Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvokisat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvokisat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

ELÄMÄN ELOA

            Minulle "sattui" vapaita ja pieni lomapätkä sopivasti Dohan kisojen kohdalle. Elämässä parasta on, kun ehtii ja voi tehdä asioita joista pitää. Penkkiurheilu on jäänyt vähemmälle ajanpuutteen vuoksi. Nyt olen voinut katsoa lähes kaikki Dohan lähetykset. Osin jopa juoksun kustannuksella. Toki hieman olen ehtinyt juoksemaankin.. tai ehkä aivan riittävästi. Tai ehkä otan juoksun, kuten muunkin elämän hieman liian löysästi - kunhan vain nautin. Minulla ei ole ollut yli viiteen vuoteen mitään vammoja, enkä ole ollut edes flunssassa yli kahteen ja puoleen vuoteen. Tänä vuonna tulee tällä tahdilla reilusti yli 700 tuntia ulkoilua/treeniä, miten sen nyt sitten haluaa ilmaista.

           Olen vanhemmlla iällä tottunut kuuntelemaan kehoani. Nuorempana keihäänheitto ja painonnosto aikoinani olin sen verran kunnianhimoisempi ja rämäpäisempi, että olin rikki usein. Sillon oli kiihkoa. Hienoa aikaa. Nyt olen harrastanut juoksua noin 11 vuotta ja vammat on loistaneet poissa-olollaan. Alkuaikoina oli joitakin "kasvukipuja", kun ei ollut pohjia. Nyt viimeiset viisi vuotta on sitten mennyt terveenä. Harjoitteluani voi seurata halutessaan Stravasta. Korostan kuitenkin, että mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Joitain tyypillisiä rytmityksiä sieltä toki löytyy. Esimerkiksi se, että mielellään kolme päivää tulee olla isoimmilla treeneillä väliä toisiinsa nähden.

           Kunto on erikoisesti alkanut jopa nousemaan, vaikka takana on reilu kuusi viikkoa sitten juostu 171km polkukisa. Toki siinä lihakset pääsi vähällä johtuen äärimatalista tehoista. Näin jälkeenpäin saatoin ottaa liiankin varovaisesti tuon kisan. Se taas johtui siitä, etten ollu aikaisemmin päässyt yli sadan mailin kisaa maaliin. Varovainen ote jätti bensaa tankkiin ja palauduin nopeasti. Kisan jälkeen olen tehnyt ainakin kaksi kisanomaista suoritusta ja palautunut niistäkin. Softa sisällä toimii ja keho ohjaa oikeisiin päivittäisiin valintoihin. En johdonmukaisesti mieti ollenkaan minkälaista treeniä tekisin minäkin päivänä vaan pää ehdottaa yleensä 2-30 tuntia ennen tulevaa harjoitusta. Välillä on pään ehdotuksille pitänyt puistella päätä, mutta yleensä jälkeenpäin on saanutkin jo nyökkäillä.

           Suurin puute treenaamisen täyteen riehaan saattamisessa on hieronnan puute. Asia korjataan ylihuomenna ja toiveissa, että ensi viikolla tuntuisi vielä paremmalta. Vaihdoin hiljattain 2012 vuodesta alkaneen Garminin käytön Coros Apex merkkiin ja sen malliin 46. Uusimmassa Garminissa (Fenix 5) ei gps alkanut pelittään luotettavasti ja kun tässä Corosin mallissa akun kestoksi on luvattu normaali gps tilassa 35h oli houkutus ylitsepääsemätön. Tuossa lauantain juostiin poikain kans pep57km reitti (7:31h). Gps näytti melko priimasti. Akkua kului 19%, eli tuonko suhteuttaa kuluneeseen aikaan (7:31h) niin akunkesto olisi tuon mukaan jopa noin 38h. Garminin 910XT oli toisessa kädessä ja sen akku kului samassa ajassa 37%. Ero on melkoinen. Lisäksi vanhan garminin gps näytti liki kilsan liikaa.

           Alku uudella kellolla on ollut kuin avioliiton alku - auvoinen. Mutta katsellaanpas pidempään.

