maanantai 13. syyskuuta 2021

VÄLIVAIHEESSA ELÄMÄN

             Kuorin juuri kaksi porkkanaa. Nostan läppärin syliin ja alan kirjoittamaan ilman mitään aavistusta mitä kirjoittaisin. Juuri näin alan yleensä kirjoittamaan. Olen enemmin luova kirjoittaja kuin tekstin rakentaja. Raising My Family soi taustalla, mutta vain hetken. Tiedättehän, kappaleet eivät kestä kauan ja luovuuden ollessa läsnä ajatukset harhailevat kuin suunnistaja parka etsiessään oikeaa suolampea.

            Sisäisen rauhan saavuttaminen taitaa sittenkin olla ihmiselle se tärkein asia. Miettikääpä vain. Oma elämäni lähti jotenkin laukalle reilu vuosi sitten. Alkoi tuntumaan, että elän todellakin sellaista elämää, joka ei ole omani. Monien vaiheiden jälkeen allekirjoitimme yhteistuumin avioerohakemuksen 11. toukokuuta. Kaikki tuntu selvältä. Jotain tapahtui kuitenkin toukokuun vaihtuessa kesäkuuksi. Mutkia kasvoi kuin voikukkia tienraviin. Kaikki alkoi näyttää kesän edetessä vähintäänkin sekavalta. 

            Lomalla (heinäkuussa) olin kaikkiaan 16 päivää reissun päällä. Se ruokkii sisäistä rauhattomuutta. Olin kirjoittanut toukokuussa kesän aivan erilailla. Elämä ei ole aina siltä miltä se näyttää. Kun katsoo järven rannalta toiselle, voi etäisyys hämätä, ja aika mitä sinne kestää soutaa. Elokuussa palasin töihin ja samalla alkoi Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP) valmistelut. Töissä olo tuntui aikaisempaa paremmalta. Tuo johtui varmasti enempi hallitsemattomasta vapaa-ajasta lomalla, jossa sisäinen rauha loisti poissa-olollaan. 

            PEP oli 21. elokuuta. Tapahtuman jälkeen aloitin samantien harjoittelemaan kohti Kolia, jota teen yhä. Samalla tapahtuman jälkihommat pitivät vielä kiireisenä, ja niitä on vieläkin vähän jäljellä. Hiljalleen kuitenkin sään viiletessä löysin hieman yllättäenkin sisäisen rauhan. Sisäistin yhden joksikin aikaa kadottamani oman vahvuuteni: "Älä murehdi asioita mille et voi itse mitään". Toinen asia on löytää sisäinen rauha ja antaa asioille aikaa järjestyä. Ja asiat järjestyy aina jotenkin, ja miten ne sitten asettuvatkin, on niin tarkoitettu. 

            Olen alkanut taas uskomaan, että onnellinen elämä on edessäpäin. Eikai se ole ihmekään, että pää heittää vähän aikaa laukalle, kun kohtaa avioeron konkretiat? Sisälläni oleva rauha on jotenkin jopa iso ihme, sillä sisälläni on edelleen paljon keskeneräisiä asioita. Ehkä se johtuu siitä, että tuntee jotain, jota ei voi kirjoittaa, vaan ainoastaan tuntea. Voi olla jotain mitä ei näy, mutta se tuntuu, vaikka se ei ole tässä, se voi silti tuntua vahvasti, ja näkyä sitä kautta - sisäisenä rauhana, sydämessä. Tätä mystistä sanajonoa voi katsoa siitä positiivista energiaa ammentaen - uskoa tulevaan.

