TIEDOSTA MISSÄ MENET - OMA PÄIVITYS

             Tämä "kilpailukausi" lähenee loppuaan. Vielä yksi tai kaksi ponnistusta. Niistä ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) on Pyssymäki Päkjaart Ultra (PPU 2021) La 23.10. klo.9.00 alkaen. Olen tässä jo kuitenkin pysähtynyt pohtimaan mennyttä ja tulevaa - ja ennen kaikkea missä kohtaa olen menossa juoksuharrastukseni kanssa. Mikäli harrastat juoksua, oletko sinä pohtinut sitä omalta kohdaltasi?

            Seuraavassa hieman juoksu-urani jäsennystä. Mistä olen lähtenyt, mitä on matkalla tapahtunut, mitä olen saavuttanut, milloin olin parhaimmillani ja mitä voin olla jatkossa vai joko viedään navetan taka. 

            Vuonna 2007 painoin jotain 105-107 kilon väliltä. Sieltä peräisin oleva sininen kalastajan lakki on minulla edelleen. En hävitä sitä koskaan, sillä siinä on liikaa tarinaa. Vielä vedän joskus sen päähän jossain kisassa ja sitten vedetään! Laihutin aluksi johonkin 94 kilon tietämille ja aloin elokuussa 2008 juoksemaan. Jo lokakuun alussa juoksin Kauniston maraton tapahtumassa puolimaratonin aikaan 2h7min. Olin tuota matkaa kokeillut jo aiemmin syyskuussa omilla lenkeillä ja silloin juoksin jotain 2h15min-2h20min välimaastoon. Jalat tuli niin pirun kipeiksi. Olin aina inhonnut juoksua.

            Kauniston puolimaratonilla minulla oli joku lantiovyö, jossa oli urheilujuomaa ja purkkaa! Silloin ajattelin vielä, että puolimaratonin matkalla tarvin purkkaa. 

           Vuonna 2009 juoksin kolme ensimmäistä maratoniani. Niistä viimeisin oli paras. Espoossa juostu maraton meni aikaan 4.04.45. Vuonna 2010 juoksin ensimmäisessä 24h juoksussa 100km. En päässyt kunnolla kävelemään kahteen päivään. Kaikki oli uutta, eikä ollut mitään käsitystä voimien jaosta. Jos nyt siitä ei aina ole ollut senkään jälkeen. 

            Vuonna 2011 en saanut juostua maratoneja maaliin, mutta puolimaratonin aikani parani kuitenkin aikaan  1.52.36. Onni kierros tapahtumassa juoksin 24h juoksussa 128km. Pitkät suoritukset kiinnosti, mutta vielä ei ollut peruskuntoa. Tulokset oli kovin laihoja. 

            Vuonna 2012 nostin juoksumäärän liki 4000km vuodessa ja tulokset lähtivät paranemään kunnolla. Painokin tippui tuonne 78-79 kilon tietämille. Lopetin nuuskan käytön. Tupakan lopetin joskus vuonna 2007. Huikea harppaus kehityksessä. Puolimaraton elokuussa Kempeleellä aikaan 1.39.58. Täysmaratonin juoksin Vaasassa aikaan 3.30.32. Ja kaiken kruunasi silloinen 12h piirinennätysjuoksu Joensuu Nigh Runissa, kun matkaa kertyi 116,099km. 

            Vuonna 2013 saatoin saavuttaa parhaan 10km ja puolimaraton tasoni tässä juoksuharrastus urallani. Tuosta on kahdeksan vuotta aikaa ja kova työ olisi nuo ennätykset parantaa, jotka tuolloin tein. Eli 10km aikaan 41.33 ja puolimaraton 1.31.32. Myös maratonaika parani hieman, vaikka kisa piloille menikin. Aika 3.29.37. Olin tulossa sairaaksi, ja sairastuinkin kisan  jälkeen. Kesäkuussa juoksin Nivalan ympäri tosi onnistuneen 100km juoksun. Aika 9.55.16. Syksyllä 24h kokeilut epäonnistui, enkä saanut kuntoni mukaista tulosta. Lokakuussa räpiköin toipilaana 24h kokeilussa 150km. 

