tiistai 28. heinäkuuta 2015
perjantai 24. heinäkuuta 2015
I-SR2014 KOKO REITIN MITTAUS JA REITTI-ENNÄTYS
Iso-Sydänmaanreitti, eli tuttavallisesti
I-SR2014 on elänyt ensimmäisen maalauksen (reilu vuosi sitten keväällä)
jälkeen kaiken aikaa hieman erinnäisistä syistä. Reitti on nyt
käsittääkseni vihdoin asettunut uomiinsa. Vaellusreitin pituushan
kiinnostaa kaikkia käyttäjiä jollain tapaa, joten lähdimme tänään
selvittämään sen mittaa.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Yksi niistä oli asennettu tallentamaan reittiä 1sekunnin välein, muut automaattisesti. Juhannusviikolta
oli alhaisimmaksi lukemaksi jäänyt 57,2km. Pidimme 57km mittaa
etukäteen odotettuna. Reitinmittaustuloksiksi tuli 56,83km Garmin 310XT urheilutietokoneen normaaliasetuksilla, 56,6km samaisen kellon ollessa
asetettu mittausväliksi 1sekunti ja lisäksi Erkin Polar RC3 normisti mitattuna 56,27km. Näin ollen voitanee sanoa, että reitin lopullinen
tiukka mitta on 56km.
Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.
Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.
Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.
Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.
Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.
Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.
Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.
Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...
Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.
Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?
Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...
Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.
Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä
Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.
Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...
Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa
Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...
Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!
LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.
OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.
MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47 (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Kuvasta voinee päätellä, kumpi karpaaseista joutui tiukemmalle? On-se-Erkki-kova!!!
ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014
KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.
Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.
Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.
Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.
Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.
Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.
Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.
Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...
Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.
Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?
Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...
Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.
Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä
Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.
Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...
Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa
Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...
Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!
LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.
OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.
MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47 (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014
KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO
| matkaa takana | paikka | matka maaliin |
| 5,5 | pelastuspiste 1, Pyykorventie | 50,5 |
| 11,1 | pelastuspiste 2, Lahnajärventie | 44,9 |
| 16,2 | pelastuspiste 3, Pesänevantie | 39,8 |
| 22,7 | pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä | 33,3 |
| 25,1 | Syyryn metsäkämppä | 30,9 |
| 25,4 | pelastuspiste 5, Syyryntie | 30,6 |
| 30,4 | pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie | 25,6 |
| 35,6 | Pykyn autiotupa | 20,4 |
| 37,0 | Iso-Juurikan laavu | 19,0 |
| 40,0 | pelastuspiste 7, Pesänevantie | 16,0 |
| 44,6 | pelastuspiste 8, Lahnajärventie | 11,4 |
| 46,3 | pelastuspiste 9, Pyykorventie | 9,7 |
| 48,9 | Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen | 7,1 |
| 50,9 | perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen | 5,1 |
| 56,0 | MAALI | 0,0 |
| ennätys | ||
| juoksun | ||
| matkaa takana | paikka | väliajat |
| 5,5 | pelastuspiste 1, Pyykorventie | 0:41:00 |
| 11,1 | pelastuspiste 2, Lahnajärventie | 1:25:00 |
| 16,2 | pelastuspiste 3, Pesänevantie | 2:10:00 |
| 22,7 | pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä | 3:11:00 |
| 25,1 | Syyryn metsäkämppä | 3:37:00 |
| 25,4 | pelastuspiste 5, Syyryntie | 3:41:00 |
| 30,4 | pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie | 4:30:00 |
| 35,6 | Pykyn autiotupa | 5:16:00 |
| 37,0 | Iso-Juurikan laavu | 5:29:00 |
| 40,0 | pelastuspiste 7, Pesänevantie | 5:54:00 |
| 44,6 | pelastuspiste 8, Lahnajärventie | 6:42:00 |
| 46,3 | pelastuspiste 9, Pyykorventie | 6:55:00 |
| 48,9 | Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen | 7:18:00 |
| 50,9 | perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen | 7:36:00 |
| 56,0 | MAALI | 8:15:47 |
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
KUIVALLA TUKALLA
Poikkeuksellinen loma. Ei pelkästään hiukan normaalia matalampien lämpötilojen vuoksi vaan tavallista runsaamman ohjelman. Tämä kaikki on ollut silti vain kivaa, vaikka välillä on väsyttänyt - ihan niin kuin ultrajuoksukilpailuissakin.
-Joko lähdetään? Täytyy vähän vielä valmistautua. -Joo ei kiirettä, mutta ajattelin sanoa, että voi alkaa valmistautumaan... Pian ollaan soraisilla/neulaisilla poluilla. Ollaan Työläjärven ja Pinsiönkankailla. Pasi näyttää polkujaan, minä nautin niistä. Pasi ottaa kuvia: -Juokses takas tuonne ylös ja juokse hiljempaa, en saanut kuvaa. Varmasti näin, mutta mukana saattoi olla myös vähän juoksutusta. Velmu mies - ja vain hyvällä tavalla.
Kuva: Pasi Koskinen
Mukavan illan jälkeen ja hyvin nukutun yön jälkeen olo on tyyni. Edellisen illan grillatut kanat ovat tyytyväisenä vatsassa. Pasi kysyy: -Miten teillä menee niin kauan siellä teidän vaellusreitillä? Se ei taida olla kovin juostavaa? Tuohon on selvin vastaus avata kokeneelle kulkijalle maastokartta reitistä. Hetken tutkittuaan Pasi vastaa: -Nyt en ihmettele enää ollenkaan. Ojaa, ojan perään ja sinistä väriä - hidastahan se on. Pasi piirtää tavoitteekseen kiertää reitin ehkä jo tänä vuonna.
Kohta taas junassa. Junamatka Tampereelta Ylivieskaan kestää tällä kertaa 5h 20min. Siitä viimeiset 4h bussissa raideremonttejen vuoksi. Tällä kertaa bussimatka oli miellyttävämpi paremman tilan vuoksi. En silti pidä matkustamisesta, mutta matkustamisen tuomasta uudesta ympäristöstä kylläkin.
Vihdoin kotona. Melkein samantien nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Ei, ei työt ala vielä, mutta I-SR2014 -vaellusreitin takaosan hölkkävaellusta (+36km) pukkaa. Onhan tässä monenlaisiin paikkoihin tullu ihtensä heitettyä, mutta tämä tuntuu aika haastavalta. Koskaan ei haluaisi olla vetäjän roolissa jarruna reissuilla.