 



Onni Vähäaho, Nivalassa 13.9.2021

torstai 2. syyskuuta 2021

45.Iso-sydänmaanreitin koko kierros

             PEP-tapahtuman jälkeen harjoittelin ihan ronskisti seitsemän päivää tasan kolmen viikon harjoittelutauon perään. Siis suhteessa harjoittelutaukoon. Vajaa 120km taisi tulla juoksua. mm. 26,4km iso-sydänmaanlenkin takaosa kaatosateessa ja liki tulvaisella reitillä. Siitä lihakset tietysti lihasaroiksi. Kolme päivää palauttelua ja sitten kontrollijuoksuna PEP57km (gps-matka 58km). Noin luettunakin aika rohkea plääni. Tietysti täytyy olla vuosien pohjaa ja rutiinia, että lähtee edes tuota toteuttaan, sillä minulla on kuitenkin tarkoitus päättää huonosti mennyt kilpailuvuosi onnistumiseen Kolilla. 

            Aattopäivänä kävin tulevan Pyssymäki Backyard Ultra reitin (6,7km) hölkkään/käveleen kevyesti läpi. Kaksi ajatusta. Tunnustella jalkojen palautumisen edistyminen ja samalla vielä edistää hiukan palautumista. Aika odotettu tuntuma. Sellaista pintapalautumista, mutta tunsin, että näillä jaloilla ei voi hönkiä vaan täytyy mennä sydänmaille nöyränä. Hyvä taktiikka PEP57km kisareitillä onkin, että menee ekat 32 kilometriä nätisti, jotta voi mennä loput 26 kilometriäkin nätisti. Voi kuulostaa humoristiselta, mutta on itse asiassa täysin totta. Sillä liki kaikki saavat todeta 32 kilometrin kohdalla, Iso-Juurikan penkalle tullessa, että jalat on syöty. Mikäli on kuitenkin tullut ensimmäiset 32 kilometriä nätisti ja jalat ovat vielä leikkisät, tekee se hyvää yläkertaan. 

            Kello 7:33 keskiviikko-aamuna painoin PEP57km lähtöviivalla starttipainiketta. Liivissä isoissa kisoissa listattuja pakollisia varustuksia. Lämpötila +7 lähtiessä ja tiesin, ettei se +12 yli nouse, joten hyvä ollakin ensiaputarviketta, takkia sun muuta mukana. Kuten monet tietävät, ensimmäinen kilsa on myötämaahan ja nykyään ihan osin sorastettua, kohtuu nopeaa baanaa. No ok, puru-osuus on vähän pehmeä, eikä niin nopea, mutta sitä ei ole pitkästi. Lisäksi palautuneena vahvuuteni on myötämaajuoksu painavana juoksijana. Kirjoitinko juoksijana (hah,hah). Meno tuntui mukavan rennolta ja vauhdikkaalta, sekä helpolta. Normaalitilassa tällaisella tunteella eka kilsa olisi ollut n.4:45, nyt 5:05. Tämä vahvisti edellisen päivän tuntemusta. Palautumaan päin, mutta ei lähelläkään palautunutta, lihasarkuuksista. 

            Juoksu oli kuitenkin hyvän ja helpontuntuista, joka oli tärkeämpää kuin vauhti, sillä toimintakyky on kuitenkin tärkeintä tällä reitillä, ja etenkin sen säilyttäminen. Liivissä oli ekalle 17 kilometrin matkalle litra magnesium poreella terästettyä vettä. Puoli tabua / 0,5L. Samalla suhteella samanlaista juomaa oli kahdessa vesitäyttöpisteessä. 17km kohdalla ja 40,5km kohdalla. Juoksu jatkui noin 5:15-5:30min/km vauhdilla perhereitin osuuden ajan, eli tuonne lähemmäs kuuteen kilsaan asti. Ihan riittävää vauhtia, sillä minulla oli tähtäimessä noin 7 tunnin kontroloitu juoksu. Verrokkiväliaikoina seurasin tämän vuoden pepissä ajan 7h11min juosseen Heikki Laurilan väliaikoja. Heikki on juossut yli 200km vuorokaudessa ja alle 10 tuntiin vaarojen 65 kilometrin juoksussa, joten Heikin tasaisen tahdin väliaikoja oli hyvä seurata. 

