Näytetään tekstit, joissa on tunniste maraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maraton. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. toukokuuta 2021

HUHTIKUU 2021

             Hyvää vappupäivän iltaa lukijoille! Tässä alla huhtikuun treenit. Vaikean maaliskuun jälkeen lihakset alkoivat taas kestämään harjoittelua koko ajan paremmin. Juuri nyt näyttää taas paljon paremmalta kuin kuukausi sitten. 

            Huhtikuun treenit tuntui sujuvan lisäksi varsin kehittävästi. Vielä on matkaa siihen kuntoon, mitä on itse ajatellut, mutta toisaalta ei siitä varmaan enää kaukana olla. Katsotaan pääseekö tässä NUTS Karhunkierros 166km kisaan. Päätös kisasta tehtänee viimeistään 7.5. Itse olen asennoitunut asiaan niin, että mulle sopii kummin vain. Jos tuo perutaan niin saatan tehdä yhden omatoimi vedon tai sitten jatkan vain treeniä. 


                                    HUHTIKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit            59,5h                   221,0h
Juoksu                    446,3km              1284,1km
Hiihto                         0,0km                527,1km
Lumikenkäily              0,0km                  96,7km
Kävely                       42,4km                  62,5km
Pyöräily                     75,1km                100,1km

Nousumetrit              7 067m                27
385m


            Huhtikuun toiseksi viimeisenä päivänä tuli juostua polkumaraton Pyssymäen perhereitillä. Parasta oli, että seuraavana päivänä tuo maraton ei juuri jaloissa tuntunut. Harjoitus oli siis sopivan kevyt. Kolme päivää tuota aikaisemmin juoksin kuitenkin puolimaratonin, jossa oli tonni nousua, joten kuormaakin oli alla. Muutoinkin tässä on vähän määräkkäämpi viikko menossa. Kuuteen päivään on tullut nyt 116km juoksua ja 68km pyöräilyä.

  Kuva torstain polkumaratonilta. 42,2km 4h40min. Kevyttä loposottelua.


Onni Vähäaho, Nivalassa 1.5.2021

maanantai 13. huhtikuuta 2020

KUNINKUUSMATKA - MARATON

          Maraton, eli maratonjuoksu on 42,195km mittainen kestävyysjuoksumatka. Maraton on ollut kesäolympialaisten ohjelmassa ensimmäisistä kisoista 1896 alkaen. Juoksumatkan pituus ja nimi perustuvat kreikkalaiseen taruun, jossa sotilas Feidippides juoksi Marathonin kylästä Ateenaan noin 40 kilometrin matkan ilmoittamaan persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa. Joidenkin tarujen mukaan viestin tuonut taistelija kuoli viestin tuomisen jälkeen. Kyseessä on siis jopa ritarillinen matka, jota on pitkään pidetty kuninkuusmatkana.

         -"Maratonharjoittelun pituudeksi suositellaan kuntoilua jo harrastaneelle puolta vuotta ja aloittelijalle vähintään vuotta. Tärkeintä harjoittelussa ovat kestävyysominaisuudet, juoksutaito, harjoittelun ja levon rytmitys sekä ravitsemus (wikipedia)". Kuulostaa liki mahdottomalta ja jopa ahdistavalta tuota lukiessani. Kunnoitan myyttiä, mutta en osaa tuota pitää noin mahdottomana. Silti yritän ymmärtää, että kyseessä on pitkä ja raskas matka.

          Juoksin viime vuoden elokuussa Nivalan Pyssymäki Extreme Polkujuoksussa Iso-Sydänmaan vaellusreittiä pitkin 171 kilometriä putkeen. Aikaa meni tarkalleen 28 tuntia ja 41 minuuttia. Voitin kilpailun. Pääasia oli kuitenkin kuljettu matka elämyksenä ja maaliin pääsy oli saavutus, ei voitto, vaikka kyllä sekin kelpasi. On kuitenkin lienee selvää, ettei minulle maratonin juokseminen voi tuntua kovin erikoiselta. Silti olen koittanut pitää kunnoitukseni tuota matkaa ja etenkin sen läpipääsemistä kohtaan.

         Juoksin tuon viime elokuun kisan jälkeen eilen kahdeksannen vähintään maratonin mittaisen harjoituslenkkini. Eli teen noita maratonin mittaisia lenkkejä näköjään keskimäärin kerran kuussa. Eilen juoksin aika tarkalleen "vain" maratonin mittaisen lenkin, kun kello näytti 42,23 kilometriä. Mukailin turvavälejä kunnoittaen kahden kaverin kanssa 1980-luvun Nivala maratonin reittiä. Aikaa kului 3 tuntia 49 minuuttia. Muisteltiin siinä miten aikanaan kesti monta vuotta päästä ylipäänsä maraton alle neljään tuntiin. Nyt se meni 25:n peräkkäisen liikuntapäivä putken päätteeksi. Kannoin lisäksi kaikki juomat ja eväät repussa itse lähdöstä maaliin. Ja kieli pysyi suussa, ei vyön alla, eli kevyesti hölköteltiin.

         Olin jo ennen eilistä maratonia päättänyt pitää tänään lepopäivän. Olin juossut 25 päivän aikana liki 500 kilometriä ja kiivennyt noin 6000 nousumetriä. Lihaksissa eilinen maraton ei tunnu juuri aikaisempien päivien lenkkejä kummoisemmalta, mutta välillä on hyvä todistaa osaavansa myös levätä. Raskaimpina pidän omista lenkeistäni niitä, joissa kerään lenkin aikana vähintään 1000 nousumetriä. Juoksen usein kotoani paikalliselle Taunonmäelle (Dan Hill) seitsemän kilometrin matkan ja kiipeän mäen noin 44 kertaa ylös ja alas. Sitten juoksen takaisin kotiin. Matkaa tulee siirtymineen noin puolimaratonin (21,1 kilometrin) verran ja nousumetrejä vähintään 1000. Tuo harjoitus on mielestäni paljon vaativampi kuin juosta kevyellä otteella maraton repun kanssa.

          Vuonna 2007 jaksoin juosta putkeen vain yksi ja puoli paalunväliä. Mikään ei ole siis mahdotonta. Vain jokaisen oma ajatus voi olla esteenä mille tahansa unelmalle. Kannustan liikkumaan ja laittamaan vaikka maraton tavoitteeksi tai Pyssymäen polkujuoksut. Maraton mittaisen matkan saavuttamiseen voi mennä vuosi tai pari, mutta pystyt siihen. Maraton on kuninkuusmatka. Minäkin olen juossut sen joskus (v.2009) ensimmäistä kertaa. Sitä ei unohda koskaan. Voin vakuuttaa, että se tuntuu kuninkuusmatkalta. Iloa, uskoa, toivoa ja rakkautta poikkeusaikaan!

            Ensimmäistä kertaa neljän tunnin alitus vuonna 2012, Toholampi 
            (Oma valokuva-albumi)


Ultrapolkujuoksuharrastaja, Onni Vähäaho

tiistai 12. maaliskuuta 2019

PERHEREITTI MARATON

             Viimeksi viime vuoden huhtikuun alussa olin juossut vastaavan maraton matkan talviperhereitillä. Datat: Strava ja Garmin. Tuli tälle päivälle hieman pidempi lenkki ajatus mieleen jostain syystä niin ajattelin vetää talviperhereitillä maratonin, kun en vihtiny (laiskuus) nyt lähtä uppuroimaan etulenkin umpihankeen.

            Talvisella metsäpolullahan on aina rattosaa viettää aurinkoista päivää. Polun pohja oli eiliseltä lumikenkäilyltä tiedossa: pohja kova, mutta polun päällä 2-5cm irtolunta, joka tulisi suttaamaan askeleen alla. Kelkkareitti oli ajettu uuden lumen jälkeen lanalla, joten se oli tosi raskas. Aluksi ihan soosia, mutta jonkusen kelkan mentyä jälkeen jo kohtuullinen. Ilma oli joka tapauksessa kuin morsian, jos polku oli hieman raskas ja hidas.

           Kiersin kolme kertaa talviperhereitin Pyssymäeltä ja kerran Vinnurvasta. Vinnurvan perhereitin kiersin ensimmäisen Pyssymäeltä lähteneen kierroksen lomassa. Kokonaismatkaa kertyi aika tarkalleen maratonin verran (42,4km) ja aikaa päivän retkeen meni 4h 29min. Keskisyke oli 126(71%). Keskivauhti 6:21min/km. Sellainen retkipäivä tänään.









          Pieni tiedote: Super PEP 2019 tapahtuman ultramatkoille olevien paikkojen tilanne:

57km jäljellä vielä 49 paikkaa ja 171km matkalle 23 paikkaa. Eilen tuli ilmoittautumisia Porin suunnalta. Varaa paikkasi elokuun polkutapahtumaan Pyssymäelle. Matka valikoimaa piisaa. Tutustu ja ilmoittaudu TÄÄLLÄ.

         Super PEP 2019 tapahtumaan tulee paljon jännää tekemistä ja seurattavaa mm. lapsille puuharataa, Tenhunsen Miika palkintojen jakajana, 57km reittiennätysten haltijat mukana jälleen tänä vuonna, kuten myös polkujuoksukenkiä esittelemässä niin ikään viime vuoden tapaan HOKA ONE ONE asiantuntija, Ismo Eskelinen!!! 
 57KM reittiennätysten haltijat: Jaakko Eskelinen ja Mia Tuoriniemi

            ISMO ESKELINEN HOKA ONE ONE



Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2019

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

NIVALA PUOLIMARATON

                    Päädyin sitten juoksemaan ns. Pidisjärvi piikin, eli Nivalan Puolimaratonin. Jalat oli tuntuneet pääasiassa keveiltä pitkin viikkoa. Toki edellisen viikon 163km viikko mäkireeneineen ja viikonlopun 76km annoksineen oli tuntunut pitkin viikkoa lonkkia ympäröivissä lihaksissa, heijastaen myös alavatsan lihaksiin. Ihan "normaalia" rasituslihaskipua. Lihaskivut olivat myös hiljalleen enempi hellittämään päin/ suuntautumassa vatsalihaksiin. Olivatko lihakseni kehittymässä (hah,hah...).