            Vuonna 2014 tuli heti keväällä iso onnistuminen, kun juoksin Iisalmesta Nivalaan 128,8km aikaan 14.48.30. Tosi kova suoritus näin vielä jälkeenpäinkin ajateltuna. Vielä tekisi mieli kokeilla tuota joskus parantaaa. Kesäkuussa yritin omaa 6vrk juoksua, mutta nilkka särkyi ja homma tyssäsi 322 kilometriin. Syksyllä olin kuitenkin taas hyvässä kunnossa ja paransin maraton ennätystäni Kokkolassa aikaan 3.24.25. Vielä syyskuun lopussa juoksin kovan 100 tunnin tuloksen, kun yhdessä Janne "Jay Lenon" Kukkolan kanssa kokeiltiin 100 tunnin juoksua. Tulos 427,3km!     

            Vuosi 2015 alkoi taas upeasti, sillä juoksin tammikuussa kohtuu kovalla pakkasella 24h aikana perhereittiä 144 kilometrin verran. Toukokuussa oli sitten vuorossa Unkarin 6vrk MM-kisat, jotka meni alkuvuorokausien vaikeuksista huolimatta tosi hyvin. Tulos 524,024km. Tuosta toivuin vielä loppukesäksi kilpailemaan ja olin kolmas historian ekassa PEP56km juoksussa ajalla 7.47.50.  Syksyllä tein yhä voimassa olevan maratonennätykseni tuhannen jumissa (100 päivää juoksua projektin keskellä) Kauniston maratonilla, kun juoksin ajan 3.22.55. Marraskuussa tuli sen sijaan keskeytys Joensuun hallikisassa. Vuosi alkoi vaatimaan verojaan. 

            Vuosi 2016 oli näin jälestäpäin älyttömän hyvä, vaikka en sitä silloin ehkä niin tajunutkaan. Juoksin 5km ennätykseni 19.47. Kuusaalla vain älytön helle pilasi niukasti puolimaratonin ennätysyritykseni. Olin oikeasti noin 1.28h kunnossa. Helteessä 1.32.55. Vaarojen maratonilla juoksin 43km matkan aikaan 5.20.55. Olin liki 300 osallistujan joukossa 36. Juoksin mm. sittemmin polkujuoksun MM-kisoissa Suomea edustaneen miehen vanavedessä maaliin. Toki vuoteen mahtui pari epäonnistumistakin, mutta tuolloin taisin olla juoksuharrastukseni kovimmassa kunnossa. Tuohon kuntoon on todella kova työ päästä. Painoa pitäisi saada noin 8-10kg pois ja harjoittelun tulisi onnistua. On hyvin mahdollista, että vuonna 2016 olin parhaimmillani juoksuharrastus urallani. Kahdeksan vuotta harrastuksen alusta laskien. 

            Vuosi 2017. Palellutin varpaat legendaarisella iso-sydänmaanreitin kokoreitin hankikierroksella tammikuun lopussa. Olin ennen sitä kenties vielä 2016 syksyäkin paremmassa kunnossa. Juoksin vain pari päivää aiemmin todella kovan ajan talvietulenkillä. 26,3km 2.15.34. Paleltuman jälkeen juoksin vielä varmaan talven hyvien pohjien näkyessä Karhunkierroksen 84km matkalla ajan 10.54.57 ja olin koko kisan 16:sta. Juoksin vielä reilun 10km kohdalla todella kovien tekijöiden letkassa. Voitin tuonna vuonna myös PEP57km, mutta taso ei ollut kisassa silloin hääppöinen. Toki mm. Mika Leppälä oli mukana, mutta Mika puhkesi parhaaseen kuntoonsa vasta myöhemmin. 

            Vuosi 2018. Ainoa maaliin päättynyt kisa oli hallimaraton Vaasassa, kun juoksin ajan 3.29.14. Heikko vuosi.

