Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. heinäkuuta 2021

KESÄKUU 2021 JA RAJOJA

             Kesäkuu 2021 jää monella tavalla mieleen. Se on ollut asettumista uuteen elämään yksin. Ihan se ei ole vastannut sitä mitä tähän tullessani ajattelin, mutta prosessihan on kesken - sopeutuminen. Lisäksi en ole aiemminkaan osannut kesällä oikein keskittyä mihinkään asiaan, joka tapahtuu sisällä. Kesällä elämä on pitkälti ulkona. Nyt alkaa painamaan seitsemän Pyssymäki Extreme Polkujuoksun talkoohommat ja siitä saa mukavasti muuta ajateltavaa. PEP järjestetään nyt neljättä kertaa Nivalan Polku ry:n järjestämänä, sitä ennen masinoin sen itse yhteistyössä Liikuntakeskuksen kanssa. Matka on ollut pitkä ja antoisa. 

            Kesäkuu oli aluksi palautumista Karhunkierroksesta. Olinkin ensimmäistä kertaa varmaan koskaan pitkän kisan jälkeen koko viikon juoksematta. Silti palasin palautumisen kannalta kovaan harjoitteluun liian aikaisin. Toisaalta kalenteri ja siinä ollut rako piti käyttää ja nyt sitten otan vastapainoksi hieman pidemmän kevyen jakson ennen 9.heinäkuuta starttaavaan Hetta-Ylläs 160 kilometrin kisaa. 

            Nyt tuntuu, että kesäkuu ei onnistunut harjoituksellisestikaan, jos ei kohta oikein muutenkaan. Vaikka mikään ei olisi hyvin, voi kuitenkin aina sanoa - kuten se karhunkierroksen kaveri - että "muuten on kuitenkin kaikki hyvin". Tuo on hyvä iskulause, jolla lähdetään reilun viikon päästä satamailiselle. Varmaan tähän eroprosessiin kuuluu sellainen tietty epätasapaino ja realismin kohtaaminen sitä myöten. Parasta tässä on kuitenkin ollut, että on voitu koko ajan jakaa ajatuksia exän kanssa. Hyvä ystävyys on säilynyt ja se on tainut auttaa molempia matkalla uuteen elämään. Matkalla, joka saattaa alkaa silloin kuin sitä vähiten odottaa tai sitten se alkaa vain ilman "lähtölaukausta", huomaamatta. 

            Lauantaina on viimeinen työvuoro ennen lomaa ja sen jälkeen on mahdollisuus koko heinäkuu löytää itsensä. Uteliaana sitä kohden :=)  Puolivuosi saldot alla. Tuntimäärä hyvä, muuten en oikein tiedä. Eritoten nousumetreihin olen suorastaan pettynyt. Pitänee alkaa petraan niissä vuoden jälkimmäisellä puolikkaalla. 

            Kesäkuun aikana 2008 elokuussa alkaneen juoksuharrastuksen aikana kertyneet juoksukilometrit kiipesivät yli 50 000 kilometrin. Kirjoitushetkellä juoksukilsoja on nyt 50 200km. Myös tämän blogin käyntimäärä ylitti puoli miljoonaa kesäkuussa. Blogissani on nyt kirjattu yhteensä vähä päälle 504 400 käyntiä.


                                  KESÄKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              51,0h                   341,5h
Juoksu                    337,2km              2024,3km
Hiihto                         0,0km                527,1km
Lumikenkäily              0,0km                  96,7km
Kävely                         0,0km                  64,5km
Pyöräily                   293,2km                830,9km

Nousumetrit              5 879m                42
997m


                

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.7.2021

perjantai 13. heinäkuuta 2018

HARJOITTELUPUTKI

                   Lomalla ollessa jää enempi aikaa myös omaan pohdintaan. Oma olemassa olo selkeytyy itselle paremmin, kun on aikaa pysähtyä ajatuksien kanssa. Ja kun tämä harrastusblogi on niin myös objektiivinen näkemys omasta tilasta tähdentyy. Ja siihen tässä blogissa pureudutaankin, sillä tämä ei ole lifestyleblogi perhe-elämän ruoanlaitto tai kodinaskareista. Ne ovat minun lepoaikaa. Kyllä, luitte oikein, lepo-aikaa. Harrastukseni vahvuus on arjen helppous peruskunnon helpottaessa ponnistuksia arjessa sekä fyysisesti, että psyykkisesti.

                   Muutamia faktoja. Olen 44-vuotias. Olin aina kouluikäisenä hyvä heitto, työntö -ja voimalajeissa silloin, kun kukaan ei harjoittelut vielä mitään vaan katsottiin lasten lahjat vaivihkaa. Sen sijaan 100 metrin juoksussa olin jo korkeintaan keskitasoa ja olin myös aika kankea. 1000 metrin juoksussa olin aina luokkani huonoimpia ja olin kellomiesten kauhu. Kuten kuka tahansa lapsi niin myös minä, aloin pitään vahvuuksistani ja kehittämään niitä. Sain hieman menestystä heittolajeissa. Olin jopa parhaillaan kuudes keihäänheiton halli SM-kisoissa, kun Aki Parviainen voitti.

                  Juoksuharjoitukset olivat inhokkejani keihäänheittoaikoinakin. Mietin usein niiden tarpeellisuutta. Minun pitkälenkki oli kolme kilometriä. Saatoin juosta tuon lenkin hyvänä kesänä jopa kaksi kertaa. Jo edesmennyt rippikoulukaverini kysyikin krapulapäissään vierelläni hetken pyöräillessäni, että kannattaako se käydä edes tuota yhtä kertaa kesässä, jos ei useammin meinaa käydä. Oikeassa kaverini oli ja sille naurettiin, vaikka aataminomena samalla heilahti kurkussa. Tämä sama kaveri juoksi lapsena harjoittelematta tonnin suuvehnäsellä 3:15minuuttiin. Oltiin ehkä 4 tai 5 luokalla. Harmi, että alkoholi oli hänen heikkous. Kaunis muisto ja ajatus Janille.