                   12 päivää aikaisemmin olin juossut ilkeässä tihkusade tuulessa  mäkisellä ja paikoin lumilänttejä sisältäneellä hiekkatiellä varsin helposti 4:15min/km keskarilla 11km matkan. Sisälläni ajattelin, että Nivalan puolimaratonin reitillä tuollainen vauhti olisi sangen lepposta, jos olisi sama vire päällänsä. Tätä en julki tuonnut vaan lähdin "itsestään selvän helpolla" 1:35h tavoitteella liikkeelle. Uskoin meneväni alle 1:30h 155-160 sykkeillä. Tuuliennusteetkin olivat lupaavia.
                

                  KISA


                   Kisoja ei tarvitsisi juosta, jos ne menisivät niin kuin suunnitelmissa. Edellisen viikon mahtiviikko ja huhtikuun 555km olivat jääneet asumaan rasituksena jalkoihin, eikä niiden toiminta ollut pidemmän päälle puolimaratonin vaatimustasolle riittävää.

                   Lähtö - 3km. 


                 Leikittelevän kevyttä. Huoltomiehenäni, juottajani, toimi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala. Keijon kanssakin jotakin läppää heitettiin myös alkukilsoilla. Esim. hengästymisestä ei ollut tietoakaan. Sykkeet oli tavoitellun maltilliset. Ekat 3km@4:03, 155 keskisykkeellä. Naurettavan helppoa ja kevyttä. Tässä kohtaa olin varma, että tästä tulee huima yllätysjuoksu.

              3km - 5km    VASTATUULIPÄTKÄ


               Tämä oli tiedossa. Ja menin sen suunnitellusti - kuluttamatta energiaa. Löysäsin, ehkä liiankin korostetusti. Sillä eka 5km kului aikaa lopulta 21:10@4:14 oli keskari. Mutta "tiesin" myötätuuliosuuden alkaessa näiden sekunttejen kääntyvän puolelleni.

            5-12km       JÄRVIKYLÄNTIE


             Tämän piti olla sivutuuli/tuuleton pätkä. Yllättävän paljon vastaista ja puuskaa. Samalla huomasin, ettei jalat kevene normaalisti myötälepätkillä. Takaa tuleva ryhmä otti 5km kohdalla kiinni. Siinä menin 7km asti, jonka jälkeen jouduin tekemään päätöksen jäädä ryhmästä, sillä olin asettanut itselleni harjoituksenomaisen 160 sykerajan. Se oli jälkeenkin päin viisasta, sillä tänään eivät jalkani olleet valmiit tähän juoksuun. Ne kangistuivat, myös noillakin tehoilla.

             Tosin en Järvikyläntietä napsutellessani aivan kangistumisen syvyyttä osanut arvata. Oikeastaan Mattismäessä, noin 9km kohdalla, hoksasin vasta viitteitä siitä, ettei tästä mitään tuu. Juoksun keskari ei tippunut edes reilussa alamäessä! Jotenkin naivi ajatus myötätuuliosuuden liki 4min kilsoista eli mielessäni ja pysyin röllimäisen toiveikkaana.

              12-14   LAMPOPERÄ


              Myötätuuli alkaa. No sitä ei metsän keskellä tiedä. Tunnen, ettei jalat ole normaali keveät, vaikka meno on ollut lupsakan helppoa muutoin ja sykkeet oon pitäny lähdöstä asti aisoissa. Ottaa vähän päähän.
              Soratiekilsat on surkeita.

             14-16km  AITTOPERÄN MYÖTÄNEN


              Tämä oli sitä, myötäistä, mutta kuulkaapas, minulla ei ollu jaloissa iloisuutta vaan kankeutta. Pah. Nippa-nappa alle 4:30 kilsoja. Luulin meneväni tässä nelosta, koko leegorivi iloisena. Tämä lannisti ja otti päähän, vaikka vain harjoituksenomaisesta juokusta oli kyse. Ja vielä aivan nappiin mennyt juotto, jonka maratonin Suomenmestari hoiti ammattimaisesti.


               16-21km   "MYÖTÄSTÄ MAALIIN"



               Tuuli kääntyi, eikä tässäkään ollut rehellistä myötästä kuin kaksi viimeistä kilsaa. Enempi kuin tuuli, harmitti jalkojen kankeus. Lönköttelin pari kilsaa. havahduin 5:01 kilsassa ja sanoin Keijolle, että pitäistkö ottaa M40 voittaja (VM) kiinni. Ja niin lähdin 4km ennen maalia nostaan vauhtia. Ja hetken tuntuikin, että aloin saavuttamaan. Tilannetta innosti, että VM kurkki yhtenään taakseen. Minulla oli kuitenkin se 160 sykeraja, eikä näillä jaloilla innostanut lähtä muutenkaan hiilostamaan. Huono tulos oli tulossa ja muutenkin kaikki oli enää hauskanpitoa.

                Kilsa-ajat oli surkeita. Se ei enää yllättänyt. Siihen oli jo jopa tottunut. Olin hyväksynyt tämän. Loppuaika oli 1:36:00h. M40 toinen sija. Eipä siitä enempää. Ei ollut jalat tänään juoksuvalmiudessa. Joskus tämä on tämmöstä. Oikeastaan huonommin ei olisi voinut mennä :) Samalla sain kuitenkin tietoa harjoituskuorman syvyydestä. Juoksu oli sen verran vajaatehoinen, ettei tämä nyt hirveästi lisää rasittanut. Silti suunniteltu neljän päivän palauttava jakso tulee enempi kuin tarpeeseen.

TULOKSET

VIDEO



Keijo Nivalan kuvaama/tuottama


                    LOPPUTULEMA


                Aikataulussa ollaan. Keveiden tehojen perusvauhti on kasvanut ja juoksu on tuntunut kevyemmältä yleisesti kuin koskaan. Tästä on mukava lähteä virittelemään kisakuntoa KK168km kisaan. Olen innosta soikeana ja luotto kuntoon on sopiva. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 6.5.2018   

maanantai 5. maaliskuuta 2018

VAASAN HALLIMARATON 2018

                       Otsikko antaa tilan pysyvyydelle. Aion palata rikospaikalle ensi vuonna. Tunnelma oli heti kisan jälkeen tuo, eikä se ole vielä muuttunut. Toki sillekkin on aikaa 363 päivää.

                       Juoksin Vaasassa edellisen kerran maratonia 2012 syyskuun alussa. Silloin olin Suomen parhaan huoltomiehen kanssa liikkeellä. Ja tulos oli silloiseen kuntoon nähden jäätävä uusi ennätys 21:37min tulosparannuksella! Aika oli 3:30:32.
     Huomio tulisieluisen kiihkeässä huoltajassa ja isossa, kokonaisessa banaanissa
  
   Kello pysähtyy maalissa.
  Ensimmäisellä puoliskolla uusi silloinen puolimaratonennätys, enkä hiipunut kuin 10min toiselle. Melkoinen nappijuoksu?



                        Lauantai


                  Matkustuspäivä Vaasaan. Vaimon ja tyttären saattelemana junalle Ylivieskaan. Lähdemme liikkeelle klo.9 jälkeen. Reilu viisi tuntia myöhemmin aukeaa junan ovi Vaasassa. Hihkun ilosta. Aivan upeaa olla hetki niin, etten tunne ketään, eikä kukaan tunne minua. Olen kuin kulkukissa kadulla, seuraillen vain maailmanmenoa. Vapauttavaa.

                  Hotelleissa ei ole tullu paljoa viime vuosina oltua. Ne ovat jo näköjään niin hienoja, että on oma temppunsa saada hissi liikkeelle, valot huoneeseen ja löytää vesi aamupala kattauksesta. Tunsin itseni hetkittäin vanhukseksi, joka ei enää selviä tässä menossa mukana. Huolestuttavalta näyttää. Mutta juuri tämä on parasta näissä kilpailureissuissa. Kaikki ympärilläsi poikkeaa tavanomaisesta. Tätäkin on hyvä harjoitella, sillä isoissa kisoissa kaukana joutuu/saa majoittua ja elää siinä, ja kyetä toimimaan niin, että olet parhaassa mahdollisessa iskussa myös kotioloista poikkeavassa tilanteessa. Tämä voi olla monelle sellainen haaste/este, ettei pääse koskaan kunnon osoittamalle tasolle kisassa, jollei klaaraa näitä. 

                 Kävin hetken hengähdettyäni - ja ne valot päälle saatuani - sen verran käveleskeleen kaupungilla, että hain itselleni syömistä. Tässä kohtaa kannattaa mennä samanlaisilla eväillä kuin tapaa mennä kotonakin. Kisareissut eivät ole kokeilujen aikaa.
                 Halusin kävellä hieman kauemmas Lidl´n, koska halusin syödä tiettyjä juttuja. Olin jo menossa kassalle, kun kävelin lisäravinnehyllyn ohi. Tu-tum - geelit jäi Nivalaan. Se olikin ainoa unohdus. Lidl´n energiageelihylly oli tyhjä, joten lompsin sopivasti paluumatkalle osuvaan Halpa-Halliin. No siellä oli varsin tuttua Dexalin merkkiä. Ostin 6kpl, josta aattelin maralla tarvitsevani ehkä 4-5kpl.

