Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarinat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarinat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. toukokuuta 2020

MERKKI PÄÄLLÄ

          Ennen muinoin on ollut tutkimusten sijaan ihmisten arjessa tukena erilaiset merkit, lähinnä luonnonmerkit. Toki niitä kuulutaan vieläkin käytettävän jonkin verran ainakin satunnaisesti. Pohjoisen mahdollisia tulvia tai niiden puuttumista katsotaan kuulemani mukaan harakanpesistä. Jos harakka rohkeaa tehdä jokisuussa pesänsä matalalle pajupensaaseen voidaan olettaa, ettei tulvista ole vaaraa ja päinvastoin. Parranhaivenet puunoksista, eli naavat, kertovat puolestansa puhtaasta ilmasta. Tätä esiintyy mm. meillä Iso-sydänmaan vaellusreitillä.

         Muurahaispesien loivin sivu osoittaa etelään ja yksittäisten puiden vahvimmat ja tuuheimmat oksat niin ikään etelään päin. Ilmansuuntia voidaan määrittää myös kellosta. Esimerkiksi kesällä aurinko on idässä kello seitsemän, etelässä kello kolmetoista ja lännessä kello yhdeksäntoista. Tämä voi auttaa aurinkoisella päivällä vaikkapa suunnistuksessa. Suunnistus onkin metka harrastusmuoto, jossa kaikki merkit sekoaa herkästi hurmostilassa. Tästä on hauskoja muistoja esimerkiksi viime syksyltä, jolloin rastin sijaan tuntien sekoilujen jälkeen löysin lopulta toisen hukassa olleen suunnistajan.

          Sään ennustettavuutta kylmyydestä tai lämmöstä ei ole kuitenkaan voitu menneenä talvena päätellä nilkkojen paljaana olon mukaan. Ne ovat olleet paljaana kelillä kuin kelillä. Sen sijaan talviaikaan lumisateen jälkeen on ollut hauskaa arvuutella ensimmäisenä poluilla kulkeneita. Usein on osunut nimi oikeaan ja joskus pitkällä askeleella kulkeneet ovat jääneet kiehtovasti hämärän peittoon. Viikkokalenteriin pääsee kiinni puolestaan meidän taloyhtiössä, kun naapuri tamppaa mattoja aina torstai-aamuisin. Vuorotyöläiselle tärkeä merkki saada viikonpäivästä kiinni.

         Vuosikymmeniä sitten eräs kaimani oli pitänyt kauppaa kertomalla takillaan onko kauppa auki vai kiinni. Jos takki oli auki, oli tuotetta saatavilla. Jos takki oli kiinni, oli tuote ainakin väliaikaisesti loppunut tahi virkavalta haittasi kaupantekoa. Monenmoisia merkkejä on ollut iäti. Ehkä hauskin luonnon merkki lätkä fanina on ollut katsoa harakan ajaessa vimmatusti rätkää takaa. Silloin tietää rätkän päässeen toden teolla harakan pään sisään. Korona ajan parasta lätkä fanin hupia varsinaisen puutteessa.

         Mikä onkaan sitten merkki hyvästä juoksijasta? Siihenkin on tehty varsin sutjakka määritelmä. Nimittäin sanotaan, että ”siihen ei kauaa mene, kun nuori mies tunnin juoksee”. Ja varmasti sitä silloin on riittävän hyvässä kunnossa.


    Naava kertoo ilman puhtaudesta. Kuva Iso-Sydänmaan perhereitiltä (Onni Vähäaho)

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.5.2020

perjantai 17. huhtikuuta 2020

ELÄMÄN SUOLA

        Elämän suola on henkilökohtainen kiinnekohta johonkin kestävään. Mututuntumalla on helpohko arvata, että ainakin oman ja edellisen sukupolven elämän suola on ollut urheilu ja hyvänä kakkosena huumori. Parhaassa tapauksessa nämä kaksi taitavasti yhdistettynä. Kalpea aavistus nykyisessä poikkeustilassa on, että ihmiset kaipaavat urheilua ja huumoria.

        Kuten yleisesti liikkumista julkisilla paikoilla myös henkihieveriin liikkumista tulisi välttää. Itse harrastan ultrapolkujuoksua ja olen joutunut miettimään muutamaan kertaan miten paljon minun pitää muistaa jättää varaa omilla lenkeilläni. Toistaiseksi koen onnistuneeni. Tuossa muutama päivä sitten juoksemallani maratonin mittaisella lenkillä en hengästynyt, ei yskittänyt tai silmälasit menneet huuruun. Lienee tarpeeksi kevyttä liikuntaa, eikä vastaantulijoita tullut. Oli räntäsade. Hyvä karanteeni sää.

        Yle näytti taannoin vanhoja urheilun klassikkoja. Katsojaluvut oli isot. Tämä vahvistaa olettamusta niin sanotusta yhdeksännestätoista mineraalista - "elämän suolasta". Onneksi sitä voi saada ja sitä voi nauttia katsomalla, kuuntelemalla ja lukemalla. Kuuntelin eilen radiosta pätkän vanhasta jääkiekko klassikosta Pyssymäen perhereitin lähtöpaikalle autolla ajaessani. Legendaarinen MM-kisaselostus vuodelta 99, jossa Suomi tasoittaa pelin Venäjää vastaan tilanteeseen 3-3 vain kaksi sekuntia ennen pelin loppua. Mertaranta oli tuossa selostuksessa liekeissä ja julisti jopa Venäjän lyödyksi.  Meni vieläkin, nyt kaksikymmentäyksi vuotta myöhemmin muutama minuutti tunnekuohusta selvittyäni ennen kuin kykenin aloittamaan lenkin.

       Joskus 70-80 luvun tietämillä oli muutama paikallinen kestävyysurheilija ollut viikonlopun pitkällä lenkillään. Tuolloin he tekivät usein päivän mittaisia lenkkejä. Paluumatka Maasydämenjärven metsistä kulki imatran voimalinjaa pitkin kohti haikaperää. Paluumatkaa oli vielä hyvä huikonen jäljellä. Päivän mittaisten lenkkien tapaan jutut alkoivat loppupuolella laantumaan. Silloin lenkin vetäjä oli todennut vain lakonisesti muille mukana olleille lähtevänsä jo saunan lämmitykseen. Samalla vetäjä oli alkanut latomaan jo eväistä tyhjentyneellä repullaan melkoista haipakkaa kohti haikaperää. Tuntia myöhemmin, aivan jo haikaperän kankaita edeltävillä vainiolla yksi joukosta sanoi vetäjälle: -"Ethän sinä sitten lähtenytkään".

       Kaupassakin pitää välillä käydä. On jopa ajoittain koomisenkin tuntuista, kun pitää yrittää välttää joutumasta liian lähelle lajitoveria. Yhdellä poikkeusajan kauppareissulla kahden hyllyn päästä kuului tutun miehen puhe. Hän kysyi hieman epäuskoisenäköisenä oliko hän nähnyt oikein nähdessään vaimonsa kanssa minut juoksemassa Reisjärven ohi reppu selässä edellisellä viikolla. Jouduin vahvistamaan näyn. Kanssakäyntiä varoetäisyydeltä siis. Tämä aika tullaan muistamaan niin kauan kuin sitä on.

Elämän suola saattaa löytyä Iso-Sydänmaanreitin syövereissä. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.4.2020