Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. elokuuta 2017

POLKULIIKUNTATAPAHTUMAN SATOA



 KISAN TULOKSET NÄET TÄÄLTÄ
OMA KOKEMUS TÄÄLLÄ

                     Viime lauantaina järjestettiin kolmatta kertaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtuma pyssymäellä. Reitti alkaa olla monille tuttu, sillä reitillä on liikuttu viime vuosina kymmeniä tuhansia kilometrejä pelkästään virallisten ilmoitusten mukaan.

                    Tapahtuma jäi tänä vuonna hieman pienemmäksi, sillä samaan aikaan maassamme oli 20 muutakin juoksutapahtumaa, sekä mm. seuraavana päivänä alueen isot suunnistusviestit. Tunnelmassa sitä ei kuitenkaan huomannut, sillä ihmisten ilo tuplasi helposti paikalle tulleiden määrän. Tapahtuman positiivinen aura sai jatkoa. Lähes sanattomana kuuntelinkin saunan lauteilla, kun pitkin Suomea kisaan mukaan tulleet olivat vielä työpäivän mittaisen kisaurakan jälkeen valmiita levittämään tietoa kiehtovasta tapahtumasta ja reitistä.

                    Tapahtumassa liikuttiin isolta osalta pelkästään lauantaipäivästä nauttien, mutta toki kilpasarjojen palkinnoistakin oteltiin osin tiukasti, vaikkakin pilke silmäkulmassa.

                    Nuorten poikien voittotaisto oli nivalalaisten jäsenten välinen, jossa Jaakko Niemimäki voitti ja Aleksi Peltosaari sujutteli hopeakipon itselleen.

                   Tyttöjen sarjassa voitto meni rakkaan naapurikaupungin tytölle, Veera Vähäkankaalle. Hopeapytyn nappasi Liinu Tiainen ja palkintokaappi täyttyi myös Anni Nikulla. Huomattavaa on, että tyttöjen voittoaika oli poikien voittoaikaa parempi. Lenkille kossit (hymiö).
                        Meidän tulevaisuus
                                 kuva: Päivikki Turunen

                    Naisten 12km voiton nappasi uudella reittiennätyksellä Haapajärven Tiina Männikkö. Roosa Juuskan edellisenä vuonna juoksema reittiennätys parani 1:44min. Kokkolan Marika Myllylä juoksi hienosti toiseksi ja Kärsämäen Eveliina Lintula nappasi kolmannen sijan. 

                                                Naisten 12km podium  
 
                                             Kuva: Janne Kaarlela

                  Miesten 12km nähtiin hurja kamppailu, jota oli alustettu jo viikon verran sisäpiireissä. Oli jo viikkoa ennen kisaa selvää, että Erkki Vähäsöyrinki tulisi lähtemään veturiksi ja Matti Myllylahti iskisi kantaan. Lopulta kävi niin, että loppusuoralla Erkki näytti isännän mallia ja tarjosi vain Matille kantapäitään katseltavaksi. Lempinimi ”Fly-Erkki” vahvistui. Erkin omissa nimissään ollut reittiennätys parani minuuttitolkulla.  

                         Erkki Vähäsöyrinki esittelee kantapäitään Matti Myllylahdelle
                                kuva: Päivikki Turunen

                      Naisten 26km sarjassa nähtiin kolmen tunnin haamurajan alitus, kun ex-nivalalainen, Tuula Jakovuori, onnistui pitämään suoperäisessä maastossa reilusti alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia. Haapaveden ilopilleri ja suuri reittimme ystävä, Sanna Käräjäoja, onnistui nousemaan kisassa toiseksi. Koivula Ski Teamin Piia Saukko juoksi lähes täsmälleen edellisen vuoden ajan ja nappasi kolmannen pokaalin itselleen.

                                          Tuula Jakovuori
                                  Kuva: Janne Kaarlela

                      Miesten 26km matkaa hallitsi Nivalan kuntohirmu, Päivärinnan Sauli, joka tyylitteli voittoon yli 47 minuutin marginaalilla Koivula Ski Teamin Tapani Saukkoon nähden. Voitto-aika ei jäänyt kuin 14 sekuntia Matti Myllylahden reittiennätyksestä. Liekö jäi voimia varastoon, kun voittotaistelu oli ohi jo ensiaskelten jälkeen?


                          kuva: Päivikki Turunen

                 Kolmanneksi juoksi upean (elämänsä?) juoksun tehnyt Markku J. Kumpula, joka näytti nuoremmille mallia ja juoksi nousujohteisesti. Kerrassaan lämmittävä saavutus moniosaajalta!
  