                 Huomiona, että Vaasa on aika kansainvälisen näköinen kaupunki. Taisin olla valkolaisena vähemmistöä Lidl´ssä.

                 Alkuillasta ennen PUTOUSTA kävin verrytteleen 5,2km. Vaikka Vaasakin lienee kuuluu pohjanmaan tasamaa-alueeseen, oli siellä heti luontaisesti Nivalaa enempi korkeuseroa. 5,2km lenkillä tuli yhtää nousuja keräämättä 41 nousumetriä.

       

                 Sunnuntai



                 Kisapäivä. Nukuin hienosti 8,5h. Olin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, sillä olin pitkin viikkoa pohtinut lähdenkö ollenkaan juoksemaan maratonia vai en. Se johtui edellisissä kirjoituksissa kertomastani alavireestä. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minulla on tässä jokatapauksesssa oiva mahdollisuus juosta pitkä siivu helppoa ja letkeää reipasta. Ja kun vielä ystäväni Samuli Nieminen (maratonennätys 2:58h) tarjoutui hieman olemaan juoksukaverina niin olihan tämä lopulta helppo päätös viedä maaliin tämä ajatus harjoituskauden katkaisemisesta tällaisella harjoituskisalla.


                  Taktiikka


                 Kerrattiin vielä Samulin kanssa suunnitelmaa hieman ennen lähtöä. Kerroin lähteväni noin 145-150sykkeillä ja helpolla tunteella tietysti, jota tuo sykealue normaalisti automaattisesti tarjoaa. Laskettiin myös, että 1:50min kierrokset vie noin 3:15h aikaan, enkä ollut juuri nyt ehkä maksimissaankaan juuri tuota paremmassa kuntovireessä. Niinpä lupasin, että tuota 1:50min kierrosaikaa ei juurikaan alitettais, vaikka sykkeet olisi matalemmatkin. Samulille tämän oli tarkoitus olla reipasvauhtinen pitkis laskettelureissuviikon päätteeksi. Samuli aikoi joka tapauksessa juosta hieman alle 3:20h ja sovittiin, että hän voisi mennä sitten menojaan, jos hyydyn jossain kohtaan. Realismi oli läsnä (hah,hah...)


                     0 - 5km   22:37    4:31min/km


                  Kisan lähtölaukaus tulee kenenkään aavistamatta. Ahaa. kello käyntiin sitten vaan ja menoksi. Eka kiekka jotain 1:48min. Sen jälkeen kierrosajat asettuu aikalailla 1:49-1:51min toleranssiin samantien. Sykkeet on jopa hieman alle 145, mutta tämä on hyvä. Aina parempi, jos pääsee vähän helpommalla. Samuli toteaa, että ei muuta kun lukitaan sitten vakionopeudensäädin tähän. Tunnelma on kuin kevyellä lenkillä. Nastaa. Samuli kokeilee olla edelläni. Minusta tuntuu, että Samuli kiristää ja annan vähän siimaa. Samuli vetää 1:44min kiekan ja minä hieman perässä 1:46min. Samulilla oli ollut selvästi liian kevyt loma. Minä jatkan veturina ja kierroasajat vakiintuvat.


                     5 - 10,2km    23:51    4:35min/km


                   Ohitteleminen on lopulta aika pieni vaiva ja onhan siinä mukana oma lystikkyys. Aina on kivempi kuitenkin ohittaa kuin tulla ohitetuksi. Meillä on oma huoltopöytä ilman huoltomiestä/naista kaarteessa radan ulkoreunassa noin 50m ennen järjestäjien huoltoa ja 100m ennen tulostaulua. "Huoltokierroksella" menee noin viisi sekuntia kauemmin. Ei paha. Otan 15min välein vuorotollen 50% Lidl´n mustikkasoppaa (tähän on lienee lukijatkin jo tottuneet?) ja geelin plus vettä. 30min välein siis molempia kerran. Kierrosajat ovat hämmästyttävän samanlaisia kokoajan. Askel tuntuu helpolta ja rennolta. Olen kirjoittanut tästä usein, mutta toistan taas - on tärkeää, että neste -ja energia alkaa uppoaan heti alusta asti, sekä pääset nopeasti suunniteltuun helppoon rytmiin. Tämä alku oli kuin unesta: täydellinen. Eka 10,2km 4:33min/km vauhdilla. Oltiin jopa hivenen suunniteltua matalemmilla sykkeillä jopa 3:15h aikataulua hieman edellä.


                      10,2 - 15km    22:29     4:41min/km


                     Heti 10km kohdilla oli kolmas huoltokierros. Huoltokierroksetkin meni edelleen alle 5min/km vauhtia. Sen jälkeen palasimme taas normaalituntumaan. Myös sykkeet oli edelleen alle 150. Hallissa oli kivan viileä ilma. Keskikentän matto oli kuulema uusittu sellaisesta materiaalista, joka ei nostaisi mitään ilmaan. Toki juoksun edetessä myös alkoi hieman hikoilla, olihan hallissa silti noin 18 astetta lämmintä. Se oli uutta liki vuoteen.
                     -"No mistäs nuo kolme sekuntia nyt tuohon ovat tulleet", sanoi Samuli, kun huomasi, että alamme totutun 1:50/1:51min kierroksien sijaan nakuttaa 1:53/1:54min kierroksia. Vauhti oli kuitenkin edelleen varsin riittävä ja pidin tärkeimpänä homman helppoutta kuin kierrosaikoja, joissa niissäkään ei edelleenkään ollu moitittavaa. Vauhtikestävyysalueen tiesin jo etukäteen vajavaiseksi, joten tämä oli linjassa. 15km täyttyi ajassa 1:08:57  4:36min/km. Eli näköjään hieman yli 3:15 vauhdissa oltiin tuossa kohtaa.
                       Itse asiassa valkokankaalle piti lopulta juosta 42,6km, eli kierroksen enempi kuin oli todellinen oikea lukema. Tämä antoi tietysti jatkuvasti hieman paremman kuvan kulloisestakin aikaennusteesta. Toisaalta hyväkin, ei ainakaan päässyt liiaan aikaisin masentumaan, kun luuli olevansa pidemäpään tiettyä aikaa kovemmassa vauhdissa. Tämä pilvilinna karisi vasta kierroksella 100, kun hoksasin kuulutuksista, että tässähän pitääkin juosta 106 kierrosta, eikä 105.


                         15 - 20,2km    24:39     4:44min/km


                      Eli edelliseen 4,8km pätkään nähden tuli kolme sekuntia/km lisää verrattuna tähän 5,2km pätkään nähden. Tälle pätkälle osui tietysti myös yksi huoltokierros, jonka aikana vauhti taas hidastui sen noin viisi sekuntia sille kierrosta. Tuossa kohtaa vaan en meinannu heti päästä takaisin samaan helppoon juoksurytmiin ja vauhtiin mitä se oli ennen huoltokierrosta. Tuossa kohtaa Samuli karkasi suurimmillaan 21 sekunnin päähän. Muutaman kierroksen jälkeen kuitenkin juoksu tuntui taaas hyvältä ja nakuttelin jopa 1:51-1:53min kierroksia varsin helposti, edelleen sykkeiden ollessa vähintäänkin suunnitellulla tasolla, eli 150 tai vähemmän. Samuli hieman myös hölläsi ja taas oltiin kimpassa.
                     Juttua piisasi. Lopulta maraton kisan voittaneen Juha Laitisen lähes showmaisen lennokasta juoksua siunailtiin ja oltiin jo hyvin alkuvaiheessa varmoja, ettei noin energiaakuluttuvalla tyylillä voi ainakaan maratonia jaksaa, ehkei puolikastakaan. Oltiin lähes järkyttyneitä, kun selvisi, että hän juoksi kokonaista. Luultiin joksikin futariksi, joka oli päättänyt lähteä vähän irroitteleen. Mitä vielä - kaveri vain kiristi loppua kohden ja juoksi maratonin voittoon mitä upeimmalla tavalla 2:44:49min. Hiljenimme. On kiva olla väärässä.

                    20,2  -  25km     23:01       4:48min/km


                        Niin vain hiljalleen on vitonen, vitoselta vauhti hiipunut, mutta tämä oli helpointa maratonmenoa koskaan. Tämä selittyi tietysti sillä, että nyt otin peräti 10 sykepykälää alkutehoista pois versus aikaisemmat maratonit. Sitä alempi alue on sitten jo peruskestävyyttä (Pk), joten nyt lähdin todella varovaisella suunnitelmalla liikkeelle. Tämä johtui tietysti vajavaisesta Vk-kunnosta ja hieman menetetystä suorituskykyvireestäkin. Uskon kuitenkin, että tällä taktiikalla voin tehdä hyvässä omassa kunnossa ja vireessäni ollessa omalle tasolle hyvän maratontuloksen. Aika hassua, että olin siinä vireeessä vielä tammikuun lopussa. Helmikuusta voi oppia. Yritin ehkä Vk-kuntoa liian nopeasti. Jouduin tekemään harjoitusohjelmaani myös muutamia odottamattomia muutoksia. En tarpeeksi huomioinut niitä ohjelmaa uudelleen jäsentäessäni. Sapiskaa itselleni.
                     25km kohdalla ohitan ystäväni Timo Tollolan viidennen kerran. Huomaan, että ohi meneminen ei ole enää kaksi sanaa vaan keskustelu. Vauhdit alkaa lähetä toisiaan. Innostun laskemaan (kaikissa laskelmissa näyttökankaaseen verraten piti kuitenkin juosta todellisuudessa 400m metriä pidemmästi), että lopulla 17km riittää 5min/km vauhit omaan ennätykseen. Todellisuudessa ei ihan, sillä piti juosta valotaululle 42,6km, mutta oli kiva olla pilvilinnassa - ja juoksu tuntui vielä erittäin hyvältä. Tottakai jo joutui juoksemaan. Ei enää ihan alun rullailua, mutta kuitenkin. Aloin luomaan hurjia mielikuvia! Enää 7km niin olen 32km kohdalla. Sen jälkeen viimeinen kymppi, jonka aikana alan juoksemaan terveisiä Nivalaan. Olin niin kovassa itseluottamuksessa, että lähes hihkuin odotuksen riemusta. 25km  1.56.37  4:40min/km. Olin edelleen 3:17h vauhdissa!!!


