keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

RASKAS MATKA MAALIIN

                    Olen taas tässä niin kuin monta kertaa aiemminkin. Tavallaan tiedän mitä minun pitäisi tehdä. Samalla kamppailen lujasti itseni kanssa, sillä se kaikki kysyy niin paljon. Välilllä vajoan lähes uneen, ajatellen jo maalia, vain havahtuakseni taas todellisuuteen. Siihen, että se kaikki on vielä edessä. Huomaan painivani omien ajatusteni kanssa. Onko haaste niin kova, etten saa edes itseäni liikkeelle? Kun hengitän sisään tuntuu, että pyörryttää, ja uloshengityksen aikana tuntuu kuin kaikki valuisi alle. Tekeekö ajatus kaikki nämä tepposet vai olenko satimessa?

                    Kesken ajatusten huomaan lähteneeni liikkeelle. Lähtövaate näkyy toki vielä takanani - oletan, jaksamatta (pystymättä?) sinne katsomaan, mutta matka on vasta alussa. Ensimmäiset minuutit ovat lopulta pirteimpiäni. Maisema on tuttu, eikä se vaihdu vauhdilla. Silti olen taas matkalla. Tuntuu hyvälle. Vasen, oikea - lonkkaa särkee ja olkapääkään ei ole äänetön. Mitäpä pienistä, sillä kuulen minua kannustettavan. Se tuntuu hyvälle - ainakin seuraavan henkäyksen ajan.

                    En ole pitkään aikaan edennyt vauhdikkaasti. Enempikin nämä ovat olleet hiljalleen hiipuvia reissuja. Harvoin olen edes selvinnyt perille, ainakaan omin voimin. Ei ihme, että hirvittää aloittaa aina kaikki tämä alusta. Tämä on minun tyylini, minun tasoni. Tärkeintä on sittenkin yrittäminen, ei aina tulos? Joskus tunnen, että minulta odetaan enemmän kuin mihin voin pystyä vai estänkö itse sinne pääsemistä, ajatuksin?

                  Huomaan tuijottavani samaa kohtaa. Heikko hetki. En ole edennyt enää hetkeen. Maali on vielä ties missä. Ei ole edes mitään hajua kuinka pitkästi sinne on. Onnekseni huomaan vain ajatusten olleen niin syviä, että ne ovat pysäyttäneet liikkeeni. Jatkan tämän oivaltaessani matkaani. Näen mutkan. Siitä vasemmalle? En ole varma, ehkä siellä on jokin opastamassa? Uteliaisuus mutkan takaisesta kasvaa ja tuntuu, että vauhtini kasvaa. Hyvä hetki.

                  Juuri ennen mutkaa muistan menneeni tästä eilenkin. Valitettavasti samalla muistan, että siitä alkoi tuskien taival edellisellä kerralla. Liekö ajatusten luomaa, mutta taas alkaa heikottamaan ja vauhti hiipuu. Asento tipahtaa melkoisesti ja huudan isosti! Vaivun epätoivoon, jossa keskiössä on huuto, jota toistan. Haen sillä armoa itseltäni ja muilta. Samalla olen tosi pettynyt siihen, että jäin taas samaan mutkaan.

                  Saan heti empatiaa. Voisi olla toisinkin. Olen itse pettyneempi kuin luokseni rientänyt auttaja. Auttaja huikkaa ohi menneelle toiselle toimitsijalle: -"Pitkälle se Aune taas ehti, vaikka on jo yli yhdeksänkymmenen". Karvainen käsi kannattelee minua. Se tuo muistooni ajan, jolloin samanlainen oli minun "oma". Paavo onkin saanut levätä jo liki kakskymmentä vuotta. Nyt minun pitää tyytyä satunnaisiin karvakäsiin.

                  Lopulta huomaan maalissa, että olin tullut valmiiksi jo matkalla. Saan uudet pehmukkeet housuihini ja taas tuntuu mukavalta. Se on minun päivän tähtihetkiä - niitä harvoja... Nyt puhun höpöjä. Onhan täällä paljon hyvää. Ja illan kruunaa vaalea puikulatabletti, jonka avulla pääsen aina matkalle, jossa näen Paavon niittävän heinää sarkahousuissaan ja paitapuserossaan. Heinä suussa ja aijastunut lierihattu. Tuosta kuvasta on aikaa. Se on iältään muistona kohta eläkeiässä. Yli kuudenkymmenen.