                 Tässä juoksuharrastuksessa, kuten monessa muussakin pädetään. Jokainen tekee sitä, mutta harvalle se on oman pään sisällä SE juttu. Ei minullekaan. Katson omaa asemaa harrastuksessani humoristisella otteella. 44-vuotias, juoksuun täysin lahjaton, heittäjän raaminen mies juoksee noin 5000km/vuosi vuodesta toiseen. 3000m ylitys Cooperissa vaatii aina keskittymistä yhä yli 36 000 juostun kilometrin jälkeenkin. On selvää, että focus on harrastuksesta nauttimisessa, ei kehityksen optimoimisessa. Tämä on leimannutkin harjoitteluani, koska tätä termiähän sitä käytetään. Harjotellaan, harjotellaan. Eikä koskaan täysin opita valmiiksi. Se on myös tämänkin harrastuksen suola. Tosin en enää siihen pyrikkään, vaikka uskon tiedostavani miten pitäsi harjoitella, jos haluaisi optimoida tulokset. Enemmin nautin ja teen sinnepäin. Jos joku miettii miksi niin voi aloittaa kappaleen luvun uudestaan.

                 Nautin suunnattomasti juoksemisesta. Sen vapauttava tunne on koukuttava. Samalla tuntuu ja on etuoikeutettua sanoa päivän toisen(!) lenkin jälkeen illalla vaimolle, että olipa niin helppo lenkki niin kuin ei olisi käynytkään. Näin kävi tämän viikon maanantaina. Edellisenä päivänä olin juossut 21,1km. Ja tuona päivänä 30,1km, josta 17,1km tuolloin todetessani. Eli kahteen päivään 51,2km juoksua ja samalla yli 700 nousumetriä. On kiva tunne omasta fyysisestä peruskunnosta, kun tuo kaikki tuntuu nauttivan helpolta. Samalla ymmärrys siitä, ettei se sitä ole monellekaan auttaa arvostamaan harrastuksen tuomaa.


                  Tämänkertaisen blogin otsikkoon: HARJOITTELUPUTKI.

                  Tätä kirjoittaessani on juuri alkanut suuri onnenpäivä, perjantai 13. Varmaan käyn tänäänkin jonkin lenkin. Edellinen täysi lepopäiväni oli Juhannusaattona. Sen jälkeen on mennyt jo 20 päivää putkeen harjoittelun parissa, jos viime lauantain 70minuutin vaellus maastossa mukaan lasketaan. 20 päivän aikana on tullut juoksua 342km. Eli määrää ei nyt mitään mahdottomia ole tullut, mutta minulle kuitenkin ihan hyvää ok-tasoa.

                  Viikot Karhunkierros 166km keskeytys kisan (112km kohdalla) jälkeen ovat menneet seuraavasti:

Vko 21  128,5km (Karhunkierros kisa)
Vko 22   92,5km (palutumisviikko)
Vko 23   75,km (palutumisviikko)

Vko 24   122,5km (harjoitteluviikko 1)
Vko 25   96,0km (harjoitteluviikko 2) Tämän viikon jälkeen alkoi
              tuntua, että voi aloittaa harjoittelun. Myös tämän viikon
              lauantaista alkoi tämä nykyinen harjoitteluputki

Vko 26   104,5km     487nousumetriä
Vko 27   125,6km   1317nousumetriä
Vko 28    Ma-To ekat 4pv  75,0km    852nousumetriä


                 Eilen tultiin mökiltä. Oltiin viikko Kinnulan Markokylässä. Olen harrastuksestani nauttiva harrastelija, enkä elä mitenkään kilpaurheilijan kaltaista kurinalaista elämää vaan uskallan myöntää nauttivani samoista asioista kuin kuka tahansa mattimeikäläinen. Niinpä vähemmän hyödyllisesti myös grillailin joka päivä. Nukuin miten sattuu ja nautin alkoholia lomareissulla kahteen kertaan. Yksi tärkein asia onkin olla sinut oman elämän kanssa, sillä kaikenlainen piilottelu - olkoon se sitten mitä tahansa ikinä - tuo vain itselle estettä elää vapauttavan nautittavaa elämää.

                Jos jollekin on kehittynyt sellainen kuva, että tämä olisi jonkinlainen "näin kannattaa elää ja harjoittella -blogi" niin olet väärällä sivustolla. Kerron vain miten elän oman harrastukseni kanssa. En voi suositella omaa elämäntapani, enkä ota vastuuta, jos joku esim. harjoittelustani ottaa vaikutteita, eikä sitten onnistukaan itse omassa elämässään. Sen sijaan olen otettu, jos voin olla esimerkki täysin juoksuun lahjattoman keski-ikäisen miehen saavuttamasta varsin rautaisesta peruskunnosta, jossa arkiaskareet tuntuu helpolta ja nautittavalta.



Juoksuharjoitteluni Markokylässä Su - To  (5 päivää)




Pe     matkustimme mökille. Juoksin kotona lähtiissäni 6km. Juhlintaa koko ilta.



Su     Aamu: 10km 135m+ @5:26(123keskisyke)


Ma    Aamu: 13km 185m+ @5:34(130) Mekkovuori
Ti      Päivä:  7,6km@5:31(126) +91m

Ke     Aamu: Juoksua yht. 20,4km sis. 5,3km@4:29(151) 
<-lihakset terveesti jumissa. Perseessä polttelee mukavasti ja astmaatikon henki ei kule. Ei onnistu tällä rasitustasolla laadukkaat reippaatkaan. Syy ensin mainittuun:
Viim. 10pv kovia = perhereitti täysillä, Loekallion mäkireeni, puf kierros ja tuhti annos mäkisillä teillä mökillä. Liian paljon suhteessa kehittävää harjottelua. Toisin katsoen liian vähän palauttavaa. 
Mutta kiva ja helppohan se on ottaa pari päivää iisiä/lepoa. Ei mopolla mahdottomia, mutta välillä pitää koputella reenirajoja. Koko loppupäivä juhlintaa. 




                                  Markovuori

                 Mekkovuori. Alhaalla Mekkojärvi. Päijänne jäi ensi kertaan.


             5pv / 96km pääasiassa kevyttä letkutusta, mutta tehot jäi keveissä liian ylös. Kävelypätkien olisi pitänyt olla pidempiä tai niitä olisi täytynyt olla tiheämmin. Tosin lämpimät ja paikoin jopa kuumat ilmatkin vaikuttivat tähän asiaan. Vaikka tarkoitukseni ei ole optimoida tuloksiani tai kehitystäni niin on ihan harrastuksellisestikin kiva ottaa tarpeeksi ns. alapölyjä, jotta voi tuntea jalkojen keveyden ja raikkauden reipaammissa rallatuksissa. 