                                25 - 30,2km    25:48     4:58min/km



                       26km kohdalla naisten sarjan voittaja tulee letkaan Nieminen - Vähäaho. Kaikki me olemme menossa 3:17h loppuaikaan. 16km jäljellä. Ideaali tilanne, PAITSI, että siihen ideaaliin työnteon kohtaan loppuu minun Vk-kunto ja alkaa raju romahdus, jota myös maratonseinäksi kutsutaan. Minulla ei ole mitään vaivaa, eikä ole ensimmäistäkään vaikeutta neste -tai energiapuolella. 15min välein on maistunut ja olo on hyvä. Lihakset vain väsyy ja kangistuu ja se näkyy kellossa. Mistään muusta ei ole kyse. Kello ei tykkää.
                    Välin 26,2-29,4 yritän erilaisilla konsteilla saada lihakset vielä pelaamaan. Tehostan hengitystä, koitan saada happea lihaksille. Siitä ei ole apua, sillä lihaksissa ei tietysti ole juurikaan maitohappoja, sillä tehot ovat olleet niin matalat. Yritän muuttaa hetkittäin hieman askellusta, ottaa jopa terävempää askelta, pidempää ja lyhempää. Koitan saada lihakset heräämään. On kuin laiskijaista yrittäis herättää, ei se herää.
                  Kierrosajat laskevat tasaisesti: 1:58..2:01..2:03..2:06..2:09...


                             30,2 - 35km    27:29     5:44min/km


                         30km kohdalla olen jo käynyt ottamassa extra geelin, magnesiumporejuomaa, suolakurkkua, järjestäjien urheilujuomaa lisäksi. Lihaksilla en enää päässyt kuitenkaan Vk-alueelle. Loput 13km oli enempi ja vähempi selviytymistä, loppuverryttelyä. Hetken jo pohdin koko loppumatkan miellekkyyttä, mutta onneksi muistin tämän vuoden pääteeman: Juostaan kaikki kisat maaliin. Samalla tämä oli oiva mahdollisuus kokeilla erilaisia energia ja ajatusjuttuja. Löysin itseni napostelemasta myös järjestäjien banaaneja. Rusinat jätin lautaselle, sillä ehkä siitä oli ottanut 100 muutakin sormea. En halunut tutustua välttämättä Botniahallin wc-tiloihin kuitenkaan.
                         Olin laskenut siis kierrosaikoja siten, että 1:50min oli noin 4:35min/km vauhtia ja 2:00min oli tasan 5min/km vauhtia, mutta säikähdin, kun yksi ei huoltoa sisältänyt kierros kesti 2:17min! 5:51min/km, laskin! Ei nyt sentään kutosta! Koitin sitten jalkoja edes senverran liikutella, että vauhti hieman tuosta nousi. Jokin roti sentään.
                         Tollola ohittaa minut. Olen neljä kierrosta häntä edellä (häh,häh..). Koitan juosta hetken Timon beesissä VÄKISIN, sillä Timolla on ihailtavan upea kampaus. Uusi Old-Man-Zlatan on syntynyt. O.M.Z.


                               35 - 40,2km    29:20    5:39min/km



                            Juoksen nirvanassa. Huollan ja juoksen. Yritän ja koitan. En nyt voita, mutta parhaani koitan. Taistelen ja tunnelmaa maistelen, että etenkin haistelen.
                        Iho ilmoitteli (palellutin jalkani 13kk aikaisemmin) ajoittain hieman jo 10km juoksun jälkeen. Ehkä en voi juosta ainakaan muutamaan vuoteen vielä pidempiä rata/tie-ultria - ehken koskaan, mutta voin silti kenties kokea monenlaisia muita elämyksiä.
                       Siirryn juoksussa nirvana vaiheeseen. Monet joita ohitin aluksi vasemmalta ja oikealta ohittavat nyt minut. Mutta olenpahan kuitenkin edelleen täällä ohitettavana, enkä tuolla katsomossa pää jalkoväliin päin painuneena. Olen oman juoksuni kokija.
                       Tyylikkäästi tuunattu partasuu ohittaa minut valkokankaan kohdalla. Ahaa, hänkään ei ole enää minusta kuin kaksi kierrosta perässä. Hän vetää Barefoodeilla. En osaa sanoa hänen ikää. Ehkä hän on jopa samassa sarjassa. Jossain vaiheessa kuuluttaja Marjomäen Timo on kertonut minun olleen sarjassani M40 toisena. Partasuu Barefoodeissaan vetää sellaista vauhtia, että ei aikakaan, kun hän tuolla vauhdilla varvaa minut uudestaan. Juoksen sumussa, joten en aina edes tajua, kuka minut juuri ohitti.
                       Kannustan kanssajuoksijoita. Ajattelen sen ehkä piristävän itseänikin ja antavan heille pientä lisäbuustia. Lopputaistelu sisältäää usein paljon psyykkisiä asioita, mielikuvia ja ajatusleikkejä. Olen mitä suuremmissa määrin läsnä tässä raastossa ja se on juuri nyt parasta - sitä mitä halusin, olkoonkin, että raastan aivan eri ajoista kuin oli tarkoitus.
                     5km ennen maalia tajuan, että menee yli 3:30h tällä vauhdilla. Kiristän. Hampaat kestävät irvistyksen ja mikä parasta - kellokin vähän tykkää ja kierrosajat laskevat. Nyt jos varis lentäisi ylitseni, hän munisi munansa pelkästä pelosta. Olen tulta ja tappuraa.


                      40,2 - 42,2km      10:00     5:00min/km


                      Viimeinen 2km. Näen radan reunalla lapsuuden ystäväni, Mika Nevasaaren. Hän näyttää seisovan siinä niin monta kierrosta, että se on pakko uskoa todeksi. Silti tavanomaisin näkymä on usva. Pian kuulen säpsäyttävän kuulutuksen. -"Onni Vähäaholla kolme kierrosta maaliin", ja muutama sekunti sen jälkeen kuulen kuulutuksen, että jollakin toisellakin juoksijalla on kolme kierrosta maaliin. Lähes samassa partasuu barefoodeissaan ajaa hurjalla vauhdilla rinnalleni ja ohi. Isken kantaan, VÄKISIN. Tässä menee raja! Tästä en tipu! En siis tiedä taistelemmeko M40 sarjan hopealusikasta. Hopealusikan voisin kyllä nähdä tämän tyylikkään partasuun suussa, mutta en voi nyt hyväksyä sitä. Olen kilpailija. Minulla on numero 9. Minulla on vastuu.
                      Kaksi kierrosta maaliin. Näkökenttä on niin sumea, etten muista katsoa edes tulos taulua. Katseeni on kiinnitetty kahteen barefood tossuun. Taas minut ja joku toinen kuulutetaan, että kaksi kierrosta maaliin. Tulkitsen niin, että tässä on nyt tämän kisan taistelu ja olen siinä vielä mukana. Partasuu ei anna armoa, hän KIRISTÄÄ, mutta olen päättänyt myydä nahkani kalliilla. Toiseksi viimeinen kierros 1:58min. Ei aikoihin tällaisia kierroksia.
                     Partasuu ei katso taakse - kiristää vain hienokseltaan koko ajan. Ainakin siltä minusta tuntuu, kuten myös kellosta tuntuu. Hän ei näytä huolestumisen merkkejä vaikka seuraan. Parta väpättää ja Barefoodit viihtyvät paljon ilmassa, vain käyden hetken mondon pinnassa. Uljaasti hän painaa ja hänen itseluottamus viestittyy minun aivolokeroihin. Parasta on kuitenkin se, että myös minä olen tullut eleettömän tuskaisesti hänen kannassaan, eikä hänellä ole kenties harmainta aavistusta siitä miten minä olen tämän lopun kirjoittanut.



                     VIIMEINEN 100m. Ampaisen täyteen vauhtiin. Muistelen miten Carl Lewis käytti aikoinaan käsiä, miten Ben Johnson reisiään. Hetken kenties kestän? 50m ennen maalia vilkaisen taakseni. Näen Tollolan vienon mona-lisa hymyn ja kauas jääneen partasuun. Olen voittanut oman taisteluni, joka olikin lopulta vain kangastusta, sillä partasuu jatkoikin vielä kierroksen. Olinkin siis häntä kierroksen edellä. Viimeinen kierros (1:47min) on kisani toiseksi nopein. Ei hullumpi päätös tälle saagalle, elämänkokemukselle.  TULOKSET

TULOS 3:29:14 (Uusi Nivalan polku ry:n ennätys, hah, hah....)





                                 Maalissa.
                       Samuli juoksi 3:19:38min. Kiitos Samuli kaikesta!!!


