Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

SYNTTÄRILENKKI

 

     Juuri lähdössä Pekka Vähäsöyringin kanssa. -1. Sopiva vaatetus.

            Taas - ja onneksi yhä edelleen - koitti syntymäpäivä. Nyt järjestyksessään neljäskymmenes seitsemäs. Enempi on sellaisia syntymäpäiviä, joista ei muista mitään. Enkä tarkoita alkoholin takia vaan vain siksi, ettei syntymäpäivät ole olleet minulle kuitenkaan koskaan mitään ainutkertaisia. Muistan monta ei-syntymäpäivää. Jokainen päivä on merkityksellinen.

            Kehittelin syntymäpäivälle neljänkymmenenseitsemän kilometrin ja tuhannen nousumetrin lenkin. Sain koko matkalle kaveriksi viime kesänä hyvän 57km kisan Super pepissä juosseen Pekka "ponssi" Vähäsöyringin. Pekka on napsun minua kovempi tasonen, joten piti yrittää puhua ponssi juoksemaan minun vähän hitaampaa vauhtia.

            Lähdimme liikkeelle lauantai-aamulla tasan kello yhdeksän, sillä olin luonut aikataulun, jotta matkaltakin voisi tulla mukaan juoksemaan. Lisäksi Tuomo lupautui kantaan autollaan meille litran vettä per nenä matkan varrelle. Eli ihan ei täyspakkaus selässä tarvinut juosta, vaikka ainahan se juomaliivi jonkun verran painaa.

            Aamulla oli aste pakkasta ja auringonpaiste. Päiväksi oli luvattu pitkästi yli kymmentä lämpöastetta. Tyyntä ilmaa ja loputonta auringonpaistetta. Eli lyhyet päälle. Siinä ohikulkijat katseillaan päivitteli, mutta valinta oli täysin oikea. Päivän mittaan tuli itseasiassa enemmin kuuma kuin kylmä.

            Homma lähti hyvin käyntiin. Yhdeksän kilsan kohdalla pyöräilypolkumestari Asko Kukkonen liittyi mukaan, sekä jossain yhdentoista kilsan kohdalla mukaan liittyi seuraava mestari, Keijo Nivala. Mukavaa rupattelua ja juoksu sujui kuin itsestään. Aittoperän ensimmäisen nousunkin jälkeen keskisyke oli vasta vain 118, joten lenkki oli sujunut käsijarru savuten..

            Hiekkatiet oli pääosin sydänmailla hyvässä kunnossa. Siellä täällä vähän lyhkäsiä märkiä, hitaampia kohtia, mutta lenkki meni ongelmitta eteenpäin. Pikku huoli 33km alkupätkän lopussa oli ponssin lievä nilkkakipu. Onneksi se ei kuitenkaan estänyt hänen lenkin loppuun viemistä.

            3h17min hölököttelyn jälkeen saavuimme Dan Hillin parkkipaikalle, ilman autoa. Takana oli 33km hölköttelyä. Keskisyke 120. Keskivauhti @5:59.

            Mäessä alkuun mentiin ehkä napsun liian rivakasti ja jouduttiin parin kilsan ja 12 nousun jälkeen vähän himmaan. Hyvää simulaatiota esim. Karhunkierrokselle. Sielläkin on pitkiä, melko tasasia pätkiä ja toisaalta myös, etenkin Rukan päässä sitten nousun tömpäreitä reilummasti. Täytyy löytää sopiva ote jokaiseen reitin kohtaan.

            Keijokin kävi muutaman nousun meille malliksi tekemässä. Moni Keijon ikäinen ei huimaamatta pystyis ees kahtoon Dan Hilliä, saati kiivetä. On se kova ukko.

            Kyllä siinä tuli meille molemmille tunne, että sai vääntää ihan tosissaan, että saatiin tonni täyteen. Ja lopulta tuli se viimeinen nousu ja muistettiin kuvakin räpätä. Noin 1h24min meni tuolla mäessä huolto -ja puskataukoineen.
 
            Loppuun oli edessä enää reilu 7km tasamaata. Toki alla oli jo 40km ja tuhat nousumetriä. Ihan tyypilliseen tapaan, aluksi mäen jälkeen oli juoksu vähä oudon tuntuista. Siitä se kuitenkin lähti jopa varsin hyvin rullaan. Innostuin ehkä liikaakin. 43:s kilsa meni tasan viiteen minuuttiin. Ja tuntui, että ois kiva vielä nostaa vauhtia. Ponssilla kuitenkin se nilkka alkoi antaa uudestaan omia merkkejään, joten päädyttiin vain kevyesti hölkkään / käveleen loppumatkan. Aina pitää ajatella jatkuvuus. Tätä kirjottaessa onkin jo tiedossa, ettei ponssin nilkka onneksi menny huonoon kuntoon. Hyvä homma.

            Lopulta 47 kilometrin ja 1016 nousumetrin lenkki otti aikaa 5h32min. Hyvä lenkki ja sopivan helppo. Hyvä singaali tuo, kun viimeisellä kolmella kilsalla teki mieli reipastella. Illalla kävinkin vielä vajaa 7km höntsäämässä. Tosi hyvä harjoittelupäivä.

            Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos lenkillä mukana olleille ja kaikille onnitelijoille. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 19.4.2021

tiistai 13. lokakuuta 2020

ANTUN 500.PERHEREITTI PYSSYMÄELTÄ

            Pilvinen, hieman jopa utuinen illankorva olisi voinut olla kuin minkä tahansa syksyisen illan aavistus. Tällä kertaa ilta oli kuitenkin erityinen, sillä tänä mystisenä illan koittona oli määrä Antero "Anttu" Erkkilän juosta viidessadas perhereitti. Kyllä, siis viidessadas. Yksi kierros on kesä ja talvireitistä riippuen 10,5km/12km. Maltillisella 11 kilometrin keskiarvollakin se tekee 5500 kilometriä perhereittiä. 

                Anttu valmiina juhlalenkkiin
 

                   Antun palkinto 500.perhereitin kierrosta

 

           Mestari huollossa. Lättykahaveet luonnonhelmassa.

             Kysyinkin jossain vaiheessa juhlalenkkiä, että tarviiko legendan enää pitää silmiä auki reittiä juostessaan. Kuulema tapaa pitää. Ensimmäisen reitin kierron 2014 vuonna kiertänyt mestari manaili hidasta vauhtiaan. No, metsäpoluilla 9km/h vauhti on aika monelle yli seitsenkymppiselle liki tekemätön paikka. Hieman ennen puoltaväliä saavuttiin munalankaareen laavulle. Siellä oli Nivalan Polun luontokokki, Joonas Jyrkkä, loihtinut kaikkea makkaroista lättyihin hillolisukkeilla. Olipas makoisa huolto. 

Juhlassa mukana vasemmalta: Keijo Nivala, Antero "Anttu" Erkkilä, Joonas Jyrkkä, Joanna Jyrkkä ja Kasper Jyrkkä.

            Huollon jälkeen hetken veturikin puhalteli, mutta sitten taas "Anttu" alkoi juoksemaan ja pian mentiinkin jo hyvää haipakkaa. Olipas upea juhlalenkki. Samalla tämä oli hyvä esimerkki siitä kuinka luonnossa liikkumisesta voi nauttia hyvinkin riisutusti. "Anttu" on nimittäin jo pitkän aikaa juossut ilman kelloa. Kun juoksee tarpeeksi pitkään, ei enää kelloa tarvita. "Anttu" on parraillaan juossut maratonin hyvän matkaa alle kolmen tunnin. Nyt oli kuitenkin aika juhlan - "Antun" viidennen sadan perhereitin (12.10.2020). Onneksi olkoon! 

                                    Ennen pimeää perillä.


Onni Vähäaho 13.10.2020


perjantai 21. kesäkuuta 2019

JUHANNUS YÖN TAISTELU


Läksin kotvan sivu kasin eilen illalla torstaina Iso-Sydänmaanreitille, aikeissani juosta koko i-sr2014 vaellusreitti ns. pep57km. Suunnittelinkin reissua viemällä mm. 2x1,5L juomatäydennystä optimaallisiin kohtiin käyttäessäni aiempaa kokemusta reitiltä. Mukaan latasin 1,5L vettä, joissa osassa oli magnesium poretta ja osassa elektrolyyttiporetta. Energiat oli kaikki kannossa. Samoin joitakin perustarpeita, joita tapaan reppuuni laittaa liikkuessani juosten tuolla reitillä. Lisäksi laitoin varalta myös ohtalampun reppuun. 

Pistelin helppoa reipasta. Kilsavauhdit oli siinä muutaman sekunnin päälle 5minuutin ekoilla kilsoilla. Perhereitin ulkopuolelle, ns. sydänmaanosuudelle siirtyessäni vauhti pysyi kivan ripeänä, vaikkei askel ollut ihan sitä parasta tällä kertaa, mutta kello tykkäsi. Askel oli/on riskistynyt lisääntyneen mäkiharjoittelun ansiosta, joten se ilmeisesti kompensoi tilannetta vähän huonomman kulunkin päivänä. 

Yhdeksännellä kilsalla homma vaikeutui, kun lorvinlinjan alkaessa polun peitteellisyys lisääntyi äkisti reitille tavanomaisilla pätkillä tälle aikaa vuodesta. Vielä ei oo ehitty alottaa rimmeröintejä. Taitoin nilkan aika kipeästi, mutta lyhyen ontuminen jälkeen pääsin vielä takas liki samaan rytmiin. Seuraavalla kilsalla taas sama uudestaan. Sama vasen nilkka taas. Nyt askel muuttui varovaiseksi, sillä tuolla reilun kilsan pätkällä ei juurikaan nähnyt mihin jalan laitat. Oli koloa ja kiveä jne. 

Mainostyyliin, eikä siinä vielä kaikki. Ilmeisesti parina päivänä nautittu vichyvesi alkoi todella kuplia mahassa ja puskaan huusi äkisti. Ympärillä oli kasapäin sääskiä jo tässä vaiheessa. Pulkkismainen tunnelma, kun 11:sta kilsalla aralla nilkalla laskeuduin kyykkyyn operoimaan. Operaatio oli pitkä (3min) ja tuskallinen mulle ja nautinnollinen sääskille.

Tuskainen ja tekninen parin kilsan pätkä alkoi jäädä taakse. Fenix 5:n ainoa huonopuoli (vai onko sekin lopulta vain kulkijan etu?) on, että paikoin mehtässä se joko oikoo mutkia tai jopa kadottaa gps yhteyden hetkeksi. Kaikki kilsat ei syvemmällä siitä(kään) syystä olleet aivan niin hitaita mitä data näyttää. 