           Ollaan menossa vuotta 2020 kohti. Samalla minulle tulee olemaan toinen vuosi, jolloin minulla ei ole selkeästi mitattavia tavoitteita ollenkaan. Ei mitään maraton aikaa, ei kympin aikaa, ei cooperia tai mitään sellaista. Eikä polkupuolellakaan. Ajatus on vain kehittää kuntoa monipuolisesti ja eritoten totutella mäkitreenin lisäykseen. yli 100 000 nousumetriä lienee ainoa jollain tavalla mitattava tavoite, mutta se on treenimäärä, ei mikään tulostavoite. Kaikista suurin tavoite on nauttia liikkumisesta. On todella hienoa voida liikkua näin paljon ja hyvällä fiiliksellä. Bonuksena on tullut vielä kehitystäkin. Ehkä tavoitteiden puuttuminen on vain lisännyt liikunnan iloa kohdallani, sillä tavoitteet ei ole ohjanneet harjoittelua vaan oma tunne. Liikunta määrä on kuitekin vain noussut noin 100 tunnilla/vuosi, kun lopetin tavoitteellisen harjoittelun ja aloin tähän chillailu puolelle.

          Niin, siitä Dohasta. Ihmeen hyvät kisat, vaikka muutama tosi iso miinus siellä on. Kulttuuri on hankala molemmin päin. Siviileille ja urheilijoille. Kuumuus ja kosteus. Ainakin maraton ja kävelymatkat ois voitu suorittaa jossain muualla. Yleisön puute. Aika paljon puutteita, mutta silti hienoja taisteluja ja show meininkiäkin. Seiväshyppääjien hieno yhteenpuhaltamisen meininki. Kuulun siihen joukkoon, jotka peukuttavat sen puolesta, että mahdollisimman moni rajan saavuttanut lähetetään tuonne kisaamaan. Systeemit ovat kuitenkin arvokisoissa kovinkin poikkeavat kotimaan kisoihin verrattuna ja ovathan suomalaisurheilijat edustamassa Suomen kansainvälistä näkyvyyttä. Tuovat suomalaista identiteettiä ja raikkautta tietoisuuteen.

          Topi Raitanen juoksi eilen esteissä noin 8:32 ajan. Noin 10-11 sekuntia kauden parasta hitaammin. Juoksu oli alkanut hapottamaan noin kaksi kierrosta ennen maalia. Tässä on lajin (juoksun) suola. Sen haasteellisuus seuraa jopa huipulla, harrastelijoista puhumattakaan. Monet tutut ovat puskeneet kehitysongelmien kanssa. Ajoittain kulkee ja jotkut ovat onnistuneet nostamaan pitkänkin uurastuksen jälkeen tasoaan. Kunnon ja tason nostoista kannattaa todella iloita ja nauttia, sillä ne ovat kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Tämä on tavallaan helppo, mutta samalla petollisen vaikea laji tämä juoksu.

          Hyvää syksyä kaikille! Uskokaa omiin juttuihin ja unelmiin. Laittakaa vaikka itsellenne tavoite ensi kesäksi, jos ette muuten motivoidu liikkumaan talven yli. Ja aina ei tarvi juosta. Voi käydä vaikka salilla, uimassa, pyöräillä, hiihtää tai lumikenkäillä. Pääasia on säännöllinen liikkuminen, ja mielellään hymyssä suin.


         Ps. NHL -kausi alkaa ensi yönä. Veikkaan tämän kauden finaalipariksi Colorado - Toronto. Pistepörssin vie Connor McDavid. Kaapo Kakko tekee 43 pistettä ja antaa haastatteluja enempi kuin koko urallaan tähän mennessä. Malkin myydään (kesto toive) ja Pittsburghissa alkaa uudelleenrakennus. Patrik Laine myydään myös ja ura tuntuu takkuavan. Jukka Jalonen valmentaa keväällä NHL:ssä. Kukaan ei enää muista, että Jere Karalahtikin pelasi joskus NHL:ssä, Timo Jutilasta puhumattakaan.



Onni Vähäaho, Nivalassa 2.10.2019