                       ANALYYSI



                       Kisaviikon tunteet kävivät toteen. Täytyy kuitenkin sanoa, etten muista milloin olisin viimeksi pystynyt juoksemaan 140-150 sykevälillä noin pitkästi ja helposti 26km matkaa. Eli tämä oli todella hyvä pitkä vauhtikestävyysharjoitus samalla. Toki tuo viimeinen 16km maksaa sitten palautumisessa, mutta niin oli tarkoituskin. Tämä vko 10 menee nyt fyysisessä ja psyykkisessä palautumisessa. Tämä oli kuitenkin vain harjoituskisa, ja huonosta tuloksesta huolimatta hyvä sellainen. Kengät: Hoka One One Clifton 3
                      Viikosta 11 alkaa matka kauden ensimmäistä pääkisaa kohden, jossa sielläkin on sama tavoite - juosta maaliin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.3.2018          

perjantai 2. maaliskuuta 2018

MARATON ENNAKKO

                  Hieman nihkeämpään suuntaan mennyt helmikuu on takana. On maaliskuun toinen päivä. Ylihuomenna juoksen Vaasassa hallimaratonin. Valmistavat viikot ovat olleet nihkeimpiä miesmuistiin, mitä tulee kilpailuihin valmistaviin viikkoihin. Luulen, että se johtuu siitä, että olen nyt menossa minulle vieraalle matkalle. Harjoittelin ensin 3kk polku-ultran kuntopohjaa, jonka päälle 6vko maratonharjoittelun. Kroppa ei ottanut vastaan toivotulla tavalla vauhtikestävyysharjoittelua (VK) ja näin ollen suorituskyky on ehkä jopa hieman laskenut kuukauden takaisesta. Tosin kunto voi hyvinkin aaltoilla tämän verran, joten kyse voi toki olla myös siitä. Lopullinen vastaushan tulee kuitenkin vasta ylihuomenna.

                  Iivo Niskanen oli sanonut valmentajalleen vuorokausi ennen 50km Olympiavoittoa, ettei ole varma onko täysin palautunut viimeistelyharjoituksista, joita teki samaisella viikolla. Iivon valmentaja, Olli Ohtonen, oli vastanut siihen, että ainahan sinusta tuntuu siltä vuorokautta ennen kisaa, ja aina on kisoissa sitten kulkenut.

                 Kuinka moni muuten tiesi, että Iivo Niskanen harjoitteli Olympiavoittoa edeltäneellä viikolla - eli Olympialaisten aikaan - vielä 24h harjoitteluviikon? No nyt tiiätte.

                 Kävin juokseen äsken 10km. En katsonut kertaakaan kelloon. Juoksin vain ihan seisoskelu fiiliksellä ja välin 6-8km maratontunteella. Kevyessä juoksussa oli ollut sykkeet hieman koholla - liekö kahvista tai jo alkaneesta kisalatingista johtuen. Olen tunnetusti kova latautumaaan. Tuo 2km pätkä meni hieman kiihtyvästi 4:28min/km, 147keskisykkeellä. Se oli semmonen viimeinen varsinainen lenkki. Huomenna käyn illalla Vaasassa 3-5km käveleskeleen ja hölkkäileen. Haluan pitää aineenvaihdunnan aktiivisena.

                  Edellisessä blogissa kirjoitin väsyneestä olosta. Siitä herkesi yhden huippujuoksijaystäväni kanssa keskustelua siitä, voiko tietyn iän jo saavuttaneet saada harjoittelulla aikaan ns. superkompensaatiota. Eli sillä tarkoitetaan sitä, kun ensin harjoitellaan erittäin paljon ja sitten löysätään niin kunto nousee löysäyksen aikana/jälkeen. Kaverini pohdinnan mukaan reilusti yli 30-vuotiailla ei välttämättä enää kovan harjoittelun jälkeisessä löysäyksessä tapahdukaan muuta kuin väsymystä kovasta harjoittelusta, joka ei ainakaan kehity paremmiksi tuloksiksi. Toinen ystäväni, huomattavasti vanhempi, taas uskoi superkompensaatiota tapahtuvan vielä vanhanakin, jos on onnistunut rakentamaan harjoittelunsa oikein.

                 Mikä on oikein kenellekin? Mikä on paljon ja mikä on liikaa kenellekin? Missä iässä superkompensaatiota ei enää tule vaan väsy - ja miten paljon silloin ollaan ylitetty harjoittelussa niin sanottua mediaalia, eli vuosittaisen harjoittelun keskiarvoa? Minun ajatus on, ettemme voi antaa tähän yksiselitteistä vastausta, sillä vaikutukset ovat usein niin yksilöllisiä. Uskon kuitenkin, ettei yli 35-vuotiaat voi harjoitella yhtä kovaa siten, että saavat samanlaisen suorituskyvyn nousun kuin 20-30-vuotiaat.

               Uskon superkompensaation olevan yhä vaikeampaa ja pienempää mitä vanhemmaksi tulemme. Sen sijaan jatkuvalla, hienoisella kehityksellä, hyvällä harjoittelurytmillä, sekä sopivan erilaisilla ärsykkeillä voimme vielä kehittyä hieman jopa 40-ikävuodenkin jälkeen, jos harjoittelua on takana jo 10-vuotta. Tietysti tapahtuu aaltoilua, kuten minulla nyt, mutta se kuuluu asiaan. Niin tapahtuu Olympiatasollakin. Aina ei voi vain kunto ja suorityskyky nousta. Niin ei tapahdu kuin teinien puheissa - ja sielläkin totuus löysää jossain vaiheessa.

                Yksi kaverini taas muistutti oivasti minua tämän Vaasan maratonin alla näin: -"Vuoden päätähtäimessä on hyvä olla huippukunnossa. Muut vuoden kisat vain tukevat sitä ja siihen valmistautumista". Asiaa. Ja näinhän sen on tarkoituskin olla. Vaasan maratonin tarkoitus on olla vain piristysruiske talviharjoittelussa. Kisojen lähestyessä sitä kuitenkin uppoutuu niin siihen suoritukseen valmistautumiseen kuin se olisi Olympiafinaali. Se on tapani. Vedän aina täysillä. No mercy!

                  Maratonaika-ennusteeni saattaa olla nyt hieman optimistinen, mutta heitän perinteisen ennustukseni 6min haarukalla: 3:18 - 3:24. Ennätykseni on 3:22:55, syksyltä 2015, jolloin edellisen kerran juoksin maratonin. Palataan asiaan maratonin jälkeen.




Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2018

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

VÄSY

                       On sitä ollut joskus aiemminkin, muttei vielä aikaisemmin kahta päivää. Aina on yö korjannut väsyn pois. Ehkä vanhuus on tullut? Nimittäin eilen vauhtikestävyys harjoitus (Vk) loppui ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Mahakin oli sekaisin. Edellisenä päivänä oli loppunut yövuorot. Ei siinä mitään. Lyhyen räpiköinnin jälkeen kotiin. Energiaa ja unta. Uusi mato koukkuun.

                      Tänään aamulla tunsin olon normaaliksi. Kävin vielä varulta hölkkään 5km katsomatta kelloon, ihan kuin vain varmistaakseni tunnetilan todeksi. Oli se sitä. 5,1km. Keskivauhti 5:22min/km seisoskelu fiiliksellä. Keskisyke 117, joka on monille liki kävelysyke? Siispä suihkun kautta ja tankki täyteen. Sen jälkeen 2-3h rötväily ja valmistautuminen rentoon ja kiihtyvään vauhtijuoksuun 11km mittaisella mäkisellä (Nivalan mittapuulla) reitillä.

                     Alkuun laskettelin 2km alas lähtöpaikalle. Liki samantien kello käyntiin. 2km ylämäkiosuus meni noin 4:25min/km keskivauhdilla. Syke nousi tasaisesti ja normaalisti. Ihan mukavan iisiä, juuri sopivaa. Tästä olisi kiva jatkaa noin 5km mittaiselle myötämaa-osuudelle. Pari kilsaa tuli vähä alle 4:20min/km vauhdilla varsin vaivattomasti. Sitten iski taas väsy. Haukotteleva olo. Vauhti laski, vaikka myötämaahan menin. Väsy oli kuin olisi unta vastaan taistellut. Ei sellaisella olotilalla jaksa Vk-juoksua ainakaan hyödyttävästi. Tässähän oli tarkoitus kehittyä, ei selviytyä. Toki olisin voinut tintata treenin väkisellä, mutta sehän ei ole tarkoitus.

                    Mikä mättää? Valitettavasti olen hoitaja ammatiltani, joten näen liikaa vaihtoehtoja. Asia on maallikoille yksinkertaisempi. Jotain niistä maallikon vaihtoehdoista voisi olla vaikka yövuorot, joita oli nyt kuusi 23 päivän sisään. Liian kiireinen arki. Huono unen laatu. Tautia elimistössä. Veriarvot. Tai monesta asiasta koostuva vyyhti, joka iski silmille. Ammatin näkökulmasta vaihtoehtoja on paljon enempikin, mutta en niitä nyt vihti tähän maalailla. Lisäksi hoitajalla voi olla vaara ylireakoida, jos sen moodin päästä päälle, joten jos nyt vain pari päivää keskittyis lepäämiseen ja katsois sitten uudestaan. Ja kaksi päivääkin on aika vähän. Riippuu mistä on kyse.

                    Turha arvailla, sillä mitään ovia ei voi sulkea. Aika näyttää - tai sitten ei. Eikä sillä väliä, jos kyse ei ole mistään kovin vakavasta. Tasan vuosi sitten tein varpaiden paleltumisten jälkeen vasta ensimmäisiä tunnustelulenkkejä tässä kohtaa. Takana on varsin laadukasta harjoittelua marraskuun alusta asti - ja vieläpä terveenä. Ei yksi haukottelu viikonloppu tee muuta kuin hyvää, jollei ole kyse mistään vakavasta.