             Sen verran tässä on kuitenkin "normaalista elosta" pois oppinut, että juhlinnat on taas vähäksi aikaa juhlittu ja nyt on kiva taas nauttia muista asioista. On tämä elämä ihanaa! Ja ensi viikon loppupuolella alkaa taas uusi reissu. Ja mikäli olen oikein käsittänyt siellä on edessä sellaisia nousumetrimääriä tiedossa, ettei taida olla tullut monena kuukautenakaan yhteensä. 


VIDEOTA MÖKKILOMAN RETKISTÄ


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.7.2018

tiistai 14. marraskuuta 2017

SATSAUS HARRASTUKSEEN - ELÄMÄÄN

                       Tarjotaanpa mahdollisuus hypätä kyytiini viikoksi. Otin töistä virkavapaata ja lomaa muiden vapaiden jatkoksi. Satsaan harrastukseen ja elämästä nauttimiseen ylipäänsä. Jäisin kokonaan "oloneuvokseksi" mikäli talous antaisi myöden. Vielä se ei ole kuitenkaan mahdollista, mutta siihen suuntaan mieli halajaa.

                       Tässä pääsette seuraamaan mitä elämä on, kun harjoitellaan määrää - omalle tasolle kovaa harjoittelua. Viikkokilsa tähtäin on jossain 170-200km välissä. Ei pelkkää päällystetietä vaan paljon hankalakulkuista polkua myös. Se pitää huomioida aina viikkokilsoja huomioitaessa.

                       Olen kuullut paljon pohdittavan minun perhe-elämän järjestämistä. Tässä kerron hieman myös siitä, miten huomioin ja järjestän tämän haasteellisen yhtälön kovan harjoittelemisen ja perheharmonian välillä. Haluan olla enempi isä ja aviomies kuin harrastuksen oma. Järjestys on näin ja pysyy näin. Se on minun valinta. Luovimalla pääsen kuitenkin harjoittelemaan itseäni tyydyttävällä tasolla. Se on palkitsevaa.

                        Nyt on varhainen tiistai-aamu, kun alan tätä jäsentään. Tämä kirjoitus PÄIVITTYY päivä-päivältä. On mukavaa, jos laitatte kommenttikenttään ajatuksianne. Ne rikastuttavat matkaa :=)


MAANANTAI


                      Herään noin puoli tuntia ennen herätystä. Noin puoli 7. Kaikki nukkuu. Vaimo menee tänään yövuoroon, joten hän nukkuu pitkälle iltapäivään. Tyttö menee kouluun kymmeneksi. Neljäsluokkalainen. 21-vuotias poikani (autistinen) käy toimintakeskuksessa oman kalenterin mukaan. Hän asuu äidillä. Olemme kuitenkin jatkuvasti yhteydessä ja hän käy meillä niin päivä kuin yökylässä.

                     Hyödynnän aikaisen heräämisen tekemällä riisipuuroa. Tytön toive ja vaimollekin maistuu. Omakin hyvinvointi alkaa perheen hyvinvoinnista. Kun antaa niin saa. Tyttö onkin innoissaan herätessään riisipuuron tuoksuun.

                     Lähden viikon ekalle lenkille klo.8:44. Ehkä reilu 32kilsaa. Juoksen ensin Pyssymäelle. 7,2km ja 57 nousumetriä. Sitten juostaan ystäväni Keijon kanssa Nivalan Suunnistajien mainio polkujuoksureitti. 18km ja 123 nousumetriä lisää. Käydään melkoinen keskustelujen aihemiljöö Keijon kanssa läpi. Kiitos vielä!
                     Jatkan matkaa kotiinpäin. Innostun vielä hieman kiertelemään. Matkaa kertyy lopulta 35,1km ja 207 nousumetriä. Lenkin kesto noin 3h 44min. Keskivauhti 6:22min/km. Keskisyke 122. Eli varsin matalatehoista. Niin oli tarkoituskin. Nousut ja tekniset polut hieman nostavat sykettä.

                     Saavun kotiin. Syön ja peseydyn. Ja syön lisää. Olen 2h ihan kanveesissa. Makaan sohvalla kuin laitapuolen kulkija. Ultrajuoksijan harjoittelun vaiettu salaisuus. Me ollaan välillä aika puhki. Se toisaalta saattaa tarkoittaa vain kahta tuntia ennen fenix-lintu-efektiä. Nousen väsymyksestä, kun tyttö tulee koulusta ja vaimo herää. On aika aviomies-Onnin :)

                     Keittiön raivausta. Käyn kaupassa. Teen aamuisen riisipuuron jatkoksi Spaghettia ja jauhelihakastiketta kahden päivän annoksen. Syön välillä salaattia. Sohvalla rönöttäessä otin viereeni pari jäätelöä ja lakritsia. On saatava energiaa, että jaksaa.

                    Kello 17:00 lähden toiselle lenkille. Nyt vain 10km. Tasaisella tiellä. 10 nousumetriä! Tämä on mahdollista vain Nivalassa. Keskivauhti nyt 5:51min/km. Alku oli tosi hidasta käynnistymistä. Keskisyke monille puhdas kävelysyke. 115. Kyllä, kyllä noillakin sykkeillä voi saada juoksunomaista askelta aikaiseksi. Täytyy vain ensin vähän harjoitella.

                    Seurustelua perheen kanssa joka välissä. Se on kuin tankkaisi bensaa itseensä. Siinä vain bensaa menee letkun molempiin päihin. Tsekkaan myös lenkkidatoja siirtäessäni lenkkiyhteisön kirjoituksia ja kommentteja. Yksi tuttuni kuulostaa olevan samassa jamassa. Määrää tykitetään. Hän on istunut vartin ruokapöydässä ja pohtinut miten jaksaisi kävellä kahden metrin päässä olevalle jääkaapille. Se on jännä miten voi olla hetken ihan kuollut ja nousta taas jopa lenkkeily kuntoon. Se on sitä itsensä ylittämistä ja rajojen siirtämistä. Ultrajuoksuharjoittelu. Itse kisatkaan kun eivät ole mitään mannapuuroa ja mansikkaa.

