maanantai 11. lokakuuta 2021

TIEDOSTA MISSÄ MENET - OMA PÄIVITYS

             Tämä "kilpailukausi" lähenee loppuaan. Vielä yksi tai kaksi ponnistusta. Niistä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) on Pyssymäki Päkjaart Ultra (PPU 2021) La 23.10. klo.9.00 alkaen. Olen tässä jo kuitenkin pysähtynyt pohtimaan mennyttä ja tulevaa - ja ennen kaikkea missä kohtaa olen menossa juoksuharrastukseni kanssa. Mikäli harrastat juoksua, oletko sinä pohtinut sitä omalta kohdaltasi?

            Seuraavassa hieman juoksu-urani jäsennystä. Mistä olen lähtenyt, mitä on matkalla tapahtunut, mitä olen saavuttanut, milloin olin parhaimmillani ja mitä voin olla jatkossa vai joko viedään navetan taka. 

            Vuonna 2007 painoin jotain 105-107 kilon väliltä. Sieltä peräisin oleva sininen kalastajan lakki on minulla edelleen. En hävitä sitä koskaan, sillä siinä on liikaa tarinaa. Vielä vedän joskus sen päähän jossain kisassa ja sitten vedetään! Laihutin aluksi johonkin 94 kilon tietämille ja aloin elokuussa 2008 juoksemaan. Jo lokakuun alussa juoksin Kauniston maraton tapahtumassa puolimaratonin aikaan 2h7min. Olin tuota matkaa kokeillut jo aiemmin syyskuussa omilla lenkeillä ja silloin juoksin jotain 2h15min-2h20min välimaastoon. Jalat tuli niin pirun kipeiksi. Olin aina inhonnut juoksua.

            Kauniston puolimaratonilla minulla oli joku lantiovyö, jossa oli urheilujuomaa ja purkkaa! Silloin ajattelin vielä, että puolimaratonin matkalla tarvin purkkaa. 

           Vuonna 2009 juoksin kolme ensimmäistä maratoniani. Niistä viimeisin oli paras. Espoossa juostu maraton meni aikaan 4.04.45. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisessä 24h juoksussa 100km. En päässyt kunnolla kävelemään kahteen päivään. Kaikki oli uutta, eikä ollut mitään käsitystä voimien jaosta. Jos nyt siitä ei aina ole ollut senkään jälkeen. 

            Vuonna 2011 en saanut juostua maratoneja maaliin, mutta puolimaratonin aikani parani kuitenkin aikaan  1.52.36. Onni kierros tapahtumassa juoksin 24h juoksussa 128km. Pitkät suoritukset kiinnosti, mutta vielä ei ollut peruskuntoa. Tulokset oli kovin laihoja. 

            Vuonna 2012 nostin juoksumäärän liki 4000km vuodessa ja tulokset lähtivät paranemään kunnolla. Painokin tippui tuonne 78-79 kilon tietämille. Lopetin nuuskan käytön. Tupakan lopetin joskus vuonna 2007. Huikea harppaus kehityksessä. Puolimaraton elokuussa Kempeleellä aikaan 1.39.58. Täysmaratonin juoksin Vaasassa aikaan 3.30.32. Ja kaiken kruunasi silloinen 12h piirinennätysjuoksu Joensuu Nigh Runissa, kun matkaa kertyi 116,099km. 

            Vuonna 2013 saatoin saavuttaa parhaan 10km ja puolimaraton tasoni tässä juoksuharrastus urallani. Tuosta on kahdeksan vuotta aikaa ja kova työ olisi nuo ennätykset parantaa, jotka tuolloin tein. Eli 10km aikaan 41.33 ja puolimaraton 1.31.32. Myös maratonaika parani hieman, vaikka kisa piloille menikin. Aika 3.29.37. Olin tulossa sairaaksi, ja sairastuinkin kisan  jälkeen. Kesäkuussa juoksin Nivalan ympäri tosi onnistuneen 100km juoksun. Aika 9.55.16. Syksyllä 24h kokeilut epäonnistui, enkä saanut kuntoni mukaista tulosta. Lokakuussa räpiköin toipilaana 24h kokeilussa 150km. 

