Näytetään tekstit, joissa on tunniste testit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste testit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

HARJOITUSTASOTESTI - ODL

             Noin kymmenen vuoden jahkailun jälkeen innostuin vihdoin käymään kynnystesteissä (harjoitustasotestissä), kun sain siihen lahjakortin. Aloittaessani aiemmin syksyllä valmentamisen ensimmäistä kertaa niin huomaamata sitä alkoi katsomaan omaakin harjoittelua uudestaan. Ainahan on helppo toiselle sanoa, mutta teeppä ite. Siinähän se on vitsaus elämän monessakin asiassa.

            Minulle oli tullut kevääseen verraten 4-5 kiloa lisää painoa. Hieman arvellutti, mitä testiin kuulunut INBODY -mittaus sanoisi. Ja yleensäkin, minkä kuntoinen olisin oikeasti omaan ikätason kuntoskaalassa. No INBODY -mittauksessa selvisi, että minulla on todennäköisesti valtaosa ns. kakkoslihassolutyyppiä. ns. leveä lihassolutyyppiä, joka on herkkä kasvattaan isoa lihasta, joka käyttää ja huutaa(!) hiilihydraatteja. Ja vähemmistö ykköslihasolutyyppiä, joka käyttää energiana pääasiassa rasvoja. Painoa on 89,1kg, mutta rasvaprosentti silti vain 15,2%. Pituutta on 182cm. Ideaalipainoa 0,2kg liikaa. Joka paikassa lihasta noin 110-120% normaaliin verraten. 

 

            Kuten edellisestä moni ehkä osasi jo päätellä niin kakkoslihassolutyypin hiilihydraatteja ensisijaisesti käyttävä lihassoluenemmistö on haasteellinen enemmistö pitkillä matkoilla. Minulle onkin ensisijaisen tärkeää, että kisan aikainen tankkaus ja energiansaanti onnistuu. Nyt en ihmettele enää ollenkaan, että usein minulle tulee jossain 8-16h välillä heikkoja hetkiä ultrajuoksuissa. Pitkillä matkoilla tarvittaisiin rasva-aineenvaihdunnan hyödyntämistä ja se lihassolusto on minulla vähemmistönä. 

            Mattotestissä selvisi lisää samasta juonesta. Minulta löytyi nimittäin erittäin laaja vauhtikestävyysalue, kapea aerobinen alue ja vähemmän yllättäen kapea maksimikestävyysalue. Tuhatkunta testiä vuodessa tekevä Jani Ailovuo selvensi suurella ammattitaidolla ja kokemuksella miksi mikäkin on mitenkin. Minulla vahvan lihaksiston vuoksi kevyen juoksun tuntemus on hämärtynyt ja olen vaivihkaa juossut itselleni sillä tavoin laajan vauhtikestävyysalueen, mutta saadakseni rasva-aineenvaihduntaa paremmin käyttöön ja kehittääkseni aerobista kynnystä - ja sitä myötä koko kuntoskaalaa - minun täytyisi tehdä vähintään puolet perusharjoittelusta PK1 syke-alueella 94-114. 

            Vauhtikestävyysalueella (VK) laktaatti nousi todella pitkään maltillisesti, eli tuo alue oli todella laaja, mutta vähäisen maksimikestävyysharjoittelun (MK) vuoksi minulla jää käyttämättä kuulema minulla olevaa potentiaalia myös sieltä päästä. Siihenkin sain hyvät vinkit. Testaaja ymmärsi, että en varsinaisesti tarvi kilpailuissani MK -aluetta, mutta mikäli haluan kehittää kuntoa kaikilla osa-alueilla tulee minun saaada ensisijaisesti aerobinen kynnys PK1 harjoittelua runsaasti tehden ylemmäs ja lisäksi voin tehdä MK - harjoituksia, jotta saan käyttööni sen kapasiteetin, joka minulla olisi käytettävissä.

             Vielä ennen kynnysarvoja. Olen ikäryhmä KUNTOLUOKITUKSESSA 45-49 vuotiaiden ryhmässä, jossa on eri kuntoluokkia maksimaalisen hapenottoarvon mukaan yhdestä seitsemään. Ykkönen on heikko (alle VO2-arvo 25ml/kg/min) ja 48 erinomainen. Oma teoreettinen maksimaalinen suorituskyky on tällä hetkellä 57,3ml/kg/min. Eli reilu yhdeksän pykälää oman ikäluokan isoimman arvon yläpuolella. Tuosta voinee olla tyytyväinen?

 

            KYNNYKSET mattotestissä, jossa 1% nousukulma

        (mielestäni 2% olisi todenmukaisempi nousukulma mattojuoksuun)


Aerobinen kynnys 124   vauhti  5:27min/km

Anaerobinen kynnys 155  vauhti 4:10min/km

Maksimisyke 175 vauhti 3:36min/km


PK1   94-114, PK2 115-124,

VK1  125-140, VK 141-155,

MK 156-175


Puolimaraton ennuste 1:32h, maraton 3:20-3:30... 

            Joo, mutta siis noi sykkeet pitää paikkaansa. Vauhdit on  liian kermaisia. 1% kulma ei vastaa mielestäni ulkojuoksua. Toi 155 syke oli vielä varsin helppoa reipasta, vaikka anaerobinen kynnys onkin. Testaaja oli kahden vaiheilla, että onko se 155 vai 161, mutta otettiin varman päälle tuohon 155:n. VK-alueeni oli jo muutoinkin niin leveä. 


            ANALYYSI

            Karkeasti olin juossut siis PK1 lenkit noin 7-10 pykälää liian korkeilla sykkeillä ehkä 30-40% harjoittelustani. Joka johtuu siitä, että alakynnyksen en olisi arvannut olevan noin alhaisen. Testaajan mukaan onnistuneella PK1 harjoittelulla sen voi saada nousemaan kevääksi 12km/h, eli noin 136 tasolle ja sitä myötä hänen mukaansa anaerobinen kynnys nousisisi 16km/h, eli noin 161 ja maksimi noin 18km/h. Mutta oikotietä ei ole, jollei siksi miellä läpi talven tehtävää leppoisaa 94-114 sykealueen tamppaamisen iloa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 24.11.2021

tiistai 17. marraskuuta 2020

KEVÄT TULI MARRASKUUSSA

            Olikohan torstai, kun aurinko paistoi kauniisti, mutta matalalta. Tuli mieleen keväisen aamun kajo. Syksyn rauhaisan harmonisen aikoina luodaan kauniita tavoitteita ja mielikuvia kevääseen sekä kesää kohden. Usein nämä tehdään hyvän kahvin tuoksuessa nenään, istuessamme sohvilla miellyttävän fleecmateriaalin voidellessa mielikuvat. Nyt jo neljättäkymmentä seitsemättä syksyä tarpoessani voin sanoa, että jos jotkut maalaukset ovat yleensä optimistisia niin nuo. Toki, sehän on vain hyvä asia, sillä optimismia ei lienee maailmassa liikaa. Ok, nyt ei Trumpin optimistisuutta lasketa. 

            Marraskuun ensimmäisenä päivänä aloitin uuden luvun elämässäni. Päätin karistaa 5-10 kiloa ja alkaa harjoittelemaan niin kuin olen opettanut. Olen ollut kuin sydänkirurgi, joka luennoi tupakan vaaroista, mutta luentotauoilla nykäseen nortin huulille. Toki tämä vain vertauskuva. En ole kirurgi (ainakaan Valviran vahvistama), enkä ole sauhutellut yli kymmeneen vuoteen. Noin kahden viikon välein on aina tarkoitus ottaa paino ylös, sekä lantio, maha ja vyötärömitat. Lähtölukemat oli 85,3kg 97cm/97cm/88cm. Nyt olen lukemissa 84,8kg 96cm/96cm/87cm. 

            Puoli kiloa kahdessa viikossa. Elämä on ultrajuoksua. Olen tottunut pitkäjänteisyyteen. Yleensä maalit ovat kaukana. Motivaatio ja uuden elämäntyylin sisäänajo on tapahtunut positiivisssa merkeissä. Toki olen sitä makeaa kaivannut. Alkoholia en ollenkaan. Makeat ja alkoholi on kielletty. Ainoat poikkeukset ovat, jos yksittäisellä lenkillä kuluu yli 2500kcal tai yli 4000kcal liikuntasuoritukissa päivän aikana yhteensä. Marraskuussa ei ole tuollaisia päiviä ollut, vaikka olen mm. 30 kilometrin ja yli kolmen tunnin lenkin tehnyt.

            Oikeastaan liki ainoa syy tiputtaa painoa on juoksun. Muutoin paino on tuntunut hyvältä. Jotkut ovat jo nykyiselläänkin minua hoikaksi "moittineet". Ajattelen, että 5-10 kilon tiputus antaisi juoksuun ehkä paremmin kestävät lihakset, kun ei ole niin paljon painoa kannettavana. Toisena ajatuksena on vielä vauhdin kaivaminen. Kymmenen kilometrin ennätykseni on vuodelta 2013 ja viiden kilometrin ennätys vuodelta 2016. Ehken enää ihan noihin (41:33 ja 19:46) pääse, mutta niille huudeille. Leventämällä tehoreserviä harjoittelussa ajattelen sen tehoavan. Ja se on näköjään jo itseasiassa tehonut.

