Olo on joitakin flunssaoireita lukuunottamatta - tai niiden takia - harvinaisen freesi. Flunssaoireet jättivät suorituksen poikkeuksellisen kevyt tehoiseksi. Keskisyke 10 pykälää edellisiä maratoneja alhaisempi. Kroppa ei toiminut piilevän flunssan takia, eikä mahkuja juosta kovemmilla tehoilla ollut. Olin VK-alueella vain 10min42sek, eli lähes Pk-maraton ja silti huikea ennätysparannus.
Tässä alkuruoaksi hieman dataa, joka näkyy kyllä tuossa "viimeisimmät lenkit" osiossakin: Toholampi, maraton, 42,2km. 3.51.59, p155/147, kv.5:30... Kierrokset 10,6km(55.26, avg.148, kv.5:14), 7,9km(42.51, avg.148, kv.5:25), 7,9km(43.32, avg.147, kv.5:31), 7,9km(44.19, avg.146, kv.5:37), 7,9km(45.51, avg.144, kv.5:48)... Lyhyesti: Kokonaisuudessaan urani helpoin maraton, vaikka monenlaiset flunssan oireet tosin vaivasivat kisan aikana... Sää: -1, tuuli 4m/s.
Taustatietoja: Minulla oli ollut kolme päivää epämääräistä oiretta, joka vaihteli montakin kertaa päivässä paikasta toiseen. Oli välillä hieman nielu outo, toisinaan ilma kulki heikosti nenäkanavissa, sekä korviin tuntui olevan tulossa tulehdus, joka ei aikuisilla sinänsä mitään meinaa, kunhan suojaa korvat. Ajattelinkin noiden lievien nielu, kurkku ja nenäoireiden johtuvan korvista. Olo oli kaiken aikaa suhteellisen normaali tai erittäin vahva. Eli en kokenut olevani edes flunssassa. Taanoinen serkkupojan kuolema kesken salibandy turneen vain 44-vuoden iässä pysyi mielessä näinä päivinä. Punnitsin todella tarkkaan terveyttäni.
Jo lähtösuora kuitenkin paljasti, ettei kaikki ole kunnossa. Aivan ensiaskelilla pohkeet kramppaili. Minulla ei ole pohkeet krampanneet koskaan missään vaiheessa lenkeillä tahi kisoissa. Eli piilevä flunssa, joka oli kuivattanut nesteytettyäkin kehoa? Olin ottanut lisäksi lisä magnesium tableteita ja varmasti riittävästi suolaa, joten syy - piilevä flunssa - on mielestäni ilmeinen.
Tuo teki juoksusta hieman varovaisen. Lisäksi ekat 4km molemmat sääret oli ihan tulessa. Jälleen täytyy todeta - ei koskaan aikaisemmin. Meinasin jo siinä keskeyttää. Ajattelin kuitenkin kokeilla ottaa suolakurkkuja, joka sitten auttoikin. Myös keuhkot tuntuivat oudoilta ajoittain jo alkumatkasta.
Tuon jälkeen tuli taas aivan uusi vaiva - pelottavakin. Vasen jalka, varsinkin jalkaterä, oli ihan turrana - eli ei juuri tuntoa! Oli aika hankala juosta, kun ei ollut varma, pitääkö toisen jalan askel vai ei. Tuo vaiva kesti 4-10,6km.
Sitten siinä painoinkin vain, mitä kroppa antoi. Eli hidasteet olivat kramppiherkän tuntuiset lihakset, sekä vajavaisesti pelaavat keuhkot. Yritin pari kertaa nostaa lähelle ns. normaalitehoja, mutta jalat menivät heti tosi jäykiksi, joten oli palattava Pk-tehoihin. Oli kuin olisi maitohappoja alkanut kertymään jo 153-155 tehoilla, kun normaalisti niin tapahtuu vasta silloin, kun menen anaerobisella kynnyksellä, 166->. Mutta mitäs tuosta, kun vauhti tuntui riittävän alle 4h suoritukseen. Eipähän ollut liian tiukka suoritus noille hengityselimille, kun menin koko ajan sellaisilla tehoilla, joilla pystyi helposti puhumaan.
Jo lähtösuora kuitenkin paljasti, ettei kaikki ole kunnossa. Aivan ensiaskelilla pohkeet kramppaili. Minulla ei ole pohkeet krampanneet koskaan missään vaiheessa lenkeillä tahi kisoissa. Eli piilevä flunssa, joka oli kuivattanut nesteytettyäkin kehoa? Olin ottanut lisäksi lisä magnesium tableteita ja varmasti riittävästi suolaa, joten syy - piilevä flunssa - on mielestäni ilmeinen.