            Juoksu jatkui hyvänä ja Lahnajärventiellä, vajaan 12 kilometrin väliaikapisteellä olin noin ajassa 68:40min. Olin Heikin aikaa noin minsan edellä. Ajattelin, että on se Heikkikin vain juossut hyvää vauhtia. Samalla ehkä aavistuksen hölläsin, kun ajattelin, että vois varman päälle ottaa hieman tehoja vielä alas, jotta varmistaa vahvan lopun = tulla se viimeinenkin 26 kilometriä nätisti. 

            Suo ja suon jälkeen oli kyllä raskasta. Katoin kellosta, että semmosen kaksi minuuttia koko suo-alueella otti nyt takkiin verraten muutaman viikon takaisen kuivan kelin suon ylityksen. Lisäksi vellille menneen suon jälkeisen osuuden perään meni aina hetki jaloilla toipua ja päästä takas rentoon juoksurytmiin, sillä en halunut tänään puskea vaan mennä rennosti. Sillä halusin jättää tästä mahdolllisimman vähän turhaa palautumista ja päästä edes jotenkin järkevästi tästä sitten jatkamaan harjoittelua. 

            Pelastuspiste 3:lla, Pesänevantien ison sillan jälkeen minulla oli juomakätkö. Tekipä kutaa ottaa pikku kusitauko ja täyttää rauhassa pullot ja juoda samalla kunnon kulaukset raikasta vettä. Kello kävi koko ajan ja tuo taukokilsa huoltoineen kesti 9:38min. Eli juoksuvauhti oli edelleen varsin joutuisaa. Tauko myös hieman palautti suon ylityksen tuomia rasituksia. Juoksu jatkui mukavasti, mutta koko ajan piti ajatella, että turhaa ei passaa haaskata. Tämä korostui nyt, kun reitin takaosa oli niin hitokseen märkä ja vellinen, että siellä saisi äkkiä höyrytessä jalat finaaliin. Kuitenkin kelloon lätki seiskalla alkavia kilsoja, jotka on tuonne märällä kelillä mulle tosi hyviä. Harva edelleenkään ymmärtää miten hidas tuo takaosa on juosta. Siis yli kuuden tunnin kiertäjille. 

            Syyryntien ylitin ajassa 2:54h. Olin Heikin kanssa täsmälleen tasoissa. Olin niin hyvävoimainen, että ajattelin, että pystyn tuon 11minuuttia jätättään Heikin aikaa loppumatkasta ja juoksemaan tasan seitsemään tuntiin.  Syyryn ja Vähä-Juurikan välillä kuusi kasilla alkavaa kilometriaikaa. Välillä 8:08-8:45. Tunne juoksussa koko ajan sama kuin alussa. Perhereitillä menin 5:15-5:30min. Paljo se hidastuu tuolla takana, jos tämä auttaa yhtään aukaseen reitin vaatimuksia. Jollain Eskelisen Jaakolla nuo suhde luvut menee 3:40-4:05 versus Syyryn 5:30-6:00. 

            Iso-Juurikan penkalle, eli 32 kilometrin kohdalle tulin hyvävoimaisena ja jalkojen ollessa leikkisän kevyet vielä. Aikaa oli mennyt 32 kilsaan 3h47min. Seuraavan kilsan, jossa oli osa hitaampaa metsäpolkuakin Juurikan penkan lisäksi, oli 6:17min. Eli aika lailla sama oli vauhti alustaan suhteutettuna kuin alusssa perhereitillä. Tämä toi luottoa loppumatkalle. 

            Kuitenkin reitin vettyminen ja paasin linjan teknisyys ottivat vauhtia siksi paljon ajateltua alemmas, että Juurikan ns. "helpolla pätkällä" ei hyvää kertynytkään seitsemän tunnin jänikseen verraten kovinkaan paljon. Laskin, että seitsemän tunnin jänisaika (7:14min/km) ottaa minut kiinni Pesänevantien toisen juomakätköpaussin aikana, ja niinhän se otti. Ja siitä tiesin olevan liki tekemättömän paikan näin märällä kelillä tulla pelastuspiste seiskalta 17,5 kilometrin matka vastamaahan, suon yli ja kaikkea, 7:14min/km keskarilla. Mutta niin on juoksija luottavainen, että ajattelin Koppelokankaille (siitä vajaa 9km maaliin) päästessäni juoksevani loppumatkan vähintään 6:30min/km jollei kovempaa. 