            Laitoin yhdeksi kauden 2020-2021 tavoitteeksi saavuttaa kevääseen mennessä Paja-Hopeatien testijuoksun 1,94km lenkillä kahdeksan minuutin alituksen. Lokakuun 16.päivä juoksin tuon lenkin aikaan 8:25. Toki silloin tuntuikin, että siihen jäi pelivaraa, mutta matkaa kahdeksan minuutin rajaan tuntui silti olevan riittävästi. Hyvä ja tarpeeksi kova tavoite - tuntui se silloin lokakuussa. Tänään oli sitten marraskuun kellotuksen aika. Aluksi oli tarkoitus juosta tämä Nivalan Polun testijuoksussa tänä iltana, mutta kävikin niin, että minulle iski kellomiehen hugi, joten kävin tuon juoksemassa yksin.        

            Vanhoista tämänkaltaisista testeistä oli jäljellä jännitys. Hitsi, sekin hienoa, että on edes se jäljellä, jos ei sitä vauhtia mitä silloin oli. Jostain se on lähdettävä. Tein melko hyvän lämmittelyn, hieman yli viisi kilsaa. Jalkojen lihakset oli vielä krampanneet edellisenä iltana, joten en uskaltanut pidemmästi ottaa avauksia, joita olisi hengityksen vuoksi pitänyt kyllä enemmän saada alle. Minulla on rastitusastma ja usein kovan juoksun alut on siksi tosi hankalia. Huolimatta jalkojen vajavaisesta liikkuvuudesta ja hieman aroista lihaksista, tuntui juoksu rullaavan ihan ok. jo lämmittelyssä ja avausvetojen vauhdit näyttivät luottoa lisäävältä. 

            Takki pois. Kaulalta tuubihuivi pois. Nyt pitää olla tilaa hengittää. Muutama puhallus ja kello käyntiin. Kuten arvasinkin, happea ei meinannut saada aluksi ollenkaan. No, vauhtikin oli ollut alle 3:30min/km. Jalat oli olleet hitaalla, joten ajattelin asettaa niille heti hyvät lähdöt, saadakseni cadenssin edes jollekin tolalle. Jossain 400 metrin kohdalla tuntui jo, että pitääkö tämä jättää kesken, sillä en meinannut saada henkeä. Tuttu tunne joskus Hietapuolen Bekelen kanssa lumipoluilla takavuosina hurjastellessani. Ja niinhän se rupesi löysäämään taaskin. 

            700 metrin kohdalla vastatuuli osuus oli ohi. Keskari taisi olla jotain 4:02min/km. Kahden minuutin kohdalla muistelen kulunutta aikaa kerran katsoneeni, muutoin seurasin vain keskivauhtia ja kuluvan kilometrin vauhtia sitten toisella kilsalla. Eka kilsa 4:04min/km. Pahalta tuntui, mutta ei ollut mitään ongelmia. Aloin hiljalleen miettimään, etten sanoisi muistelemaan, että tämmöstähän se taisi aina ennenkin olla. Mietin kirin kehittämistä ja samalla huoletti jaksanko perille. Samalla mietin, että alle kaksi kilsaa ja usein on näin pahalta tuntunut jo vitosen kohdalla puolimaratonilla. 

            Mielen jaakobinpainissa vauhti oli liki kuin naulittu. Toisen kilsan keskivauhti taisi olla heikoimmillaan 4:07min/km. Kiriä en tohtinut aloittaa vaikka matka hupeni ja hupeni. Lopulta katsoin vahingossa paljonko oli mennyt. Minulla ei ollut silmälaseja päässä, joten en ensin erottanut täyttyikö juuri 7min vai 8min. Hä! 7min ja maalihan on tuon mutkan jälkeisen lyhyen loppusuoran päässä. Hieman unohduin tyytyväisyyteen ja kiri jäi tosi lyhyeksi. Aika 7:43min alitti kyllä reilusti ja heittämällä koko talvikauden villeimmätkin mielikuvat ja tavoitteet.   

            Tuossa tuloksessa on sellainen virhe, että kelloni ei aluksi löytänyt gps-singaalia vaan alkoi kerätä matkaa vasta, kun olin juossut jo 15 sekuntia. Todellinen matka oli 1,94km tuossa ja todellinen keskari 3:59min/km, 4:04min/km sijaan. 

            Tuo tulos on kaikesta yllättävyydestään huolimatta linjassa viime viikon keskiviikkona tekemieni 500m mattojuoksu (2% nousukulma) vetojen kanssa. Siinä juoksin 10x500m vetoa 500m palautushölkällä. Toiseksi viimeinen veto helposti 3:52min/km ja viimeisen vedon (3:45min/km) jälkeenkin tuntui, että jäi varaa. Eiköhän tuon tavoitteen voisi nyt laittaa kevääksi malliin alle 7:30min.

            Testissä maksimisykkeeni oli 168. Olkoot se päivitetty maksimisykkeeni kunnes toisin todistetaan. Tuntuma, että saattaisin saada irti sen väliin 170-174, mutta tuolla mennään. Yleensä ottaen sykealueiden olisi hyvä olla mieluusti sykkeen-kaksi alakantissa kuin yläkantissa. Etenkin jo tällä iällä, kun palautumisen hitaus on koko homman merkitys.

 

MINUN HARJOITTELU SYKEALUEET (Maksimi 168 lyöntiä/min)

Huoltava  alle 100 (alle 60%)

PK1  100-117 (60-70%)

PK2  118-133 (70-80%)

VK1   134-142 (80-85%)

VK2   143-159 (85-95%)

MK    160-168 (95-100%)     

 

            Suosittelen kaikille laskemaan omat harjoittelualueet näin syksyllä tulevaa harjoituskautta varten oman maksimisykkeen mukaan. Maksimisyke ei ole kuviteltu vaan sen minkä oikeasti saa irti. Siinä vain johtaa itsensä harhaan, jos ajattelee "kyllä se 175:n sais nouseen jos..." 

 

NIPON TESTIJUOKSU 1,94km  17.11.2020 

Naiset 1,94km

1. Virve Närhi  8:39
2. Päivi Lassila 9:35

Miehet 1,94km

1. Tuomas Ahola 6:09
2. Pekka Vähäsöyrinki 7:19
3. Ville Isoniemi 7:44
4. Tuomo Junttila 8:17
5. Kyösti Jokitalo 8:42
6. Jari Jyrkkä 9:53

 


 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.11.2020

tiistai 23. huhtikuuta 2019

VARUSTETESTI OSA 1/2

               Huomenna olisi tarkoitus testata Kuusamon Karhunkierroksen 166km matkan retkivarusteita ja eväitä.



                   Kakkos osa sitten testin jälkeen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.4.2019

maanantai 5. marraskuuta 2018

TARINA - TESTI - STAND UP

               Lunta kaunoo taianomaisesti jo edellisenä päivänä sataneen syystalven ensimmäisen lumivaipan päälle. Maisema on kuin saduista tai postikorteista. Satu minulla on mukanakin, sillä olen metsäkävelyllä vaimoni kanssa. Tunnelma on hartaan ihana. Välillä vaimo innostuu heilauttamaan lumen kuorruttamaa oksaa kivoilla villalapasillaan. Rakastava hymy täydentää tunnelmaa.

               Saavumme jonkun tien laitaan. Tie ei muistuta mitään näkemistäni teistä. Metsään päin on tehty rumpu sille puolelle, josta olemme tulossa. Rummun päästä ei näy toiseen päähän. Ilmeisesti vaimoni tulee uteliaaksi ja pyyhkäisee lunta rummun päästä. Lumen alta paljastuu karhun pää - ison karhun. Olemme hämmästyneitä. Karhu herää. Kaikki ovat kuitenkin rauhallisia. Huomaan olevani kuitenkin pian muutaman kymmenen metrin päässä taaempana ottamassa muistoa tilanteesta, jossa vaimo on minun ja karhun välissä. Upeita kuvia.

               Tilanne on kaikessa kiehtovuudessaan myös vaarallisen tuntuinen ja koitamme vaivihkaa väistyä alaspäin vievälle tielle. Karhu tulee verkkaisesti perässä. Tiessä on serpentiinimutkia, joten näemme kaiken aikaa, että karhu seuraa meitä matkan päässä. Välillä karhu katoaa mutkan taa, ja silloin päätämme juosta. Saavumme kylään, jossa on paljon puurakennuksia ja kuppiloita/baareja.

