Näytetään tekstit, joissa on tunniste huumori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huumori. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. marraskuuta 2018

TARINA - TESTI - STAND UP

               Lunta kaunoo taianomaisesti jo edellisenä päivänä sataneen syystalven ensimmäisen lumivaipan päälle. Maisema on kuin saduista tai postikorteista. Satu minulla on mukanakin, sillä olen metsäkävelyllä vaimoni kanssa. Tunnelma on hartaan ihana. Välillä vaimo innostuu heilauttamaan lumen kuorruttamaa oksaa kivoilla villalapasillaan. Rakastava hymy täydentää tunnelmaa.

               Saavumme jonkun tien laitaan. Tie ei muistuta mitään näkemistäni teistä. Metsään päin on tehty rumpu sille puolelle, josta olemme tulossa. Rummun päästä ei näy toiseen päähän. Ilmeisesti vaimoni tulee uteliaaksi ja pyyhkäisee lunta rummun päästä. Lumen alta paljastuu karhun pää - ison karhun. Olemme hämmästyneitä. Karhu herää. Kaikki ovat kuitenkin rauhallisia. Huomaan olevani kuitenkin pian muutaman kymmenen metrin päässä taaempana ottamassa muistoa tilanteesta, jossa vaimo on minun ja karhun välissä. Upeita kuvia.

               Tilanne on kaikessa kiehtovuudessaan myös vaarallisen tuntuinen ja koitamme vaivihkaa väistyä alaspäin vievälle tielle. Karhu tulee verkkaisesti perässä. Tiessä on serpentiinimutkia, joten näemme kaiken aikaa, että karhu seuraa meitä matkan päässä. Välillä karhu katoaa mutkan taa, ja silloin päätämme juosta. Saavumme kylään, jossa on paljon puurakennuksia ja kuppiloita/baareja.

               Juoksemme ensimmäisen kuppilan sisään ja samaa kyytiä seuraavaan, joka onnistuu juostessamme vain eteenpäin saluunan ovesta seuraavaan. Olemme pian varmaan jo kolmannessa tai neljännessä kuppilassa. Olen hieman hengästynyt. Emme tilaa mitään vaan jatkamme tämän kuppilan sivuovesta seuraavalle tielle. Tie on pitkä, eikä siinä ole mutkia. Tien päässä katson vielä taakse ja näen karhun tulevan juuri pitkän tien toiseen päähän. Nyt pelästymme ja säntäämme juoksuun. Vaimollani on nyt upea röyhelömekko päällä kuin vanhoissa elokuvissa, mutta juostava on ja lujaa!

                Ryntäämme sivupihalle oikealle kädelle tieltä ja kipuamme paloportaita katolle. Katolle päästyämme piiloudumme savupiipun tapaisen taakse ja katsomme alas pihalle. Katolla on hieman lunta ja ei huvittaisi enää jatkaa. Ei tarvikkaan, sillä herään unestani uuteen päivään.

             


                Pyhäinpäivän lauantaina olin kellomiehenä ja kuvaamassa Nivalan Polku ry:n testijuoksuja. Video sisältää myös testin tulokset. 3,9km pururata reitti, jossa noin 100 nousumetriä.



                Tänään on maanantai ja innostuin näin vapaapäivän iltana tekemään pienen stand up videon. Muistakaa ottaa huumorilla. :=)



Onni Vähäaho, Nivalassa 5.11.2018

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

JOULUHUUMORIA - TREENEJÄ JA TIUKKOJA UUTISIA!!!

                        Lopettakaapa se hössötys ja keskittykää tunnelmaan.




Onni Vähäaho, Nivalassa 20.12.2017

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

HUUMORI HOMMIA

       Kuka väittää että vaan juoksen? Tässä vähän tätä StandUp harrastusta.

1. KOSINTA JA SÄÄENNUSTE




2. HARHAANJUOKSU JA IDENTITEETTI KUVA



Onni Vähäaho, Nivalassa 19.7.2017

tiistai 23. toukokuuta 2017

NUTS KARHUNKIERROS 80km KISAAN 4 PÄIVÄÄ

                    Viimeiset päivät ovat olleet treenejen puolesta mukavaa odottelua ja ylläpitoa. Tammikuisen paleltuman jälkeen ennätin rakentaa 11 viikon kunnon. Olen kiitollinen siitä, että sain senkin verran aikaa. Nyt lähden sitten lauantaina mittaamaan työn tuloksen ulos. Olen innoissani.

                     Perjantaina kuusamoon. Lauantai aamuna varhain ylös ja kello seitsemän alkaen Karhunkierroksen pohjoisesta lähtöpisteestä, Hautajärveltä mahdollisimman rivakasti takas Rukalle syömään, juomaan ja pötköttään.. Sanoisi Pulkkinen.

                     Viime päivien lenkit.. Ne eivät ole näyttäneet omilta. Kulku on ollut erikoisen hyvää. Siitä voi olla yhtä-aikaa mielissään ja hieman hämmentynyt. Mikäpä sen parempi tilanne kuntourheilijalle, kun lähteä elämänsä kunnossa mittaamaan omaa kuntoa muita kuntoilijoita vastaan. NUTS Karhunkierros 80km matkalla on listalla 240 nimeä. 24 joukkoon niin olisin top 10% joukossa. Voisiko se olla minimitavoite? Kymppisakki voi olla vielä liikaa? Mistäpä sen tietää, kun ei tiedä muiden kunnosta, muutako omasta, joka nyt tuntuu itselle riittävän enempi kuin hyvin, joten se on kaiken a ja o. Toki ikänsä urheilllut ja kilpaillut ei voi kiistää kilpailuviettiä.

                     Jos on lenkit tuntuneet epätodellisen hyviltä niin olen myös viime päivinä kohdannut esityksiä, jotka ovat tippuneet lokeroon "ensimmäistä kertaa elämässä". Videon kaverit tuskin olivat eka kertaa ko. puuhissa, sen verran tottuneen oloista touhu oli kaiketi.

               Näihin tunnelmiin. Palataanpa ees viikolla, kun saadaan kisat juostua.    

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.5.2017   

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

SÄÄ ON ASENNE KYSYMYS

                       Kun on juossut pitkiä matkoja, kuten Pekka Pouta parhaimmillaan maratonin alle neljän tunnin, voi suhtautua asioihin sopivalla keveydellä. Näyttäisi kuitenkin, että kesästä on tulossa vähäluminen.

                Pekka on huippu!

