nämä viime päivät menny lepäillessä, tankkeja täyttäessä - sekä fyysisesti että henkisesti - ja hienosäätöjä tehden. Kuten on varmaan tullu monasti mainittua - ja ehkä olette sen itsekin todenneet - että valmistaudun hyvin tarkasti pääkisoihin. Tänään tuossa testaillessa vielä tuota optimaalista etenemistä, tuli mieleen F1-testailu. Olen lähes varma, että monet lukijat saavat näistä minun hommista hyvät naurut, joka on tietysti hieno asia. Aina on onnistunut, jos joku nauraa. Siltikään en nyt sentään pelleilläkseni tee näitä erinnäisiä testejä. 24h on pitkä kisa ja on erittäin tärkeä, että A) löytää nesteet ja eväät mitkä uppoaa. Tuo on varsinkin alussa tärkeää, sillä sujuva alku tuo hyvän fiiliksen, joka taas tekee mm. suorituksesta rennomman. B) löytää sopivat varusteet. Ei ole yksi hailee mitä on aatamin päällä. C) Vaivaton ja mahdollisimman vähän energiaa kuluttava eteneminen. D) Rentous.

                     Päiväkohtaisesti, riippuen päivän sisällöstä, edellisen yön nukkumisista ja elimistön tilasta, voi sykkeet hyvinkin vakaasta tilasta huolimatta vaihdella päiväkohtaisesti n.0-5, jopa 10 pykälää. Samoin on luonnollisen, mahdollisimman helpon juoksuvauhdin kanssa - ainakin itselläni. Se elää tällä hetkellä tuoreen noin@5:00-5:15 välillä, 15sek/km toleranssissa. Tässä hieman aasinsiltaa tämän päivän hienosäätötestin tarkoitukseen.

                    Juoksin ja kävelin kaksi ensimmäistä Vierumäen kierrosta simuloivaa lenkkiä luonnollisen helppoa ja rentoa juoksua ja kävelyä, sitä paljon toistettua kevyttä hölkkää. Sykkeet olivat ajattelemaani aluetta (125-130) noin 0-5 pykälää korkeammalla nuo kierrokset 1-2. Kierrosajat 1) 20:14 @5:20, avg.130... 2) 20:44 @5:28, avg,132...<-eka kiekallahan tulee kävelyä vain minsa ja muilla yht. 2min, josta johtuu tuo ekan ja tokan kiekan 30sek. ero suurimmaksi osaksi... Kolmannella kierroksella jarruttelin väkisin sykkeet välille 125-130. Tulos, 3.kierros: 21:45 @5.46, avg.128... Ja neljäs kierros taas rentouteen ja helppouteen keskittyen aikaan 21:05 @5:33, avg.131... Aika radikaali ero kierrosajassa tuohon, jarrutteleeko väkisin luonnotonta juoksua, joka on kuitenkin vain alle 5 pykälää matalampitehoista juoksua. Ja mikä pahinta, jalat ehtivät mennä tuon kolmannen kierroksen aikana selvästi jäykemmiksi ja rentoutuivat taas, kun palasin neljännellä kierroksella vapautuneeseen tekemiseen, teennäisen jarruttelun sijaan.

                   Samalla tässä tulee kyseenalaiseksi koko sykevyön käyttö tuossa 24h kisassa. Tuo rento, helppo ja kevyt perusjuoksu tulee niin selkäytimestä. Tarkotukseni oli alunperin kalibroida meno sykevyön avulla 2-3h eka tunnin ajan, mutta enpä taida tarvita tuota kaikkien kokeilujen perusteella. Juoksen keskiviikkona vielä yhden 3,8km lenkin lähinnä henkisen varmuuden vuoksi. Uskoakseni monilla ultrajuoksijoilla on oma henkinen maailma noissa suorituksissa rakennettuna. Niin myös minulla. Minun henkinen voima on hyvässä harjoittelussa ja perusteellisessa suunnittelussa. Se on minun ehtymätön reppu, josta löytyy monenlaista voimaa suorituksiin. Osa juoksijoista on uskonnollisia - saavat voimaa ylempää. Heillä on omat maailmansa. Tärkeintä on usko omaan tekemiseen, ei mistä se tulee, usko. Pääpointti noissa sanoissani on se, että 24h suoritus on niin pitkä, että se ei mene pelkällä fysiikalla. Psyykkinen ja psykologinen puoli ovat iso osa sitä. Ehkä liian vähän puhutaan yleisesti itsetuntemuksesta. Se on yllättävän tärkeä osa, ehkä jopa tärkein. Itsensä hyvin tuntemisesta saa uskomattoman paljon sisäistä rauhaa suoritukseen, rentoutta - lisää metrejä... Kahvikuppi on tyhjä. Menen täyttämään sen. Olen valmis. Annan ajan kulua. Mieleni on rauhallinen ja kevyt kuin joutsenen uni. Vierumäellä nähdään.

Käytä hetkesi, jaa voimasi...

Ps. VIERUMÄKI 24h KISAN TULOSSEURANTA <-Klikkaa "2013" auki. Sinne tulee mitä ilmeisemmin kisan käynnistyessä seuranta linkit. Valitse M Solo, jos haluata seurata miesten tuloskehitystä ja N Solo, jos haluat seurata naisten tuloskehitystä jne.

 Onni Vähäaho, 16.9.2013, Nivalassa ja Olkkosentiellä

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

SUHTEELLISUUS - TJ 5 VIERUMÄKI

                   Kaikki on suhteellista. Minä heiluttelen omia tavoite lukemia täällä. Olen onnellinen, että voin heiluttaa. Koskaan ei tiedä, milloin heilutat lippujasi viimeisen kerran. Täytyy osata myös nauttia mahdollisuudesta. Yksi alueemme tunnettu maratonkeräilijä juoksi viimeisen maratoninsa viime vuonna Haapajärven Kauniston maratonilla. Kuulemani mukaan hän oli juossut puoleen väliin ja kävellyt loput. Hän oli tuntenut väsymystä - ei jaksanut - mies, joka yleensä juoksi maratoninsa loppuun, vaikka sitten vähän hiljempaakin. Kuluvan vuoden alkuvuodesta hänellä todettiin syöpä. Pari päivää sitten hänen maratonmääränsä pysähtyi lopullisesti 126 kohdalle. Osanotto omaisille ja läheisille.

