Näytetään tekstit, joissa on tunniste keho/ravinto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keho/ravinto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

LINSSIT HUURUSSA



                  Toteutuin pitkään kyteneen ajatuksen kokeilla vegaania ruokavaliota. Ja niinpä laitoin vihdoin tuumasta toimeksi. Ajankohdaksi valitsin vuoden alun. Olin kuitenkin niin innoissani, että aloitin jo lähes viikkoa aikaisemmin, heti Joulun jälkeen. Joulunakaan en syönyt kuin kaksi siivua kinkkua. Mieli oli v-käyrällä, vege sellaisella. 

                  Olen jo pitkään syönyt paljon hedelmiä. Myös marjat ja puurot maistuvat, sekä perunoiden ja porkkanoiden ystävä olen ollut aina. Pohjat oli siis kunnossa. Enää tarvittaisiin vain proteiinin lähteet. Olin ottanut sen verran selvää, että tiesin linssien, papujen ja esimerkiksi pellavan siementen olevan oivia proteiinin lähteitä. 

                 Pellavansiemet maistuikin hyvin smoothieiden seassa. Uusi smoothiekonekin tuli hommattua. Linssit maistuivat kuitenkin sisältä paperilta, vaikka kuinka niitä keitti ja maustoi. Olisiko lihaliemi(hah,hah) auttanut. Kenties, mutta makua kasvisliemillä, eikä muilla mausteilla kyllin saanut. Pavuissa sama homma. Koitin jopa ylimaustaa, sekä hämätä syömällä niitä sipulien kera. Sipuli ei paljon auttanut, kun hammas osui papuun ja sen sisällä olevaan pahvin/maan makuun. Joo, joskus kossina on tullut maistettua paperia, pahvia kuin maatakin, joten ei jää pelkäksi vertauskuvalliseksi.

                Muistan kuinka lapsena koitin kerran syödä vanhaksi mennyttä makkaraa siten, että koitin hämätä aromisuolalla. Tässä oli vähän sama meininki. Elämä maistuu, joten pitää sen ruoankin maistua. 

                Tämäkin täysin vegaanin ruokavalion kokeilu oli kuitenkin hyvä kokemus ja jäi siitä hyviäkin asioita mukaan. mm. ruusukaalen erinomainen maku yllätti. Se otetaan perunaruokiin ja miksei riisienkin kanssa nautittavaksi silloin tällöin. Ruokavaihtoehtoihin repertuaaria. Ja elämä jatkuu kuten ennen tätä vegekokeiluakin, varsin vegaanisia piirteitä omaavana. Paljon hedelmiä jne. Lanseerasinkin oman ruokavalion "cosmosveganismiksi". Eli vegehakuista nautiskelua turhia nipottamatta. Kananmunista voi valita aina vapaan kanan munat. Vaikka koko ajatus vapaista munista saa varsin erikoisia mielikuvia. 

                Sen voin helposti allekirjoittaa, että vegaanisella/vegaanisemmalla ruualla tulee kevyt olo. Näin on ollut jo pidempään, sillä syön paljon hedelmiä, enkä juurikaan maitoa – ei turvota. Sen sijaan vegaanisen ruoan proteiinilähteiden maku on  - niin, mautonta. Niin se vain on. Eikä kauramaidosta todellakaan ole nautittavaksi ilman pientä irvistystä. Linnulle terveisiä. Oikeassa olit! 


              Juoksu kulkee ja se on mukavaa. Aina ajoittain jotkut yllättyvät siitä, etten ole juoksussa ollenkaan kiinni – ja siitä, että voisin lopettaa juoksun koska tahansa. Siinä piilee itse asiassa koko harrastukseni vapaus. Juoksen vain koska se tuntuu hyvältä, mutta se ei kiedo minua, vaan minä juoksun. Olen isäntä, jota juoksu palvelee. Laitan vain tossut jalkaan ja annan mennä. Nautin tästä vapaudesta. Voi olla hyvinkin, että lopetan juoksemisen lähivuosina. Sen sijaan esimerkiksi luonnossa liikkumista en varmasti lopeta koskaan, mutta voin tehdä sen käveltenkin. Itse asiassa sillä tavalla ehtii kokea luontoa enemmän. Ensi kesänä pitää taas kiertää Iso-Sydänmaanreitti myös kävelten. Teemu, mukana taas?

               Ainakin tänä vuonna on kuitenkin vielä juoksutavoitteita. Ja kovia ovatkin. Aika näyttää, riittääkö kuntoni niiden täyttymiseen. Karhunkierros edestakaisin. Noin 168km. Virallisesti ”vain” 160km. Syksyllä sitten vielä Suomen pisin polkujuoksu. PUF2018. Näitä kohtin kuitenkin juoksusta nauttien. Vapaasti. Ehkä välillä vain ihan linssit huurussa. 

Onni Vähäaho, Nivala 7.1.2018

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

I-SR2014 koko(hanki) kierros - dramaattinen kokemus

                  Heti alkuun on varoitettava, että tämä blogikirjoitus sisältää erittäin rajua sisältöä, eikä sovellu nuorille tai herkille ihmisille luettavaksi. Suosittelenkin heitä lukemaan tulevia kirjoituksia tai aikaisempia. Alunperin minun piti kirjoittaa 19:sta I-SR2014 koko lenkin kierrosta vaellussivujen puolelle, mutta kokemukseni oli niin raaka, että katson siinä olevan riskin sen rinnastaa reittiin, josta ei ole tietenkään kyse. Reitti on mainio, vaikkakin haastava, ja vaikeuksia tulee muiden ratkaisujen myötä.

                  Usein vähän liikkuvat suorastaan odottavat pääsevänsä sanomaan tyyliin: -"Kyllähän se tuollainen reuhkaseminen on vaarallista". Elämässä on riskejä, yksi niistä on vaikkapa tv-ruudun katsominen liian pitkään yhtenä päivänä tai istuminen. Niissä on todettu kuolleisuuden lisääntyvän (Aku Kopakkalan -"juokse henkesi edestä" kirjasta poimittua). Samassa kirjassa kerrotaan myös miten joistakin juoksuun liittyvistä tutkimuksista on tuotu vääristyneitä tulkintoja, vaikka himoharjoittelijoiden onkin tutkittu elävän terveemmin jne. Mutta tämä tästä porttikirjoituksesta :)

                   Kaksi asiaa oli päässyt unohtumaan sitten viime hankikokokierroksen. 1)VuVi2014 ja 2)Se, että ilman huoltoa talvella edetessä mukana kannetava lisäpaino kaikkinensa on aika jämpti 10kg. On muuten hieman erilainen hölkätä, ja liikkua ylipäänsä.

                   Lähdin tänään klo.5:34 liikkeelle. 10kg varustus kehoni ympärillä. Pientä säätöä vielä lähdössä. Reppu ei mahtunutkaan takin alle. Tavaraa, nestettä ja evästä oli niin paljon. Pieni virhe - muttei ratkaiseva - sattui siinä, että aloitin sisimmästä säilöstä. Molemmissa säiliöissä oli 2L n.70% tuoremehua. Eli yhteensä 4L. Lisäksi oli hätävarana 500ml SoftFlask pullo. Mukana oli lisäksi mm. varalamppu, vara-akku pääotsalampulle. Kylmyys (tänään -10..-14 ja pohjoinen hönkä) tuo haasteita. Samoin otin sormen/kädenlämmitin geelin, jos puhelin tilttaa kylmyydessä vaikka onkin alimmaisen takin taskussa. Nykyiset litium akut ei kestä kylmää. Täysikin akku menee kylmää saadessaa toimimattomaksi vaikka palautuukin kyllä sitten lämpimään päästessään - siksi lämmitingeeli. Halpa henkivakuutus. Lisäksi tietysti avaruuslakana itsensä lämmittämiseen mahdollisissa ongelma/hätätilanteissa jne.