Kello on 8.00. Neljä miestä seisoo keskellä Iso-Sydänmaata, Lahnajärventiellä. Tottuneita, kovakuntoisia liikkujia kaikki. Yksi heistä, Pete, on tullut Helsingistä asti lomaileen vanhalle kotipaikalleen. On innostunut polkujuoksusta. Maantiellä harrastuksen alussa maraton hieman päälle 3.30. Mitähän nyt menis?
Reilu 2km juostaan siirtymää ja sujahdetaan polulle. Joukon vauhdikkain, Lasse, olikin vedättänyt jo lähelle viiden minsan kyytiä tie-osuuden lopussa. Kehoitan Peteä korkkaamaan polku-osuuden. Mies lähteekin latomaan polkua sen verta reipasta kyytiä, että ajattelen hetken, pysynkö edes perässä. Pete on selvästi tehty poluille. Ei jalan asettelua vaan pelkäämätöntä menoa oudolla polulla = polkujuoksijan tunnusmerkki.
Joukon neljäs mies, Timppa, suoltaa tuttuun tyyliinsä juttua tulemaan. Timppa on meistä vanhin ja tehnyt jo pitkän työuran myyjän hommissa. Ehkä hän pärjäisi myös radiossa? On tilannetajukin aina kohdallaan. Hauska mies... Tullaan suolle. On aina hauska nähdä kulkijoiden ilmeet tuossa kohtaa. Meillä suolla kuuluu puromaista lorinaa. Siellä on meinaan vettä!
Yhden ja puolen tunnin kuljennan jälkeen alkaa miestä upota jo suo-ojien syövereihin.
Matka jatkuu. Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikot herättävät seurueessa kunnioitusta. Koetteleva 5km Syyrystä Vähä-Juurikkaan. Lassella tulee polvi kipeäksi. Burana ja kävelyä. Tämä on aina haastava paikka, myös henkisesti. Reilu 15km vielä Lahnajärventielle. Se ei ole tällä reitillä naurun asia kipeällä polvella. Pientä huumoria väliin. Lasse jatkaa penkkaa pitkin ja jättää polven palautumis idealla Pykyn lisälenkin väliin - ja se auttaa.
Sillä välin huomio kiinnittyy Timpan tukkaan. Lähes neljä tuntia kuljettu ja kaikilla muilla on märkä paita ja tukka. Timpalla ei. Kuiva paita ja tukka. Kiusoitellaan, että miten hän vaimolleen selittää kiertäneensä yli 36km takalenkin kuuteen tuntiin kuivalla tukalla. Avioliiton pelastukseksi lopussa räppää taivaalta vettä. Lassekin pystyy taas juokseen. Petellä ottaa päkiään, mutta hieman pää välillä alaspäin roikkuen hän tulee vakaasti letkassa. Kestävää sakkia. Kuten Lasse totesi pari päivää reissun jälkeen: -Tuo on jo aika miehekäs lenkki, ei sinne ihan jokaisesta oo.
Seuraavat kaksi päivää meni sitten huvipuisto reissulla. Koska jalan näkee enemmän kuin autosta, kävin toisena aamuna hölkkäileen kevyesti Alahärmästä Volttiin ja takaisin 12km aamulenkin. Olivat Alahärmässä valmistautuneet tulooni ja laittaneet minusta varoittavan liikennemerkinkin.
Jotta lomailu ei olisi liian ohjelmatonta, lähden huomenna aamuyöstä Nivalan kehittyneimmän kestävyysjuoksijan (Erkki Vähäsöyrinki, puolimara n.1.25:n) kanssa I-SR2014 koko lenkille. Koitetaan nätisti ja viisaasti hölkätä reitti noin 9 tuntiin. Katsotaanpa miten äijjien käy. Nöyrästihän sinne pitää lähteä, varsinkin kun on lihakset jo valmiiksi jumiset.
PEP2015 KISASTA VISUAALISTA INFOA LISÄÄ
PERHEREITTIVIDEO...
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.7.2015
-Joko lähdetään? Täytyy vähän vielä valmistautua. -Joo ei kiirettä, mutta ajattelin sanoa, että voi alkaa valmistautumaan... Pian ollaan soraisilla/neulaisilla poluilla. Ollaan Työläjärven ja Pinsiönkankailla. Pasi näyttää polkujaan, minä nautin niistä. Pasi ottaa kuvia: -Juokses takas tuonne ylös ja juokse hiljempaa, en saanut kuvaa. Varmasti näin, mutta mukana saattoi olla myös vähän juoksutusta. Velmu mies - ja vain hyvällä tavalla.
Mukavan illan jälkeen ja hyvin nukutun yön jälkeen olo on tyyni. Edellisen illan grillatut kanat ovat tyytyväisenä vatsassa. Pasi kysyy: -Miten teillä menee niin kauan siellä teidän vaellusreitillä? Se ei taida olla kovin juostavaa? Tuohon on selvin vastaus avata kokeneelle kulkijalle maastokartta reitistä. Hetken tutkittuaan Pasi vastaa: -Nyt en ihmettele enää ollenkaan. Ojaa, ojan perään ja sinistä väriä - hidastahan se on. Pasi piirtää tavoitteekseen kiertää reitin ehkä jo tänä vuonna.
Kohta taas junassa. Junamatka Tampereelta Ylivieskaan kestää tällä kertaa 5h 20min. Siitä viimeiset 4h bussissa raideremonttejen vuoksi. Tällä kertaa bussimatka oli miellyttävämpi paremman tilan vuoksi. En silti pidä matkustamisesta, mutta matkustamisen tuomasta uudesta ympäristöstä kylläkin.
Vihdoin kotona. Melkein samantien nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Ei, ei työt ala vielä, mutta I-SR2014 -vaellusreitin takaosan hölkkävaellusta (+36km) pukkaa. Onhan tässä monenlaisiin paikkoihin tullu ihtensä heitettyä, mutta tämä tuntuu aika haastavalta. Koskaan ei haluaisi olla vetäjän roolissa jarruna reissuilla.