                       Minun suurin heikkous on rakkaus I-SR2014 koko reittiin. Talvella menetin melkein varpaat sitä pakkasessa ja kosteassa kiertäessäni. Nyt mieli halajais ylihuomenna mennä se taas kiertämään - vain 15 päivää ennen Karhunkierroksen 82km kisaa. Olen laskenut, että ehdin hyvin palautua siitä. Kuinka paljon tuossa laskelmassa on sitten reittirakkautta, en tiedä.

                       Vallan toinen kysymys, mutta asiaan kuuluva on, että tarvisinko tuota lenkkiä juuri nyt. Ja aivan varmasti aika selkeä vastaus on: En. Olen itselleni perustellut sen kiertämisellä testinä varpaille. Saanko siitä sitten enempi haittaa kuin hyötyä, selviää kuitenkin loppupeleissä vasta La 27.5. Kuusamossa kansallispuistossa kiertävällä Karhunkierroksella. Ehkä tärkeintä on sittenkin elää vahvaa elämää päivästä päivään kuin maksimoida tulosta varomalla elämästä?

                      Olen juuri nyt mielestäni parhaassa kunnossa koskaan. Samalla hieman riskirajoilla kovaa treenaminen on ajanut minut jonkunasteiseen harjoituskuormaan ja suorituskyky pysyy piilossa. Välillä se kurkistelee, mutta on toistaiseksi pysynyt nuppu kiinni. Uskon asioita, kun nämä pitkät suoritukset usein ovat - uskon olevani La 27.5. elämäni tähän mennessä parhaassa suoritusiskussa Karhunkierroksella. Se on tavoite ja se riittää minulle. Kesällä koitetaan kehittyä sitten lisää, viemällä repussa kevään sadon mukaan kesän paisteeseen.  

Onni Vähäaho, Nivalassa 10.5.2017     

perjantai 7. huhtikuuta 2017

ELÄMÄÄ - INTOA

                    Innostuminen ei ole vielä kuntoa - kertoo vanha sananlasku. Sen sijaan elämässä kannattaa olla innostunut, ja siitä voi seurata hyvinkin kohenevaa kuntoa. Minä olen ollut joidenkin mielestä ajoittain jopa itsekseen hymyilevä ja naurava. On kysytty miten jauhot ovat pysyneet pussissani. Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen päässyt taas etsimään juoksukuntoani. Olen etsinyt sitä sekä lumisilta poluilta, teiltä että salilta. Olen jo lähellä tammikuun kuntoani. Kohta kuusi viikkoa innostunutta menoa.

                     -"Pumppaa, pumppaa, pumppaa - pumppaa vaan... pakko päästä kesäkuntoon... pumppaa, pumppaa, pumppaa - pumppaa vaan... olen kunnossa, kesäkunnossa, jee... Pumppaa, pumppaa, pumppaa - pumppaa vaan...meikä reenaa rintaa, ja kumpaakin pakaraa..." Laulaa Portion Boys. Onneksi niin, sillä voisi ongelmallista jos ei reenais toista pakaraa ollenkaan. Vois mennä NUTSkarhunkierroksella portaat kylkimyyryä. Siellä nimittäin tarvii pakaraa, molempia. Ja kenties jopa nousuhousuja? Timppa!

                       Viiden viikon zombeuden jälkeen viikkokertymät näyttää tältä... 91km, 121km, 94km, 92km, 121km ja tälle viikolle tulee noin 100km. Viimeiset 9 päivää ovat kerryttäneet 149km. Niin, se on kieltämättä kuiskaten satanelikytyheksän, sillä sen verran kovia määriä vetää tosiharrastajat. Mutta kukin tyylillään - ja oonpa saanut näinkin vähillä määrillä jo ensimmäisen harjoitusjumin. Molempien etureisien sisäosat meinaa jumittaa ja hapottaa, sekä ovat lihasarat. Isoista lihaksista nuo jumit kyllä lähtee, mutta voinee joutua väisteleen tehoja vähän aikaan. Eli ylihuomisen 5km testijuoksun järkevyyttä ja hyödyllisyyttä täytyy puntaroida pyhäaamupäivänä. Toisaalta tuollainen napakka jalkojen liikuttelu voi tehdä hyvääkin?!

                       Mennään tilanteen mukaan, kuten elämässä yleensä. Välistä elämässä joutuu kuitenkin kohtaamaan hyvin hankalia tilanteita. Pyöräilin tässä yhtenä aamuna töihin. Puolihämärää. Edellä polki nuori äiti pienen lapsen kanssa edelläni siksi verkkaista vauhtia, että minun täytyi ohittaa heidät, jotten myöhästyisi töistä. Mikäs siinä? Ongelma vain oli siinä, että pieni lapsi lastenistuimessa katseli vähän hämillään jotain puhellen äidilleen levottomasti istuimessa liikkuen. Mikäs siinä? No se siinä, että äiti kuunteli kuulokkeet korvilla jotain muuta kuin takana istuneen ääntä, saati takaa tulevan pyörän ääntä. Pelotti ohittaa siksi, että omissa maailmoissa ollut äiti olisi voinut pelästyä ohitse menoani ja ajaa pyörällään tenavan kera pöpelikköön. Säälitti kyllä kovasti pientä lasta istuimessaan.

                      Villi veikkaukseni on, että reilun kymmennen vuoden päästä ihmiset lähtevät tutustuun metsiin. Nauttivat kuusi ja mäntyterapiasta. Kuuntelevat taas lintujen ääniä mp-soittimien sijaan. Jättävät kaiken jakamisen kaikissa mahdollisissa eettereissä. Ja sen sijaa jakavat ajatuksiaan konkreettisesti muiden lajitovereiden kanssa - parhaassa tapauksessa metsäpoluilla käveleskellen tai jopa hölkäten. Enkä moralisoi. Vietän itsekin aivan liikaa aikaa twitterissä ja whats´apissa. Sen lisäksi tulee lenkkejä Garmin connectiin siirtäessä katseltua mitä kaverit ovat puuhailleet lenkkirintamalla. Paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen "ihmepalloiluun" todellisen elämän sijaan.

                       On siellä netissä paljon hyvääkin. Oon saanut erittäin paljon hyviä inspiraatioita nuoren ultrajuoksijan, Juuso Simpasen videoblogista. Täytyy arvostaa omanlaista elämätapa intiaania suuresti. Iso peukku Juusolle ja kiitosta hyvistä vinkeistä! Miestä joka on juossut kolmena kuukautena peräkkäin vähintään 1000km/kk, juoksee maran alle 2:50 ja 100km alle 8h, sekä omaa tiukan kropan ja pitää luentoja, ei voi olla kuuntelematta.