                    Vierumäen kisa on minulle (toivottavasti) pitkän matkan yksi välietappi. Kisan keskustelufoorumilla on ollut keskustelua kisan virallisuudesta ja ennätyskelpoisuudesta. Lopputulemana käsittääkseni se, että kisa on virallinen, muttei ennätyskelpoinen. Tuo debaatti näyttää omalla kohdallani isossa kuvassa hyvin pieneltä, ylikuivatulta hedelmältä. Toki on aina hienoa, jos kisa on mahdollisimman hyväksytty. Käytännössä tuo ennätyskelpoisuuden puuttuminen tarkoittaa, ettei kisassa voi tehdä virallisia SE-tuloksia eikä käsittääkseni MM-näyttöjä antaa. En usko tuon häiritsevän meitä osallistujia? M35 tiellä tehty 24h Suomenennätys on Juha Hietasen 227,695km, joka on tehty 13.-14.05.2010     Brive-la-Gaillarde, FRA. Esim, oma A-tavoitteenikin on "vain" 224km, joten tuskin pystyn tuota kellistämään. Eikä 224km suorituskaan riittäisi MM-paikkaan Suomen maajoukkueessa. Hauskaa ylipäänsä tuoda noita sanoja esille täällä.

                    Ennen kuin menen sisälle Vierumäen lopullisiin suunnitelmiin, VINKKAAN tässä Nivalan JayLenon palanneen blogimaailmaan.    

                    Joku voi osata lähestyä ja ilmestyä 24h kisan viivalle tuosta vaan enempiä valmistautumatta. Minä taas käyn aika massiivisen mielen matkan, koska näen tarvitevan sen. Haluan olla ensinnäkin rehellinen itselleni, joka vie yllättävän paljon aikaa. Suunnitelmaa täytyy katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Sen täytyy olla sellainen, johon ITSE uskoo. Sisäinen ääni kertoo kisan aikana, jos olet koittanut ummistaa silmäsi jossain kohdassa suunnitelmaa. Nyt tuo mielikuva matka on valmis. Olo on rauhallinen. Tiedän, että suorituskyky tästä vielä vähän nousee ennen Vierumäen kisaa. Sen varaan en ole lähtenyt laskemaan. Muutoinkin koitin laskea kaikki sopivan helposti toteutettavaksi. Jos sain tuntikertymäksi esim. 10,77km, pyöristin sen 10,7km jne. Suunnitelmia minulla on neljä, joista kaksi viimeistä ns. "takalautoja", joilla pysyn radalla, vaikka kisan aikana tulisikin suuria vaikeuksia.

                    A-suunnitelmaan (224km) pystyn, jos on kaikki niin kuin ajattelen olevan. Siinä olen lähtenyt siitä liikkeelle, että lähtövauhti (eka tunti) on n.20:45/kierros. Tunti-tunnilta lasken tuossa suunnitelmassa vauhdin hidastuvan 15sek/kierros/tunti. Tuon 15sek/kierros/tunti vauhdin hidastumisen ajattelen olevan hyvin lähellä realismia kohdallani. Tuokin asia on mietitty tosi tarkkaan. Toisin ilmaistuna lähden tuossa 10,9km/h vauhdilla, päätyen 8,5km/h vauhtiin. Huoltotaukoihin tuossa on laskettu  40min, joka on vähennetty viimeisen 3h kertymästä tuossa alla olevassa taulukossa.

 
Taulukkojen viimeisestä 3h pätkästä vähennetty 
huoltotaukoihin laskettu aika (matka)







huoltotaukoihin  huoltotaukoihin  huoltotaukoihin 


laskettu 40min laskettu 50min laskettu 60min







Tavoite A Tavoite B Tavoite C





1-3h
32,2 31,9 31,4
4-6h
31,1 30,5 29,8
7-9h
30,0 29,2 28,2
10-12h
29,1 27,9 26,8
13-15h
28,2 26,8 25,6
16-18h
27,3 25,8 24,4
19-21h
26,4 24,9 23,4
22-24h
20,1 17,4 15,1
yht.
224,4 214,4 204,7

                   B-suunnitelma (214km) on laadittu siltä varalta, että jostain syystä homma lähtee liikkeelle hieman odotettua nihkeämmin. Tämä aikataulu on kuitenkin siksi helpon tuntuinen, että uskon pysyväni tässä varsin helposti. Tässä suunnitelmassa lasken lähteväni (eka tunti) n.20:50/kierros vaudilla siten, että 2h jälkeen mittarissa on n.21,4km. Tuo tuntuu erittäin simppeliltä ja helpolta. Tässä suunnitelmassa olen laskenut vauhdin hidastuvan 20sek/kierros/tunti. Lähtövauhti n.10,8km/h, päätyen kisan lopussa n.7,9km/h. Tietysti nämä vauhdin hidastumiset ovat arvioita, sillä harvapa sitä pystyy kovin pitkiä testejä tämän asian suhteen tekemään. Omat kokemukset ovat lähinnä viime syksyn Joensuun 12h kisasta ja tämän kesän 100km kisasta. Nuo kokemukset olen suhteuttanut harjoitusteni kertomaan, josta olen muodostanut nämä ajatukseni - tavoitteni. Lähden siitä JOHTOAJATUKSESTA, että olen hyvinkin tyytyväinen myös tähän B-suunnitelman, jos ei päivän vire vie minua A-suunnitelmaan asti. Tärkeintä on kuitenkin mahdollisimman vaivaton ja helppo eteneminen, ei jossain tietyssä taulukossa pysyminen. Sisäinen ääni sanoo, että pystyn A-suunnitelmaan, mutta tämä B-suunnitelma toimii sopivan motivoivana varasuunnitelmana, jos kaikki ei käykkään niin kuin elokuvissa. Alla olevassa B-suunnitelmassa olen varannut huoltotaukoihin 50min, joka on vähennetty viimeisen 3h kertymästä tuossa alla olevassa taulukossa.