Kello on 8.00. Neljä miestä seisoo keskellä Iso-Sydänmaata, Lahnajärventiellä. Tottuneita, kovakuntoisia liikkujia kaikki. Yksi heistä, Pete, on tullut Helsingistä asti lomaileen vanhalle kotipaikalleen. On innostunut polkujuoksusta. Maantiellä harrastuksen alussa maraton hieman päälle 3.30. Mitähän nyt menis?
Reilu 2km juostaan siirtymää ja sujahdetaan polulle. Joukon vauhdikkain, Lasse, olikin vedättänyt jo lähelle viiden minsan kyytiä tie-osuuden lopussa. Kehoitan Peteä korkkaamaan polku-osuuden. Mies lähteekin latomaan polkua sen verta reipasta kyytiä, että ajattelen hetken, pysynkö edes perässä. Pete on selvästi tehty poluille. Ei jalan asettelua vaan pelkäämätöntä menoa oudolla polulla = polkujuoksijan tunnusmerkki.
Joukon neljäs mies, Timppa, suoltaa tuttuun tyyliinsä juttua tulemaan. Timppa on meistä vanhin ja tehnyt jo pitkän työuran myyjän hommissa. Ehkä hän pärjäisi myös radiossa? On tilannetajukin aina kohdallaan. Hauska mies... Tullaan suolle. On aina hauska nähdä kulkijoiden ilmeet tuossa kohtaa. Meillä suolla kuuluu puromaista lorinaa. Siellä on meinaan vettä!
Yhden ja puolen tunnin kuljennan jälkeen alkaa miestä upota jo suo-ojien syövereihin.
Matka jatkuu. Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikot herättävät seurueessa kunnioitusta. Koetteleva 5km Syyrystä Vähä-Juurikkaan. Lassella tulee polvi kipeäksi. Burana ja kävelyä. Tämä on aina haastava paikka, myös henkisesti. Reilu 15km vielä Lahnajärventielle. Se ei ole tällä reitillä naurun asia kipeällä polvella. Pientä huumoria väliin. Lasse jatkaa penkkaa pitkin ja jättää polven palautumis idealla Pykyn lisälenkin väliin - ja se auttaa.
Sillä välin huomio kiinnittyy Timpan tukkaan. Lähes neljä tuntia kuljettu ja kaikilla muilla on märkä paita ja tukka. Timpalla ei. Kuiva paita ja tukka. Kiusoitellaan, että miten hän vaimolleen selittää kiertäneensä yli 36km takalenkin kuuteen tuntiin kuivalla tukalla. Avioliiton pelastukseksi lopussa räppää taivaalta vettä. Lassekin pystyy taas juokseen. Petellä ottaa päkiään, mutta hieman pää välillä alaspäin roikkuen hän tulee vakaasti letkassa. Kestävää sakkia. Kuten Lasse totesi pari päivää reissun jälkeen: -Tuo on jo aika miehekäs lenkki, ei sinne ihan jokaisesta oo.
Seuraavat kaksi päivää meni sitten huvipuisto reissulla. Koska jalan näkee enemmän kuin autosta, kävin toisena aamuna hölkkäileen kevyesti Alahärmästä Volttiin ja takaisin 12km aamulenkin. Olivat Alahärmässä valmistautuneet tulooni ja laittaneet minusta varoittavan liikennemerkinkin.
Jotta lomailu ei olisi liian ohjelmatonta, lähden huomenna aamuyöstä Nivalan kehittyneimmän kestävyysjuoksijan (Erkki Vähäsöyrinki, puolimara n.1.25:n) kanssa I-SR2014 koko lenkille. Koitetaan nätisti ja viisaasti hölkätä reitti noin 9 tuntiin. Katsotaanpa miten äijjien käy. Nöyrästihän sinne pitää lähteä, varsinkin kun on lihakset jo valmiiksi jumiset.
PEP2015 KISASTA VISUAALISTA INFOA LISÄÄ
PERHEREITTIVIDEO...
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.7.2015
torstai 16. heinäkuuta 2015
PEP 2015 LÄHESTYY - OLETKO SINÄ VALMIS - ME OLEMME
PEP 2015 - 37 PÄIVÄÄ STARTTIIN!!!
KUULUMISET…
* REITTIÄ ON RAIVATTU JA SILLOITETTU KAIKEN AIKAA JA REITTI ON ERITTÄIN HYVIN MERKATTU.
* OLEMME SAANEET KISAAN KUVAAJIA
JA VOIMME TARJOTA KUVIA SEKÄ TILANNETIETOA KUVINA KISAN AIKANA LÄHES VIIVEETTÄ
TWITTERISSÄ HASTAGILLA #pep2015. LISÄKSI KISAN JÄLKEEN JULKAISTAAN PALJON LISÄÄ
KUVIA KISASTA. MYÖS KISAVIDEO VALMISTUU KISAN JÄLKEEN PIKIMMITEN.
* OLEMME SAANEET INTOHIMOISEN
URHEILUMIEHEN, TOIMITTAJAN JA MUUSIKON – HEIKKI UUSITALON SELOSTAMAAN JA
KUULUTTAMAAN KISOJA KOKO PÄIVÄKSI.
HEIKILLE TULEE MAASTOSTA VÄLIAIKATIETOJA
REALIAJASSA, JOTKA HEIKKI VÄLITTÄÄ KATSOJILLE. VÄLIAJOILLA HEIKKI TARJOAA MUSIIKKIA
SELOSTUKSEN LOMASSA. KATSOJILLE EI TULE SIIS AIKA PITKÄKSI.
* SOSIAALISEN MEDIAN MONIOSAAJA –
JUHA PALOSAARI – VÄLITTÄÄ KISAN TUNNELMIA, KUVIEN JA TILANNETIETOJEN MUODOSSA
KOKO KISAPÄIVÄN TWITTERISSÄ HASTAGILLA #pep2015. JUHAN TARJONTAA VOI SEURATA
TÄSTÄ VAIKKEI OLISI TWITTERIIN LIITTYNYTKÄÄN.
* ILMOITTAUTUMISIA ON ALKANUT
TIPPUMAAN. NYT NIITÄ ON 15. ILMOTTAUDU MUKAAN JO TÄNÄÄN (TÄSTÄ) JA ASETA UPEA
LIIKUNNALLINEN TAVOITTEESI ELOKUUN 22.PÄIVÄN LAUANTAIPÄIVÄLLE JA PEP2015 –TAPAHTUMAAN.