                    Törmään vielä ystäväni blogiin. Hän on kirjoittanut otsakkeella KATOLLA. Luen väsyneenä, että KATKOLLA. Tämä hauska kirjaimella väärinluku herkistää laittamaan otsakkeesta puujalka huumoria kommenttiin. Piristystä lappiin! ;=)

                    Täyttä elämää. Sitä oli minulle kovan määräviikon ensimmäinen päivä. 45,1km ja 217 nousumetriä. Juoksua 4h42min. Tarina jatkuu. Tulette myös huomaamaan, että viikossa on rytmiä. Eli myös lepoa, jolloin kropalle annetulle kovalle harjoitukselle annetaan hieman aikaa ns. upota kroppaan.


TIISTAI


                     Lihakset on aika jumissa ja kello on hieman yli neljän. Yö oli hieman levoton. Ensimmäinen päivä ei ollut alun alkaenkaan mitenkään helppo, mutta ei nyt ihan vaikeakaan. Tässä vaiheessa harjoittelua, kun ensimmäiseen pääkisaan on aikaa 6½ kk on aika uida ultravesissä ja harjoitella toimintaa myös hetkellisesti ei-niin-virkeänä. Tosin pitää olla kokemusta ja tuntemusta miten syvälle uskaltaa antaa mennä.

                     Tyttö nukkuu ja menee taas aamulla kouluun. Vaimo on taas yö töissä. Mies siis vapaalla ja juoksee vain. Tämä on tätä nyky Suomea, hah-hah-hah! On siis taas aikaa juosta. Ja se käytetään HÄRSKISTI hyväksi. Aion nimittäin lähteä vaimon tultua töistä kiertämään PEP57km lenkin., eli koko Iso-Sydänmaan vaellusreitin, joka on kisareittinä todellisuudessa aika jämpti 58km. Raportit kertoo, että siellä on nyt TODELLA märkää. Eli kehityksen kehto odottaa.

                    Hieman jännittää miten varpaat jaksaa reissun. Onneksi mittari on "vain" nollissa. Katsotaan. Varusteet pitäis nyt puoltaa sitä. Jos kaikki menee hyvin olen kotona, kun tyttö on tullut 1½ aikaisemmin koulusta ja vaimo herännyt vajaata tuntia ennen. Ehdin taas iltatankille sopivasti. Ehkä tulen tipahtamaan sohvalle jorisemaan. Katsotaan. Palataan illalla tai huomenna viimeistään. Tarina jatkuu...

                   Päivän pitkälenkki tehty. I-SR2014 koko lenkki, eli pep57km kisareitti siis. Matkaa kertyi 58,5km. Keskivauhti oli kaikkine pysähdyksineen päivineen 8:45min/km. Keskisyke lepponen 122. Lenkin data tässä. Kummasti pistää nöyräksi, kun on edellisenä päivän juossut 45km ja ylävartalon ympärillä noin 5kg edestä kannettavaa. "NonSupport", eli ilman huoltoa tai täydennyspisteitä tämä lenkki. Tasaista taaplaamista. Suot oli sulia ja mutaa oli ennätyspaljon. Liukkautta. Ennätysmäärä kaatumisia. Jaloissa Hoka One One ATR Challenger 3. Hyvä lenkki.

                 Mitä hain tällä? Saattaa jollakin tulla mieleen? Elikkä tarkoitus oli väsyttää maanantaina vähän jalkoja (35km + 10km). Sitten perään miehekäs pepin 57km lenkin kierto valmiiksi hieman väsytetyillä jaloilla ja mielellä. Siihen nähden käsittämättömän helppo lenkki. Ei mitään vaikeuksia. Varpailla meinasi olla soilla kylmä,mutta juoksemaan päästessä aina suli nopeasti. Pari pykälää syke olisi ollut matalampi vielä tuosta, jos ei ois joutunu soiden jälkeen juokseen hetken vähän reippaammin, saadakseen veren kiertämään jaloissa.

                  Lenkin jälkeen tykkään viruttaa/pestä kamppeet ja huoltaa tavarat. Sitkeää hommaa. Mene herkästi 20-30min. Ja syödä sekä juoda pitää hyvin. Otin lisäksi reilun tunin unet. Heräsin kuitenkin jo neljän jälkeen. Alla muutama kuva lenkiltä.


                                   Iso-Susilehto noin 15km kohdalla.


                               Samalla kohdalla Movember viikset näkyviin.


                    Reilu 45km jälkeen tällaista haastetta. Lahnaoja paluupuolella. 
Tässä pahimmillaan näkyny vain kaiteet, joten nyt oli jopa odotettua helpompi hoitaa tämä.

                  Jalat ei nyt olleet oikein normaalit ennen tätä viikkoa, joten täytyy olla tyytyväinen tähän astiseen. Koitetaan työstää.

                 
KESKIVIIKKO


                 Unta tulee ehkä 6-7h. Saisi olla enemmän. Toisaalta olo on yllättävän pirteä. Latausta? Olen innokas erikoisharjoittelija. :) Vaimo tulee taas yövuorosta. Työn raskaan raataja. Nähdään taas koko perhe aamulla. Nautin, kun on aikaa. Tänään on tarkoitus juosta noin 30km.

                  Aloitan noin puoli 10 aikaan. 22km lenkki. Käynnistyn kilsan aikana ja sitten on tunnelma liki normaali. Onko tämä nyt liian kevyt rypäs, kun on näin helppoa? Edellisenä kahtena päivänä kuitenkin 103km juoksua. Pitäisi tuntua. Tietysti syy on siinä, että olen malttanut mennä tarpeeksi kevyesti. Se on näissä ryppäissä A ja O. Muuten tulee noutaja. Tietysti on myös jo vähän kuntoa harjoitella. Nimittäin aina kauden jälkeen joutuu vähän ensin harjoitteleen nöyrästi, jotta voisi aloittaa varsinaisen harjoitelun, johon kuuluvat erilaiset "avainreenit".