                                 Markku J. Kumpula
                           Kuva: Janne Kaarlela


                      PERUSMATKA



                      Polkujuoksu ”kielessä” perusmatkalla tarkoitetaan pisintä tarjolla olevaa matkaa. Se oli meillä 57km. Täkäläiset puhuvat kuninkuusmatkasta. Yhtä kaikki. Kun lähdetään Pyssymäeltä ja käydään liki maasydänjärvellä, on siinä rastia yhtä soittoa taivallettavaksi. Iso-Sydänmaan vaellusreitin eteläisin kärki on Syyryssä. Reitti kulkee Nivalassa, Sievissä, Reisjärvellä ja Haapajärvellä – tai ainakin niiden rajamaastoissa. Melkoinen maakuntamatkailu siis. Suoperäinen polku ja Syyryn seudun 5km kivikko/kallio-osuus antavat vastinetta kovimmillekin vaatimuksille.

                      Tänä vuonna onnettomien loukkaantumisten ja sattumuksien vuoksi perusmatkaa lähti haastamaan vain 10 osallistujaa. Yksi nainen ja yhdeksän miestä. Tarina oli siis jo valmiiksi vahva. Vähän porukkaa ja paljon tahtoa.

                      Naisten sarjan yksinvaltias, Mia Tuoriniemi on ollut kisassa nyt joka vuosi mukana. Eka vuonna 10h, viime vuonna viisi minuuttia päälle 8 tuntia ja nyt reilu 20minuutin parannus Saara Päätalon viime vuonna tekemään kovaan reitti-ennätykseen. Aika 7:29:25 olisi riittänyt miestenkin sarjassa kolmanteen sijaan! Jäätävän kova suoritus jätti sydänmaille taian omaisen lumon. Tätä aikaa tullaan huokailemaan ainakin tuleva vuosi.

                            Mia Tuoriniemi ennätysjuoksun kimpussa
                             kuva: Päivikki Turunen
                                Kuva: Jani Jyrkkä

                      Miesten sarjassa oli etukäteen luvassa edellisiä vuosia tasaisempi kärki, sillä ihan eliittitason menijöitä ei tänä vuonna kisaan saatu, sillä tiukka kalenteri ja jopa omien lasten ristiäiset estivät muutaman eliittitekijän matkan tapahtumaamme. Tai hetkinen – olihan meillä eliittiä, jos ei alasta olla nuukia. Nimittäin upean oman ennätyksen juossut Jari Kaukua (oli mukana myös edellisenä vuonna) on kansainvälisesti tunnustettu keskiajan filosofian professori, josta on netissä pitkästi tekstiä wikipediassa. Tätä vauhtia Jarin kohdalle tulee mainintaa myös polkujuoksu saavutuksista.

                           Jari Kaukua, kansainvälisesti tunnetuin

                            Kuva: Jani Jyrkkä

                     Yhdeksästä kisaajasta oli mukana kolme ensikertaista ja kaksi heistä joutui nöyrtymään reitin edessä. Toivotaan, että miehet näkevät kesken jääneen matkan haasteena tulevaan. Sen sijaan pössimetsän isäntä, Ylimäen Lasse, niisti nenänsä vasta pyssymäellä, ja varsin hyvällä ajalla, 8:22:40. Hieno debyytti. 

                              Lasse Ylimäki

                        Kuva: Jani Jyrkkä

                     Varsinaista alkukantaista raastamisen ilmettä piti yllä Jarmo ”Hönky” Honkala, joka oli jokaisella videon pätkällä nopeimman näköinen kisaaja. ”Hönky” hönkäsi itsensä neljänneksi ennen lupsakkaa Kuopion miestä, Arto Vartiaista.

                              Jarmo "Hönky" Honkala

                                kuva: Päivikki Turunen

                   Velmut huoltopisteen miehet tarjosivat 45km huollossa Artolle olutta, mutta hän kieltäytyi, koska kertoi olevansa autolla liikkeellä. Hetkonen. Polulla ajokunnossa. Eipä mittään. No toki oluset tarjolla olivat alkoholittomia. 

                       Arto Vartiainen 

                       Kuva: Päivi Tölli

                      Seurakaveri, puolen Suomen polkujuoksujoukkueen, Northern Trail Runnersejen, Regis Rouge-Oikarinen onnistui alittamaan 8 tunnin rajan ja pokkasi kolmannen palkinnon. Puhelias kaveri, jolla into reitistä vain kasvoi kisan jälkeen jälkilöylyissä saunanlauteilla. 
                    
                                                           Regis Rouge-Oikarinen

                           Kuva: Eila Kiviniemi

                      Löysin jo kisan alkuvaiheilla itseni voittokamppailusta Mika Leppälää vastaan. Joensuun Ultra Sisua edustava Leppälä oli sisuuntunut viime vuoden keskeytyksestä ja oli nostanut tasoaan selvästi edellisestä vuodesta ja oli minun papereissa vahva voittajasuosikki. Olin kuitenkin ankea isäntä ja korjasin voiton ja näin ollen Leppälälle taisi jäädä hopea pokaali kädessä sopivasti nälkää ensi vuodelle. 
                                    Mika Leppälä maaliin

                            kuva: Päivikki Turunen

                         Voittomarginaali oli 12 minuuttia. Voitto aika 6:52:48 jäi vajaa viisi minuuttia Tuomas Järviluoman Nivalan ennätyksestä. Joku roti jäi siis voimaan.

