maanantai 31. lokakuuta 2022

LOKAKUUN TREENIT

             Ylimenokausi. Sitä se oli lokakuun tarkoitus olla, ja sitä se totisesti olikin. Samalla aloitin lokakuun alusta tekemään uudessa työpaikassa pelkkää yövuoroa. Kahden viikon sisään juostun ultran jälkeen kroppa ja jalat oli kuin kolatut. Samoin sykkeet oli koholla, osin tietysti yötyön vuoksi. Kisakauden jälkeen alakulo juoksua kohtaan on ollut tapissa, eikä tosin ole ollutkaan tarkoitus juosta ainakaan enempää. 

            Lokakuu ei riittänyt tuomaan intoa aloittaa minkäänlaista harjoittelua. Elämä muuten on kuitenkin juuri nyt niin uomissaan kuin se vain voi olla, joten en kyllä hirveästi juoksuharjoittelua kaipaakaan. Nautin elämästä ja hyvästä olosta. Juoksun ulkopuolisista asioista. Olen ihan sinut, jos nyt tulenkin huomenna alkavan marraskuun aikana siihen tulokseen, etten kilpaile ensi vuonna suunnitellusti. Se päätös tuntuu juuri nyt oikealta - olla kilpailematta, mutta jätän vielä hetkeksi oven raolleen omalle mielelle, jos into ja kroppaa viestii harjoittelun halusta. 

            Viimeksi olin juossut alle 200km kuukauden helmikuussa 2017, kun palellutin jalkani. Sillon en pystynyt juoksemaan. Sitä edellinen alle 200km kuukausi löytyy huhtikuulta 2012. Juoksu on nyt ajettu alas. Se on paras keino selvittää, onko sille tarvetta. Jos alan harjoittelemaan, tapahtuu se marraskuun lopussa/joulukuun alussa. Tällä hetkellä tuntuu, etten aloita. Pohdinnassa on, jos osallistuisi ensi vuonna vain Kolin 130km kisaan. Mutta päivitelläänpä näitä ajatuksia sitten kuukauden päästä.

 

LOKAKUUN TREENIT:

* juoksua 183,2km  (-215,1km vrt syyskuu)

* kävelyä 10,4km (+50,4km vrt syyskuu)

* pyöräilyä 85,5km  (+85,5km vrt syyskuu)

* nousumetrejä 3 720m (-4 561m vrt syyskuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 38h 29min  (-18h 7min vrt syyskuu)

* vuosi 2022 yhteensä 501h 6min

* vuosi 2022 nousumetrejä yhteensä  34 789m+

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa 31.10.2022

torstai 13. lokakuuta 2022

UUTTA JA VANHAA

             Kesä 2022 on takana. Samoin kilpailukausi - sana joka ei enää oikein tunnu sopivan suuhuni sivuttain, poikittain, eikä pitkittäinkään. Olen siirtynyt 48 vuoden iässä enempi kokemaan kuin menestymään juoksutapahtumissa. En ole ihan varma ihmettelenkö vai ihailenko enempi joitakin minuakin vanhempia juoksunharrastajia, jotka juoksevat edelleen menestys mielessä. 14 vuotta ja yli 55 000 juoksukilometriä ovat vieneet enimmät höyryt omista tossuistani. Silti tavoitteita.. tai ainakin ajatuksia on ensi vuodelle. Parin kaverin kanssa päätettiin tuossa joku aika sitten lähteä tavoittelemaan ensi vuodelle Ultra Trail Tour Finland sarjan osakilpailujen maaliin pääsyjä ja tulostavoitteita. 

            Itselle riittäisi ensi vuonnakin maaliin pääsyt. Siksi hankaliksi ovat osoittautuneet nuo minun UTTF -kisat. Niissä missään en ole päässyt vielä kertaakaan maaliin. Itse asiassa sadan mailin kisoista vain pep171km on onnistunut maaliin saakka. Eli tavoite on tuolla tavoin tarkasteluna sangen kova. 