            Lahnajärventien viimeisen pep-väliaikapisteen ohitin ajassa 5:31h. Olin Heikin aikaa kahdeksan minuuttia edellä. hmm... vain kolme minuuttia, kun saisi Heikin aikaan nähden kiristettyä niin sehän olis tasan seitsemän tuntia. Puskea en kuitenkaan halunut, enkä puskenut. Luotin Koppelokankaiden jälkeiseen myötämaa-osuuden vahvaan puoleeni. Kuitenkin mennyt suopätkä oli vienyt jaloista energioita ja leikkisyyttä ja olin aika köpö-köpö-ukko Koppelokankailta Pyssymäelle suunnatessani. Sinällänsä ihan hyväntuntuista, mutta kello näytti melkein järkiään kilsa-ajoiksi 7:0x. 

            No, lopulta meni 7h 5min 30sek. Mutta ihan hyvä paketti ja lihasten aattopäivän tuntemuksiin peilaten tosi vahvaa tekemistä ja pitkään pysyi juoksu kasassa. Eikä tullut kuitenkaan mitään notkahtamista lopussakaan. Juomaa meni noin 3,5L, alussa mainittua vettä magnesium poreella terästettynä. Yksi geeli/30min, eli 13 geeliä. 7h kohdalla en enää ottanut. Lisäksi kävin tänään hakemassa juomakätköjen täyttölekkerit ja juoksin samalla 6,9km tie/polkulenkin. Eilinen tuntui sopivan vähän jaloissa. Nyt viikko otetatan tästä palautuen, mutta aktiivista palautumista lähinnä, jotta saadaan lihakset kestämään Kolin tulevaa jumppaa. Hieronta pari ja perusharjoittelua. Siitä Kolille ja kaudelle komea päätös. Urheilijan tärkein ominaisuus on hieman lapsenomainenkin usko aina tulevaan. Siitä kait elämässäkin on kyse. Minä ainakin uskon huomiseen, sillä sitä ei ole kukaan vielä kirjoittanut.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.9.2021

ELOKUU 2021

             Elokuu oli ja meni - ihan sumussa, kuten ennakoinkin. PEP piti kiireisenä ja puolet kolmen viikon vapaista oli jemmattu PEP viikonloppuun. Niinpä tein elokuun kolme ensimmäistä viikkoa joko leipätöitä tai pep-töitä. Eli kolme viikkoa meni harjoittelematta. Enimmäkseen reitin merkkauksen yhteydessä tai hätäiseen jossain välissä jotain pientä lenkkiä. Toisaalta hyvä, että tajusin olla juoksematta. Olisin varmasti palanut loppuun, jos olisin alkanut unesta tinkiin ja tunkeen vielä treenejä kiireen sekaan.

            Elokuu meni harjoituksellisesti ohi. Tämä vuosi on ollut kaikin puolin oppivuosi. Joskus se voi tulla vielä kolmantenatoista täytenä juoksuvuotenakin. Välillä vaatii hommien mennä päin persettä, että hoksaa ajatella talviharjoittelua eri tavalla. Jonkun verran on ollut myös epäonnea. mm. Pallaksella sattunut puujalka tapaturma. Täytyy kait olla tyytyväinen, että on edes tällaisessa kunnossa. 

            Ohi vuoden toiseksi viimeinen koitinkivi on Kolilla 1-2.lokakuuta. Kaksi kierrosta Kolin 65km reittiä. Täytyy nämä jäljellä olevat neljä viikkoa yrittää järkeillä jotenkinkaan. Vähä pitäisi treenata, muttei liikaakaan. Tuoreena sinne täytyy mennä, se on selvä. 