            Vuonna 2014 tuli heti keväällä iso onnistuminen, kun juoksin Iisalmesta Nivalaan 128,8km aikaan 14.48.30. Tosi kova suoritus näin vielä jälkeenpäinkin ajateltuna. Vielä tekisi mieli kokeilla tuota joskus parantaaa. Kesäkuussa yritin omaa 6vrk juoksua, mutta nilkka särkyi ja homma tyssäsi 322 kilometriin. Syksyllä olin kuitenkin taas hyvässä kunnossa ja paransin maraton ennätystäni Kokkolassa aikaan 3.24.25. Vielä syyskuun lopussa juoksin kovan 100 tunnin tuloksen, kun yhdessä Janne "Jay Lenon" Kukkolan kanssa kokeiltiin 100 tunnin juoksua. Tulos 427,3km!     

            Vuosi 2015 alkoi taas upeasti, sillä juoksin tammikuussa kohtuu kovalla pakkasella 24h aikana perhereittiä 144 kilometrin verran. Toukokuussa oli sitten vuorossa Unkarin 6vrk MM-kisat, jotka meni alkuvuorokausien vaikeuksista huolimatta tosi hyvin. Tulos 524,024km. Tuosta toivuin vielä loppukesäksi kilpailemaan ja olin kolmas historian ekassa PEP56km juoksussa ajalla 7.47.50.  Syksyllä tein yhä voimassa olevan maratonennätykseni tuhannen jumissa (100 päivää juoksua projektin keskellä) Kauniston maratonilla, kun juoksin ajan 3.22.55. Marraskuussa tuli sen sijaan keskeytys Joensuun hallikisassa. Vuosi alkoi vaatimaan verojaan. 

            Vuosi 2016 oli näin jälestäpäin älyttömän hyvä, vaikka en sitä silloin ehkä niin tajunutkaan. Juoksin 5km ennätykseni 19.47. Kuusaalla vain älytön helle pilasi niukasti puolimaratonin ennätysyritykseni. Olin oikeasti noin 1.28h kunnossa. Helteessä 1.32.55. Vaarojen maratonilla juoksin 43km matkan aikaan 5.20.55. Olin liki 300 osallistujan joukossa 36. Juoksin mm. sittemmin polkujuoksun MM-kisoissa Suomea edustaneen miehen vanavedessä maaliin. Toki vuoteen mahtui pari epäonnistumistakin, mutta tuolloin taisin olla juoksuharrastukseni kovimmassa kunnossa. Tuohon kuntoon on todella kova työ päästä. Painoa pitäisi saada noin 8-10kg pois ja harjoittelun tulisi onnistua. On hyvin mahdollista, että vuonna 2016 olin parhaimmillani juoksuharrastus urallani. Kahdeksan vuotta harrastuksen alusta laskien. 

            Vuosi 2017. Palellutin varpaat legendaarisella iso-sydänmaanreitin kokoreitin hankikierroksella tammikuun lopussa. Olin ennen sitä kenties vielä 2016 syksyäkin paremmassa kunnossa. Juoksin vain pari päivää aiemmin todella kovan ajan talvietulenkillä. 26,3km 2.15.34. Paleltuman jälkeen juoksin vielä varmaan talven hyvien pohjien näkyessä Karhunkierroksen 84km matkalla ajan 10.54.57 ja olin koko kisan 16:sta. Juoksin vielä reilun 10km kohdalla todella kovien tekijöiden letkassa. Voitin tuonna vuonna myös PEP57km, mutta taso ei ollut kisassa silloin hääppöinen. Toki mm. Mika Leppälä oli mukana, mutta Mika puhkesi parhaaseen kuntoonsa vasta myöhemmin. 