                       Eipä tässä. Jholokotellahan etheenkäsin! Ja vaikka välillä yksikseen nauraen. Vaikka nyt on vähän jumia niin oon tyytyväinen tähän mennessä saavutettuun kuntoon. Ihan lupaavia suhteellisia vauhteja eri tehoalueilla irtoaa, vaikka kapulat ovat nyt vähän väsyneet ja jumiset. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Onneksi on vasta huhtikuun alku. Vielä ehtii hyvin nostaa kuntoa ennen kilpailukautta.

HYVÄ LEVYRAATI
 
 Onni Vähäaho, Nivalassa 7.4.2017            

tiistai 28. maaliskuuta 2017

BLOGI 5-VUOTTA

                    Aivan. Olenhan toki kauemman aikaa nettiin blogia pitänyt (aikaisemmin kotisivukone alustalla muutaman vuoden), mutta täällä blogspotissa nyt tasan 5-vuotta. Täytyy kiittä lukijoita blogin ahkerasta käytöstä! KIITOS! Ilman blogin lukijoita ei olisi blogia. Näin se vain on.

                   Tämä on nyt 723 julkaisu, teksti, jonka kirjoitan. Juuri nyt blogiani on katsottu 303 900 kertaa. Eli noin 167 kertaa/päivä keskimäärin.

                   Ajattelin lähestyä teitä lukijoita kolmella teemalla. 1.Kuva kenkätilanteestani juuri nyt. 2.Vitsi kuvana. 3.Video tämän päivän lumipolkupitkältä ja sen loppumatkalta.

1.        Kengät takaapäin

          Kengät etupuolelta (vähiin käy ennen kuin loppuu?)





2.Vitsi


3.Video 

                   Varmaan lähiaikoina koitan kirjoitaa jotain hieman pidemmästikin. Joitakin asioita mielessä. Jos ne vielä muistan kotvan päästä. Tänään on kuitenkin yövuoroon menopäivä. Reilu 3,5h juoksua alla ja varmaan vielä 0,5h jossain kohtaa.

                   Kaikille mukavaa päivää. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Nauttikaamme siitä! 

Onni Vähäaho, Nivalassa blogin 5-vuotisjuhlapäivänä 28.3.2017   

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

VERTAILUT EI MAIRITTELE

                    On usein tullu hegumoitua erilaisilla vertailuilla aikaisempiin vastaaviin harjoituksiin, joista on ollut luettavissa hyvää kehitystä, eteenpäin menoa. On tärkeää tasapainon ja erilaisten tilanteiden tunnistamiseks osata ja uskaltaa tehdä vertailuja myös silloin, kun vertailun tulokset näyttävät miten heikossa kunnossa ollaan aikaisempaan nähden.

                    Vertailu tuli mieleen eilen illalla tehdessäni kovaa vertikaalitonnia matolla. Kovaa siksi, että se on kova reeni. Sitä ei ainakaan meikäläinen pääse helpolla. Matolla ei tule alamäkiä. Ehkä se siksikin on kova. Kanssareenaajat joutuvat näkemään liki 2h tiukilla olevaa, hieman ylipainoista hölkkääjää nauttimassa itsensä rääkkäämisestä.

                    Alla oleva vertailutaulukko näyttää kuinka hyvin reeni puri marras-tammikuussa. Kehitys oli kerrassaan upeaa. Samalla voidaan nähdä kuinka paljon kunto on laskenut paleltumavamman johdosta tulleen tauon vuoksi. On hyvä muistaa, että ensimmäisen kahden viikon aikana paleltumavamman hoidon alkuvaiheessa kaikki arkiliikuntakin loisti poissa-olollaan, ei vain reenit. Olin lähes vuodelevossa kaksi viikkoa. Senkin jälkeen meni kolme viikkoa supistetulla arkiliikunnalla ja olemattomalla reenillä. Vasta viisi viikkoa tapahtuneen jälkeen olen aloittanut jonkun sortin harjoittelun. Edelleen jalkaterien iho laittaa haastetta, eikä ihan satalasissa voi paahtaa menemään.

                   Nyt alla oleva taulukko on erittäin lohdutonta kertomaa. Toki tiedän, että aikaisempien vuosien aikana tehty pohjakunto auttaa minua pääsemään ainakin lähelle tuota joulu-tammikuun tasoa ehkä syksyyn mennessä. On hyvä muistaa, että olen pian 43-vuotta. Tein lujasti töitä ja etenenin todella hitaasti omassa kehityksessäni. Minulla ei ole lahjoja juoksuun. Siksi kehitys on ollut hidasta, mutta sitä on ollut, koska olen harjoitellut 500tunnista yli 600tuntiin usean vuoden ajan. Kun vuosien työllä kasvatettu hedelmä lipsahtaa repussa olevasta reiästä kohti vuosia kiipeämääsi vuoren rinnettä alaspäin, ei sen luokse löydä hetkessä. On tehtävä töitä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Nokan päästäni voi nähdä hien tippasevan tulevina kuukausina. Kaksi asiaa ratkaisevat: Halu ja Tahto. 





vertikaali-



tonni
vauhti


matolla 14km
juoksu





marraskuu
1:52:40
3km


8:03min/km
4:17min/km


keskisyke 136
keskisyke 159





joulukuu
1:42:08
lumipolku 7km


7:18min/km
4:41min/km


keskisyke 134
keskisyke 163





tammikuu
verttitonnit
I-SR2014


ulkona
etulenkki 26km




5:09min/km




keskisyke 158





helmikuu
paleltuma
paleltuma


vammasta
vammasta


toipumista
toipumista





maaliskuu
1:54:17
Perjantaina


8:10min/km
tulossa


keskisyke 138
5km kovaa



Onni Vähäaho, Nivalassa 8.3.2017          

maanantai 27. helmikuuta 2017

LR ja HK INTERVALLEILLA KUNTOON


                      Koska kaikki eivät lue blogiani välttämättä hyperaktiivisesti niin pieni kertaus paikallaan. 

Su 22.1. huomasin olevani jo jonkinlaisessa kunnossa, vaikka 26km polkutestijuoksusta jäikin sellainen kuva muikeasta 5:09min/km keskivauhdista huolimatta, että vielä ei irtoa. No ei ollut vielä tarviskaan. Ajankohdan mukaista.

