REISSUBLOGI kirjoitettu tätä edellisessä kirjoituksessa.
0-10,5km Lähdöstä - Jauholanvaaran päälle
Lähdin suunnitelman mukaan seurakaveri Villen peesiin. Alusta alkaen meno-ote tuntui napsun luonnottoman kevyeltä. Ville kysyikin välillä, että onko sopiva vauhti. Totesinkin, että tosi löysältä tuntuu, mutta ehkä se on vain hyväksi. Mäkrän kova 100 nousumetrin kilsa jo neljännellä kilsalla oli tiedossa. Siinä en huomannut vielä mitään erikoista. Se oli tiedossakin, että siinä syke nousee, mutta se palautui todella nopeasti takaisin jopa lähelle sataa.
Sen sijaan tieltä, talonraunion kohdalta poistuttaessa ja kumpuilevan reilun kolmen kilsan aikana kohti Jauholanvaaraa huomasin ensimmäisen kerran, että selkeästi joudun hieman laittamaan enemmän tehoja nousussa kuin oli tarkoitus. Etenkin isossa Jauholanvaaran nousussa jouduin menemään jo VK:n puolelle, pysyäkseni Villen peesissä. Edelleen kuitenkin tasaisilla ja myötäisillä meno oli napsun minulle luonnottaman kevyttä. Tämä epäsuhta hieman särähti mielessäni, mutta en vielä siitä tajunut isommin huolestua - varmaankin noiden tasottavien pätkien vuoksi.
10,5km - 19,5km Jauholanvaaralta - Rykiniemen veden ylityspaikkaan.
Jauholanvaaralta pääasiassa lasketeltiin vesivaaralle johtavalle tielle saakka, jossa tuli 15km täyteen. Siitä alkoi noin kilometrin aikana kiivettävä sadan nousumetrin nousu. Tässä huomasin todella, että Ville on vahva nousuissa ja jouduin menemään mäen itselleni aivan liian kovilla tehoilla ylös. Tajusin kyllä tuon, mutta enpä tajunnut reagoida siihen vielä millään tavalla vaan tulin vain tunnollisesti peesissä. Nyt ei myöskään sykkeet palautuneet enää sillä tavalla kuin aikaisimissa mäissä, vaikka meno tuntui taas myötämaassa helpolta. Päätinkin siinä, että tämä oli viimeinen mäki, missä roikkuisin väkisin perässä. Tuon pätkän loppuosa meni PK2/VK1 alueella, eli aivan liian kovilla tehoilla. Söin omaa suoritusta tuossa ja vielä etenkin, kun minulla oli alla 6vrk aikaisemmin päättynyt Backyard ultra. Aivan ei maltti siis pitänyt sittenkään.
19,5km - 32km Rykiniemi - Eteläpää
Käytännössä VK1 ja vähän PK2:sta menin Rykiniemestä Eteläpäähän. Voi, voi. Vaikka koitin jäädä vähän Villestä, en selvästi osannut muuttaa kesken kisan peesimoodia oman tekemisen moodiksi vielä tässä kohtaa. Tämä mäki-ongelmaisuus tuli itselle yllätyksenä. Tässä jos missä, tuli nyt itselle selväksi, että minun tasolla ei ole varaa mennä mäkiä liian kovilla tehoilla ja että jos mäessä sykkeet vähän nousee (max. PK2) niin sen jälkeen täytyy ne palauttaa PK1:lle. Oma suoritus täytyisi muistaa. Tämä väli mentiin käytännössä neljän kimpassa. Minä, Ville, Crispus Kanyagia ja Pekka Kauranen. Toisaalta tuo Suopellon jälkeinen 4km "mörön perse" on ehkä sellainen väli, että siellä ihan kokonaan PK-alueella pysyminen voi olla vaikeaa, mutta sinne oikeanlaisella tehoalueella tulo auttaa hieman asiaa.
32km - 40,5km Eteläpää - Kiviniemi
Eteläpäässä, vajaan 33km kohdalla on puro, josta täytin Pekan kanssa vettä. Ville ja Cris menivät hieman ylemmäs purolle täyttämään pulloja. Tuossa kohtaa Ville pääsi hieman karkuun ja meistä vain Cris lähti häntä tavoittamaan, ja olikin Villen tavoittanut. Minä jatkoin matkaa nyt ihan omaa tahtia ja oikeilla sykkeillä, Kaurasen Pekka mukanani. Pian puron jälkeen tuli molempien jalkojen reisien sisäosiin krampit. Otin nopeasti kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin. Aikaisemmin olin ottanut yhden molempia noin 2h kohdalla. Nyt oli kisaa käyty viisi tuntia. Reagointi tepsi nopeasti ja krampit unohtuikin aika pian mielestä.