                  Aamun 22km lenkillä juoksen eka 11km vastatuuleen, mutta toisaalta enimmäkseen myötämaahan. Palatessa tossu on aluksi tosi raikas ja olen onnen kukkuloilla. Lopulta takamus alkaa painaa viimeisillä kilsoilla. Tuulikin tyyntyy. Luikin sisälle.

                  Käyn pikaseen tytön kanssa kaupassa. Tuttu pariskunta hypistelee vauvansukkia. Syntyy mielikuvia. Puhutaan kuitenkin muista aiheista. Mukava olla hetki sivilisaatiossakin :)

                  Iltapäivällä koko perhe taas yhdessä. Sanojen täyttämä huusholli. Kaikilla on ollut ikävä toisiaan. Puhetta riittää. Syödäänkin yhdessä. Pitkästä aikaa. Vuorotyöläiset on omituisia aikatauluiltaan. Syödään kuulkaas pizzaa ja jälkiruuaksi munkkipossu ja kahavetta. Energiaa kuluu!

                  Iltapäivällä otan tunnin unet. Kangistun. Aina se ei mene niin ku trömsössä. Illan huoltava korostetun kevyt lenkki on ryppään raskain ja kankein. Johan se alkoi tuntumaan!

                 Hölkkään 10km. Ei jaksa enää. Mieli on kuitenkin tyyni. Ei tarvi jaksaakkaan. Voi kuunnella vaikka omia ajatuksia. Sen verran on aina luottoa, että kotiin tullaan. 10km data tässä. Hankala tunnistaa minun lenkiksi?

                  Lenkin jälkeen tenttaan vähän tyttöä, kun hänellä on huomenna sanakokeet koulussa. Perhe-elämä on ihanaa. Siinä on tunnetta. Naisvaltaisessa perheessä saa nähdä myös nopeita tuulen käännöksiä. Ehkä se auttaa teknisissä laskuissa poluilla, kun on tottunut nopeisiin muutoksiin?

                 Huomenna on taas koulupäivä ja isällä TIETYSTI vapaapäivä. Vaimo aikoi mennä jouluostoksille kaverin kanssa. Pitäisikö minunkin aktivoitua sellaiseen? Mutta Joulu - sehän on vasta ens kuussa? Taidan ottaa tänään pari (sata) olutta ja nukkua huomenna pitkään. Ainakin yli seittemään!  Joskus pääsen kymmeneen ja onhan se upeaa.

 
                  Ma - Ke tuli juoksua 135,6km. Aikaa meni 16h 26min. Keskisyke oli noin 120. Nousumetrejä tuli 494. En siis erityisemmin tunkannut. Kilsoista 58km oli raskaalla pep57km reitillä. 18km helppoja polkuja. Loput tietä.


                  Tostai - Lauantai on lepoa/palauttavaa hölkkää. Kirjoittelen jotain niistäkin päivistä. Sunnuntaina on sitten Nivalan Polku ry järjestämä ILMAINEN polkujuoksupainoitteinen harjoituskisa. Kannattaa tulla. Juoksen itekki pisimmän matkan. Eli 19km. Juoksen sen täysin harjoitusmielessä. Korkeintaan 150 keskisykkeellä. Eli helppoa reipasta.

TORSTAI


                   Suunniteltu vapaapäivä juoksusta. Asiaa helpotti edellisillan rentoutuminen musiikin ja nautintoaineiden kanssa. On selvää, että pillillä pirtelöä olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Silti täytyy iloita, että nukuin todella pitkään. Heräsin vasta 11 jälkeen! Puhelimessa olikin paljon viestejä. Toki puolet niistä oli Opus K:n pohdintaa ultrajuoksuharjoittelusta. :)

                   Hetihän sitä pitää syömään alkaa. Ja pian olinkin jo matkalla Keijon kyytiin ja matkasimme Iso-Sydänmaan reitille pitkostusta naulaamaan. Eihän sitä aivan jouten osaa olla.


                   Pitkään, kun nukkuu niin päivä joutuu. Eipä muista hetkeen milloin olisin ehtinyt vasta iltapäivällä puoli neljän maissa tsekata nhl-tuloksia.  Päivä meni aika perussetillä; ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Tytön kuljettamista kylään ja pois.

                    Nyt illalla mieli olisi tehnyt jo lenkille. Jalat on hyvin keventyneet menneiden tuntejen aikana. Oven karmeihin onkin tässä jo nojailtu ja syöty tukevasti. Pensaassa väijyy kylläinen leijona valmiina kirmaamaan. Maha on kuitenkin täysi, joten odotetaan huomiseen, vaikka MELKOISESTI ois kutkuttanut lebokypä nakata, Tuomas Keisteriä lainatakseni.

                   Täytyy olla yhtä-aikaa kiitollinen ja hieman ihmeissään miten nopeasti olen palatunut menneen kauden jälkeen uudelleen tällaiseenkin harjoittelukuntoon. Palautuminen lenkeistä seuraaviin on alkanut sujumaan varsin lupaavasti. Olen nähnyt läheltä kuinka hyvä ystäväni painii ankarassa ylirasitustilassa viime kaudesta. Upea kausi, mutta joskus se kauden viimeinen kisa voi olla kohtalokas. Siinä on kuitenkin myös hyvä puoli. Oppii tuntemaan kehoaan. Tietysti tuollaista ei toivoisi, mutta siitä ystäväni tulee nousemaan. Yhdessä seurataan miten palautuminen sujuu. Voimia ja malttia! Vedämme samaa köyttä.


PERJANTAI


                      Pikkasen turpea olo aamusta. Painolukema vastaa tunnetta. Pari kiloa normaalia korkeammalla. Määrässä se tahtoo seilata. Ruokakin maistuu.

                      Jalat tuntuu kivan toipuneilta alkuviikon (ma-ke +135km) määrästä. Käyn vaihteeksi Pyssymäki-Vinnurvatiellä kympin. Pikkasen siinä on mäkeäkin, kun Kokkola-Kajaanitieltä lähtee. Loppua kohden jalka on jo lähellä normaali askellentoa. Tosi kivaa, että näin hyvin hölkkä sujuu määräviikolla. Palautumisvalmius alkaa olemaan normaalia. Hymyssä suin ajelen kotiin.