Ti 24.1. juoksin I-SR2014 koko vaellusreitin (n.58km) noin 12h:ssa. Sain molempiin jalkateriin paleltumavammat. Pääosin II -asteen, mutta vasemman jalan 1-varvas ennätti edetä III -asteen paleltumavammaksi. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista paleltumavammaaa aikaisemmin. Ei edes esi asteita. Siksi tämä pääsi yllättämään. En ollut ensimmäistä kertaa tuolla hangessa rymyämässä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Viikot 4 ja 5 menivät kovien fyysisten kipujen ja osin pelonsekaisinkin tuntein. Oikeasti vasurin ykkönen oli menetys vaarassa muutamia päiviä. Tätä ei tainut kaikki tietää.

Kaksi viikkoa paleltumisesta yritin kokeilla jalottelua. Ei tullut mitään. Kokeilematta ei toisaalta tiedä. Myös viikko 6 meni hoitojen parissa. Tämä kolmas viikko olikin sitten henkisesti raskain. Olin odottanut palaavani liikuntakykyiseksi kahdessa viikossa. Totuus oli sittenkin pelätysti toinen. Juoksun yritystä koko viikolla 6 yhteensä 56km. Viikonloppuna alkoi työt. Työvuorojen loput oli yhtä tuskaa. Viimeiset tunnit hieman ontuen kävelyä ja jalkojen ylhäällä pitoa. Pelkät työvuorot olivat pitkään aikaan kovimmat harjoitukset.

Viikko 7. Tiistaina tuli jo neljä viikkoa täyteen. Vasurin ykkösvarpaaseen kertyi painetta aina vaan. Lopulta perjantaina tuli täyteen 7päivän jakso, jossa olin 6päivää töissä. Jokainen noista työvuoroista päättyi jonkin sortin ontuvaan kävelyyn ja paineeseen varpaassa. Tuli ajatuksiin, että saattoi olla tämä "kausi" tässä. Lauantaina kohtuullinen kevyt 10km lenkki. Koko viikolla minulle erittäin vähäinen 44km juoksumäärä. Olin juossut vasta 100km helmikuussa.

Monet ovat hegumoineet kuinka palaan sitten aikanaan kohtuu nopeastikin hyvään kuntoon, jopa ennätyskuntoon. Mielestäni asia ei ole sinnepäinkään. Täytyy ymmärtää mistä on tipahettu. Täytyy ymmärtää mitä vaati päästä siihen kuntoon missä olin ennen kuin paleltumavammat tuli. Olin juossut viimeiset neljä vuotta pääasiassa 400-500km kuukaudessa. Sellainen treenaaminen kun loppuu kuin seinään, alkaa myös nopea pudotus. Voit kokeilla tiputtautua 1m (100km/kk) tuolilta ja perään 5m korokkeelta (500km/kk). Uskallan epäillä, että eroa on. 100-200km kuukausilla kuntoni vaan laskee edelleen, kunnes olen tippunut sille tasolle, jonne tuolla treenimäärällä kuuluu. Siis minun kohdallani. Joku lahjakas urheilija voi saada pienilläkin määrillä suhteellisen komeita tuloksia.

Viikko 7:sta vielä. Lauantaina siis kevyt 10km lenkki. Ihan kohtuu, mutta hieman tuli taas painetta lenkin jälkeen varpaaseen. Myös lenkki oli kun lehmän hännän lasku. Ei vaan jaksa oikein kymppiäkään asiallisesti loppuun samalla vauhdilla ja sykkeellä. Tämä ei ole sitä mihin olen ehtinyt jo tottua muutaman viime vuoden aikana. Tämä on kuin ensivuosina tässä harrastuksessa. 3-4km on mukavaa ja sitten alkaa puurtaminen. Lauantai oli myös ensimmäinen vapaapäivää 8:n päivään töistä. Kaksi lisää olisi tiedossa.

La-Su -yönä alkoi sitten vääntää mahasta. Pelkäsin pahinta (Noroa), sillä olin työskennellyt ko. tautia sairastavien kanssa. Noin vuorokauden olin peittoissa kippurassa. Aina välillä pystyi jotain ottaan. Etoi, mutta mitään ei tullu mistään ulos. Koitin syödä karkkia, jotta saisin energiaa. Jee, kerrankin hyvä syy mättää :)

Viikko 8 alkoi tänään. Aamulla vielä pientä kipristelyä, mutta sain perusaamiaisen sisään ja vointi alkoi nopeasti koheta. Olin heti intoa täynnä. Sitten sain HULLUJA ideoita. Toisena hulluna asiana, että toteutuin niistä yhden. PITKÄT VEDOT ja samalla 25km lenkki. 8:30min löysää juoksua + 1:30min kävelyä + 8:30min reipasta juoksua + 1:30min kävelyä =20min. Sama uudestaan 2h ajan. Eli tuossa tuli 6x8:30min pitkät vedot. Loppu vain löysää ja kävelyä. Vetojen vauhdit oli 4:26-4:48min/km vauhtejen välissä, lukuunottamatta viimeistä paskaa vetoa, jossa vastamaahan tultuna jäätiin 5:lla alkavaan.

Lenkin jaksoin yllättävän hyvin. LR = löysää ja reipasta, mutta toteutus oli kyllä HK = helppoa ja kovaa. Kunto ei vielä kestä ja sykkeet huitelee tapissa heti, kun alkaa nakkeleen kantapäätä vähä korkeammalle taaksepäin. Mutta hei, kuitenkin 25km lenkki! Vielä oli tarkoitus tänä iltana käydä 5km kävelylenkki, mutta antaas ny kattoo. Veti aika kanveesiin tuosta.

Olinkin mielestäni malttanut tähän asti tosi hyvin. Olin ollut "veden alla" lähes viisi viikkoa. Tuo alkaa olla krokotiilin lukema Gnu´ta joen uumenissa odottaessaan. Mistähän ne muistaa miksi odottavat? Monta pitkää viikkoa veden alla ilman ruokaa on aika pitkä aika pitää focus kirkkaana. Toista se on minulla. En ole todellakaan ollut ilman ruokaa. Ja tänään 25km lenkin jälkeen jäätelö ja kuuma kaakao tekikin terää :)

Mistä sitten sain tuon ajatuksen alkaa härnäämään kapuloitani kestämään vauhtia? Katsoessani Mikeal Heermanin videon. 
 Tulin ajatelleeksi, että onhan tässä ihtekki omiin määriin nähden tullu väänettyä paljon tuota kevyttä pohjan luontia. Ehkä tässä olisi paikka nostaa kuntoa ja suorituskykyä kohti Karhunkierrosta intervalliajatuksella. Toki matalatehoistakin, mutta rynkytystä enempi. LR:ää ja HK:ta perinteisen helpon Pk1 huuhailun vastapainoksi. Eli Vk -harjoitteiden osittainen korvaaminen noilla. Kaikki tämä kroppaa kuunnellen.

