SOLO HORNANTUUTTI Vol.2
Toinen kerta tälle vuodelle, kun minut piilotetaan hornantuuttiin yksin. Tällä kertaa toleranssina oli ensimmäistä kertaa 20km haitari, 30-50km välille. Eikä tässä konseptissa ole edes niin kilometrin päälle. Lopulta sillä ei ole niin isoa merkitystä. Tässä linnuntie etäisyys kotoani oli ollut 51,6km.
LÄHTÖTILANNE
Olin kärsinyt vapun ajan seikkailun jälkeen allergisestä flunssasta ja sitten ilmeisesti jonkin verran myös jostain muusta flunssasta, sillä kaksi päivää meni ihan petipotilaanakin. Ja limaa nousi myös tässä seikkailussa ja nousee edelleen, mutta olo on ihan jeba jees. Mutta tekee se pienen epävarmuuden psyykkeeseen. Siitä ei pääse mihinkään. Seikkailupäivälle ennustettiin vesisadetta noin ilta kuuteen saakka. Lämpötila alle +10. Edellisen päivänkin oli satanut. Metsä oli joka tapauksessa märkä. Todella märkä.
Vielä lähtöaamuna pohdin myös vaihtoehtoa jättää tämä väliin. Voiton vei kuitenkin halu testata varusteita ja tekemistä hankalissa olosuhteissa. Ilman kokemusta niistä, ei voi tietää millaista se on toimia, kun kaikki kastuu eikä kaikki ookkaan suffelia. Toki jo lähtiessä tein selväksi, että tällä kertaa ei voi puskea vaan on kuunneltava omaa oloa. Kuitenkin minimitavoite oli selvittää itsensä tietoisuuteen hornantuutista.
Seikkailukeli ei olisi voinut olla juuri hankalampi suunnistuksen kannalta. Aurinko ei paistanut missään kohtaan. Ainoa tieto oli ennustettu koilistuuli. Ajattelin, että Nivalan eteläpuolelta tultaessa tuuli saisi tulla etuviistosta oikeaan korvaan päin. Mutta lopulta en tiennyt olinko kartalla lännen vai idän puolella eteläosaa vain suoraan etelään. Kaikki on lopulta arvailua. Muurahaispesistä - joita näin paljon - ja puun oksista päättelin myös missä on etelä. Tämä oli mun kompassi ja ainoa "apu" mitä minulla oli, mutta minä viihdyin todella saadessani olla hukassa!
OSUUS 1. - VAELLUS 7,86km
Minut haettiin kotoa noin klo.8, ehkä vähän yli. Tuomo, alias "TuJu" on hyvin perehtynyt kätkijä ja suunnan sekoittaja. Tietämättäni taustatukena oli hänellä ollut Hietapuolen Bekele. Tutut nimet siis pyörii näissä (hah, hah). Tuju ajoi ja ajoi. Olin ajatuksissani eri suunnalla, minne minut lopulta oli viety. Matka kesti ja kesti. Lopulta poistuttiin autosta ja alkoi maastouttaminen. Kastuin vain mukavan vähän. Sitten odotin Tujun soittoa. Vihdoin pääsin aukaisemaan siteet. Ja vaikka oli pilvisen harmaata niin miten kirkasta olikaan taas hetken, kun liki 3h oli ollut siteet silmillä. Kello oli tuolloin 10:41. Tietämättäni alkupaikka oli siis linnuntietä 51,6km kotoani ja Kinnulan kunnasssa Jääjoen eteläpuolella. Onnea matkaan mulle! Hah, hah.
Luonnossa on hyvä olla. Taustalla Jääjoki
Luikas silta Jääjoen yli
Heti siteiden aukaisun jälkeen huomasin takanani olevan kanavan, joka oli siis Jääjoki nimeltään. Tunsin mihin suuntaan Tuju lähti ja minulla oli tuntuma, että olisi helpppo löytää tie, kun kävellytys metsään tuntui niin selkeältä. Kuitenkin ajattelin, että minun täytyy varmaan lähteä ihan eri suuntaan mistä minut on tuotu, joka on yleensä kätketyksen juju, että houkutellaan väärään suuntaan. Niinpä lähdin joen vartta ja melkein heti tuli vastaan liukas kahden puun siltä. Lähdin rohkeasti ylittään. Kerran meinasin tippua jokeen, mutta pääsin kuivana toiselle puolelle. Joen viertä jo kilsan kulkemisen jälkeen pohdin, olikohan joen puolen vaihto järkevää, mutta toki toisella puolella oli suomaisempaa ja omalla puolella myös kangasmetsää.