                    Toissapäivänä oli juossut melko lailla täysillä I-SR2014 Talvietulenkin 26,3km. Tuo ei painanut aivan niin paljoa kuin pelkäsin. Tottakai sen rasitus kulki mukana, mutta lihakset oli mukavan ok. tilanteeseen nähden.

                    Eka vajaa 12km mennään hyvää talvipolkua. Polku on toki paikoin mutkikasta, joten hieman joutuu näpräämään. Tein taivalta hyvin leppoisalla retkiotteella. Hölkkäilin hyvin kevyesti 8min ja kävelin pari minuuttia. Unohtamani iso repun paino hieman näkyi kellossa enempänä aikana, mutta tänään ei oltu kellokaulassa liikkeellä.

                   Pelastuspiste 2:n (P2) jälkeen siirrytään reitin ns. takaosastolle. Takaosaa tulisi olemaan n.34km verran. Ajattelin, että se voisi mennä vähälumisempana talvena n.15min/km -tahdilla kävelten. Jos tulee hyviä paikkoja niin vähän hölkkää lämpimiksi. MUTTA heti ekoilla sadoilla metreillä jouduin toteamaan, että on sitä lunta vain joissakin kohdissa ja paljon. Helposti polviin ja lanttopaikoissa, jossa oli päässy pyryttään niin ihan reiden puoliväliin.

                  P2 ja P3 oli kokonaisuudessaan umpia. n.5,5km. Joitain vähän inhimmillisempiä, vähälumisimpia kohtia, joissa koitin vähän juosta lämpimikseni. Noin 500m ennen P3:sta aika monissa kohdin 1-3viikon takaisia karhunjälkiä. Olen siitä melkoisen vakuuttunut. Jälkijotos oli aika selkeä. Nalle oli touhunut paljon polun ympärillä. Oliko lämpimät ilmat herättäny jalotteleen?

                 Lähtiessäni P3:lta huomasin ihmetyksekseni, että vasemman jalan varpaat on tosi jäässä. Niitä ei pystynyt kunnolla liikuttamaan. Olin yllättynyt, sillä minulla oli vedenpitävät sukat, joissa on merinovillaa sisällä, sekä ajattelin hangessa vaelluksen/tarpomisen pitävän jalan lämpimänä. Kenties hanki oli kuitenkin sisältä märkää ja kengän tullessa hangen päälle pakkaseen ja pohjoishönkään jalka jäätyi? Mietin asiaa tarpoessani. Pitäisikö huolestua? Tässä vaiheessa jo tällainen ongelma? Eniten pelkäsin, että jokin/jotkut varpaat ehtisi mennä kuolioon pitkällä vaelluksella. Sitten päädyin uskomaan, ettei jalat voi täysin jäätyä, koska kylmä ei pääse sukan sisälle ja onhan siellä merinovillaakin. Kengätkin ovat oikein Inova Arctic Talonit, nastalliset, ja hieman normaalia isomman kokoiset, joten eivät pitäisi ahtaatkaan olla. Olen näillä juossut jo yli 500km.  

                P3-P4 väli on noin 7km. Suurimmaksi osaksi siellä oli geokätköilijät vaeltaneet kätköltä toiselle. Joitakin umpihankipätkiä oli silti. Kuitenkin kokonaisuudessaan hieman helpompi pätkä.

               P4-P5, eli Varjolankangas-Syyry. Nyt oikean jalan kenkä kastui, kun astuin kosteikkoon. Nyt myös oikean jalkaterä oli jäässä. Vasen oli hetkellisesti vähän sulempi, ja varpaita pystyi hieman liikuttamaan. Aloin uskomaan siihen, että kylmyys on aina vain hetkellistä ja sukka lämpenee siitä. Olin pahasti väärässä.

             Vielä väli P5-P6 sisälsi paljon kätköilijöiden apuja. Edelleen oli myös umpipätkiä, mutta matka joutui ja pystyi aina välistä vähän juoksemaan, joka tuntui olevan elinehto varpaille, joista alkoi tulla riesa. Yksi virhe oli jättää pitkä vaellussäärystin pois. Vettä sukat eivät päästäneet, mutta turhaa sukan varsi pääsi ulkopuoleltakaan jäätymään ja kylmettämään sitä kautta jalkaa. Jopas nyt oltiin kiusallisen ongelman äärellä.

              P6 sijaitsee Vähä-Juurikan tiellä. Aikaa oli kulunut n.6h20min. Sitä edelsi noin kilsan umpihankipätkä ja siitä alkoi lähes yksinomaan 15km mittainen umpihankipätkä. Tuosta voi miinusta korkeintaan kolme hyvää tai kohtuullista kilometria. Umpihankipätkillä varpaan jäätyivät entisestään, etenkin, kun kenkä pääsi jossain välissä pinnalle kylmään ja pohjoishönkään.

               Manasin kulkemattomia polkuja. Tuo väli kasvatti psyykkistä lujuutta, sillä olisihan useissa kohdissa ollut syvähankisten umpihankien vaihtoehdoiksi polun liki menevää tietä tai muuta ajo-uraa. Mutta ei, luonto ei antanut periksi. Metrin poikkeaman hyväksyin, mutta yli 2m poikkeamia en, ja kärsin siitä paljon monessa kohtaa. Olen kenties tullut siihen tulokseen, että tarvitsen lisää psyykkistä lujuutta. Ei sitä tainut tänäänkään puuttua, päinvastoin, sitä taisi olla nyt liikaa...

               Varpaat oli olleet jäässä monta tuntia. Olin kuitenkin hyvilläni hupenevasta matkasta. Enää 3,5km Lahnajärventielle, ja loppu olisi hyvää polkua 12km verran. Yhtään ei tullut polulta apuja. Eikö tänä talvena metsästäjät ole käyttäneet ollenkaan polkua välillä Vähä-Juurikka-Lahnajärventie. Yhdessä kohtaa oli vähän suksilla menty, ei muuta. Edellisinä talvina on ollut jonkun verran kulkua. Kaikki tuo manaaminen omaa turhautumista alati jatkuneeseen tarpomiseen. Kevyet pätkä oli kortilla, ja kun niihin lyhyisiin pätkiin pääsi, oli varpaaat niin jäässä, ettei juoksemista meinannut tulla mitään.
                Vihdoin Lahnajärventiellä. Ahaa, menee vähän yli 12h. Aika tarkkaan kuitenkin meni arvio noin 12:sta tunnista. Siitä alkoi loppumatka kohti Pyssymäkeä. Ekat 2km varpaat oli tosi jäässä, mutta pikku hiljaa jaloilla pystyi jollain tapaa juokseen vähän normaalimmin. Jalat olivat kuitenkin kipeät särystä. Se saattoi olla hyvä signaali. Olikohan varpaissa vielä eloa?

                9km maaliin. Juoma loppuu säiliöstä. Väärinpäin juotujen säiliöiden ulomman säiliön loppu oli jo hilseisen kylmää. 7,5km ennen maalia kaivoin varapullon, sen SoftFlaskin. Se oli paikallaan. Reppu takaisin selkään ja menoksi. Vauhti kiihtyi hiljalleen lämpenemisen ansiosta, ei sykkeiden nousun. Oli pakko koittaa juosta, että saisi verenkierron pelastettua. Tässä oltiin nyt julmassa leikissä. Tämä ei ollut enää leikkiä ollenkaan. Tavoite oli selvitä hengissä Pyssymäelle. Otin energiaa, join ja koitin saada varpaisiin verta kiertämään.

