Näytetään tekstit, joissa on tunniste Super PEP 2019. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Super PEP 2019. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. elokuuta 2019

PALAUTUMINEN SUPER PEP 171 KILOMETRISTÄ

                  Tässä samalla muistiin itselle miltä kisa tuntui kropassa ja mielessä. Kisa käytiin pe 16 - la 17 elokuuta. Juoksu alkoi perjantaina kello 9.00 ja päättyi lauantaina kello 13.41. Heti kisan jälkeisen yön nukuin hyvin.

                  Sunnuntai ja maanantai olivat täysiä lepopäiviä. Jo alkupäivien aikana olleet tuntemukset vahvistuivat oikeiksi. Lihakset pääsivät vähällä, joka selittyy erittäin matalalla tehotasolla. En käyttänyt sykemittausta, mutta epäilen kierrosten keskisykkeiden olleen noin 1. 120-125.. 2.110-115.. 3.105-110. Yksi syy lihasten vähäiseen kulumiseen on osaltaan varovaisuudessa. Oikeastaan aivan loppua lukuunottamatta ei mitään vauhdin/tehojen kiristystä oikein uskaltanut ottaa, jotta pääsee maaliin. Kokemattomuus sadan mailin polkukisojen maaliin pääsystä teki suorituksesta hyvin varovaisen, joka puolestaan säästi lihaksia.

                 Jalkojen päällä tuli kuitenkin oltua pelkästään itse kisassa liki 29 tuntia, joten nivelet ja jänteet rasittuivat, sekä vajaa kaksi vuorokautta jalkaterissä oli hieman turvotusta. Sormiturvotukset lähtivät jo kisan jälkeisenä yönä. Normalisoituminen tapahtui näin ollen nopeasti. Oikeastaan tuntemus jaloissa oli jopa parempi kuin yhden (57km) kierrosten kiertojen jälkeen, etenkin jos niissä on ollut enempi tehoja ja vauhtia. Aina yksikin kierros tuntuu hieman jänteissä ja nivelissä.

                 Mieli. Olo tuntui aivan alkupäivät epätodelliselta. Näinkö helposti se sitten lopulta meni. Odotin raastavampaa kokemusta. Lopulta 171km juokseminen ei sitten kovin vaikeaa ollutkaan. Sattui hyvä viikonloppu. Tietysti kuntokin on hiljalleen kehittynyt ja nyt se näköjään riitti. Myös mieli oli kaiken aikaa hyvä ja hallinnassa.

                Sydän ja verenkierto ovat myös palautuneet olosuhteisiin nähden ihan hyvin, vaikka sitä hidastavasti on tullut myös onnistumista juhlittua. Parhaimmillaan syke on ollut levossa jo 37, kun se parhaillaan on 32-35 luokkaa.

               Parasta tässä kaikessa on, että tunsin jo keskiviikkona reittimerkkejä kerätessäni Keijon kanssa, että jalat ovat täysin kunnossa ja terveet. Edeltävästi tiistaina vähän pyöräilin ja jopa vajaa kaksi kilsaa kävelylenkillä hölkkäsin. Kisapäiviä vuodessa on kuitenkin vain pari-kolme ja loput on sitä mistä sitä eniten tykkää - lenkkeilyä, ja mielellään sekä aamulla että illalla, jos sitä muilta arkikuvioilta ehtii.

               Torstaina kävin jo pep12km reitin hölkkäämässä. Keskityin nauttimiseen ja rentoon, sekä kivaan perusjuoksuun. Tämä oli hieman kuin palkintolenkki jaloille - kiitos hyvästä yhteistyöstä. Lenkki sujuikin hyvin. Kelloon tuli 11,7km ja reilu 67 minuuttia. Todellisuudessa matka on hivenen pidempi, joten lenkin keskivauhti (@5:44) oli jopa todellisuudessa vähän parempi. Aika normaalia vauhtia minulle. Sykkeetkin oli vain vähän koholla. Osa siitä menee juhlaviikon piikkiin, joten aika lähellä ollaan normaalia kaikin puolin.

              Nyt on perjantai ja aion tämän päivän ihan lepäillä. Illalla makkaran paistoa laavulla talkoolaisten kanssa. Lauantaina taas jotain kevyttä. Katsotaan. Jotain vaihtoehtojakin on mielessä. Ehkäpä jatkankin tätä tarinaa vielä ainakin lauantaina. Palataan...

             Lauantai. Viikko kisasta. Kun katson taaksepäin mennyttä viikkoa, on suurimmat jäljet kisasta käsissä ja väsymyksessä. Erityisesti olkapäät ja olkavarret ovat olleet kipeät. Päivisin on tehnyt mieli torkahtaa. Nukuttua olen saanut kohtalaisesti, mutta nyt pe-la -yönä yli 9 tuntia ja olo on ollut heti paljon freesimpi. Mutta tuo ajoittain väsymys pitkin päivää kuuluu usein tällaisten pidempien ponnistusten jälkeiseen elämään. Kaikki tasottuu hiljalleen, omaa tahtia.

            Hetken aprikoituani lähdin Taunon mäelle, eli ns. DanHill´lle. Otin eilen ostamani OneWay´n 125cm sauvat ja ne tuntuivatkin hyvältä. Myös käsistä lähti kivut, kun ne sai vähän liikettä. Innostuin lopulta tekemään ihan kokonaisen verttitonnin. Sauvakävelten ylös ja kevyesti hölkäten alas. Tunne oli kevyt, mutta sykedata näytti, että ois ollu liki kova tonni. Keskisyke 147. Tuntu kyllä helpolta. Kenties käsienkäyttö nosti sykettä. Tottakai vielä palautuminen on kesken, sehän on selvää, mutta hyvä kun pystyy hyvällä ololla ja tunteella vähän liikkumaan.

           Huomenna on tarkoitus lähteä Iso-Sydänmaanreitin takaosan maastoon suunnistamaan. Kahdeksan minulle kokematonta lampea hakusessa. Katsotaan miten käy. Ehkä kirjoitan siitä joku päivä - ainakin jos löydän sieltä takaisin.

            Mukavaa viikonloppua kaikillle!


Onni Vähäaho, Nivalassa 24.8.2019

perjantai 23. elokuuta 2019

VIIKONLOPPU KIINTOLEVYLTÄ PURETTUNA

                "Hyvää viikonloppua juoksun parissa". Kuolematon lausahdus. Mika Leppälän viimeiset sanat Super Pyssymäki Extreme Polkujuoksun (Super PEP2019) pisimmän matkan (171km) saatepuheessa. Mika Leppälä on kisan ensimmäinen finisher, maaliin päässyt osallisuja. Yli 170km suoperäisessä maastossa on paljon. Vain kolme tietää, kuinka paljon.

                Kaiken nähnyt ultrapolkujuoksu tourin voittaja sanoo maaliin tullessa hymyn kare kasvoilla: -"En tule koskaan tänne". Ja jatkaa ihmettelyä reitin teknisyydestä - mies joka on kiertänyt eri maailman kolkissa monenlaiset polut.

                Olen juossut noin 83 kilsaa tuolla reitillä. On vielä valoisaa - hetken. Hirvikärpänen takertuu ripsiini. Yli 170 kilometriä teknisellä polulla sisältää paljon sellaistakin, mitä ei kukaan voisi kuvitella. Hirvikärpänen lähti lopulta ripsistä, mutta voitte arvata, ei hyvällä. Ultrapolkujuoksujuoksijan kisa ei ole pelkkää pandexia.

                 Olen juonnut vettä ja urheilujuomaa nyt reilu 17 tuntia. Voi kokeilla, vaikka ilman rasitustakin. Voi kaivata muutakin. Kerran söin jaffa-keksejä 14 tuntia putkeen. Kuivakaapistamme ei löydy jaffakeksejä, ei ensimmäistäkään. Ultrajuoksussa täytyy sietää monenalaista.

                 Lähdin muistaakseni perjantai-aamuna yhdeksältä. Oli yö ja nyt taas aamu. Puhuvat lauantaista. Välillä sain kulauksen kahviakin. Munkkia olen syönyt viimeiset kilometrit. Lähestyn 131 kilometrin huoltoa, josta maaliin on vielä 40 kilometriä - melkein sen yhden maratoonin verran. Syön makkaran ja täytän pullot, paetakseni taas sydänmaan metsiin. Kapea polku on jo tuttu. Kaikki samat kivet tälläkin kertaa, jo kolmatta kertaa. Kuitenkin välillä uppoan niin syvälle omissa ajatuksissa, että pitää tosissaan miettiä missä nyt olen menossa. Liki vuorokausi valvomista alkaa näkymään. Yhä juosten.