Pesäneva ylittyi ja meno oli kohtuu riskiä kipeähköstä nilkasta viis. Varovaista toki, mutta kohtuullista. Peitteellisyys oli selvästi lisääntynyt ruohoisilla pätkillä. 8kk hukassa ollut hyvä talvihanskani oli nostettu Iso-susilehdossa ystävällisesti kepin nokkaan! Kiitos siitä löytäjälle. ⚘ 
 Pesänevantie ohittui kaikista alkumatkan ongelmista huolimatta liki kisavauhtia. Ihan ei juoksu tuntunut niin hyvältä, mitä kello näytti. 

18:s kilsa. Taimikon loppupää ja taitan nilkan taas. Nyt nilkka on todella arka. Olen kuitenkin muuten hyvissä voimissa, joten päätän mennä kuitenkin polkua pitkin eteenpäin. Liekkö nilkassa hanavipu, sillä vatsa alkaa uudestaan möyriä. Nyt täytyy sanoa, että olin varautunut vain kahteen kyykkyyn paperin puolesta. Ihan koko rullaa ei ollu mukana. Kipeällä nilkalla ja ulospyrkivän tavaran seesteistämällä menolla jatkoin kohti n.23km kohdalla olevaa vesikätköäni. Kummallista, mutta useat kilsan olivat edelleen kaikesta huolimatta erikoisen hyviä. Huomasinkin syytä analysoidessani, että juoksutyylini on aikaisempaa hyökkäävämpi, joka näköjään kuljettaa kulkijaa nopeammin eteenpäin. 

Kätköllä pikkasen yli 2:30h. Varjolankangas. Ei mitään pysähtymismahdollisuutta. Kaikki on tehtävä kaiken aikaa edeten, myös lötköpullojen täytöt. Sääskiä on niin paljon, ettei niiden husiminen näy oikeastaan mitenkään omassa olossani. Koko kroppa alkaa olla nyt myös huolella kupattu. Eka kertaa tulee mieleeni: Ristus mikä reissu - ja todellakin, soijjaa meinaa taas pukata ja nyt muuten sitten kuulostaa olevan Juhannus ajasta huolimatta sellainen nopeampi toimitus tyrkyllä. Pidätän minkä pystyn, sillä en halua ajatella uusintaa jonka koin 11:sta kilsalla. 

Syyryssä on ulkovessa. Mutta kuinka ollakaan mahaväänteet katoaa yllättäen puolikilsaa ennen käymälää ja kaaran erittäin eläneen lippalakkini kanssa katsomattakaan Syyryyn päin kohti mäyrän ja laihan kivikkoa. Nuo vatsanveto-ongelmathan meinaa sitä, ettei nesteet ole imeytyneet. Eikä kunnolla energiatkaan. Ihminen ei ole tällaisten ongelmia kanssa kaikki voipa vaan laskua on alettava lyhentämään. 

Vauhti tippuu. Gps:kin katoaa välillä. Osa kisoista venyy. Muillakin on ollut tässä kuussa gps:n kanssa ongelmia takaosan kivipätkillä. Se on jo melko herranjeera-aluetta se. On kokeiltu venäläistenkin gps:ää. Vielä heikompaa. Jaloista alkaa tosiaankin loppumaan uskalluksen lisäksi myös voima. Kaadun mäyrän kivikossa juuri siitä syystä. Piesty rätti. Ja vääntelee taas kuin merkiksi, mutta menee ohi. Ja pakko täältä on päästä poiskin. Puolivälin kyltillä ajasta 3:22h. Laskin jossain vaiheessa meneväni tasan kolmeen tuntiin. Minulla ei ole ollu sama meno enää hetkeen. Se näkyy nopeasti kellossa. 

Tuntuu, että kaikki metsän sääsket ovat kanssani, ja kiihkeästi. En tiedä voisiko lippalakkini olla enempi märkä. +21 oli lähtiessä, eikä kylmä oo vieläkään. 33:s Kilsa tulee 6:10. Eli jalat oli tuossa kohtaa vielä ehkä enempi vain maastoarat kuin tyhjät. Tuossa kuitenkin puolet metsääkin. Paasinlinjalta käänteessäni Pykylle päin säikähtää astetta isompi kaveri pusikossa ilmeisesti yllättävää tuloani. Olen nähnyt joitakin kertoja miten hirvet lähtee. Sanoisin, ettei tämä ollut hirvi. Tämä puisteli pajukoita mennessä. Molempien puoleisesta kunnioituksesta johtuen en jäänyt puhutteleen ilmeistä yön nallea. Vaikuttava hetki. Jos joku pohtii niin ei pelottanut tietenkään, mutta hetki oli täynnä erilaisia tunteita; reitin piiskaama, omien virheiden piiskaama, uteliaisuus ja kunnioitus. 

Hieman Pykyn jälkeen voimani alkavat ehtyä. En ole enää hetkeen pystynyt noudattamaan auttavastikkaan energianottoani mahaväänteiden vuoksi. Juomaa on mennyt ihan suunnitellusti. Ehkä energiavajeestakin johtuen minulla alkaa olemaan kova jano. Tuntuu, etten jaksa enää juosta ollenkaan soisimmilla, sinällänsä ok. pätkillä. Kangaspätkillä kylläkin. Voimat vähenee kovaa vauhtia ja on käytettävä aikaisempien tuntemusten tulkintaa. 