               Koko loppumatkan oli kuin olisi ollut kapula hampaiden välissä. Kipu oli kova - varpaissa, muuten oli ihan kohtuu helppoa kaikean aikaa. Vihdoinkin. 12h ja vajaa 6minuuttia sekä 58,5km myöhemmin pysäytän kellon. Olen perillä, autolla. Auto on tietysti aivan jäässä. Ovet aukeaa nippa nappa. Auto myös käynnistyy. Vanha auto. Vaimon auto. Hyvä auto. Hyvä vaimo. Auto ei ala lämpeneen. Rapaan ja puhallan lämmittimillä. Ehkä tällä uskaltaa ajaa kotiin. Tai on oikeastaan pakko, sillä alan jäätyä jo muutenkin. Tutisen kylmästä.

                  Tullessani sisälle olen jo horkassa. Perhe auttaa kenkiä pois. "-Varovasti!" -"Varpaat on tosi kipeät..." Ja kun jalat paljastuu, on näky hurja! 
                   Jalkaterät ja varpaat on monesta kohtaa violetin väriset laajalti. Ensimmäinen ihmetys: Violetin. Yleensä kun tulee paleltuma niin ovat vaaleat tai jos entiset niin mustat. Nyt Muutama varvas on myös huolestuttavan kova ja takaa hieman tumman puhuva. Aloitamme ensihoidon. Tai vaimo aloittaa. Siinä välissä vaatteita vaihtaessani jotenkin kuiviin menee myös taju. Ehdin toki sänkyyn. Vaimo on tiitterä, samoin tytär. He ovat tottuneet, että ultrajuoksijalle voi joskus käydä pahastikin - kaikille voi.

               Arvioimme, ihmettelemme, konsultoimme. Kiitos myös ystäville, erityisesti Katjalle! Koleagillista apua on hyvä saada hädän keskellä. Arvon sairaalaan lähtöä. Lähdön mutkikkuutta ei pitäisi asettaa argumentiksi, mutta sitä se nyt osittain on, ja kun varpaissa alkaa olemaan elon merkkejä, eikä ääripäävaihtoehdon merkkejä niin päädyn odottamaan aamuun. Mikäli varpaissa olisi tai tulee pahenevia merkkejä nyt tulleiden elon merkkejen sijaan niin tottakai sitten pitää jollain tapaa päästä lääkäriin ensitilassa. Eniten minua kiinnostaa varpaiden verenkierrosta ja sen arvioinnista lääkärin toimesta. En ole ihan varma onko nuo varpaat ok.

                Ehkä sukat kostui siinä määrin, että laajenevat ja laittoivat varpaat puristuksiin. Ulkoa päin tullut kylmä hohki sukan sisälle saakka ja jälki oli sen mukaista. Katsotaan aamulla miltä näyttää. Pahimmalta näyttäneeseen varpaaseen alkoi nyt muodostua rakkoja. Useampia. Ehkä se sen osalta oli sitten paleltumista. Tuo on jo kuvaan sopivaa jatkumoa. Ja kellukoita tulee kaiken aikaa lisää kuin sieniä sateella ja jo tulleet laajenevat. Ja niitä onkin nyt jo paljon. Ei ihme, että olikin niin kipeää.
              Harmittaa tietysti, mutta ihminen on erehtyväinen. Nyt ei auta kuin mennä tämän yli, ja ottaa tarvittava aika iisisti. Tämä oli kyllä poikkeuksellinen tapaus. Olen ennenkin tehnyt pitkiä, jopa vuorokauden suorituksia kovemmissakin pakkasissa (mm. Perhereitti-Ultra v.2014). Nyt vain pääsi lumen laatu yllättämään. Ei mahda mitään.

             Lenkistä juoksua oli noin 28,5km ja kävelyä noin 30km. Alustasta tietä oli noin 7,5km, Umpihankea 18km, Hyvää talvipolkua 18km, osittain kuljettua, ei aivan umpihankea 15km.
             Lenkin data tässä.

             VAELLUSVIDEO

Ps. Plastiikkakirurgit jäivät siihen tulokseen, ettei laskimonsisäistä liuotushoitoa tarvittu. Vasemman jalan ykkösvarpaan heikkotuntoisen alueen ympärillä on selkeää verenkierron merkkiä. Ehkä saan pitää kaikki varpaat.


Onni Vähäaho, Nivalassa 24.1.2017  

tiistai 12. huhtikuuta 2016

HUHTIKUUN HUMAHDUS

                      Kuu kiurusta kesään ja puolikuuta peipposesta. Liian vähän tunnen edelleen, varsinkin pieniä lintuja, mutta peipposen oon tuntenna kossista asti. Ja siellähän se jo laulaa lentää - Aittoperän aavoilla. Käykääpäs katsomassa, jalan tai pyörällä - miuluummin jalan.

                       Tuo avaus osin perspektiivinä blogihiljaisuudesta. Noin puolikuuta on näköjään mennyt viime kirjoituksesta. Se on terveen merkki, kun on keväällä muutakin tekemistä kuin näpyttää aivojen sekamelskaa näppämistölle. Toki yhteislenkit ovat päivittyneet ja lankkuhaasteeseen on tullut päivittäin merkintää. Samoin lenkkilistaan melkein päivittäin lenkkimerkintöjä - usein kahdestikin päivässä.

                       Lankkuhaastetta seuranneet ovat varmaan poiminneet myös yhden oman "sivuprojektin"? Usein parhaat projektit ovat ihmisen sisältä lähteviä, oman sisäisen tarpeen laukaisevia hyviä asioita, joita ympäröi vahva oma motivaatio, jostain itselle tärkeästä asiasta. Ultrajuoksussa täytyy tietysti olla paljon omaa halua ja motivaatiota - täytyy olla päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Silti yksi asia on jäänyt minulta luvattoman usein laimeaksi kuin lehmän hännän heilahdus. Nimittäin painon tiputus.


"YOU CAN ALWAYS LOSE WEIGHT - EVEN WHEN YOU ARE OLD MAN" -Joe Fejes


                      Jees, mitä englantia "Cosmos-Englishiä" :=) ... Jotenkinsa noin oli Joe Fejes, viime vuoden Unkarin 6vrk kisan voittaja sanonut ystävälleni Pasi Koskiselle. Itse olen täällä omassa blogissa aikonut ja uhonnut yrittäväni tiputtaa painoa lukuisia kertoja. No, toki usein olen 1-2kg pois saanutkin kunnes olen syönyt itseni jälleen takaisin - ja vähän yli. Olen ollut monta vuotta välillä 82-84kg. Minulla ei siis tietenkään ole paino-ongelmaa 182,5cm mittaisena miehenä, jolla on reidet kuin Rami Hietamäellä. En sinällänsä edes muistuta juoksijaa, mutta juoksempahan silti. Jos joku ei muista, olen vanha keihäänheittäjä. Ai kaikki on? No juu, juu, jokainen on poikassa horsmaa nakannu ja varmaan keihästäkin, mutta ihan kaikki ei oo Matti Närheä (v.2004 Olympialaisissa 10:s, ennätys yli 88m) voittaneet keihäänheittokilpailuissa?