            Vuosi 2019. Voitin PEP171km elämäni pitkän ultran parhaalla juoksulla, ajalla 28h41min. Hyvä vuosi, sillä kaikki tähtäsi tuohon. Uskon vielä pystyväni noilla pitkillä uusimaan vastaan tasoisen tai vielä paremman juoksun. 

            Vuosi 2020. Korona vuosi. Yksi kisa. Keskeytys. Heikko vuosi.

            Vuosi 2021. Kolme kisaa. Kolme keskeytystä. Kuusamossa Karhunkierroksella pääsin 24km päähän maalista. Tuolla oli pienestä kiinni, mutta ei aivan riittänyt. Hetta-Pallas-Ylläs juoksussa teloin reiden. Puujalka... Vast´ikään Kolilla taas innostuin hullaantumaan ja juoksin jalat alta, kun tehot oli noin 10 pykälää liian kovat. Matka tyssäsi käytännössä vajaan seitsemän ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Tänä vuonna painoni on noussut ja ensimmäinen missio on tiputtaa painoa. Siinä onkin jo peliliikkeet alulla. Ruokailurytmi ja pienet sisältömuutokset, sekä herkut minimiin. 

              Vielä on siis yksi tai kaksi ponnistusta ennen kuin pienen tauon jälkeen aloitan harjoittelun. Olen ajatellut aloittaa varsinaisen harjoittelun viikosta 49 alkaen. Tuon viikon ensimmäisenä päivänä on heti hammaslääkäri aika. Käyn tarkistuttaan hammaskaluston. Se, kun on kovilla tässä harrastuksessa. Pitkissä kisoissa ja joskus lenkeilläkin energiaa 30min välein suuhun. 

                    POHDINTA

                Olen ollut juoksuharrastukseni aikana parhaassa kunnossa välillä 4/2013 - 1/2017. Kaikki ovat jossain vaiheessa harrastuksessaan parhaimmillaan. Mikään ei ole ikuista. En ole varma pääsenkö tuon aika välin vauhtikuntoon enää, mutta tarkoitus on nostaa perusvauhtia tämän hetkisestä, sillä siitä on hyötyä myös ensi kauden kisoissa. Minulla on ensi vuonna kaksi tai kolme kisaa. Riippuen saadaanko PEP 171km kisa pystyyn. Ainakin Kokkolan 24h juoksu ja syksyllä taas Kolilla 130km yritys. 

                Yritän tulevalla harjoituskaudella rytmittää harjoittelua. Kevyet viikot loisti poissa-olollaan viime talvena ja treenasin ihteni pihalle. Toki sain sitten maaliskuun aikana taiteiltua allikosta ulapalle, mutta koko kisakausi meni silti perseelleen. Parin huonon vuoden jälkeen olen sitäkin motivoituneempi nostamaan tasoani ainakin lähemmäs sitä, missä se on joskus ollut. 

                Tulevan talvikauden menen kolmen viikon sykleissä. Teho - määrä - kevyt -viikkorytmillä. Jossain maaliskuun tienoilla aloitan jonkinlaisen määrämättöjakson, jossa haen pohjaa ensi kesän ultriin. Siitä palautuminen ja virittely kisakuntoon. Kesällä sitten mäkivoimaa lisää sitten Kolia varten. Olen innoissani ja se on täkeintä, sillä into on kaiken a ja o, sekä tietysti harjoittelun järkevyys. 

                Tältä pohjalta sitten joulukuussa, mutta vielä on nautittavaa, joten ootellaanpa vielä. NHL -kausikin alkaa ylihuomenna, joten ollaan tässä muutenkin mukavan äärellä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.10.2021

ITE SE ON KOIRAN PASKAKI MÄTTÄÄLLÄ

            Yhtään kilometriä, yhtään tuntia, yhtään mitään en enää voi jälkikäteen tehdä sille, mitä minä sain aikaiseksi - tai mitä en saanut aikaiseksi, Kolilla kuun alussa. Toki silloin oli täysikuu. Monissa minun päivissä (ja öissä) tuo täysikuu on seurannut - osin ihmetyksenä edelleen, osin ketutuksena - yhä. Kuten monissa solmuissa, myös tässä, on parasta saada puhallettua paska ulos. 