                    Päivä menee taas normaaliasioissa. Kaupassa käyntiä. Asioilla käyntiä. Perheen kanssa seurustelua. Myös Nivalan polku ry:n asioita tulee hoidettua. Nyt meilläkin onnistuu maksaa TYKY liikuntaseteleillä niin Pyssymäki Extreme Polkujuoksuun kuin Suomen pisimpään polkujuoksuun, Pyssymäki Ultra Festivaliinkin. Ei muuta kuin klikkaamaan sisään! Tavoitteet motivoi!?!?

                    Iltapäivällä ajattelin käydä lyhyesti ja vauhteja vaihdellen. Ulkona olikin oikea rospuuttokeli. Kaikkea mahdollista alustatyyppiä oli tarjolla. Ei mikään ideaali rallattelu keli, mutta nyt ei ollutkaan tarkoitus mitään optimivauhteja hakea vaan jaloille vähän verta kierrättävää vaihtelua. Ja siinä onnistuin. 6km lenkki oli kiva ennen oman naisväen kanssa vietettyä syöntikeikkaa Nivalan puustelin pizzabuffettiin. Olihan kiva reissu!

                   Tälle viikolle kasassa on nyt 151,6km. Huomenna tulee sellainen aktiivisen levon päivä. Ehkä 5km kevyt lenkki,mutta muuten löhöilyä. Katsotaan sitä sitten huomenna tarkemmin.



LAUANTAI


                   Unelmien lepopäivä. Sen ei tarvi välttämättä olla Ibizalla cocktaileja vaan ihan kotona olevaa nautittavaa käsehtemistä. Hidas herääminen. Suorastaan valuminen päivään. Ruoanlaitto. 2-3 päivän annos keittoa. Nam! Kaupassakäyntiä. Joulunavaus Halpa-Hallissa. Tunnelmaa? No ei. Minusta ei Joulu lähde vielä marraskuussa. Kaupallista. Hyi. Ahneus ei ole pelkästään kansansairaus, se on globaali ilmiö.

                    Tyttären kuskantaa. Välissä 5km ylikevyttä hölkkää. Mieli on super rauhallinen. Tuntuu kuin sulaisin hieman liukkaalle tielle. Päätän olla katsomatta kelloon. Nautin vain ilmasta ja sisäisestä superfiiliksestä. Lopussa lyhyt jalkojen vapautus noin 4min/km vauhtiin (katsoin kotona datasta). Lopulta data aika hyvä, vaikka liukkaus sitä heikensi, sekä kiireettömyys tasoitti: 5,0km, avg.syke 119, keskivauhti 5:29min/km. 

                    Kotona taas kohta. Pienten mutkien jälkeen. Soitto pojalle. Autistinen poikani on iloisella ja vapaalla mielellä. Aikoo tulla huomenna kylään! Ilo on ylimmillään. Päästään taas hassutteleen ja halaileen. Odotan.

                    Illalla muutama tunti täysin omaa aikaa! Avaraluonto ja NHL. Siinä se. Sohvalla röhnöttämistä ja erilaisille ajatuksille nauramista. Olen ns. latauksessa.



SUNNUNTAI



                    Final Countdown. Herään virkeänä jo viiden jälkeen. Elopainokin on normalisoitunut. Luen eri juttuja ja törmään tiukasti seuraamani Toni "Don" Validon yltiöhauskaan blogipostaukseen ja siinä olevaan linkkiin (juoksufoorumin puolelle) rapsasta 10km huikeasta vedosta 34 minuuttiin! Tämä mies pitää saada Pyssymäelle! Eikös vaan?

                    Tänään ohjelmassa heti aamu ysiltä meidän yhdistyksen ensimmäiset harjoituskisat. Miten sitä tuollaisen virtuoosi kirjoituksen jälkeen pystyy pysymään 150syke suunnitelmassa? Mieli tekisi tuollaisen kirjoituksen jälkeen REVITELLÄ oikein olan takaa :) No, suutaripa nyt koittaa pysyä lestissään. Ei auta mopolla katsoa miten tuhatkuutioiset hurisee...

                    Pienet verryttelyt ja menoksi. Starttaan yksin 19km matkalle. Muut neljä 12km matkalle. Tämä oli tällainen hupikisa sunnuntai-aamulle. Tarkoitus oli tähdätä 150 keskisykkeeseen. Hieman pidempi pätkä helppoa reipasta vaihtelevalla reitillä.

                   Eka 6km myötämaavoittoista. Sitten kiipeämistä hieman toista kilsaa. 7,4km tielenkki noin 4:28min/km ja 150 keskisykkeellä. Tarkkaa työtä ja hyvää kulkua noin lepposilla sykkeillä. Olisi vain saanut jäädä 145, sillä edessä oli 12km mutainen ja vetinen pep12km reitti. Kosteus noin 8½ / 10. Kesällä sentään näkee mitä on edessä, mutta nyt veden päällä oli ohut lumiverho. Verhon alla oli tai sitten ei - jotakin - tai sitten kallellaan oleva kivi. Vasempaa jalkaa hieman kiristi tiepätkällä ja kuin kruununa vasen jalka uppoaa holtittomasti eka suopätkällä ja samalla tuntuu hieman ikävältä. Se vie letkeyttä, sillä varova vasa ei hypi.

              Vasen sääri sai osumaa tiistaina ja nyt uudestaan. Nyt myös polveen vääntöä. Samaan jalkaan tuli myös lonkankoukistajaan pientä venähdysjumia perjantain rospuuttokelin rallattelussa. Pohkeet on saaneet työtä osakseen.


                  Lopulta vauhti on alustaan nähden tasoa ok. joo. Maalissa 19,39km ja keskivauhti 5:10min/km. Ja koko hoidon keskisyke 154. Hyvä harjoitus. Ainut miinus toi jalka. Katsotaan mitä se sanoo illan palauttavalla, viikon päättävällä lenkillä.

                 Maalissa suurin osa yhdistyksemme muusta väestä oli toimitsijana. Mukava oli mennä lämpimälle nuotiolle vaihtaan vaatteita, turiseen ja syömään makkaraa. Kiitos kaikille. Taisi kaikilla tavoite täyttyä, kun maaliin pääsi.