                   Ehkä huomenna jaksan taas yrittää uudestaan. Nyt en jaksa. Odotan vain iltaa ja puikulatablettia. Ristin kädet ja toivon pääseväni joskus tältä radalta. Minun ratani on lyhentynyt. Siinä on enää yksi mutka, enkä pääse yli siitäkään. Muistelen vielä aikoja, jolloin ensimmäisen mutkan jälkeen vasta päivä alkoi. Nyt se usein päättyy sinne.



Onni Vähäaho, Nivalassa 20.6.2018 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

ELÄMÄN YMMÄRTÄMINEN

                     Tuntuu mitä vanhemmaksi elää, sitä enempi näkee useammissa asioissa politiikkaa. Asiat hidastuvat, kun tarvitaan moniin päätöksiin tarpeeksi vankka poliittinen tuki. Toiminta ei ole aina dynaamista. Toisinaan se voi olla tosin hyvä asia, että vatuloidaan ennemmin kuin hutkitaan. Pitkässä juoksussa, miten tuon Suomen kielen rikkaudessa haluaa kukin mieltää, on tärkeintä syvä focus. Aina se ei välttämättä ole mikään maailman ihmeellisin innovaatio.

                     Alex Ovechkinin nimen taitaa aika moni kuulleensa, tiesipä tai halusipa hänet tietää tai ei. Yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista viimeisen 15 vuoden aikana. Ovechkin ehti pelata pelkästään maailman parhaassa jääkiekkosarjassa, NHL:ssä, 1124 ottelua ja 13 vuotta ennen kuin onnistui voittamaan sarjan himotuimman palkinnon - Stanley Cupin, joka annetaan sarjan parhaalle joukkueelle. Alku mantra oli tuttu; iso ja valtavan painava kannu suorille käsille pään päälle. Illalla sitten paljastui mikä oli Ovechkinin 13 vuoden odotuksen kohokohta innostuksesta päätellen. Vesilähde allas, jossa ehkä 15 senttimetriä vettä. Siellä sitten pulikointia ja enkeleiden tekoa (kts.videon kohta 1:55min eteenpäin). Kyllä kannatti odottaa.

                     On kesä. Tuntuu, että on ollut jo pitkään. Tovi sitten olin menossa illalla nukkumaan. Yhtäkkiä puhelimeeni alkoi sataa viestejä, että Pyssymäellä oli nähty karhu. Huvituin. Ihanko totta? Asuvatko karhut Suomessa ja vielä Pyssymäellä, luonnossa? Oh-hoh. Varmaan jokainen tämänkin tekstin lukija tietää, että Suomen luonnossa on karhuja. Ehkä osa kuitenkin haluaisi sen vain olevan satua, sillä usein asian todentaminen ei onnistu kauhistumatta. Että ne jättää jäljetkin!? Itse laittaisin loton vetämään, jos karhun näkisin. Ovat taitavia pysymään isosta koosta huolimatta pois näkyvistä. Viimeisen sadan vuoden aikana karhu on tappanut vain yhden ihmisen, ja senkin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Karhut väistävät ja pakenevat ihmistä, se on heidän, kuten muidenkin petojen focus. Esimerkiksi itse olen kulkenut tuolla sydänmailla päivisin ja öisin varovaisen arvion mukaan  15 000 kilometriä viime vuosina enkä ole kertaakaan nähnyt yhtään petoa. Yhtä paljon juossut kaveri oli nähnyt kerran ahman, mutta tapaaminen oli ollut vaisu tuhnu, sillä ahma oli luikkinut äkkiä pakoon omalla huonolla juoksutekniikallaan. Enemmin pelkäisin täällä urbaanilla alueella autojen alle jääntiä kuin tuolla luonnossa petoja. Liikunnan iloa!