                               Onni Vähäaho

                        kuva: Päivikki Turunen


                          Perusmatkan podium kolmikko taistelun tauottua, mutta niiden merkkien vielä näkyessä heissä.
                   Vasemmalta: Leppälä, Vähäaho, Rouge-Oikarinen
                                kuva: Päivikki Turunen


                         Iso kiitos kaikille tapahtumassa mukana oleville tahoille. Liikkujille, talkoolaisille, katsojille ja vaikuttajille. Ensi vuonna taas maistuu.


                                 Joonas Jyrkkä 12km (debydantti)
                               Kuva: Katja Jyrkkä


Onni Vähäaho, Nivalassa 20.8.2017

maanantai 3. lokakuuta 2016

VAAROJEN MARATONIN RAASTOKUVAT

                       Nyt meinasi käydä ensimmäistä kertaa niin etten ollut tunnistaa itseäni kisakuvien joukosta. On äijjä sen verran kalaponen ja ryytynyt. Ylimmäinen ja alimmainen kuva on otettu n.40km kohdilta, jossa poijjua oli koeteltu ja jalat huolella tyhjäksi lypsetty, sekä olemus vähintään 10-vuotta vanhempi (toivottavasti) kuin kuvan näkymä. Blogi kisasta löytyy tuosta aikaisemmasta kirjoituksesta tai klikkaamalla tästä.

Kuva @onevision.fi  Juha Saastamoinen


Keskimmäinen kuva on jostain 38km kohdalta?

Kuva @karikuninkaanniemi

Kuva @onevision.fi   Juha Saastamoinen

Videon kohdasta 24:05 alkaen 43km kärki. Ite väännän kohdassa 25:50 eteenpäin ja Poikki-Timppa vilahtaa n.ajassa 31:12


Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2016

lauantai 9. elokuuta 2014

MARATON TESTAUSHARJOITUS - KEMPELE Z-MARATON

                        Olin pienesti haaveillut ennen kesäkuun 6vrk juoksua voivani juosta tänä vuonna edes yhden maratonin. En osaa sanoa miksi, sillä se halu tuli niin syvältä sisältäni, etten osaa edes selittää miksi. Onneksi ei tarvikaan? Himo ei ole sammunut, olen edelleen halunut sitä kovasti - juosta maratonin. Joku voi ihmetellä, että mikäs se on muuta kuin juokset, onhan sulla kuntoa juosta vaikka pari päivässä. Totta, mutta täytyy olla tarkkana sanojen kirjoitusmuodon kanssa. En halunut hölkätä, vaan JUOSTA.

                        On kulunut vasta vajaa 2kk 6vrk juoksusta. Samalla siitä käteen jäänyt vamma jätti hyvästit täysin vasta n.2-3viikkoa sitten. Kuitenkin suhteellinen vauhti alkoi nousta nopeasti, kun pääsin viljeleen taas monenlaista vauhtikirjoa. Toissa-iltana juoksin 127 keskisykkeellä reilun vitosen @5:09. Myös harvat pitkät vedot oli antaneet viitteitä nousuvireestä. Samalla tiesin toki olevani kovin keskeneräinen maratonJUOKSIJAKSI. Sisäinen HINKU oli kasvanut kuitenkin VASTUSTAMATTOMAKSI ja huomasin kertovani itselleni paperitorvella suusta korvaan LUKUISIA hyviä syitä lähteä LYKKÄÄMÄÄN pitkää veekoota KEMPELEEN tuttuun ja sisältöä jatkuvasti kehittävään maratonkilpailuun.

                        KEMPELE MARATONIN TAVOITTEET


                       Ennen vain aika oli SE juttu. Nyt en lähtenyt oikeastaan juoksemaan aikaa, vaikka ajattelin voivani juosta kaiken mennessä kohdalleen väliin 3.25-3.29. Olen nimittäin unelmoinut juosta nousevatehoisen maratonin, jonka fantasiajatkumona on napsia jälkimmäisellä puolikkaalla selkiä. Se kun on jäänyt aika vieraaksi minulle niissä harvoissa numerojuoksuissa. Samalla minua kiinnosti miten pitkään todellisuudessa kestän juosta edes +140sykkeillä. Olen juossut todella vähän Vk-kilometrejä.