 
Taulukkojen viimeisestä 3h pätkästä vähennetty 
huoltotaukoihin laskettu aika (matka)







huoltotaukoihin  huoltotaukoihin  huoltotaukoihin 


laskettu 40min laskettu 50min laskettu 60min







Tavoite A Tavoite B Tavoite C





1-3h
32,2 31,9 31,4
4-6h
31,1 30,5 29,8
7-9h
30,0 29,2 28,2
10-12h
29,1 27,9 26,8
13-15h
28,2 26,8 25,6
16-18h
27,3 25,8 24,4
19-21h
26,4 24,9 23,4
22-24h
20,1 17,4 15,1
yht.
224,4 214,4 204,7

                   C-suunnitelma (204km). Ensimmäinen takalauta. Mikäli jostakin odottamattomasta syystä kohtaan siinä määrin vastoinkäymisiä, etten pysty seuraamaan päätavoittetani, olen luonut ns. takalaudan, joka pitää minut radalla. Tietysti olen käynyt pitkän palaverin itseni kanssa siitä, että vietän joka tapauksessa tuon koko vuorokauden radalla, meni kisa miten meni. Mutta onhan siellä oleminen mielekkäämpää kisan mennessä pieleenkin, jos siellä on vielä jotain tavoiteltavaa. Siksi suunnitelma C, takalauta nro.1. C-suunnitelma on tietysti erittäin kevyt, lähtien 21:00 kierrosajoista ja päätyen peräti 30:35 (7,4km/h) kierrosaikoihin. Tuossa olen varannut 25sek/kierros/tunti vauhdin hidastumiseksi. Lisäksi tuohon on varattu peräti kokonainen tunti huoltotoimia varten.

 
Taulukkojen viimeisestä 3h pätkästä vähennetty 
huoltotaukoihin laskettu aika (matka)







huoltotaukoihin  huoltotaukoihin  huoltotaukoihin 


laskettu 40min laskettu 50min laskettu 60min







Tavoite A Tavoite B Tavoite C





1-3h
32,2 31,9 31,4
4-6h
31,1 30,5 29,8
7-9h
30,0 29,2 28,2
10-12h
29,1 27,9 26,8
13-15h
28,2 26,8 25,6
16-18h
27,3 25,8 24,4
19-21h
26,4 24,9 23,4
22-24h
20,1 17,4 15,1
yht.
224,4 214,4 204,7


                    D-suunnitelma (180km). Pidän tuota ns. "häpeärajana" itselleni. Tuon yli menevillä suorituksilla kehtaan palata kotiin omien ajatuksieni kanssa. Tuon alle jääminen tietäisi ANKARAA henkistä tuskaa heti kisan jälkeen. Tähän suunnitelmaan ei ole mitään erillistä taulukkoa. Tähän suunnitelmaan ei voi laskea taulukkoa. Se lasketaan niin käydessä sitten kisan aikana - laitetaan Garminin Virtual partneri kaveriksi ja aletaan sitä seuraamaan. D-suunnitelma on takalauta nro.2, periaatepäätös marssia radalla aika täyteen, jos ei muuhun kykene.

                   Mitäpä tässä muuta. Nyt vain lähinnä odotellaan ja voidaan paksusti. Juodaan hyvin, syödään viisaasti. Koitetaan olla mahdollisimman levänneitä ja positiivisia viivalla - valmiita. Maanantaina käyn 3-4krt x3,77km lenkin kisatehoilla. Se saataa olla viimeinen lenkki ennen kisaa. Jos näen tarpeelliseksi, saatan käydä keskiviikkona 3,8km lenkin hyvin kevyesti. Torstai-iltana kierrämme kisaradan kävelten tutustumismielessä/matkajäykkyydet pois puistellen. Perjantaina sitten hyppään perusteellisesti pääni sisällä valmisteltuun kisaan klo.18.

                   Komenttikenttään voi lukijat laittaa ennustuksia joko minun, Janne Kukkolan tai Jani Jyrkän lopputuloksista. Myös yhteistulosveikkauksia otetaan vastaan. Mitään palkintoa en nyt osaa keksiä, mutta olkoot epävirallinen ultratietäjä-titteli sellainen.

                   Kisan seurannasta tulenee ohjeita järjestäjien sivuille. Kisan tulospalvelustahan vastaa Champion chip, joten seurannan löytää ilmeisesti heidän sivuiltaan kisan alkaessa. TÄSTÄ ja klikkaa tuosta 2013 vuoden kohdalta niin sinne ilmestynee Vierumäen 24h juoksu kisan seuranta.


Ps. Tässä on jo niin itelle kaikki selvää, että jäi tuosta blogista joitain asioita pois. Kuten tuohon komenttikenttään kirjoitinkin, niin olemme saaneet huoltomiehen mukaan. Iso plussa! Toinen juttu, mikä on hyvä valottaa, on aikataulujen pohjana olevan kisavauhdin perusta... Olen kokeillut juosta monenlaisilla tehoilla. Kaikkein luontevinta, helpointa ja vähiten kuluttavaa juoksuni on, kun juoksen 125-130 sykkeillä. Tuoreena ja täydessä iskussa se tarkoittaa aluksi noin n.@5:00-5:15 vauhtia. Olen kokeillut - viimeksi menneellä viikolla - myös juoksemista mm. 110-120 tehoilla. Noilla tehoilla juoksuni on jo siksi luonnotonta, että reiteni jäykistyy noin seisovalla vauhdilla yllättävän nopeasti. Eli minun ei kannata aloittaa esim. n.@5:50 vauheilla juoksun luonnottomuuden vuoksi. Ei sovi minulle. Hölkän sisälle asettamallani kävelypätkillä pyrin ottamaan ns. paineen pois juoksusta. Samalla keskisykettä (hiilarikulutusta) alemmas ja uskoakseni jaksan tuoreempana pidempään.