Pian tulin ison kivikankaan juurelle, jossa edessä oli arviolta 20m korkea kivikangas nousu. Päätin nousta joen varresta sieltä tähystään mitä näkyy. Ja kas, näkyi voimalinja. Olin kolunnevan pohjoispuolella. Palasin vielä joen vierustaan, mutta se ajautui niin lähelle voimalinjaa, että päätin siirtyä linjalle, jossa huomasin olevan vastatuulen vasemmalle käännyttäessä, joka olikin oikea ns. iso suunta. Tuossa ajattelin, että minun pitäisi päästä linja kulkusuuntaan nähden vasemmalle viistoon. Niinpä päätin kulkea voimalinjan vasenta reunaa. Tässä vaiheessa olin kulkenut vasta 2,5km ja 45min.
Tämä utuisen näkymän kuva kuvastaa hyvin tuota päivää luonnossa
Kuljettuani aikani linjaa pitkin näin vasemmalla vanhan metsäkoneen/traktorin uran. Ajattelin lähtä sitä koklaan, sillä kuten sanottua tuntui, että pitäisi päästä vasemmalle viistoon. No, ura vei ja vei aina vaan vasemmalle kaartaen. En tajunnut kuitenkaan, että olin ylittänyt Jääjoen linjalla ja kun tulin joen varteen takaisin, ajattelin jatkavani vain jokea pitkin etäämällä uudestaan. Todellisuudessa tulin vain joen toiselle puolelle (hah, hah) ja kuljin takaisin lähtöpisteeseen.
Tapasin tämän kelon Soinlammen viereisellä kankaalla
Lähtöpisteestä minulla meni alle vartti siityä siihen metsäautotien silmukkaan, johon Tuju minut jätti. Jos olisin mennyt joen vartta pitkin ihan linjalle saakka, enkä olisi puikannut linjalle hieman ennen kuin olisin nähnyt joen ylittävän linjan, olisi päätynyt toiseen ratkaisuun. Ehkä olisin palannut linjalle. Mene ja tiedä.
OSUUS 2 - JUOKSUOSUUS 5,37km = 13,23km
Pyykkinevan metsätien silmukasta alkoi ensimmäinen juoksu-osuus. Miksipä ei (hah, hah). 8,7km lähtiessä painaneet varusteet ei olleet ainakaaan keventyneet, sillä niin märät oli vaatteet. Jääjoesta muuten otin varoiksi yhden lötkön (0,5L) vettä. Juoksu-osuudella huomasin teiden vievän liikaa oikealle. Niinpä valitsin aina kerta kerrasta vasemman tienhaaran. Ja kas, olin jälleen voimalinjalla. Luulin tuossa kohtaa olleeni jo edempänä, siis pohjoisempana, mutta olinkin taaempana (hah,hah).
OSUUS 3 - VAELLUSOSUUS 1,7km = 14,93km
En hoksannut edes ylittäväni toistamiseen siltaa pitkin jääjoen yli. Tuolla oli aina kivikkoinen kumpare ja niiden välissä vaihtelevan mittainen suo-osuus. Ja ajattelin, että siltoja oli siellä täällä moottorikelkka kulkua varten. Huvittavinta, että se vanha metsäkoneen/traktorin ura jolle olin kääntynyt ensimmäisellä vaellusosuudella oli vielä hieman edempänä edessä ja ohitin sen uudelleen vasta neljännellä (heh,heh) osuudella. Kenties omaa maaston havaitsemiskykyä häiritsi tässä kohtaa (n.3-4h välisenä aikana) ollut noin tunnin kestänyt heikompi olo. Tuolloin mietin, että olinko liikkumisvoipainen tänään. Toi tunne kuitenkin poistui tai ainakin hälveni siinä määrin, että siitä ei ollut enää samanlaista huolta.
OSUUS 4 - JUOKSUOSUUS 1,22km = 16,15km
Komeita soita, jylhiä kivikoita jääkolun maisemissa pieni pätkä. Olo alkoi tässä oleen sama mitä se oli ollut viime päivät. Selllainen 90% terve olo. Oliko liian korkea prossa?
OSUUS 5 - VAELLUSOSUUS 1,01km = 17,16km
Lyhyt vaellusosuus, jossa kävin kurkkaan korkean kankaan taakse, jossa oli häntälampi. Nämä kaikki nimet siis luonnollisesti tarkistettu jälkikäteen ja tähän reissumuistoksi :) Matka jatkui ja linjaa riitti. Tuli linjan alus tie eteen...
OSUUS 6 - JUOKSUOSUUS 3,6km = 20,76km
KOHTALON VALINTA !!! - NÄIN JÄLKIVIISAANA
Linjan alus tie kääntyi vasemmalle. Pian enempi viistoon vasemmalle lähti Tusuntie, jonka viereen oli ilmeisesti joku askarrellu lisäkyltin "Tusunkatu" (hah,hah). Voi ystävät hyvät, jos olisinkin painellu suoraan vasemmalle ja Ivontietä pitkin olisin ajautunut Kuivajärvelle, josta minulle tuttu peuranpolku menee ohi. Siitä olisi jatkunut tie Reisjärvelle. Mutta tämän takia nämä jälkipelit on kivoja.