                          SÄÄ


                          Kuten monet lukijani, ystäväni ja tuttuni tietävät, etten siedä oikein lämpimiä ilmoja. Nyt oli luvattu +20/+22 ja sadekuuroja. Laskin YLLÄTTÄEN positiivisesti ajatellen, että kyllä se sen verran kuurottele, jotta se vähän viilentäis. NOO, totuus oli jotta aurinko paistoi ekat 2h täydeltä taivaalta ja elohopea kohos +24-asteeseen. Lopussa oli pilvistä, +24-astetta. 

                           TOTEUTUS


                       Sain ajatuksen juosta eka 10km n.145 sykkeillä. Ajattelin sen menevän n.47-48min 140-145 sykkeillä. No siinä läiskin kilsoja noin 4.40-5.00 minsan väliin, riippuen oliko kilsalla huoltojuontia vai ei. Olihan se lepposen tuntuista ravistella "vain" 145-sykkeillä. Välillä kuopasin jäykkyystilojen estoon kantapää läpsyjä pakaroihin, puistelin käsiä. Eka 10km oman gps:n mukaan 48.01@4:49.

                        Eka puolikas oli tarkoitus juosta max.150 sykkeillä. Aikaisemminhan olin lähtenyt alusta alkaen n.150-155 sykkeillä. 12km kohdalla näin mukavan juoksuystävän, Tollolan Timpan, juoksevan vähän matkan päässä takanani. Huitelin pelleilessäni Timppaa mukaan kolmen juoksijan sakkiin. Siinä sitten vedeltiin kolmen juoksijan sakissa n.väli 14-19km tasaisesti 4.50-5.00 kilsoja. Oltiin vaihdeltu keulamiestä ja Timppa meni tuossa vetään ja vauhti nousi. Ajattelin, että kyllä Timppa vetää tasaisesti ja lähdin seuraamaan, mutta pian huomasin vauhdin nousseen minulle liikaa tällä kertaa. Samalla huomasin toleranssin olevan vielä kovin pienen. Lyhyt roikkuminen veti kapulat sen verran hapolle, että siitä oli puisteleminen. Enkä enää pystyny edes niitä noin viijenminsan kilsoja lykkiin vaan oli otettava lakki käteen. Eka puolikas 1.44.00@4:56.

                         Toinen puolikas nyt oli sitten sellaista tilanteen hallintaa. Huomasin, etten voi vielä JUOSTA maratonia kuin osittain ja joudun näköjään aika paljon vielä HÖLKKÄILEEN. Toinen puolikas 1.55.11@5:28. Mutta oli mukava huomata, että sitä malttoi toteuttaa saksalaisella täsmällisyydellä suunnitelmaa. Ainoa miinus vain, ettei suorituskyky vielä riittänyt toteuttamaan kaikkia fantasioita. 7+ arvosana kisalle.
 

                              KISA TARINA 


                        Perillä. 
 
  KLIKKAAMALLA SAAT KUVAT ISOMMIKSI!!!
  
                       Kolmas kerta Kempeleen kisassa. Tottuneesti Zimmarin pukkariin ja tuttuja puhutteleen. Ex-Nivalaisiin on aina mukava törmätä. Samoin juoksututtuihin. Kaikkien nimiäkään ei aina muista, kun niitä on paljon, mutta toivottavasti siitä ei kukaan suutu.

                         Lähtöpaikalle valuminen alkaa. Kotona olin aamusella reippaan 2km höntsännyt ja nyt tuntui jalat olevan heti verkan alussa vetreät, joten jätin lämpimän ilman vuoksi verkan vain 0,5km mittaan. Siinä juttelin hyvin rentoutuneessa tilassa mukavien ihmisten kanssa. Kello kului kuin itsestään. Kisan johtajan
                           kanssa heitettiin kättä lähtöpaikalla. Pian alkoi monikielinen lähtölaskenta ja päästiin liikkeelle. Sopiva meno tuntui löytyvän nopeasti. Laskin vaan nopeasti edellä olevat juoksijat ja itse napsuttelin sijalla 15, kun tilanne rauhoittui. Tasaisia kilsoja. Sykkeet pysyi tasaisena. Kaikki mallillaan. Tuttu pariskunta ajelee pyörällä rinnalle jossain reilun 6km kohdilla ja kyselee meneköö hyvin. Vastaan helposti, että joo, hyvin menee. Totuus: eka pistos riivaa parhaillaan. Onneksi se menee ohi aika nätisti juoksemalla kilsan verran kyyryä näin kyyhkysjahdin aattopäivänä.

                           Välillä vilkaisen taakse. Intressinä kiikaroida Tollolan Timppa, josko hänestä ois mukaan minun vauhtiin. Silmäni kertovat takanani juoksevan hieman minuakin runsaamman kaverin raskaannäköistä hölkkää. Hänen vierellään juoksee Joey Tempestin hapituksen omaava kaveri, sanotaanko tottuneennäköisesti. 10km täytyy. Sama parivaljakko tuntuu "uhkaavasti" lähestyvän. Juoksen omaa juoksua. Silti tekisi mieli hiljentää ja liittyä imuun. Muistini mukaan imusta on aina ollut hyötyä.