Pesänevantiellä tulee täyteen 40km. 4h57min. Noin 7-7:15h vauhissa. Nuo on katsottu jälestäpäin. Tuossa vaiheessa focus oli selviytymisessä. Pitkissä reissuissa kyse on paljon selviytymisen arvioinnista. Kokonaisvaikeassa tilanteessa teen järkiratkaisun ja otan täydennys nesteiden täytön vauhdissa (sääskiä tulee koko ajan lisää! Mistä niitä riittää?) sääskien kipatessa nyt myös naamaani intohimoisesti. 

Liki viiden tunnin Sydänmaa tanssin jälkeen tiellä juoksu on yleensä kovin hankalaa ja vaivalloista. Niin nytkin, mutta yllättäen pystynkin pitämään varsin hyvää vauhtia. Paikoitellen jopa alle 6min/km. Onko sääsket noin nopeita lentämään? Ne ei tippuneet vauhdista missään vaiheessa. Olen mennyt siksi harvoin täällä teitä pitkin, etten ole aluksi varma onko tietä pitkin enempi, vähempi vai samanverran. Mutta suopolkua pitkin tällä vaikeustasolla ei juomatkaan ois riittäneet. 

Sääskiä alkaa olemaan ajoittain sakeina parvina myös. En jaksaisi kaivaa repusta hyönteismyrkkyä jota laitoin lähtiessäni mielestäni muidenkin puolesta. Lopulta noin 4km ennen Pyssyä on hyönteismyrkky kaivettava repusta. Ja se auttaa, ehkä reilun kilsan verran. Olen arvatenkin jo houkutteleva tuoksuinen. Edes alle kutosen kilsat ei sääskiä lannistaneet. Tulipahan tämäkin nyt tietoon 45-vuotiaana. Oppia ikä kaikki. 

Lopulta selviän Pyssyyn. Matkaa kertyi 55,9km, eli ehkä kilsan vähemmän kuin polkua pitkin olisi tullut. Aikaa meni 6h39min. Datat: Garmin, Strava. En uskalla edes arvailla paljonko sitä olisi menny polkua pitkin. Nesteen -ja energian vetohommat saattoi tosiaanki johtua minulle sopimattoman kivennäisveden nauttimisesta parina edellisenä päivänä. Peitteellisyydelle ja siitä seuranneille nilkan vääntämiselleni en toki voinut mitään. Palautumattomuus oli tiedossa ja se saattoi osaltaan vaikuttaa etenkin vatsa - ja aineenvaihdunta-ongelmiin. 

Hyvää oli silti paljonkin. Kolhuista ja vaikeuksista huolimatta tekeminen oli pitkään edistynyttä. Ominaisuudet on parantuneet vauhtia lukuun-ottamatta. Pystyn helpommin pitämään tasaista ja jaksavaa vauhtia parantuneen voiman ja sitä kautta askelkontaktin edistyksen kautta. Pehmeän polun voimattomuudesta huolimatta jaksoin juosta minun tasolleni varsin hyvää tie juoksua välin 40-56km. Jalat on nyt ehjät. Nilkka vähä jäykempi, mutta ei mitään estävää. Varsin kova reissu. Joka ei jäänyt pelkästään tuohon suoritukseen vaan heijastui vielä kotiin. 

Suihkussa meinasi lähtä taju. Se piti tehä osissa. Vaje oli suuri, sillä en ollu pystyny juurikaan nauttimaan energiaa viimeiseen kolmeen tuntiin suorituksen aikana. Toki vähän, muttei likimainkaan riittävästi. En ollu varma oksettiko vai mitä, mutta lopulta sain osittaista helpotusta istuttani kaakelilla. Ainoa jota sain alas oli puolikas banaani ja pari kulausta Colaa. Vaimon hoiva kuitenkin rauhoitti oloa ja lopulta pienen vessarallin jälkeen pääsin jokseenkin uneen. Herättyäni viisi tuntia myöhemmin pahaa teki edelleen. Nyt sain kuitenkin pienissä erissä jotain alas ja olo on alkanu helpottaan. 

Ristus mikä reissu! Näin minä tieosuudella yhden metsäpeurankin. Ja muistinko mainita myös sääskiä. Jokainen reissu opettaa ja vahvistaa. Ja edelleen on tältä vuodelta isr-kokoreitti kiertämättä. Olenko tullut vanhaksi? Reitin olemassa-olon aikana tämä on historiallista, etten ole reittiä kerta pyyhkäisyllä kiertäny jussiin mennessä. 

Hyvää Juhannusta itse kullekin taholle! Ja tervetuloa reitille!

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.6.2019

tiistai 28. maaliskuuta 2017

BLOGI 5-VUOTTA

                    Aivan. Olenhan toki kauemman aikaa nettiin blogia pitänyt (aikaisemmin kotisivukone alustalla muutaman vuoden), mutta täällä blogspotissa nyt tasan 5-vuotta. Täytyy kiittä lukijoita blogin ahkerasta käytöstä! KIITOS! Ilman blogin lukijoita ei olisi blogia. Näin se vain on.

                   Tämä on nyt 723 julkaisu, teksti, jonka kirjoitan. Juuri nyt blogiani on katsottu 303 900 kertaa. Eli noin 167 kertaa/päivä keskimäärin.