Olen seurannut tässä lorviessani ja sairastaessani myös tietysti Lahden MM-hiihtoja. Useimmat suomalaiset hiihdon seuraajat ovat jopa huvittavan sokeasti värilasien takaa asioita katsovia. Heillä on myös lyhyt muisti. Tällä viittaan mm. miesten parisprintin syytöksiin Iverseniä kohtaan. Hidastus videosta osoittaa, että Iversen käänsi pään eteen ennen kuin Niskanen vaihtoi latua. Tuota ei voi tulkita muuta kuin vahingoksi. Ja miksipä norjalainen olisi omat mitalisaumansa tahallaan tuhonut itseltään? Eikä tämä ole epäsuomalainen näkökulma vaan katsominen vain tosiasioita. Alla kuvasarja joka kaapattu videosta. Asia on kiistaton. Tuossa vasemman puoleisessa kuvakaappauksessa Iversen on jo kääntämässä päätään eteen päin. Sisäkurviin vaihtaminen tapahtui tietämättä mitä takana tapahtuu. Siksi ikävä vahinko MOLEMPIEN kannalta.
 Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.
Vastaavanlainen tilannehan oli Shotsissa kolme vuotta sitten.
 Tuskin silloin puolestaan Sami Jauhojärvikään tahallaan kaatoi saksalaista. Tilanteet tulee vain nopeasti ja yleisön pauhina sekoittaa äänet, joita voi kuulla normaalissa tilanteessa. Kuten esim. suksen kahinat tai kaverin puheet. Värilasien takaa seuraajat harvoin muistavat, että vahinkoja on käynyt toisinkin päin. :)

Katsotaan missä vaiheessa reenit menee seuraavassa päivityksessä. Huomenna tulee jo 5 viikkoa paleltumisesta. Loppuun vähän kevyempää aihetta. Jarkko vetää aika hyvin?

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.2.2017              

maanantai 13. helmikuuta 2017

COSMOS STAND UP 2017 Vol.1

             Paljon ois matskua, mutta ei oo saanu aikaseksi. Tää matsku tuli kyllä tosiaan 5minuutissa ja tein videon samantien. Tää on hauskaa :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.2.2017

tiistai 7. helmikuuta 2017

KROKOTIILI-KÖ

                       Vasta kaksi viikkoa kulunut siitä, kun olin tuolla hangessa tarpomassa monella tapaa isot mittasuhteet saanutta 12h hankilenkkiäni. Voitte jatkaa töitänne. Minä en vielä. Vielä tämä viikko ja seuraavan viikon perjantaihin asti - eli pitkästi yli viikko - sairaslomaa. Tein jo ensimmäisen iskun lyhentääkseni sairaslomaa, mutta kolleegat eivät löytäneet samalle sivulle kanssani. Vielä toinen isku tulossa - perjantaina. Haluan olla töissä ensi lauantaina. Tuijotuskilpailu jatkuu. Tässä vaiheessa tuntuu jo ylimitoitetulta pitää minua vielä tulevan perjantainkin jälkeenkin viikon veden alla. En ole krokotiili. Krokotiilit vasta asettuvat veden alle kahdessa viikossa ja saavat ruokaa ehkä seuraaavilla viikoilla. Minä huomaan peilistä, että olen päässyt jääkaapille. Siinä ei ole ongelmaa. Krokotiilin malttiin on vielä matkaa.

                        Hoitotuotteet ovat kaiken aikaa pienentyneet ja vähentyneet jalkaterissäni. Oikean puolen jalka olisi voinut jo kokeilla jopa juoksua parina päivänä. Vasenta ei voi jättää himaan, joten olen jäänyt pois lenkeiltä kokonaan. Kolleegat perusteli, ettei jalkani kestäisi vielä 8h seisallaan oloa. Tuo on helppo ostaa nyt, mutta perjantaihin on monta päivää. Eilen oli maanantai ja nyt on tiistai. Kaksi pitkää päivää siinä välissä - keskiviikko ja torstai. Vasemman jalan ykkösvarvas ei anna minulle paljoakaan muuta ajateltavaa. Miten yksi varvas voi olla välillä niin kipeä? Miten yksi erittävä alue voi olla välillä niin kipeä? Vai olenko tullut taas pehmeäksi? Juuri, kun olen saanut noottia ettei minua pysäytä mikään sydänmaan maastoissa. Varpaat voi tippua, mutta perille tullaan.

                        Söin eilen 3 x 800mg Buranaa. Kipujen osalta huonoin päivä muutamaan päivään. Menin kipeänä nukkumaan, mutta sain unen. Aina ei edes kipulääkkeet auta. Sen tietää Gnu-härkäkin krokotiilin suussa. Sain kuitenkin nukuttua 10h. En jaksanut katsoa sittenkään DVD:ltä kuinka Mario Lemieux teki tehot 5+3 play-off -ottelussa. Sen sijaan heräsin vaimon pehmeään ja lumoavaan ääneen: -"Pitäisikö sinun jo herätä!". Mitä? Mitä? Herätessäni kirjassani oli liikaa sivuja. En meinannut milläään päästä siihen kohtaan, jossa minulle olisi kerrottu miksi minun pitäisi nousta... No löytyihän se. Kävin parturissa. Löysin jostain tarpeeksi isot kengät.

                        Parturi aloitti: -"No niin, oot varmaan paljon juossut ja ollu töissä". Puukkoa kylkeen molemmilta puolilta. Vastaan: -"hmm... ootko yksin kerinnyt leikata asiakkaat?". Väistin ja unohdin kysymyksen yhtä nopeaa. Kipu varpaassa oli lieventynyt kummasti pitkän yön aikana. Silti tunnin jalkeilla olon jälkeen käsi löysi Burana purkin. Mutta joo, minulla on kova usko, että parin päivän sisällä pääsisin kokeileen lyhyen kävelylenkin. Haluan nähdä mitä ongelmavarvas tuumaa kun sinne pumpataan hetki verta tiukemmin. Täytyy löytää argumenttia perjantain lääkärikäynnille. Jätän mielellään sen yhden sairaslomaviikon enempi kaipaaville.