                           Hieman vanhempi, pitkätukkainen, hyvin ruskettunut, kokeneen tuntuinen kaveri ja työläästi tallaava, ehkä minuakin nuorempi juoksija tulevat vierelleni. Joey Tempest juoksee hieman sivummalla, ikäänkuin antaen junioreiden päättää mihin seuraavaksi rynnätään. Juomapiste sekoitta lauman kuin gnu-lauman leijonien tehdessä jotain odottamatonta. Oranssipaitainen kaveri singahtaa juottopisteeltä nopeiten. Imaisen raon kiinni kohtuu helposti ja jään nauttimaan siivellä elosta. Pitkätukkainen kaveri tulee kuin varjonlaki aikanaan kelkkaan.

                          12km kohdalla näyttää, ettei oranssipaitaisen vetämänä tässä taideta enää alle vitosen kilsoja nakella ruutuun, joten vilkutan ohi ja JÄTÄN kylmästi kaverin, jota en näe enää koko päivänä. Toivottavasti kaikki on hyvin. Samalla huomaan Tollolan Timon lähestyvän. Minun ja Joey Tempestin vauhti on "tasaantunut" sinne 4.50-5.00 paikkeille. Timo tulee siis vähän kovempaa, ja epäilemättä tasaisemmin vielä kuin me. Timo ei ole kuitenkaan ihan vielä porukassa, joten olen valmis murentamaan illuusion juoksemalla muka Joey Tempestin kanssa. Kysyn miehen nimeä. Vastaus: "Ari Vaalamo". Samalla mies katsoo minua, silmien kysyessä että etkö tiennyt. Muistin nopeasti ystäväni Keijon puhuneen tuosta kaverista, joten kerroin hänelle kuulleen jotain hänestä Keijolta. Arikin muistaa Keijon pienen hapuilun jälkeen. Miehellä on kyllä vähintäänkin trendikäs habitus ja VAIN JA AINOASTAAN positiivisessa mielessä.
                                         Ari Vaalamo, juoksija ja muusikko, tunnettu ihminen Oulussa.
                          Välillä huomaan seuraavani Arin tekemistä. Samalla ajaudun kysymään hänen ennätystään. Vastaus: -"No, siitä on aikaa, 2.36, mutta siitä on aikaa". Keskustelun jatkona tulee tieto, että 27-28vuotta sitten. Nyt Ari juoksee vain kerran vuodessa lappu rinnassa, ja aina tässä juoksussa, käsitin.

                         Timo liittyy mukaan. Oranssipaitaista juoksijaa ei enää näy. Juoksemme kimpassa välin 14-19km... <Hieman ennen n.19km juomapistettä kerron ääneen Timolle, että ehti tulla jo jano tuolla välin, joka ei ole koskaan hyvästä. Silloin ollaan jo myöhässä. Olin juonut pari mukia per.asema. Tuossa kohtaa asemien väli oli reitin pisin, hieman yli 4km>... Vauhti edelleen karvan alle 5min/km. 19km kohdalla Timo ajautuu vetohommiin. Gnu-lauma hajoaa jälleen. Isken kantaan. Sykkeet nousee, välillä jo 157, uusi kilsa alkaa alle 4.40 vauhdilla. Pian löysään. Tämä vie minut tien raviin. Annan Timon mennä. Arikin hieman jäi tuossa "rytkäytyksessä", myös lopullisesti Timosta.

                         Timon irrotessa katsoin hänen menoansa. Hän ei enää siirrä vain jalkoja vaan polkee eteenpäin. Vahvannäköistä menoa. Jo 22.maraton tälle vuodelle ja viime viikonloppuna, vain 7 päivää aikaisemmin Timo voitti koko Kuusaan maratonin 3.29.02 ajallaan. Tänään meni reilun minuutin nopeammin. Muutoinkin nuo 22 maratonia ovat menneet tuonne 3.30 paikkeille kaikki. Jäätävä mies. Ei voi kuin ihailla.

                         Legenda -Arikin lipesi "käsistäni". Olin nyt yksin surkean juoksuni kanssa. Totesinkin itselleni tämän menevän nyt hölkkäilyksi. Löysin kuitenkin monia syitä juosta kisan loppuun. En ollut täällä nyt ajan vuoksi. Jos ollaan ajan vuoksi, voi olla joskus viisasta lopettaa pyristely ja yrittää parempana päivänä uudestaan, kunhan ei ota tavaksi. Yksi oli nähdä vielä uudestaan Eero Lumpeen johtama NUTS-huoltopiste n.35km hollilla.