                     Vaikka ruumiinrakenteeni on kaikkeen muuhun sopiva kuin juoksuun, juoksen, koska se on vain niin älyttömän mukavaa. Useimmin. On selvää, kun treenaa reilusti yli 600h vuodessa ja juoksee yli 5000km vuodessa, ei se ihan joka kerta ole helppoa. Mutta melkeestä aina. Ainakin jälestä päin. Päätin nyt kuitenkin vihdoin ostaa "hieman jälkijunassa" Joe Fejesin vinkin - ja pudottaa painoa. Tällä kertaa en yritä vaan PUDOTAN.

                     Painontiputukseni lähti liikkeelle kuin varkain. 25.3. aloitin lankkuhaasteen. Paino keikkui haasteen alkupäivinä 83-84kg välissä, ollen vähimmillään 82,8kg. 2-3.4. vahvistui päätös painon tiputtamisesta. Oma halu nousi kyllin isoksi. Niinpä aloitin Ma 4.4. tiputtamaan painoa. Lähtöpainoksi laitoin tuon edellisen viikon alimman painon. Ensimmäisen tiputusviikon lopuksi minulla oli ollut alin paino 81,4kg, eli eka viikolla lähti 1,4kg pois. Ehkä sitäkin tärkeämpi oli parempi olo ja säännöllistynyt ja terveellistynyt ruokavalio ja rytmi. Motivaatio on kerrankin tapissa, ja se on niin aito ja vahva, että nyt on hyvä imasta äijjä tiukaksi!

                     Su-Ma meni tiiviin koulutusreissun pakeilla Tampereella. Paljon istumista ja vuorokauden sisään Ylivieska-Tampere-Ylivieska väli junassa vielä yht. yli 7h istuen. Taattu höntti olo, joka jatkui vielä tänään tiistainakin, vaikka viime yön nukuin useaan yöhön eka kertaa hyvin. Paljon monenlaista kuormittavaa ohjelmaa arjessa. Tää on nyt pikkasen liian kiireinen tää kuukausi, joka päättyy tuonne toukokuun puoliväliin. Sitten on viikko kevyempää ja sen jälkeen 24h juoksun Sm-kisat Kokkolassa... josta tulikin mieleen taas tänään, kun oli vähän nihkiämpi juoksupäivä korkeiden sykkeiden vuoksi, että kisoissa on paljon kiinni siitäkin, minkälainen päivä osuu kohdalle.

                    Tänään alin paino oli 81,2kg. Joten 1,6kg on tultu alas 9pv:ssä. Varmaan ensi viikolla alkaa paino jo 7:lla. Aina siis voi tiputtaa painoa, jopa vielä näin vanhanakin miehenä. Ja teen tämän lähinnä parempien tuloksien toivossa sillä, kuten kirjoitin, olen ollut jo vuosia normaalipainoinen, mutta nyt halusin kokeilla imaista äijjän kuiviin ja katsoa kuinka se vaikuttaa juoksuvauhtiin.

                  LOPUKSI: Tähän painontiputusaiheeseen liittyen pieni kevennys; Kerroin yhdelle juoksua harrastamattomalle immeiselle, että aion tiputtaa ainakin 5kg. Hän vastasi: -"No, höpsis!". Vastasin: -"Sanoppa muuta, kymppihän se pitäis".

KUVA JOE FEJES UNKARI 6D v.2015
 

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2016                

perjantai 11. heinäkuuta 2014

PALAUTUMISEN KAAOS

                    Viime viikkoina kohtaamani ihmiset eivät ole katsoneet kauaa silmiin, kun katse on kääntynyt jo nilkkoihini: "Joko nilkka on toipunut, joko akilles on toipunut?". Tuon tyylisiä kysymyksiä on ollut vastattavana valtavan paljon. Kiva, että ihmisiä on kiinnostanut tempaukseni. Mitä sitten jalalleni kuuluu? Pieniä tuntemuksia ajoittain, mutta kestää sellaisia 1-2h lenkkejä matalilla tehoilla, mutta jalka vaatinee muutaman päivän levon tullakseen normaaliin harjoitteluvalmiuteen. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertaista, sillä suurin ongelma ei olekaan enää jalka.

                    Olen saanut nyt kokea - ja koen parhaillaan - mitä on palautuminen, kun ylitetään reilusti edellinen korkeus. Aikaisemminhan pisimmät suoritukseni ovat olleet 24h/150km. Nyt 6d/332km. Muutos on lukemina melkoinen, eikä sitä näköjään elimistö jättänyt huomioimatta.

                     Aluksi näytti, että palaudun taas supernopeaa. Jo reilun viikon päästä tuollainen n5:30/km -tahti tuntui lähes leikittelyltä ja sykkeetkin olivat normaalit. Olin siis edelleen omaan tasoon nähden erinomaisessa kunnossa. Ilo oli kuitenkin lyhyt aikainen. Alkoi elimistön edelleen jatkuva protestitila. Vasta nyt olen havahtunut, ettei tämä nyt kulkemani polku johda ulos tästä tuuheasta metsästä. Päätin tänään istua tuuheassa metsässäni kannon nokkaan, pienen lammen reunalla. Soitin parille kaverilleni, sillä elimistön poikkeustiloissa olet monesti yksin hukassa metsässäsi. Keskustelu avarsi ja näen taas kartassani kuitenkin muitakin polkuja, ja mahdollisia syitä, joiden vuoksi nyt ajauduin tilaan, jossa olen. Kiitos Joni ja Pasi!

                    Mikä sitten on pielessä? Varsinkin viimeisen viikon ajan olen kärsinyt varsin reiluista turvotustiloista. Turvotus on kertynyt laajalle vatsanalueelle. Nesteet ja ravinto - varsinkaan nesteet - eivät ole lähteneet läheskään aina eteenpäin. Jos olisin nainen, olisi huhut jo liikkeellä syysvauvasta. Enkä edes liioittele. Asioidessa voi aina vetää vatsaa hiukan sisään, mutta kotona on vapaampaa. Painoa on ajoittain jopa tuollaiset 2-3kg tavanomaista turvotustilaakin enempi, eikä paino muutenkaan ole palautunut 6vrk juoksun jälkeen, joten sitä on kokonaisuudessaan 5-6kg enempi kuin normaalisti. Elimistö on arvioni ja kavereideni arvioiden mukaan saapunut (ehkä) taanehtivasti vastareaktiotilaan, jossa elimistö laittaa vastaan tarjotulle harjoittelulle.

                   Tämä epätila on siksikin kiusallinen, koska puhkun valtavasti hajoitushaluja. Elimistö suojelee? Reaktioita vastaan ei parane tapella liian pitkään vaan on reakoitava. Siksipä olenkin nyt päättänyt toimia seuraavalla tavalla: Huomenna vielä käyn matalatehoisen 4h hölkkälenkin I-SR2014 etulenkillä. Sen jälkeen su, ma, ti ja ke täysin vapaata - siis täysin. Torstaina sitten hiljaa (alle 120 sykkeillä, mielellään 110) 30min hölkkää J9+K1-rytmillä. Perjantai taas vapaata. Lauantaina sitten sovittu I-SR2014 vaellusreitin takaosan kierto, joka kestää noin 6h ja on sangen matalatehoinen. Katsotaan sitten taas uudestaan. Nyt tässä epätilassa ei voi kovin pitkälle mennä kerralla. Olen uudella alueella. Olen toipumassa elämäni pisimmästä suorituksesta. Joskus 10km tai 30min kin lisää aikaisempaan suorituskattoon voi muuttaa palautumisen täysin.