                  TULOKSET


Pojat 19km

1. Onni Vähäaho    1:40:12  (pep12km osuus 1:07:16)

Pojat 12km

1. Jari Jyrkkä       1:13:09
2. Joonas Jyrkkä   1:25:22
3. Harri Jokela      1:25:52
4. Teemu Korpela   1:58:01



                    Tässä alkupäivän urheilut. Keitto oli onneksi jo eilen tehty, sillä olin tämän kisan jälkeen kolme tuntia kanveesissa. Aivan kuten olin tämän viikon ekan (35,1km) lenkin jälkeen. Aina jossain kohtaa saa tunteakin, kun yrittää.

                    Tulin kotiin hieman ennen klo.12. "Kisa" alkoi siis ysiltä. Tyttö oli lähteny jo kylään. Vaimo oli jo upeana töihin lähdössä. Sohvalla oli siis minun mentävä aukko. Lunastin sen. Jossain välissä raahauduin kuitenkin pyykinpesuun. Numerolaputkin pitää pestä. Kisajärjestelyihin kuuluu usein näkymätöntäkin työtä.

                   Poika tulee pian kolmeksi tuntia kylään, joten iltapalauttavalle pääsen sopivasti vasta klo.18 jälkeen. Paketoidaanpa sitten tämä viikko.


                  Mukava kolmituntinen lasten kanssa. Samalla tuli aukastua/siivottua myös lattiaviemäri vessasta. Klo.18 sitten rauhottumista korostetun kevyen kympin kera. Samalla sai vähän tunnustella iskua saanutta vasenta jalkaa. 1)Lonkankouksitaja ei tuntunu juostessa. Muutenkin sen tuntemukset ovat alkaneet mennä lievempään suuntaan. 2)Polvi. Jäi säikäykseksi. Ilmeisesti vääntyi, kun osui kaltevaan kiveen veden/suon alla. 3)Vasen sääri. Säikäysjumissa? Ei pahemmin haittaa. Ja ainahan se jossakin tuntuu - etenkin, kun on tällaiset paskat kelit alustan puolesta... Sisälläkin voi juosta, mutta ulkoilmalaji. Menen enimmäkseen ulkona. Tasapainokin kehittyy.

                   ERITTÄIN hyvä viikko paketissa tiukkaa määrää, hyvällä rytmillä ja vähän reipasteluakin. 

YHTEENSÄ   


Juoksua 188,1km (Garmin näyttää 188,4km. Pyöristelen aina alakanttiin. Johtuu siitä.
Minimitavoite oli 173km. Eli tavoite täyttyi mukavasti.
Aikaa käytin juoksemiseen 21h 19min.
Energiaa kului hieman yli 12 200kcal.
Tehot oli matalat, sillä tämän 19km reipas juoksu mukaanlukien viikon keskisyke
jäi 122. Eli alle 70% maksimista. Yksi tekijä, miksi lihaksisto oli noita nitkahduksia
lukuunottamatta kaiken aikaa niin hyvin lenkkejä vastaanottava. 


                      Tällainen oli minun lomaviikko töistä. Ensi viikolla vielä ma-to vapaata myös. Vasemman jalan epästabiilin tilan vuoksi jätän keskiviikolle suunnitellut 3x3km vedot todennäköisesti tekemättä, jollei tapahdu ihme pehmenemistä vasemman jalan sääressä. Muutenkin tarkoituksena on vetää hieman suunniteltua tasaisemmin ensi viikolla tuollainen 130-140km.

                     Mukava, jos jaksoit mukana. :) Kommenttejakin kaivataan. 




Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2017               

perjantai 2. elokuuta 2013

KUNTO ALAS LEIRI

                        Vuoden perinteinen perheen kesken pidettävä mökkilomaviikko alkaa tänään. Akkujen latausta. Paljon nukkumista (normaaliin, liian vähäiseen verraten). Ja tietysti "normaalien" ihmisten tapaan kosolti kuntoa ja suorituskykyä turmelevaa toimintaa. 24/7 ruoan amppaamista, kaljan, siiderin ja väkevien viinojen juontia pitkinä harjoituksina, sekä intervalleina. Paikallaan oloa. Ajatuksella; laiturille on pitkästi. Ja takaisin tullaan kohonnein verenpainein, väsynein silmin, 5-8 lisäkilon voimalla ja TÄYSIN harjoittelemattomana, tietysti. Supi-suomalaista lomailua, sekä sen kerrannaisvaikutuksia...

                       ...tai sitten viheltelen TÄMÄN TAHDISSA, ja kalastelen, pesueen kanssa touhuillen, vaimolle vuoden aamukarkailut tielle takaisin maksaen. Ehkä nostan maljaakin yhtenä päivänä, josta saan sopivan morkkiksen ja nälän loppuvuoden treeneihin, kun muutoin olen aika laiska harjoittelija - patistettava...

                      Menipä miten meni, mutta mentävä on, kun on leirivahvuuteen kelpuutettu. Sittenkin tärkein ja palkitsevin posti on perheenisänä olo. Eli palataanpa asiaan reilun viikon päästä. UTELIAAT voivat seurata tuosta oikealta "Cosmoksen twiitit" kohdasta mahdollisia mökkilipsahduksia, jos tulee jossain vaiheessa laitettua vahingossa lenkkarit jalkaan sandaalien sijaan, poimittua karhujen jalkojen juuresta kaksi ämpäriä tunnissa mustikoita tai s.o.s. sanoma kinnulan metsistä, jonne kenties eksyn marjassa.

Koittakaapa lukijat treenailla minunkin eestä! Minä lähen LOMALLE! 


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2013

perjantai 24. toukokuuta 2013

TÄSMÄTEHTÄVÄ OULUSSA

                      Kaikki alkaa olla valmista. Huomiselle olen ohjelmoinut täsmätehtävän Oulussa. Sen kesto olenee n.190-200min. Riippuen kelistä. Olen valmis tehtävään. Taon Oulun raitteja n.154-159 sykkeillä +3h ja se on siinä. Tehtävä on siis hyvin selväkin.

                     Kuten jokaisen kisan alla, niin myös tämän, on aina jotain pientä oikkua. Meillä on perheessä flunssa päällä. Pari päivää sitten luulin jo hetken sairastuneen, mutta se olikin onneksi vain astmaatikon allergia oireita. Kuulema muillakin allergikoilla on nyt jotain haasteita. Mutta eipä tuo isommin vaikuta mihinkään - mitä nyt jonkun verran hankalampi on hengitellä - ainakin välistä. Maratonillahan läiskitään menemään kuiten-niin sen verta hengityksen kannalta helppoa ravia, ettei tuo aiheuttane juurikaan ylimääräistä kitkaa.