Tuo teki juoksusta hieman varovaisen. Lisäksi ekat 4km molemmat sääret oli ihan tulessa. Jälleen täytyy todeta - ei koskaan aikaisemmin. Meinasin jo siinä keskeyttää. Ajattelin kuitenkin kokeilla ottaa suolakurkkuja, joka sitten auttoikin. Myös keuhkot tuntuivat oudoilta ajoittain jo alkumatkasta.
Tuon jälkeen tuli taas aivan uusi vaiva - pelottavakin. Vasen jalka, varsinkin jalkaterä, oli ihan turrana - eli ei juuri tuntoa! Oli aika hankala juosta, kun ei ollut varma, pitääkö toisen jalan askel vai ei. Tuo vaiva kesti 4-10,6km.
Sitten siinä painoinkin vain, mitä kroppa antoi. Eli hidasteet olivat kramppiherkän tuntuiset lihakset, sekä vajavaisesti pelaavat keuhkot. Yritin pari kertaa nostaa lähelle ns. normaalitehoja, mutta jalat menivät heti tosi jäykiksi, joten oli palattava Pk-tehoihin. Oli kuin olisi maitohappoja alkanut kertymään jo 153-155 tehoilla, kun normaalisti niin tapahtuu vasta silloin, kun menen anaerobisella kynnyksellä, 166->. Mutta mitäs tuosta, kun vauhti tuntui riittävän alle 4h suoritukseen. Eipähän ollut liian tiukka suoritus noille hengityselimille, kun menin koko ajan sellaisilla tehoilla, joilla pystyi helposti puhumaan.
Ehkä juuri edellisistä rajoitteista johtuen en ole koskaan juossut yhtä helppoa maratonia.
Viimeisellä kierroksen suunnittelin jo juosta mitä koneesta lähtee, vaikka jalat menisivät kuinka jäykiksi. Krampit kuitenkin teilasivat tuon. Harmi, sillä olin mielestäni sangen hyvävoimainen lähtiessäni viimeiselle kierrokselle. Nuo 7,9km kiekat tuntuivat kyllä mukavan lyhyiltä. Psykologisesti hyvä matka. Viimeisillä neljällä kilometrilla kramppeja oli vasemmassa etureidessä tämän tästä. Kaiken kruunasi vielä viimeisen 1,5km ajan ollut kova pisto oikeassa rinnassa. Voitte kuvitella, juokseminen oli todella hankalaa. Hyvin kuitenkin jaksoin taistella, vaikka pelotti pirusti, että saan jonkun kohtauksen kohta. Maalissa sitten meinasikin tulla tavarat ulos, joten kaikki tuli annettua, niissä puitteissa kuin se tänään oli tässä kunnossa mahdollista.
Kyselin vielä lähtiessäni, jääkö tänne yhtään sekuntia paluupostiin laitettavaksi. Ei kuulunut, joten kaikki jäivät Toholammin upealle reitille. Josta tulikin mieleeni kehua reittiä. Todella hieno ja hyvä reitti. Ainakin minusta (ei kaikista) tuntui, että alamäkeä oli tosi paljon ja ylämäet sopivia luikauksia. Ehdottomasti kannattaa mennä, jos sää on ok. Tuolla voi tehdä hyvänä päivänä kovia tuloksia. Olihan korkeuseroa ehkä n.15-20m, mutta se oli sillei mukavasti, ei haittaavasti. Lisäksi toimitsijoiden kannustus oli aivan ainutlaatuista. Oli jopa pyörällä kulkevia kannustajia. Kieltämättä välillä kannustus oli niin hyvä sykkeistä, että se meinas jo olla hiinä-ja-hiinä, oliko liiankin paljon. -"Nyt tuohon kantaan vaan. Paina, paina - saat hyvän imun tuosta". Ja tuota suollettiin kuin Etelä-Amerikkalaiset jalkapalloselostajat konsanaan.
Mukana kisassa oli myös Jay Leno, alias Janne Kukkola. Kuten Toholammen kisan aattona kirjoitin. Hän on sairastellut viimeiset 3kk, eikä ole muutoinkaan juuri juossut, kävellyt "vain". Hän tavoitteli 2h30min aikaa. Se oli aika kova tavoite, kun muistaa, että hän veti viimeisimmän lenkin 8pv sitten Pe 21,3km 2h44min. Ja sairasteli taas. Ja toipui nippa-nappa tähän koetinkiveen. Laskeskeltiin, että otan hänet kiinni hieman ennen kuin Leno ylittää maaliviivan. Eli Lenolla oli matka 21,1km ja minulla oli siinä vaiheessa 26,4km. Mitä vielä, eihän miestä näkynyt missään. Aika: 2.15.00/6:24/km!!! Siellä hihhuloi jo Lenomaiseen tyyliin. Kuittaili ja kannusti, kuten pitää. Aivan ihmemies!!! Ja arvatkaa paljon oli keskisyke hänellä??? 185!!! Tuo kaveri saa kyllä aina ihtestään kaiken irti. Kellotti käsittääkseni uuden maximisykkeen (200), joten veteli kyllä melkoisilla tehoilla menemään. Suoli pitkällä - koko matkan! Hattua pois päästä.