            Vuosi 2018. Ainoa maaliin päättynyt kisa oli hallimaraton Vaasassa, kun juoksin ajan 3.29.14. Heikko vuosi.

            Vuosi 2019. Voitin PEP171km elämäni pitkän ultran parhaalla juoksulla, ajalla 28h41min. Hyvä vuosi, sillä kaikki tähtäsi tuohon. Uskon vielä pystyväni noilla pitkillä uusimaan vastaan tasoisen tai vielä paremman juoksun. 

            Vuosi 2020. Korona vuosi. Yksi kisa. Keskeytys. Heikko vuosi.

            Vuosi 2021. Kolme kisaa. Kolme keskeytystä. Kuusamossa Karhunkierroksella pääsin 24km päähän maalista. Tuolla oli pienestä kiinni, mutta ei aivan riittänyt. Hetta-Pallas-Ylläs juoksussa teloin reiden. Puujalka... Vast´ikään Kolilla taas innostuin hullaantumaan ja juoksin jalat alta, kun tehot oli noin 10 pykälää liian kovat. Matka tyssäsi käytännössä vajaan seitsemän ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Tänä vuonna painoni on noussut ja ensimmäinen missio on tiputtaa painoa. Siinä onkin jo peliliikkeet alulla. Ruokailurytmi ja pienet sisältömuutokset, sekä herkut minimiin. 

              Vielä on siis yksi tai kaksi ponnistusta ennen kuin pienen tauon jälkeen aloitan harjoittelun. Olen ajatellut aloittaa varsinaisen harjoittelun viikosta 49 alkaen. Tuon viikon ensimmäisenä päivänä on heti hammaslääkäri aika. Käyn tarkistuttaan hammaskaluston. Se, kun on kovilla tässä harrastuksessa. Pitkissä kisoissa ja joskus lenkeilläkin energiaa 30min välein suuhun. 


                    POHDINTA

                Olen ollut juoksuharrastukseni aikana parhaassa kunnossa välillä 4/2013 - 1/2017. Kaikki ovat jossain vaiheessa harrastuksessaan parhaimmillaan. Mikään ei ole ikuista. En ole varma pääsenkö tuon aika välin vauhtikuntoon enää, mutta tarkoitus on nostaa perusvauhtia tämän hetkisestä, sillä siitä on hyötyä myös ensi kauden kisoissa. Minulla on ensi vuonna kaksi tai kolme kisaa. Riippuen saadaanko PEP 171km kisa pystyyn. Ainakin Kokkolan 24h juoksu ja syksyllä taas Kolilla 130km yritys. 

                Yritän tulevalla harjoituskaudella rytmittää harjoittelua. Kevyet viikot loisti poissa-olollaan viime talvena ja treenasin ihteni pihalle. Toki sain sitten maaliskuun aikana taiteiltua allikosta ulapalle, mutta koko kisakausi meni silti perseelleen. Parin huonon vuoden jälkeen olen sitäkin motivoituneempi nostamaan tasoani ainakin lähemmäs sitä, missä se on joskus ollut. 

                Tulevan talvikauden menen kolmen viikon sykleissä. Teho - määrä - kevyt -viikkorytmillä. Jossain maaliskuun tienoilla aloitan jonkinlaisen määrämättöjakson, jossa haen pohjaa ensi kesän ultriin. Siitä palautuminen ja virittely kisakuntoon. Kesällä sitten mäkivoimaa lisää sitten Kolia varten. Olen innoissani ja se on täkeintä, sillä into on kaiken a ja o, sekä tietysti harjoittelun järkevyys. 

                Tältä pohjalta sitten joulukuussa, mutta vielä on nautittavaa, joten ootellaanpa vielä. NHL -kausikin alkaa ylihuomenna, joten ollaan tässä muutenkin mukavan äärellä.