          Aluksi juoksen+kävelen Vierumäellä siten, että kävelen n.1min reitin selvimmässä nousussa, toisen kierroksen vaihtuessa juodessani ja syödessäni. Sitten, kun juokusvauhtini jossain vaiheessa menee  yli @6:00 lisään yhden 30sek. kävelypätkän lisäksi kierrokselle, jos näen sen hyödylliseksi. Näillä perusteilla kisaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.9.2013

lauantai 7. syyskuuta 2013

TJ 13 VIERUMÄKI - TAJUNNANVIRTAA

                      Katse kolahtaa takaseinään. Käsi vie vakioituun tahtiin maitoisia muroja tollottajan suuhun. Välillä pää kääntyy - aamu sarastaa. On hieno syyskuinen aamu. Ajatus alkaa mennä ajoittain syvälle. Kuljen polkua, jota en ole ennen kulkenut. Hermostuttaa vähän - on pakko myöntää.
   
                      Olen tilassa, jossa en ole ollut koskaan. Ehdinkö täältä pois? Tulenko ajoissa odottamaani suorituskykyyn? Edessä ei ole mikä tahansa kyläkisa. Vierumäen 24h kisan odotus on hieman yllättänyt itsenikin. Olen ERITTÄIN latautunut ja keskittynyt tähän. HALUAN tehdä siellä itseäni tyydyttävän tuloksen. Huomaan samalla vaativani itseltäni melkoista keikkaa Vierumäelle. Hitto soikoot, en pääse todellakaan helpolla. Tästä tulee rankka reissu - kova diili itseni kanssa.

                     Useampi tollotus - ja tuntikin - myöhemmin... Istun taas. Nyt vieraassa penkissä, paljon pehmeämmässä. Katson itseäni isosta peilistä. Näytän vakavalta. Näytän hieman harjoitelleeltakin. Ennen kaikkea näytän syventyneeltä, keskittyneeltä... -"Mitä oot ajatellut?" Saat vapaat kädet, leikkaa niin kuin haluat. -"Ok. Saako korvat näkyä... vejetäänkö sivut koneella... leikataanko täältä takaa viistoon niin kuin 99 kertaa aikaisemminkin... otetaanko takatukan hännästä puoli senttiä vai eikö ollenkaan"... vapaat on kädet - kuten pitääkin.

                     On asioita joita ei voi hallita. Puhut puhelimessa veemäistä vääntöä puhelinoperaattorin karusellissa. -"Jos asiasi koskee nettiliittymää, jota sinulla ei nyt ole, kun entinen liittymäsi on katkaistu uuden NOPEAN liittymän tieltä, joka ei toimi, paina 1 - ja varaudu odottamaan 15min x3-5 ilman palautusta". Mitä sitten, jos akku loppuu puhelimestasi kesken KIIHKEÄN odotuksen? Vastaus: Saat odottaa muutaman 15min lisää, sillä seuraava auttajasi kenties ohjaa sinua vain oikeaan suuntaan... Onpa tässä ollu kuulkaas niin SITKIÄÄ vääntöä datasopimusten ja laitteiden kanssa, että taidan muuntautua kohta tohtori kaikkoseksi, saatana! Soitin tuossa mm. erään operaattorin dataGURULLE. Puhuimme n.5min intensiivisesti, mutta asiallisesti. Hänen kuningasohje oli ottaa SYVÄLTÄ reitittimeen sulloutunutta korttia kahdella hammastikulla. Mitä viisautta. Olen aivan myyty! Noin kahden tunnin puhelinpitkiksen aikana paperille tahattomasti piirtyneet kuviot ovat niitä, joihin et pysty vaikuttamaan. Ne tulevat jostain syvältä. Niin 24h kisaan tapahtuva tahaton tollottelu, ajattelukin.

                        Miksi olen nyt tässä. Muutin vähän viimeisen rypistyksen aikana harjoittelua tavanomaisesta. Astuin rohkeasti polulle, jota en ole kulkenut ennen. Otin roisia harjoituksia, ryppäitä. Yksi uusi juttu oli vetää erittäin pitkienkin lenkkien - myös aivan saatanallisen väsyneenä - loppuun muutama kilsa isoa kovaa. Uudet asiat ärsyttävät (kehittävät) lihaksia, elimistöä. Kolikon toinen puoli on, että palautumisen kesto ei näy välttämässä samassa vanhassa tutussa kaaviossa. Plus lisäksi otin poikkeuksellisesti 3 hierontaa (yksi vielä käymätä) tiiviisti viikon sisään heti ankaran loppuryppään jälkeen. No, oikein onnistunut guru saa tarkoituksenmukaisesti lihakset ns. aukeamaan = löysäksi, ja joksikin aikaa "voimattomaksi".

                       Edellä olevat valinnat ovat vieneet minut tilaan, jossa en näe kuopastani eteenpäin - vielä. Olen ollut nyt kolme päivää erittäin syvällä. Vielä keskiviikkona tonnin vedot meni sillei, etten huomannu isoa heikkoutta. Torstain kevyt oli sitten jo suhteellisesti niin PASKAA kyntöä, että piti kyllä hetki lenkin jälkeen haukkoa happea purkaessani dataa. Menin n.@5:40 "kyytiä" alle 130 sykkeillä. Pahimmissa ryppäissä, erittäin väsyneillä jaloilla menin n.@5:20-5:30, ja tuoreena n.@5:05-5:15. Toki, toki, tiedän miksi noin, ja sen, että melkoisella varmuudella tuolta tulen kenties entistä kovemmassa suorituskyvyssä vielä pramille, eli estraadille. SILTI, pikku pelko on perseessä, kun tällainen oottelu osuu omalle kohdalle. TJ13 Vierumäki 24h.

                      Olen huomannut, että omat odotukset omasta suorituskyvystä 24h kisassa on odottamattoman kovat. Se on sitä aluetta kun kätesi, joka piirtää puhelun aikana paperille jotain sinun itsesi katsomatta. Et voi säädellä sitä. Kenties sotket pöydänkin. En tarkoita, että odotan liikaa, en todellakaan. Olen vain tämän kisan suhteen niin tosissani, että käyn sen läpi itseni kanssa odottamattoman tarkasti. Haluan olla täysin rehellinen itselleni. Haluan MAKSIMOIDA tuloksen, joka tarkoittaa optimaalista suoritusta - oikeita ratkaisuja alusta alkaen, sekä VALTAISAN psyykkisen latauksen. Epäilen, että lähtölaukauksen jälkeen vaivun aika pian nirvanaan, jossa en välttämättä ole niin seurallinen kuin monesti muulloin. Tai eihän sitä koskaan tiedä, mutta silti nyt tuntuu. Tässä ehkä nyt vaaditaan uuden polun avaamista myös psyykkisen latauksen ja työn osalta. En halua jättää yhtään kiveä kääntämättä.