Kisapaikalla näin monta uutta ja vanhaa tuttua. Tollolan Timppa, joka veivasi maran 3.38.36. Juoksinkin hänen kanssaan neljä ekaa kilsaa. Harvoin törmää yhtä iloiseen kaveriin - suu vehnäsellä kaiken aikaa. Juuri oikea asenne maratooneille. Myös Rutasen Pekka oli paikalalla. Hänet olin nähnyt viimeksi Kaustisen 24 -kisassa v.2010. 197km/24h parhaimmillaan taivaltanut M60 kaveri, joka ennätti nytkin suihkuun jo reilun 3,5h kipittämisen jälkeen. Puheli vähän siihen sävyyn, jotta saattaa olla suuri kunnia nähdä hänet ensi kesänä Lakeuden Kipinän järjestämällä Onnin Kierroksen 24h:lla? Jotenkin hänestä paistoi SE kokemus, jolla hän näitä juoksuhommia taitaa. On etuoikeus tavata näin hienoja ihmisiä.
Lopuksi vielä joitakin positiivisia juttuja kisasta: a) Yllätys huolto seurani keulapariskunnanan, Tapion ja Mervin puolesta. Iso Kiitos!!!! b) Ei yhtään rakkoa, c) Voimien puolesta jaksoin tosi hyvin loppuun asti, d) Fiilis lukuisineen ji-haa huutoineen oli loistava kaiken aikaa - kiitos voimakkaalta tuntuneen juoksun. Selvästikin harjoittelumäärien nosto on lisänyt juuri tuota kestävyyttä, eikä maraton tunnu enää kovinkaan pitkältä matkalta. No, ehkä se voisi olla toisin, jos keho antaisi vetää kovemmilla tehoilla.
Nyt täytyy kuulostella, mihin suuntaan tämä keho on menossa. Eli olenko tulossa sairaaksi vai en. Illalle olin suunnitellut 4km kevyen palauttavan, palautumista nopeuttamaan, mutta nyt se ei ole tässä terveyden epävarmassa tilassa järkevää. Muuten, heti kotiin päästyäni oli hieman lämpöä, mutta se korjaantui ilman lääkettä 90min unilla. Ja olo on muutenkin aivan hyvä. Ei muuta kuin grillieväitä hakemaan ja nesteyttämään.
EDIT: Muutama väliaika: 4km: 20.10/5:03... 15km: 1.19.11(enkka) 5:17... 21,1km: 1.52.26(enkka) 5:20... 30km: 2.41.09(enkka) 5:22.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.3.2012
Viimeisellä kierroksen suunnittelin jo juosta mitä koneesta lähtee, vaikka jalat menisivät kuinka jäykiksi. Krampit kuitenkin teilasivat tuon. Harmi, sillä olin mielestäni sangen hyvävoimainen lähtiessäni viimeiselle kierrokselle. Nuo 7,9km kiekat tuntuivat kyllä mukavan lyhyiltä. Psykologisesti hyvä matka. Viimeisillä neljällä kilometrilla kramppeja oli vasemmassa etureidessä tämän tästä. Kaiken kruunasi vielä viimeisen 1,5km ajan ollut kova pisto oikeassa rinnassa. Voitte kuvitella, juokseminen oli todella hankalaa. Hyvin kuitenkin jaksoin taistella, vaikka pelotti pirusti, että saan jonkun kohtauksen kohta. Maalissa sitten meinasikin tulla tavarat ulos, joten kaikki tuli annettua, niissä puitteissa kuin se tänään oli tässä kunnossa mahdollista.