            Tunnistan ja en, ollakseni ehkä jossain tilassa, jossa kroppa ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Se voi olla "vain" stressihormoonia, hermostollista ylikuormaa tai psyykkistä lukkoa. Tein taannoin liki seitsemän tunnin harjoituksen. Kulutin reilut neljätuhatta kaloria. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin ne tuossa saumassa pystyivät menemään. Söin yhden kaksi puoleisen leivän tuon jälkeen ja pienen karkkipussin. Seuraavana päivänä puntarilla oli kaksi kiloa lisää - ja seuraavana. Jotain joo, kait nuo kuitenkin lähtee jossain vaiheessa. Jos ei enemmin niin ens kerralla. 

            Huumori on valttini, mutta asiat on silti käsiteltävä. Ei ne muutamalla vitsillä pyyhkiinny. Pölyt voivat kylläkin pyyhkiintyä päältä, muttei asioiden ydin. -"Nokka/häntä pystyyn ja eteenpäin" ja sitä rataa. Kannustukset ovat olleet tyypillisiä. Empaattisia sanoja, mutta enempi kuitenkin vain kohteliasta jargoniaa. Jos sinulla on keuhkokuume, sanotaan; "-Parane pian". Joo, joo - aikanaan. Niin myös tässä tapauksessa. Elämää ei voi kelata, ei eteen eikä taakse. Eikä tarvikaan.

            Purkautuminen helpottaa. Olen aika monelle kysyjälle kertonut, että vituttaa. Pahoittelut. En suosi turhaa kiroilua julkisesti, vaikken mikään konservatiivi olekaan. Olen päässyt eteenpäin, mutta edelleen vettä tulee veneeseen - ajoittain. Olen kuin kaksikymmentä metriä korkean kuusimetsän keskellä, mutta uskon tähän polkuun jota pitkin olen lähtenyt kulkemaan. Se ei ole mitään iisiä, saati flättiä, mutta se helpottaa.

            Tulette kuulemaan vielä jotain hullua ennen talvea. Yksi kaverini sanoi minulle - "Kovat on sinun rankaisu tyylisi". Jotkut testini saattavat näyttää rankaisultani itseäni kohtaan, mutta ne ovat "vain" vastausten etsimistä tulevaa varten. 

            9.marraskuuta aloitan päämäärätietoisen harjoittelun kohti ensi vuoden kolmea isoa polkujuoksukisaa varten. NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen Maraton 130km. Talviharjoittelu sisältää neljä kuuden viikon jaksoa, jonka jälkeen tulee yksi viiden viikon jakso ennen ensimmäistä koitosta. Aion yrittää päästä elämäni kuntoon. Ja kuten Pasi Koskinen taannoin oivasti totesi, harjoittelu ei silloin näytä välttämättä niin hienolta. Yksinkertaisuus on kaunista, vaikka se ei näyttäisi kauniilta. Tosin se ei tarkoita monipuolisuudesta tinkimistä - päinvastoin.  

            Pääpaino harjoittelussani tulee olemaan heikkouksien ja epävarmuustekijöiden pois harjoitteleminen. Koen epävarmuutta kisahistoriani johdosta yöajasta. Usein pitkissä kilpailuissa vaikeudet ovat tulleet yöllä, jos ne ovat tulleet. Mukana on toki myös onnistuneita yösuorituksia, mutta etenkin illalla alkaneet kisat / omatoimijutut ovat olleet usein hankalia. Aion tehdä jokaisella kuuden viikon jakson lopulla yön yli kestävän harjoituksen. Opetan itseni kopille. 

            En ole ehkä koskaan yrittänyt harjoitella oikein. Olen ollut liiaksi nauttija. Nyt tulee täysi muutos. Nyt yritän harjoitella oikein. Olen puhunut ehkä kymmenen vuotta siitä, miten pitäisi harjoitella, mutten ole itse viitsinyt tehdä niin. Tämä viimeisin kisa oli ehkä paras sysäys tälle kokeilulle. En halua enää rypeä näin syvällä. Toki tiedostan, että epäonnistua voi myös jatkossa, mutta mitä parempaan ja heikkoudet huomioon ottavaan kuntoon pääsee, sitä epätodennäköisempää se on. 