                       Lopuksi selkokielinen tilanne raporttini: Olen rasitustilassa, palautumaton. Onneksi olen "vain" rasitustilassa, enkä ylirasitustilassa. Sykkeeni ovat n.10 pykälää tunnetta korkeammat ja siksi datapohjainen suhteellinen vauhti tuntuu nyt paskalta. Elimistöni on siis rasitustilassa, palautumaton. Jalat ovat tässä muutaman päivän aikana edistyneet ja ovat arvioni mukaan hyvinkin ajoissa ns. valmiit kisaan. Oikeastaan ainoa hankalammin arvioitava asia on elimistön palautuminen. Sillä elimistö sai siis nyt viimeisen rypistyksen aikana sellaisia ärsykkeitä, joita se ei ollut ennen saanut. Täytyy jaksaa uskoa, että ehdin palautua 13 päivän aikana. Harjoitusohjelma on kyllä kevyt. Ensi viikollakin 4 lepopäivää. Sitten onkin jo kisaviikko. Joskus epävireessä pieni hölkkä voi auttaa. Olenkin suunnitellut, että saatan ottaa yhden n.4km ylimääräisen hölkän kisaviikolle, jos epävire elimistössä vaivaa vielä kisaviikon maanantaina. Olen myös miettinyt (olen kuulkaas miettinyt varmaan kaikki vaihtoehdot) vielä tekeväni C-aikataulun taskuun 222km ja 215km lisäksi siltä varalta, että elmistö ei ehdi vaadittavaan tilaan ennen Vierumäkeä. Eli 200km aikataulu. Tärkeintä kun on juoksukyvyn mahdollisimman pitkälle säilyttäminen kisassa. Jos sinulla on suorituskykyysi nähden väärä taulukko taskussa, olet pulassa. Ainakin minä.

                       Jatkan valmistautumista sanan kaikessa kattavuudessa, joka tarkoittaa myös asiasta irrottautumista. Täytyy tuoda eteen muuta ajateltavaa, ettei juokse kisaa edeltä. Tehtiinkin tuossa lasten kanssa lautapeli pahvista... No, nimeksi laitoin kylläkin Ultra Run.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.9.2013

maanantai 2. syyskuuta 2013

PARTIOSUUNNISTUS 2013???

                    Kyseessä on kartoitus mahdollisesti marraskuussa järjestettävään leikkimieliseen Partiosuunnistus kisaan. Tarkoitus on lähestyä tätä tempausta siten, että kerään ensin kaikki halukkaat kokoon ja sen jälkeen aletaan vasta niin sanotusti toimeen. Alustava ajankohta olisi marraskuu. Päiväksi passaa lauantai parhaiten. Kisa alkaa, kun tulee pimeä ja se kestää kuitenkin jonkun tunnin.

Lähtöpaikkana on Iso-Juurikkajärvi. Siitä Sievi-Reisjärvi tielle päin noin 6km pitkästi ja 5km leveästi oleva alue. Klikkaa kuvaa niin saat sen isommaksi.

* Rasteja on viisi.
* Partiot 2-3 henkilön kokoisia. Partioiden kokoonpanot arvotaan lähtöpaikalla.
* Partiot lähetetään matkaan 5min välein.

* Osa rasteista on vartioituja, osa ei. <-Siis vähän sota-ajan meininkiä.


* Vartion yllättäessä yhdenkin partion jäsenistä, joutuu koko partio kiertämään 15min ajaksi vartiopolkuja. Aikaa aletaan laskeen siitä, kun koko partio on vartiomiesten luona.
* 15min ajaksi vangiksi jääneen partion luulisi olevan motivoituneen kiertämään vartiopolkuja, sillä siinähän on mahdollisuus ottaa kiinni kilpaileva partio.
* Rastit ovat vesistöjen äärillä. Turva-alue on 0-50m, vartiointi alue on n.50-250m rastilta pois päin. Vangiksi voi jäädä sekä rastille mennessä, että sieltä pois tullessa. Muu alue on turvallista liikkua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. valon käyttö saattaa paljastaa partion jo kaukaakin, sekä äänet myös. Puhelimet saa olla mukana. Oikeastaan se on vähän turvallisuuden puolestakin välttämätöntä.

* Lopuksi paistamme makkaraa ja julistamme sotarauhaa Iso-Juurikkajärven nuotiolla, joka on siis lähtö -ja maalialue.

Ilmoitatko minulle (onni.cosmos(at)gmail.com), mitkä lauantait kävisivät sinulle marraskuussa. Jos sinulle käy useampikin lauantai marraskuussa niin laita tieto minulle niistä kaikista. Tarkoitus olisi saada kokoon ainakin 15henkilöä, jotka ovat sitoutuneita tulemaan ilmoittamanaan lauantaina kisaamaan.


Hullutusterveisin, Onni Vähäaho, Olkkosentiellä ja Nivalassa 2.9.2013

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

VIIMEINEN TESTI JA VIERUMÄKI 24h TAVOITE

                        Pieni johdanto alkuun. Pari päivää aikaisemminhan myös alustin tätä blogia TÄLLÄ tavalla. Kyse on 24h juoksukisaa varten tehdystä neste, energia, varuste ja suhteellinen vauhti testistä/tarkistuksesta. 24h juoksukilpailun tavoiteaikataulun tekeminen ei ole pelkkää suoraa matematiikkaa. Jokaisella lähestyminen kisaan on omanlaisensa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tässäkään, kuten ei ole harjoittelussakaan. Joku sopii toiselle, mutta ei välttämättä toimi toisella - sama pätee tavoitetaulukoissa. Minun ideologiassa on yritettävä oppia tuntemaan itsensä ja ennakoimaan mahdollisimman hyvin se kaikki, mitä ilmeisesti kohtaan - ja miten kaikki etenee. 24h juoksukilpailu on pitkä kisa. Siinä on paljon aikaa turmella kisa, vaikka olisit hyvässäkin kunnossa. Silti pitää uskaltaa osata luottaa itseensä. Tämä kaikki siis omia ajatuksiani. Jollakin voi olla toisenlaiset ajatukset.