Onni Vähäaho, Nivalassa 11.10.2021

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

VAAROJEN MARATON 2021

         Jostakin on lähdettävä ja tuossa otsikossa on vihje siihen. Jälleen sain olla mukana. Lopulta elämässä on kysymys siinä pysymisessä - elämässä. Hautakiveen ei tule tuloksia, mutta pari metriä alemmas menevä voi saada matkallaan pysyviä muistoja. 

         Lähdin taas, tapani mukaan, tapahtuman pisimmälle matkalle. Lähtö kohta oli periharvinainen, sillä jalat oli tuntuneet jo viikon hyviltä - kisavalmiilta. Mistään ei edes kolottanut, kuten monesti keventäessä tapana on. Tässä oli myös siemen sille, että sisälleni alkoi tuon johdosta kasvaa liian kaunis kuva siitä mihin voisin pystyä. 

         Askon ja Villen kanssa tultiin torstaina hieman ennen illankoittoa Kolille mökille. Askon mökki on alle kahden kilometrin päässä kisareitistä. Tänä kesänä olimme käyneet Askon kanssa kahdesti täällä opiskelemassa kisareittiä. Niistä käynneistä hyötyi paljon. Reitti oli tuttu. Lähtö 130km kisaan oli perjantaina klo.18.00. 

         Asko ja Ville veivät minut kisapaikalle puoli viisi. Eka virhe: vettä oli mukana, mutta ei enää energiaa. No, mökillä oltiin syöty vain tunti aikaisemmin. Päädyin kuitenkin syömään vajaa tunti ennen starttia yhden kaurakeksin eka kierroksen (65km/kierros) hätävaraenergioista. Kisajärjestäjien hätävaraenergiat oli tietysti vielä erikseen repussa. 

         Kisan eka kolme kilsaa mentiin eri polkua kuin aikaisemmin. Komeita maisemia, mutta paljon piti keskittyä polun pohjaan, sillä uusi reitti on aina uusi reitti. Kisa lähti käyntiin hyvällä jalalla. Kroppa tuntui lähtevän käyntiin hyvin. Sykkeet nousi normaalisti mm. Mäkrän 110m nousumetrin nousua neljännellä kilsalla rauhallisesti tunkatessa. 150 oli syke. Se on semmonen mäki, että tuo on vielä rauhallinen syke tuohon mäkeen. 

         Mäkrän päällä en jäänyt kävelten sykettä laskeen vaan ajattelin hyvältä tuntuneiden jalkojen ansiosta sykkeiden laskevan juostessakin. No joo, ehkä ne sinne 135-140 välille laski, kun ne heinäkuussa annoin laskea aina sinne 120 tasoon asti. Minulla oman arvion mukaan alakynnys on jossain 136-138 välillä. Jokainen vähänkään kestävyysjuoksua harrastanut tietää, että vaatisi jo melko hurjan kuntoisen kaverin vaatteiden sisälle, jotta jaksaisi alakynnyksellä vuorokauden juosta Kolin vaaroilla. Minunkin. 

         Hullaannuin ja annoin kisan viedä. Olin kuin kekseliään isän tekemä tuohipurje virtaavassa ojassa. Annoin mennä. 6km kohdalla pienelle tiepätkälle tullessa oli Asko ja Ville kannustamassa. Huusivat, että onko mulla gepsi päällä. Perk... olin unohtanut tosiaan käynnistää gepsin. Yrittiköhän Sorvojan Tommikin sitä kertoa(?), kun soitti 2km kohdalla, että oonko kisassa. No siinä gepsiä repusta kaivaessa meni silmälasitkin "vähän" huuruun ja siitä tulikin varsin hauska kuva. 


          9km kohdalla kisajärjestäjä soitti. He sanoivat, ette gepsini näy kartalla. Kerroin laittaneeni gepsin 3km aikaisemmin päälle ja kysyin, että eikö näy, ja kerroin ketä letkassa juoksee. Järjestäjä: -"eikö joo, näkyyhän se". Varottelivat, että kilsan päässä on moni juossut harhaan. Itse odottelin jauholanvaaraa, josta alkaa pidempi myötäinen. Huomasin, että letkassani olevat menivät tosi varovasti alamäkiä ja itelle ne on vahvuus ja tuleva myötäinen tuttu. Niinpä rallattelinkin letkasta irti. Sykkeet liki 140, mutta olin jo omassa sumussa, jossa maisema vaihtuu ja kaikki toimii - siinäkö vaan nakkelee geelin puolen tunnin välein suuhun ja pitää homma rentona. 