            Ihan varma en ole kuitenkaan ensi vuodesta, vaikka tuo UTTF on piirretty tavoitteeksi. Se johtuu pitkälti siitä, että aloitin tämän kuun alussa uuden työn, jossa oon ainakin maaliskuun loppuun. Teen pelkkää yötyötä ja on arvoitus, miten paljon (tai vähän) ehdin harjoitella. Toinen pointti tuohon liittyen on, ettei minulla tule olemaan ensi kesänä normaalia määrää lomaa. Että ihan satavarma en ole tuosta ensi kauden tavoitteesta tuon näkökulman vuoksi. Katsotaan miten tämä alkaa rullaamaan.

            Olen innoissani uudesta työstä. Tuntuu, että minulla alkoi aivan uusi elämä. Hoitotyön kiire ja monenlainen paine vaihtui antoisaan lastensuojelutyöhön, jossa rauhallinen ilmapiiri ja kohtaaminen on yksi tavoitteista. Yötyö vie paineet pois kaikelta ehtimiseltä. Jokainen vapaapäivä on täysi vapaapäivä, kun ei tarvi illallakaan hiljentää, jos ei halua, sillä nyt ei ole kiire herätä seuraavaan työvuoroon - tai miettiä, ehtiikö nukkua. Lisäksi nukun todella hyvin yövuorojen välisinä päivinä. Olen todella nauttinut tästä uudesta alusta. 

            Toki harjoittelu ei uuteen työhön sovi entiseen malliin. Samalla olen hyvin valmis juoksemaan aiempaa vähemmän. Juoksu ei ole ollut enää vuosiin mitenkään keskiössä minulle. Enempi se on "vain" voimaannuttava osa elämää. 

            Toinen muutos on enempi "jotain vanhaa" osastoa, sillä ex-vaimoni on ollut jo pitkään minun nykyinen tyttöystävä. Olemme tehneet eron aikana rauhassa valtavan hyvää työtä suhteemme kehittämisen eteen. Nyt, kun minäkin pääsin Satun tavoin yötöihin, olemme paremmin samassa vuorokausirytmissä. Olemme eron aikana hieman paradoksaalisesti lähentyneet ja kehittäneet parisuhdettamme ja olemmepa vielä lisäksi nyt rakastuneimpia kuin koskaan aiemmin. Uskomattoman hieno yhtälö. Harvinainen ero, kun parisuhde parani eron aikana? 

            Elämässä on kaikki mahdollista, ihan kaikki. Kannattaa uskaltaa vaihtaa työpaikkaa ja vaikka erota ja sitten palata uudestaan yhteen ja voida aina vain paremmin. Elämän oivalluksia.


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.10.2022

torstai 6. lokakuuta 2022

SYYSKUUN TREENIT 2022

                Syyskuu meni harjoituksellisesti todella hyvin. Sain nostettua kuntoa = suhteellista vauhtia = samoilla sykkeillä noin 15-20sek/km parempaa vauhtia kuin aiemmin kesällä. Kunnon nousu nostaa fiilistä ja harjoittelu tuntuu entistä mukavemmalta. Kuulun ehdottomasti siihen ryhmään, jotka tykkäävät harjoittelusta, kun jotkut taas motivoituvat harjoittelemaan ainoastaan kilpailuja varten. 

                Kuun toisella viikolla yritin virheellisesti liian tiukalla viikolla UTMB -haastetta, josta lopulta toteutin puolet. Tuo haaste kuitenkin nosti kuntoa entisestään ja hyviä jyviä satoi laariin jälleen. Odotukset loppukuun kisoja kohtaan nousivat, kun kunto kasvoi ja kasvoi vaan.

                PPU 2022 oli ensimmäinen kisa. Sen startti oli perjantaina 23.syyskuuta klo.21.00. Harmillisesti juuri PPU:n alla keholleni osui huonoja päiviä ja pää oli kipeä parina päivänä. En kuitenkaan sairastunut, mutta kroppa ei toiminut läheskään normaalisti kisassa. Nihkeyttä oli jo viiden tunnin kohdalla. Sain taisteltua kuitenkin torjuntavoiton ja 16 tunnin tuloksen, joka oli ihan ok, sillä tuo kisakonsepti ei anna armoa, jos sinulla on ollut alla pari huonoa päivää.