  Lopuksi, jos tästä jätetään turha pois, on tämä aivan äärimmäisen upeaa sanojen käyttöä:

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että tarkoituksella naimisiin - menin kai, koska vaimoni miehen sai"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin, että asiat vois olla huonommin, tai ainakin melkein tai ainakin luulen niin"... -"Voi olla ainakin luulen niin, on täysi syy olla tyytyväinen, ja olenhan minä tai ainakin melkein kai"... -"Ja voi olla myös, että luulen niin, että olla voi että luulenkin - että rakkautta kaipaa ja annat sä kuitenkin"... 

-"Voi olla, ainakin luulen niin, että Aatami kirkossa kastettiin - minut myös, mutta siitä mä veisaan viis"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin - siitä riippumatta, mutta kuitenkin, kanssasi kaksin lähteä tahtoisin... -"

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2020

JÄLKIANALYYSIA VAAROILTA - ETEENPÄIN KATSOMISTA

 

Treenit Vaarojen maratonin jälkeen:

Pe-La  VM 53km/9h

Su Lepo

Ma Lepo

Ti  Pk2: 22km järvenkierto 5:12min/km, keskisyke 134

Ke Pyörää 2x6,9km (Dan Hill´lle meno ja paluu) 

     Vk2: Dan Hill x22 506m+  45:54min, keskisyke 146

To  Pk1/Pk2 Tiejuoksu 15,3km 5:27min/km, keskisyke 124 

Pe  VL:  Perhereitti Pyssymäeltä 10,4km 5:56min/km, keskisyke 130

 

         Nuo lenkit enempi tilanteen kartoittamista ja pään hoitoa. Marraskuussa jossain vaiheessa alkaa uuden rakentaminen.

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.10.2020

MITEN REENIT SUJUU?

        Viime syyskuussa, hieman Pyssymäki Extreme Polkujuoksun 171km voiton jälkeen, päätin lopettaa tavoitteellisen treenaamisen ja liikkua oman mielen mukaan. Jokunen varoitteli minua päätöstä seuraavista liikakiloista, jotkut harmittelivat, jotkut ymmärsivät. Vajaan vuoden aikana olen nyt liikkunut (treenannut?) enempi kuin koskaan ennen. Kuluvana kalenterivuonna olen menossa yli 700 tunnin määrään. Nousumetrit on liki tuplaantuneet.

       Arvatenkinhan se jossakin näkyy. En ole ehtinyt missään välissä palautua. Satunnaiset ylikevyet yhteislenkit eivät ole riittäneet, sillä sitä on aina edeltänyt tai seurannut kahta kovempi lenkki. Minun kovat lenkit ovat olleet kovia palautumisen kannalta, ei tehojen. Määrää ja mäkeä. Ja aina uudelleen. Välillä helppoa reipasta, mutta oikeastaan vain neljää vauhtia. Viides, kovatehoinen on jäänyt siksikin pois, ettei ne ole olleet edes mahdollista. Kun on koko ajan harjotusväsyneet lihakset tai liian jumissa, ei a) lihakset, eikä kroppa ota, eikä jaksa kovia tehoja b) niistä ei ole hyötyä rasittuneena. Niinpä yläkerta on jääny asumata. Varmaan tammikuussa viimeksi.

       Seuraus on ollut, etenkin minulle isot nousumetrimäärät lisättynä, että etureiden lihakset on lyhentyneet ja kiristävät takareisiä ja pakaralihaksia. Askel on ollut liikaa samalla tiheydellä ja hitaalla juoksulla supistunut, kun ei ole saanut vastapainoksi venyttäviä ja tai nopeita askeleita. Olen ajautunut hiljalleen kovan liikkumisinnon yhtälönä tilaan, jossa ajoittain tuon takaosan kireys jopa tietyissä liikkeissä sattuu ja pakaroita polttelee, kun vähäkään nostaa tehoja. Syy on 110% oma. Olen laiminlyönnyt palautumisen. Liika on liikaa. Aina ei voi vain nostaa ja nostaa määriä, eikä etenkään juosta näillä määrillä ihan vain fiiliksen mukaan. Alkaa jostain kohtaa muistutella.