                    Usein kuulee muidenkin lajitovereiden valittavan nykymaailman kiireellisyyttä. Ennen käytiin kylässä ja pidettiin yhteyttä paljon enemmän kuin nykyään. Samalla aistin sekä itsestäni, että muista halun olevan yhteydenpidon nostoon yhä vähintään yhtä voimakkaan. Katsoin varsin oman puhelimen yhteistieto koontia. 375 puhelinnumerollista yhteistietoa. Eipä enää ihmetytä. Miten kyläilet ja pidät yhteyttä tiiviisti, kun vuodessa on 365 päivää ja yhteistietojakin on enemmän? Elämä on nykyään sosiaalisempaa, mutta eri tavalla. Kuitenkin ne parhaat ystävät tulee ainakin yritettyä tavoittaa useammin kuin kerran vuodessa. Ja mikä parasta, monet heistä näkee tuolla luonnossa - sovitusti tai spontaanisti. Sekin on miettimisen arvoinen piirre, että samojen ihmisten kehonkieli on erittäin paljon iloisempi ja rennompi tavatessa luonnossa kuin täällä sivilisaatiossa.

                    Elämän ymmärtäminen. Helppoa ja vaikeaa, mutta jokainen saa itse sen päättää, miten sen ymmärtää. Positiivisuuden kautta täältä saa enemmän.



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.6.2018   

maanantai 11. kesäkuuta 2018

PALAUTUMINEN

                    Mitä on palautuminen. Tiedätkö sinä? Vai oletko vain lukenut mitä kuuluu palautumiseen vai oletko tunnustellut itse itseäsi? Kenties lyödäksesi päätä seinään tai onnistuaksesi? Netti on pullollaan yhtälailla harjoitusohjelmia kuin ohjeita palautumisesta. Etenkään palautumiseen ei vai ole olemassa mitään ohjetta joka sopisi yleispätevästi mihinkään tilanteeseen, jollei se ole, että lepää kisan jälkeen kesä ja aloita syksyllä sitten hissukseen. Mikäli olet harjoittanut kuntoasi kenties 500-700h vuodessa, on palautuminenkin erilaista kuin vaikka harjoittelemalla 200-300h vuodessa. Yksilöllisistä eroista puhumattakaan. Emme ole Ford ja Opel.

                   Kyse on aina kokonaisuudesta. Mistä palaudutaan? Palaudutko kovasta harjoituksesta, kovasta viikosta vai palaudutko kisasta, ja minkälaisesta kisasta? Kisamatkakaan ei aina kerro, miten tulet palautumaan vaan suorituksesi ja millä tavoin sait itsestäsi irti mitäkin. Mikä kului ja mikä ei.

                   Minä palaudun parhaillaan 16 päivää sitten loppuneesta Karhunkierroksen 166km kisasta, jossa juoksin 112km ja keräsin noin 2300 nousumetriä. Olin kisan loputtua tietysti "hieman" voipunutkin, mutta kisan varsinaisesti lopetti etureisilihaksiston loppuminen. Ei tällä kertaa riittänyt. Kuten varmaan moni on huomannut, en ole palautunut pelkästään vain lepäämällä. Olen pyöräillyt, kävellyt ja hölkännytkin noin 145km kesäkuun kymmenen ensimmäisen päivän aikana. Se on 14,5km/päivä, eli n.435km kuukausi tahti, joka on minulle vielä maltillista harjoittelua - palautumista. Rima on noussut. Olen kuunnellut kehoani, tunnistanut monia merkkejä. Kaikki on sujunut ongelmitta. Olen hyvää vauhtia palautumassa. Myös voima-arvoni ovat palautumassa. Itse asiassa keveillä tehoilla Kuusamon vaaroilla kilimuaminen saattoi jopa hieman tuoda potkua jalkohin kunhan ne ensin palautuvat kunnolla.

                    Juoksu alkaa tuntua jo melko normaalilta. Tunnen kuitenkin, etten ole vielä valmis jatkuvaan päivittäiseen harjoitukseen. Sitä ei kroppa vielä kestäisi. Askel kerrallaan. En seuraa mitään taulukkoa vaan omia tuntemuksia. Lenkkieni suhteelliset vauhdit alkavat olemaan jo niillä nurkilla mitä ne oli ennen kisaa - ainakin ennen ihan sitä viimeistä kevennystä. Olen siis ns. perustilassa. Hiljalleen alan ripotella normaaleja harjoitteita. Tähän mennessä olen juossut käytännössä vain peruskestävyysalueella keveitä lenkkejä. Eilen juoksin kilsan helpolla vauhtikestävyysalueella lyhyen lenkin loppupuolella 4:19min 145 keskisykkeellä. Ihan jees tässä kohtaa. Ehkä juoksen ensi viikolla jonain päivänä 10-12km tuota helppoa reipasta ja katson miten siihen kroppa reagoi, mikäli tuntuu siltä. Myöskään mäkitreeniä en ole vielä tehnyt. Sen sijaan peruslenkeillä en ole mäkiä väistänytkään.