               Juoksemme ensimmäisen kuppilan sisään ja samaa kyytiä seuraavaan, joka onnistuu juostessamme vain eteenpäin saluunan ovesta seuraavaan. Olemme pian varmaan jo kolmannessa tai neljännessä kuppilassa. Olen hieman hengästynyt. Emme tilaa mitään vaan jatkamme tämän kuppilan sivuovesta seuraavalle tielle. Tie on pitkä, eikä siinä ole mutkia. Tien päässä katson vielä taakse ja näen karhun tulevan juuri pitkän tien toiseen päähän. Nyt pelästymme ja säntäämme juoksuun. Vaimollani on nyt upea röyhelömekko päällä kuin vanhoissa elokuvissa, mutta juostava on ja lujaa!

                Ryntäämme sivupihalle oikealle kädelle tieltä ja kipuamme paloportaita katolle. Katolle päästyämme piiloudumme savupiipun tapaisen taakse ja katsomme alas pihalle. Katolla on hieman lunta ja ei huvittaisi enää jatkaa. Ei tarvikkaan, sillä herään unestani uuteen päivään.

             


                Pyhäinpäivän lauantaina olin kellomiehenä ja kuvaamassa Nivalan Polku ry:n testijuoksuja. Video sisältää myös testin tulokset. 3,9km pururata reitti, jossa noin 100 nousumetriä.



                Tänään on maanantai ja innostuin näin vapaapäivän iltana tekemään pienen stand up videon. Muistakaa ottaa huumorilla. :=)



Onni Vähäaho, Nivalassa 5.11.2018

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

ULTRAHÄPEÄÄ

                Kaukana Alaskan koilisosassa elämä on ankaraa. Kylmällä talvella on puolensakin, sillä vuonojen järvet jäätyvät ja osa karaistuneista asukkaista lähtevät tuolloin huskyvaljakoiden kanssa hakemaan puutavaraa ja kalaa. Ilma on hyinen, mutta koiravaljakot helpottavat, sillä huskyt jaksaa - ovat koirarotujen ultraajia. Avaraluonto ohjelmassa kerrotaan, että hurjimpina päivinä päivämatkaksi saattaa tulla jopa 50km sitkeällä huskyvaljakolla isäntineen. Kunnoitettavaa touhua ja raakaa hommaa kulkea noin pitkä matka elannon eteen. Silti, päivämatkana 50 kilometriä... No se on 50 kilometriä.

                Tänään on tullut kuluneeksi kuusi viikkoa, kun Suomen pisin polkujuoksu, kutakuinkin kahden ja puolen työpäivän mittainen juoksu suoperäisellä reitillä päättyi osaltani 114 kilometrin huoltoon. Sen jälkeen tuli kolme viikkoa otettua kevyemmin. Alle 100km juoksuviikkoja reilusti. Nyt kaksi edellistä noin 122km ja 131km. Jo harjoittelua minulle. Tällä viikolla olen juossut vasta noin 30km ja on sunnuntai-aamu. Siihen on syynsä.

                Reilun tunnin päästä seison hiljaisen tien päässä. Todennäköisesti sunnuntaipäivänä on muutoinkin hiljaista, sillä kello tulee olemaan 8, kun käynnistän Garmin connect sykekelloni. Tarkoituksena on juosta 100km tiellä. 27 kierrosta noin 3,71km luuppia. Aivan - kaverini totesi: -"Ei sinulta ainakaan ideat lopu - 100 kilsaa marraskuussa". Hieaman silti hävettää ilmoittaa juoksevansa näin pitkiä matkoja tiellä, kun Alaskassakin 50km koiravaljakoilla on tv-kamaa. Nämä tempaukset tahtovat mennä paikoin yli ymmärryksen? 

               Tunnelma on hyvä. Toissapäivän viimeinen verryttelylenkki tuntui hyvältä. Tuntuu, että ole jälleen kerran saanut nostettua suorituskykyä parin edellisen hyvän viikon ansiosta. Nopeasti treeni tarttuu ja se on innostavaa. Mutta katsotaanpa kuinka käy. 100km marraskuussa ei ole lastenleikkiä. Monenlaista pitää ottaa huomioon. Illalla ollaan viisaampia miten siinä onnistuin. Kolme tuntia sain nukuttua, senkin unilääkkeellä. Minulla on nykyään harvoin vaikeuksia saada unta. Olinko noin latautunut?  No, oikeastihan yhdellä lyhemmällä yöllä ei ole juurikaan merkitystä. Ehkä se johtui eilisen illan liian pitkistä päikkäreistä.

               Jatketaan aiheesta illan suussa tai huomenna.


              Kun juna on porskuttanut höyryveturin lailla pufinkin jälkeen poluilla, tuli harha-illuusio, että alusta-ku-alusta niin ennätyksen paukkuu ja juhlat jatkuu. Tämän(kin) harrastuksen karmanlaki on vain se, että jossain vaiheessa monet kovat suoritukset ottavat hintansa. Tänään oli maksun aika.

              Minä, Hietapuolen Bekele ja Ylimäen iloiset veljekset, Lasse ja Arttu, olivat kanssani luuppia kiertämässä. Yksi luuppi oli 3,71km. Ylimäen veljekset veteli omaa harjoitustaan hissukseen ja veistelivät mukavia aina vastaan tullessa tai minun ja Bekelen heidät ohittaessa. Alku lähtikin suunnitellun lupsakkaasti liikkeelle. Rennon helppoa perusjuoksua. Eka kymppi 50:36.

             Aluksi oli pari kierrosta tien pinta paikoin jäinen ja joitakin suttaavia askelpareja tuli siellä täällä, mutta se oli niin vähäistäja lyhyaikaista, ettei siitä tuntunut haittaa olevan. Tien pintaan tuli pian pitoa ja selkein jako reitillä oli, että aina viimeinen vajaa kaks kilsaa puskettiin 4-5m/s olleeseen syksyiseen vastatuuleen. Siinä panin merkille, että vaikka tunteen ja tehot pidin samoissa kuin myötätuulessa, tuntui reisissä jäykkyyttä vastatuuli pätkällä. Myötätuulipätkällä reidetkin aina rentoutui ja meno oli tosi kivaa. Toinen kymppi kesti 52:21. Siinä oli mukana jo jonkun verran eväslaukulla kapisteluakin. Yhteensä oli mennyt aikaa 1:42:57 20 kilsaan.

             21km kohdalla remmiin liittyi Gebre-Bolt, joka kiersi pari rundia mukana. Meno oli kaiken aikaa samanlaista, niin kuin sadalla kilsalla hyvä onkin olla. Tuuli vähän navakoitui ja vastatuulessa piti enempi keskittyä, ettei turhaa nojaa siihen vaan koittaa rullata rennosti. Silti aina reisi kiristyi - ja myötäleellä löysäsi. Noin 28 kilsan kohdalla, kun alettiin lähestyä kahdeksannen kierroksen vastatuulipätkää alkoi reisiä jumittaa, mutta jotenkin hammasta purren kaikki meni niin, ettei tehoja tarvinnut lisätä, eikä vauhtikaan juuri pudonnut - vielä.

             Yhdeksännellä (Hietapuolen Bekelen viimeinen kierros) jumituska oli jo melkoinen. En kovin isoa numeroa siitä vihtinyt kanssajuoksijoille tehdä, sillä en viitsinyt kitistä, kun olivat hyvänhyyvvyyttään tulleet tsemppaan ja juokseen mukana. Kolmas kymppi 53:17. Kokonaisaika 2:36:14. Eli edelleen todella tasaista, kun huomioi, että tällä kympillä jo viimeiset kaksi kilsaa oli melkoista tuskaa.

             Bekelen lähdettyä mukaan tuli saman tien Jarru ja Korpeedo. Korpeedo juoksi omaan tahtiin ja Jarru mukanani. Harmitti omien jalkojeni tilanne, mutta ei auttanut. Yritin rentouttaa, mutta ei. Sykekkin alkoi hiljalleen laskia, kun vauhti laski jalkojen jäykistyttyä yhä laajemmasti joka paikasta. Reidet, sääret, lonkka/lantio. Pohkeet oli koko ajan hyvät. Täällä ei ollu soita. Kymmenes kierros oli melkoista tuskaa. Koitin isoimmat tuskat pitää sisällä. Vaihdoin kokeeksi viellä vaimennetummat kengät, mutta meinasi nauru päästä pian niillä liikkeelle lähtiessäni. Oli kuin olisi maratonkisan jälkeisenä iltana lähtenyt puujaloilla verrytteleen. Kuin piestyt. Peli poikki 11 kierroksen ja 40,8 kilsan jälkeen. Neljäs kymppi oli jo paljon kävelyä sisältävää ja kenkien vaihtelua yms. retkityyppistä toimintaa kuin juoksua. Neljäs kymppi 62:24 kaikkineen taukoineen päivineen. Koko 40,8km testi 5:31min/km keskivauhdilla ja suht iisillä 134 keskisykkeellä.

             Gebre purkitti homman mielestäni hyvin. -"oli hyvä testi ettei tullu nyt ruvettua palautumattomana salakavalasti hivuttaan tehoja ylös". Ja monet muutkin, totesivat samoilla linjoilla. Että hyvä, kun tuli testattua. Ja olisihan se ollut ihme, jos olisi tämäkin vielä mennyt kaiken kukkuraksi kunnialla. Pufin jälkeen kuitenkin mm. 15h sauvakävelyvaellus ja perään hurja I-SR2014 koko reitin kierto ennätysaikaan. Raja se tuli vastaan, ja ennen kaikkea nyt minulle tällä haavaa oudolla alustalla. Ei hirvetkään viihdy asfaltilla kuin hetken.