                       Minulla on muuten ensi yöksi pähkinä mietittäväksi. Nimittäin 5.10.2005 alkoi muuan Sidney Crosbyn ura NHL:ssä. Viime ottelu oli hänelle ottelu numero 752. Siinä hän saalisti kolme (2+1) tehopistettä. Hänellä on nyt 997 tehopistettä. Minulla ei taida olla pokkaa jättää väliin Pittsburghin ja Crosbyn ottelua Calgarya vastaan ensi yönä. Sitä en taitaisi kestää, jos minulla on mahdollisuus nähdä livenä, kun Crosby saavuttaa 1000 pistettä, enkä käyttäisi sitä.

ELÄMME KOVIA AIKOJA LUKIJAT...

 ...MUTTA ME OLEMME JO KARISTANEET JOULUN...


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2017  

perjantai 25. marraskuuta 2016

MÄÄRÄVIIKKO MENOSSA

                       On tärkeä rytmittää myös yli 150km määräviikkoja. Tämä on minun tapani rentoutua ja palautua seuraavaan reeniin. Nauroitko sinä? Olemmeko samalla sivulla? KLIKKAA TÄSTÄ



Onni Vähäaho, Nivalassa 25.11.2016

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

KAIKKEA EI TARVI SELITTÄÄ

                       Maailmassa pitäisi olla enemmän tätä. Tässä yhdistyy aitous, taiteellisuus ja lupsakka olemisen rentous. Elämää isolla E:llä.

                        Kello seis ja kahavikupit alas!


 Ps. Video myös eilisistä polkujuoksukisoista

 Onni Vähäaho, Nivalassa 23.10.2016         

maanantai 26. syyskuuta 2016

VAAROJEN MARATONIN AATTOPÄIVIÄ

                    Tässä tarjoan oman Vaarojen maratonin ennakkovideon, sekä perusmatkan (131km) kahden ennakkosuosikin omat videot. Ymmärtäkseen täysin omani, voisi olla hyvä kurkata tähtien videot :=)

 Onni "Cosmos" Vähäaho


                        Juuso "Vegaani" Simpanen
 

 Ultra Trail Tourin kärkinimi Mikael "Ultra Stanely Park" Heerman

  
Onni Vähäaho, Nivalassa 26.9.2016            

torstai 19. toukokuuta 2016

TJ2 KISAN TAIKAA - TABUJA

                     Mitä isompi kisa, sen mystisempiä asioita sen ympärille nivoutuu. Eikö vain? Mitä lähemmäs kisaa päivät rientää, sitä erikoisemmalta eläminen tuntuu. Se johtunee keskittymisestä, latautumisesta sen hetkiseen päämäärään. Kisa-ajan mystisyydestä kirjoitetaan vähän tai peittäen sitä joko vähättelemällä, suurentelemalla tahi huumorilla. Hetki kisan alla on aikaa epätietoisuuden, poikkeavuuden. Saatat käydä normaalin noin 10-16km kevyen/palauttavan lenkin. Silti sinusta saattaa tuntua, ettet olisi lenkillä käynytkään. Palaat taas "odotushuoneeseen", vaikka se ei ole koko ajan sitä, odottamista - ei lähellekään - silti sinua ympäröi mystinen olotila, johon kuuluu myös usko itseensä ja luottamus, mutta se ei ole mustavalkoinen.

                     Usein pieni harjoittelun kevennys ennen tärkeää kisaa on normi käytäntö. Varmaan yhtälailla lähes jokainen tuntee kevennyksen tuovan tullessaan myös negatiivisia tunteita. Lihaksia saattaa alkaa särkemään tms. Ollaan poikkeavassa tilassa, vaikka hieman ollaankin lähes päivittäin lenkkeilty. Normaali harjoitusrasitus poistuu ja tilalle tulee kisasumu, joka on ainakin osin tabu. Siitä ei puhuta kirjaimesta kirjaimeen, sanasta sanaan vaan sitä kierretään kuin raavaat miehet salaattia. Vai kiertävätkö he?

                     Onnistunut suoritus vaatii sen katsomista silmästä silmään. Onnistuneeseen suoritukseen ei pääse jargonioilla ja tabuilla. Kaiken täytyy olla itse hyväksyttyä ja koettua ajatusmaailmaa, koska olet yön tunteina haasteisesi edessä yksin - ajatusten kanssa. Siellä ei jargoniat ja tabut kanna. Sama lähestymistapa voisi sopia monille lyhempienkin matkojen harrastajille. Itsellänikin meni aikaa oppia tämä, sillä niin paljon on valmista tabua tarjolla, eikä niistä kertojista ole pulaa.

                      Tärkeintä näinkin pitkissä (24h juoksu) suorituksissa on suunnitelma, johon itse uskoo 110%:sti. Jos ei usko, kannattaa tehdä uusi suunnitelma. Taas ilman suunnitelmaa vaati melkoista vahvuutta miettiä keinoja kisan vaikeilla hetkillä eteenpäin, jollei niitä ole ajatellut yhtään ennen kisaa. 24h juoksussa vaikeilla hetkillä oma pää luettelee 99% vain negatiivisia ratkaisuja, se käskee höllätä, antaa periksi, mennä nukkumaan tai syömään suklaata. Niin se vain menee.

                     Olen valmis niin fyysisesti kuin henkisesti juoksemaan 200km 24h:ssa. Samalla tiedän, että joudun onnistuessani tekemään sen eteen äärimmäisen kovan ponnistuksen - joudun ylittämään itseni, jonkun verran, mutten liikaa. Kestävyyteni on vielä ohut jälkimmäiselle 12h:lle. Nämä on tarkkaan pohdittuja itse-analyysejä. Olen vielä ultrajuoksijana kestävyyden osalta hyvinkin vaiheessa, mutta onnistuessani minulla on mahdollisuudet juosta 200km ainakin pienellä venymisellä.

               
                    Mitä sitten tapahtuu ultrajuoksijoiden sisällä ja suorituksessa, kun starttipistooli on pamahtanut? Tällä tarkoitan kaikkia yli 42,2km matkoja, myös esim. Pyssymäki Extrme Polkujuoksun pitkää matkaa. Itselläni suoritus on harvoin normaali. Siitä tulee joko hieman alakanttinen tai sitten ylitän odotetun tason kaiken aikaa alusta asti. Molempia on sattunut kohdalleni. Viime aikoina enempi positiivisia ja se johtuu tietysti fyysisen kunnon noususta, mutta myös henkisestä kehittymisestä.

                     Tärkeää on tietysti sopivan rento tila ja mieli. Tässä yksi debaatti monivuotisen ultrajuoksututun kanssa juoksufoorumilta. Ultrajuoksijat ovat hieman siis myös reggaen -tyylisiä.  