                        Väkeä lappasi ohi toisella kierroksella. Aina ei kaikki tavoitteet täyty. Väsyn katselemaan ohi menijöitä. Urheilijoita, ryökäleet! Keskityn ympäristöön... Paljon puimatonta viljaa pelloilla. Paljon pyöräilijöitä liikkeellä taas Oulussa. Oulu tuntuu olevan oikein pyöräilykaupunki? Paljon aikaisia eturauhasvaivoja. Pyöräilyn tunnettu varjopuoli. Enemmin annan kassejen heilua. Kaikki kunnia silti myös ketjunpyöritykselle. Ei mitään pois pyöräilyltä.

                        Oma paletti aaltoilee. Välillä tuntuu, että vois päästä takaisin...ääh, ei sittenkään. 2h juoksun jälkeen menee edes pilveen. Silti on todella lämpimän tuntuista. Joku huutaa +26astetta. Virallisen tiedon mukaan +24astetta oli korkein. Aina laitetaan "lapinlisää", vaikkei tässäkään olla vielä lapissa. 30km kohdalla pistää taas hieman. Urheilujuomatkaan ei mene vastalauseitta alas. Pirullinen keli ja vielä heikko valmius kulkijalla. 33km on hitain. 5.46. Taisi sisältää kuitenkin juoma-aseman. Uskaltaudun laskemaan mihin aikaan olisi vielä mahiksia. Hieman hirvittää juosta näin huonoa aikaa. Vähän hävettää. Sitten saan uskoteltua että A) 3.39.xx voisi vielä näyttää kohtuulliselta ja B) Ja että voisin siihen päästä jos saan vähän ryhtiä ja pienen loppurutistuksen.

                        Puolimaratoonarit menevät ohi. Ajankuluksi lasken mihin aikaan he ovat menossa. Tulen nopeasti siihen tulokseen, että 1.20 tulee tekemään tiukkaa ja ettei Nivalan Gebre-Boltille olisikaan ollut täällä soolojuoksua erikoisempaa tarjolla. Ihmiset kannustavat monissa paikoin. Koitan kiittää parhaani mukaan. Jossain kohtaa olen mielissäni, että voin edes juosta nilkka/akillesvamman jäljiltä, vieläpä kohtuu vähän vaimennetuilla kengillä. Askeleen puhtaus on tärkeintä ja ettei ole vaivaa, ei vaimennukset. Vaivojen kanssa pitäisi levätä, aina - siis jos menee järjen kanssa.

                       Olennaista ja vähemmän olennaista, mutta todellista on, että taas olen NUTS-huoltopisteellä. 35km takana, reilu seiska jäljellä. Voi kun olisi juostavat jalat. On vain oltava tästäkin kiitollinen, että voi edes hölkätä. Vihdoin olen 40km kohdalla. Pari kertaa on ollut kylmänväristyksiäkin, joka kielii ainakin lievästä nestehukasta - ainakin. Silti... tunnen, että pienen ja LYHYEN kirin varmaan jaksan lopussa ottaa. Yksikään kilsa ei ole itsestään selvyys, joten on tämä aikalailla päivän maksimi, vaikka mitenpäin olisi lähtenyt.

                        Viimeisen kilsan ajan on runsas villi kannustus ja se nostaa karvat pystyyn. Ja tuleehan se kirikin. Maalivaatteen yli 3.30 -vauhdeilla, s-tana. Aika 3.39.11. Pakko kehdata ottaa noinkin surkea aika. Maalissa on sen verran daijju olo, että ihmettelen kuuluttajan kuulutusta: "Ja maalissa Onni Vähäaho, M40sarjan toiseksi". Hetken muistan olleeni M45 -sarjassa. Pian kuitenkin oikea ikäni selviää itsellenikin. Hieman hymyilyttää...vai toiseksi, PODIUMILLE! Humoristista. Onhan se hauskaa, mutta ei kai monellekaan oikeasti mitään merkitystä? Ei ainakaan minulle. Sehän riippuu aina mikä on kisan taso. Palkintokorokkeet eivät kulu käytöstäni.

Kuva ennen palkintojen jakoa. Vähän pihalla vielä?!


Tänään kuitenkin, podiumilla, Nivalan lihavapoika toinen vasemmalta.      
 
 M45 PODIUM koko maraton
M60 PODIUM koko maraton (Edwin Hepokangas jää Harri Toivosen taakse)

 Tulokset.
Ja huomenna aamulla kirkkoon, eikös juu!?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.8.2014

maanantai 14. lokakuuta 2013

150km IRTAANTUMINEN

                 ESIBLOGI VARSINAISELLE...


                    Laskeudun pitkälleni. Käpy painaa telttakankaan alla. Pian se kuitenkin poistuu - mielestäni. Olen tähystänyt, valvonut, kolme yötä tyhjää metsää. Se(kin) on ollut suhteellisen raskasta pienessä flunssassa. Olen toipilas.