            Nyt otan ns. lepojakson. Eli ihan lepoa. Sauvakävelyä alle 110 tehoilla, eli tunkkausradalla kevyesti jossain vaiheessa. Sen lisäksi salia voisi kokeilla ottaa ja matolla ylämäkikävelyä. Eli rauhoitusta juoksusta. Lepoa paljon ja 2-3 kertaa viikossa jotain matalatehoista. Sellaista se on lepokausi. Katsotaan miten kauan sitä nyt on hyvä pitää, mutta ainakin kaksi-kolme viikkoa. Katselin jo eilen, että tiistai 11.12. on minulle se päivä, kun aloitan ohjelmoidumman harjoittelun. Silloin lopetan yövuorot maanantaina, joten tiistaista on hyvä aloittaa, kun ollaan ns. joululistalla ja töitä on vähemmän. On kiva aloittaa harjoittelu, kun on paljon vapaata.

            Iloista talven odotusta kaikille! Pitäkää huolta toisistanne!

Onni Vähäaho, Nivalassa 4.11.2018

lauantai 27. lokakuuta 2018

VÄLIKAUSI


           Välikaudella kannattaa levätä ja tehdä sellaisia asioita joita ei välttämättä muulloin ehdi tehdä. Välikaudella tai ylimenokaudella tarkoitetaan kisakauden jälkeistä aikaa, jolloin siirtyminen uuteen harjoittelukauteen ei ole vielä alkanut. Välikaudella voi panostaa vaikka enempi lihaskuntoon, sekä huoltoon. Kerätä voimia uuteen harjottelukauteen. Parannella kenties vaivoja tai harrastaa hetki aivan muuta. Sekin on jo hyvä askel, jos tiedostaa miten olisi hyvä toimia. Itselläni pelkkänä harrastelijana, ei kilpaurheilijana, on tämä(kin) välikausi mennyt taas enempi mitä kummallesempien hubailujen puolelle. Oikein mikään niistä ei tue välikauden voimaantumis tarpeita. En ole siis mikään esimerkki siinä mielessä.

           Ekat kaksi viikkoa meni puf2018 kisan jälkeen melkolailla ajatellusti. Palauttelin ja juoksin tosi vähän. Joku 115km kahteen viikkoon. Oikeanlaista toimintaa. Sitten aloin palautuun ja innostuin nauttimaan yllätävänkin hyvistä kunnon rippeistä. Tein ennätyksiä, hurjia lenkkejä ja nautin todella siitä. Ja juuri siksi tykkään rönsyillä, koska juoksusta nauttiminen on minulle se tärkein juttu. Ja olen tyytyväinen, että olen omalla positiivisella esimerkilläni saanut niin paljon uusia innokkaita tuonne polulle. Se todella palkitsee.

          Pari viikkoa sitten tuli jo viikolle 41 yli 20 tuntia liikuntaa. Hieno määrä ja keskisyke sadan huitteilla. Viikolla 42 tuli liki 122km juoksua ja tälle viikkoa tulee vähä yli 130km juoksua. Tämän viikon maanantaina venäytin taas vähän samaa lonkkaa jota venäytin elo-syyskuussa. Ehkä lihaksetkin ovat vähän liian jumissa. Vaiva on hienokseltaan seurannut tämän alkuviikon. Tänään otan varalta lepoa juoksusta ja sunnuntaina teen huoltavan 15km lenkin. Jospa se siitä, sillä ensi viikolle on taas hurjat mielessä.

          Ensi viikolla nimittäin näyttäis taas tulevan selkeitä +6 kelejä ja vesisateita joten tiet sulaa. Joten mitäpä sitä muutakaan kuin kokeileen viiden ja puolen tauon jälkeen 100km omatoimi juoksua. Toiveissa on, että saan kavereita juottoon/huoltoon. Tavote ois hilipasta satku 9-9:30h aikaan. 2013 kesäkuussa omatoimi satku (Nivalan ympärijuoksu) meni aikaan 9:55:16, joten se vois olla minimitavotteena. Tosin en ole juossut aikoihin tiellä pitkästi, joten se on kuin sitä taas uudelleen opettelisi. Marraskuun satasessa on muutoinkin puolensa ja puolensa.

          Jospa sitä sitten tuon jälkeen himmailis loppu marraskuun ja alottais joulukuulta sitten järkevämmän reenin kohti 2019 vuoden kesäkautta. Minusta tuntuu todella erikoiselta puhua "kaudesta" ja johonkin "tähtäämisestä". Olen kuitenkin tosi heikkotasoinen juoksijana kaikin puolin - hidas, enkä vielä kovin kestäväkään, mutta parasta tässä harrastuksessa on se, ettei sillä ole väliä kuin itselleen. Ja silloinkin vain, mikäli innostuu itselleen tavoitteen laittamaan.

            100km matka on monelle ehkä hankala käsittää, mitä esimerkiksi tuollainen noin 9:30h aika vaatii. Jos kaikki menee nappiin niin ois tarkoitus yrittää juosta vähintään noin 4 tunnin maratonvauhtia 100km matka. Tai toisin ilmaistuna 55 minuutin kymppejä kymmenen kappaletta peräkanaa tauoitta. Olisi huikea onnistuminen. Suomen tämän kauden paras virallinen tulos on Henri Ansion nimissä 7:03h. Onnistuessanikin minun sataseni tulee kestämään siis yli kaksi tuntia kauemmin. Todennäköisesti jopa liki kolme tuntia kauemmin!!! Siinä ajassa ehtisi käydä vaikka uimassa ja leffassa. Ero on melkoinen, mutta parasta on se, että voi ja saa yrittää, sekä ennen kaikkea kokea. Jokaisesta ultrasuorituksesta on tullut aina omalla tavallaan elämän mittainen muisto.

            Mutta katsotaanpa tätä uudestaan reilun viikon päästä. Tähän täytyy jättää hienoinen kelivarauskin, sillä mihinkään välikauden masokismiin ei ole sentään intoa. Täytyy toivoa, että lonkkatuntemukset kaikkoaa, sää on kohtuullinen ja pääsen testiin miltä pidempi tie taputtelu tuntuu.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.10.2018

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

HAAVE KESÄKSI TOTEEN HUHTIKUUSSA

                    Monilla juoksun harrastajilla on omia vakiolenkkejä ja testilenkkejä. Usein päivän päätteeksi on kiva rojahtaa sohvan tai sängyn pohjalle unelmoimaan. Niin tein minäkin eräänä talvisena päivänä pari kuukautta sitten. Mietin millaista vauhtia voisin jonain kesäiltana juosta Pyssymäellä noin 80 nousumetriä sisältävän hiekkatietivolilenkin. Tivolimainen profiili vaikeutti arviota ja teki haaveilun nopeasti liian lennokkaaksi. Sohvan pohjalla ei nousukohdat tunnu niin pahoilta kuin maitohappojen tunkeutuessa reisiin todellisuudessa.

                   Pyssymäen hiekkatietivolin pituus on tasan 11km. Se lähtee Kokkola-Kajaanitien kupeesta, noin 40m ennen Pyssymäki, puista tervetulokaarta. Ensimmäinen 2,2km reiluhkoa vastamaata, jossa kovimmillaan liki 9% nousukulmaa alikulku putkisillan päältä mentäessä. Tuolla 2,2km pätkällä 42 nousumetriä.
                  Seuraavat 5,2km enimmäkseen myötämaata. Toki matkalla pari lyhyttä nyppylää. Kuitenkin vain 8 nousumetriä, jotka tuleekin liki kaikki ns. Kärpän tilan kohdalla.
                  Tivoli jatkuu ja huipentuu. Seuraavat 1,4km sisältää peräti 30 nousumetriä, jotka tulevat terävissä pikkupaketeissa, houkutellen jalkoja todella hidastumaan.
                  Lopuksi hapottavan mäkiosuuden jälkeen pitäisi löytyä jalkaa painaa reiluun myötämaahan loput 2,2km. Todella mielenkiintoinen reitti. Pituus siis 11km.

                  v.2013 juoksin 10km sileän ennätyksen, jossa keskivauhti 4:09min/km (10km enkka 41:33). Puolimaratonin ennätyksessä keskivauhti 4:20min/km. Ehkä voisin tuolla haastavalla reitillä juosta kesän päälle kevyen ja viilentävän kesäillan tuulen vireen käydessä sopivasti shortsejen alle 4:20min/km tai vähän sen alle. Laitoin tavoitteeksi 4:19min/km.

                 Ajattelin laittaa eiliseen huhtikuun lopun testin tavoitteeksi 4:25min/km. Se tuntui sopivan kovalta, mutta jotenkin jopa realistiselta. Mitä sitten tapahtui?