                  Harvat (ehkä) näkevät tässä paljoakaan positiivista, mutta itse olen toista mieltä. Tämän ultrajuoksun yksi päämäärä onkin nimenomaan oppia tuntemaan laajemmin ja nimenomaan syvemmin itseään. Ilman rohkeaa yrittämistä ja kokeilua - ja välillä rajojen takanakin partiointia - et voi saada koskaan tietoon todellisia rajojasi - tuntea itseäsi. Voi tietysti tietää mikä riittää, mutta ei sitä, mikä on jo liikaa, oikeasti, konkreettisesti. Olen ollut tavallaan tähän asti yhtä aikaa taidokas ja onnekas, kun olen välttänyt tämänkaltaisia kokemuksia tähän asti... tai pikemminkin vielä keskeneräinen menemään näin paljon ulos kartalta.

                 Tällainen epätila, valtava vatsa, reilusti kohonnut paino, yhdistettynä valtavaan harjoitteluintoon ei ole niin helppo yhdistelmä, etteikö tässä tilassa kannattaisi hakeutua keskustelemaan tilanteesta ystävien kanssa. Edellä mainitun kahden herran lisäksi olen keskustellut asiasta myös muiden ystävien kanssa. Kiitos myös heille vuodatuksieni kuunteluista. Ne kaikki ovat auttaneet soutaessani eteenpäin. Keskustelu rikastuttaa aina näkemyksiä.

               Huumoriefektiä olen koittanut pitää tässä tilanteessa erittäin korkealla. #suurinpudottaja ja #thebiggestloser kaltaisin hastagein. Ehkä voisin tämän vuodatukseni jatkoksi tarjota loppuun lyhyen tarinan...

               Hoitaja palaa töihin pitkältä, lähes viiden viikon lomalta. Aika tuntui pitkältä, mutta yhtälailla kyseisen ajan jatkuminen olisi ollut toivottua. Yhtä kaikki, realismi on läsnä. Yövuoro alkaa potilashuonekierolla raportin jälkeen. Monet nukkuvat, hyvä niin. Yksi soittaa kelloa, jo vuosien takaa tuttu potilas. Vaimea ääni, mutta vangitseva katse: -"Pitäs käyä vessassa". Pitkä historia pitää huolen, ettei juuri muuta tarvita. Asiat hoituu telepatiassa. Sitten reissu on ohi ja potilas kysyy vielä: -"Joko nilkka on parantunut?"... Toisaalla...
               Pitkältä nuorelta mieheltä kysytään, haluaako hän lähteä vesitorniin. Kysymys tuo yhtäaikaa kauhun ja uteliaisuuden kuvia kasvoille. Pieni, tiitterä tyttö tsemppaa vierellä. -"Kyllä sinä siihen totut, ei siellä tarvi pelätä". Vihdoin nuori mies rohkaistuu ja pian hän ottaa portaan kerrallaan kohti tornin huippua. 198 porrasta ja ensimmäiset hapuilevat askeleet laella. Mahakas mies puhuu rauhoittavasti ja pian nuori mies hieman rentoutuu. Varovaisia kurkistuksia, jotka keskeyttää "pikkumyymäinen" into: -"Hei, kato tuolla näkyy lidlin katto". Nuori mieskin innostuu ja pian hän kurkkii alaspäinkin jo lähes tottuneesti. Tästä reissusta taisi jäädä voittotiketti taskuun hänelle.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2014             

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

MITÄ COSMOS DUUNAA?

                     Mikä meininki leisson - eipä vissiin. Jäbä on VÄHÄ lihonnu. On kato karannu tsygä käsistä vissiin. Polku jumittaa, huikeet idikset jäissä, eikä huikeet tilat ole läsnä.

                   Kun on housut kintuissa, voi paljastaa HAUDATTUJA suunnitelmia. Oli nimittäin pieni jäynä mielessä, että olisin tehnyt paluun hölkkäkisoihin numerolappu rinnassa. HAH-HAH! Täytyy nykyisen tavan mukaan ottaa pienet flashbackit taasen:

                  Aikakone kulkee tällä kertaa 20kk taaksepäin. Joensuu Nigh Run marraskuussa 2012. Paino tuolloin 77kg. Eilen syönnin jälkeen 88kg. Kyllä, ja voin paljastaa etten syönyt naapurin koiraa... Teki mieli aloittaa lause S-kirjaimella ja ISOLLA fontilla, mutta hillitsin himoni. Nyt odotankin PELONSEKAISIN tuntein KUTSUA sumopainiskaboihin hölkkäkisojen sijaan. Koska en ole ostanut lisenssiä sumoareenoille, koitan LUIKERRELLA siitä statuksesta pois. Eli tästä luontainen jatkumo tuleviin suunnitelmiin.

                 Tarkoitus olisi välttää sumopainiareenat ja toisaalta olla häpäisemättä myöskään juoksuareenoita. Eli sapluuna on yksinkertainen ja kaksisanainen: RIITTÄVÄSTI ULKOILUA. Kesäkuussa liikuin vain reilut 63h, joka on ollut ILMISELVÄSTI liian vähän. En ole metsästänyt riistaa vaan kaikki syömiseni ovat tulleet jääkaapistamme. Ehkä jääkaappi pitäisikin laittaa MUNALUKKOON ja lähteä riistalle. Nälkäinen koira juoksee parhaiten, vai miten vee se meni?!

                 En osaa oikein surkutella mitään vastoinkäymistä. Tässäkin SKANDAALIMAISESSA tilanteessa minua lähinnä vain naurattaa ivallisesti. Että näin sitten kert´kaikkiaan. Heinäkuussa piti hiljalleen reenata ja Elokuussa jo vähän maistella pikamatkoilla (alle 100km) viimeisten vuosien työn tuloksia, MUTTA "kohtalo" puuttuikin peli ja minusta tulikin #SUURINPUDOTTAJA #THEBIGGESTLOSER Kohta on 100km pikamatkan sijaan 100m minulle pitkis.

                  Usko Eevertti Luttisen sanoin: "Varjele, onhan minulla miehenä ollut koettelemuksia - jos niikseen tulee - sitähän sää kysyit". Olkoot nämä läskit vain hetken mielijohteet, jotka pappia hekotuttaa.

                 Mikäli arvoisa lukija sinulla on tarkoituksena kenties hoikkua tai nostaa kuntoa, olet väärillä sivuilla. MUTTA mikäli haluat liikkua kuin mielipuoli ja hankkia samalla hyvin epämääräistä massaa kehollesi olet kenties juuri löytänyt unelmiesi sivut.

                Palataanpa taas JOSKUS asiaan, kun oon saanut elopainoa sen verran alaspäin, että jaksan taas kirjoittaa... VINKKARIT RUTUSSA.

PS. MUISTAKAAPA ILMOITTAUTUA LA 19.7. PIDETTÄVÄÄN ISO-SYDÄNMAANREITIN YHTEISVAELLUKSEEN REITIN TAKALENKILLÄ!!! SAADAAN TIETOON KETÄ ON LÄHÖSSÄ JA USKALTAA IMMEISET PAREMMIN ILMOITTAUTUA, KUN ON ENEMMÄN NIMIÄ LISTOILLA!!! ELI EI MUUTA KUIN ILMOTTAUTUMISIA!!! (onni.cosmos(at)gmail.com)

 
 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.7.2014             

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

MULLISTAVA DOKUMENTTI - COSMOKSEN PAASTO

                   Taannoin oli YLE lähettänyt mullistavan dokumentin, josta Jonte-Konde antoi minulle vihjeen. Paastoamisesta. Kannattaa katsoa. Tässä linkki.