         Siinä mielessä tuntemus oli jossain määrin oikea, että tuntuma oli helppo, mutta kaivoin samalla itseäni syvempää poteroa tuonemmas. Reilun 19km kohdalla tulin yksin kahlaamoon. Sain täyttää pullot ja jatkaa matkaa. Asko oli kyselemässä fiiliksiä. Sanoin, että hyvältä tuntuu ja ainoastaan sykkeet on vain reilusti yli normaalin. Nopea huolto. Reilu 2min. Pääsin jatkaan reitin takaosastoa kohden toiveideni mukaan yksin. Saisin rytmittää omaa menoa täysin itse. 

         Kaikki oli vähän liian helppoa. Rekisteröin kaiken aikaa, että sykkeet on koholla, mutta annoin vaan mennä. Olin hullaantunut. Ehkä meidän olisi syytä hullaantua useamminkin? Miksi elämässä haetaan optimilinjoja ja vakaata suorittamista? Ehkä elämme vielä maailmassa, jossa asioita mitataan edelleen liikaa tuloksilla ja kokemisen merkitys jää liian vähälle. Tuo luonto, nuo maisemat, kaikki ihmiset ja se tunnelma jonka saat aikaa itse tai koet toisten kautta. 

         Hieman 25km jälkeen tuolla reitillä saavutaan neljän kilometrin mittaiseen "mörön perseeseen". Alan tykätä tuosta ahterista. Ensin eteläinen Kolinvaara, jonka perään ylös-alas rallin jälkeen Moiseenvaaran päälle. Siellä oli järjestäjien puolesta tuoksuroihuja ja kannustajia. "-Hyvä, Onni!". Ehkä sekunnin luulin, että oli tuttuja, mutta toki ne numerolapun nimen perusteella kannustivat. 

         32km kohdalla olin eteläpään laavun purolla. Hetkeä aikaisemmin olin ohittanu pari ja minun ohikin meni pari iloista menijää. Nuorta miestä en tuntenut, mutta Koikkalaisen Saila painoi raikkaalla jalalla ohi, vaikka itsellänikin oli vielä tuossa kevyt jalka. Purosta täytin lisää juomaa ja kävin heittään vettä. Kaikki kunnossa. Jatkoin matkaa hyvillä mielin mielettömän upeassa Kolin yössä. 

         Kiviniemeen saavuin hieman yli 40km ja 6h7min juoksemisen jälkeen. Nopea huolto taas, eli siis kolme lötköä täyteen. Kengät ja sukat tuntuivat hyviltä. Tuosaa kohtaa ajattelin jo toista kierrosta ja ajattelin, että näillä samoilla kengillä ja sukilla jatkan. Ajassa 6h10min lähdin Kiviniemestä kohti Ryläystä. Tämä väli oli ehkä tutuin, sillä Askon mökiltä oli tätä väliä tullu jauhettua molempiin suuntiin. Mutta niin vaan tuli juostua ajatuksisani yli yhden käännöksen. Noin 400m pummi. Hyvät nuolet ja merkkaukset oli siinä. Oma moka siis. No, eipä tuossa menny kuin joku 3min. 

         Kipuaminen Ryläystä kohti tuntui etenevän mukavan ripeästi. Ohittelin siinä pari kaveria, muuten menin yksin. Nautin saadessani juosta yksin upeassa yössä. Joko tuo tuli monennenko kerran mainittua? Noin 48km kohdalla, seitsemän ja puolen tunnin rallatelun jälkeen olin juossut jalat alta. Paikallinen tuolla ois saattanu sanoa: -"mittelöihtin siinä vuoan, jotta eipähän vuan maha tehä ennää mittää näillä tikkuloilla". 