Kyselin vielä lähtiessäni, jääkö tänne yhtään sekuntia paluupostiin laitettavaksi. Ei kuulunut, joten kaikki jäivät Toholammin upealle reitille. Josta tulikin mieleeni kehua reittiä. Todella hieno ja hyvä reitti. Ainakin minusta (ei kaikista) tuntui, että alamäkeä oli tosi paljon ja ylämäet sopivia luikauksia. Ehdottomasti kannattaa mennä, jos sää on ok. Tuolla voi tehdä hyvänä päivänä kovia tuloksia. Olihan korkeuseroa ehkä n.15-20m, mutta se oli sillei mukavasti, ei haittaavasti. Lisäksi toimitsijoiden kannustus oli aivan ainutlaatuista. Oli jopa pyörällä kulkevia kannustajia. Kieltämättä välillä kannustus oli niin hyvä sykkeistä, että se meinas jo olla hiinä-ja-hiinä, oliko liiankin paljon. -"Nyt tuohon kantaan vaan. Paina, paina - saat hyvän imun tuosta". Ja tuota suollettiin kuin Etelä-Amerikkalaiset jalkapalloselostajat konsanaan.
Mukana kisassa oli myös Jay Leno, alias Janne Kukkola. Kuten Toholammen kisan aattona kirjoitin. Hän on sairastellut viimeiset 3kk, eikä ole muutoinkaan juuri juossut, kävellyt "vain". Hän tavoitteli 2h30min aikaa. Se oli aika kova tavoite, kun muistaa, että hän veti viimeisimmän lenkin 8pv sitten Pe 21,3km 2h44min. Ja sairasteli taas. Ja toipui nippa-nappa tähän koetinkiveen. Laskeskeltiin, että otan hänet kiinni hieman ennen kuin Leno ylittää maaliviivan. Eli Lenolla oli matka 21,1km ja minulla oli siinä vaiheessa 26,4km. Mitä vielä, eihän miestä näkynyt missään. Aika: 2.15.00/6:24/km!!! Siellä hihhuloi jo Lenomaiseen tyyliin. Kuittaili ja kannusti, kuten pitää. Aivan ihmemies!!! Ja arvatkaa paljon oli keskisyke hänellä??? 185!!! Tuo kaveri saa kyllä aina ihtestään kaiken irti. Kellotti käsittääkseni uuden maximisykkeen (200), joten veteli kyllä melkoisilla tehoilla menemään. Suoli pitkällä - koko matkan! Hattua pois päästä.
Kisapaikalla näin monta uutta ja vanhaa tuttua. Tollolan Timppa, joka veivasi maran 3.38.36. Juoksinkin hänen kanssaan neljä ekaa kilsaa. Harvoin törmää yhtä iloiseen kaveriin - suu vehnäsellä kaiken aikaa. Juuri oikea asenne maratooneille. Myös Rutasen Pekka oli paikalalla. Hänet olin nähnyt viimeksi Kaustisen 24 -kisassa v.2010. 197km/24h parhaimmillaan taivaltanut M60 kaveri, joka ennätti nytkin suihkuun jo reilun 3,5h kipittämisen jälkeen. Puheli vähän siihen sävyyn, jotta saattaa olla suuri kunnia nähdä hänet ensi kesänä Lakeuden Kipinän järjestämällä Onnin Kierroksen 24h:lla? Jotenkin hänestä paistoi SE kokemus, jolla hän näitä juoksuhommia taitaa. On etuoikeus tavata näin hienoja ihmisiä.
Lopuksi vielä joitakin positiivisia juttuja kisasta: a) Yllätys huolto seurani keulapariskunnanan, Tapion ja Mervin puolesta. Iso Kiitos!!!! b) Ei yhtään rakkoa, c) Voimien puolesta jaksoin tosi hyvin loppuun asti, d) Fiilis lukuisineen ji-haa huutoineen oli loistava kaiken aikaa - kiitos voimakkaalta tuntuneen juoksun. Selvästikin harjoittelumäärien nosto on lisänyt juuri tuota kestävyyttä, eikä maraton tunnu enää kovinkaan pitkältä matkalta. No, ehkä se voisi olla toisin, jos keho antaisi vetää kovemmilla tehoilla.
Nyt täytyy kuulostella, mihin suuntaan tämä keho on menossa. Eli olenko tulossa sairaaksi vai en. Illalle olin suunnitellut 4km kevyen palauttavan, palautumista nopeuttamaan, mutta nyt se ei ole tässä terveyden epävarmassa tilassa järkevää. Muuten, heti kotiin päästyäni oli hieman lämpöä, mutta se korjaantui ilman lääkettä 90min unilla. Ja olo on muutenkin aivan hyvä. Ei muuta kuin grillieväitä hakemaan ja nesteyttämään.
EDIT: Muutama väliaika: 4km: 20.10/5:03... 15km: 1.19.11(enkka) 5:17... 21,1km: 1.52.26(enkka) 5:20... 30km: 2.41.09(enkka) 5:22.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.3.2012