      Hyvää asiassa on, että olen alkanut sitä hoidattaan yhdellä maamme parhaista asiantuntijoista, Lauri "Lätsä" Hyvärisellä. Se on jo hieman auttanut. Pystyn jo aavistuksen normaalimmin askeltaan, mutta en saa tiheyttä, enkä toisaalta askelvapauttakaan vielä läheskään täysin esille. Hyvä merkki on kuitenkin, ettei siellä ainakaan vielä mitään rikki ole. Pystyin kuitenkin tänään varovaisen hallitusti ja tunnustellen juokseen reipasvauhtisen 5km radalla. 21:09. Ihan lupaava, sillä tehot jäi osin vaivan vuoksi uskalluksenkin takia vain 153 keskitehoon. Esim. vajaa neljä vuotta sitten, kun juoksin ennätyksekseni (19:47), oli keskisyke 165 ja aivan eri ravi ja raasto päällä. Nyt menin kuin pilkkijä kevään viimeisillä jäilllä. Välillä meinasi naurattaa, että onko tässä edes kello päällä vai muutenko vain nautiskelen.

      Huomasin eritoten tuon askeltiheyden katoamisen muutama viikko sitten lenkillä. Tein 3x20 sekunnin "aukasut". Vauhti ei muuttunut, eikä askeltiheys juurikaan nopeutunut, vaikka ajatus oli kova - vain suu aukesi, muuten homma lienee näytti samalta. Havahduin, että eikai tämän juoksun nyt noin yksoikoiseksi tarvi mennä vaikkei vauhdeilla sinällänsä ole mitään merkitystä. Mutta kyllähän jokainen mies haluaa joskus vähän kiihdytellä elämässään.

      No katsotaan mihin tämä normaalin tilan etsiminen johtaa vai onko tämä suu kiinni ja suu auki minun ainoat uuden normaalin vaihteet. Häkkilän Asko kävi antamassa hyviä ajatuksia miten saisin asiaa edistettyä. Kiitos, Askolle siitä! Ultramiehen on pikkusen näin esivaivasena sovellettava, mutta yskä ymmärretty. Nellimin gurun, Pasi Koskisen, alusta vinkin otan tuohon mausteeksi. 150 metrin vetoja on tarkoitus alkaa syöttämään 1-2 kertaa viikossa, mutta hieman armollisemmalla alustalla kuin tartanilla. Hiekkatie hyvä. Puru ehkä liian pehmeä. Radalla sitten katsotaan aika ajoin onko tullu edistystä. Tonninkin voisi käydä testaan, että saa siihenki lähtölukeman. 3:24 meni v.2016, 5km ennätysvuonna. Ehkä 3:50 voisi alittua.

      Viime aikoina on ollut ajoittain haasteita nukkumisen kanssa. Kesäloman jälkeen töihin palaamisen ja treenirasituksen vaikutus yöuniin on ollut yllättävän konstikasta. Hieman on ollut nyt tivolia työvuoroissa ja asiaakin mielen päällä, kun taas on ENÄÄ KUUKAUSI aikaa Super PEP2020 tapahtumaan. Mutta eiköhän nuo unet tuosta tasaannu, mutta on täytyny vajaavaiset yöunetkin huomioida esim. tämän päivän 5km ratajuoksussa. Parempi jättää aina se sopiva vara. 