                Kuusi vuorokautta PPU:n päättymisen jälkeen starttasin Vaarojen maratonin 130km matkalle, eli perjantaina 30.9. klo.18.00. Jo etukäteenkin aika mahdottoman tuntuinen kombo. En tietenkään voinut ehtiä täysin palautua PPU:sta tuohon kisaan. Silti tein parhaan juoksun, mitä olen tuolla tehnyt. Huolimatta siitä, että tein 7-19km välillä virheen peesatessa liian kovaa veturia ylämäissä. Lopulta kisa loppui sisäreisien hankaliin kramppeihin, vaikka muutoin oli hyvää tekemistä ja fiilistä. Uskon, että ilman esirasituksia, tämä kisa on klaarattavissa. Ensi vuonna taas uudestaan.

                 Kisakausi on nyt ohi ja lokakuu on ylimenokuukausi. Marraskuun alussa alan hiljalleen käynnistellä kehoa ja marraskuun lopussa, ehkä 25.11, käyn kynnystestissä ja aloitan harjoittelun kohti ensi vuotta viikolla 48 tai 49. Ensi vuoden tavoite on Ultra Trail Tour Finland (UTTF) kisojen läpäisy ja UTTF -liivi. Eli Karhunkierros 166km, Hetta-Pallas-Ylläs 160km ja Vaarojen maraton 130km. 

                Aloitin tällä viikollla uuden työn, joka on yötyötä ja teen sitä ainakin maaliskuun loppuun asti. Olin pitkään ajatellut, että olisi mukava kokeilla jotain muutakin kuin hoitajan työtä ja nyt minulle avautui mahdollisuus. Yötyössä korostuu nukkumisen onnistuminen ja harjoittelu tulee olemaan jo työnkin takia kovin erilaista. En ehdi varmaan harjoitella ihan niin paljon - tai säännöllisesti - kuin aiemmin, mutta vapailla voi sitten koittaa treenata vähän enemmän kuin aiemmin. 

                Katsotaan, miten tuon harjoittelun ja työn saan sovitettua. Olen kuitenkin jo 48-vuotta, joten toki juoksu on yhä enemmän minulle vain harrastus. Uuden työn myötä pystyn seuraamaan paremmin minulle rakasta NHL:ää, joten tässä on paljon hyviä muutoksia. Minulla ei ole kuitenkaan enää työpäiviä, on vain joitakin työ-öitä. Se mahdollistaa ainakin sen, että voin sen viimeisenkin vapaan treenata ihan iltaan asti, sillä aamulla ei ole kiirettä herätä. Nautin tästä ajatuksesta. 

                Ensi kertaan.

 

    SYYSKUUN TREENIT:

* juoksua 398,3km  (-33,6km vrt elokuu)

* kävelyä 10,4km (-17,2km vrt elokuu)

* pyöräilyä 0,0km  (0,0km vrt elokuu)

* nousumetrejä 8 281m (+2 965m vrt elokuu)

* harjoittelutunteja yhteensä 56h 36min  (+1h 53min vrt elokuu)

* vuosi 2022 yhteensä 462h 37min

* vuosi 2022 nousumetrejä yhteensä  31 069m+

 


 Onni Vähäaho, Nivalassa 6.10.2022

maanantai 3. lokakuuta 2022

OMAN KISAN KULKU JA ANALYYSIT

 REISSUBLOGI       kirjoitettu tätä edellisessä kirjoituksessa.

 

             0-10,5km Lähdöstä - Jauholanvaaran päälle

            Lähdin suunnitelman mukaan seurakaveri Villen peesiin. Alusta alkaen meno-ote tuntui napsun luonnottoman kevyeltä. Ville kysyikin välillä, että onko sopiva vauhti. Totesinkin, että tosi löysältä tuntuu, mutta ehkä se on vain hyväksi. Mäkrän kova 100 nousumetrin kilsa jo neljännellä kilsalla oli tiedossa. Siinä en huomannut vielä mitään erikoista. Se oli tiedossakin, että siinä syke nousee, mutta se palautui todella nopeasti takaisin jopa lähelle sataa. 

            Sen sijaan tieltä, talonraunion kohdalta poistuttaessa ja kumpuilevan reilun kolmen kilsan aikana kohti Jauholanvaaraa huomasin ensimmäisen kerran, että selkeästi joudun hieman laittamaan enemmän tehoja nousussa kuin oli tarkoitus. Etenkin isossa Jauholanvaaran nousussa jouduin menemään jo VK:n puolelle, pysyäkseni Villen peesissä. Edelleen kuitenkin tasaisilla ja myötäisillä meno oli napsun minulle luonnottaman kevyttä. Tämä epäsuhta hieman särähti mielessäni, mutta en vielä siitä tajunut isommin huolestua - varmaankin noiden tasottavien pätkien vuoksi.  