Tosi mutainen (sekin vielä) Tasuntie kääntyi takaisin linjan alle. Vasemmalle jäi Poskeinen niminen lampi/järvi. Siinäkin kohtaa jokin (Kortejärven retkeilyreitistö) merkattu polku meni vasemmalle. Sekin olisi viennyt Kuivajärvelle! Mutta hetken harkittuani skippasin senkin. Osuus päättyi hieman Pienen-Kotajärven jälkeen. Soitin Tuomolle sovitusti klo.15.30. Vajaa 5h takana taivallusat. Puhelinta pidin kiinni väliajat, kun virtaa tuntui kuluvan, vaikka ei puhelinta käyttänytkään. Pitää vielä tutkia mitä virransäästö asetuksia voi lisätä. Virtapankkeja oli kaksi mukana, mutta mikäli latausportti kastuu, ei puhelin lataudu. Vaikka puhelin oli minigrippi pussissa niin sitä tuli välillä otettua poiskin pussista niin sinne sisälle pääsi kosteutta. Ei kyllä tullu testattua ny ollenkaan tuota latausta. Se vähän harmittaa.
OSUUS 7 - VAELLUSOSUUS 0,21km = 20,97km
Tuli vaikeakulkuisen näköistä ja vaihdoin jo vaellukselle, kunnes näkyi edessä taas tie...
OSUUS 8 - JUOKSUOSUUS 9,51 = 30,48km
Tämä osuus alkoi Pienen-Kotajärven pohjoispuolelta, josta lähti taas lupaavasti vasemmalle tie, joka tuli jo linjan toiselta puolen. Kuitenkin tie päättyi reilun kilsan pääsät silmukkaan. 2,5km/20min lisälenkki. Kaikki omaksi hyödyksi :) Vajaan kuuden kilsan hölkkäämisen jälkeen vasemmalle kaartui Rupilampi tienviitta. En lähtenyt, koska se viittasi päättyvän johonkin lammelle. Jossain vaiheessa linjan vasemmalla puolella oli jokin ikivanha mökki. Sitä ei ole kartalle merkattu. Lopulta maantie näkyi. Rekkakin siellä meni. Aprikoin mikä maantie voisi olla. Jotenkin ihmeellisesti mietin, että Kokkola-Kajaanitie jossain Kannuksen kohdalla, mutta meneekö siellä edes voimalinjaa (hah,hah). Oon koittanu olla tutkimatta karttoja, mutta väkiselläkin tässä oppii seikkailu, seikkailulta tätä lähikuntien erinäistä verkostoa.
Tulin lopulta tielle, jossa kerrottiin minun tulleeni Kotajärventieltä ja suurijärven retkeilyreitistöstä.
Maakuntien rajapyykit oli vastassa n.200m päässä. Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajapyykit kuin myös Reisjärven ja Pihtiputaan rajapyykki. Soitin Tuomolle, että voipi tulla hakemaan. Tämäkin päivä meni rään lentäessä ja takana oli pian 7 tuntia talsimista. Tuomo houkutteli kuitenkin minua jatkamaan odotellessa kohti Köyhänperää ja siitä Räisälänmäelle päin. No mikäs siinä, tuskinpa muutama kilsa hölkkää huonoa tekis ja pysyis odotellessa lämpimänä.
OSUUS 9 - JUOKSUOSUUS 5,83 = 36,31km = 7h 20min liikuntaa :=)
Juoksemiseen kohtuu painava lisäkuorma ja toipilaisuus tekivät maantienpientareella suoritetusta "viimeisestä vitosesta" aika raskaan. Energiat ja juomat (tiesin täydennyspaikat tuosta eteenpäin) olisi riittäneet perille. Voimat ei tänään tässä voinnissa olisi riittäneet. En ole kuitenkaan suisidaalinen, vaikka en ihmettelisi sellaisenkin käyvän jonkun lukijan mielessä. Enkä haluaisi olla esimerkki toipilaana urheilemisesta. Tällainen ei ole suositeltavaa. Tunnistan kuitenkin, että liikkuminen on yhtäältä minun vahvuus että heikkous.
Kiitos seuraajille ja matkassa elänneille. Minun seikkailuja voi seurata seikkailun aikana Instagramissa tililtä @huumorillahautaan . Tili on yksityinen. Eli minun täytyy ensin hyväksyä seuraaja. Tililläni on myös muuta asiaa, joten täytyy hieman tätä somepuolta kontroloida.
Onni Vähäaho, Nivalassa 15.5.2026






