                Aamukaste ui vaatteisiin toistamiseen. Yhä on ymmärrettävä, että jokainen metsäkuoppa on riski matkan loppumiselle. Miten tämä on mahdollista, selvitä täältä maaliin - kolmesti? Vaatii vähän tuuriakin? Reisistä tukiakseni nousen viimeiseen huoltoon kunnon sateen piiskatessa tilannetta. Edessä on 17 kilometriä vastamaata ja suota, teknisen polun kuorruttamana. Silti tunnen olevani jo perillä. Olen pahoillani, jossakin kohtaa sitä vain tietää, mutta aina voi kaikkea sattua. Olkapää voi lähteä pois paikoiltaan tai muuta kivaa.

             Sumein silmin katkaisen maaliviivan reilun 28 tunnin taivalluksen jälkeen. En malta olla lainaamatta Teemu Selännettä: -"ihminen ei ole niin hyvä kuin hänestä puhutaan tai kirjoitetaan, eikä niin huono - totuus on aina jossain siellä välillä". Olihan se viikonloppu. Kolme kierrosta Iso-Sydänmaan vaellusreittiä reiluun vuorokauteen. Parasta oli polkuheimon tuoma yhteisöllisyys. Suomen paras pitkien matkojen polkujuoksija oli viimeisten joukossa poistumassa paikalta. Samalla hän lupasi tulla myös ensi vuonna, jos ei juokseen niin ainakin "jeesaan". Nivala on merkitty.


N57km kisaajan kokemus polusta:

Nivalan Polun oma rallattelu video tapahtumasta:


Onni Vähäaho, Nivalassa 21.8.2019

maanantai 19. elokuuta 2019

YLI SATAMAILIA ISO-SYDÄNMAAN REITILLÄ

 INTRO


              Kun aikoinaan lapsena ihmetystä herättänyt, lähes satuhahmolta kuulostanut setä - Elias "Ellu" Vähäsöyrinki maalasi oranssilla maalilla Iso-Sydänmaanreitin oli sen mitta noin 45 kilometriä ja lähtöpaikka Vinnurvan leirikeskus. Osin maastosta kadonnutta reittiä lähdimme paikantamaan vuonna 2013. Se operaatio oli sekä haastava, että mielenkiintoinen. Ellun maalatessa reitin, oli sydänmaa ollut pitkälti koskematonta ja taiteilija oli saanut viedä reitin mökkejä ja teitä väistelemättä. Koitimme noudattaa mahdollisimman tarkasti Ellun viitoittamaa polkua, josta siellä täällä oli vielä puunkaarnoissa maalin jälkeä. Lopulta saimme reitin valmiiksi, kiertäessämme polun varrelle syntyneet mökkiasutukset. Iso-Sydänmanreitin, versio I-SR2014 mitaksi tuli noin 56 kilometriä Pyssymäeltä metsänlaidasta mitattuna, kun toukokuussa 2014 saimme reitin maalattua.

              Nyt tuolla reitillä käytiin viidettä kertaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP) tapahtuma. Reitin ns. perhereitti-osuutta, Pyssymäen metsänlaidasta noin 10,5km, on ehostettu madaltaaksemme kynnystä luonnossa liikkumiseen. Tätä varten perustettiin syksyllä 2017 Nivalan Polku ry. Jonka nimissä nyt kisattiin perjantaina ja lauantaina Super PEP 2019 -polkutapahtuma. PEP:ssä normaaliin vaellusreittiin on liitetty edestakaisin mitattuna noin 1,4km mittainen stadionosuus, jotta osallistujilla on helpompi mennä suorituksen jälkeen syömään ja peseytymään. Näin ollen koko reitin mitaksi tulee noin 57,5km (57km) ja esim. perhereitin liki 12km.

            Tapahtumassa oli myös toista kertaa Junior Puuharata, joka oli tänä vuonna enemmän toiminnallinen. Lisäksi oli nuorten 5km juoksu ja aikuisille myös 26km sarja. Sen lisäksi jo perjantaina aamu yhdeksältä starttasi Suomen pisin polkujuoksu, jossa kierrettiin koko reitti kolme kertaa, eli noin 172,5km (171km). Itse osallistuin kolmatta kertaa tuohon pisimpään juoksuun. Alla oma kokemus siitä.  


YLI SATAMAILIA ISO-SYDÄNMAANREITILLÄ



            Kisaviikolla meni yllättävän paljon vielä aikaa tapahtuman järjestelyissä. Ei niinkään fyysisesti, mutta päässä pyöri paljon palapelin osia tapahtumaan liittyen. Niinpä pää olikin melko jumissa torstaina. En ehtinyt juurikaan ajatella isommin omaa tulevaa suoritusta. Tosin sadan mailin kisaan olin startannut aikaisemmin neljä kertaa viimeisen kahden vuoden aikana, sekä takana on muita ultrasuorituksia, joten aasta ei tarvinnut aloittaa. Ja reittikin oli tuttu.

           Perjantai-aamuna klo.7.30 kisapaikalle. Hiljalleen paikalle saapui myös muut 171km osallistujat. Paikalla oli jopa mediaa. Klo.9:00 oli startti, jota edelsi Veijo Mursun osallistujien esittely, sekä kisan ensimmäisen finisherin, Mika Leppälän puhe. Mika kehui kaunista reittiä ja toivotti hyvää viikonloppua. Hyvin sanottu, sillä tämä lenkki venyisi lauantain puolelle. Viimeinen aikaraja tulla maaliin oli lauantaina klo.21.00.

            1.kierros


            Mikään ei ole helpompaa ja mielyttävämpää kuin aloittaa sadan mailin polkujuoksukisa. Luonnosta nauttien ja kevyesti hölkäten, sekä säännöllisesti kävelten. Jälleen etenin siten, että kello oli 10 minuutin välein piipaamassa kävelypätkän merkiksi. Tällä kertaa huomasin pian matkaavani aivan yksin. Laskeuduin jonkinlaiseen horrostilaan, sillä en oikeastaan ajatellut mitään. Nautin vain olostani ja luonnossa olemisesta. Koitin vain varoa kaatumista, joten sen verran piti vaivautua nostelemaan jalkoja. Muutoin käyttäisin liikuntamuodostani lähinnä sanaa "etenijä". Se on sitten makuasia, meninkö hiiviskellen vai löntystellen, mutta ainakaan matkantekotyyli ei häirinnyt minun sisäistä rauhaa, joka teki olosta miellyttävän.

           1.huolto. 1h53min. Jotenkin se tuli taas äkkiä. Lötköpulloja täyteen. Ilma lämpeni ja horrostilassa otin vain kolme lötköllistä (1,5L) tulevalle 23km pätkälle. Toki join huollossa varmaan 3-4dl, joten ajattelin sen riittävän. Matka jatkui, eikä ajatus terävöitynyt vaan pysyin samassa puolinukkuvassa tilassa. Maisemat ovat tuttuja, joten olin vain. Takaosan kivikoissa taas enimmäkseen kävelin ja siellä täällä otin juoksuaskelia. Juomatkin riittivät nippa-nappa, mutta kuuma oli. Sen sentään tunsin, vaikka puoliunessa olin matkalla - ikäänkuin olisin ollut vain kyydissä. Helpolta tuntui, mutta niinhän se pitääkin, kun 40km huoltoon saavuin.

            2.huolto. 5h0min. Taisin syödä yhden makkaran ja joinko yhden alkoholittoman oluen. Ensimmäisestä kierroksesta ei ole juurikaan muistikuvia johtuen tuosta tosi syvästä horrostilasta. Kaikki kävi vain kuin itsestään. Viimeiselle 17km otin nyt suhteessa enemmän juomaa, sillä aurinko porotti reippaasti. Silti juoma riitti taas nippa-nappa.

           1.kierros kesti 7h17min. Tunne oli erittäin kevyt, mutta kello kertoi, että olisi voinut mennä vartin pidempäänkin. Arvatenkin tuosta kierrosajastani oli seuraajat saaneet vettä myllyyn (hah,hah). Moni kyseli miten kierros meni. Valitettavasti minulla ei ollut kierroksesta mitään erityistä kerrottavaa, sillä en oikeastaan ajatellut mitään. Sen sijaan ensimmäisellä kierroksella käyttämäni paita hankasi selkään ja sitä piti ensin teipata, mutta kun teipit ei pysyny niin sitten rasvasin hiertymä kohdan. Ensimmäisen huollon otin rauhassa. Huoltoon meni 27min. Sisältäen luxus wc-käynnin sisällä.