       10,5km - 19,5km Jauholanvaaralta - Rykiniemen veden ylityspaikkaan. 

            Jauholanvaaralta pääasiassa lasketeltiin vesivaaralle johtavalle tielle saakka, jossa tuli 15km täyteen. Siitä alkoi noin kilometrin aikana kiivettävä sadan nousumetrin nousu. Tässä huomasin todella, että Ville on vahva nousuissa ja jouduin menemään mäen itselleni aivan liian kovilla tehoilla ylös. Tajusin kyllä tuon, mutta enpä tajunnut reagoida siihen vielä millään tavalla vaan tulin vain tunnollisesti peesissä. Nyt ei myöskään sykkeet palautuneet enää sillä tavalla kuin aikaisimissa mäissä, vaikka meno tuntui taas myötämaassa helpolta. Päätinkin siinä, että tämä oli viimeinen mäki, missä roikkuisin väkisin perässä. Tuon pätkän loppuosa meni PK2/VK1 alueella, eli aivan liian kovilla tehoilla. Söin omaa suoritusta tuossa ja vielä etenkin, kun minulla oli alla 6vrk aikaisemmin päättynyt Backyard ultra. Aivan ei maltti siis pitänyt sittenkään.

            19,5km - 32km Rykiniemi - Eteläpää

            Käytännössä VK1 ja vähän PK2:sta menin Rykiniemestä Eteläpäähän. Voi, voi. Vaikka koitin jäädä vähän Villestä, en selvästi osannut muuttaa kesken kisan peesimoodia oman tekemisen moodiksi vielä tässä kohtaa. Tämä mäki-ongelmaisuus tuli itselle yllätyksenä. Tässä jos missä, tuli nyt itselle selväksi, että minun tasolla ei ole varaa mennä mäkiä liian kovilla tehoilla ja että jos mäessä sykkeet vähän nousee (max. PK2) niin sen jälkeen täytyy ne palauttaa PK1:lle. Oma suoritus täytyisi muistaa. Tämä väli mentiin käytännössä neljän kimpassa. Minä, Ville, Crispus Kanyagia ja Pekka Kauranen. Toisaalta tuo Suopellon jälkeinen 4km "mörön perse" on ehkä sellainen väli, että siellä ihan kokonaan PK-alueella pysyminen voi olla vaikeaa, mutta sinne oikeanlaisella tehoalueella tulo auttaa hieman asiaa. 

            32km - 40,5km Eteläpää - Kiviniemi

            Eteläpäässä, vajaan 33km kohdalla on puro, josta täytin Pekan kanssa vettä. Ville ja Cris menivät hieman ylemmäs purolle täyttämään pulloja. Tuossa kohtaa Ville pääsi hieman karkuun ja meistä vain Cris lähti häntä tavoittamaan, ja olikin Villen tavoittanut. Minä jatkoin matkaa nyt ihan omaa tahtia ja oikeilla sykkeillä, Kaurasen Pekka mukanani. Pian puron jälkeen tuli molempien jalkojen reisien sisäosiin krampit. Otin nopeasti kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin. Aikaisemmin olin ottanut yhden molempia noin 2h kohdalla. Nyt oli kisaa käyty viisi tuntia. Reagointi tepsi nopeasti ja krampit unohtuikin aika pian mielestä. 

            Polku jatkui teknisenä ja syheröisenä. Olo alkoi kuitenkin hiljalleen stabiloitua kramppejen jälkeen ja nautin vain Kolin yöstä. Pekan kanssa oli myös mukava jutustella. Hieman ennen huoltoa kävin kusella ja Pekka karkasi. Huollossa olimme kuitenkin taas lähes yhtä-aikaa. Laitoin kahteen lötköön ½ magnesium poretablettia/lötkö, kuten olin koko ajan tehnyt. Kolmanteen lötköön, juomaliivin kengurupussiin laitoin pelkästään puhdasta vettä puoli litraa. Näin oli toiminut Rykiniemessäkin ja purosta olin ottanut lisäksi litran lisää ja laittanut yhteensä yhden magnesium poreen. Ekalla 19,5km pätkällä join 1,5L. Olin juonut Kiviniemeen huoltoon (n.40,5km/6h50min) mennessä vettä siis 4L. Hmm. Taisin juoda hieman purosta lisääkin, sekä Kiviniemen huollossa myös. Korjataan tuo lukema 4,5L ekalle vajaalle 7h ajalle. Eli ihan hyvin siis. 