            Lokakuun 23-24.päivä kokeillaan Pyssymäellä Last Standing Man periaatteella Backyard ultraa. Pääasiassa talkooväelle ja nipolaisille, mutta jonkun verran jäänee paikkoja ylikin. Maksimissaan 30 otetaan mukaan kokeileen. Ilmainen, kun tämä on kokeilu, eikä varsinainen kisa ja vieläpä kuitenkin 30h kokonaiskesto maksimi, joka riittänee varmasti hyvin monelle. Mikäli viimeisellä kierroksella on enempi kuin yksi niin viimeisen kierroksen nopeimmin kiertänyt voittaa. Reitti ei ole ihan chilli. Pikku pätkä vähän teknisempääkin polkua ja noin 60 nousumetriä kuitenkin 6,7km reitillä. Itekkin tuota kokeilen, jos oon Kolilta tarpeeksi palautunut. 

            Alla elokuun ohi kuukauden vähäiset kertymät.


                              ELOKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit              37,5h                   441,5h
Juoksu                    274,0km              2618,6km
Hiihto                         0,0km                527,1km
Lumikenkäily              0,0km                  96,7km
Kävely                       26,8km                136,4km
Pyöräily                   272,0km              1102,9km

Nousumetrit              2 451m                54
190m





Onni Vähäaho, Nivalassa 2.9.2021

sunnuntai 22. elokuuta 2021

MIKIN TAKAA

 Torstai

                   Herään vähän kahden jälkeen iltapäivällä. Takana on ollut kaksi yövuoroa. Yöunet tuli siis nukuttua päivällä. Kahvikuppi ja Pyssymäelle johtamaan aidoituksen pystytystä. Valmisteluja iltaan asti. Illalla uni tulee joskus, kun vuorokausi on vaihtumassa perjantain puolelle.

 Perjantai

                   Perjantai ehtii vanheta vain kaksi tuntia ja olen ylhäällä kuin päiväunet nukkuneena. Yövuororytmi on vielä sisällä. Päätän lähteä tekemään juoksuvetoja radalle heti, kun päivä sarastaa. Olisi pitänyt miettiä asiaa muutakin kautta. Nimittäin tuli syötyä vain puoli tuntia ennen vetotreeniä. 200 metrin vedot meni vielä hyvin, mutta tonnin vedon aikana alkoi painattamaan ja oli pakko löysätä.

                  Hieman ennen aamu kasia Pyssymäelle stadionaluetta ja muita puitteita pystyttään. Kahden tunnin yöunet painoi ja kävin vajaan tunnin nukkumassa ennen kisan huoltoeväiden hakua. Hommaa tuntui riittävän ja tunnit juoksi nopeaa kyytiä. Pian olikin ilta ja FlowFitin ja Hypoxin luento, joka oli tosi hyvä. Taidan aloittaakin luennon innoittamana äijjä-joogan syksyllä.

                  Myöhemmin illalla otin vastaan vielä yöpyjät. Etenkin Laurilan Heikin kanssa tuli vaihdettua paljonkin juttua. Lopulta olin illalla puoli yhdentoista maissa vuoteella näpyttelemässä vielä viimeisiä johtoryhmän viestejä. Samalla muistin, että minulla jäi ohjausnauhat viemätä kolmeen paikkaan. Ne jäisi aamuksi, eikä aamulla olisi paljoa ylimääräistä aikaa muutenkaan. Nukahdin ehkä jo puoli yhdentoista jälkeen.

Lauantai

                   Kello herätti neljältä. Pitkä päivä edessä. Kisapäivä. Mikin takana. Mutta ennen sitä ne nauhat. Vielä yksi mutka maitotiellä ja sitten kisapaikalle. Pian alkoikin 57km kisaajien matkaan juontaminen. Hiljalleen alkoi talkooväkeäkin tulla paikalle. Alkuun oli todella hiljaista. Tuo lisättynä koronan tuomiin talkooväkimuutoksiin ja uhkiin lisäkaatumisista stressasi varmasti jonkin verran. Kuitenkin lopulta väkeä alkoi tulla todella paljon ja lapun rintaan kiinnitti kaikkiaan 112 osallistujaa.