           Kenkänä Hoka One One ATR Challenger 5. 

                2.kierros



            Toinen kierros alkoi siis ajassa 7h44min. Kierros oli nyt liki kilsan pidempi ja huolto oli siksi huolellinen, että olin edellisen vuoden väliaikaani perässä 17 minuuttia. Pienet tsemppihuudot taisin kajauttaa ilmoille lähtiessäni ja itseäni herätellen/tsempaten. Toisen kierroksen alussa "Mehtä-Make" juoksi kanssani perhereitin kääntöpaikkaan asti. Jälestäpäin tarkistin gps-seurannasta, että Pasi Koskinen tuli vain kaksi minuuttia meidän menon jälkeen Vinnurvajärvenpään pitkoksille. Lähellä oli siis kohtaaminen.

            2.kierros. 1.huolto. Jälleen sama moodi kuin eka kiekalla. Menin vain hiljalleen polkua pitki kuin pään tyhjentämä metsän asukki. Vähän ehkä tylsääkin. Ja jälleen ensimmäinen huolto tuli jotenkin nopeasti. Kun kaikki sujuu, on tarinakin vähän valju? Takana 74km ja aikaa 10h5min. Olin edellisen vuoden aikaani 15 minuuttia perässä. Kierrosten välisen huollon jälkeen jalkojen käyntiin saaminen tuppas viemään aina tämän ekan 17km pätkän.

            Välillä kävin tajuissani horrokseltani, jolloin huomasin aina miten helpolta eteneminen tuntui. Matkaakin oli toki edelleenkin melkoisesti jäljellä. Iltahämärä alkoi laskeutumaan, mutta vielä näki. Olin juossut noin 86 kilometriä, kun havahduin isoon ääneen. Hirvilauma? Mikä oli tuo kumea törähdys hiljalleen laskeutuvan auringon alla? Yskin itsekin, jotta mahdolliset hirvilaumat osaa väistyä. Mutta pian alkoikin kuulua myös kannustus huutoja! Kuka oli tullut Vähä-Juurikkaan asti kannustamaan? No Isoniemen Villehän se! Olipa kiva piristys.

             Iso-Juurikan tiellä kaivoin otsalampun repusta. Samalla listiessäni muutaman hirvikärpäsen, joita oli kyllä ihan kiitettävästi. Matka jatkui edelleen varovaisesti edeten, sillä en halunut kaatua, sillä jokainen kaatuminen olisi mahdollinen riski jollekkin suoritusta haittaavalle tekijälle. Kaaduin koko kisassa kerran. 34km kohdalla mättäikköön.

              2.kierros. 2.huolto. Takana nyt 97km ja 14h7min. Nyt olin jo edellisen vuoden aikaani 6 minuuttia edellä. Olin tullut tämän toisen kierroksen takaosan nyt 21 minuuttia edellisvuotta nopeammin. Paljon helpommalta se tuntuikin. Ensimmäisen kierroksen aika (7:17) ei harmittanut enää niin paljoa, sillä se kuulosti vähän liian kovalta, vaikka helpolta tuntuikin. Tässä vaiheessa aloin olla varma, että nyt juostaan maaliin, jos ei mitään tapaturmaa satu.

              Kierroksen loppupuolella sain kuunnella kurkikonsertin ja nähdä lisää lukuisista metsälintu parvista. Syksyn ensimmäiset riekotkin näin. Oikeastaan ainoa asia mitä mietin toisen kiekan vimpalla 17km osuudella oli, että kunhan vain pystyssä pysyn niin se riittää. Ehtii sitten juosta enemmän kun taas päivän valoa tulee.

               2.kierros kesti 9h26min. Takana nyt 114km ja 17h10min. Olin edellä viime vuoden aikaani 29 minuuttia. Tavoite/ajatus oli toisen kierroksen kestolle 10 tuntia. (Koko kisaan ajatus 8h-10h-12h = 30h). Oli kyllä hyvä ja sopiva kierros. Eikä edelleenkään ongelmia. Jos jotain haluaa kaivaa niin juomat alkoi tökkiä. Sen sijaan selän vahva tummelirasva kerros riitti suojaamaan selänihoa ja seuraavat paidat oli muutenkin iho ystävällisempiä. Huoltoon meni 37 minuuttia, sillä pesin jalat hiekasta ym. irtoliasta, jotta hankautuminen minimoituisi. Pesin myös hampaat pikaisesti.

              Kenkinä edelleen Hoka One One ATR Challenger 5.Viimeiselle kierrokselle kuitenkin Hoka One One Speedgoat 2.

                3.kierros



              Päätin yhä enemmän juosta aina sen verran kuin hyvältä tuntui. Kello hälytteli edelleen 10 minuutin välein, lähinnä siksi, että juoma -ja energianotto rytmiä tulisi huolehdittua. Olo oli hyvä ja jopa innostunut. En uskonut pääseväni näin hyvässä hapessa viimeiselle kierrokselle. Jälleen väli 6-17km oli tosi hankala kierroshuollon aiheuttaman jalkojen kangistumisen vuoksi.

              3.kierrokseen eka huoltoon tulin ajassa 20:53. Matkaa takana 131km. Makkaran söin silläkin tauolla ja koko kisan pelannut huoltopaikkojen huoltohenkilöiden avuliaisuus ja mukana eläminen oli huippu luokkaa. Jatkoin matkaa hyvillä mielin, sillä jotenkin uskoin, että pääsen vielä takaisin juoksuun kiinni. Ja niinhän siinä kävi. Ei se vauhti nyt enää edes hyttyisiä huimannut, saati hirvikärpäsiä, mutta olo oli taas energisempi. Jotenkin nuo huolloissa käynnit reitin varrella aina voimaannutti ja ne oli sopivan lyhkäsiä 3-5 minsan käyntejä.

             Vihdoin laskeuduin kolmatta kertaa kohti Vähä-Juurikan pientä suota, joka on reitillämme merkki haasteellisen taka-osuuden päättymisestä. Samalla alkoi pieni flow-vaihe. Piti kuitenkin muistuttaa itseä, ettei passaa vielä liian jämäkkää kiriä aloittaa. Horrosvaihe oli kuitenkin poissa ja olin innostunut. Uskomaton fiilis ja kolmas kierros. Voimien jako meni käsittämättömästi aivan nappiin. Piti vain keskittyä, ettei telois ihtiänsä. Olin myös iloinen, että Pasi Koskinen oli niin ikään lähtenyt viimeiselle kierokselle ja Sami Maunonen päässyt kaksi kokonaista kierrosta ultradebyytissään. Upea suoritus, Sami!

              Iso-Juurikkajärven pohjoispenkalta on noin 19km maaliin. Siitä oli reilun 2km aika sitkeä polkupätkä (ainakin pitkään juostuilla jaloilla) kisan viimeiseen, 154km huoltoon! Aikaa oli silloin mittarissa 25h28min. Yli vuorokausi takana sydänmaan koko reitillä. Tuohon kohtaan sattui kunnon vesikuuro. Latasin lötköpulloihin neljää eri juomamakua. Dexal, elektrolyyttitabulla virkistetty vesi, vesi ja citicola. Halusin pelata viimeisen 17km pätkän varman päälle. Ja makkara huollossa. Siitähän tuli ihan vakio, mitä pidemmälle kisa meni.

             Lähdin huollosta edelleen hyvällä jalalla. Tunnelma oli hieno, mutta hiljalleen seestymään päin. Yläkroppakin alkoi olla aika piesty. Kokeilkaapa vaikka heilutella käsiä kevyesti vajaa 29 tuntia putkeen. Ultrajuoksussa on asioita, joita ei heti osaa ajatella siihen liittyväksi. Tuossa yksi sellainen.

            15km ennen maalia täytyi tehdä pieni lahjoitus luontoon. Kisan ainoan kerran. Sitten Pesäneva viimeisen kerran tälle kertaa. Vähän siinäkin innostuin juoksua ottamaan. Lahnajärventiellä oli jo väkeä vastassa. Kiitos tässä kohtaa kaikille kannustaneille! Juoksu jatkui ja tasainen loppukiri oli käynnissä. Pystyin juoksemaan parhaillaan noin 400-500m putkeen. Se oli minun kestävyydelle hyvä sadan mailin toisella puolen.