                  Jokatapauksessa varsin erikoinen juttu valmistautua ensi sunnuntain hallimaratonille. Maratoni itsessään ei ole tärkeä, sillä sen tarkoitus oli vain murtaa talven yksitoikkoista harjoittelua. Silti sitä olisi toivonut olevansa parhaassa mahdollisessa vireessä juuri viikon päästä. Aina se ei tosin onnistu maailman huipullakaan, joten aika rento fiilist tässä on kaikesta huolimatta :)
               Olo on kuitenkin väsymystä lukuunottamatta terve. Myös jalat ovat täysin terveet. Ei mistään mitään kolotusta. Kuinka moni muu kestävyysjuoksija voi sanoa samaa tässä vaiheessa talviharjoittelua?

                  Ainoa asia mikä harmittaa menneen talven harjoittelussa on lankeaminen taas liian yksitoikkoiseen harjoitteluun ja kilometrien valvontaan. Sen lopetan tämän maratonin jälkeen. Pitää harjoitella kehittyäkseen, ei jonkun kilometrimäärän vuoksi. Joo, tietysti ei juoksematta tulla juoksijaksi, eikä edes hyväksi harrastajaksi, mutta sillä ei ole väliä, onko niitä 70km, 90km, 110km vai 130km/viikko, jollei KAIKKI lenkit palvele vain kehitystä. On uskalletta tehdä myös harjoituksia, joissa ei juosta. Esimerkkinä nyt vaikka keskivartalojumppia ja porrashyppyjä, sekä hieman myös painoilla. Jokainen, etenkin suomalaisen juoksukulttuurin ostanut, osaa lihasta väsyttää, mutta harva kehittää.

                    Ensi sunnuntain tavoite? Ennen tätä väsyä tavoite oli 3:15h. Ennätykseni on 3:22:55, joten sovitaan, että jotain tuolta väliltä. Ainakin saan ottaa itsestäni kaikki irti, sillä kisoissa ei haukotella - siis noin lyhyissä. Ultrat on sitten erikseen. Siellähän voi joutua välillä istuun vaikka kannonnokassakin ja miettimään tavoitteita uusiksi.

                  Ensi sunnuntaina katkeaa noin 6 viikon maratonjakso, jota edelsi liki 3kk perusjakso. Ensi kaudella harjoitteluni on monipuolisempaa ja erikoisempaa. Aion uskaltaa 10-vuoden juoksemisen jälkeen harjoitella täysin omalla tavallani, välittämättä mistään normeista. Aika näyttää, mihin se johtaa. Ainakin olen innoissani, ja sehän on jo hyvä lähtökohta sinällänsä.

                 5.3 - 11.3. on maratonin jälkeinen viikko. Sen aion levätä ja tehdä aika tavalla kaikkea muuta. Käyn lumikenkäileen ja ehkä hiihtään. Varmaan jonkun lyhyen juoksulenkinkin saatan käydä, jos siltä tuntuu, mutta ohjelma on vapaa. Viikosta 11 alkaa sitten 8 viikon harjoitusjakso kohti Karhunkierroksen 160km kisaa.

                 Ensi viikon ohjelmani

Ma:   Lepo/jumppa/walk whit my lady

Ti:   Lepo/jumppa

Ke:   14km (Verryttely 5km, maratonin alun omaista hölkkää 7km ja 2km verryttelyä)
         Ilta 7km kevyttä juoksua

To: Lepo

Pe:  10km sis. väli 6-8km maratoinin alun omaista hölkkää

La:  Noin 5km aineenvaihdunnan ylläpito hölkkää

Su:   Maraton 


Nivalaista tuotantoa



Onni Vähäaho, Nivala 25.2.2018

perjantai 12. tammikuuta 2018

PERUSJAKSO LOPPUMASSA

                      Näin se aika rientää. Marraskuun alussa alkanut kolmen kuukauden mittainen perusharjoituskausi loppuu reilun parin viikon kuluttua. Jakson lopussa juoksen 10km testijuoksun. Katson sillä tavalla missä on minun lähtötaso perusjakson jäljiltä ennen tehojaksoa. Tehojaksona otan puolestaan vain neljä viikkoa. 29.1. - 25.2. Sitä seuraavalla viikolla juoksen (Su 4.3.2018) hallimaratonin. Tehojakso on lyhyt ja napakka. Focukseni on pitkissä matkossa, mutta rikon tällä rytmityksellä hieman pitkää talvikautta, jottei harjoittelu puuroudu.

                    Maratonilta haen tuollaista noin 3:15 -aikaa. Eli noin 4:35min/km tahtia kutakuinkin 42,2km verran. Tehojaksolta haen helppoutta vauhtivälille 4:10-4:40min/km.

                   Maratonin jälkeen otan viikon kevyesti. 12.3. - 29.4. välisenä aikana keskityn erikoisharjoitteluun. Tähtäimessä kauden ensimmäinen kahdesta pääkisasta. Nuts Karhunkierros 160km. Eli ohjelmassa on erikoispitkiä lenkkejä. Esim. Kolme 60-80km mittaista lenkkiä kahdessa viikossa. Mäkiharjoittelua ja pitkiä lenkkejä, joissa on lopussa joko mäkeä tai vauhdinnostoa, tai jopa molempia. Välissä tietysti erittäin kevyttä ja palauttavaa peruslenkkiä. Kuten tehojaksollakin. Muutenhan tuo ei ole mahdollista. Harjoitusohjelman pitää olla realistinen. Olen aika keskinkertainen kunto-urheilija, joten ei passaa keulia liikaa.

                 Erikoisjakson jälkeen on vajaa neljä viikkoa h-hetkeen. Ehkä juoksen kolme viikkoa ennen h-hetkeä puolitosissaan puolimaratonin. Täytyy harkita. Riippuu miten letkeää on meno tuolloin ja mitä kisoja tässä on lähellä tarjolla. Toinen vaihtoehto on, että pidän jonkun oman testijuoksun.

                 On toisaalta jotenkin hauskaa edetä näin suunnitelmallisesti, vaikka en ole tämän kummoisempi kunto-urheilija. Mutta tässä on se oma hauskuus ja samalla toimin itse omien valmennusajatusteni koekaniina. Toistaiseksi hienoista kehitystä on kaiken aikaa tullut, joten valmentaja Vähäaho saa vielä jatkaa ja näyttäisi juoksija Vähäahokin vielä lenkeille kohtuu innokkaana menevän. Huumorin kautta.

  Jos joku vielä pähkäilee ensi kesän kisakalenterin kanssa niin tässäpä ois oiva vinkki:




                Tästä osoitteesta löytyy ilmoittautumiset yms.


Onni Vähäaho, Nivalassa 12.1.2018

lauantai 30. heinäkuuta 2016

SALAKISAN POROTTAVAA TUNNELMAA

                      Kun lähdin harkisemaan salakisan juoksua Kuusaan puolimaratonilla oli minulla kolme asiaa mietittävänä. 1) Ehdinkö palautua pep2016km pitkälle (57,5km) matkalle, joka on tästä tasan 2vko:n kuluttua. 2) Pääsenkö siksi hyvään suorituskykyyn, että voin juosta reilusti alle entisen ennätyksen (1.31.32). 3) Jos juoksen, kelin pitää olla tarpeeksi viileän (mielellään alle +19), jotta voin toteuttaa kaksi ensimmäistä tavoitetta.

                      Kisa-aamuna ennuste lupaa +25 ja tuntuu kuin +28. Mietin kyllä tovin, että onkohan tässä nyt mitään järkeä!? Olin kuitenkin saanut hyvällä ja tuottavalla harjoittelulla nousseen kunnon muutettua omalle tasolle verraten hyvälle suoritustasolle. Suomeksi kunto oli niin vahva, että en pelännyt edes hellettä.

                      Aamun verryttelyssä jalka tuntui edelleen olevan lennokas. Kisapaikalla tyydyin vain 1,5km verryttelyyn, sillä ilma oli niin tukala, että koitin pysyä vain varjossa niin pitkään kuin mahdollista salagoutsin neuvon mukaan. Urheilujuomaa join tasaisesti viimeiset 1,5h ennen kisaa, ottaen vain viimeisen 30min aikana ennen starttia pikku naukkuja vettä. Nestetasapainosta vaaliminen on tälläisilla hurjilla keleillä ensiarvoista.

                      Kisa lähti liikkeelle odotetusti. Pidätellen rullailin ekan kilsan 4:04 ajassa. Olin päättänyt lähteä nimittäin alusta asti puotteleen tasaista 4:05 -tahtia. Hieman jopa huvitti kun hengästyneitä immeisiä oli vasemmalla ja oikealla. Oli kiva pystyä aloittamaan puolimaraton helposti. Toinen kilsa myös 4:04. Kärpäsiä tippui vierestä ja olan takaa - sen sijaan imaisin varttimaratonin 2:n ja 3:n kiinni ja jäin heidän peesiin lasketteleen. Meno oli nautittavan helppoa ja tuossa vaiheessa sykkeetkin alle 160:n. Minulla anaerobinen kynnys on noin 165-166, eli sen yli ei oikein kärsi pitkään mennä niin jalat täyttyy maitohapoista.

                     Kolmas kilsa tuli 4:07. Join tuolla kilsalla juottopisteeltä, eli edelleen vähintään samaa kyytiä. Aurinko kävi pienen hetken pilvessä, mutta päättikin sitten porottaa täydeltä taivaalta koko loppukisan ajan. Oli kyllä pehemoonen keli. Luvattuja sadekuuroja ei sitten tullut ollenkaan. 3,4,5,6, kilsa mentiin kohtuu hyvää hiekkatietä. Kuitenkin asfaltille palatessa huomasi, että on se vaan asfalilla napakampi askel.

                     Neljäs kilsa 4:15. Keskari lompsotteli alespäin. Juoksu tuntui yhtä hyvältä ja jalka lauloi helposti. Ilma alkoi vain hiljalleen ottaa omaansa. Viides kilsa 4:10. Sykkeet tulivat pikku hiljaa anaerobisen kynnyksen tuntumaan 164-165 huitteille, joten loppu oli sitten niillä seuduin asumista.