            40,5km - 55,5km Kiviniemi - Peiponpelto

            Kiviniemestä lähtiessä oli jotenkin älyttömän virkeä olo. Sykkeetkin oli rauhoittunut, kun aloin mennä omaa suoritusta. Lähdin Kiviniemen huollosta nopealla huollolla yksin, ennen Pekkaa ja jatkoin matkaa yksin. Edessä, eikä takana näkynyt lamppuja. Nautin olosta. Nautin Kolin yöstä. Tunnelma oli tosi siisti. Olin inessä. 

            Kolinvaaralle noustessani edessä alkoi pilkottamaan lamppu. Ohitinkin pian peräjälkeen pari kaveria. Silti menin ihan leppoisasti, myös sykkeiden mukaan. Pian olikin jo Ryläkselle kiipeämisen osuus. Ohitin sillä välillä neljä lisää, lisäämättä yhtään itse menomoodia. Ryläyksen jälkeen ohitin vielä yhden ennen Peiponpellon huoltoa. Oli todella hyvä fiilis. Kaikki kävi kuin itsestään. Tunsin olevani hyvässä kunnossa ja ajattelin selvinneeni alun ylitehoisista pätkistä. 

            55,5km - 66km Peiponpelto - Kolin huolto

            Peiponpellon huollossa join taas hieman vettä lisää. Jossain Ryläyksen kohdilla olin ottanut kaksi suolatablettia ja yhden magnesium tabletin lisää. Täytin kaksi lötköä (1L) tuosta huolosta jälleen tietysti magnesium poreilla terästettyä vettä. Peiponpellosta alkaa se pitkä nousu kohti Ikolanahoa. Alkoi jälleen sisäreisissä tuntumaan krampin oireita, mutta nyt ei jalat ehtineet ihan krampata. Otin heti kaksi suolatablettia ja join hyvän kulauksen vettä. Krampit katosivat saman tien. Ja unohdin ne myös samantien, sillä Kolin loppuosan lukuisista nousuista huolimatta missään niissä ei enää tuntunut krampin oireita. 

                1.kierroksen jälkeinen huolto.

            Saavuin huoltoon ajassa 11:37h, eli klo.5:37. Siellä oli myös Ville ja Cris. Ville oli puheliaan ja latautuneen oloinen. Kris hiljaa ja heikonnäköisessä kunnossa. Aloitin välittömästi huoltotoimet, Villen kertoessa, miten ne tuo ruoatkin suoraan juoksijan eteen. Se helpotti ja nopeutti huoltoa. Ville pohti siinä, että lähteekö vai oottaako, mutta ehdottomasti kannustin lähtemään sillä itselläni menisi vielä ainakin 10min ennen kuin olisin valmis. Olin hädin tuskin ehtinyt aloittaa syönnin ja juomaliiviin piti vielä laittaa 2.kierroksen eväät ja jalat puhistaa yms. 

            Ville lähti toiselle kierrokselle klo.5:49. Cris alkoi oksentamaan. Minä syömään. Olimme kaikki vierekkäin. Tällaista tämä on. Jatkoin huoltamista hyvällä fiiliksellä, sillä Kolin loppunousussa olin tuntenut hyvää fiilistä ja jotenkin alkoi tuntumaan, että nyt voisin onnnistua. Lähdin toiselle kierrokselle klo.6:02. Tein hyvän ja rivakan 25 minuutin huollon. Söin, puhdistin jalkaterät, vaihdoin paidat, täytin liviin uudet juomat ja energiat, sekä muut varusteet mm. Otsavaloon tuoreen akun ja vara-akun mukaan yms. 

                Huollossa. Cris taustalla. Kuvan ottanut Ville Isoniemi.