             9km ennen maalia olkapää kävi horjahduksessa pois paikoiltaan. Koskaan ei olla maalissa ennen kuin ollaan maalissa. Minulle tyypillisesti tuossa hummatuksessa taju meinasi lähtiä. Vähän aikaa siinä keräilin ja kävelin sen jälkeen ja olin iloinen, ettei käynyt pahasti.

             Reilu kuusi kilometriä ennen maalia näin kaksi näkyä perätysten. Ensimmäinen näky oli velipoika oranssissa raivauskypärässään. Totuus kaunis nuori pihlaja. Toinen näky kaunis blondi vienosti kylki minuun päin. Totuus katkennut, hieman kelottunut puu, jossa puun sälöt olivat hiuksia. Selvästi aloin olla valmis jo maaliin tuloon?

             Kolme kilsaa ennen maalia alkoi tulla 26km kisaajia vastaan. Se piristi. Oli mukava tsemppailla puolin ja toisin. Olo oli vähän epätodellinen. Osin senkin vuoksi, että olin valvonut jo pelkästään kisassa yli 28 tuntia. Vielä pari kilsaa maaliin. Miksi ei tunnu mitään erikoista? Näin pitkissä juoksuissa asiat ehtii käydä läpi jo matkalla. Loppukiriin sain kuitenkin itseni tsempattua. Tuntui hyvältä tulla maaliin neljän keskeytykseen päättyneen sadan mailin kisan jälkeen. Aika oli 28h41min. Sekunteja ei tässä tarvita. Hyvä kun minuutit muistaa.

            Jäin reittiennätyksestä vain 1h27min. Olen otettu, että pääsin noinkin lähelle Leppälän Mikan aikaa - ja ylipäänsä maaliin. Omana maksimina pidin 30h aikaa, joten tämähän meni kuin elokuvissa, satumaisen onnelinen loppu muutoinkin varsin vaivattomalle retkihölkälle. Viimeisen kierroksen aika 10h54min oli kaiken lisäksi yli tunnin nopeampi kuin oli tavoite.

            Kisan jälkeen vähän keräilin hetken ja sitten syönnin ja pesujen jälkeen fiilistelin tuttujen kanssa. Tapahtuman hauskimman letkautuksen esitti vähemmän yllättäen Jyrki Leskelä, kun kerroin siinä juttuköörissä joskus mietineeni mistä tunnen kenetkin, kun on niin paljon tuttuja, jotka moikkaa. Jyrki: "Sehän tapaa mennä niin, että kaikki tuntee apinan, mutta apina ei ketään".

            Kisan jälkeen juttelimme myös hieman asiallisemmin. Eskelisen Jaakko näki, että sadalla maililla ekan ja toisen puolikkan välinen aikaero tulisi olla maksimissaan tunti. Nyt kierrosajat itselläni oli 7:17 - 9:26 - 10:54. Eka puolikas noin 12h 10min ja toinen 16h 31min. Itse näkisin, että minulta puuttuu kestävyyttä, mitä sadalla maililla tarvittaisiin, jotta pääsisi tuollaiseen, maksimissaan tunnin eroon/puolikas. En tiedä saisinko, jos väkisellä hiljentäisin alkua. Itse koen, että kunto ei vain riitä vielä tasapainoisempaan suoritukseen, enkä tiedä tuleeko se koskaan riittämään. Nykyinen noin 5000km vuosi juoksumäärä täytyisi nostaa johonkin 6000-7000km väliin ja ehjänäkin on hyvä olla. Epäilen, ettei tule nostettua. On muutakin elämää - ja hyvä niin. Edetään steppi-stepiltä. 

            Nyt on aika nauttia hetki tästä. Maalissa taisin lupailla kahden viikon juoksutaukoa. Katsotaan. Viikon ainakin lupaan.. tai ehkä vain onnittelen Pasi Koskista upeasta finisher -juoksusta! Onnittelut!

            Kisasta ei jäänyt isompia jälkiä. Oikean jalan IV varpaan kynsi sai päällensä komean rakkulan. Ei muita ihorikkoja jaloissa. Maltillista jalkapöytä turvotusta. Aika tavanomaista pitkänjuoksun jäämistöä. Lihaksiin noin kevyt meno ei juurikaan ottanut. Lihasten puolesta pystyisi juoksemaan kyllä, mutta nivelet ja jänteet kaipaa lepoa eniten - ja sitä ne nyt saa. Kiitos kaikille mukana elänneille! Ja kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille. Olemme kaikki voittajia, myös ensi vuonna mukaan aikovat.



Kaiken oleellisen löydät TÄÄLTÄ
Kilpasarjojen tulokset TÄÄLTÄ

Onni Vähäaho, Nivalassa 18.8.2019

torstai 15. elokuuta 2019

sunnuntai 11. elokuuta 2019

TJ5 Super PEP 171km PUF -MATKAAN, OSA 4.

               Kisaa odottaa aina pitkään. Silti se tulee aina hieman nopeasti lopulta eteen. Hieman kevytmielisen kuuloista, kun kerron vasta eilen vähän miettineeni, millaisia viime päivien lenkkejä voisin tehdä. No ok, viime viikon reipas lenkki mökkiviikolla oli suunnitteella, mutta muuta täsmällisempää ajatusta ei viime viikollekaan ollut. Kunhan juoksentelen ja tunnustelen jalkojeni tilaa.

               Sama varusteiden kanssa. Kisa tulee lopulta nopeasti. 171km mittaisella matkalla on väliä sukilla, aluhousuilla, paidalla, housuilla, kengillä... ehkei lakilla välttämättä, kunhan tarvittaessa jokin suojaa päätä.. tai ehkä ajatuksen oisikin hyvä mennä vähän sekaisin, jotta pääsee perille?

              Minulla on paljon hyviä kenkiä. Kaikki ne ovat Hokia, ne hyvät. Sain eilen Speedgoat 3:t. Tuntuvat pahuksen hyviltä, mutta aikaisempien kokemuksien mukaan viikko on liian lyhyt aika ajaa kenkää sisään. Lenkit vähenevät. Pitäisi päättää millä parilla lähden liikkeelle. ATR Challenger 5 on vahvin vaihtoehto. Torrent kilpailija. Torrentissa on etuna keveys ja 171km matkan otteen ollessa kovin löysän, ei vaimennukset ole niin isossa roolissa likimainkaan kuin juostaisiin yhtä kiekkaa. Suoperäinen maasto. Toki joitain kivikko pätkiä. Ehkä pitää tänään laittaa Torrent jalkaan ja makustella vielä. Speedgoat 2 on hyvä vaihto kenkä, samoin ATR Challenger 3. Molemmat viimeksi mainitut ovat puolta numeroa normaalia isompia ja siksi matkan edetessä, sekä jalan todennäköisesti hieman turvotessa hyviä vaihtoehtoja. Luulen, että vaihtoehdot kisakenkä trioksi on A) Challenger 5 - Speedgoat 2 - Challenger 3... B) Torrent - Challenger 5 - Speedgoat 2.. tai jokin combo noista. Katsotaan. Tämä on kirurgin tarkkaa hommaa.

               Fyysisesti ei hirveitä ole voinut tehdä viime päivinä, vaikka kutina hienoisesta nousukunnosta on olemassa. Sen sijaan mentaalipuolella olen alkanut valmistautumaan matkaan. Minun ei tarvi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että matka jatkuu. Aikaa on, eikä minulla ole kiirettä. Tosin en koe, että kiirettä olisi ollut aikaisemminkaan, mutta luotto omaan yhä parempaan jaksamiseen on kasvanut vuosi-vuodelta. Viime vuonna meni paremmantuntuisesti kuin edellisenä. Uskon trendin jatkuvan. Kuten 1500m juoksussa. Toiseksi viimeinen kierros on kuoleman kierros. Toinen kierros täytyy saada menemään helpommin.

               En ajattele oikeastikaan mitään aikaa, vain maaliin pääsyä. Silti mentaalipuolelle tekee hyvää tietää, että esim. 30 tunnin suoritukseen riittää 10:30min/km vauhti. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, 171km ei ole Iso-Sydänmaanreitillä matematiikkaa, mutta kaukana ei olla ideaalissa tapauksessa pyöreästi 8-10-12h toteumasta. Pyöreästi jo siksi, että 15-25min menee kierrosten välisissä huolloissa normaalisti. 10min on jo aika nopsa.