TÄSSÄ VÄHÄN MUISTILISTAA…
SU 16.8.2015 Ilmoittautuminen 58km kisaan päättyy
Su
16.8.2015 klo.24.00. 58km matkalle
ei
voi ilmoittautua tämän
päivämäärän
jälkeen
TI 18.8.2015 58km
matkan osallistujien lähtöjärjestys
julkistetaan
www-i-sr2014.blogspot.fi
LA 22.8.2015 Kisakanslia aukeaa klo.7.00
*
Numerolappujen haku.
*
Ohjeet kilpailijoille
10,5KM ja 25KM matkoille
VOI ILMOITTAUTUA vielä
KISAPAIKALLA puoli tuntia (30min)
ennen starttia, mutta
MYÖS ENNAKKOON.
Klo.8.00
alkaa 58km matkalaisten väliaikalähtö.10,5KM ja 25KM matkoille
VOI ILMOITTAUTUA vielä
KISAPAIKALLA puoli tuntia (30min)
ennen starttia, mutta
MYÖS ENNAKKOON.
Klo.9.00 lähtee DropBag -kuljetus, eli
HUOM!!! 58km matkalaisten eväspussit siihen mennessä.
Viimeinen lähtee klo.11.00. Muista olla
lähtöpaikalla
viimeistään 15min ennen
omaa
starttiasi. Startissa pitää olla
tarvittaessa
esittää a)toimiva kännykkä
kisanumero
tallennettuna b)Vähintään
1,5L
juomaa joko juomapussissa/pulloissa
c)lisäenergiaa
d)jaettu reittikartta
Klo.11.30 25km matkalaisten startti.
Yhteislähtö.
Muista olla lähtöpaikalla
viimeistään 15min ennen omaa starttiasi.
Startissa pitää olla
viimeistään 15min ennen omaa starttiasi.
Startissa pitää olla
tarvittaessa
esittää a)toimiva kännykkä
kisanumero
tallennettuna b)jaettu reittikartta
Klo.12.00 10,5km
matkalaisten startti.
Yhteislähtö.
Muista olla lähtöpaikalla
viimeistään 15min ennen omaa starttiasi
viimeistään 15min ennen omaa starttiasi
Klo.12.05 10,5km hupisarjalaisten startti
(ei
ajanottoa). Muista olla lähtöpaikalla
viimeistään
15min ennen omaa starttiasi
Klo.15.00 10,5km palkintojen jako ja
hupisarjalaisten
hauskimpien asujen
palkitseminen.
Klo.17.00 25km palkintojen jako
Klo.21.00 58km palkintojen jako
Klo.22.00 kisakeskus sulkeutuu
maanantai 13. heinäkuuta 2015
TERVEHDYS - MAITOHAPOT !!!
Tänään oli oiva tilaisuus katsoa omaa uteliaisuutta ja pelkoa kapinapolkujuoksuissa. 10,5km. Yhteislähtö. Hyvää polkua, hieman huonompaa polkua ja jopa polviin upottavaa suota. Maksimiraasto se aina on. Nyt oli vielä tarkoitus ottaa nirri-pois-aloitus. Kunnon raasto ja koittaa sitten vain jaksaa. Ja tuohan onnistuu. Hieman maltillisemmalla alulla tulisi tietysti hieman parempi tulos.
Startti. Alle 3min/km tahdilla (tarkistin jälestäpäin datasta, en sentään kesken kiihdytyksen tarkistanut) loivaa alamäkeä superlahjakkuus Tuomas Järviluoman kannassa. Mies tuli heinätöiden välissä juoksemaan "kylmiltään". Mitä nyt lasten harrastusten ohessa ja maatilahommien ohessa vähän liikkuu silloin tällöin. Joillakin on lahjoja.
Tuomas loittoni, mutta aika maltillisesti - aluksi. Ekat 700m aivan hurjaa höökiä, 3:50/km -tahtia. Sitten mutaan. Eka kilsa 4:24. Nyt raastetaan. Mökkösen Jussi tulee yllättävän varkain perässä. Koitan potkia toistakin kilsaa vitosen pintaan. Hengitys on aluksi melkoisen tiukalla ennen kuin tasoittuu.
Tuomaksen keltainen paita katoaa kuin valon kaje metsään. 2km täyttyy. Toinen kilsa kelvollisesti 5:04. Jussi vaanii perässä. Muista en tiedä. Täytyy keskittyä. Painoa on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana 8kg lisää. Pois pitäisi saada. Pitäisi treenata, mutta kun Unkarin kisa näkyy vielä - reenihommissa. Ihan ei voi vielä normaalisti treenata. Se oli kova kisa...
Silti ollaan täällä. Kuin sikaa tapettas. Hengitys vinkuu yhä. Jussi seuraa, tasaisella hengityksellä. Koitan potkia Vinnurvan mudassa. 3km täyttyy. Kolmas kilsa 5:15. Sitten tullaan järvenpäähän joka on pahimmillaan polveen asti. Sykkeet lähellä tappia ja juoksuaskeleet on tuskan takana. Maitohapot tykkää. Minä myös. Tätä halusin, ja vähän pelkäsin.
Noustaan "järvestä". Yksi iso silta ja sitten kuivaa polkua. Pikku hiljaa jalat vetristyy, mutta polun levetessä ja neljännen kilsan (5:42 sisältää kahluun) täyttyessä Jussi potkii edelle. Tuumaa: -"Painetaanpa nyt ja katotaanpa löytyykö se seinä"... Jään kuin vetoköyden perässä oleva datsun Jussin vanaveteen, 30-40 metrin päähän. Välillä Jussi kaatuu, mutta nousee nopeasti pystyyn. Mietin: Minun ei sovi kaatua. Pahaa jälkeä. Iso mies.
Tullaan Pyykorven tielle. Jalat on jääneet metsään. Silti täytyy yrittää - sinnitellä. Viides kilsa 5:16. Ketään ei näy perässä. Se on täytynyt jo katsoa. Mitäkähän väliä silläkin on? Kaikki on pelissä! Keskisyke noin 165. Maksimi tällä haavaa 174. Ehkä se 2-4 pykälää taas nousee, kun näitä tekee jonkusen.