TESTIJUOKSU


                 Juuri lähettäjän antaessa lähtöluvan sattui kunnon vesisadekuuro jota kuorrutti 7m/s käynyt vastatuuli, sekä edellä kuvatun reittiprofiilin myötä tuhti vastamaa. +5 astetta. Shortseilla painelin menemään. Aluksi kyllä keli otti paljaisiin reisiin, mutta nopeasti moottori lämmitti. Lähdin iloista reipasta/kovaa liikkeelle. Kuitenkin koko ajan pienellä käsijarrulla, jotta jäisi paukkuja painaa myötäiseen vähän kovempaa. Eka kilsa iloisesti 4:13. Wau. Toiseen kilsaan osui se 9% nousukohta, johon ei ollut mieltä heti alkajaisiksi iskeä, joten tuo kilsa vain 4:32. Mutta hyvä sekin. Nousun taittuessa koko geissin keskari näytti 4:23. Olin enempi kuin aikataulussa.

               Nopea vilkaisu taakse. Näin Jarrunkin läpsivän hyvin tulemaan. Pieni hymykarre siitä. Sen koimin en kuitenkaan Jarrua nähnyt. Edelisellä kerralla, neljä viikkoa aikasemmin olin juossut tämän saman testin aikaan 50:10 (4:33min/km). Silloin oli paikoin lumen vuoksi haastetta reitillä.

              Kolmas kilsa tulee rennosti 4:08. Siistiä. Neljännellä on vähän pehmeitä kohtia, silti 4:15. Viidennellä on Kärpännyppylä, sekä kosteat lumipätkät. Sekin silti 4:20. Nyt kulkee. Huomaan, ettei pikkunyppylöistä kerry maitohappoa lihaksiin, vaikka tarkoituksella otan nyppylän varsin terävästi. Toki ennen niitä aina vähän höllään. Juoksen ikäänkuin harjoituksenomaisesti, en niinkään optimoidakseni tulosta. Pidän hauskaa.

              Käännytään Nakkauksentielle. Siellä on hyvä alusta ja enimmäkseen lievää myötämaata parilla pikku nyppylällä. Kuudes kilsa 4:11. Tästähän tulee melkoinen haavelenkki! Seitsemännellä kilsalla tunnen jalkojen vain kevenevän; 4:07. Ei mitään rajaa! Innostun ja nostan hetkeksi vielä vauhtia, kunnes alan hieman himmaamaan, jotta jaksan ns. Mummunmökin nousun paahtaa hyvällä sykkeellä. Nousun alkupuoliskolla täyttyy kahdeksas kilsa, joka sekin tulee osittain nousuun tultaessa vielä 4:24. Tätä ei voi enää sössiä - nyt painetaan samantien koko kesän ajalle kaavailtun haaveajan alle, joka on sohvalla piirretty vaahtokarkki suussa.

             3km maaliin. Vielä liki kilsa napakkaa nousua. Potkin ja rullaan, ihan ei uskalla täysillä ottaa, jotta jää paukkuja painaa lopun 2,2km reiluun myötäiseen. Yhdeksäs kilsa silti aikaan 4:35, joka on nopein koskaan juoksemani aika millään lenkillä tuossa kohtaa. Eli tulin kuitenkin aika tulisesti tuon mäen omalle tasolleni :)

            Loput 2km. Aluksi tuntuu vähä hakemiselta saada alamäkirullausta päälle. Sitten se löytyy. Päätän rullata "vain" rentoa kovaa ihan kaikkia niistämättä, sillä aika tulisi menemään joka tapauksessa reilusti alle kaikkien haaveaikojen. Mikäpä sen mukavempaa kuin tehdä se raikkaalla jalalla ilman maitohappoviiksiä. 10 kilsa aikaan 4:05.

           Viimeiselle kilsalle otin pikku tavoitteeksi alittaa 4min rajan. No se näytti olevan helppo homma ja lopulta se meni 3:53 leikkisten tuuletusten kera. 11km päälle tulleet metrit näytti menneen 3:33min/km vauhdilla.


           LOPPUAIKA oli lopulta 46:51. Keskivauhti 4:15min/km. Keskisyke 161. Eli reilusti alle haavajan. On kyllä huippufiilis. Harjoittelu on tainut todella onnistua, vaikka pääpaino onkin ollut kestävyyden hankkimisessa vauhdin sijaan. Tämäkin kuitenkin osoittaa, että tällainen 11km mäkinen testilenkki kysyy ennen kaikkea kestävyyttä - ei niinkään nopeutta.

           Ilahduttavaa oli, että Jarrukin veti melkoisen tykkiajan = 50:08, eli kaks sekuntia alle minun kuukauden takaisen ajan. Taitaa äijjä painella vuoden parin sisään ohi meikäläisestä. Ja sekös on hieno homma se. Mukana oli myös Korpedo, joka taisteli itselleen varsin kelpo ajan = 1:20:31. Hyvä, Jarru, Hyvä Teemu!



 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.4.2018

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

ENNÄTYS JA SUOMI 100 VUOTTA

                    Suomen 100 -vuotis ITSENÄISYYSPÄIVÄ. Hyvää juhlapäivää kaikille! Toivottavasti juhliminen on mahdollisimman paljon asian juhlimista eikä siihen millään lailla liittymätöntä ylensyömistä -ja/tai juomista. Juhlapäivät kun pakkaavat olemaan "lupa syödä"ja "lupa juoda" päiviä. Siis pitää nauttia joo, mutta kohtuudella. Asia edellä. Ei ähky, eikä persekänni. Minä juhlistin kahvikupilla ja Snickersillä.

                    Tänään oli ohjelmassa "joku testijuoksu". Takana on reilu 10 viikkoa edellisen kauden lopusta. Ensin neljä palautusviikkoa ja nyt on alla kuusi täyttä viikkoa harjoittelua. On ensimmäisen testijuoksun aika.
                    Haastetta toi tähän päivään kolmen päivän takainen Taunonmäessä tehty vertikaalitonni harjoitus. Harjoitettavuudessa on kehittämistä. Edelleen kolme päivän päästä on reidet jumissa ja jalat vauhtikestävyysjuoksuun raskaat. Ajattelin silti lykätä kovempaa ravia. Ajatuksella "jospa ne siitä aukeais". Ehkä minun pitäisi muistaa, että olen 43 -vuotias harrastejuoksija, enkä 25 -vuotias kilpaurheilija, joka AUKOO paikkoja kilpailemalla. Mutta aina voi koputella omia rajoja ja ravistella harjoittelua. Ja saattaahan se aukaista...no tuskin, mutta on joskus vähän aukaissutkin.

                    Harkitsin ennen näitä jumeja 10km tietestijuoksuakin. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei tie-iskutuksesta ainakaan mitään tulisi, joten valitsin Iso-Sydänmaan reitin ja sen Talviperhereitti osan, joka on himpun alle 11,8km. Tuossa polkua puolet reitistä, joten iskutus olisi armollisempi.

                  Kävin edellisenä päivänä lukemassa alustan tilaa. Kyllähän siellä sitä vielä sitä teknistä on, kun lunta on niin vähän ja osa mutaikoista on jäätyneet kokkarepelloksi, jossa tarvittaisiin HERKKÄÄ jalkaa, jota ei nyt siis ollut mukana.

                 Aamulla kävin tosi aikasin 5,1km verrytteleen. Sitten söin aamupalan ja otin vielä reilun tunnin unet ja toivoin, että harjoitusohjelman sisältö olisi vaihtunut unien aikana. "Joku testijuoksu", voihan "joku idea" taas, mitä olin omaksi päänmenoksi suunnitellu! Seitsemännellä viikolla harjoittelussa on hyvä hetki kuitenkin vähän katsoa missä mennään. Kakkukin lässähtää, jos aina vaan lisätään uutta kerrosta. Välillä pitää vähä maistaakkin.

                 Saavuin Pyssymäellä välillä innoissani, välillä haukotellen. Kuvasi hyvin olotilaa. Hoh-hoijjaa, mutta joo.. Reilu kilsa lämmittelyä. Ei edes kunnon avausvetoja vihtiny ottaa. Tunsin jo, ettei kaikkia saa tänään ulos. Pitää vaan koittaa edes räpistellä jotain. Sitten vaan käynnistän kellon ja GO, GO!

                  Juoksu lähtee hienoiseen myötäiseen, mutta aika kovaan peilijää tiehen rullaan aika kivasti. Eka kilsa 3:53. Menee mukavasti enempiä yrittämättä ja tempomatta. Tiesin, että vauhtini on noussut, eikä tässä ihmeellistä sillä tavalla. Jossain mailin kohdalla (1,6km) keskari edelleen sama, mutta tunnen kuinka jalkojen raskaus ja jopa hivenen maitohappoa alkaa kertyyn reisiin. Sykkeet vain jotain 158-160, eli helposti 6-8 pykälää alle anaerobisen kynnyksen. Ei pitäisi missään nimessä hapottaa, mutta kun lihas on niin jumissa niin veri ei kierrä ja käy näin. Koitan vain löytää jotain rentoutta - ja onnistun hieman. Toinen kilsa 4:04. Tämän oisi pitänyt mennä ekaa kovempaa. Sitten menee, kun homma toimii.