              Leppälän Mika juoksi viime vuonna 7:13h + 8:43h + 10:48h.  Eli hieman pyöristäen 7-9-11h. Näen rehellisesti, että meidän välinen ero onkin noin kolme tuntia, kun puhutaan kolmesta kiekasta. Aina pitää jättää tilaa myös kehitykselle, enkä todellakaan sido itseäni mihinkään aikatauluun, mutta onnistunutta suoritusta kuvaa mielestäni hyvin tuo, jos kierrosajat ei tipu juuri kahta tuntia enempää verraten edelliseen. On kyse voimien jaosta, sekä fyysisesten, että psyykkisten.

             Olen mielestäni fyysisesti ja psyykkisesti valmis koitokseen. Katsotaan taas mihin se riittää. Täytyy vain toivoa, että pysyisi nämä loputkin päivät terveenä. Jalkojeni iho on historiankin takia heikoin paikkani. Oon koittanu rytmittää ihonhoitoakin. Hyväähän siitä ei saa, mutta täytyy toivoa, että iho kestäisi edes välttävästi. Välttävä on kova tavoite minun iholle näin pitkissä. Nukkuakin voisi yrittää edes jonkun yön hyvin ennen skabaa. Toki vähilläkin pärjää, jos pää toimii 4-10 asteikolla 8-10 välillä.    


              Tapahtumassa nähdään! Lämpimästi tervetuloa!


Onni Vähäaho, Nivalassa 11.8.2019

keskiviikko 7. elokuuta 2019

ELÄMÄN ERI PINNAT



                 Osin pilvinen päivä on kääntymässä iltaa kohden. Pilvet alkavat väistyä, sää selkenee. Ei ole satanut aikoihin, silti voin tuntea lahkeiden kastuvat. Kesä on edennyt ehtoopuolelle. Jaakko on nakannut oman kivensä veteen. Ehkä tuo sanonta pitää pintansa vielä osin etenkin yölämpötilojen puolesta. Ja voitanee puhua enempi "Jaakon päivien tietämillä" kuin tarkalleen.

                 Metsässä alkaa jo otsavalo näyttää selkeästi päivän valoa paremmin. Jätänkin sen jo tällä metsäisellä polkuosuudella päälle. Metsä on tyynen hiljainen ja omakin askel on lähes äänetön. Soljun polun uumassa eteenpäin kasteen täyttämien varpujen välillä kastellessa lahkeitani. Sormillakin on hiukan kylmä. Onkin vain muutama aste lämmintä.

                 Juostuani aikani päivän kääntyessä yönselkään, tulen Pesänevan laidalle. Jatkan totutusti kohti suon toista laitaa. Yhtäkkiä hätkähdän - ja niin hätkähtää Kanahaukkakin, joka ei ilmeisesti osannut minua odottaa. Haukka nousee vaivaismännystä lentoon, tehden lentoon lähdettyään jonkusen ihmettelykaarroksen suon yllä ennen kuin lensi matkoihinsa. Harvinainen hetki. Jonkun kerran olen pöllön ja pienemmän haukan nähnyt, mutta Kanahaukka oli yllättävä että vaikuttava näky.

                 Juoksen vielä pari tuntia. Lopulta painan kellon pysähdyksiin ja poistun luonnosta lämpömittarin näyttäessä nollaa. Juoksu kulki kivasti, vaikka lenkki oli hyvin erilainen, jo pimeyden vuoksi.

                 Päivät kuluvat nopeasti ja pian huomaan muistelevani tuota edellistä istuessani laiturilla kauniina mökkiloma päivänä. Vaimoni aina valloittava näky tekee ajatuskontrastista satumaisen. Todellisuus hämärtyy. Hieman alempaa vedestä kuulen lasteni pyytävän minuakin uimaan. Pian olen vedessä ja jo viiden minuutin päästä saunassa. Kaikki tämä tajunnanvirtana, vailla mitään etukäteisajatusta. Elämä todella taas vei, mutta todella hyvällä tavalla.

                 Parisen vuotta sitten ala-asteikäinen lapsi jäi Nivalassa pappansa ajaman traktorin alle. Joitakin päiviä sitten kuulimme Mona-Liisa Nousiaisen kuolleen vakavan sairauden johdosta vain 36 -vuotiaana. Jossakin uskonnossa ajatellaan kuoleman olevan Jumalan tahdon. Tuskin ilkeämmin voisi kukaan kenenkään elämän tahtovan päättyä. Uskoa saa joka haluaa. Se on henkilökohtaista. Raaka on karman käsi, sanon minä. Liian raaka.

                 Olen nähnyt monenlaisia elämän loppuja 20-vuotisella ammattiurallani. Voin helposti nähdä olleeni itse onnekas ollessani vielä 45 -vuotiaana ainakin tietääkseni terve. Ja voin edelleen tehdä ja harrastaa mitä haluan. Minulla on hyvä perhe ympärilläni tuomassa elämälleni sisältöä ja merkitystä, sekä ulottuvuutta. Onhan perheessäni myös kaksi naista.

                 Yhdeksän päivän päästä olen näihin aikoihin taas suuntaamassa kohti Pesänevaa. Tuskin siellä haukkaa on sillä kertaa, mutta suo osaa aina jollain tavalla ottaa kulkijansa vastaan. Innolla odotan Super PEP 2019 tapahtumaa, josta kattava AIKATAULU TÄSSÄ. 


Onni Vähäaho, 7.8.2019, Markojärvi

perjantai 2. elokuuta 2019

SUPER PEP 2019 OHJELMAA

              

TO 8.8. Päättyy 57km ja 171km ilmoittautuminen. Kyseisille matkoille aikovien kannattaa siis hoitaa ilmoittautuminen pikimmin. ILMOTTAUDU TÄSTÄ.

PE 9.8. Tilataan GPS -pallukkaseurannat. Pallukkaseurannan saa kaikki 57km ja 171km osallistujat, sekä kaikki 8.8. mennessä 26km matkalle ilmoittautuneet.  57km väliaika starttilista julkaistaan facebookissa.
 
TO  15.8.  Numeroiden haku  Klo.17-19 kisakeskus Pyssyhovi, Pyssymäki.


1. kisapäivä, Perjantai 16.8. 

Klo.7.30 alkaen 171km numeroiden gps-laitteiden haku Pyssyhovi, Pyssymäki.
Klo.9.00 Suomen pisimmän polkujuoksun (171km) startti.
Klo.17-19  Numeroiden haku kisakeskus Pyssyhovi, Pyssymäki.
klo.20.00 171km matkan toiselle kierrokselle lähtö sulkeutuu.
Klo.20-21  Polkujuoksun huippuluento. Mikael ja Sari Heerman. Aihe: Barkley Maraton.
                   Ilmainen luento. Luentoa ei saa videoida.
                   Kannattaa siis tulla paikan päälle.

2. kisapäivä, Lauantai 17.8.

Klo.6.00 alkaen 57km numeroiden gps-laitteiden haku Pyssyhovi, Pyssymäki.
Klo.7.00-10.00  57km väliaikalähdöt. (Starttilista julkaistaan 9.8.).
klo.8.00  171km matkan kolmannelle kierrokselle lähtö sulkeutuu.
Klo.10.00   Viimeinen 57km matkalainen starttaa

Klo.11.30   Ilmoittautuminen paikan päällä aukeaa. Ilmoittautuminen päättyy
                   30min ennen kunkin matkan starttia. Ilmottaudu ajoissa.
Klo.11.30      Hoka One One -kenkäesittely, Ismo Eskelinen
                      Urheilupiste Anttila paikalla
                      Kioskimyyntiä, FC 92
Klo.12.00      Jaetaan gps -laitteet 26km matkalle ennakkoon ilmoittauneille.
Klo 13-16.30  Junior Extreme puuharata. 4h yhdistys. Paikalla mm. poni!
Klo 13.00       26km yhteislähtö ja 7km hupisarjan lähtö
Klo 14.30       12km yhteislähtö
Klo 14.45       5km nuoret yhteislähtö

* Kaikki osallistujat saavat mitalin heti suorituksen jälkeen. 171km matkalaiset
Finisher lippiksen

Klo 17.30 Kaikkien sarjojen kolme parasta palkitaan
palkintojenjako seremoniassa. Palkinnot jakaa Miika Tenhunen.



Klo 21.00 171km kisan maaliintulo sulkeutuu.