                    Olen harjoitellut vasta noin kaksi vuotta enemmän mäkitreenejä hakien ja kaiken aikaa hieman nousumetrejä lisäten. Tasoni ei vielä riittänyt tällä kertaa Karhunkierroksen 166km kilpailussa, mutta ensi vuonna riittää. Siitä lähdetään. Osa lihaksiston loppumisesta saattoi tietysti johtua myös 31,5km kohdalla tapahtuneesta pyörtyilystä, jonka jälkeen aloin turhan päiten vaistomaisesti varoa askelta, joka varmasti ainakin jonkin verran jäykisti ja ehkä myös kulutti etureisiäkin.

                   Hyvältä siis näyttää. Henkisesti olen tilassa; innoissani. Olen intoa täynnä! On hienoa nähdä palautuvansa ja taas pääsee hiljalleen reenaamaan vähän paremmin. Mikäpä sen parempaa? Seuraava pääkisa on 22-23.9.2018 Pyssymäki Ultra Festival (PUF2018), Suomen pisin polkujuoksukisa (171km). Se on huikean hieno haaste. Viime vuonna pääsin tässä kotikisassa 109km saakka. Nyt uskon vakaasti pääseväni maaliin. Tunnen olevani taas valmiimpi ja tässä on vielä mukavasti aikaa treenatakkin ja opiskella reittiä muistiin. Kisa saattaa tulla hyvinkin täyteen (21 paikkaa), sillä jo nyt on ilmoittautuneita kuusi kappaletta. Kilpailussahan on gps pallukka seuranta, joka lienee nostaa osaltaan kisan kiinnostavuutta.

                    Sitä ennen on La 11.8.2018 jo neljättä kertaa järjestettävä Pyssymäki Extreme Polkujuoksu tapahtuma. Ilmoittauneita on alkanut virrata jo kivasti ja näyttää siltä, että pääsemme pian arpomaan gps sykekellon! Jee!



                     Oikein mukavaa kesän alkua kaikille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2018 

maanantai 4. kesäkuuta 2018

YHTEISLENKKILISTA vol.10

                        LENKKILISTA



                        Kaikille tervetuloa mukaan yhteislenkeille! Tähän mennessä aamu -ja yhteislenkkejä on ollut yhteensä 347kpl. Yhteis aamulenkit alkoivat 26.11.2012.


UUTTA!!! NYT SINULLA ON MAHDOLLISUUS LIITTYÄ YHTEISLENKKEJEN WHATS´APP-RYHMÄÄN (ilmaissovellus ns.kosketus/älypuhelimissa)...

MUISTA!!!
ILMOITA VAIKKA VIESTILLÄ VIIMEISTÄÄN 2h ENNEN LENKIN ALKUA, JOS OLET LÄHDÖSSÄ MUKAAN. MIKÄLI EI KUKAAN ILMOITA TULEVANSA - SAATAN TEHDÄ LENKIN ERI AIKAANKIN...


Itse olen kaikilla lenkillä automaattisesti mukana. Toki merkkaan itsenikin ilmoittautuneeksi, jos kyse on jostain kisasta
 
Lisäksi käytännössä lähes päivittäin hyvin keveitä 5-8km lenkkejä, joten ota yhteyttä, jos haluat lähteä lenkille mukaan.


Päivitetään lähiaikoina...  ILMOTTAUTUNEET...   ....


MUISTA ILIMOTTAA, JOS OOT LÄHÖSSÄ JOLLEKKI LENKILLE. :=)




HISTORIA:


Toteutuneiden lista:


#356... La 14.7.2018: Louekallio klo.10.00. Lähtö Nivalasta yhteiskyydeillä klo.9.30 nuopparin edestä.Kesto noin 2´30h. Mukana 3kpl (Onni.V, Markku.M ja Joni.L)

#355... Ti 3.7.2018: Louekallio n.klo.18.30 alkaen pari tuntia. Mäkiharjoittelua omaan tahtiin. Mukana 2kpl (Onni.V ja Joni.L)