                  Kolmas kilsa, joka päättyy jo hyvän matkaa polun puolelle. Metsään sukeltaessa keskari koko hommalle edelleen tasan 4:00. Tuossa on mukavasti nyt löysää, joka on kiva sitten tuonnempana vuolla pois. Ehkä jopa 10sek/km? Kolmas kilsa 4:14.

                 Neljännellä kilsalla onkin sitten jo sitä muhkuraa ja mutkaa. Pätkä myös lumista pitkosta. Unisen mitäänsanomatonta tekemistä. Jotenkin onnistun kuitenkin muistamaan, että voi sitä vähä koittaa potkia. Neljäs kilsa 4:45min. Viides kilsa on jo vähän selkeämpää, mutta sitten moottorikelkka-uralla on näin raskaille jaloille vähän liikaa vauhtia laskevaa. Viides taas 4:45min.

                 Kuudennella kilsalla olen jo kauan sitten tajunut, ettei tästä nyt mitään tule. Päätän kuitenkin olla luovuttamatta. En jaksa selitellä. Siispä koitan vain selvitä tästä loppuun asti, vaikka jalat haluaisivat vain yläkerran katselevan maisemia. Kuudes kilsa kuitenkin 4:57. En ole koskaan juossut tätä kilsaa alle 5minsan. No johan.

                 Seitsemännellä kilsalla alustan puolesta melkoista Tivolia. Koko setin heikoin kilsa, 5:14min. Havahdunkin välillä, että hei - nyt pitäis vähä tehä töitäkin, eikä vain chillailla. Koitan terästäytyä, unohtaen sen lähes aina samantien. Kahdeksas kilsa alkaa aueta kuitenkin jo metsäsilmukan sulkemiseksi ja saan ajoittain joitain askelpareja lentämään jotenkin-kuten. Kahdeksas kilsa taas maastoon nähden hyvä, 5:08min.

                 Jotenkin on kuitenkin koko ajan vain sellainen jarru jaloissa. Ei vain lähde. Toisaalta tunnen, että voimaa on, ja tajuan sen juoksunkin aikana, että kehitystä on tullut kunnossa. Yhdeksäs kilsa kaikesta surkeasta tunteesta huolimatta eka kertaa tällä matkalla alle viiden minsan. 4:56min. Niin sitä vaan tultiin taas tielle, ja lopun 2,8km vastamaa osuudelle.

                  Koitan ja yritän, mutta ei vaan käynnisty kunnon ravi. Kymmenes kilsa 4:35min. Koko ajan tälle reitille parhaita kilsoja silti. Se innnostaa yrittämään olemaan asiallinen loppuun asti. Mitään kiriä ei tänään kuitenkaan tule. Se ei innosta, eikä siitä tähän kohtaan mitään lisäarvoa olisi. Koitetaan vain olla tasaisen yritteliästä loppuun asti.

                 Viimeinen kokonainen kilsa 4:28min. Onhan se syvältä, mutta eipä oo toisaalta ennen tässä kohtaa tuota vauhtia päässy. Joten otetaan pois tuokin kuleksimasta. Loppu vajaa kilsa on muistuttelua, että "koita nyt ees juosta loppuun asti". Loppu-aika 54:18min. Keskivauhti 4:37min/km.  Entinen ennätys (56:15min) paranee lähes kaksi minuuttia, vaikka tehotkin jäi tosi alas. Keskisyke vain 159. Vähän maratonsykkeitä korkeampi. Veri ei kierrä kunnolla reisissä. Jumia on. Ja hapottaa. Syödään ja levätään, sekä palautellaan kevyellä hölkällä tästä neljä päivää ennen ensiviikon määräviikkoa.


TALVIPERHEREITTIVERTAILU  -  ENNÄTYKSEN KEHITYS
(Vertailussa joka kerta alusta noin 9/10, eli täysin priimalla alustalla ei oo tullu vielä kokeiltua. Toki tämäkin ihan riittävän hyvä oli)


                                    2017                     2016                         2015

AIKA                        54:18                     56:15                         59:13
KESKISYKE              159                         162                          161

KILSA-AJAT

1                                 3:53                      4:15                           4:48
2                                 4:04                      4:15                           4:41
3                                 4:14                      4:23                           4:37
4                                 4:45                      4:43                           5:09
5                                 4:45                      4:41                           4:50
6                                 4:57                      5:03                           5:19
7                                 5:14                      5:08                           5:31
8                                 5:08                      5:16                           5:30
9                                 4:56                      5:10                           5:18
10                               4:35                      4:46                           4:50
11                               4:28                      4:39                           4:48


Matka n.11,8km.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 6.12.2017

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

SAMAN VEIKKASET

EILEN JUOSTUN JUHANNUSPOLKUJUOKSU TULOKSET, JUTUT JA VIDEOT VOIT LUKEA PAINAMALLA -> TÄSTÄ.

                      Tämä on melkein ensimmäinen asia joka pakkaa unohtumaan. Olemme samanveikkasia. Jokaiselle osuu elämään flow -vaiheita, joissa tuntee kaiken onnistuvan. Kuin myös vaiheita, joissa huomaa olevansa todella pieni isossa maailmassa. Tärkeintä kaikissa tilanteissa on osata suhtautua lajitovereihin, lähimmäisiin, koska jokainen meistä on aina eri kohdissa kulloinkin - arvostavasti.

                     On selvää, että tietoa eri asioista kertyy, kun tulee kokemusta, silti olemme vain kukin samanveikkasia. Joskus heikko voi olla se, jonka viimeksi uskoisi olevan. Kukaan ei ole murtumaton. Olemme samanveikkasia.

                     Naapurissamme asuu sympaattinen mummo. On asunut koko ajan, minkä olemme tässä asuneet, pian 11 vuotta. Hän on käynyt ehkä 3-4 vuotta paikallisessa päiväkeskuksessa virkistäytymässä. Olen nähnyt usein kuinka hän on kiivennyt tänne kolmanteen kerrokseen suu vehnäsellä. -"Minulla on tämä alshaimeri. Oon tulossa tuolta kerhosta. Siellä on niin mukavaa, ku on paljon samanveikkasia". On vaikea kätkeä kyyneleitä. Elämä on tätä; rakennat, elät ja sitten... Lopulta olemme kaikki samanveikkasia.

                     Vaikka olen edennyt harrastuksessani kilometrejen mukana. Kehittynyt. Olen matkalla ollut "vain" yksi meistä monista. Olen kärsinyt peloista, olen kokenut riittämättömyyttä ja epäillyt kykyjäni - yhtälailla kuin kokenut uskomattomia flow - tiloja, joissa olen kulkenut lähes maanpinnan yläpuolella. On jopa hämmästyttävää katsoa kehityskaarta. 1.Syyskuuta 2011 juoksin 10km testin tasaisella maantiereitillä aikaan 51:04. Keskisyke 164 kertoo, että kaikki on annettu. Kaiken aikaa olen ajatellut anaerobisen kynnykseni menevän noin 165 lukemissa. Eilen juoksin Juhannus polkujuoksuissa 10,5km matkan kohtuu haastavalla I-SR2014 perhereitillä aikaan 51:03. Tämä tuntuu uskomattomalta.

                    Viimeksi tällä viikolla huomasin olevan samanveikkanen kaikkien aloittelevien juoksunharrastajien kanssa. Juoksin tiistaina I-SR2014 takalenkin (yli 36km) yli puoli tuntia nopeammin kuin reitinosan entisen ennätyksen. Vaikka kyseessä oli kevyt lenkkini, olin sortunut lenkin lopussa suon ylityksessä innostumiseen ja paikat meni 2-3 päiväksi tahmeiksi ja kankeiksi. Hetken jo ajattelin juosseeni itseni pihalle. Hävetti. Vasta edellisenä päivänä olin puhelimessa kertonut hyvälle ystävälleni Gebre-Boltille, että nyt pitää keveiden lenkkejen tehoja korostaa alasuuntaan - ja sitten heti ekalla lenkillä liekki liehuu toiseen suuntaan. Noloa.

                   -"Vatsan pohjassa perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen - tulin eteesi väristen, sellaista lempi on". Laulaa Tuure Kilpeläinen. Ja niinhän se on. Olemme lopulta kaikki samanveikkasia. Välillä pädemme toisillemme, mutta lopulta olemme samanveikkasia. Olen itsekin innokas jakamaan kertynyttä tietoa ja kokemusta. Koitan myös muistuttaa harrastuksen riskeistä ja niihin suhtautumisesta. On hyvä valmistautua kaikkeen - ainakin, jos tähyää korkealle. Tenhunen. Raudaskoski. Asiasta jo enemmän tietää ehkä hädin tuskin vanhemmat lahjakkaat. Gummerus.