Rimpinevan laita alkaa varsin jaksavasti. Petollinen kuudes kilsa kääntyy alle kuuden minuutin (5:57). Silti näen Lassen noin 150 metrin päässä takana. Jussi on noin 50metriä edellä. Olen pihvi.
Ojanvarsi. Innostun. Saan Jussia kiinni. Sitten tulee taas paha kosteikko, ennen välikoskensaarta. Sinne uppoaa juuri vironneet voimani. Pätkä on kuitenkin lyhyt ja palaudun pian. Seitsemäs kilsa 6:17. Tuo on hankala.
Välillä katson nopeasti taakse. Keltainen otsapanta vilahtaa. En jaksa arvioida välimatkaa. Jalat alkaa tuntua taas jaksavimmilta. Katson sykettä: 166. Ei yhtään nostovaraa. Mennään tällä... kunnes tulee TAAS järven polviinasti-kohta. Sinne ui mehut. Jussi saa taas vähän kaulaa. Katoaa kokonaan - ja vielä juoksee polunhaarasta huti, vaikka on tuttu reitti. Kertoo, miten limiteillä mennään. 1,2km ketunlenkkiä ei Jussikaan kestä - ja tippuu podiumilta. Jussi oli silti moraalinen kakkonen. En usko että oisin ihan voinut haastaa lopussa.
Kahdeksas kilsa 6:31, kahluukilsa ja kaikki pelissä. Yhdeksäs kilsa herättää toiveen lopusta. 5:56. Ei paljoa enää lähde, ei ole nostovaraa, ei ole ollut missään vaiheessa. Alusta asti täysillä.
Ladunpohjan 400m suoralla tultaessa on lähes selvää, että Jussi ei ole samalla polulla, ei ainakaan edessäni. Kisan aikana ehdin sitäkin pohtia, mikä miehen polulta vei... Lasse lähestyy, se siirtää ajatukset tähän hetkeen. Lasse on ikätoveri ja oli kossina kova kestävyysjuoksija, 800m alle kahden minuutin. Pitkä suunnistustausta. Mies takana alkoi tuntua kovalta ja omat jalat voimattomilta. Lasse saavuttaa askel-askeleelta. 10:s kilsa 5:54.
Mietin oikeastaan vain mitä sanon, kun Lasse ohittaa. Jotain pitää lohkaista... Samalla teen kaikkeni ettei tuo toteudu. Viimeinen silta. Lasse on enää alle 50m perässä. 700m maaliin. Voiko vielä pääsisin 300m niin sitten olisin turvassa, sillä tiesin, että voin vielä puupökkelöilläkin rullata jotain alamäkeen.
Pakokauhun vallassa ja tietysti born1974-hauskasta huvittuneena painan kuin viimeistä päivää. Kisan voittaja kannustaa jo omalla loppuverryttelylenkillään. Karmaiseva todeta sekin. Ero on iso. MUTTA kestän kuin kestänkin kakkospaikalla ja eroa tulee Lasseen 11 sekuntia. Todellisuudessa sillä ei ollut mitään merkitystä, se oli vain hauskaa. Niin kuin koko tapahtuma taas. Viimeiset 600metriä noin 4:34/km -vauhtia. Jotain siis vielä tapahtui. Pah.
Tässä Video
Tässä tulokset
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2015
Tuomas loittoni, mutta aika maltillisesti - aluksi. Ekat 700m aivan hurjaa höökiä, 3:50/km -tahtia. Sitten mutaan. Eka kilsa 4:24. Nyt raastetaan. Mökkösen Jussi tulee yllättävän varkain perässä. Koitan potkia toistakin kilsaa vitosen pintaan. Hengitys on aluksi melkoisen tiukalla ennen kuin tasoittuu.
Tuomaksen keltainen paita katoaa kuin valon kaje metsään. 2km täyttyy. Toinen kilsa kelvollisesti 5:04. Jussi vaanii perässä. Muista en tiedä. Täytyy keskittyä. Painoa on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana 8kg lisää. Pois pitäisi saada. Pitäisi treenata, mutta kun Unkarin kisa näkyy vielä - reenihommissa. Ihan ei voi vielä normaalisti treenata. Se oli kova kisa...
Silti ollaan täällä. Kuin sikaa tapettas. Hengitys vinkuu yhä. Jussi seuraa, tasaisella hengityksellä. Koitan potkia Vinnurvan mudassa. 3km täyttyy. Kolmas kilsa 5:15. Sitten tullaan järvenpäähän joka on pahimmillaan polveen asti. Sykkeet lähellä tappia ja juoksuaskeleet on tuskan takana. Maitohapot tykkää. Minä myös. Tätä halusin, ja vähän pelkäsin.
Noustaan "järvestä". Yksi iso silta ja sitten kuivaa polkua. Pikku hiljaa jalat vetristyy, mutta polun levetessä ja neljännen kilsan (5:42 sisältää kahluun) täyttyessä Jussi potkii edelle. Tuumaa: -"Painetaanpa nyt ja katotaanpa löytyykö se seinä"... Jään kuin vetoköyden perässä oleva datsun Jussin vanaveteen, 30-40 metrin päähän. Välillä Jussi kaatuu, mutta nousee nopeasti pystyyn. Mietin: Minun ei sovi kaatua. Pahaa jälkeä. Iso mies.
Tullaan Pyykorven tielle. Jalat on jääneet metsään. Silti täytyy yrittää - sinnitellä. Viides kilsa 5:16. Ketään ei näy perässä. Se on täytynyt jo katsoa. Mitäkähän väliä silläkin on? Kaikki on pelissä! Keskisyke noin 165. Maksimi tällä haavaa 174. Ehkä se 2-4 pykälää taas nousee, kun näitä tekee jonkusen.
Rimpinevan laita alkaa varsin jaksavasti. Petollinen kuudes kilsa kääntyy alle kuuden minuutin (5:57). Silti näen Lassen noin 150 metrin päässä takana. Jussi on noin 50metriä edellä. Olen pihvi.
Ojanvarsi. Innostun. Saan Jussia kiinni. Sitten tulee taas paha kosteikko, ennen välikoskensaarta. Sinne uppoaa juuri vironneet voimani. Pätkä on kuitenkin lyhyt ja palaudun pian. Seitsemäs kilsa 6:17. Tuo on hankala.