 " MINÄ
Se että on niin paljon teitä tuttuja on jo itsessään TOSI upea asia. Kyllähän reissu on jo valmiiksi pose-merkkinen.
 
Eiköhän sitä kisan edetessä tule monenlaista tarinaa iskettyä. Hyvin ilmeisesti jossain vaiheessa mennään samaakin matkaa. Ihan tässä odottaa kuin ensimmäisiä treffejä aikanaan. :)
"

"SAIRANEN
Tunnistat minun vaaleanpunaisesta ruususta rintataskussa. Olen pitkä ja hoikahko. Toivottavasti ei haittaa jos olen hieman kulahtanut ja elämää nähneen näköinen. Sisäinen kauneuteni loistaa pimeässäkin.
Pus pus. Nähdään joella
"

"MINÄ 
Kauniita sanoja. Minulla on puolestaan ulkonäköpaineita sinun edessäsi, sillä olet usein alkanut oksentamaan jossain vaiheessa ollessamme samoilla treffeillä. Olen koittanut päästä niistä traumoista yli hieman vanhanaikaisesti ilman terapiaa. Toivon, ettei sinun tarvitsisi tällä kertaa oksentaa nähdessäsi minut. Laittaakko päälle jotain tiukan piukkaa vai löysää... "


"SAIRANEN
Voi kulta, ei oksentamiseni ole johtunut sinusta, vaan siitä tuskasta joka on sisälläni kun en tiedä olenko arvoisesi.
"



Muistakaa veikata tulostani ja sijoitustani.


 Onni Vähäaho, Nivalassa 19.5.2016   

maanantai 8. helmikuuta 2016

RISKISTI USKOEN...

                     ELÄMÄÄN...


                     Kauppa jono on tavanomainen. Vanhanajan tyylinen työmies on jonossa edelläni. Heijastintyöpuku. Sopivasti likainen, kuten kasvot ja kädetkin. Kauppakorissa kymmenkunta oluttölkkiä. Ehkä perheen (jos on perhettä) emäntä on hakenut muut jääkaapin täytteet. Yhtä kaikki, mies on selvästi hyvällä tuulella. Veikeä ilme päällä. Kassaneidin ilme viestii: "hoh-hoijjaa, ei vois vähempää kiinnostaa". Tämä ei haittaa miestä. Työpäivä pulkassa, kaljaa liukuu hihnalla ja kortin saldokin näyttää riittävän. Mies ostaa myös muovipussin. Sormet on työmiesmäisen pulleat - pussi ei aukea kätevästi. Tästä rakentuu miehen mielestä oiva aasinsilta ja syötti kassaneidille: -"Aukasekko sinä tuon pussin suun ko...sulla on varmaan karhiammat sormet". Kassaneiti ei voinut näyttää enää synkemmältä. Mies jatkoi vain hyväntuulisena matkaansa. Mies uskoi riskisti asiaansa. Jos ei antanut niin ei ottanutkaan.

                    Tämäkin kaveri taitaa tietää minne on menossa? Usko on kova. 

                    Minun laajassa kaveri ja tuttavapiirissä on väkeä laidasta laitaan. Nopeasti mietittynä ei yhtään ensimmäisen kappaleen kaltaista, vaikka värikkäitä persoonia riittää. :) Joukossa on myös eri tavoin uskonnollisia kavereita/tuttavia. Usko on hyvin henkilökohtainen juttu, ja sitä on monenlaista sorttia. Eikä uskonto tai sen puuttuminen ole ollut koskaan hidaste kanssakäymisissä. On rikkaus kuunnella erilaisia elämänarvoja ja ajatuksia, jopa ateistisia. Itse uskon - kuten olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut - elämään. En oikein ymmärrä sitä, että noin 2kk ikäisenä pidetään päätä vesiastian päällä ja päätetään hepun uskonto. Mutta ei siitä enempää.

                   Monet hengelliset ystävät/tuttavat ovat melko velmuja laillansa. Yksi kaveri juoksutti kerran yli 2h lenkin seassa minua umpihangessa ja tuuppi vielä selästä vauhtia... Toinen kaveri huhuili pimeässä kuusen takaa täysin arvaamattani, täysin äänettömässä metsässä... Kolmas kaveri soitti kerran minulle kertoen, ettei jaksa mennä lenkkiä loppuun - ei jaksa ottaa enää askeltakaan. Kaveri hoiperteli suolla. Jotenkin sain hänet uskomaan, että kyllä sitä vaan jaksaa. Ja niin kaveri jaksoi. Riskisti uskoen.

                  Tänään päätin hävitä! Sadasosalla. Menin ns. "mietaan alueelle" ja ostin mämmiä. Kaksi rovetta heti, kun kerran ensimmäinen meni toissapäivänä huomaamatta. Kauppaan mennessäni näin tutun auton pihassa. Arvelin auton omistajan kysyvän oonko juossu. Aloin valmistautua siihen. Ajattelin olla nokkela ja heittää jotain nasevaa. Vaan ei kysyny. Sano vaan että terve. Niin...mitäkö olisin sanonu? Vielä ei oo tuhatta kilometriä tälle vuodelle. Enkä olisi valehdellut.

                 Eilen päättyi salaharjoitteluineen noin 130km juoksuviikko. Paljon polkua taas ja uutena tunkkausta. Kruununa eilinen hallittu testivitonen, vähän varaa jättäen. Tuo taisi olla hyvä veto, sillä tänään on tuntunut reidet paljon paremmilta. Tänäänkin on tullut nimittäin taas liikuttua. Aamulla kahden legendaarisen alle 3h maratoonarin kanssa yli 4h lumikenkäkävely.


                      Voi hitto, että on hyviä tyyppejä! Sellasta juttua ja tarinaa, että oksat pois. Kyllä sai nauraa. Kiitos, ystävät. :) Tuli monta elämänviisautta ja totuutta. Kaikkea ei vihti tähän kirjoittaakkaan (heh,heh..). Mutta sanotaanko vaikka näin tiivistetysti, että kukapa sitä pieremättä kusee. Loppu jää polulle... Oli kyllä joko jaloille oudompaa hommaa toi lumikenkäily tai sitten varusteet ei sopineet minun koipeen. Rakon alut tuntu jo ½h kohdalla ja lopputulos oli varsin tuhti:

          
                      Mutta eipä noista haittaa oo terveelle immeiselle. Compeedin rakkolaastari vain ja meno jatkuu... ja niin jatkui.