#354... La 30.6.2018: Pyssymäki klo.18.00. PEP12km reittiin tutustuminen. Kesto noin 1:26-1:50h. Mukana 2kpl (Onni.V ja Teemu.K)

#353... Ti 26.6.2018: Kuoppasillan levähdyspaikka. Klo.17.30. Tie/Polkujuoksu 13,6km n.185nousumetriä. 6:51min/km. Mukana 3kpl (Onni.V, Markku.M ja Joni.L)

#352... La 23.6.2018: IV Juhannuspolkujuoksu. Mukana 11kpl (Anssi.K, Lasse.R, Jussi.M, Teuvo.H, Joni.L, Markku.M, Harri.J, Markku J.K, Jari.M ja Teemu.K). Kellossa: Jarkko.T ja Onni.V. Kuvaus: Keijo.N

#351... Su 17.6.2018: Lähtö Lahnajärventie 657, pelastuspiste 8. klo.8.00 Nivalan Polku ry yhteislenkki. Tutustuminen Iso-Sydänmaan vaellusreitin takaosaan. Matka n.36km. Kesto n.5h27min. Mukana 3kpl (Onni.V, Keijo.N ja Jari.J)


******************  350 ******************* 

#350... Ti 12.6.2018: Lahnajärventie 657, pelastuspiste 8. I-SR2014 takalenkki.
I-SR2014 takalenkki. Lähtö Lahnajärventieltä (Pelastuspiste 8), Lahnajärven kohdalla kutakuinkin. Matka n.36km. Kesto n.4h32min. Mukana 2kpl (Onni.V ja Heikki.U)

#349... La 9.6.2018: Pyssymäki klo.10.00. PEP12km reittiin tutustuminen mukaan tulevien tahdissa.  Kesto noin 1:59h. Mukana 3kpl (Onni.V, Teemu.K ja Riitta.K)

#348... Su 3.6.2018: PEP57km reitin kierto. Kesto n.7h25min. Mukana 2kpl (Onni.V ja Tuomas.A)

#347... La 19.5.2018: Pyssymäki, klo.19.00. PEP12km reitti. Vauhti noin 6:29min/km.  Mukana 5kpl (Onni.V, Anssi.K, Sauli.P, Jari.J ja Tuomas.A)

#346... Ke 16.5.2018: Olkkosentie 5 klo.9.00. Järvenkierto jokipenkkaa pitkin n.18,8km. Vauhti 5:38min/km. Mukana 3kpl (Onni.V, Tuomas.A ja Keijo.N)

******************  340 *******************




Yhteislenkit Vol.9
Yhteislenkit Vol.8
Yhteislenkit Vol.7
Yhteislenkit Vol.6
Yhteislenkit Vol.5 (Nimi vaihtui yhteislenkeiksi, kun niitä aamulenkkejä enemmän)
Aamulenkit Vol.4
Aamulenkit Vol.3
Aamulenkit Vol.2
 Aamulenkit Vol.1

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.8.2017

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

PEP57km REITTI 25:TTÄ KERTAA

                    On kulunut kahdeksan päivää NUTS karhunkierros 168km kisan keskeytyksestä 112km kohdalle. Se oli tärkeä oppi reissu, vaikka en maaliin asti päässytkään. Se antoi paljon vastauksia mihin siellä kannattaa keskittyä ja mikä siellä toimi. Oikein hyvä reissu ja paljon, paljon hyviä muistoja. Upeita ihmisiä - ennen kaikkea sisältä.

                   Ultrajuoksun jälkeen on hyvä levätä paljon ja tehdä muita asioita, antaa kropalle aikaa palautua, korjata osumia, menetyksiä ja vajeita. Toipumisaika on yksilöllistä. Minäkin lepäsin vähän aikaa, mutta aivan liian vähän aikaa. Olen ollut kaiken aikaa tietoinen siitä. Luotan kuitenkin samalla kropan viesteihin ja elän illuusiossa, jossa ajattelen tunnistavani kroppani merkit. En voi kuitenkaan mitenkään suositella tapaani palautua 18 ja puoli tuntia kestäneestä ultrajuoksukisasta. 