                   Ajattelin lähestyä teitä lukijoita kolmella teemalla. 1.Kuva kenkätilanteestani juuri nyt. 2.Vitsi kuvana. 3.Video tämän päivän lumipolkupitkältä ja sen loppumatkalta.

1.        Kengät takaapäin

          Kengät etupuolelta (vähiin käy ennen kuin loppuu?)





2.Vitsi


3.Video 

                   Varmaan lähiaikoina koitan kirjoitaa jotain hieman pidemmästikin. Joitakin asioita mielessä. Jos ne vielä muistan kotvan päästä. Tänään on kuitenkin yövuoroon menopäivä. Reilu 3,5h juoksua alla ja varmaan vielä 0,5h jossain kohtaa.

                   Kaikille mukavaa päivää. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Nauttikaamme siitä! 

Onni Vähäaho, Nivalassa blogin 5-vuotisjuhlapäivänä 28.3.2017   

lauantai 25. kesäkuuta 2016

2.JUHANNUSPOLKUJUOKSUT

                        Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti osalla (10,5km) vietettiin jo toista vuotta peräkkäin ns. "Urheilijoiden Juhannusta". Juhlanäyttämönä toimi vaellusreitin perhereitti osa, jossa kosteusluokka oli tänään 6/10. Viime vuoteen verraten pitkosta tulee reitille noin 700-800m verran, joka helpotti jonkun verran juhannusreippailijoita.

                       Paikalle saapui lopulta peräti 22 juhannuspäivän iloista liikkujaa. Viime vuonna itseään vastaan kisaajia oli 17, joten tämä täytyy tulkita kasvuna, vaikka Haapajärveltä ei ehtinyt tällä kertaa paikalle kuin Lassilan Päivi. Haapajärvisethän olivat viime vuonna sankoin joukoin paikalla ja tekivät sellaiset reittiennätykset 8/10 kosteusluokan reitillä (ilman pitkoksia), ettei niiden rikkomiseen ollut tällä kertaa eväitä. Sen sijaan kaikilla oli päämääränä saada hiki pintaan, hyvä olo ja mukava nälän tunne. Ja siinä onnistuttiin.

                     Kiitokset kaikille mukaan tulleille ja toimitsijoille/ kuvaajille !!!

Tässä Kuvia ja tulokset. (Kuvat @Päivikki Turunen)


LÄHTÖKIIHDYTYS...
NAISTEN 10,5km VOITTAJA Elina Läspä (59:02) kaikkien aikojen toiseksi nopeimmalla naisten ajalla tällä reitillä.

MIESTEN 10,5km VOITTAJA Erkki "Fly Erkki" Vähäsöyrinki (49:47)


MIESTEN 10,5km kakkonen Jussi Mökkönen

MIESTEN 10,5km 3:s Teuvo Hautamäki


MIESTEN 21km VOITTAJA Onni Vähäaho



JUHANNUSRIEMUA!!!!





2. JUHANNUSPOLKUJUOKSUT






NIVALA  LA  25.6.2016, Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti (10,5km)











MIEHET 21KM Väliaika 4,8km Väliaika 10,5km Loppuaika 21km





1. Onni Vähäaho 00:22:41 00:53:08 01:52:58











NAISET 10,5KM Väliaika 4,8km Loppuaika 10,5km





1. Elina Läspä 0:25:19 0:59:02
2. Päivi Lassila 0:27:27 1:01:43
3. Pirjo Poikkimäki 0:31:50 1:10:41
4. Minja Nietula 0:27:20 1:11:17
5. Elisa Nevanperä 0:30:36 1:13:16
6. Hilkka Hirvi 0:31:55 1:16:14











MIEHET 10,5KM Väliaika 4,8km Loppuaika 10,5km





1. Erkki Vähäsöyrinki 0:21:30 0:49:43
2. Jussi Mökkönen 0:23:01 0:54:30
3. Teuvo Hautamäki 0:25:20 0:57:48
4. Markku Mäkinen 0:25:20 0:58:29
5. Matti Myllylä 0:27:30 1:01:05
6. Anssi Kiiskilä 0:27:30 1:01:43
7. Markku Mehtälä 0:26:36 1:01:52
8. Jarkko Turunen 0:27:50 1:03:09
9. Joni Laakkonen 0:27:20 1:03:24
10. Harri Jokela 0:27:40 1:03:33
11. Henri Kuki 0:27:50 1:06:50
12. Markku J. Kumpula 0:31:50 1:10:42
13. Petri Nietula 0:27:20 1:11:18
14. Vesa Nevanperä 0:30:36 1:13:16
15. Teemu Korpela 0:33:55 1:20:22






Päivän Sää: +20…+17, reitin kosteusluokka 6/10



 KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO



 

MIEHET




Keli 4-10 asteikolla








1 Anssi Koirikivi
Haapajärvi 0:43:35
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
2 Risto Uusivirta
Haapajärvi 0:44:34
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
3 Lauri Gummerus
Nivala 0:46:53
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
4 Tuomas Järviluoma
Nivala 0:47:42
12.7.2015 9/10 (ei pitkoksia)
5 Tuomas Ahola
Nivala 0:48:16
6.6.2015 6/10 (ei pitkoksia)
6 Erkki Vähäsöyrinki
Nivala 0:49:43
25.6.2016 6/10 pitkokset
7 Onni Vähäaho
Nivala 0:53:08
25.6.2016 6/10 pitkokset
8 Hannu Tiainen
Nivala 0:54:06
6.6.2015 6/10 (ei pitkoksia)
9 Jussi Mökkönen
Sievi 0:54:30
25.6.2016 6/10 pitkokset
10 Teuvo Hautamäki
Nivala 0:57:48
25.6.2016 6/10 pitkokset

