                    Nyt minulla on päällä Flow, sillä olen juuri mitannut oman tasoni, joka on yli 10sek/km parempi kuin vuoden takainen 10,5km polkulenkillä. Se tuntuu uskomattomalta. 5sek/km varovasti tavoittelin. Olen nöyrä tämän edessä. Enkä suotta. Sillä monet varmasti muistaa, ettei kevääni ollut ruusuilla tanssimista. Paha paleltuma hidasti, suorastaan jarrutti, minua pitkän ajan.

                   Eilinen antoi ISOA luottoa loppukauteen. Siellä on KAKSI ISOA maalia. PEP2017 ja PUF2017. Ensimmäisessä uskon voivan juosta Nivalan entisen ennätyksen alle. Tosin en usko, että saan itselleni Nivalan ennätyksen, sillä meillähän on minua paljon parempiakin juoksijoita. Tervetuloa pojat ja papat viivalle! :) Tuollainen 6:45h aika on tähtäimessä. Kiirettä pitää! Muistakaapa ilmoittautua!

                  Syksyllä sitten huikea kliimaksi, kun juostaan PUF2017, 171km suoperäisessä maastossa. Siihenkin on selvinnyt sellainen taktiikka, että juoksen kaksi kiekkaa eka putkeen ja sitten sen viimeisen. Eli suhtaudun eka kiekan loppuun ja toisen alkuun kuin eka kierroksen muihinkin huoltopisteisiin. Ei turhaa lorvailua vaan nopea huolto ja jatkan matkaa. Ei saa tehdä kierrokselle lähtöjä turhan mutkasiksi, onhan siinä vasta juostu 57km. Sen sijaan 114km kohdalla pitää kyllä jo miettiä mitä tarvii ottaa mukaan vimpalle kiekalle.

                  Näihin ajatuksiin. Ollaan samanveikkasia. 
             Lasse "Rock" Raudaskoski juoksi kerralla itsensä reitin legendaksi!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2017          

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

5KM TESTIJUOKSUT VUOSI 2017 osa.2

                     Kolme viikkoa sitten juostiin lähes identtisessä säässä. Nyt oli ainoa muutos, että menomatkalle, kohti kääntöpaikkaa olisi noin 5-8m/s puhaltava vastatuuli haasteena. Minulle tämä oli 32 päivään 31 juoksupäivä. Noin 50 lenkkiä sinä aikana. Kilometreissä rapiat 500km, kun laskee tämän illan tulevan lyhyen palauttavan lenkin mukaan. Neljäs kova harjoitus kahdeksaan päivään. Kaikki muu lyhyttä palauttelulenkkiä. Olen elämäni kunnossa. Ajattelin tämänkin taittuvan komeasti ennätysvauhtia. 3:50min/km vauhtitavoite tuntui lastenleikiltä ajatuksissa. Kattiakanssa.

                 Kuva kääntöpaikalta 1:30h ennen testijuoksua

                     Olen palautumassa nuoruusaikojen tulosvietteisyyteen. Älytön lataus taas päällä koko aamupäivän. Kuin omat Olympialaiset, vaikka kyseessä vain itselleni kovassa harjoituskuormassa vedettävä 5km testijuoksu. Ei niinkään määrän vuoksi. 500km/kk ei ole minusta paljon, mutta neljä kovaa juoksua kahdeksaan päivään on.

                     Vihdoin verrytelemään. Tuntuu epätodelliselta. Tämä alkaa olla jo hieman kiusallista, miten pää latautuu näihin näin rajusti. Reilun kilsan kohdalla onneksi Jussi tulee vastaan ja ajatus menee pois omasta juoksusta. Verkataan normaalisti. Huomataan menomatkan aika sitkeän oloinen vastatuuli. Ajattelen sen kuitenkin haittaavan marginaalisesti, kun pukataan adrenaliini ämpäri nurin ja nostetaan käsijarru päältä.

                      TESTIJUOKSU


                      Lupa lähteä tulee. Kiihdytän normaalisti. Jalka on kunnossa, joten hiukan alle kolmosen vauhdin kiihdytys on ihan normi nosto lantion päälle. Jossain 200-300m kohdalla katon, että noin 3:20min/km on vauhti, kun juoksu on rullaus valmis. Mutta tuuli tekee juoksusta hirvimäistä menoa. Ei lähde rullaamaan. Rytmi ei vakaudu. Omasta mielestä juoksu on erittäin epäsuhtaa normaaliin verraten. Tuuli painaa jatkuvasti, enkä saa naruista kiinni. Vauhti laskee tasaisesti ja yllättävän nopeasti. Eka kilsa 3:55. Järkyttävää! Laskin, että 3:37-3:42 väliin mennään eka ja sitten loput 3:50-3:55 väliin. Tuuli syö nyt todella.

                    Huomaan myös a) Olen silti yksin kärjessä. b) Jaloissa ei ole puhtia, enkä saa edes sykkeitä normitasolle. Jään noin 160-162 sykkeen lukemiin vaikka yritän hirvimäistä pyristelyä. Vain risukko puuttuu. Koitan tempoa epäsuhtaa ravia, mutta en saa muuta muutosta kuin, että vauhti laskee kaiken aikaa. Tekisi mieli vetää housut kinttuun ja huutaa kohti kuusen latvaa! Vaan pakkohan sitä nyt on yrittää - tai en tiedä. Juoksen silti. Toinen kilsa 4:15min/km!!! Eilen helpolla Pk2 lenkillä paras kilsa 4:23! Mitä, mitä! Ihmettelen miksi kukaan ei mene ohi ja katso säälivästi. Tajuan tuulen ottavan muidenkin kuontaloon. Ottaa luonnolle silti. Ja harmittaa myös paljon kamujen puolesta. Tänään ei enkat pauku.

                   Kääntöpaikalla ajassa 10:23. Ei siitä enempää. Toivon vielä, että myötätuulen alkaessa lantio nousee ja alan rullaan keveitä 3:4x-alkuisia kilsoja. Mutta mitä? Onko kello paussilla, kun tuntuu jämähtäneen 4:06min/km keskivauhtiin? Kolmas kilsa kilahtaa aikaan 4:12min/km. Minun huumori ämpäri läikkyy yli ja höllään. Muutama löysä askel ja sivuun. Pian Jussi painaa ohi. Hetken löysien askelten jälkeen alan juokseen helppoa reipasta maratonsykkeillä. No, tässä testissä ei ole päästykään kuin 5 pykälää marasykkeiden yläpuolelle. Lasken tämän olevan kuitenkin enempi harjoituskuormaa kuin ylikuntoa. Ei vaan jaksa ja päässä kiehuu.

                    Neljäs kilsa löysäilystä huolimatta kuitenkin 4:13. Se on ihan ok nyt juostuilla marasykkeillä vailla mitään yritystä juosta lujaa. Jussi on noin paalunvälin edellä. Eikä liiemmin jaloissa kuin päässäkään ole jäljellä minkäänlaista innostusta kiinniottamisen yrittämisestä, edes jäynä mielessä. Tyydyn laskettelemaan. Pienen siiman antaminen ja laskeutuminen mukavuusalueelle huuhtoo isointa taapertamisen tunnetta. Viimeinen kilsa tasan neljään minsaan. Loppuaika 20:47min.

                   Juoksun jälkeen oli tunne niin ku ois käynyt navetan takana pieksettävänä. Henkisesti. Tulosorientaatio on tätä nykyä sitä luokkaa, etten osaa tätä itelleni lässyttää kermaiseksi vappuleivokseksi. Silmistäni varmaan näki kovan vit... Lasse tarjosi loppuverkan lopussa varmasti totuuden sanat:  "-Onneksi ei ollut tämän vakavemmasta asiasta kyse". Näinhän se on, mutta minkä sille päällensä voi.

                   Lähdin hakemaan ihan selkeästi 19:30min alitusta, jopa tuollaista 19:10-19:15 aikaa, ja uskon tuohon pystyväni, kun olen sopivassa tilassa. Nyt minun kuitenkin täytyy ottaa kuuma lakki pois päästä ja lähteä matalatehoisille päiville. Nyt on kovia tarjottu ja keho laittoi sen portin nyt hetkeksi kiinni. Näin sen kuuluukin mennä. Täytyy uskaltaa katsoa, mutta täytyy osata myös reagoida. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä se lakki siitä jäähtyy.


TULOKSET:

5KM VAPPUTESTIJUOKSUT, Nivala  30.4.2017

(Kova myrskytuuli ja mäkinen reitti. #huumori)

NAISET:


1. Virve Närhi     23:43 (4:45min/km)


MIEHET:


1. Jussi Mökkönen 20:23(4:05min/km)
2. Onni Vähäaho 20:47(4:09min/km)
3. Lasse Ylimäki  22:18(4:28min/km)
4. Teemu Korpela 28:12(5:38min/km)


Iso kiitos ajanottajille ja kannustavalle yleisölle!

HYVÄÄ VAPPUA!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.4.2017                   

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

TESTIJUOKSUT 2017 osa.1

                   Mukaan oli uskaltautunut kahdeksan voittajaa. Minusta jokainen, joka lähti haastamaan itseään oli voittaja. 5km omaa kovaa on aina "hieman" jännittävä asia. Kaakelin päällä tuli taas istuttua monta kertaa testiä odotellessa.