                        Olen kerran onnistunut 24h kisasassa hyvin lähelle kuntoani vastaavaan suoritukseen. Se tapahtui syksyllä 2011, kun juoksin 1.Onnin kierroksessa (ei virallinen kisa silloin) tuloksen tasan 128km. Muut kaksi (24h juoksuja minulla on siis todella vähän, vielä) yritystä ovat olleet epäonnistumisia. Eka kerralla yltiöpäisyyttä. Kolmannella kerralla helle nujersi minut. Kahdessa edellisessä ultrassa olen onnistunut. Ne olivat Joensuun 12h hallikisa (116,099km) ja Nivalan ympäri juoksu 100km 9.55.16. Niissä ennakkosuunnitelma ja toteus kulkivat miellyttävän lähellä toisiaan. Noista olen saanut uskoa tähän tyyliini lähestyä ultrasuorituksia - tekemällä syvän pohdinnan jälkeen etenemissuunnitelma.

                         24h kisassa onnistuminen on tietysti aivan eri juttu kuin onnistua 12h kisassa tai 100km kisassa. Tavoitteena onkin yrittää laatia sellainen suunnitelma, jossa pysyisin juoksukykyisenä mahdollisimman pitkään. Kuten sanottua, syväkestävyyteni on vielä sen verran vaiheessa, ettei ole mahdoton vaihtoehto, jos jalkani eivät jaksakaan vielä juosta 24h ajan. Täytyy olla realisti. Yltiö-optimisti haukkaa herkästi paskaa lakillaan 24h kisoissa. Miten pitkään kestän, selviää vain yrittämällä, kokeilemalla.

                        Monet ultrajuoksijat jakavat suorituksensa johonkin osiin. Niin minäkin, omalla tavallani. Omat vaiheeni ovat tähän 24h kilpailuun seuraavat. A-vaihe: Koitan juosta mahdollisimman helposti ja rennosti, kuluttamalla mahdollisimman vähän energiaa. Ei mitään teennäistä jarrutelua, mutta ei toisaalta yhtään tarpeetonta ponnistelua vaan optimaalisen helppoa hölkkää. Olen päättänyt vauhtiarvioistani huolimatta, etten laita kisassa painoa piirunkaan vertaa, onko vauhti  @4:53, @5:17 vai @5:42 tai jotain muuta. Ei sillä ole väliä. Vain sillä, että juoksen niin helposti, säästeliäästi ja kevyesti kuin on luontevaa. A-vaiheessa kävelen 1min radan pisimmässä nousussa, sekä toisen minuutin kierroksen lopussa ottaessani juomaa ja evästä suuhun. Tyrmäsin siis orjallisen 9min juoksua + 1min kävelyä -taktiikan. Hoksasin viimeisessä testissä tänään, että on silkkaa energian haaskuuta kävellä tasaisella kohdalla/vähän ennen huoltopistettä ja sitten koittaa juoda ja syödä vauhdissa, vauhdin kuitenkin laskien radikaalisti. 

                       Yli @6:00 vauhteihin päästäkseni, minun täytyy olla jo ns. työvaiheessa. Eli B-vaihe = työvaihe. Silloin olen jo väistämättä ultrajuoksun ytimessä, monotomisessa juoksussa, joka voi olla ihan ok. vahvaakin, mutta siitä on karsittu jo kaikki ylimääräinen pois. Askel on suppea, ei tee mitään ylimääräistä, on matala, mutta meno vielä ok. Toivon pääseväni tietysti mahdollisimman pitkään niin, ettei tarvi alkaa ns. töihin = työvaiheeseen +@6:00 juoksuvauhteihin. B-vaiheessa kävelen samat pätkät samalla tavalla kuin A-vaiheessakin, sekä lisäksi reitin jälkimmäisen osan pikku kumpareella n.30sek. ajan.

                     Vaihe A on rentona pysymistä. Vaihe B on työntekoa. Ja vaihe C on päällä ja syväkestävyydellä etenemistä. Todellakin. C-vaihe on viimeinen vaihe, jossa juostaan. Silloin lisään n.30sek. kävelypätkän vielä n.1km kohdalla olevan mäen kohdalle. Kuitenkin ns. tyhjänä yli minuutin kävelypätkistä juoksuksi laittaminen on sangen vaikeaa, eikä aivan tyhjänä jaksa pitkään juosta, joten tuollaiset n.30-60sek kävelypätkät x4/kierros = 3min kuulostavat optimaaliselta suunnitelmalta C-vaiheeseen. Kokemusta jalkojen todella tyhjänä juoksemisesta on kaikista eniten Joensuun 12h kisasta. Silloin sopivan lyhyet (n.1-3min) jalkojen ylhäälläpito tauot sopivin välein auttoivat eteenpäin. Siksipä tuohon minun taulukkooni on laskettu peräti 40min huollolle, joka kattaa wc-tauot yms, sekä jalkojen ylhäällä pidon ja ravistelun. Vaiheeseen C-menen, kun juoksuvauhti on yli @6:30. Kyllä noissa vauhdeissa minun jaloilla ei ole paljon enää annettavaa, joten siinä kulkee jo pää hyvin vahvasti mukana. Psyykkinen lataus on rakennettu jo etukäteen, eikä jaksamisia tms. tarvi kisassa miettiä. Se on jo päätetty, että jaksetaan mitä jaksetaan ja loput tullaan jos ei kävelemällä niin konttaamalla. Tähän ei tietenkään lasketa jalan taittamisia tai jotain sairastumisia tms. traumaattista tai vakavaa... Sanotaanko kuitenkin, että niin isoa kipua ei tule, mikä estäisi jatkamisen. Olkoot vaihe C, vaikka nimeltään taisteluvaihe.