         Hieman elättelin toiveita, että saisin jalat takaisin, kun lähdetään Ryläykseltä tielle laskeutuessa kohti Peiponpeltoa ja Kolia. Vuan eipä nuot mokomat mittään tuumanneet. Juosta niillä ei enää jaksannu. Kävellä kohtuuvella, mutta sekin hidastu tasasesti ja alta juostut jalat alkoi olla kovin voimattomat nousuissa. Aluksi ajattelin sinnitellä nyt tämän eka kierroksen loppuun ja kenties välihuollon keiton jälkeen toiselle kierrokselle nousten.

         Jalat kuitenkin meni sellaista kyytiä täysin juoksukyvyttömiksi ja kävely hankalammaksi, että en nähnyt mielekkäänä lähteä rämpimään toiselle kiekalle vaan oikiaisin lopusta hieman ja kellon näyttäessä 62km päätin tämän retken 10h 18min kohdalle. Kiva reissu silti, vaikka vajaa kolme viimeistä tuntia manasin koko hommaa, kuten asiaan kuuluu, kun kovasti aina haluaisi tavoitteeseen päästä. 

         Asko tuli hakemaan vähän neljän jälkeen Kolin alaparkista. Nämä ihmiset. Kisakeskuksessa talkoolaiset Maksimaisen Ville etunenässä tarjosivat ensiluokkaista keskeyttäneen vastaanottoa. Nämä ihmiset. Sain syödä hieman ja vaihtaa ajatuksia kilpaveljien kanssa, heimolaisten. Nämä ihmiset. Elämä ei ole suorittamista, elämä on kokemista. Tuo luonto, tuo tunnelma ja nämä ihmiset. Useasti keskeyttäneenä sitä on oppinut näkemään paljon laajemmin (rikkaammin) nämä tapahtumat. Liian moni näkee edelleen vain tulokset, eivätkä ymmärrä kokonaisuutta, tuloksia syvempiä näkökulmia. Sain tavata taas monia vanhoja ja uusia tuttuja. 

         Olemme juuri tätä kirjoittaessani kotimatkalla. On sunnuntai. Oli tulopäivä ja on lähtöpäivä. Välissä oli kaksi päivää upeaa elämää. Ville juoksi 65km matkalla hankalsta polvitilanteesta huolimatta uuden upean oman ja Nivalan enmätyksen: 9:47:07. Tulosorientoituneille siis antia tästä ja onhan toki tuloksetkin osata tätä, mutta ei suurin osa. Tästä myös julkiset onnittelut Villelle! 

         Muuta. Kaikki toimi kuin rasvattu. Juoksin vain kuntooni nähden liian korkeilla sykkeillä. Näinkin voisi juosta, mutta pitäisi olla vain paremmassa kunnossa. Vauhtikestävyyttä on harjoiteltava enemmän ja säännöllisemmin. Painopiste on ollut liikaakin perusharjoittelussa, vaikka se kaiken pohja onkin. Mäkeä pitäisi harjoitella myös enemmän. Koskaan ei ole tarpeeksi mäkijuoksuvalmis. Kuten huomaatte, tämäkin reissu poiki taas paljon hyviä harjoittelun kehittämisajatuksia. Emme tule valmiiksi koskaan, eikä ole niin tarkoituskaan, sillä tämä maailma pyörii yhä myös meidän jälkeemme. 

         Ps. Reilu 2.v kestänyt Coros Apex hajosi hieman takuuajan päättymisen jälkeen. Siispä on uuden kellon oston aika. Se pyöritettävä nappi alkoi hurttaan ja kello selaa itsekseen valikoita varmaan tälläkin hetkellä repussa. 

 Onni Vähäaho, 3.10.2021 Kolin ja Rautavaaran välillä kirjoitettuna.