NAISET




Keli 4-10 asteikolla








1 Aino Jääskeläinen
Haapajärvi 0:55:07
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
2 Elina Läspä
Nivala 0:59:02
25.6.2016 6/10 pitkokset
3 Reetta Lassila
Haapajärvi 0:59:19
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
4 Anne Haikara
Nivala 0:59:41
11.6.2015 6/10 (ei pitkoksia)
5 Niina Jämsen
Kajaani 1:00:46
22.8.2016 6/10 (ei pitkoksia)
6 Päivi Lassila
Haapajärvi 1:01:43
25.6.2016 6/10 pitkokset
7 Roosa Lassila
Haapajärvi 1:03:51
20.6.2015 8/10 (ei pitkoksia)
8 Pirkko Ekdahl
Nivala 1:05:52
22.8.2016 6/10 (ei pitkoksia)
9 Pirjo Poikkimäki
Nivala 1:10:41
25.6.2016 6/10 pitkokset
10 Sanna Kähkönen
Kajaani 1:11:13
22.8.2016 6/10 (ei pitkoksia)



Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2016

tiistai 22. joulukuuta 2015

LUKIJAT - HYVÄÄ JOULUA 2015

                      Joulu pysäyttää ihmisen. Jouluna ihminen on eniten ihminen toiselle - inhimmillinen, jos ei muutoin. Jouluna eläimillekin annetaan rauha. Jäniksetkin kiittää - ja jättää jälkensä toivottavasti jossain päin Suomea näyttäytyvään lumeen. Jouluna kaupat on kiinni. Ihmiselle annetaan aito mahdollisuus rauhoittua edes kerran vuodessa. Rauhan eleet leviävät usein vain Jouluna. Ihminen on parhaimmillaan Jouluna - ihminen ihmiselle.

                     Jos joskus niin Jouluna on "ei millään muulla ole niinkään merkitystä". Mikäpä voisi ollakaan oivallisempi Joulun toivotus kappale kuin tämä. Tämä yhtye on kulkenut rinnallani läpi elämän, vaikka se ei ole aina ollut mukana, on se ollut olemassa. Yhtye jonka jokainen osa tekee toisistaan parempia. Yksistään he ovat ehkä "vain" hyviä, mutta yhdessä erinomaisia - aivan kuten ihmiset Jouluna.


                
                      HYVÄÄ JOULUA 2015 - LUKIJAT

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.12.2015

lauantai 14. helmikuuta 2015

YSTÄVÄNPÄIVÄ 2015

                    Hyvää Ystävänpäivää KAIKILLE lukijoille! Arkea piisaa, joten kyllä tallaisina päivinä voi vähän pitää huolta lähimmäisistä ja pysähtyä vaikka nauttimaan laskiaspullasta kermavaahdon ja hillon kera... Tietysti on hyvä juosta ensin vähän. Siis vähänkin riittää. Me juostiin tänään vähän pidemmästi, muttei mitään älytöntä lenkkiä. Vähän napsittiin materiaaliakin ystävänpäivä lenkiltä, joten värkkäsin pienen videon. Sitä edeltävästi tähän kuva omasta lenkkikartasta ja datasta. (KLIKKAAMALLA SAAT KUVAN ISOMMAKSI)
 
                       Nihkeää oli. Näin se vaihtelee. Eilen oli paras kulku koskaan = ensimmäistä kertaa koskaan alle 140 sykkeillä nelosella alkavaa = 8,5km, avg.137, @4:58. Tammikuun lopun perheultrasta (24h suoritus) palautumattomuus tuleekin ilmi herkimmin useamman tunnin harjoituksissa. Muutoinkin olen ollut mielestäni tässä viime viikot lähes kaiken aikaa noin 5 pykälää sykkeissä tunnetta korkeammalla. Toleranssi voi kuulostaa naurettavan pieneltä, mutta monen vuoden harjoittelun aikana on oppinut tuollaisenkin eronkin havaitsemaan. Sykemittarin lukemat ovatkin keskeisessä roolissa, kun seurataan/tarkkaillaan palautumista.

                     Isossa kuvassa matka kohti Unkaria käy suunnitellusti. Harjoittelussa ei kuulukkaan olla optimi tilassa. Hyvin tullaan raameissa ja tämänkin päivän perusteella voi hyvillä mielin pitää suunnitellun kevyen viikon (reilut 60km) ensi viikolla. Palautuminen jatkuu. Liiaksi ei tarvi palautua, mutta toisaalta on vältettävä syvempiä rasitustiloja, jotta harjoitus myös tarttuu. Vaikka aikaa Unkariin on toisaalta lähes kolme kuukautta, on se rasitustilan syvyyden suhteen jo melkoisen lähellä. Enää en näe syytä mennä liian syviin vesiin. Ne sukellukset on jo tehty.

                  Tänään aamulla siis 36,3km. Illalla vielä vähän huoltavaa, ehkä vain 4km.