Välillä katson nopeasti taakse. Keltainen otsapanta vilahtaa. En jaksa arvioida välimatkaa. Jalat alkaa tuntua taas jaksavimmilta. Katson sykettä: 166. Ei yhtään nostovaraa. Mennään tällä... kunnes tulee TAAS järven polviinasti-kohta. Sinne ui mehut. Jussi saa taas vähän kaulaa. Katoaa kokonaan - ja vielä juoksee polunhaarasta huti, vaikka on tuttu reitti. Kertoo, miten limiteillä mennään. 1,2km ketunlenkkiä ei Jussikaan kestä - ja tippuu podiumilta. Jussi oli silti moraalinen kakkonen. En usko että oisin ihan voinut haastaa lopussa.
Kahdeksas kilsa 6:31, kahluukilsa ja kaikki pelissä. Yhdeksäs kilsa herättää toiveen lopusta. 5:56. Ei paljoa enää lähde, ei ole nostovaraa, ei ole ollut missään vaiheessa. Alusta asti täysillä.
Ladunpohjan 400m suoralla tultaessa on lähes selvää, että Jussi ei ole samalla polulla, ei ainakaan edessäni. Kisan aikana ehdin sitäkin pohtia, mikä miehen polulta vei... Lasse lähestyy, se siirtää ajatukset tähän hetkeen. Lasse on ikätoveri ja oli kossina kova kestävyysjuoksija, 800m alle kahden minuutin. Pitkä suunnistustausta. Mies takana alkoi tuntua kovalta ja omat jalat voimattomilta. Lasse saavuttaa askel-askeleelta. 10:s kilsa 5:54.
Mietin oikeastaan vain mitä sanon, kun Lasse ohittaa. Jotain pitää lohkaista... Samalla teen kaikkeni ettei tuo toteudu. Viimeinen silta. Lasse on enää alle 50m perässä. 700m maaliin. Voiko vielä pääsisin 300m niin sitten olisin turvassa, sillä tiesin, että voin vielä puupökkelöilläkin rullata jotain alamäkeen.
Pakokauhun vallassa ja tietysti born1974-hauskasta huvittuneena painan kuin viimeistä päivää. Kisan voittaja kannustaa jo omalla loppuverryttelylenkillään. Karmaiseva todeta sekin. Ero on iso. MUTTA kestän kuin kestänkin kakkospaikalla ja eroa tulee Lasseen 11 sekuntia. Todellisuudessa sillä ei ollut mitään merkitystä, se oli vain hauskaa. Niin kuin koko tapahtuma taas. Viimeiset 600metriä noin 4:34/km -vauhtia. Jotain siis vielä tapahtui. Pah.
Tässä Video
Tässä tulokset
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2015
perjantai 3. heinäkuuta 2015
NUORISSA ON VOIMAA
Kysyn miehen nimeä. Mies hieman yllättyneen/loukkaantuneen näköisenä tekee vastakysymyksen - etkö muista minua? Saan nimen. Tiedän kyllä hänen pojan, mutta en kuollaksenikaan muista puhuneen miehen kanssa. Ehkä isäni oli puhunut. Hän ei puhu enää. Olemme täällä vain hetken.
Niin se on otettava(?) - olen juossut noin 7-vuoden aikana (lähtiessäni nollasta) hieman yli 21 000km ja en tiedä paljon paskaakaan juoksusta. Olen tavannut viime aikoina mm. nuoria huippu-urheilijoita. Miten he ovat niin paljon viisaampia jo parikymppisenä? Olen todellisuudessa onnellinen että ovat - olenhan vain harrastelija ultrajuoksija. Mutta credittiä nuorten huippujen ja minua nuorempien tosi harrastajien suuntaan. Normi väki ei tiedä, miten paljon he tietävät ja miten tosissaan he hakevat itselleen parasta polkua. Siinä sivussa oppii vanhempikin mies.
Vanhempi mies? Kuulin tänään, että yksi ikätoverini oli kysynyt 25-vuotiaalta paikkakuntalaiselta tietääkö hän miestä nimeltä Onni Vähäaho? Vastaus: Onko hän se vanhempi mies, joka juoksee pitkiä matkoja. Kello on käynyt selvästi jo pitkään. Vastahan 25-vuotiaat tuntui minusta vanhoilta...
...Sutjakas, urheilullinen olemus - tiedän - myös kova suorituskyky. Ikää lähes 50. Toinen silmä punertaa. En kysy, mutta arvaan, että risu siihen on käynyt metsälenkillä. Tässä keskustelussa näkyy puolestaan pitkä tausta kahden askeleen välissä. "-Menee näin vanhemmiten pidempään kun palautuu, ei siksi vihti juosta joka päivä... tai vois, jos juoksis enemmän niin jaksais harjoitella". Voi kun se on niin totta. Taas tuntui hyvältä. Elän kaupungissa, jossa ihmiset tietää miten se tehdään - ollaan hyviä juoksijoita, jos niin halutaan.
Luulin heränneeni täysin tavalliseen päivään, mutta en tiennyt sen päättyvän aivan ekstaasimaiseen kokemukseen todistaa jotain hienoa paikallisessa urheilupyhätössä. 15-vuotias paikallinen lupaus oli tullut yrittämään ainakin 2:21 -alitusta 800metrillä, mielellään jopa 2:15 -aikaa. Kontestin huipentumana isoveljen (16-v) tuleminen jänikseksi! Ilmassa oli jännitystä ja latausta. Nuoret miehet (pojat) näyttivät silmin nähden latautuneelta - silmät leiskuivat tulta. Korvis nuorimman korvassa ja silmät viestivät päättäväisyydestä. Olen nähnyt nämä kaverit enemminkin. Todella fiksuja kavereita ja aivan huippu tyyppejä. Pidän peukkuja, vaikka "vanhimmainen" kertookin lopettaneen juoksun ja siirtyneen jalkapalloon...