                    Jonte-Kondella itsellään menossa kolmas paastopäivä. Jonte-Konde vetää mehuilla. Itse aloitan NYT vesipaaston. On keskiviikko ja klo.18. Tavoite ainakin neljä päivää. 7päivää ois hyvä, mutta tarkistan tilanteen sunnuntaina klo.18.

                   Menossa on reeneissä kevyt viikko. Mielenkiintoista nähdä miten Pe-aamun n.25km kevyt maastolenkki menee paaston keskellä, pelkällä vedellä jne. Jummi-jammi, olen innokas kokemaan miltä tämä tuntuu.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.1.2014

lauantai 5. lokakuuta 2013

OMA 24H SUUNNITELMA

                     Nyt jätetään sitten reilusti varaa. Olen saanut tulehduksen pois vasta tasan viikko sitten. Vieläkin on jalat jumissa. Tällä viikolla kilsoja on tullut vain 76,2km - tosin ne sisältää yhden ylipitkän (42,6km) lenkin. Tilanne mahdollisimman paljon huomioiden (ei mitään järkeä tehdä tällaista) ja "Oma 24h" ajatus (harjoituksenomaisuus) suhteuttaen olen tehnyt itselleni etenemissuunnitelman/arvion.

                     Minulta kysyttiin sähköpostitse miten valmistaudun. Osin e-mailin innoittamana päätin julkaista suunnitelman. Samalla ajattelin, että on sitten pohjaa tulla tänne ite viisasteleen kuinka meni tai ei mennyt suunnitelman mukaan. Yksi asia on, että lähestyn näitä pitkiä kokeita/kisoja aina perusteellisella suunnitelmalla. Tietysti nyt kun on kyse harjoituksesta, en ota tätä niin tarkasti. Myös erilaisia lähestymistapoja on hyvä kokeilla ja sitten jälestäpäin arvioida.

                    Juuri selätetty vamma antaa siis tälle 24h projektille - KOKEA/SAADA KOKEMUSTA - omat lähtökohtaiset huomioinnit. Selkein vaikutus on, että olen ajanut sisään VÄKISIN hitaammin juoksemista. Ok. Juoksuvauhti on varmasti herkästi ainakin lähempänä 5:30 kuin 6:00 tai puhumattakaan yli. Tiettyä lisäkeveyttä/helppoutta olen kuitenkin mielestäni löytänyt. Lisäksi lähden "Oma 24h kokeeseen" erittäin varovaisella ja kevyellä rytmillä = 4min hölkkää + 1min kävelyä. Eli 80% hölkkää ja 20% kävelyä. Tällä tavoin saan entisestään keveyttä alusta asti. Olkoonkin, etten usko esim. Vierumäen vamman johtuneen ainakaan liian kovasta aloituksesta, sillä olin juossut mm.37km reppujuoksun hieman nopeampaa Vierumäkeen verraten älyttömän kuorman alla. Ei vaan, nyt noilla toimenpiteillä on tarkoitus varmistaa se, että FOCUS on KOKEMISESSA, ei siinä, mitä kilsamittari näyttää 24h jälkeen.

                   Tein etenemissuunnitelman /arvion harjoitusmielessä. Eli kilpailunomaista suunnitelmaa/lähestymistä, vaikka tässä tapauksessa se tehdään harjoitukseen. Suunnitelman pohjana on se, että lasken jokaista tuntia kohden 1min (60sek) wc-taukoihin. Joku tunti ei varmasti mene niin paljoa - ja toisena tuntina saattaa mennä enemmän. Keskiarvoa haetaan. Juoma/syömätaukoihin laskin menevän 2min/h. Huoltotaukoihin siten, että eka 6h aikana vain 5min ja sitten 4h välein 10min - nuo tasaisesti tuohon taulukkoon jakaen. Yhteensä huoltotaukoihin on varattu 48min = vaatteiden vaihtoihin yms. ylimääräisiin häröilyihin. Ja kaikkiin noihin wc-juoma-syömä-huoltoihin on varattu 24h aikana 2h. Muu aika ollaan sitten KOKEMASSA. Eli 22h on nettoaikaa kokea.

                    Tässä suunnitelma tuohon nojautuen. Tuossa siis kaikki kuluva aika sekunneissa. Ehkä pääsettä taulukosta jyvälle? Hä? Tä?

 














ker-
koko


Koko
wc
juoma
huolto
netto
kulku
tymä
matka


aika
vara
syömä


aika
vauhti
1h
yht.

















1
3600
60
120
50
3370
370
9,1
9,1
2
3600
60
120
50
3370
375
9,0
18,1
3
3600
60
120
50
3370
380
8,9
27,0
4
3600
60
120
50
3370
385
8,8
35,7
5
3600
60
120
50
3370
390
8,6
44,4
6
3600
60
120
50
3370
395
8,5
52,9
7
3600
60
120
150
3270
400
8,2
61,1
8
3600
60
120
150
3270
405
8,1
69,1
9
3600
60
120
150
3270
410
8,0
77,1
10
3600
60
120
150
3270
415
7,9
85,0
11
3600
60
120
150
3270
420
7,8
92,8
12
3600
60
120
150
3270
425
7,7
100,5
13
3600
60
120
150
3270
430
7,6
108,1
14
3600
60
120
150
3270
435
7,5
115,6
15
3600
60
120
150
3270
440
7,4
123,0
16
3600
60
120
150
3270
445
7,3
130,4
17
3600
60
120
150
3270
450
7,3
137,6
18
3600
60
120
150
3270
455
7,2
144,8
19
3600
60
120
150
3270
460
7,1
151,9
20
3600
60
120
150
3270
465
7,0
159,0
21
3600
60
120
150
3270
470
7,0
165,9
22
3600
60
120
150
3270
475
6,9
172,8
23
3600
60
120
150
3270
480
6,8
179,6
24
3600
60
120
30
3390
485
7,0
186,6

















yht.
86400
1440
2880
2880




186,6
km



















netto
sek
min
h









aika ->
79200
1320
22:00













































kierr













vauhti
aika



















Kerty-
kierr







9,5
12:36


mä/6h
aika







9
13:20













8,5
14:06


55
13:05







8
15:00


50
14:24







7,5
16:00


45
16:00







7
17:08


40
18:00







6,5
18:26














                        Syömä ja juomapuolella menen pitkälti kohtuu tutuilla. Minulla on jäänyt erinäisistä kokeista/kisoista varsinkin sipsejä, suolakeksejä ja pähkinöitä kaappiin. Aion niitä koittaa tuhota, ovathan ne suolasta evästä. Juomana on varmasti enimmäkseen mustikkasoppaa. Ilmeisesti matalahiilihappoista vichyä. Pari Gainomaxiakin jäi. Ehkä kaakaota. Täytyy noita lisukkeita vielä miettiä.

                      Teen tuon oman 24h harjoituksen 2km lenkillä. Lähden sillä ajatuksella, että 4km välein pysähdyn juomaan ja syömään. Juon ja syön paikallani. Tämä on harjoitus, enkä viitsi sotkea lähiympäristö muutaman lisämetrin takia. Jossain vaiheessa tulee varmasti tarvetta ottaa jotain vähän joka kierros. Se missä kohtaa, selviää sitten harjoituksen aikana. Pääidea on kuitenkin pysähtyä tasaisesti 4km välein täyttään tankkia.