                   Vielä eivät vanjat ole täällä. Se, miten pitkään saan levätä, on kiinni tuosta kahvipannusta(?). Vedin viiksilangan edellisenä yönä noin 1km päähän ympyrän muotoisesti alueeni ympärille. Hälytyslangaksi. Toinen pää tulee vähäisen laavuni sisään. Sidoin pieniä kiviä viiksilangan pääähän, joiden en toivo nyt kolisevan. Haluan palautua. Saada kehoni normaaliksi.

                   Kaksi hanaa on auki. Sukat kuivuu laavun haarassa, vettä tiputtaen. Samaa tekee nokkani. Muut hanat on kiinni. Juuri enempää en ehdi miettiä, kun olen jo unessa. Nukun huonosti. Kotini ei ole täällä. Vaihdan asentoa, hieman paikkaanikin. Pääsen uneen, kunnes... kahvipannu metelöi. Siellä ei kiehu vesi, se kalattaa. Poistan äkkiä hälyttimen, ettei vanjat ehdi kuulla. Ovatko vanjat täällä? En voi olla varma, mutta jokin laukaisi hälyttimen. Kenties peura? Toivon niin, mutta en voi tietää. En voi elää pelkän toivon varassa, nyt on myös tiedettävä. Puen päälle, ja lähden ottamaan selvää.

                   Sammutan nuotion, jonka liekki on sangen vähäinen, etten sanoisi peräti riittämätön. Katsahdan vielä, mitään tärkeää ei jää nyt riisutulle laavulle. Lähden varovasti tunnustellen liikkeelle. Katsahdan vielä hyvin opetelemani kartan. On tiedettävä mihin suuntaan lähteä, jos mahorkka alkaa työntymään nokkaan. Silloin ei ole vara arpoa tai voi joutua pitkälle matkalle. Kenties jopa ikuiselle.

                  Liikun lähes äänettömästi. Saavun kaatuneen puun luo. Ajattelen saavani suojaa kohonneesta juuresta. Eikä mene kauaa, kun näen pelkäämäni näyn. Vanjat tutkivat jälkijäni, viittoilevat. Armoton pulina rikkoo muutoin hiljaisen metsän. Ehkä pääsen tuosta noin 10 miehen joukkiosta kätkeytymällä maastoon. Ehkei minun tarvitsekaan vielä rasittaa puolikuntoista ruotoani... Sitten näen oman lähtölaukaukseni, vainukoiran. Hiljaa jätän suojani, ja poistun. Nyt alkoi IRTAANTUMINEN.

                  Vuorokauden jatkunut paine helpotti viimein. Vanja hellitti. 150km se vaati. Onneksi ei enempää. Nyt en olisi jaksanut yhtään enempää. Huomasin irtaantumisen aikana kuinka toipilas olinkin. Kaikki tämä sääteli irtaantumista siinä määrin, että jalkani pääsivät kuitenkin vähällä. Erittäin vähällä. Nukutti hyvin. Jaksoin huoltaa pyssyäni jo seuraavana aamuna. Juoksin jopa yläjuoksulle peseytymään, leikin vuoksi, mutta kuitenkin, juoksin. En pitkästi, mutta 5x8askelmaa, ja oikeasti kepeästi.

                  Toivon vaan, ettei nyt tarvi irtaantua vähään aikaan. Uskon rauhan laskeutuneen. Hieman flunssa teki paluuta takaisin, mutta onneksi suhteellisen lievänä, ainakin vielä.

Tässä esimauksi hieman datapohjaisia tietoja 150km irtaantumisesta.                     