                    Sitten, kun juoksu ei enää onnistu jää jäljelle D = Death march, "kuoleman marssi". Eli kävellään 24h aika täyteen ja varmistellaan edes häpeärajan (180km) ylitys. Tämä johdannosta. Nyt testin kertomaan ja tavoitteisiin. Eikös olekin luonteva siityminen? :)
                     Viimeisen 3h neste, energia ja varustetestin piti olla eilen. Podin kuitenkin kahdessa viimeisessä yövuorossani jonkinlaista mahatautia. Mahaa kipristeli, ja se oli löysällä. Myös muilla perheenjäsenillä oli joitain ongelmia mahan kanssa. Joku pieni pöpö siis. Kuitenkaan "tauti" ei päässyt kunnolla päälle missään vaiheessa. Kuitenkin lähtiessäni eilen testaamaan, kipristeli vatsaa heti ensimmäisestä suuhun laitetusta annoksesta. Homma meni tavaran pidättämiseksi. Ei ollu järkeä juosta, kun koko ajan tuntui, että tulee tavarat alle. Lopetinkin testin jo 1h jälkeen. Olin toiveikas, että vatsa rauhottuisi yön aikana ja pääsisin tänään aamulla tekemään kattavemman testin.

                    Illalla oli joitakin kuivumisen merkkejä kiivaan wc-rallin seurauksena. mm. Silmät oli niin kuivuneet, etten meinannut saada piilolinssejä pois päästä, vaikka olin silmiä säännöllisesti kostuttanut. Eikä tuollaisen testin onnistuminen ole koskaan niin taattu kolmen yöhugin jälkeen. No, kello aamuksi herättään. Sain kuitenkin nukuttua vain väli 22-02. Jo menee anttirokaksi, ajattelin, mutta menkööt. Aika outoon aikaanhan sitä kisassakin aikanaan huijellaan menemään.

                    Kello 5.06 starttasin liikkeelle. Käytin aluksi tuttua 9min hölkkää ja 1min kävelyä rytmiä. Jännitti, mitä maha tänään sanoo. Mahassa hölskyi pahaenteisesti jo ennen testiä juodutkin nesteet. Selvä homma, ettei tilanne ollut vieläkään lähellekään optimia. Kuitenkin maha alkoi parin rundin jälkeen vetää tavaraa. Yes! Heti eka kierroksesta lähtien mietin, että tämä on jollain lailla pöljä tämä minun taktiikka. Nyt kiertämäni testilenkkihän on lähes identtinen Vierumäen kisareitin kanssa. Pituus lähes metrilleen sama ja ainoa isompi ylämäki samassa kohtaa kuin nyt juostu. Kävelypätkä tuli ennen mäkeä, toinen ennen juomien ja energioiden ottoa. Sitten taas juokseen ja kohta stop, ja taas liikkeelle, juosten hankalasti juomat ja energiat nauttien.

                   Neljä kiekkaa mietin tuota hommaa ja päätin tehdä sellaisen liikkeen seuraaville kierroksille, että kävelen sen ekan minsan pätkän ylämäessä ja toisen huoltopisteellä. Jopas tuntui sujuvammalta. Sujuvaksi ei sen sijaan vielä hölkkää voinut sanoa. Lihakset on vielä edellisestä määrämätöstä kovasti palautumattomat, sekä tietysti tuon vatsataudin tyngän vaikutukset ovat kuivattaneet kroppaa ja sitä kautta lihasten työskentelytehokkuutta. Niinpä päätinkin SUURESSA VIISAUDESSA hieman lyhentää testiä. Turha nyt on tässä vaiheessa kiusata lihaksia ja elimistöä tarpeettoman pitkällä harjoituksella. Reilu 2h riitti nyt. Ja olihan testi sangen hedelmällinen ja onnistunut.

                   Olo ei mahankaan osalta ollut lähellekään priimaa koko aikana. Juoksuvauhti oli kuitenkin ihailtavan tasaista kaiken aikaa, liikkuen välillä @5:10-5:20. Eka tunnilla kertyi matkaa 10,98km, toisella 11,04km. Eli jopa enemmän toisella tunnilla. TÄSSÄ koko harjoitus. Syväkestävyys on parantunut. Vielä ennen kesän kovaa harjoittelua yksi kestävyyden puutteen selkeimmistä merkeistä oli juuri vauhdin turhan nopea lineaarinen lasku. Toki tämän edistymisen olen huomannut jo aikaisemmilla peruslenkeillä, mutta mitä useammin näin käy, vauhti säilyy suurinpiirtein samana, sen parempi. Toki tuo vauhdin säilyminen on edelleen heikkous. Arvioinkin, että tulevassa 24h kisassa vauhtini tippuu 10sek/km/2h välein... Testin yksi monista hyvistä viesteistä oli se, että kengät ja säärystimet (kivien kenkien ulkopuolella pitämiseksi) toimivat erittäin hyvin, niiden olevan täysin huomaamattomat. Kisakengät tulevat olemaan Nike Dual Fushionit ja säärystimet Ice-Bugin ja sukat NewLinen kompressiot. Todennäköisesti kisaan on järkevä laittaa pitkät kesätrikoot, jotka toimivat sekä yöllä ja päivällä ainakin välillä +10/-5 kelissä. Yläkertaa on helpompi sitten säädellä.

                    Tavoitteisiin. Minulla on kolme tavoitetta. C- tavoite on se, jonka yli on kaikessa minimissään ja surkeudessaankin PAKKO päästä. Jos jään sen alle on ihan turhaa diipa-daapaa, tao-tao -lässytystä lohdutella, että hyvinhän se meni jne. Tuo HÄPEÄraja on 180km.