Polku jatkui teknisenä ja syheröisenä. Olo alkoi kuitenkin hiljalleen stabiloitua kramppejen jälkeen ja nautin vain Kolin yöstä. Pekan kanssa oli myös mukava jutustella. Hieman ennen huoltoa kävin kusella ja Pekka karkasi. Huollossa olimme kuitenkin taas lähes yhtä-aikaa. Laitoin kahteen lötköön ½ magnesium poretablettia/lötkö, kuten olin koko ajan tehnyt. Kolmanteen lötköön, juomaliivin kengurupussiin laitoin pelkästään puhdasta vettä puoli litraa. Näin oli toiminut Rykiniemessäkin ja purosta olin ottanut lisäksi litran lisää ja laittanut yhteensä yhden magnesium poreen. Ekalla 19,5km pätkällä join 1,5L. Olin juonut Kiviniemeen huoltoon (n.40,5km/6h50min) mennessä vettä siis 4L. Hmm. Taisin juoda hieman purosta lisääkin, sekä Kiviniemen huollossa myös. Korjataan tuo lukema 4,5L ekalle vajaalle 7h ajalle. Eli ihan hyvin siis.
40,5km - 55,5km Kiviniemi - Peiponpelto
Kiviniemestä lähtiessä oli jotenkin älyttömän virkeä olo. Sykkeetkin oli rauhoittunut, kun aloin mennä omaa suoritusta. Lähdin Kiviniemen huollosta nopealla huollolla yksin, ennen Pekkaa ja jatkoin matkaa yksin. Edessä, eikä takana näkynyt lamppuja. Nautin olosta. Nautin Kolin yöstä. Tunnelma oli tosi siisti. Olin inessä.
Kolinvaaralle noustessani edessä alkoi pilkottamaan lamppu. Ohitinkin pian peräjälkeen pari kaveria. Silti menin ihan leppoisasti, myös sykkeiden mukaan. Pian olikin jo Ryläkselle kiipeämisen osuus. Ohitin sillä välillä neljä lisää, lisäämättä yhtään itse menomoodia. Ryläyksen jälkeen ohitin vielä yhden ennen Peiponpellon huoltoa. Oli todella hyvä fiilis. Kaikki kävi kuin itsestään. Tunsin olevani hyvässä kunnossa ja ajattelin selvinneeni alun ylitehoisista pätkistä.
55,5km - 66km Peiponpelto - Kolin huolto
Peiponpellon huollossa join taas hieman vettä lisää. Jossain Ryläyksen kohdilla olin ottanut kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin lisää. Täytin kaksi lötköä (1L) tuosta huolosta jälleen tietysti magnesium poreilla terästettyä vettä. Peiponpellosta alkaa se pitkä nousu kohti Ikolanahoa. Alkoi jälleen sisäreisissä tuntumaan krampin oireita, mutta nyt ei jalat ehtineet ihan krampata. Otin heti kaksi suolatablettia ja join hyvän kulauksen vettä. Krampit katosivat saman tien. Ja unohdin ne myös samantien, sillä Kolin loppuosan lukuisista nousuista huolimatta missään niissä ei enää tuntunut krampin oireita.
1.kierroksen jälkeinen huolto.
Saavuin huoltoon ajassa 11:37h, eli klo.5:37. Siellä oli myös Ville ja Cris. Ville oli puheliaan ja latautuneen oloinen. Kris hiljaa ja heikonnäköisessä kunnossa. Aloitin välittömästi huoltotoimet, Villen kertoessa, miten ne tuo ruoatkin suoraan juoksijan eteen. Se helpotti ja nopeutti huoltoa. Ville pohti siinä, että lähteekö vai oottaako, mutta ehdottomasti kannustin lähtemään sillä itselläni menisi vielä ainakin 10min ennen kuin olisin valmis. Olin hädin tuskin ehtinyt aloittaa syönnin ja juomaliiviin piti vielä laittaa 2.kierroksen eväät ja jalat puhistaa yms.
Ville lähti toiselle kierrokselle klo.5:49. Cris alkoi oksentamaan. Minä syömään. Olimme kaikki vierekkäin. Tällaista tämä on. Jatkoin huoltamista hyvällä fiiliksellä, sillä Kolin loppunousussa olin tuntenut hyvää fiilistä ja jotenkin alkoi tuntumaan, että nyt voisin onnnistua. Lähdin toiselle kierrokselle klo.6:02. Tein hyvän ja rivakan 25 minuutin huollon. Söin, puhdistin jalkaterät, vaihdoin paidat, täytin liviin uudet juomat ja energiat, sekä muut varusteet mm. Otsavaloon tuoreen akun ja vara-akun mukaan yms.