                      Kysyttiin tankkauksesta. Se on varmasti yksilöllistä. Itse lähden siitä, että juon erittäin hyvin - mutten liikaa - kolmena edeltävänä päivänä. Mielestäni liian paljon puhutaan pelkästään juomisesta. Vähintään yhtä tärkeää on, että sinulla on myös nesteen sitomisainetta (suolaa) elimistössä. Muuten juomat menevät ns. läpi, eivät jää elimistöön ja olet sitten pitkässä suorituksessa nopeasti pulassa... Myös muut elektrolyytit ovat tärkeitä. Suola - ja sen tasapaino - niistä kuitenkin tärkein nesteytyksessä. Pieni, paino sanalla pieni, napostelu viimeisinä päivinä varmistaa sokeripuolen... Syön normaalisti ja vatsalle sopivaa ruokaa. 24h harjoituspäivä on yövuorojen loppumispäivä, joten maha on pieni kysymysmerkki. Paras tapa on kuitenkin ottaa ne eväät mitkä ruukaa ottaa muutenkin n.2-3h ennen harjoitusta. Mitään ihme kikkoja ei ole. Tankkautuminen tulee minun ideologiassa sillä, kun kevennetään harjoittelua ja syödään normaalisti, sekä huolehditaan riittävästä nesteen saannista.

                       24h suorituksessa tarvitaan pääasiassa hiilihydraatteja = polttoainetta. Pieni määrä proteiinia voi kuitenkin auttaa imeytymisessä. Ja sitten tarpeeksi suolaistakin alas, ei pelkkää makeaa. Suolat ei pysy 24h elimistössä. Viileällä kelillä lisäsuolan ottaminen tabletteina on vähemmän tärkeää kuin lämpimillä ilmoilla. Silti otan varmasti suolatabletin n.2-3h välein. Hieman tuon asian suhteen kuuntelen kroppaani. Magneesiumia tulee ruoasta/juomasta tarpeeksi 24h suoritukseen. Mielestäni magnesium tabletit on turhia 24h:lla.

                      Lisäksi varaan juomapuolelle limsaa ja lihalientä, sekä pahoinvoinnin varalle myös kuningas osmosalia... Vaatteita sään mukaan. Varmaan kolmet kengät. Lähden kuitenkin siitä, etten vaihda kenkiä turhaan = jos ne ei kastu tms. todellista. Kenkähifistelyssä häviää aina, olen sitä mieltä. Ei se jalka tule tuoreemmaksi - aikaa vain kuluu, vaikka nyt tietysti on eri asia, kun on harjoituksesta kyse.

                     Hyvin nukutut edeltävät yöt ovat myös tärkeä asia. Heh, heh, tähän JÄRJETTÖMÄÄN harjoitukseen tulen tietysti kolmen yöhugin jälkeen. Neljäs on hyvä juosta?

                      En ole näissä blogeissani mitenkään hyvä jäsentään. Tässäkin nyt varmasti jää asiaa poiskin, mutta kommenttikenttäänhän voi joku halutessaan lisätäkin. Mitäpä tässä muuta - ei mitään. Menen nyt perheen pariin... En ultraperheen - vaan omani...


Ps. Tämän päivän liikunnalliset hetket. Aamu 13,3km... Ilta 5,2km. Tällä ei vielä lihomistakaan estetä, saati kuntoa nosteta - hädin tuskin ylläpidetään. Kunhan ajankuluksi...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.10.2013    

perjantai 30. elokuuta 2013

TYÖPÖYDÄN TAKAA

                     Nyt on ne ajat käsillä, jolloin on aika katsoa työpöydälle kertyneitä tietoja ja vastauksia. Pöytä ei ole tahraton. Muutama tahrakin on. Niistä moni on kuitenkin puhdistunut ja niin ovat puhdistettavissa jäljellä olevatkin, uskoisin. Eli harjoiteltu on omiin pohjiin ja harjoitettavuuteen nähden aivan varmasti riittävästi, ja todennäköisesti hieman ylikin. Ainakin rajoilla on käyty ja menty. Silti pöydän anti on rikas. Voin hyvillä ja RAUHALLISIN mielin katsoa sen kertomaa. Huomaan myhäileväni riittoisena tuosta näkymästä.

                    Viimeinen rutistukseni ennen Vierumäkeä on takana. La: 23,6 + 19,1km, Su: 24km , Ma 10km, Ti 37,3km, Ke 24km. Tuo edellä oleva on tuplarypäs kevennyspihvillä. Huomenna on "enää" yksi 3h neste, energia ja varustetesti, joka on viimeinen noin pitkä lenkkini ennen Vierumäkeä. TJ 21 Vierumäki. Huomenna kokoan tuon viimeisen testini tiedot ja vien ne jo olemassa olevien tietokantojen rinnalle ja viimeistelen Vierumäen kisan suunnitelman ja tavoitteet. Sunnuntaina tulen valmiin suunnitelman kera tänne blogiin ja täräytän päätelmäni lukijoiden purettavaksi.

                    Takaisin pöydän äären. Katsoessani kulkemaani, voin havaita sieltä muutamia merkittäviä asioita: Harjoittelua on ollut hyvä määrä. Kauden pääkisa on pysynyt hyvin kirkkaana mielessä, joka näkyy Cosmos versio 2013:ssa. Olen eräänkin kerran paiskannut kapulani ja ruhoni tuonne tiestölle milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Joskus tosi jumisenakin, rasittuneena. Cosmos 2013 on mennyt kuin robotti n.130 tai alle sykkeillä @5:10-5:40 tilanteesta riippumatta. Ja vaikka on ollut kuinka kankeaa ja rasittunutta niin tuo hölkkä on aina tuntunut monotomiselta, helpolta, robottimaiselta kapuloiden liikuttelulta. Tuota aluetta on tullut jauhettua aivan äärimmäisyyksiin. Vielä keväällä löytyi muitakin vaihteita helpommin. Nyt on asiat jo toisin. Olen lähes yksvaihteinen menopeli, Cosmos 2013.

                  Palautuneena hölkkään 130 sykkeillä noin @4:55-5:10 kilsoja pois tiehensä. 140 sykkeillä, joka on vielä myös sangen helppoa hölkkää, juoksen @4:40-4:55 vauhtia. Kankeana, väsyneenä, kovissakin ryppäässä nakutan yli 3h lenkkejäkin noin @5:30 vauhdilla, vaikka reppu selässä. Tuota on taottu niin, että se on lähes tatuoitu minulle. Sen sijaan esim. @4:20-4:30 vauhdeissa minulla on ollut aika ajoin yllättäviäkin ongelmia. Niin, sitä ei ole juurikaan tehty, joten siellä voi tulla päiväkohtaisia yllätyksiä. Toisella laidalla yli @6:00 vauhti ei ole minulle tällä hetkellä millään muotoa normaalia juoksua. Joudun muuttamaan tuossa vauhdissa TUOREENA jo tekniikkaanikin, joka ei ole koskaan hyvästä mielestäni pitkässä ravissa. Suorituksen jatkuessa tunteja ja tunteja, lihakset supistuvat, juoksu menee hiljalleen suppeammaksi ja voimat että energiat alkavat kaikota, jolloin valutaan aikanaan hiljalleen monotomiseen suorittamiseen, joka on kaukana alun kuvasta, siitä vaivattomuudesta.