                    A-tavoitehan on tietysti se, jota lähdetään hakemaan. Olen nyt käynyt todella perusteellisesti kaikki mahdolliset asiat. Lähtökohtana on se, että vauhti tippuu 10sek/km kahden tunnin välein. Ensimmäiset 2h lasken juoksevani n.@5:10 juoksuvauhdilla, eli 24h kisan kaksi viimeistä tuntia tulevat progressiivisesti vauhdin laskiessa n.@7:00 juoksuvauhdilla. Kävellä ajattelen ehtiä 2min aikana 191m, kun ne tulevat ylämäkeen ja huoltopaikalla. Kävelyn lasken hidastuvan 6h jälkeen 10m/2min. Välin 13-18h kävelen 214m/2,5min ja välillä 19-24h 242m/3min. Tänään kävelin 210m ylämäkeen ja huollon yhteydessä/2min, joten tuossakin on löysää vähän. Tänään kaksi eka tuntia tuli aamulla klo.5 jälkeen palautumattomilla jaloilla 22,02km. Tavoitteessa ekat 2h 22,08km. Eli todennäköisesti juoksen sitten kisassa hieman enemmän kuin tavoite, kun tästä palaudun ja suorituskyky nousee. On silti parempi laittaa tavoite "juoksemaan" tarpeeksi kevyenä, ettei ala ahistaan. Nuilta lähtökohdilta A-tavoitteeksi tulee 222km. Siihen sisältyy 40min huoltotaukovaraa. Eli päädyin tismalleen samaan tavoitteeseen kuin kesäkuussakin, joten aika lailla jyvällä näköjään olin omista näkymistäni 24h kisan suhteen. Toivottavasti myös aikataulun kanssa käy kisassa yhtä ruusuisesti.

 


TAVOITE A - TUNTI TUNNILTA


















Edetty



tunti
kokonais



kertymä
matka








1
11,04
11,04

2
11,04
22,08

3
10,71
32,79

4
10,71
43,50

5
10,43
53,93

6
10,43
64,36

7
10,11
74,47

8
10,11
84,58

9
9,86
94,44

10
9,86
104,30

11
9,60
113,90

12
9,60
123,50

13
9,25
132,75

14
9,25
142,00

15
9,02
151,02

16
9,02
160,04

17
8,82
168,86

18
8,82
177,68

19
8,53
186,21

20
8,53
194,74

21
8,33
203,07

22
8,33
211,40

23
8,16
219,56

24
2,72
n.222km



                     Tavoite B:n suurin ero on se, että se alkaa @5:20-juoksuvauhdista. Toinen ero on se, että siinä aletaan käveleen 2,5min/enemmän jo 6h jälkeen, koska tuossa taulukossa juoksuvauhti tippuu yli @6:00 6h jälkeen, joka on siis rajana kaikissa tavoitteissa siirtymisessä 2min kävelystä, 2,5min kävelyyn/kierros. B-tavoite on 215km. Myös siihen kuuluu 40min huoltotaukoja.

 


TAVOITE B - TUNTI TUNNILTA


















Edetty



tunti
kokonais



kertymä
matka








1
10,71
10,71

2
10,71
21,42

3
10,43
31,85

4
10,43
42,28

5
10,11
52,39

6
10,11
62,50

7
9,72
72,22

8
9,72
81,94

9
9,47
91,41

10
9,47
100,88

11
9,25
110,13

12
9,25
119,38

13
9,02
128,40

14
9,02
137,42

15
8,71
146,13

16
8,71
154,84

17
8,53
163,37

18
8,53
171,90

19
8,33
180,23

20
8,33
188,56

21
8,16
196,72

22
8,16
204,88

23
8,00
212,88

24
2,66
n.215km



                    Tältä pohjalta. Tilanne on herkullinen. Olen jo lähes nyt, palautumattomanakin, siinä mallissa, että voisin mennä lähes A-tavoitteen mukaisesti. Aikaisemmin näin kovien reeniryppäiden jälkeen palautumiseen, suorituskyvyn selkeään nousuun on mennyt n.2viikkoa. Eli tuossakin noin viikko varaa. Kaikessa on pikkasen varaa. Se on hyvä juttu. Rauhoittaa mieltä. Korostan kuitenkin, että tavoitteista tärkein on kisan alussa edetä siten, että energiaa kuluu mahdollisimman vähän. Eli täytyy pysyä kurinalaisesti alle 130 sykkeissä, jolloin elimistö käyttää energialähteenä myös rasvoja, eikä tuhlaa pelkästään joka tapauksessa miinuksille meneviä hiilihydraattivarastoja. Niin ollen pääsen todennäköisemmin pidemmälle hyvävoimaisena. Kuten blogin alussa totesin: "Olen päättänyt vauhtiarvioistani huolimatta, etten laita kisassa painoa piirunkaan vertaa, onko vauhti  @4:53, @5:17 vai @5:42 tai jotain muuta. Ei sillä ole väliä. Vain sillä, että juoksen niin helposti, säästeliäästi ja kevyesti kuin on luontevaa."

                    Vierumäen reitin profiili ja kävelykohdat kuvassa ilmaistuna (Kaksoinapsauttamalla saat kuvan isommaksi). Vaihe A = alle @6:00 juoksuvauhdissa. Vaihe B = alle @6:30 juoksuvauhdissa. Vaihe C = yli @6:30 juoksuvauhdissa.

 
                      Alku on sillä tavoin tärkeää, että on yllättävän ratkaisevaa, miten keho alkaa vastaanottamaan nestettä ja energiaa heti alusta alkaen. Esim. 3.Onnin kierroksella iloitisin jo hyvästä imusta imeytymispuolella n.13km kohdalla. Siitäkin tulee hyvä fiilis, kun kaikki lähtee sujumaan vaivattomasti. 24h kisan yksi hyvistä puolista on, että siinä ehtii toki korjata ajan kanssa tilannetta, vaikka tuleekin ongelmia eteen. Mutta ei se hyvästä ole, jos joutuisi kaksinkerroin olemaan heti alussa, kuten Joensuussa viime syksynä. Tosin sieltäkin sain kohtuullisen tuloksen (116,099km) silloiseen kuntooni nähden, vaikka alun imeytymishäiriöt söivät tuloksesta hyvänlaisen siivun. Kun menetät jaloista energiat, ei niitä koskaan saa täysin takaisin, vaikka jäisikin ns.henkiin.

                    Eli summasumarum. Erittäin hyvältä näyttää. Myös jalkojen ongelmat ovat pois pyyhkiytymässä ja mukavat kolme hierontaakin edessä. Nautin tilanteesta jokaisella solulla!!! Lopuksi taistelukaverini poppoon tekemä oma, HIENO, filmi 3.Onnin kierroksesta. Kas TÄSSÄ.

                  Nautitaan terveydestä, nautitaan elämästä!

Ps. Vierumäellä on muuten valaistus 24h kisassa ja tulos saadaan metrin tarkkuudella. Lisätietoja heidän sivuiltaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.9.2013