Onni Vähäaho, Nivalassa 14.2.2015

torstai 27. marraskuuta 2014

SÄBINÄÄ

                        Ei kyllä ole voinut moittia tätä superpimiää vuoden aikaa tylsäksi. En heti muista milloin olisin ollut viimeksi näin kiireinen. Sellaista positiivista, ite luotua kiirettä - säbinää.

                      Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015 polkaistiin pystyyn ja ilmoittautuminenkin on jo auennut! Ei muuta kuin ilmoittautumaan. Polkujuoksu on nyt kovassa huudossa, joten lähde vaikka kaverisi kanssa trendikäästi PEP2015 -tapahtumaan pitämään hauskaa varsin aistikkaalla ja mukavan vaihtelevalla reitillä. Matkoina ovat 10,5km, 25km ja koko hoito, eli 56km, jonka on tähän mennessä päässy 11 henkilöä läpi. Ei muuten yhtään naista vielä... kuka on ensimmäinen? NYT JOUKOLLA ilmoittautumaan KOTIPAIKKAKUNNAN ENSIMMÄISEEN polkujuoksukisaan!!!

                      Nivalan GarminTeamin huuliveikko ja sanaseppo, Joni "Jonte-Konde" Laakkonen heitti puolihuumorilla hieman haastetta hyvillä poluilla juoksemaan tottuneille ->>> "-Kyllä I-SR2014 -reitti tulee yllättämään monet... siinä on ihmeissään neulaspoluilta tulevat, kun nakataan juurikan varvikkoon." Toki sana yllättävän haasteellisesta reitistä on alkanut kieriä eteenpäin.

                     Viime sunnuntaina aamuyöstä ja varhain aamulla saapui Pyssymäen parkkipaikalle peräti 8 koko reitin kiertänyttä henkilöä. Värikäs tarina valokuvilla ja videoilla höystettyinä löytyy TÄSTÄ.

                      Tiistaina puolestaan juhlimme aamu -ja yhteislenkkejen 2-vuotista taivalta. 163 lenkkiä kahden vuoden aikana. Eli tuommoinen 80 yhteislenkkiä/vuosi, eli lähes kaksi viikossa keskimäärin. Juhla-aamua oli juhlistamassa ultrapersoona Pasi Koskinen ja mukana oli tietysti vakiokaveri aamu -ja yhteislenkeillä, eli Jani "Pumppi" Jyrkkä. Tässä tunnelmia juhlalliselta lenkiltä.


                  Kiitos "Pumpille" ja hänen vaimolleen hienosta kakusta! Samalla oli kiva juhlistaa, kun sain vihdoin paikautettua kaikki 12 reikääni ja purukalustoni on nyt reiätön!


                      Tänään, eli 27.11.2014 tuli tälle kalenterivuodelle täyteen 4563,1km. Sillä tavalla merkityksellinen luku, että viime vuoden vuosiennätys (4554,9km) meni rikki jo näinkin varhain. Enää en ole tänäkään vuonna kilometrejä kerännyt vaan katsonut enempi harjoitustunteja. Toki kun ulkoilla muistaa niin tulee se yli 4000km aika heleposti, jos terveenä saa olla. Tänä vuonna saattaapi mennä jopa 5000km rikki. Kyllähän se hienolta kieltämättä kuulostaisi, muttei ole itse tarkoitus.

                     Eletään aikoja, jolloin lenkillä on raskas pää. Ohtalamppu energiamötikän kera painaa tukan päällä. Sen sijaan juoksijoita on taas lellitty säällä. Olipa taas tännäänkin upea sää juosta. 

                     Eteenpäin sanoi mummo mäessä. Ylihuomenna, eli lauantaina on I-SR2014 etulenkin kevyt hölkkäily n.4h:n klo.7 alkavana. Pe 5.12. on puolestaan #isr2014tauskuu, eli täyden kuun koko reitin vaellus. Minä lähden Keijon kanssa klo.13, tähtäimessä n.10h helpohko suoritus. Mukaan otetaan mieluusti muitakin. Ja tietysti reitille voi lähteä esim. klo.7 aamulla, jolloin 16h koko reitin vaelluksella olisi vaeltajat minun ja Keijon kanssa samoihin aikoihin perillä

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2014

maanantai 3. marraskuuta 2014

JONTE-KONDE TÄYTTÄÄ 40 VUOTTA...

                 ...Eikä arvatenkaan suotta... Kävimme eilettäin vähän järjestämässä miehelle pikkupuuhaa... Alla videon tekele GARMIN TEAM NIVALAN iltapuuhista...

Onni Vähäaho, 3.11.2014

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

40 VUOTIS JUHLAMAASTOLENKKI (40km)

                      Iso kiitos ensinnäkin osallistujille! Meitä oli yhteensä 14 henkilöä. Täyden matkan juoksivat lisäkseni Tuomas Ahola, Tuulia Ahola, Virve Närhi, Heikki Uusivirta, Joni Laakkonen ja Jussi Mökkönen. 25km matkan etenivät Jani Jyrkkä ja Kaisa Haikara. 12km matkalla olivat Lasse Palola, Keijo Nivala, Janne Kukkola, Pirjo Poikkimäki ja Pertti Poikkimäki.