TERVETULOA OSALLISTUMAAN TAI MUUTEN VAIN VIIHTYMÄÄN!!!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - OSA 4

                       HEINÄKUU 2019



              Taisin harjoitella heinäkuussa enemmän kuin koskaan. Ainakin ajallisesti. 80,5h on kuntoilijalle mielestäni iso määrä. Samalla säilyi sivilisääty ja yhteys perheeseen. Pääkin tuntuu ihan jaksavalta. Jalat on kyllä väsyneet. Johan se jossain pitää tuntuakin?

              Nyt on reilu 15 vuorokautta Super PEP 2019 tapahtuman 171km starttiin. Tänään tein viimeisen yli 30km lenkin. En ole hirviän tarkkaan miettiny kisaan lähestymistä, mutta voi olla, etten juokse enää edes yli 20km lenkkejä ennen pufia. Nyt on aika antaa treenin upota - lihasten palautua.

              Perjantaina käyn tutustuun Kaustisten kehuttuihin mäkiin. Tarkoitus hiimailla siellä varsin kevyesti. Ehkä ensi viikollla yksi tiukempi mäkijuoksu. Ehkä 2x10min mäkeen tms. Täytyy kattoo. Nyt mennään palautumisen ehdoilla. Ei vihti pilata vahingossa hyvin mennyttä kesää. Kutina, että oon semmosessa kunnossa, missä en oo ennen ollutkaan. Nähtäväksi jää, riittääkö se vieläkään, mutta taas on semmonen kutina, että USKO on palannut MAALIIN PÄÄSYYN. Tänään huomasin miettiväni lenkillä sitä otetta ja tunnetta mitä pitää painottaa. Aina kai sitä on parhaansa tehnyt, mutta aina on vara kehittyä - kaikella tapaa.


                             HEINÄKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             80,5h                   426,5h
Juoksu                    548,9km              2685,5km
Hiihto                           0km                 487,1km
Lumikenkäily                0km                 178,5km
Kävely                      45,2km                147,7km
Pyöräily                  114,6km                 388,7km

Nousumetrit             6238m                  38 735m


             Eipä tässä tämän kummempia. Tänään tuli tosiaankin reilumpi liikuntapäivä - ja taas vähä vahingossa. Juoksua poluilla 44,2km ja Pyörää 14,6km. 5h28min.


                Super PEP 2019 ilmoittautuminen 57km ja 171km matkoille päättyy 8.8.2019. Samoin pääsee vielä halvemmalla mukaan esim. 26km ja 12km matkoille.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.7.2019

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - OSA.3

        Ultrajuoksu on ja ei ole yksinkertaista. Parhaimmillaan simppeliä, mutta pahimmillaan melkoista solmujen setvimistä. Osa lukijoista on saattanut saada solmuista pientä esimakua ja jotkut yltäkyllin. 

        Ultrajuoksua harrastavat haluavat kokea juoksun avulla erilaisia asioita, oppia itsestään, omista voimavaroistaan - ennen kaikkea henkisistä. Ultrajuoksut ovat tavallisten harjoituslenkkejen ulkopuolella aina jollain tavalla suorittamista. Ylipitkät lenkit vaativat palautua normi kympin-parin lenkkejä selvästi enemmän, vaikka menisi kävelten. Lihakset jäykistyy, jumiutuu ja nivelet joutuvat ylipitkissä melkoiseen rasitukseen. 


       Ultrajuoksun harrastaminen on hankala taiteenlaji pysyä kuosissa. Äärimmäisen koviin suorituksiin valmistautuessa on liki pakko reenata yli normejen, jotta kroppa ja mieli tottuisivat epänormaaleihin suorituksiin. Suomen pisin polkujuoksu on yksi Suomen hankalimmista kisoista päästä maaliin. Voi olla eri mieltäkin. 


          Olen itse saanut tehtyä viimeisen kuukauden aikana paljon pitkiä lenkkejä. Yli 50km lenkkejä, yli 35km lenkkejä ja yli 3 tunnin lenkkejä, ja nimenomaan kisareitillä. Ja tottakai se näkyy myös jonkunlaisena harjoitusrasitteena, käyttääkseni hienoa nimitystä kankeudelle/jumille. Olen jälleen kerran totuttanut itseäni kestämään puf171km kisan. Kisan, jota en ole kahdella ensimmäisellä kerralla kestänyt. 


        Ultrajuoksun suoritus on kaikkea muuta kuin matematiikkaa. Vähemmän ylipitkiä kokeilleilla voi olla kenties hankala ymmärtää mikä kolmessa kierroksessa on niin vaikeaa, esimerkiksi kahteen verrattuna. Kolme ei ole 2+1. Ei tässä. Mikään seuraava kierros ei ole kuin edellinen. Mistä kaikesta syystä se viimeinen kierros voikin jäädä tekemättä on melkoinen hypoteesi, joka saa haromaan kulkijan otsaa. 


          Puhuttaessa Iso-Sydänmaan reitistä, usein unohtuu, että se yksikin kierros on kaikkea muuta kuin itsestään selvyys. mm. Puf171km kisahistorian ainoa finisher on haettu yhden kierroksen kisassa reitiltä pois keskeyttäneenä yhtenä vuonna. 


          Harrastamassani lajissa on toki niitä, jotka normipäivänä kiertävät Iso-Sydänmaan reitin kolme kertaa. Nimilista on yllättävänkin pitkä. Mutta luulen, että heistä jokainen yllättyisi siitä, miten paljon kolme kierrosta vaatii. Maaliin pääsy ei ole varmastikaan vain yksi muiden sadan mailin kisojen joukossa. Uskoisin. 


          Olen jälleen toiveikas. 26 päivää starttiin. Suurin työ alkaa olla takana. Kuten vaimoni sanoi: -"Ei se sinun kuntosi enää tuosta kummene, vaikka jo alkaisit löysäämään" Viisasta pohdintaa minusta. Kyllä se kunto mikä nyt on, on aika lailla tässä. Pientä viilausta ajankuluksi, mutta isossa kuvassa täytyy vain varmistaa, että on perjantaina, 16.päivä elokuuta kello 9 valmiina aloittamaan elämäni juoksun. 




Kolme viimeisintä viikkoa

Vko 27  Juoksua 105,3km, Harjoittelutunteja 19h, Nousumetrejä 2231m+
Vko 28  Juoksua 163,2km, Harjoittelutunteja 18h, Nousumetrejä 1783m+
Vko 29  Juoksua   95,0km, Harjoittelutunteja 14h, Nousumetrejä 824m+


Onni Vähäaho, Nivalassa 21.7.2019

perjantai 12. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - PUF 171KM - OSA.2

               Kun on yrittänyt kaksi vuotta päästä sadan mailin kisan maaliin omalla tyylillä on pakko mennä peilin eteen. Tosin sen edessä seisominen ei pidemmän päälle kovinkaan kiinnosta allekirjoittanutta. Joka tapauksessa lähestymistapani on nyt täysin eri kuin aikaisemmin. Olen lopettanut kaiken hys-hys-hyssyttämisen ja alkanut juoksemaan. En mitenkään yltiöpäisesti, mutta oikein, en laahustamaan jotain yli-ylikevyttä. Oikeastaan perusjuoksu on ultrajuoksijan reipasta ja kisassa sitten se löysä meno tuntuu kovin helpolta - näin haluan uskoa.

               Tapasin vanhan valmentajagurun tässä muutama päivä takaperin kaupassa. Valmentajaguru tuumasi, ettei ole pitkään aikaan minua nähnyt. Kerroinkin olevani paljon tuolla metsissä, enkä juurikaan sivilisaatiossa. Sitten guru heitti kysymyksen, joka sai minut hymyilemään hämmennyksestä. -"Montako mehtäpäivää sinulla tulee vuoteen". Enpä oo laskenu... "mehtäpäivää?". Tuo on kyllä hyvä että hauska. Montako päivää vuodesta olet metsässä? Pitäiskö alkaa laskeen? Ja montako tuntia pitää olla mehtässä, että se on mehtäpäivä? Ehkä pitää soittaa gurulle ja pyytää savusaunailtaa. Joskus on tullu istuttua siellä.

                Olen juossut paljon sellaista välivauhtia. Ei aivan kevyttä, mutta ei oikein reipastakaan. Justiinsa sitä, mistä aina varotellaan. Kuunnellassani vanhaa valmentaja gurua, hän totesi, että juoksijat menee pilalle, kun laahaavat maantiellä askeltaan, mutta metsässä ja poluilla joutuu pyöräyttään jalan takaa oikeaoppisesti ja juoksu on silloin juoksua - ei jalkojen laahausta. Hitsi, asiaa. Askeleen kuuluu kulkea oikein. Tehoja voi säätää, mutta ei kannata antaa jalkojensa halvaantua, laahauttaa. Välivauhdissa jalan normaali askeleentuonti on luonnollisemmillaan.