            2.kierros lähtö - Jauholanvaara

            Huollossa GPS oli hakenut kilsan extraa. Kello piippasi 67km mennessäni lähtölinjan ali. Fiilis oli hyvä ja pääsin pian juoksuun kiinni takaisin. Juoksin tasaisella ja myötämaassa ja kävelin kaikki vähäisetkin vastamaan ja tietysti ylämäet. Pian Cris otti minut kiinni ja minun veden heitto tauon aikana hän paineli edelleni. Oli vielä pimeää. Crisin otsavalo aloitti edelläni Mäkrän kiipeämisen toistamiseen. Pian aloin kuitenkin saavuttamaan häntä. Cris pysähtyi. Kertoi, että energiat oli loppu. Kehoitin tankkaamaan ja jatkamaan rauhassa. Cris on kokenut näissä, joten toki hän tiesi nuo itsekin, mutta tueksi hänelle. 

            Jatkoin hyväntuulisena yksin matkaa. 9km kohdalla ensimmäiset 65km kisaajat liki lensivät ohitseni. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja joukossa oli tuttujakin. Tämä oli piristys. Pian 10km kohdalla Nurmisen Tuomo otti minut kiinni. Olin ohittanut hänet Ryläyksellä ensimmäisellä kierroksella. Tuomolla oli hyvä meno päällä. Juteltiin ja mentiin tovi yhdessä, aina Jauholanvaaran nousuun saakka. Nousun lopussa sisäreidet alkoi ottaa kiinni kolmatta kertaa. Otin tutun coktailin vielä hieman tujumpana: nyt kolme suoltablettia ja yhden magnesiumin. Tämä tuli yllättäen, sillä olinhan huollossakin syönyt suolaista lihakeittoakin. 

            Pääsin mäen ylös ja hiljalleen Tuomo hivuttautui puhe-etäisyyden ulkopuolelle ja 65km matkalla juossut seurakaveri, Vähäsöyringin Pekkakin ohitti lyhyesti puhutellen. Luulin jo, että coktaili olisi tepsinyt taas, mutta pian sisäreidet kramppasi pahemman kerran. Otin vielä kaksi suolatablettia lisää, mutta enää ei lihakset rauhoittuneet ollenkaan. Jokaisen töysyn yli jalan nostaminen oli vaikeaa ilman kramppia. Koitin juoda ja ottaa extra-energiaa, mutta mikään ei auttanut. Tilanne eskaloitui nopeasti. Siinä ei auttanut, että muuten oli kaikki hyvin ja fiilis oli ollut mitä parhain. Oli myönnettävä realiteetti: näillä lihaksilla ei nyt kiivetä nyt seuraavana tulevaa vesivaaraa ylös, eikä mitään muitakaan mäkiä. 

               Peli oli pelattu, mutta jotenkin piti päästä edes reitiltä tietä pitkin sivuun, että kisajärjestäjät voisi minut evakoida. Oli otettava burana, jotta terävimmät krampit loppuisi. Menin tasaista tietä hissukseen noutopaikalle. Sammutin kellon kello 8:57. Minun kisa oli siinä. Olo oli epätodellinen. Fiilis oli ollut hyvä, olo oli ollut hyvä, mutta lihakset ei kestäneet tänään. Tottakai edellisen viikon rasituksella (PPU) oli tähän oma osuutensa. Myös 1.kierroksen mäki keulimisella. Tässä oli kuitenkin paljon hyvää, jonka haluan mukaan tulevaan. Yötä vasten startanneessa kisassa ei ole aiemmin toiminut nesteiden ja energioiden imeytyminen näin hyvin. Myös yleinen olotila oli hyvä ja oikeanlainen. 

            Tästä on hyvä jatkaa. On nämä hienoja geimejä.


            Ps. Kirjoitan tätä loppuun kellon näyttäessä jo yli yhtä yöllä. Ei hätää, sillä aloitan tällä juuri alkaneella uudella viikolla uuden työn, joka on pääsääntöisesti pelkkää yötyötä. 23 vuoden hoitaja-ura on toistaiseksi ainakin 6kk tauolla. Ehkä kerron tästä jossakin toisessa kirjoituksessa lisää - tai sitten en.


Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2022

sunnuntai 2. lokakuuta 2022

KOLILLA VOITTO MOODI

            Puun lehdet ovat värjääntyneet ja maa kuin penselillä taiteiltu. Ihmiset ympärillä ylenkäyttävät ruska sanaa. Lunttaat mapsista olevasi Kolilla. Yövuoro päättyi aiemmin aamulla ja nyt olen täällä. Mitä minä näen, kuulen ja koen täällä, on voitto.