                  Silloin tällöin hörppy vettä, kuppi kahvia. Lisäksi minun työpöydällä oli vain Ballerina keksipaketti. Jotenkin vain hullaannuin hommasta ja en ajatellut yhtään mitä syön tai juon. No, olin jossain välissä yhden makkaran syönyt. Pian alkoi maaliintulo suma ja siinä tahtoi unohtua jo juominenkin. Pää alkoi tulla hiljalleen kipeäksi. Mutta oli jännää ja mukavaa kisakiirettä, jota vietiin Joonaksen kanssa maalialueella eteenpäin. Välillä vene keinui, mutta vettä ei lopulta päässyt liikaa veneeseen. 

        Kuvassa uuden Nivalan ennätyksen 57km juossut Teemu Poikkimäki. Aika pelottavan nuorelle lääkärismiehelle 6:19:39. Tuleeko Teemusta Nivalan ensimmäinen kuuden tunnin alittaja? 

        Kuvassa Nivalaisen suunnistajalegendan, Matti Haikaran, siskonpoika, Aki Käräjäoja, voitti miesten 57km matkan ajalla 5:53:22. Aki ratkaisi pelin, Syyryn jälkeen siten, ettei vauhti tippunut. Aki tuli Syyrystä 19km matkan Lahnajärvelle 9min nopeammin kuin kisan kakkonen, Mika Leppälä.
 

                   Lopulta oli pakko mennä sinne syömään. En tiedä, oisko ollut jotain neljältä. No ei se oloa enää korjannut. Kellonympärystä edellisestä syönnistä, aamupalasta, joka sekin oli hätänen, kun piti joutua. Päivä loppui lyhyeen tärkeimpien asioiden keräämiseen. Pääsin kämpille jo ennen puolta seitsemää. Ennätysaikaisin. Laitoin puhelimen lataamaan ohjelmistopäivitystä ja ajattelin vähän torkahtaa. Tuo siis puoli seitsemän jälkeen. Sillä silmien kiinni laittamisella oli lauantai taputeltu.

 Sunnuntai

                   Heräsin taas kahdelta. Nyt ihan sekaisin mikä homma. Jaahas, se on kisakeskuksen purkupäivä. Medialle tiedotteen, tulokset ja joku kuva mukaan. Jos ensin kävis kuitenkin lenkillä. Käynnistinkin kellon aamu viiden jälkeen Pyssymäellä. Kiersin pep26km kisareitin. Perusjuoksua. Keskisyke 137. Aika 2:50:58. Olisin ollut tuolla ajalla neljäs kisassa. Tänä vuonna 26km kisan taso ei ollut kovin kova.

                  Lenkin jälkeen puhuttelin aitojen kerääjää. Mahtavaa porukkaa nämä talkoolaiset. Yli neljäkymmentä apumiestä/naista. Me muu ydinporukka tulimme keräämään telttoja yms. kokoon puoli yhdeltätoista. GPS laitteiden postituksen valmistelua. Osoitteen varmistamista. Sen median tiedotteen tekoa, viimeistelyä ja lopulta lähettämistä. Käsikassan tilille takaisin tallentamista. Maanantain kisan jälkityön suunnittelua. Kiitos ilmoitukset, talkookahvien sopiminen, avainten palauttaminen, gepsejen postitus jne.

                  Tätä kirjoittaessa on myöhäinen sunnuntai-ilta. Huomenna alkaa yövuorot. Reitille olisi kiva päästä vielä keräämään mahdollisia roskia ja katsomaan mitä sinne näkyy. Ehkä vasta yövuorojen jälkeen. Jotenkin tästä vuodesta on tullut jollain tavalla välivuosi oman kunnon osalta. Keväällä olin hyvässä kunnossa. Ja vielä heinäkuun alussa Hetta-Pallas-Ylläsjuoksussa. Sen jälkeen on menty vanhoilla pohjilla.