                    Varmaan suurin ison-K:n kasvaminen otsalohkoon on tuo sääennuste, joka on aivan hanurista. +22 ja aarinkoa täyreltä taivahalta. Sanompa vaan notta siinähän paistaa, Pe*k*l*!!! En jaksa ajatella mitä se vaikuttaa aikaan - vaikuttakoot mitä vaikuttaa - sittehän sen näkkee. +18 ylöspäin menevissä lämmöissä on mulla ollu AINA vaikeuksia. Siitäpä sitten jokainen päätelkööt mitä haluaa.

                   Kävin tuossa tännään aamusella vähä tuossa verrytteleen, jotta saisin vähän tehtävän toteuttajia pijettyä hereillä ja tonuksissaan. Ees alakuun jolokottelin yhen kilsan tasasta @5:00 -vauhtia jarrutellen ja lämmitellen. Sitten ajattelin kokeilla juosta 2km ajateltulla MARATON TUNTEELLA katsomatta KERTAAKAAN kelloon!!! Nostaa tirpasin lantion harjalle ja fundeerasin hieman teknistä helppoutta ja laskettelin rentoa KISARAVIA pari kilsaa. Keskari @4:18. Sykkeet kisa-alueella. Varmaan oli kuitenkin lähempänä tunteeltaan reippaan maratonvauhdin kanttia kuin helepon. Katsotaan mitä sitten kisafiilis yms. yllättävätkin detaljit saa aikaan huomenna. Yhtä kaikki, tuli ihan mukava olo tuon verryttelyn jälkeen. Loppuun jolokottelin kevyttä 1,3km, johon sisällytin kaikenlaisia veivauksia, mm. polvennostojuoksua, läpsyjä, lonkan aukasuja ja loppuun yhen Boltinkin.

                 Huomiselle on alustava neste, geeli ja suolasuunnitelma seuraava: Joka asemalta vasurilla sipasen ainakin urh.juomaa. Squeezy-juomaa en oo ikinä juonnu, joten juomapuoli vedetään ihan alokasmaisella lähestymisellä. KOSKAAN ei saisi juoda ensimmäistä kertaa mitään juomaa kisassa. Lisäksi otan vettä, jos suinkin KERKIÄN. Suolatabun otan 6,16,26 ja 36km kohilla. Geelin 5,13,21,29,37km kohilla.

                 Juttelin tuossa eilettäin yhen kaverin kanssa puhelimessa. Hänen kisasuunnitelmansa on kuin ohjekirjasta. Ensin 1-2km noin @5:00 -vauhtia... Sitten nosto kisavauhtiin... Juomapaikoilla ei mitään kiirettä. Ja varmasti tekee kovan tuloksen. Olen siitä lähes 100% varma. Lähestymistapoja on lähes yhtä paljon kuin on juoksijoitakin. Itse edustan taas tuloksen maksimoimista, paukusta maaliviivalle asti. Lähden aina tekeen tilanteeseen ja kuntooni nähden unelmajuoksua. Joensuussa ja Nivalan Puolimaratonilla onnistuin mielestäni tilanteeseen ja kuntooni nähden täydellisesti. Pidän myös siis omaa taktiikkaani itselleni sopivana, vaikka se on kaikkea muuta kuin suosituskirjoista. Koko tämä minun touhu on aivan jotain muuta kuin suositeltavaa. Tämä on varmasti niin hullunkurista, että täällä tapahtuvia asioitakin näytetään seuraavan n.200-400 käynnin verran/päivä. Kiitosta vaan kiinnostuksesta.

                   Käyttäessäni tuota neljä päivää sitten tekemään taulukkoa lunttina niin huomenna näyttäisi +22 lämmössä ja miedossa tuulessa olevan 3:24 tulos odotettavissa, sikäli mikäli ennusteet ja tojellisuus kohtaavat. Tuo tuntuu kyllä TOSI surkialta lopputulemalta. Uskon parempaan, vaikka nuot taulukot ei mulla yleensä paljon heitä... Huomenna otan soppelit verkat n.1h ennen kisaa kapuloihin. Kisassa nostan hiljalleen itseni tehtävä-alueelle, eli aluksi 155 -kantille sykkeissä. Varmaan ne hiissautuvat kisan ejetessä 160 -kantille, jos tulee noin PIRUN KUUMA. Joka tapauksessa tehtävä tulee olemaan RAAKA. Sillä en ruukaa jättää tuliaisiksi mitään kisareitille. Huomenna nähdään! Täällä on latinki AIVAN VARMASTI kohdallaan!!! Onko siellä?

Ps.Sain haalittua kokoon 3.Onnin kierrokselle 9 yhteistyökumppania. Ens viikolla saadaan ensimmäinen erä (kaksi erää) teemapaitoja. ISO KIITOS sponsoreille:

* Mannerheimin lastensuojeluliiton Nivalan osasto
* Lakeuden Kipinä
* Liikuntakeskus Nivala
* Nivala-Seura 
* Rakennusliike P.Vähäsöyrinki
* Nivalan Osuuspankki
* Design Talo Nivala
* Lähitapiola Nivala
* JP Paino Nivala


             Juoksijoita on tulossa mukavasti osalle matkaa juoksemaan seurakseni. Ainakin yksi (Fredrik Olaussen) myös koko matkalle. Ja tietysti kaikki vielä ilmoittamatta olevat ovat ERITTÄIN lämpimästi tervetulleita juoksemaan kanssani - tai Fredrikin kanssa - missä kohtaa reittiä tahansa. Itse menen kävelyineen päivineen tojennäköisesti n. @5:15-5:40 vauhtia - ainakin aluksi.

            Mikä tärkeintä kuitenkin, ensimmäisiä lahjoituksia on alkanut tupsahdella lahjoitustilille!!! Muistetaanpa olla jokainen mukana vähäisellä 5e panoksella ja auttaa näin MLL -Nivan osaston perhekahvila toimintaa. Lahjoitustilihän on: FI89 5291 0820 0868 71


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 24.5.2013