                  Odotus ohi ja vihdoin alkaa matka pelipaikoille verryttelemään.


                   Aamulla satoi vajaan sentin kerros lunta, mutta se ehti parhaiksi sulaa pois. Oisko yhdessä kohtaa ollut sulanneita lumen rippeitä, mutta siitä ei haittaa ollut. Myöskään irtonaisesta hiekoutussorasta ei yllättäen ollut paljoa haittaa. Ilma oli kuin morsian; kolme astetta lämmintä, ja lähes tyven (2m/s). Aavistuksen omaisesti vettä ripisteli, sillä silmälasit hieman kastui.

                  Lähtökuvassa...
 
Vasemmalta: Kellomies Joni Laakkonen, Tuomas Ahola, jonka takana toinen kellomies Tarmo Liimatainen, Juha Raudaskoski katsojana, Lasse Raudaskoski sinisessä puserossa, ja takana näkyy hieman Mervi Vähäkangasta, Heikki Uusivirta, Onni Vähäaho, jonka takana Jussi Mökkösen kenkä näkyy, Vesa Nevanperä ja keltaisessa pusakassa Erkki Vähäsöyrinki. Lisäksi kameran takana Lasse Palola, sekä katsojina Teemu Korpela, Asko Niskala (maratonin Nivalan ennätysmies) ja Jorma Palola.  Kuva: Lasse Palola

                     Paikoilleen, valmiit, HEP!    Kuva: Lasse Palola

                Juoksuun... Startti koittaa vihdoin. Olo on yllättäen lopulta aika rento. Lähtökiihdytys on tavallista leppoisampi, mutta silti sangen riittävä. Menen hetken Heikin beesissä noin 3:35 - 3:37min/km -tahtia, mutta vauhtini laskee luontaisesti, sekä huomaan muutenkin olevani tänään hyvin varovainen - vähemmän hyökkäävä. Viime päiväiset jalkojen väsymys ja jumitunteet, sekä hyvä kokemus viime kesän kisojen onnistuneista vauhdinjaoista eri kisoissa oli tehnyt minusta jopa viisaan voimien jakajan. Eka kilsa 3:46min.

                 Toisella kilsalla vilkuilin vuoroin kelloa, vuoroin tasaisesti loittonevaa Heikin selkää. Toisaalta eka kilsalla takaa kuuluneet Jussin kengän töminät alkoivat kadota korvistani. Huomasin kellosta, että olin vielä muutaman pykälän anaerobisen kynnyksen alapuolella. Toinen kilsa menee vähän niin kuin unohtaessa mitä tässä ollaan puuhamassa. Juoksu on turhan helppoa ja kivaa. Aikaakin menee 4:04min.

                Kolmannella kilsalla ajattelen hieman erikoisesti. Mietin, että pitäis nostaa vauhtia, mutta en oikein uskalla. Taustalla on menneiden päivien jumiset ja hapottava etureisidemonit mielessä päällimmäisenä. Päädyn odottamaan tässä mukavassa vauhdinpidossa. Puolivälissä 9:57min. Kolmas kilsa 4:03min.

               Neljännellä alan käytteleen kovempaa vauhtia pieninä pätkinä. En kuitenkaan uskalla heittäytyä vauhdin hurmaan. Olen kuin vanha koni - varmasti ja tasaisesti perille. Sitäkö jo olen? Neljäs kilsa lyhyiden kiihdyttelyiden ansiosta 4:01.

               Viimeisellä kilsalla pyrin keskittymään tekniikkaan ja saankin mielestäni imevämpää menoa aikaiseksi. Lopussa villiinnyn pikajuoksunomaiseen kiriin. Voimia on liikaa jäljellä. En vain uskaltanut aikaisemmin. Tämä oli kuin varovainen tunnustelu ensi treffeillä. Viides kilsa 3:53min. gps vitonen 19:47 ja "virallinen aika" 19:57. Toinen puolikas 10:00, eli kolme sekendiä heikompi kuin ensimmäinen, joten aika tasaisesti.

               Tasan kolmen viikon päästä koitetaan sitten olla rohkeampia ja toivottavasti valmiimpia. Sinne 19:30 huitteille voisi olla hyvä päämäärä. Itse asiassa tämän päivän aika oli kyllä iso yllätys, sillä siksi harjoitusjumissa ja väsyneillä jaloilla olin tällä viikolla lenkkejä teutaroinut. Ennen testiä ajattelin, että olisin tyytyväinen 20:30min alitukseen. Tämä oli tähän saumaan jättiyllätys ja melkoisen innoittava kokemus. Tästä on huippukivaa jatkaa!

               Kiitos testiin osallistuneille, sekä kellomiehille että katsojille. Olihan taas kivaa!

TULOKSET - 5km testijuoksu 
Nivala Su 9.4.2017  

Naiset 5km
1. Mervi Vähäkangas   23:23   (4:41min/km)

Miehet 5km
1. Tuomas Ahola          16:43  (3:21min/km)
2. Lasse Raudaskoski   18:09  (3:38min/km)
3. Erkki Vähäsöyrinki  18:22  (3:40min/km)
4. Heikki Uusivirta       19:02  (3:48min/km)
5. Onni Vähäaho           19:57  (3:59min/km)
6. Jussi Mökkönen        20:50  (4:10min/km)
7. Vesa Nevanperä        27:32  (5:30min/km)

Kuva: Joni Laakkonen

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.4.2017               

tiistai 27. joulukuuta 2016

ULKOROIHU POLKUJUOKSUKISA

                    Iso-Sydänmaan vaellusreitin (I-SR2014) Vinnurvan perhereitillä pidettiin ulkoroihu polkujuoksut. Matkana oli 7km. Suurin osa juoksi tai käveli reitin ilman ajanottoa. Kaikkiaan 31 otsalampullista kulkijaa muodosti valomeren Vinnurvan lähimetsiin.

                    Edellisen päivän lumisade oli hidastanut alustaa melkoisesti. Polkua oli tampattu ahkerasti, mutta uusi lumi ei tietystikään ollut ennättänyt kovettua vaan suttasi kengän alla vauhdikkaammassa menossa. Hyviäkin pätkiä löytyi vähälumisimmista metsän siimeksistä ja tunnelma peittosi pöpperöisen että raskaahkon alustan vaivan. Iloisia ilmeitä, höyryäviä hengityksiä, otsavalojen loistetta, sekä ulkotulien lämpöä oli läsnä sopivassa kontrastissa.

                    Oma juoksu suli vajaan 2km:n pöpperöisempään pätkään. Isokokoisena juoksijana sitä tahtoo olla vähä pulassa noilla pöpperöpätkillä. Terävyyttä ja jaksamista taisi vähän syödä kolmatta päivää jatkunut hienoinen flunssakin. Kisaa ennen en ehtinyt oikein syödä enkä juodakaan, kun oltiin lasten kanssa reilu 2h ulkotulia sytyttelemässä ja vielä lopuksi kiinni jäänyt auto nostamassa tienravista ylös omin voimin. Mutta hyvä harjoitus ja ihmetyksekseni se riitti jopa voittoon.  

                    Ilman aikaa reitin kiersi 25 henkilöä:  Virve Närhi, Johanna Uusivirta, Jaana Jyrkkä, Laura Ahola, Sanna Eronkoski, Jukka Eronkoski, Anne Keltamäki, Eveliina Keltamäki, Kirsti Nevala, Heikki Uusivirta, Pertti Uusivirta, Matias Uusivirta, Päivi Uusivirta, Mette Uusivirta, Senja Uusivirta, Heini Uusivirta, Juha Uusivirta, Joona Kivioja, Topias Kivioja, Petri Nietula, Mirva Ahola, Viljami Kallio, Vesa Jokela, Joni Vähäaho, Jasmin Vähäaho.

                      7km lumipolkujuoksukisa 
                 Vinnurvan perhereitti 27.12.2016 
                          LOPPUTULOKSET

1. Onni Vähäaho          33:16
2. Lasse Raudaskoski    33:43
3. Henri Kuki                41:43
4. Markku J. Kumpula   43:40
5. Harri Jokela               44:02
6. Teemu Korpela          56:50


Jokainen osallistunut saa nimeä vastaan hakea Liikuntakeskus Uikon kahviosta/lipunmyynnistä itselleen uimalipun. Mukavia palauttavia uintihetkiä :)

Kuvat Keijo Nivala
Alkutunnelmia lähtöpaikalta...
Tässä epäillään voittajan menevän...
Lasse "Rock" Raudaskoski toiseksi nopein...
Iloisia perheitä, kuten kuvasta näkyy :=)
 Sisäistä rauhaa ja valojen loistoa...
Roihuja todistettavasti...
Teemu Korpela urakan jälkeen...
Ilman uutteria toimitsijoita tämäkään ei olisi ollut mahdollista. Kiitos!


TAPAHTUMA VIDEO


EXTRAVIDEO


Onni Vähäaho, Nivalassa 27.12.2016