                   Vauhti hiipui ja hiipui, mutta niin näkyi tekevän suurimmalla osalla muillakin. Juoksu oli kuitenkin edelleen helppoa, rentoa ja lihakset pelasi erittäin hyvin. Samoin nesteet imeytyi. Keli vain otti osansa. Kierroksia ei ollut vara lisätä, sillä silloin maitohapot ottaisivat oman roolinsa.

                   9km kohdalla nousi takaa vierelleni Jukka Eskelinen. Kyselin, että onko hän mistä sarjasta. Hän tuumasi että samasta ja että sen näkee numerosta. No niinpä näkyi olevan. Manasin hänelle homman järjettömyyttä, ja että aikatavoitteet ovat karanneet. Jukka tuumi, että tällainen keli vaikuttaa hänen mukaan helposti n.5min tulostasoon. Kysyin Jukan tavoitetta. Hän sanoi, ettei hän laita näin kuumille keleille tavoitetta vaan yrittää päästä vain maaliin. Kysyin vielä, että minkälaisia aikoja hän on juossut. Vastaus 1.25-alkuisen keväällä. Samalla tajusin, että juoksen parhaillaan oikeastikkin hyvää juoksua eikä vain tuntemuksellisesti.

                   Ensimmäisen kierroksen täyttyä kuulin myös kuulutuksesta, että olimme M40 sarjan kaksi ensimäistä. Jopas nosti fiilistä ja syytä juosta taas jostakin - eli ajan sijaan juostiin sitten pytystä. Hauskaa ja humoristista, että ylipäänsä kisoista pitää jakaa palkintoja. Jokainen kuitenkin juoksee ensisijaisesti itseään vastaan, mutta antaahan nuo rihkaman tavoittelut oman hauskan syyn pinnistellä ja ponnistella kohti maalivaatetta.

                    9-20km kilsa menivät kaikki muuten väliin 4:31-4:39, joten tasaista helepon reippaan vauhtia Vk-kovan sykkeillä, joten kyllä tuo oli ainakin minulle aivan tappokeli. Kuitenkaan ei tullu mitää totaalista kanttausta, kun jalat pelasi loppuun asti tosi hyvin.

                    12km näkyi juottopiste. Minä: -"Varmaan pitää juua tällä kelillä vähä joka pisteeltä". Jukka: -"Mulla hölskyy niin mahassa, että taidan jättää väliin". Sen jälkeen Jukka oli noin 40-50m edellä enkä saanut eroa kiinni ilman harakiririskiä, joten tyydyin seuraamaan tilannetta 164-166 sykkeillä saallistusetäisyydellä.

                    Toinen kierros oli tosi helppoa juoksua tavallaan. Hengitys oli tasoittunut ja toimi tosi hyvin. Jalat pelasivat nätisti. Kierrokset oli vain koneessa tapissa, joten olin vain ikään kuin reippaalla hölkällä. Kyllä se on helppoa kun on pohjat kohdallaan :)

                   Olo oli siksi hyvä mm.5km ennen maalia että jaksoin helposti kannustaa kansakisaajia. Osalla oli vähän tiukemmannäköistä, ja osalla oli myös hymy yhä huulilla. 

                   Kolme kilometriä ennen maalia aloin ottaa omasta pienestä koneesta, mutta isosta korista hieman riskillä kierroksia. Kenties Jukalla oli peruutuspeilit, sillä jokainen tiukempi pätkä tuntui valuvan hukkaan, kun ero ei supistunut. Toisaalta hienoiset riskitehonlisäykset ei liikuttaneet koria kuin muutamman sekunnin/kilsa ripiämpää, joten enempi näennäistä kaiketi.

                  Halusin kuitenkin juosta maksimit piruuttani loppuun asti. Onhan se tämä hellekelikin käännettävä ja katsottava loppuun asti. Suunnitelmat noin 50-100m etäisyydellä Jukasta oli kaiken aikaa villit, mutta toteus jäi enempi valjun puolelle. Tiesin kuitenkin, että aina kannattaa yrittää loppuun asti, sillä tällaisilla pikamatkoillakin voi alkaa kaverillakin perna pullistuun ja pistosta pukkaamaan.

                  Iskin ja iskin, ja sain jopa Jukan kaksi kertaa kurkkaamaan taakseen. Kuulinkin sitten, että minun 6vrk kisajutut oli pistäneet miehen jonkin sortin valppauteen :) Meinasi Jukka jälestäpäin, että oli pelännyt minun hiipivän kuitenkin eron jossain vaiheessa kiinni. No ei hiivitty vaikka tykitin lopussa hyvää haipakkaa ja syötin menemään oikein toden teolla mitä tossuista lähti. Loppuaika 1:32:55 ja eroa voittajaan 13 sekuntia. Kiitos, Jukka! Teit tästä hienon kokemuksen.
                   Taistelu ykkösijasta on päättynyt :)

TULOKSET

KUVIA


NAISET PUOLIMARATON

         Kuvassa vasemmalta: Kirsi Anias(3.), Aino-Maria Jääskeläinen(2.) ja Eija Hartikainen(1.)

NAISET 40v PUOLIMARATON 

                   Kuvassa vasemmalta: Katri Hautakangas(2.), Mervi Vähäkangas(1.) ja Tarja Lyytinen(3.)


MIEHET PUOLIMARATON
 
                  Kuvasssa vasemmalta: Joni Holmström(3.), Naveen Kohtaniemi(1.) ja Kalle Ervasti(2.)

MIEHET 40v PUOLIMARATON

Vasemmalta: Jukka Kitinprami (3.), Jukka Eskelinen (1.) ja minä (2.)


SELFIE KUVA YHDESSÄ NAVEEN KOHTANIEMEN KANSSA
 
  JUOKSIJAT SAIVAT RUOAN KISAN JÄLKEEN
 
               Vasemmalta: Raimo Aho ja Mervi Vähäkangas N40 1.sija!

                    Kisan jälkeen tuli juotua kopollakourin urheilujuomaa ja nestettä, sekä tehtyä heti parin kilsan verkka. Kisan jälkeen huolellinen ravinnon saanti ja nesteytys ovat jatkuneet. Vielä tästä lähden pian pienelle verryttelylenkille, joten tänään tulee tälle vuodelle täyteen myös 3000 juoksukilsaa. Ensi viikko on palauttava viikko, etenkin viikon alkupuolisko. Viikon loppupuolella aletaan hieman jo käynnisteleen jalkoja, sillä seuraava jalkojen lauluesitys pienellä koneella ja isolla korilla on La 13.8.2016 Pyssymäki Extreme Polkujuoksu. Muistakaahan ilmoittautua! Tästä.


 Onni Vähäaho, Nivalassa 30.7.2016      

maanantai 13. kesäkuuta 2016

7 VUOTTA ON PALJON AIKAA

                         Päivälleen 7-vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Piippolan 1km mittaisella raviradalla. Kisa oli virallinen. Väliajat jopa joka kierrokselle. Chippi oli jo silloin nilkassa, joten tekniikka oli jo tuolloin hyvää luokkaa.

                        Olin aloittanut juoksemisen vajaa vuosi aikaisemmin ja juossut v.2008 vajaa 500km elo-joulukuussa. Elämäni ensimmäisen maratonin aika oli 4.18.28. Juoksua edeltävä yö meni Stanley Cup -finaalia katsoessa. Tuolloin Pittsburgh Penguins voitti edellisen kerran Stanley Cupin ja päivälleen 7 -vuotta myöhemmin sama toistui. Nyt en vain juossut maratonia, mutta vähillä unilla mentiin viime yökin. Rakkaus on pitkämielinen.
Kiitos Pittsburgh Penguins, kiitos Sidney Crosby! 
                        Uskomaton kausi. Uskomaton päätös. Paljon upeita tarinoita. Olli Määtän lukuisat jaakobin painit, mm. syövän selättäminen 20-vuotiaana. Pari olkapääleikkausta jne. Nyt 21-vuotiaana Stanley Cup -voittajana.

                        Laakkosenjoninnäköinen mies sai myös vielä kerran nostaa Lordi Stanley maljan suorille käsilleen. Veritulpan vuoksi kesken kauden uransa lopettamaan joutunut pelaaja. Pittsburghin suuri sydän - Pascal Dupuis.

   Pascal Dupuis teki paljon kovaa työtä kaukalossa eikä pelännyt menettää hampaitaan
                 
                         Paljon on tapahtunut seitsemässä vuodessa. Maratonennätyskin on parantunut noin 56min, vaikka en ole sille matkalle sittemmin juurikaan keskittynyt. Vaikka välillä on tuntunut, että kehitys saattaa jo lähestyä lakipistettään, on ilo huomata kehitystä tulleen 7 vuoden aikajanalla melkoisesti.

                         Tärkein kehitys on rakkaus juoksuun. Suhde kilpailuihin on muuttunut. On kiva onnistua, mutta epäonnistuminen vain motivoi  kehittämään itseään eteenpäin. Minua ei nykyään enää haittaa, vaikka välillä tulee huonoja kisoja. Ja olisihan se turhaa surkutella, kun niitä nyt pakkaa kaikille tulemaan enemmän tai vähemmän. Ei niihin kannata takertua, sillä seuraava kisa voi jo mennä taas hyvin. Rakkaus juoksuun on enemmän kuin kilpailu, se on kuin pullo alkoholistille. Tosin uskoakseni pystyn vielä hallitsemaan pulloani. 