                Mustavalkoista tämä ei ole, sillä olen ollut aika tukossa tästä välimallin juoksusta ja olen kadottanut sen vähäisenkin vauhdin. Pitäis lähiaikoina koittaa löytää rako, jolloin sitä koittaisin vähän härnätä/kaivella esiin. Niinpä lanseerasikin vauhtileikittelyn "vauhdittomuuden vaihteluksi". Pohjalla seisoo kuitenkin aina päämäärä ja totuuden siemen. Olen matkalla 100 mailin kisaan. Ei siellä kuulkaa minun tasollani vauhtia tarvita. Kestävyyttä kylläkin, ja sitä oon koittanu parantaa juoksemalla enempi pitkiä lenkkejä. Myös väsyneenä, ja välillä myös sitä edes helppoa reipasta. Kello on tykännyt, mutta karmean kankealta on tuntunut.

                Vaikka oon kirjoittanut vähän "hällä-väliä" asenteella niin oon oikeasti tosissani yrittämässä taas. Kyllä minä maaliin haluan! Tulen olemaan erittäin motivoitunut kiertämään sen kolme kierrosta. On vain tultava välillä estraadille eri kulmasta, jos on kaksi vuotta tossu haukannut tyhjää. Tapasin menneenä sunnuntaina kaksi Suomen hiihdon kovaa Haapajärven nuorta miestä. Kävimme hölkkään ja käveleen Haapajärven Pitkälläkankaalla ns. "kärsimyspolulla", jossa aikanaan kovia harjoituksia teki mm. Helena Takalo ja Mika Myllylä. Pojilla ei ole koskaan ollut valmentajaa. Se vähän yllätti. Mutta toisaalta pojat on hyvin kehittyneet ja taitavat tuntea kroppansa, sen verran kovaa on ollut meno. Nuorempi heistä, Anssi "Moose" Koirikivi omistaa Iso-sydänmaanreitin perhereitin reittiennätyksen ns. "pulpetilta", 10,5km @3:47min/km. Saa kokeilla! 


                Tämä viikko alkoi väkevällä otteella. Tässä tämän viikon antia...



Ma:  Vapaa töistä.

         Aamu. Tiellä 25km kevyttä @5:27min/km (keskisyke 121) nousumetrit 62

          Ilta: Taunonmäellä 5,1km. Kevyehkö mäki. @13:59min/km (keskisyke 138) nousumetrit 760

Ti:    Yöksi menopäivä

         Pyörällä pyssyyn 7,5km  nousumetrit 61
         PEP 26km kohtuu kevyesti @6:25min/km (keskisyke 128) nousumetrit 115
         Pyörällä pyssystä 7,5km nousumetrit 13

Ke    Yövuorojen välinen päivä

         "Vauhdittomuuden vaihtelu" 16,0km, @5:10min/km (keskisyke 134) nousumetrit 62
           (reippaat osuudet mukavuusalueella. Kilsat 4:20-4:40min/km väliin, osin teknisillä poluilla)

To      Yövuorojen päättymisen päivä

          Takalenkki (36,2km) I-SR2014 reitillä. 4h18min48sek. 36,2km
          perushölkkää 10min välein kävelypätkä. @7:09min/km
          (keskisyke 131).

          Jalka viikon ohjelmasta väsynyt. Kunnon kaatumiset kertaa viisi.
          Polku on todella kuiva. Takaosa on tekninen, mutta jalkoihin
         saatu lisävoima auttaa. Juoksu etenee, ei jää asumaan aloilleen.

        Aika on iteasiassa keveistä tehoista huolimatta 9min parempi kuin
         mitä olen koskaan juossut tuota pätkää. Mutta reitti on kuiva, en
          sinällänsä tästä enempää innostu, mutta asiat menevät oikeaan
         suuntaan.




           Semmonen alkuviikko. Juoksua 108,4km ja nousumetrejä 1195. Ehkä tässä päästään ns. moodiin, jossa uskotaan päämäärään. On se tuo 100 mailia poluilla, etenkin Iso-Sydänmaanreitillä aina kova juttu. Senhän onkin läpäissyt vasta yksi ihminen koko maailmassa - Mika Leppälä.




Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2019

tiistai 25. kesäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - PUF 171KM - OSA.1

             Tästä alkakoot loppukesän matkani. Matka Super pep 2019 polkujuoksutapahtuman perusmatkalle, puf 171km:lle. Aikaa starttiin on 7 viikkoa ja muutama päivä päälle. Edellisen, tuloksellisesti epäonnistuneen, haasteen jälkeen olen tehnyt liikunnallisesti lähinnä mitä on juolahtanut mieleen, eikä touhuissani ole ollut juurikaan mitään järkeä ajatellen tulevaa haastettani, puf 171km matkaa. Tosin kroppa on kestänyt monenlaiset hurjastelut ja häröilyt, joten eipä tästä toisaalta välttämättä kauaa kestä päästä ns. "kisakuntoon" taasen.

             Rehellisesti sanottuna juuri nyt en ole siinä kunnossa, että kolme kierrosta olisi mahdollista. Olen ollut mielestäni kaksi kertaa aikaisemmin, niin KK166km:lla 2018 ja 2019, sekä puf171km 2017 ja 2018 läpäisy kunnossa, mutta kertaakaan en ole maaliin asti päässyt. Niinpä päätin nyt lähestyä viidettä 100 mailin polkukisaa aivan eri tavalla. Olen vain tumputtanut aikaisemmin sitä hidasta ja pitkää, mutta nyt olen tarjonnut kropalle tehoja ja pitkääkin, jopa molempia yhdessä. Katsotaan onko tämä jalompi keino juuri minulle.

             Kävin tänään hieronnassa. Mennyt viikko olikin kenties hulluin koko kesänä. Kolmen päivän sisään VK:ta poluilla noin 6:30h yhteensä. Lisäksi liki kolme tuntia ihan lähellä VK-tasoa. Reilu 123kilsaa ja siihen pyöräilyt ja kävelyreissut päälle. Positiivista on, että pystyin eilen (maanantai) tekemään ihan ok reenin 10x1min vedot, minsan palautuksilla. Keskari kuitenkin alle nelosta, vaikka kyllähän tuommonen viikko lihaksistossa tuntui. Mutta jälleen poluilla juostujen VK-tehojen taika ja mahtavuus on siinä, ettei niistä jää sellaista lihasjumia, mitä jää esim. asfaltista. On se nannaa tuo polkujuoksu.

              Tällä viikolla on tarkoitus hieman himmailla viime viikon jätti (lähinnä tehollisesti) viikon jälkeen, jotta jaksaa painaa ensi viikolla hyvän viikon, sillä olen neljä päivää yksin kotona ja pääsen treenaan kaksi kertaa päivässä, sekä lepään muun ajan oman maun mukaan. Luxusta perheelliselle miehelle. Täytyy vähän pohtia miten jakaa erilaisia treenejä noille päiville. Pisin lopuksi jne. Katotaan tuleeko koko lenkki (pep57km) huitastua tuon 4pv jakson lopuksi. Joko sauvakävelten tai juosten. Katsotaan ja tunnustellaan. Paljon mennään edelleen tuntemusten mukaan, mutta rinnalle tulee jo vähän erilaisia harjoitus ajatuksia.

             Yleensä tulen kuntoon aika piankin, joten en sillä tavalla ole huolestunut, ettei tuntuma ole vielä kaksinen. Toisaalta monien lenkkien datat ovat olleet ihan jees, mutta tuntuma ei oo ollu kaksinen. Kutina, että paljon parempaan ois rahkeita, kun sais jalat vaan laulamaan oikiassa soinnussa. Mutta eiköhän se oikea sointu löydy. Ihmettelisin, jos ei.