                      Iltapäivällä vielä vähän tankattuani ja pienet nokoset otettuani uskaltauduin lähtä vielä hölkkään rentoa Pk2:sta perhereitille. Olipas yllättäen varsin raikas jalka! Pikkasen vajaa 12km tuli verta kierrätettyä ja elämää tuoksuteltua. Ihan joka lenkillä ei ole voinut olla noin huoleti. Oli tässä nimittäin yhellä lenkillä minun takana mies joka puhui amfetamiini juttuja, ja jälkimmäinen oli voittanut nyrkkeilyssä Ruotsin mestarin kaikin tuomariäänin. Ihan ei tohtinu hartioita päästää rennoksi.

                       Täytyy kyllä sanoa, että ilman tätä melko tuhtia harjoittelumäärää en olisi koskaan kokenut elämässä näin paljon aitoja asioita. Olen saanut kuulla monenlaista tarinaa ja päässyt jakamaan monet onnistumiset ja kompastumiset. Olen saanut kuulla aika ajoin monenlaisia myyttejä itsestäni. Toisaalta en ihmettele - onhan sitä melkoisia lenkkejä välistä tullu tehtyä. Totuus on kuitenkin varsin valju: Hyvin tavallisen kuolevaisen tapaisia lenkkejä teen aika usein - ja varmasti myös yllättävän rauhallisella vauhdilla. Tosin niitä lenkkejä tulee tehtyä aika usein. Usein kaksi kertaa päivässä - ja joskus jopa kolmasti, mutta harvemmin.

                      Nyt tuntuu taas oikein hyvältä ja jaksavalta. Kahdella edellisellä viikolla tuli reenattua kovaa ja kohtuullisen hyvästi tuli myös määrää harjoitusten kovista sisällöistä huolimatta. Kahteen viikkoon tuli noin 246km juoksua. Nyt on kevyt viikko. Se alkoi tosin 5h15min harjoituspäivällä. Mutta se oli kyllä helppoa tekemistä. Treenin rasittavuus tuleekin tehoista. Jopa tuollainen yli 200km juoksuviikko pelkkää kevyttä on paljon helpompi kuin kova juoksuviikko 120-130km väliin. Ainakin omalla kohdalla. Yksilöllisiä eroja tuonkin suhteen varmasti on.

                    LOPUKSI


                    Minulle sanottiin tänään, että oon justiinsa parhaassa iässä. Oon kuulema justiin siinä iässä missä ihminen on SITKEIMMILLÄÄN. Oon siis SITKEÄ kaveri. Tuolla sanallahan on tosin monenlaista tarkoitusta. Jotta se tarkoittaa vain SITKEYTTÄ juoksun kanssa niin lopetetaan tämä SITKEÄ jauhaminen :=)

                   JOS OIKEIN USKOO - VOI SYÖDÄ VAIKKA NETFLIX SARJOJA PURKISTA - MIKÄLI SANNIIN ON USKOMINEN




Onni Vähäaho, Nivalassa 8.2.2016

lauantai 26. joulukuuta 2015

TAPANIN(TEPON)PÄIVÄN LENKKI

                     Kuusi innokasta ilmestyi Pyssymäelle Tapaninpäivän aamuna juoksemaan poluilla kevyen 25km lenkuran. Olkoonkin, että mestarismiehet hieman sovelsivat - ja niin Keijo kuin Laurikin juoksivat toisen kiekan hieman soveltaen. Laurilla on huomenna hiihtokisat. Mukavaa, että Nuorten maajoukkuehiihtäjäkin saatiin paikalle. Keijo puolestaan juoksi myös siirtymät, joten hänelle yksi kierros sopi paremmin. Koko hoidon huhkivat läpi lisäkseni Kaisa, Timppa ja Pete. Kuriositeettina mainittakoot, että kaikkien pipot eivät välttämättä kastuneet. Minun pipo oli märkä.

                     Filmissä mennään syvemmälle.

HYVÄÄ NIMIPÄIVÄÄ TEPPO POLVI!!!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.12.2015

lauantai 19. joulukuuta 2015

PEP2016 HUOMATTU EUROOPASSA

PEP2016 ILMOT TÄSTÄ

SYSIKALLIO 100 HUOMATTU

                    Par´aikaan vuoden rankin ja pimein ultrakisa on käynnissä Sysikalliossa, Espoossa, Sysikallio100. Toissa vuoden kisasta löysin loppuanalyysin. Jäätävän pätevää analyyshiä!!!

VIDEON NÄET TÄSTÄ

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.12.2015

maanantai 26. lokakuuta 2015

HAASTE JA TAULUKKO

                    Nivalan suunnistajat järjestää tulevana Sunnuntaina Pyssymäen helpoimmilla poluilla mukavan 12km polkujuoksukisan. On hienoa, kun suunnistajat ovat niin aktiivisia sekä osallistumaan että järjestämään, puuhaamaan juoksukulttuuria tuonne meidän upeisiin metsiin. Osallistumismaksuna on hyvin vaatimaton 5 euroa. Aion omalta osaltani maksaa osallistumisestani 20 euroa ja tehdä tällä tavoin kannustavan eleen järjestäjiä kohtaan. Haastan kaikki muutkin osallistujat hyväntahdon eleeseen. Olen niin innoissani, että paikallinen suunnistusseura on ollut kaiken aikaa niin aktiivinen polkujuoksutapahtumien tiimoilla.

                    Myös oma kuntoviisari näyttää aika upeita parametrejä. Huolimatta selkeän harjoittelunosteen tuomasta jumista ja tukkoisuudesta juoksin tänään järven ympäri suhteellisesti selkeästi kovempaa vauhtia kuin koskaan enemmin. Aluksi jopa alle 5min/km alle 130 sykkeillä.



JÄRVENKIERTO VERTAILUT













HEINÄKUU PIDISJÄRVI  KESÄKUU

TÄNÄÄN 14.PÄIVÄ PIIKKI 2014






5:19min/km 5:47min/km 5:39min/km 5:29min/km





Keskisyke 132 129 131 130






juoksu/ juoksu/ Juoksu Juoksu

kävely kävely



                Hyvältä näyttää Joensuun 12h hallikisaa silmällä pitäen. Lähden hakemaan sieltä minulle kovaa 125km tulosta. Tietysti ennätykseni on "vain" 116,099km, joten sieltä kehdannee tulla pienemmälläkin ennätysparannuksella, mutta isoa kalaahan sitä aina lähdetään hakemaan!?

                  PUTOUS SKETSI MINUN MIELEEN
 

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.10.2015