...Pojat kyyristyy lähtöviivalle. Ilmassa on sähköä, vaikka käsiajoilla mennän. Lähtökiihdytys on rajunnäköinen - nämä pojat ovat nälkäisiä - ja ennen kaikkea yrittävät, ominaisuus joka on melkein sukupuuttoon kuollut. 150m juostu ja vanhempi vetää parivaljakkoa leikittelevän kevyellä askeleella ja kannustaa pikkuveljeä parempaan vauhtiin. Ääni kuuluu takasuoralta lähtöpaikalle! Hitsi! Oon aivan tiloissa. Tässä on jotain aitoa! Parivaljakko tulee ekan kiekan loppusuoralle. Vanhempi kannustaa ja rullaa noin 65,5sekuntiin ja nuorempi noin 66,5sekuntiin.
Ajattelen, että on kova jätkä jos juoksee alle 2:20. Niin vain poika pysyy lantio korkealla ja takoo ja tulee viimeisen satasen 15-16sekuntiin ja kellot pysähtyy 2:16. Tiedän, joskus on joku vetänyt tässäkin kaupungissa kovempaa, mutta täytyy nakella lakkeja tästä esityksestä. Jamppa oli vetänyt vain kaksi päivää aikaisemmin tonnin 2:59:n. Nyt siis eka kiekka 66,5sek ja toinen 69,5sek. Mahtavaa kestävyyttä 800 metrillä. Toinen kierroshan on 800metrillä yhtä helvettiä... Poika on vielä vähän pettyneen oloinen ja vähän harmissaan yhdestä sekunnista. Hienoa! Ja vanhempi poika - jo juoksun "lopettanut" - vetää 400m leikitellen lenkkarit jalassa 65,5sekuntiin. Enpä pystyis ite vaikka ois mitkä kengät jalassa. Täytyy ihailla tuota tekemisen meinikiä.
Mitä ajattelet, jos sinun pitäisi edetä 119km ja nousta samalla matkalla 5850metriä nousumetrejä? Menisikö siinä viikko? Vai riittäisikö? No, yksi kaverini, ja pep2015 tähän mennessä ilmoittauneista ykkössuosikki juoksi tuon matkan reilussa 19h ollen 1200 osallistujan joukossa 143:s. Tästä voi lukea tuon upean elämäntarinan omaavan ultra-vuori-polkujuoksijan tehneen mietelmiä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 3.7.2015
Niin se on otettava(?) - olen juossut noin 7-vuoden aikana (lähtiessäni nollasta) hieman yli 21 000km ja en tiedä paljon paskaakaan juoksusta. Olen tavannut viime aikoina mm. nuoria huippu-urheilijoita. Miten he ovat niin paljon viisaampia jo parikymppisenä? Olen todellisuudessa onnellinen että ovat - olenhan vain harrastelija ultrajuoksija. Mutta credittiä nuorten huippujen ja minua nuorempien tosi harrastajien suuntaan. Normi väki ei tiedä, miten paljon he tietävät ja miten tosissaan he hakevat itselleen parasta polkua. Siinä sivussa oppii vanhempikin mies.
Vanhempi mies? Kuulin tänään, että yksi ikätoverini oli kysynyt 25-vuotiaalta paikkakuntalaiselta tietääkö hän miestä nimeltä Onni Vähäaho? Vastaus: Onko hän se vanhempi mies, joka juoksee pitkiä matkoja. Kello on käynyt selvästi jo pitkään. Vastahan 25-vuotiaat tuntui minusta vanhoilta...
...Sutjakas, urheilullinen olemus - tiedän - myös kova suorituskyky. Ikää lähes 50. Toinen silmä punertaa. En kysy, mutta arvaan, että risu siihen on käynyt metsälenkillä. Tässä keskustelussa näkyy puolestaan pitkä tausta kahden askeleen välissä. "-Menee näin vanhemmiten pidempään kun palautuu, ei siksi vihti juosta joka päivä... tai vois, jos juoksis enemmän niin jaksais harjoitella". Voi kun se on niin totta. Taas tuntui hyvältä. Elän kaupungissa, jossa ihmiset tietää miten se tehdään - ollaan hyviä juoksijoita, jos niin halutaan.
Luulin heränneeni täysin tavalliseen päivään, mutta en tiennyt sen päättyvän aivan ekstaasimaiseen kokemukseen todistaa jotain hienoa paikallisessa urheilupyhätössä. 15-vuotias paikallinen lupaus oli tullut yrittämään ainakin 2:21 -alitusta 800metrillä, mielellään jopa 2:15 -aikaa. Kontestin huipentumana isoveljen (16-v) tuleminen jänikseksi! Ilmassa oli jännitystä ja latausta. Nuoret miehet (pojat) näyttivät silmin nähden latautuneelta - silmät leiskuivat tulta. Korvis nuorimman korvassa ja silmät viestivät päättäväisyydestä. Olen nähnyt nämä kaverit enemminkin. Todella fiksuja kavereita ja aivan huippu tyyppejä. Pidän peukkuja, vaikka "vanhimmainen" kertookin lopettaneen juoksun ja siirtyneen jalkapalloon...
...Pojat kyyristyy lähtöviivalle. Ilmassa on sähköä, vaikka käsiajoilla mennän. Lähtökiihdytys on rajunnäköinen - nämä pojat ovat nälkäisiä - ja ennen kaikkea yrittävät, ominaisuus joka on melkein sukupuuttoon kuollut. 150m juostu ja vanhempi vetää parivaljakkoa leikittelevän kevyellä askeleella ja kannustaa pikkuveljeä parempaan vauhtiin. Ääni kuuluu takasuoralta lähtöpaikalle! Hitsi! Oon aivan tiloissa. Tässä on jotain aitoa! Parivaljakko tulee ekan kiekan loppusuoralle. Vanhempi kannustaa ja rullaa noin 65,5sekuntiin ja nuorempi noin 66,5sekuntiin.
Ajattelen, että on kova jätkä jos juoksee alle 2:20. Niin vain poika pysyy lantio korkealla ja takoo ja tulee viimeisen satasen 15-16sekuntiin ja kellot pysähtyy 2:16. Tiedän, joskus on joku vetänyt tässäkin kaupungissa kovempaa, mutta täytyy nakella lakkeja tästä esityksestä. Jamppa oli vetänyt vain kaksi päivää aikaisemmin tonnin 2:59:n. Nyt siis eka kiekka 66,5sek ja toinen 69,5sek. Mahtavaa kestävyyttä 800 metrillä. Toinen kierroshan on 800metrillä yhtä helvettiä... Poika on vielä vähän pettyneen oloinen ja vähän harmissaan yhdestä sekunnista. Hienoa! Ja vanhempi poika - jo juoksun "lopettanut" - vetää 400m leikitellen lenkkarit jalassa 65,5sekuntiin. Enpä pystyis ite vaikka ois mitkä kengät jalassa. Täytyy ihailla tuota tekemisen meinikiä.