                    Tässä minun palautumispäiviä


La 26.5.     NUTS karhunkierros päättyy n.klo.6.30 aamulla.
Su 27.5.     LEPO etureidet ihan tulessa. Sormet liikkuu,
                   mutta vasemman nimetön on hellä.
Ma 28.5.     Pyöräilyä 23,3km
Ti 29.5.       Yhdistelmä palauttelua:
                    Pyöräily 7,5km + Kävely/Hölkkä tunnustellen 12km +
                    Pyöräily 7,5km
Ke 30.5.      Normaalia kevyttä tie/polkujuoksua 13,6km
                    Toipumaan päin. Etureidet edelleen kankeat,
                    mutta kipu vähenee.
To 31.5.       LEPO
Pe 1.6.          9km juoksua. Selkeästi parempaa, vaikka edelleen
                     juoksu kangistuu ja väsyy tosi nopeasti.
                    Toipuminen tuntuu etenevän kuitenkin vauhdilla.
La 2.6.        Yhdistelmä retkeilyä: Pyöräily 7,3km +
                    Vaellusta 10,7km + Pyöräily 7,3km



                       Tänään jäi sitten selkeästi aamulääkkeet ottamatta, kenties myös eilen illalla. Lähdin katsomaan PEP57km kuntoa ja selvittämään voinko millä tavoin hölkkä/kävellä tuon maineikkaan reitin palautumattomana. Eli aina nyt yhden PEP57km reitin kiertää milloin vain - mentaliteetilla. Syksyllä pitää kiertää kolme kertaa, joten yksi kierros pitää milloin vain.. lähes.

                   Olimme sopineet että Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola tulee hakemaan minua klo.5:45. Otin nämä eväät mukaan.
                   Juomapuolelle litran vettä, litran 50% mustikkasoppaa ja 1,5 litraa Gatorade urheilujuomaa. Olin valmis urheilemaan 3,5 litran nesteiden ja ylläolevien eväiden kera. Ennen kuin unohdan niin ylläolevasta kuvasta meni kaikki geelit, 2½ elovena patukkaa, Snickers ja lähes kaikki suolasalmiakit ja kourallinen suolapähkinöitä. Lisäksi 2tbl magnesiumia ja 3tbl suolatabuja. Palataan juomamenekkiin itse kertomuksessa.

                   Muutamaa sekuntia yli klo.6:00 käynnistämme kellon. Jaan livepäivityksen Nivalan polkuyhdistyksen whatsapp -ryhmään ja vaimolle. Laitan livepäivityksen kestoksi 8h, joka on ajateltu kestomme tänään reitillä. Livepäivityksen jakamisessahan jakajan profiilikuva liikkuu kartalla realiaikaisesti, ollen ikään kuin gps-seuranta pallukka (ei toimi Nokian puhelimissa). Viime vuonna PEP2017 tapahtumassa 57km matkalla 8h alitti naisten sarjan mukaanlukien vain neljä juoksijaa, joten ryhmän koon pienuutta voi kysyä itseltään peilistä. Pahoittelen, että kävely ryhmä peruuttiin, mutta syy siihen oli, ettei siihen ollut tällä kertaa ilmoittautuneita, niinpä läksimme Gebren kanssa hölkkäretkelle.

                    Alun kilometrejen reittiä on tuunattu ja matka kävi iloisen helposti. Olkootkin, että reppu juomineen, eväineen ja varustuksineen painoi 5,4km. Tämä oli ns. Non-Support retki, jossa ei ollut huoltoa, ei omaa, eikä autettua vaan kannoimme kaiken ajatellun mukana. Reppu kyllä tuntuikin todella painavan, mutta sykkeet pysyivät kivasti alhaalla. Leposykkeet ja lenkkien alkujen sykkeet on jo palautuneet. Olen ns. pintapalautunut.

                    Alun kilsoilla Gebre muistelee Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalan upeaa biisiä Iso-Sydänmaanreitistä. Se pitikin kuunnella uudestaan heti kotiin päästyäni. Keijon monilahjakkuutta ihasteltiin, sekä hänen lajifanaattisuutta. Keijo ei ole vain lahjakas vaan älyttömän uuttera mies, joka on tehnyt uskomattoman työn nyt juoskemamme reitin eteen. Monia uutteruus muistoja, hauskojakin, kertailtiin matkan edetessä.