                      Kävin toissapäivänä juoksemassa kovaa muttei aivan tosissaan Sievi Trai Runissa. Mukava tapahtuma ja 17km omaa kovaa. 
                         Paljoa ei varastoon jäänyt, joten hetken jopa ajattelin sijoitustani (13:sta) että oh-hoh, ompas täällä tasoa. Kisassa oli 42 juoksijaa. Kisa meni vieläpä minulta aika lailla yläkanttiin, joten Sievin kisan voi katsoa helposti onnistuneeksi kisaksi lähtökohdat huomioiden. Fakta vain on, ettei edes näillä lakeuksilla ole asiaa 10sakkiin, jos matkat ovat näin lyhyitä. Minulla on niin kehnot vauhtivarat, että tarvin mielellään +50km matkan, jotta voin elätellä podium sijoista. Riippuen tietysti osallistujalistasta. pep2016 57,5km matkalla voin olla lähellä podium paikkaa, vaikka toivon kisan tason nousevan sen verran korkeaksi, että saisin jäädä sijoille 4-6.

                      Sijoituksilla ja kilpailuilla on sittenkin aika vähäinen merkitys, jos rakkaussuhden juoksuun on tarpeeksi aito. Mielestäni juoksemisen pitääkin olla hauskaa, eikä treenaaminen saisi olla missään vaiheessa pakkopullaa. No, ok, tietysti jollain määräviikoilla, voi olla väsynyt, jos juoksee yli 200km/viikko, mutta siitäkin sittenkin ensisijaisesti nauttii? Kyse on nauttimisesta siitä mitä tekee. En voisi pitää juoksemisesta enempää. Se antaa niin paljon minulle sekä fyysistä että henkistä voimaa, jota on täysin vaikea sanoin kuvata.

                     Siitä huolimatta on hauskaa haastaa omia parhaita juoksujaan. Tänä vuonna ennätys on parantunut 5km:lla. Uskon, että voin vielä tehdä uusia ennätyksiä lisää. Talvella tuli jo omia vaellusreittien talviennätyksiä. Myös omia kesäaikoja on kiva kokeilla parantaa, mutta ne asiat ovat huvittelua todellisen päämäärän rinnalla - juoksusta nauttimisen.


                     Nauttikaa siitä mitä ikinä harrastatte! Sillä vain sillä tavoin voitte tehdä itsenne onnelliseksi ja samalla myös ympäristö kokee positiivisen auranne!


                    Espoon rantamaratonilla 20.9.2009  aika: 4:04:45

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2016                

lauantai 3. lokakuuta 2015

MARATON ENNÄTYS - KAUNISTON MARATON HAAPAJÄRVI 2015

                  Pohdin vakavasti maratonia edeltävänä iltana ja vielä kisa-aamuna starttaamista kisaan. Olin maanantaina todennut vauhtikestävyyden riittävän noin 3:18-3:20 -aikaan. Sekä etu että takareidet tulivat kuitenkin hieman jälkijättöisesti vk-treeneistä lihasaroiksi kaksi päivää ennen starttia - eikä se arkuus poistunut lihaksista.

                  Tiesin kuitenkin - ja monien kanssa oli viestiteltykkin - että paikalle tulee paljon tuttuja, joten aloin kääntyä SITTENKIN elämysmaratonin puolelle. En enää vakavasti uskonut pääseväni aikatavoitteeseen lihastilanteen vuoksi. Ajattelinkin lähteä juoksemaan rentoa kovaa ja hölkkäileväni sitten loput jos ja kun jalat eivät kuitenkaan kestäisi loppuun asti. Itsetuntemuksen tuomaa realismia.

                  Pukukopilla nostin katsettani. Mies katsoo tuttavallisesti... Ei perkele, sehän on Pertti! 90-luvun alun keihäänheittäjäpiireistä tuttu mies. Änäkkälän Pertti on heittänyt nykymallia lähes 72metriä ja vanhaa rapiat 77m. Vanha huumori löytyi välittömästi. -"Ollaanko me nyt Pertti eksytty vähän väärään pukukoppiin?". Siinä naurettiin me, joiden napaan saa nopan piiloon. Pertti oli valmistautumassa puolimaratonille ja minä koko hoitoon.

                  Ulkona oli +9 ja tuuli ihan nättiä, joskin ennen kisaa aika puuskaista. Lyhyet trikoot ja t-paita. Niinpä startti tuli, mutta vähä kuin varkain, sillä koko maraton porukka jäi lähettämättä! Huomattiin vain 3-4sekendin viiveellä, että 100m etempää lähteneet puolimaratoonarit olivat liikkeellä. Muutoinhan kisajärjestelyt olivat upeat, joskin tapahtuma vaikuttaa edelleen pieneltä - lyhyestä reitistä huolimatta.

                   Alku lähti yllättäen vaivattomasti. Reidetkin vielä pelasivat. Sykkeet jauhoi 151 keskarissa. Eka kympillä tasasta 4:22-4:29 kilsaa yhtä kilsaa lukuunottamatta. Eka kymppi aikaan 44:26. Jopas tämä menee helposti.

                   Toisen kympin alkajaiseksi alkoi peesien noin 4:25 -kyyti nostattamaan sykettä jo lähemmäs 160 tienoota, joten jättäydyin hieman peesien taa. Olin kuitenkin kaiken aikaa alle 100m päässä. Laskin, että minulla oli tasaisempi tahti, eikä tuulikaan juuri haitannu. Niinpä tein omaa juoksua ja peukkuja näyteltiin puolin ja toisin vastaantulijoiden kanssa. Vanhoja ja uusia tuttuja oli taasen mukavasti. Toisen kierroksen päätyttyä (14km) minulla oli vain jo pakaralihakset aivan tulessa ja reidet huusi hoosiannaa. Joo-o, pitkä tulee kisasta... kierros kerrallaan sinnittelyä... ja nythän kannattaa sinnitellä, kun on ollut näin notkea vauhtinen alku.

                    Kolmannen 7km kierroksen puolivälissä sain naisten puolimaratoonin kakkosen kiinni ja sain hyvää peesiapua jonkun kilsan, kunnes jäin juottopisteellä kelkasta. Puolimaratonin väliaika oli noin 1:36:30 - aika tarkalleen.  Toinen kymppi meni 46:01. Asko Häkkilä ja Tuomas Ahola kannustavat... ja monet muut...

                    Neljäs kiekka oli tällä kertaa minun kuoleman kierros numero yksi. Hieman ennen 26km juottopistettä tuli kramppia enteilevä esinykäisy. Tietoisena reisien jo kisaa edeltäneestä lihasarkuudesta olin varannut hiaan yhden buranan. Sen paikka oli tuossa. Ei ollu paljon muuta vaihtoehtoa, sillä reisikrampeilla ei kyllä 15-16km juosta maaliin, ei eikä varsinkaan kävellä. Sairasta touhua, mutta tämä oli valinta keskeytyksen sijaan.

                     Krampit alkoivatkin vain kilsa buranan oton jälkeen, eli n.27km:sta eteenpäin. Onneksi burana lievitti kramppeja ja pelkät askeleen alasotot ja takaheilautuksien supistamiset ja yleinen varovaisuus riittivät pitämään minut jatkuvassa liikkeessä. Toki jalat oli aikalailla "El Finitto"!

                     Toinen kuoleman kierros alkoi, eli viides ja toiseksi viimeinen kierros. Anssi Koirikivi kannustaa. Mp3 soittimesta kuuluu Cheekin "Äärirajoille". Muistan kiittää Anssia. 19-vuotias mies juoksi tänään 1:17 ja risat puolikkaan. Että löytyy näiltä huudeilta juoksijoitakin minun kaltaisten hauskuuttajien lisäksi. Eihän tässä kannustuksessa voi kuin yrittää tehdä parhaansa - perhana soikoot - niin tein!

                    En tiedä miten taas jaksoin. Kausi on ollut pitkä. Mutta kun on mukava kokea... Kolmas kymppi 48:32... 31:s kilsa oli viimeinen alle 5min kilsa. Sen jälkeen yritin vain pitää sykkeitä saavutetussa 155 keskarissa. Ja onnistuin, eikä vauhtikaan näin paljoa yli 5min lipunut.

                   Luonnollisesti viimeisellä kierroksella alkoi jo krampit olemaan herkemmässä ja jouduin hieman muuttamaan ja säätämään askelta kaiken aikaa vähemmän kramppaavaan suuntaan. Näillä jaloilla ei siis juuri loppakirejä otettu! Viimeisillä sadoilla metreillä otin sen verta riskiä, että pääsin alle 3:23:n. Loppa-aika 3:22:55. Keskisyke 155. Keskivauhti 4:47min/km. Lohtuna vaikealle maratonille oman ennätyksen paraneminen 99sekunnin marginaalilla.

                   Kellon pysäytyksen jälkeen minulla on lyhyt musta hetki. Taisi olla tajunlähtö lähellä. Mutta käsittääkseni "palasin tähän maailmaan " aika pian. Onhan se aika hurjaa touhua. Kuitenkin aika isoilla kiekoilla yli 3h20min!

                   Kisan jälkeen oli noin 3h aika höntti olo. Pikku tirsat kuitenkin palautti miehen ruotuun ja kävin illasta vähän verkkaan. Päivään mahtui 51,7km juoksua. Olihan se ikimuistoinen päivä.

                   Kiitos kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille! Olipahan hyvät geimit!

                       Miehet 40 kärkikolmikko.. Vasemmalta: Teuvo Kuusela(toinen), Kemi
Jarmo Liedes(voittaja), Kokkola ja Onni Vähäaho(kolmas)

Kisan tulokset kokonaisuudessaan 


Ps. Loppuun yksi vuoden parhaimmista sanonnoista joita olen kuullut: -"KELLOSTA LÖYTYY AINA UUDET 30 MINUUTTIA"... eipä siis hättäillä!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.10.2015