Huollossa. Cris taustalla. Kuvan ottanut Ville Isoniemi.
2.kierros lähtö - Jauholanvaara
Huollossa GPS oli hakenut kilsan extraa. Kello piippasi 67km mennessäni lähtölinjan ali. Fiilis oli hyvä ja pääsin pian juoksuun kiinni takaisin. Juoksin tasaisella ja myötämaassa ja kävelin kaikki vähäisetkin vastamaan ja tietysti ylämäet. Pian Cris otti minut kiinni ja minun veden heitto tauon aikana hän paineli edelleni. Oli vielä pimeää. Crisin otsavalo aloitti edelläni Mäkrän kiipeämisen toistamiseen. Pian aloin kuitenkin saavuttamaan häntä. Cris pysähtyi. Kertoi, että energiat oli loppu. Kehoitin tankkaamaan ja jatkamaan rauhassa. Cris on kokenut näissä, joten toki hän tiesi nuo itsekin, mutta tueksi hänelle.
Jatkoin hyväntuulisena yksin matkaa. 9km kohdalla ensimmäiset 65km kisaajat liki lensivät ohitseni. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja joukossa oli tuttujakin. Tämä oli piristys. Pian 10km kohdalla Nurmisen Tuomo otti minut kiinni. Olin ohittanut hänet Ryläyksellä ensimmäisellä kierroksella. Tuomolla oli hyvä meno päällä. Juteltiin ja mentiin tovi yhdessä, aina Jauholanvaaran nousuun saakka. Nousun lopussa sisäreidet alkoi ottaa kiinni kolmatta kertaa. Otin tutun coktailin vielä hieman tujumpana: nyt kolme suoltablettia ja yhden magnesiumin. Tämä tuli yllättäen, sillä olinhan huollossakin syönyt suolaista lihakeittoakin.
Pääsin mäen ylös ja hiljalleen Tuomo hivuttautui puhe-etäisyyden ulkopuolelle ja 65km matkalla juossut seurakaveri, Vähäsöyringin Pekkakin ohitti lyhyesti puhutellen. Luulin jo, että coktaili olisi tepsinyt taas, mutta pian sisäreidet kramppasi pahemman kerran. Otin vielä kaksi suolatablettia lisää, mutta enää ei lihakset rauhoittuneet ollenkaan. Jokaisen töysyn yli jalan nostaminen oli vaikeaa ilman kramppia. Koitin juoda ja ottaa extra-energiaa, mutta mikään ei auttanut. Tilanne eskaloitui nopeasti. Siinä ei auttanut, että muuten oli kaikki hyvin ja fiilis oli ollut mitä parhain. Oli myönnettävä realiteetti: näillä lihaksilla ei nyt kiivetä nyt seuraavana tulevaa vesivaaraa ylös, eikä mitään muitakaan mäkiä.
Peli oli pelattu, mutta jotenkin piti päästä edes reitiltä tietä pitkin sivuun, että kisajärjestäjät voisi minut evakoida. Oli otettava burana, jotta terävimmät krampit loppuisi. Menin tasaista tietä hissukseen noutopaikalle. Sammutin kellon kello 8:57. Minun kisa oli siinä. Olo oli epätodellinen. Fiilis oli ollut hyvä, olo oli ollut hyvä, mutta lihakset ei kestäneet tänään. Tottakai edellisen viikon rasituksella (PPU) oli tähän oma osuutensa. Myös 1.kierroksen mäki keulimisella. Tässä oli kuitenkin paljon hyvää, jonka haluan mukaan tulevaan. Yötä vasten startanneessa kisassa ei ole aiemmin toiminut nesteiden ja energioiden imeytyminen näin hyvin. Myös yleinen olotila oli hyvä ja oikeanlainen.
Tästä on hyvä jatkaa. On nämä hienoja geimejä.
Ps. Kirjoitan tätä loppuun kellon näyttäessä jo yli yhtä yöllä. Ei hätää, sillä aloitan tällä juuri alkaneella uudella viikolla uuden työn, joka on pääsääntöisesti pelkkää yötyötä. 23 vuoden hoitaja-ura on toistaiseksi ainakin 6kk tauolla. Ehkä kerron tästä jossakin toisessa kirjoituksessa lisää - tai sitten en.
Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2022