                    Eka 10km meni aika odotetusti. 67min. Keskari 6:43min/km. Takana jo osa Lorvinlinjan aika teknistä baanaa. Siitä ei oikein kukaan tykkää, mutta kuuluu asiaan. Osa historiaa. Juoksu tuntuu sujuvan mukavan helposti ja tunnelma on oikea, retkimäinen. Sykkeet alkaa kuitenkin nousta hieman normaalia ylemmäs, muttei mihinkään ylenpalttisiin lukemiin, kertoen vain, että palautuminen on vaiheessa ja muistappas nyt ottaa kevyesti.

                    Pesäneva ylitetään nätisti. Juostaan kaiken aikaa 7:00min ja kävellään 1:16min. Eli yksi setti 8:16min/km, joka on sama kuin 8 tunnin aikaan tähtäävä keskivauhti. Ollaan jänistä pari kilsaa edellä, eli reilu 16minuuttia ja ero jänikseen kasvaa. Meno on tasaista, eikä jäniksestä taida olla tänään meitä kiusaamaan. Tosin jänis ei pidä kusi taukoja saati käy pusikossa ja sen ääritasaisuus ja kestävyys on monesti jouduttu myöntämään viimeistään paluupuolella Lahnajärven vetisissä kohdissa.

                    Susilehdon upeita maisemia ihaillaan, tai lähinnä kalliota. Ympärille tehtiin hakkuita pari vuotta sitten. Gebre jää hetkeksi polun sivuun ja jatkan kotvan yksin. Gebre on 1:14 puolimaratoonari, joten kauaa en joudu yksin juoksemaan. Pesänevantie ylittyy ajassa 2:00h. Keskari on vielä karvan alle 7min/km. Onpas tämä nyt helppoa. Jonkinlainen rutiini kehittyy ja palautuminen nopeutuu, vaikka matkaa palautuneeseen tilaan toki vielä on hyvänlaisesti.

                   20km kohdalla aikaa on mennyt 2h 22min 57sek, eli keskari oli siinä kohtaa 7:09min/km. Hieman tuon jälkeen, Pienen Suojärven maisemissa, heitän Gebrelle, että tämä retkihän saattaa olla ohi jo 7,5 tunnissa. Sitä arviota Gebre vähän siinä koitti toppuutella, eikä se aivan vakava arvio ollutkaan.

                   Reitin takaosassa oli yllättävän paljon peitteisyyttä, joka hidasti ja vaikeutti menoa. Maa oli kuitenkin kuivaa, enkä muista ihan hetkeen näin kuivalla kelillä takaosaa juosseeni. Ehkä pepissä 2015. Hieman ennen Saarista ja Mustajärveä törmättiin melkein hirven takamukseen, sillä niin me kuin hirvikin, huomasimme toisemme vain noin 20 metriä ennen toisiamme. Upea näky ja sulavaa oli kaverin meno. Hieman vihreinä jatkoimme kohti Syyryä, ylittäemme mm. uuden hakkuu-aukean Varjolankankaalla.

                  Syyryn seinänousu oli totun jyrkkä ja armoton. Todistettavasti vain Jarmo "Hönky" Honkala on mallikkasti että ahnaasti juossut sen ylös saakka. Syyryn tie ylitettiin ajassa 3:15h. Kiva retkivauhti. Sikojärven rannassa jaksoin taas muistella Ruokolaisen kevyttä menoa ja kengän pohjien esittelyä kantapäiden noustessa puoleen takareiteen. Puolivälin (n.29km) kyltille tultiin ajassa 3:41h. Eli tasaisen taulukon mukaan retkellä menisi vain 7:22h. No ei kai sentään niin nopsaa? Vaikka puolivälin kyltti on hyvä mittari. Raskaampi puolisko on jo takana joten, jos on voimat jakanut oikein, pitäisi jälkimmäisen puoliskon tulla vähintään yhtä nopeaa. Eka puoliskalla on tuoreempi ja raskaampi polku. Paluu puolella on väsyneempi ja helpompi baana. Aika fifty-fifty.
                 Gebre meni välillä vetämään. Mies veti tämän retken noin 100 sykkeillä. On se älyttömässä kunnossa! Kyllähän juoksijan ja hölkkääjän ero on aika selkeä ja niin sen pitääkin olla. On kunnia saada olla samoilla lenkeillä juoksijoiden kanssa. Niiltä aina jotain oppiikin. Kiitos taas Gebre! Muistin aikana.