            Matka edelliseen kulkee nauruisasti kahden ystävän kanssa. Kolmas ystävä kolauttaa pahemman kerran päänsä auton keulaan hiekkatiellä ajaessamme mökkiä kohden. Jänis. Palaamme samointein katsomaan, miten sille kävi. Mutta jänis on poissa. Selvisikö mokoma? Jänis on selvästi yhtä taipuisa kuin murre täällä. Tämä oli voitto. Olimme perillä.

            Asetutaan, nauretaan ja pidetään mukavaa iltaa. Sitten nukutaan kaikki hyvä yö. Tämä, jos jokin, oli suuri voitto. Aamulla kahvi tippasee ja puuro valmistuu käden käänteessä. Aamu-tv maustaa, muttei ohjaa keskustelua. Jutusteluu soljuu aiheesta toiseen. Emme mene välikysymyksiin - säilyy konsensus ja harmonia. Voitto moodi.

            Mietitään päivän aikatauluja. Arvuutellaan kenellä maha tarvii missäkin kohtaa lounasta. Tarjoudun michelin kokiksi ja pojat hoitavat muita käytännön hommia, kuten lämmitystä. Syönnin jälkeen meno on hulvatonta ja yhden mielestä jo sekavan oloista. Kaksi valmistautuu juoksemaan 130km matkaa, jossa sylinä on sysitumma ja pimeä Kolin yö. Olen toinen heistä.

            Seurueen lyhin kisamatka on karvan yli maratonin sekin. Toinen nivalainen juoksee 65km matkan ja paras 130km ja yli 5000 nousumetriä. Keskeyttänytkin 81km, vaikka joutui taistelemaan kramppeja vastaan jo ekan kerran 34km kohdalla. Yhteensä neljä nivalaista juoksi Kolilla, vaarojen maraton tapahtumassa herjajärvenkierroksella 320km. Tämä oli iso voitto meille ja kansallispuistolle.

            Kun lenkkarit oli riisuttu vaihtui tekeminen peseytymisen ja syömisen puolelle. Yksi oli juossut karvan yli vuorokauden ja häntä väsytti kovin. Hän uneksi ja muut nauroi niille jutuille, jota uneksinta sisälsi. Yksi lämmitti saunan ja meni uimaan hyiseen veteen. Lopulta tämä toistui niin monta kertaa, ettei enää tiedetty, kummassa paikassa tämä kaveri milloinkin oli. Hauskuus pysyi läsnä kuin noiduttu - tämä oli voitto.

            Lopulta tuli matti, nukkumatti. Reissu oli ollut mukava, mutta raskas. Kahdella jäi perjantai-lauantai yö nukkumatta kokonaan. Eikä siinä kaikki, he myös juoksivat koko yön ja vielä senkin jälkeen. Mietin mille asialle tuo sitten oli voitto. Ehkä eläkejärjestelmälle? Kovaa huutia kropalle, sydämmelle ja aivoille, jättää yöunet väliin ja korvata se juoksemalla vaativissa maastoissa. Selvittiin kuitenkin siitä ja se oli ainakin voitto.

            Olen etuoikeutettu voidessani kokea jotain näin upeaa. Kulkea kansallispuistoissa juomaliivi kannossa juoksujalkaa. Kiivetä korkeimpien vaarojen yli ja nähdä auringon laskut sekä nousut kisasta toiseen. Jakaa nämä kokemukset ja hetket hyvien ystävien kesken. Tämä on yksi muutamista jutuista, miksi elämä on niin hienoa itsessään. Tämä oli voitto.

 

Meidän matkaseurueen tulokset:

M130km (68 osallistujaa)

16. Ville Isoniemi, Nivalan Polku   24:19:59

      Onni Vähäaho, Nivalan Polku DNF (n.81km)

M65km (122 osallistujaa)

13. Pekka Vähäsöyrinki, Nivalan Polku 8:37:34

M43km (290 osallistujaa)

183. Joonas Jyrkkä, Nivalan Polku 6:55:25

 

TULOKSET

 

   Upeaa juosta näissä maisemissa. Kuva: Lauri Kontkanen

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.10.2022