                      Tunnelma oli vallattoman hauska. Tulipa taas naurettua ja nautittua! Kaverit olivat järjestäneet lisäksi pyssymäelle suihkun ja saunan. Olipas mukava juttu käydä saunassa ennen makkaranpaistoa. Mukava tovi siinä poristiin ja naurettiin vielä lisää. Olipa vielä kaverit keksineet yllätyslahjojakin. Aivan sanattomaksi veti. Kiitos lahjoihin osallistuneille! Aivan huikea päivä! Enpä tämän jälkeen keksi parempaa tapaa juhlia synttäreitä.

                     Toivottavasti alla oleva filmi kertoo hieman retkestämme! :) Ja ei muuta kuin I-SR2014 reittiä käyttämään. Lähiaikoina reitistä tulee kartatkin julkisuuteen, mutta siellä on niin hyvät merkinnät pyssymäki-vinnurva latupohjalta alkaen, ettei voi eksyä.

Videossa sellainen virhe, että meitä oli 14, ei 15...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.4.2014

torstai 17. huhtikuuta 2014

HUHTIKUUN 17 PÄIVÄ

                    Kuuleman mukaan siinä kello puoli viijen kantissa iltapäivällä tasan 40-vuotta sitten näin huoneen valon ensimmäisen kerran. Usein puhutaan virheellisesti päivänvalosta, mutta taitaa olla, että totuus on jossain huoneen valon ja saunatuikun välimaastossa? Yhtä kaikki, monenmoista on tuon jälkeen ollut ohjelmassa. Hyvin värikas, osin hurjakin elo on takana. Tarkemmin miettiessäni pidän melkoisena ihmeenä nykyistä elämääni. Elän aika lähellä unelma elämää. Aina pitää vähän jättää nälkää, vaikka voin sanoa aidosti olevani tyytyväinen saavuttamaani tilaan.

                    Ihminen on sangen altis kapistus. Jokainen valitsee itse suuntansa, mutta yhtälailla iso merkitys on ympärillä olevilla ihmisillä. Viimeisin vetämäni tikku on osunut oikeaan. Kahdeksan vuotta on ollut huikeaa kehityksen aikaa elämässäni. Kiitos siitä kuuluu "tikulle", jolle voisin antaa mieluusti muutaman pehmeän kilon itsestäni siitä edestä. Tässä veneessä on ollut hyvä soudella elon virroissa eteenpäin. On tärkeää muistaa arvostaa elämänsä kehyksiä. Osansa kiitoksistani saa myös lähelläni olleet ystävät. Aito apu puolin ja toisin on ollut keskiössä. Perhe ja ystävät toimivat myös terapeuttisena tukena toisilleen, jos sen oikein oivaltaa - ja haluaa.

                   Olen hakenut nykyisestä harrastuksesta etupäässä muistoja vanhuuden päiville. Ja totisesti olen niitä saanut. Olen ollut onnekas myös siinä suhteessa. Voisin sen puolesta istahtaa kiikkustuoliin vaikka samantien, mutta nälkää tuntuu vielä olevan. Kaikki tuntuu kulkevan omalla painollaan harrastuksen puolesta. Sopiva rytmi ja tekeminen on löytynyt - harmonia koko ympäröivän elämän kanssa.

                   Huomaan olevani tänään(kin) aika pieni nimi, kuten usein olen huomannut olevani lähes kaikissa kisoissa joihin olen osallistunut...

Tänään Pekka Vasala täyttää 66-vuotta, Pekka juoksi huikean kultamitalin v.1972
 
Börje Salming 63-vuotta, Börje teki huikean NHL-uran.
 
Victoria Beckham minun tavoin vasta 40-vuotta ja osaa laulaa myös. 
Hanna Pakarinen jo 33-vuotta, joka osaa myös laulaa hyvin..
                   Tänään on kulunut 107 päivää tästä vuodesta. Sinä aikana olen juossut n.1702km, eli n.15,9km/päivä. Jäljellä on tänä vuonna vielä 258 päivää. Eli tällä vauhdilla juoksukilsoja tulisi peräti 5803km. Kesäkuun kuuden vuorokauden juoksu muuttaa kuitenkin kovasti tavallista harjoittelurytmiäni. Joka tapauksessa kilsoja kertyy nykyään melkoista tahtia. Myös siitä täytyy muistaa olla kiitollinen. Se ei ole itsestään selvyys. Kaiken aikaa olen voinut määrää nostaa. Ainakin vielä ollaan menossa eteenpäin. Varmasti jossain vaiheessa tulen määränkin suhteen ns. katolle, mutta tuskinpa ihan vielä kuitenkaan. Olenhan vasta toivottavasti varsin alussa tässä harrastuksessani.  Uskon olevani parhaimmillani tuloksellisesti siinä 45-50vuoden välimaastossa.

                Hieman epätavallisesti en juokse tänään ollenkaan. Ohjelmassa on lepopäivä, vaikka tulen suunnitelman mukaan juoksemaan tällä viikolla n.120km. 40-vuoden virstanpylvästä juhlin pyssymäellä sunnuntaina 40km maastolenkin muodossa. Vaimo ja äiti tarjoaa kahvit, mutta ei sen isompaa. Pojan (täyttää 18-vuotta) kanssa käydään pienellä salalomalla lähiaikoina lisäksi. Minulle riittää tyytyväisyys siihen että saa olla terve ja liikkua. En kaipaa massiivisia juhlia juhlan vuoksi. On ilo olla terve. Se on suurin juhlan aihe.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 17.4.2014