                  Helpolla baanalla oli tosiaan vähän helpompaa, vaikka edeltäneellä raskaalla pätkällä olin tuntenut jalkojen väsyvän normaalia nopeampaa (ompa kumma). Hyvä merkki sen sijaan oli, että helpoilla pätkillä tuollainen noin 6min/km vauhti oli aika helposti saavutettavissa ilman yrittämistä. Retkiotteella.

                  Juoksin useita kilsoja Gebren takana, kunnes hän hieman Pykyn jälkeen jäi tsekkaamaan paljonko juomaa olisi jäljellä. Juoksin taas kotvan yksin. Ja huomasin kuinka teknisemmissä kohdin käsky vintiltä ei aina mennyt alkuperäisenä jalkoihin asti ja aloin kompasteleen. Sitten lopuksi kaaduin ja naarmutin aika huolella vasenta sisäreittä. Aika reilusti sieltä aluksi tuli verta, mutta hyytyi se lopen. En oikein likasessa ympäristössä vihtinyt sitä alkaa operoimaan. Tulihan se siinä mukana, mitä nyt aina piti hampaita kiristellä, kun siihen joku oksa osui.

                   Gebrellä oli jotain energian imeytymisongelmia ja hän niitä joutui hieman siinä ratkomaan. Niinpä taasen olin vähän karkuteillä. Maraton tuli täyteen ajassa 5:23:30.  Keskivauhti oli 7:40min/km. Pian Gebrekin tuli taas kantaan ja vieläpä sangen hyvävoimaisena. Ruisleipä oli tehnyt nannaa. Se olikin hyvä, sillä edessä oli ihan kostea Pesäneva paluupuolella ja sen perään viisi vastamaa kilsaa kohti Koppelokangasta.

                   9km ennen retken loppua Gebre hyppäsi taasen puskareissulle. Ite en laiskana miehenä vihtiny kuin kerran kusasta koko reitillä. Juomaa oli 3,5 litrassa aivan liian vähän. 1-1,5 litraa ois saanut olla enemmän. Non-Support meininki laittoi kuitenkin uskomaan toisin. Arvio vähän heitti, vaikka juoma kyllä riitti, mutta naftisti sitä oli. Ja niin tuntui olevan Gebrelläkin. Hölkkäilinkin siinä sitten pari kilsaa yksikseni. Ja mikäs siinä oli hölkätessä, kun polku alkoi kääntyyn myötämaahan, sekä se selkeni. Helpoilla pätkillä hölkkä tuntui olevan siis ihan jees tasoa.

                  Säästelin vähän viimeselle kuudelle kilsalle vettä ja jaoin sen Gebren kanssa. Nämä retket on aina yhteispeliä ja usein niillä pieniä haasteita sattuu. Loppu oli kosmetiikkaa. Ei erikoista, jollei siksi laske runsasta määrää retkeilijöitä, joita tuli sankoin joukoin vastaan. Reitti on nyt todella in. Ja miskipä ei, sillä etenkin sen perhereitti-osuus on varsin hyvin kuljettavissa.

                  Lumpeen lehdet unohtu bongata/näyttää Vinnurvaojan ylityksessä, mutta vielä ehditään. Perillä oltiin ajassa 7:25:38 (Gebre puoli minsaa aikaisemmin). Keskivauhti 7:41min/km ja keskisyke 130 (palautumattomat lihakset joutuu käyttämään enempi energiaa päästäkseen eteenpäin). Tämä oli järjestyksessään 25.kerta tällä reitillä. Kiva reissu. 3-4 tuntia piti tavallisen tavan mukaan hieman "keräillä" reissun jälkeen, mutta nyt on olo taas ihan jees.

                 Ensi viikon voisi ottaa kevyemmin (heh,heh,hah,hah), sillä tälle palautusviikolle tuli lopen juoksua 92,5km, pyöräilyä 29,6km ja vaelluskävelyä 10,7km. liki 16h liikuntaa. Ehkä tämä jonkinlainen sairaus on, mutta ompahan tässä sairaudessa ainakin lystikästä olla. Eikä nytkään oo ensimmäistäkään vammaa vain lihakset on enempi ja vähempi jumissa sieltä täältä.

                 Mukavia reenejä ja terveyttä kaikille! Lopuksi mielenkiintoinen video NUTS karhunkierroksen talkootyöntekijän silmin. Ultra Trail Tourin viime vuoden voittajan, Juuso Simpasen näkemänä:




Onni Vähäaho, Nivalassa 3.6.2018