                  Täytyy päästä ensin hyvään tasapainoon. Saada nukuttua hyvin ja palautettua kroppa pep-väsymyksestä. Sen jälkeen voi vasta ajatella jotain oikeasti kehittävää harjoittelua. Ja Kolin kisa on jo 1-2.lokakuuta, joten vanhoilla pohjilla joka tapauksessa.

                  Vakaa aikomus on kuitenkin yrittää rakentaa ensi vuodelle parempaa kuntoa ja suorituskykyä. Mikäli ensi vuoden peppiin saadaan 171km matka niin se voisi olla loppukesän tavoite ja siellä 27 tunnin alitus. Ennätys on 28h41min. Eli tuollainen pari tuntia tuosta pois. Keväälle ajattelin juosta Kokkolassa 24h. Siellä kakkosella alkava tulos. Siinäpä ne. Syksyllä vois sitten mennä kunnon rippeillä Vaarojen maratonin 130km matkan. Oon niin rakastunut siihen reittiin, että sinne täytyy kyllä päästä. 

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.8.2021

keskiviikko 11. elokuuta 2021

PEP 2021 LÄHESTYY

            Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2021 lähestyy. Perjantaina 20.8. on Hypoxin ja Flow Fitin yhteisluento palautumisesta. Lauroilla on paljon hyvää asiaa. Kannattaa käydä kuuntelemassa. Kisamatkat on sitten lauantaina. Ensimmäinen 57km kisaaja starttaa jo klo.7.00 aamukasteen vielä pitäessä heinät märkänä. Lähtövilskettä riittää sitten aina puoli kolmeen saakka. Klo.15 maissa alkaa kisaajia tulla maaliin. Välissä juostaan viestisarjat ja lasten matkat. Paikalla on myös Late Lammas. 

            Alla odotettu 57km matkan väliaikalähtölista ja kisan mainos. Tulkaahan tapahtumaan, katsomaan tai osallistumaan!




PEP 57KM VÄLIAIKALÄHTÖ


LÄHTÖLISTA








NRO


KELLO


Nimi


Seura/kaupunki








1

 

7:00

 

Riikka Eskelinen

 

Vegaanijuoksijat

16

 

7:08

 

Raija Paaso-Rantala

 

Simo

21

 

7:08

 

Raimo Paaso-Rantala

 

Northern Trail Runners

24

 

7:16

 

Hanna Kuusela

 

Cross Fit Jänkä

25

 

7:28

 

Veli-Matti Anttila

 

Hitura Sky Runners

26

 

7:40

 

Jori Brander

 

Kuopio

27

 

7:52

 

Tero Ruotsalainen

 

Huippumoodi

28

 

8:00

 

Pekka Kauranen

 

Huippumoodi

29

 

8:04

 

Henri Vähätiitto

 

NiPo

32

 

8:16

 

Susann Berg

 

Ik Falken

34

 

8:20

 

Timo Hihnala

 

Keila ja Kunto Split45

36

 

8:28

 

Teemu Poikkimäki

 

Juice´s Petshop

37

 

8:32

 

Mikko Sainio

 

Kunnaksen Kurko

38

 

8:36

 

Heikki Laurila

 

West Coast Ultra Runners

39

 

8:40

 

Kyösti Muhonen

 

Ultra Sisu

40

 

8:44

 

Elias Nurmimäki

 

Sievi

42

 

8:48

 

Matti Katila

 

Jyväskylä Trail Runners

43

 

8:52

 

Mia Tuoriniemi

 

Team La Sportiva Finland

44

 

8:56

 

Aki Käräjäoja

 

Kuhmo

45

 

9:04

 

Pekka Vähäsöyrinki

 

Nivala

46

 

9:20

 

Mika Leppälä

 

West Coast Ultra Runners

47

 

9:40

 

Tommi Sorvoja

 

Northern Trail Runners

48

 

10:10

 

Jaakko Eskelinen

 

Hoka One One Team FI



Onni Vähäaho, Nivalassa 11.8.2021