kierros
kier- kierros

matka
vauhti
ros aika

yhteensä
km/h huomioita








1 0:11:33

    2,0
10,3
2 0:11:39

    4,0
10,2
3 0:12:08

    6,0
9,8 Jani Saapuu kuvaamaan
5 0:12:16

   10,0
9,7 Pasi (Daddy Cool) tuli juokseen
6 0:12:46

   12,0
9,3 Daddy Cool juoksee 22,0km
7 0:13:09

   14,0
9,1
8 0:12:49

   16,0
9,3
9 0:12:57

   18,0
9,2 Jarkko, Päivikki, Lasse 
11 0:15:50

   22,0
9,0 2,4km <-kierros painallus viivästy
12 0:10:04

   24,0
9,5 1,6km ed.kierroksesta johtuen
13 0:13:08

   26,0
9,1
14 0:12:52

   28,0
9,3
15 0:13:11

   30,0
9,0
16 0:13:06

   32,0
9,1 Daddy Cool (DC) poistuu radalta
17 0:14:24

   34,0
8,3 Jonte-Konde tuli pyörällä
18 0:14:02

   36,0
8,5 Riispuuroa ja lohta tarjolla (äiti)
19 0:12:35

   38,0
9,5 Tuomas (Gebre-Bolt) tuli juokseen
20 0:12:56

   40,0
9,2
21 0:13:52

   42,0
8,6
22 0:13:23

   44,0
8,9
23 0:13:11

   46,0
9,0
24 0:16:30

   48,0
7,2 Puureiän päällä latautumista
25 0:17:17

   50,0
6,9 twitter + lihalientä
26 0:14:07

   52,0
8,4 elimistö ei vedä <-flunssa keho.
27 0:14:22

   54,0
8,3 Daddy Cool palaa… BB valvoo…
28 0:14:49

   56,0
8,0 …Saarnaa ja piiskaa - auttaa, ennen
29 0:15:09

   58,0
7,9 kaikkea
30 0:14:37

   60,0
8,2
31 0:14:54

   62,0
8,0
32 0:15:02

   64,0
7,9
33 0:15:33

   66,0
7,7 Tästä alkoi 16,5h taistelu väsyä
34 0:15:40

   68,0
7,6 vastaan (alla yövuorot+flunssa)
35 0:15:41

   70,0
7,6
36 0:15:34

   72,0
7,7
37 0:17:03

   74,0
7,0 DC poistuu talos…radalta
38 0:29:26

   76,0
4,0 Vaihdan vaatteita. Olen aivan 
39 0:16:40

   78,0
7,2 poikki. Nukuttaa sikana. Twiittaan.
40 0:16:14

   80,0
7,3 Kohtaan vöytiäisen
41 0:17:27

   82,0
6,8
42 0:16:12

   84,0
7,4
43 0:18:53

    86,0
6,3 Daddy Cool (DC) palaa radalle.
44 0:21:11

    88,0
5,6 Juoksemme(kävelemme) yhdessä.
45 0:18:38

    90,0
6,4 kohtaan heinäsirkan - Pasi ei.
46 0:20:43

    92,0
5,7 mikään ei maistu. Väkisin syömistä
47 0:20:44

    94,0
5,7 energiat loppuu. Hereillä ei
48 0:20:34

    96,0
5,8 tahdo pysyä. Silti on mentävä,
49 0:45:53

    98,0
2,6 huoltotauko. Oikiaa syömistä.
50 0:17:47

    100,0
6,7 Pumppi tulee juoksemaan.
51 0:19:25

    102,0
6,1 Näen hetken poliisimaijan.
52 0:23:16

    104,0
5,1 Joku joutuu maijaan. Hetken näky.
53 0:17:15

    106,0
6,9 Nesteetkin tulee läpi <-kusella
54 0:23:31

    108,0
5,0 20min välein
55 0:21:00

    110,0
5,7 Äiti tarjoaa puuroa + leipää ++
56 0:28:17

    112,0
4,2 Tajunta hämärtyy. Sekavaa menoa.
57 1:09:22

    114,0
1,7 30min unitauko <-DC komensi
58 0:18:16

    116,0
6,5 tauko auttoi, hetken. Elmistö
59 0:17:03

    118,0
7,0 ei edelleenkään toiminut ja 
60 0:18:12

    120,0
6,6 surkeus jatkui.
61 0:19:18

    122,0
6,2 Jarkko&Päivikki tulevat uudestaan.
62 0:25:12

   124,0
4,7 Jani kuvaa yölläkin ja aamulla.
63 0:45:53

   126,0
2,6 lihapottuja+muuta
64 0:24:48

   128,0
4,8 auttaa pari kiekkaa.
65 0:21:33

   130,0
5,5 Tuulia juoksemaan. Pyöräkatsojia.
66 0:18:22

   132,0
6,5 4+1 rytmi loppui unitauon jälkeen
67 0:21:36

   134,0
5,5 oksettaa.
68 0:22:13

   136,0
5,3 Väsy helpottaa. Kroppa on tyhjä.
69 0:42:49

   138,0
2,8 Taas lihapottuja +muuta
70 0:26:41

   140,0
4,4 Päätän könytä 150km. Ainakin
71 0:21:52

   142,0
5,4 yrittää.
72 0:27:26

   144,0
4,3 Taju meinaa lähteä - taas. 
74 0:28:07

   148,0
4,6 2,2km <-kierros painallus viivästy
75 0:19:31

   150,0
5,5 1,8km ed.kierroksesta johtuen












150,0





                   Muutama kuva ilmentämään olotiloja (kuvat saa isommaksi kaksoisnapsauttamalla kuvan päällä).....

                        (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)

                      (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                            (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                      (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                  (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)

                 (kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
                  (kuvan omistaa Päivikki Turunen)

                      Varsinainen oma24h -blogi tulee, kun saan kaiken jäsennettyä, jotta voin tarjota holistisemman (kokonaisvaltaisemman) paketin.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.10.2013