                   Tuon minun pohjiin nähden rautaisen @5:10-5:40 kunnon toivon kestävän mahdollisimman pitkään Vierumäellä. Se on kuitenkin minulle se luonnollisin alue edetä vaivattomasti, turhaan tekniikkaa muuttamatta. Tuo tarkoittaa noin 125-130 sykkeitä. Esim. Nivalan ympäri (100km) juoksussa juoksin noin 140 sykkeillä, kuten Joensuun 12h kisassakin. Lisäksi kunto on nyt selkeästi parempi kuin esim. 2kk sitten. Pieni toive on myös sille, että suorituskyky nousee vielä uudelle tasolle, kun tässä keventelen ja jalostelen hankittua kuntoani.

                   Mikä siinä on, kun ahteri lipashtaa aina vähän sivuluisuun työpöydältä. Ehkä olen tästä kaikesta niin innoissani - tilanteestani. Minulla on esillä paljon hyviä kokemuksia. Pitkiä harjoituksia, jossa kaikki on toiminut erinomaisesti. Paras yksittäinen voimani on Yöttömän yön vaellus, joka oli vain viisi päivää 100km juoksun jälkeen. Nesteet ja energiat imeytyivät hyvin. Eli maha pelasi. Ei mitään ongelmia sillä puolen. Suoritus kesti lisäksi yli 14h. Siinä mentiin mm. 9 suon läpi. Keskivauhti karvan yli 11min/km. Silti vauhti oli välillä jopa alle @6:00. Muistan hangonkeksi ilmiön tuon suorituksen jälkeen. Tuon perusteella 24h kisaan on helppo lähteä rauhallisin mielin. Vahvoja suorituksia on toki ollut paljon muitakin. mm. 47,6km lenkki lähes nukkumatta, alkaen aamuyöllä, reppuselässä, monenlaisissa maastoissa @6:25 keskarilla. Ja tuohonkin tulin niin rasittuneilla jaloilla, että juoksu oli raskasta ensimmäisestä askeleesta lähtien. Eikä Yön kutsu lenkkiäkään voi väheksyä. Varsinkin,kun muistaa kuinka vaivaton tuo lenkki oli itselleni.

                    Noiden kokemuksien ansiosta istun nyt erittäin rauhallisin mielin työpöytäni takana. Luulen todella nyt mitä olen tekemässä, mihin pystyn, ja mihin en. Erityisen iloinen olen noista hyvistä energioiden ja nesteiden imeytymiskokemuksista. Pahoinvointeja voi toki tulla edelleenkin, kuten tuli Nivalan ympäri juoksussa, mutta olennaisinta on niistä yli pääseminen. Ja tuo on ainoa häiriö tälle vuodelle ja senkin syyt ovat ilmeisesti jo tiedossa = liian yksipuolinen juoma.

                    Isossa kuvassa asiat ovat jo kirkkaina ennen huomista testiäkin. Voin tässä jo siitä tarinoida, koska niihin ei vaikuta enää mikään. Päällimmäinen ajatus 24h kisasta ja sen aloituksesta on seuraava. Pyrin pysymään mahdollisimman pitkään juoksukykyisenä, jonka saavutan etenemällä mahdollisimman rentona, helposti ja kevyesti - säästämällä kaiken mahdollisen energian. Eli toisin ilmaistuna: pitää kynttilässä mahdollisimman pientä liekkiä. 24h kisassa ei ole kiire. Ei mihinkään. 24h kisassa on ihan yhden tekevää mitä kello näyttää vauhdiksi tai edetyksi matkaksi. Vauhti on joka tapauksessa minulla riittävä. Pääasia on vain edetä mahdollisimman helposti. Tuo on käytännössä noin 125-130 sykkeillä menoa. Sitä on jauhettu niin paljon, että olen miettinyt sykevyön kassiin jättämistä. Mutta ehkä pidän sykevyötä jonkun aikaa ja sitten kun vakioteho-ja-olo-säädin on uomissaan nakkaan vyön laukkuun... ehkä.

                    Sekin on selvää, että jaan tekemiseni jatkuvasti 10min eriin. Aluksi menen 9min hölkkää + 1min kävelyä rytmillä. Juoksuni on kyllin tuoretta, helppoa ja tavanomaista, kun vauhti on alle @6:00. Eli käytän tuota 9+1 -rytmiä niin kauan, kun juoksuvauhtini on alle @6:00. Toiveissa olisi, että se pysyisi siellä +8h, mutta ei ole millään muotoa itse tarkoitus. Päätavoite on kuitenkin pysyä juoksukykyisenä mahdollisimman pitkään. Kuitenkin tuo @6:00 -raja on ensimmäinen hälytyskello ja muutoksen raja. Siinä vaiheessa siirryn B-malliin, joka on edelleen 10min erässä. 4,5min juoksua + 0,5min kävelyä ja 4min juoksua + 1min kävelyä. Yli @6:00 juoksuni on jo suppeaa, monotomista tekemistä. Voimaa ja kuntoa on vielä jäljellä, mutta tuo on kuitenkin jo ns. työnteon vaihe. Tuosta kohdasta alan omassa ideologiassani mittaamaan omaa syväkestävyyttä.

                   Seuraaava raja on @6:30. Silloin menen rytmiin 4+1. Kun juoksuvauhtini menee yli @6:30, tiedän siirtyväni tilaan, jossa psykologinen osa-alue on jo iso osa etenemistä. Voidaan minun kohdalla sanoa, että tuosta kohdasta eteenpäin mennään ns. "päällä". Tietysti tuossa on kyseessä myös syväkestävyysominaisuuksia, mutta ennen kaikkea henkisestä vahvuudesta, jota ovat pönkittäneet nuo edellä mainitut hyvät kokemukset pitkin vuotta.

               Minun 24h suorituksen henkinen puoli on sitä, että on noita tiettyjä hyviä kokemuksia alla, ja sitä(kin) myötä tieto siitä, että on omiin tavoitteisiin nähden riittävän hyvässä kunnossa. Henkistä valmistautumistani on myös se, että luo realistisen kuvan ja suunnitelman kisaan. Täytyy todella tuntea itsensä, nähdä mihin pystyy ja mihin ei. On osattava varautua ja tiedostaa 24h kisan vaikeat paikat ja uhkakuvat. Eli minun henkinen valmistautuminen on sijoittua mahdollisimman realistisen kuvan sisälle. Kun lähtölaukaus kajahtaa, on kaikki siitä eteenpäin 24h ajan selvää. Jos tapahtuu sitä ja tätä, teen tuota, ja tai sitä. Kaikki on keskusteltu itsensä kanssa huolella. Yllätyksiä ei tule. Minulle se on huonoa valmistautumista, jos niitä tulee. Tavallaan uhkakuvien kieltämistä. Täytyy olla rehellinen, eikä koittaa peittää esim. mahdollista kunnon loppumista, voimien tyhjenemistä jaloista.

                 Tervetuloa muuten huomenna klo.18 juoksemaan Olkkosentieltä lähtevää, n.3,8km, lenkkiä klo.18-21 välillä. Eli testailen nesteitä ja enrgioita kisavarusteissa/kisamenolla. Juostahan voi samaa matkaa tai omaa vauhtia. Harjoitteluiloa kaikille!

                 Tämä pohjaksi sunnuntaiselle tarkemman tavoitteen asettelublogille. 

Ps. Nyt on KOMEASTI kaikki kolme nivalaista ultraurheilijaa ilmoittautunut Vierumäen 24h kisaan! Katso TÄSTÄ. Onko muita lähdössä Nivalasta kokeilemaan rajojaan? Myös huoltaja EDELLEEN hakusessa. Mökissä on vielä tilaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.8.2013