             Toissapäivänä juoksin 3,5h raivuun jälkeen vain 2h palautuksella etulenkin sellaista mukavaa reipasta. Ei mitään ajanjuoksua, eikä vauhtijuoksun yritystä, mutta ei mitään jarrutteluakaan. Hankala sanoa paljonko jäi varastoon sillä kolme päivää aiemmin juostu liki 7h lenkki ja aamuinen raivuu painoivat siksi paljon jaloissa, että tuollainen maltillisempi reipas tuntui ihan soppelilta tuohon kohtaan. Jotenkin heti alusta asti tuntui, ettei ois ollu sinä päivänä tuoreuttakaan koittaa kovempaa. Aikaa meni 2h24min, joka on toisalta ihan ok, mutta eiköhän tuosta hyvä siivu lähde sitten, kun jalat virkkuu ja tehoja laitetaan lisää. Aina vähä tilanteen mukaan. On muuten pidempään vauhtiharjoitteluun hyvä tuo etulenkki/pep26km. Kunhan ei vedä ihan yli vaan jättää aina vähä varaa.

            Eli tästä nyt ootellaan, että tie veis vain ylöspäin. Täytyy toivoa tietysti, että terveenä pysyis. Täytyy olla kiitollinen, että on saanut olla sitten maaliskuun 2017 flunssan jälkeen terveenä, sekä ehjänä. Vamma peikkokin vaanii kaiken aikaa mukana, eikä tiedä milloin se iskee, siksi kavala on sekin, jos on sairaspeikkokin. Koitetaan pysyä terveinnä ja ehjinä. Kaikille kosolti tsemppiä! Ja jos pohdit vielä ilmoittautumista Super pep 2019 tapahtumaan niin elä suotta vaan tällää nimi listoille! :=)

           Lopuksi video puf 171km matkalle tulevan Sami Maunosen valmistautumisesta Super pep 2019 tapahtuman perusmatkalle. Toivottavasti Samin videot inspiroi sinuakin!

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2019

maanantai 10. kesäkuuta 2019

KESÄN ÄÄRELLÄ

          Kesä. Havahdun. Ensi viikolla on jo Juhannus. Miehenä yllätyin myös kuullessani kesävaate-alennuksien alkavan pian. Helposti voi tulla mielikuva: kesä tuli, kesä meni. Kaikki tapahtuu kuitenkin omassa mielessä. Siellä joko on tilaa tai sitten ei. Otsavaloa tarvii kunnolla vasta Aleksis Kiven päivän jälkeen. Se ei ole kuulkaa vielä hetkeen. Saa tarkastaa. Uteliaisuus on elämäniloa.

           Pidin lepopäivän juoksusta. Ne päivät ovat erilaisia. Aikaa on kosolti. On myös kiva tavata ihmisiä vaikka edes ohi mennen. Sukulaisia, tuttuja ja vaikkapa naapureita. Lepopäivänä ultrajuoksija ikäänkuin laskeutuu laaksoon, omien lajitovereidensa luokse aistimaan oman heimonsa kertomaa. Lomarento naapurini kertoi hauskan tapauksen 90-vuotiaan neiti-ihmisen elämän oivalluksesta. Sisälläni voimistui ajatus miten omalla tajunnanvirralla voi omaan hyvinvointiinsa vaikuttaa. Kuuntelemalla ja kertomalla rikastutaan. Välillä jopa sivilisaatiossa, vaikka luonto tarjoaa kaiken aina vähintään triplana.

         "Satu meni saunaan - laittoi laukun naulaan". Joskus sitä pysähtyy ajattelemaan vanhojenkin sananlaskujen kertomaa. Ehkä se laukku ois kannattanu ensin laittaa naulaan ja mennä vasta sitten saunaan? Se mikä käsitys naisten laukkujen sisällöstä on, ei vastaa sitä ajatusta, jossa saunassa riippuessaan naisen laukun sisältö kestäisi sitä perus kuuttakymppiä lämpöä. Voi mennä kesä vähällä häneksi fazerin sinisen valuessa laukun saumasta. Vai olisiko siinä syy alennusostoksille? Positiivisen kautta. Mitenkäs hiilijalanjälki. Ei lähdetä nyt siihen.

          On 16 päivää siitä, kun karhunkierroksen 111km taival päättyi. 55 kilometriä jäi vajaaksi. Ja nyt mietin voisinko olla jo jotenkin palautunut. Jotenkin tuntuu, että tuskinpa. En ole oikein edes yrittänyt. Vedin viime viikollakin surutta reeniä. Liki 100kilsaa juoksua ja yli 3300 nousumetriä. Toisaalta eilen tuntui palauttavalla lyhyellä lenkillä jalat pitkästä aikaa aika lailla omilta. Tämän päivän lepäilyn jälkeen ajattelin huomenna hieman selvittää missä mennään. Kuten taannoin vlogissa YouTuben puolella kerroin; lopullinen palautuminen alkaa selviämään vasta, kun tarjotaan esim 60min reipasta juoksua. Ja ne tuntemukset nimenomaan. Ei pelkästään data. Aina on tärkeintä omat tuntemukset. Aina.

          Miten sinun kesäsi? Miten näet ajan, onko se lyhyt vai pitkä? Loppuuko kesä käsiin vai onko se mahdollisuuksia täynnä. Reilun kahden kuukauden päästä on jo Super PEP2019 koko perheen polkutapahtuma. Vai vasta kahden kuukauden päästä? Miten se itse kustakin tuntuu. Muistellessani menneitä kesiä ja pep -tapahtumia en voisi unohtaa "Ruokolaisuutta". Suomessa on Ansion ja Eskelisen kaltaisia vauhti ja kestävyyskoneita, mutta on vain yksi Ruokolainen. En voi unohtaa sitä kaurismaisen tanssahtelevaa askelta Sikojärven soisella ja kivenkoloisella rannalla. Se miten askel voi olla kevyt ja taidokas iso-sydänmaan perukoilla on jotain taianomaista. Eikä se ole keltään pois vaan kaikkien yhteinen ilo ja ihmetys.

          Muistetaan nauttia kesästä. Otetaan omaa aikaa, ollaan yhdessä, ollaan yksin, jutellaan lajitovereille ja ollaan välillä hiljaa. Eletään täysillä ja istutaan välillä pienen puron äärellä katsellen miten sinne tipahtanut tuohen pala menee virran mukana. Annetaan kesän viedä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.6.2019

perjantai 31. toukokuuta 2019

TOUKOKUUN ULKOILUT 2019

         Kuukausi oli erilainen. Innostuin "tähtäämään" NUTS Karhunkierroksen 166km suorituskykyäni ylemmäs. En jatkanut vapaata ulkoiluhäröilyäni, jota olin harrastanut tammi-huhtikuun. No, se oli semmonen kuukausi. Polttelee palata päättömään ulkoiluhäröilyyn. Ainakin kaksi päätöntä suunnitelmaa mielessä, joista kumpikaan ei tue puf171km kisaa. Päinvastoin on kovastikin haitaksi ja harjoitteluviikoista pois, mutta entä sitten? Minusta on mukava vain antaa palaa. Tuloksilla ei ole enää minulle väliä. Pääasia, että saa kokea ja kokeilla kaikenlaista. Eli ei siis kannata ainakaan ottaa vaikutteita minun kesä-heinäkuun ulkoiluista. Niissä ei todennäköisesti tule olemaan tippaakaan järkeä. Jännä nähdä miten heikosti sitten aikanaan menee puf171km matkalla. Ehkä jaksan edelleen kaksi kierrosta (hah,hah..). Aika näyttää.



                             TOUKOKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              49h                     283,5h
Juoksu                   353,1km               1759,3km
Hiihto                            0km                 487,1km
Lumikenkäily              0km                 178,5km
Kävely                     10,5km                   35,3km
Pyöräily                 117,4km                 201,5km

Nousumetrit           5518m                  26 425m



        Palatuminen NUTS Karhunkierroksen 111km ja 17h30min suorituksesta on alkanut suotuisasti. Toki, kuten edellisestä kappaleesta pystyi lukemaan niin taitaa kesä mennä palautuessa - eikä reenatessa - niin kuin olisi järkevämpi. Tykkään kuitenkin enempi kokea kuin optimoida. Joten se on go, go -tilanne. Lupaan kuitenkin kirjoitella hullutuksista. Ja kaikki hullutukseni kuitenkin käsittelee kestävyyttä, joten jännä nähdä mitä se tekee kropalle ja kunnolle. Ehkä kaikkein hulluimpia "kisaan lähestymisiä" ei ole vielä kunnolla testattukaan.


        Kaikille terveellistä ja järkevää harjoittelua!

Ps. Huomenna (1.6.2019) päättyy 57km ja 171km halvempi hintaporras Super PEP 2019 -tapahtumaan. Joten hopi, hopi.



Onni Vähäaho, Nivalassa 31.5.2019