TÄMÄ KYSYMYS VOI TULLA "VÄHÄN" ÄKKIÄ
Mitä ajattelet, jos sinun pitäisi edetä 119km ja nousta samalla matkalla 5850metriä nousumetrejä? Menisikö siinä viikko? Vai riittäisikö? No, yksi kaverini, ja pep2015 tähän mennessä ilmoittauneista ykkössuosikki juoksi tuon matkan reilussa 19h ollen 1200 osallistujan joukossa 143:s. Tästä voi lukea tuon upean elämäntarinan omaavan ultra-vuori-polkujuoksijan tehneen mietelmiä.
Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka ja pitkään, mutta voisin lopettaa tämän blogin juuri julkaisemaani twiittiin: on se älytöntä miten paljon ihminen voi oppia itsestään juoksemalla. Vain juoksemalla voi riisua itsensä sisältä päin.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
PEP 2015 - OHJEET OSALLISTUJILLE
PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU 2015
MUISTA MYÖS KISAN VARSINAINEN INFO JA OHJEET SIELLÄ.
OHJELMA – OSALLISTUJAT
SU
16.8.2015 Ilmoittautuminen
58km kisaan päättyy
Su 16.8.2015 klo.24.00.
58km matkalle ei voi
ilmoittautua
tämän päivämäärän jälkeen
TI
18.8.2015 58km matkan
osallistujien lähtöjärjestys
julkistetaan www-i-sr2014.blogspot.fi
LA 22.8.2015 Kisakanslia
aukeaa klo.7.00
*
Numerolappujen haku.
* Ohjeet
kilpailijoille
* Klo.8.00
alkaa 58km matkalaisten
väliaikalähtö.
Viimeinen lähtee klo.11.00.
Muista olla
lähtöpaikalla viimeistään 15min
ennen omaa
starttiasi. Startissa pitää olla
tarvittaessa
esittää a)toimiva kännykkä
kisanumero
tallennettuna b)Vähintään 1,5L
juomaa joko juomapussissa/pulloissa
c)lisäenergiaa
d)jaettu reittikartta
Klo.10.30
Ilmoittautuminen päättyy kaikille
matkoille. Muista,
että ilmoittautua kannattaa
ennakkoon,
jolloin saa hakea
suoraan
numerolapun.
Klo.11.30 25km matkalaisten startti.
Yhteislähtö. Muista
olla lähtöpaikalla
viimeistään
15min ennen omaa starttiasi.
Startissa
pitää olla tarvittaessa esittää
a)toimiva kännykkä
kisanumero
tallennettuna
b)jaettu reittikartta
Klo.12.00 10,5km matkalaisten startti.
Yhteislähtö. Muista
olla lähtöpaikalla
viimeistään
15min ennen omaa starttiasi
Klo.12.05 10,5km hupisarjalaisten startti
(ei
ajanottoa). Muista olla lähtöpaikalla
viimeistään
15min ennen omaa starttiasi
Klo.15.00 10,5km palkintojen jako ja
hupisarjalaisten
hauskimpien asujen
palkitseminen.
Klo.17.00 25km palkintojen jako
Klo.21.00 58km palkintojen jako
Klo.22.00 kisakeskus sulkeutuu
ENNEN
KISAA: * Pyssyhovin alakerran
pukuhuoneissa voi
vaihtaa
vaatteet. Kisapaikalla ei ole lukollisia
säilytyslokeroita,
joten kisaajat ovat omalla
vastuulla
pukuhuoneeseen jätetyistä
tavaroista.
* Ilmoittaudu
ajoissa (mielellään ennakkoon)
ja nouda numerolappusi.
* Nauti
tunnelmasta. Lämmittele lihaksesi
ja tutustu vielä
reittikarttaan.
KISAN
AIKANA: * ÄLÄ ROSKITA luontoa.
* Noudata
merkattua reittiä, jos erehdyt
reitiltä, palaa
taaksepäin viimeiselle näkemällesi
merkille.
* Jos huomaat
jonkun kanssakilpailijan olevan
pahoissa
vaikeuksissa, soita hätänumeroon 112
ja auta suinkin
jos voit. Sen jälkeen ilmoitus
järjestäjien antamaan
numeroon
xxx-xxxxxxx
(ilmoitetaan myöhemmin)
* Mikäli
haluat ohittaa polulla, huuda ”LATUA”.
On myös
fiksua antaa tilaa selvästi nopeammin
takaa tuleville.
* Nauti
matkasta, sillä polkumme tarjoaa
erittäin monipuolisen
alusta ja maisema
kattauksen.
KISAN
JÄLKEEN: * Jokainen osallistuja saa
juoman ja purtavan
lisäksi maalissa
osallistumispalkinnon sekä
kolme parasta
sarjoittain palkitaan aikataulun
mukaisesti palkintojenjako
seremoniassa.
*
Peseytyminen Pyssyhovin alakerran sauna –ja
suihkutiloissa
* Numeroiden
ja hakaneulasten palautus
* Nauti
makkara ja jäätelömyynnistä.
* Jos olet
kolmen parhaan joukossa omalla
matkallasi,
omassa sarjassa – ole ajoissa
palkintojen jaossa.
* Kuvia (ja
mahdollisesti videoita) tulee twitteriin
hastagilla
#pep2015 kisan aikana ja kisan jälkeen.
* Tulokset
julkaisemme mahdollisimman pian kisan
jälkeen www.i-sr2014.blogspot.fi ja
http://www.uikko.fi/fi/SEURAA TÄTÄ LISTAA, SILLÄ SIIHEN SAATTAA TULLA MUUTOKSIA/LISÄYKSIÄ VIELÄ ENNEN KISAA.
EI MUUTA KUIN ILMOITTAUTUMAAN!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja olkkosentiellä 1.7.2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)