 

      Tämmöisiä kuulumisia harraste ultrapolkujuoksijalta. Välillä on siivottava vinttiäkin. Pääasia on edelleen, että pulssi tuntuu, kaikki muu on enemmän tai vähemmän plussaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.7.2020

KOHTA PURISTETAAN osa 2 - TARKENNUKSIA

           NO-NIIN! Nyt on reittiä skannattu hieman lisää peuran polun loppupäästä ja tutkittu alkupään vanhoja lenkkitoteumia peuran polun eteläpäästä, sekä soitettu vielä kaksi vuotta sitten koko Peuranpolun läpi juosseelle ultrapolkujuoksijalle. Sen lisäksi on vaellettu Iso-sydänmaanreitin takaosa. Nyt alkaa kokonaiskäsitys tulevasta urakasta olla selvempi. Reitti on kyllä myös peuran polun osalta paikoin erittäin tekninen ja haastava. Tuo pohjoispään teknisyys kyllä yllätti.

              Peuranpolun pohjoispäästä löytyy melkoista kivikkopätkää

                      Peuran polulla pajon tällaista pohjoispäässä.

                            Mutta myös upeita maisemia!


          Valmistautuminen tulevaan noin 131 kilometrin polkujuoksu-ultraan on hyvällä mallilla. Suunnittelu on yksi homman suola. Itse tykkään hakea parasta mahdollista aikaa ja suoritusta. Lähtö perjantai aamulla kello 6.00. Tavoite on edelleen 18 tunnin alitus, vaikka se on viimeisten tutkailujen jälkeen entistä kovemman tuntuinen, mutta hyvällä onnistumisella mahdollinen.

         Jos haluat mukaan seuraamaan ponnistustani niin ilmoita siitä minulle whatsapilla. Liitän halukkaat seurantaryhmään. Live-sijainti seuranta ei testejen mukaan toimi, mutta ryhmään tulee huoltopisteittäin väliajat. Huoltopisteet tulevat olemaan:

       Huoltopisteet:                               Tarkennettu tavoite

1. Salamajärventie noin 18,5km           2:05-2:15h
2. Karhunpiilontie  noin 33km              3:55-4:05h
3. Valkeinen           noin  49,5km             6:10-6:20h
4. Kuivajärvi          noin  63km             8:00-8:10h
5. Savikontie          noin  82km            10:40-10:50h
6. Syyryntie            noin 100km           13:00-13:10h
7. Pesänevantie (P7) noin 115km         15:15-15:30h
8. Pyssymäki         noin 131km             17:45-18:00h


           Reitti kertauksena: Peuranpolun runkoreitti Koirasalmesta - Petäjämäkeen n.77km, josta yhdyspolku Syyryyn n.23km ja loput 31km Iso-sydänmaanreitin loppuosaa. Oikeastaan missään huoltovälillä ei ole juuri löysiä, joten isommin ei passaa homma kusta. Tässä on neljä päivää aikaa ajaa itsensä sopivaan hurmostilaan.

         Iso juttu on, että on nuo huoltovälit noinkin sopivat. Kuivajärveltä eteenpäin tarvinnee vasta kolmea lötköä/huoltoväli. Alku menee lyhyehköjen välejen vuoksi hyvin kahdella lötköllä, eli siis yhdellä litralla vettä. Lopussa taas homma hidastuu matkan ja alustan vaativuuden vuoksi muutoinkin niin puolitoista litraa juomaa alkaa olemaan kohdallaan.

        Mukava päästä tähän haasteeseen kiinni. Jos kaikki menee oikein hyvin niin voidaan hyvällä lykyllä saada tämä myös ultramatkaksi 2021 vuoden peppiin.

          Lauantain (16.5.) vaelluksesta NIPON videota (a´la Jari Jyrkkä)


Onni Vähäaho, Nivalassa 17.5.2020

TAMMIKUU 2020

          Tammikuu tuntui tavanomaista kuukautta pidemmältä. Olihan siinä 31 päivää, mutta siitä huolimatta. Ja siitä huolimatta, että kuukausi oli erinomainen. Kehitystä tuli kosolti ja täyttyipä vuoden kahdeksasta tavoitteestakin jo ensimmäinen, kahdeksas listalta. Vertikaalitonni meni alle tuntiin.  Helmikuussa ei ole tarkoituksena saavuttaa mitään jäljellä olevista, mutta maaliskuussa on tarkoitus juosta Iisalmesta Nivalaan n.128-129km matka alle 14 tuntiin. Se on tavoite numero kolme vuoden tavoitelistalta.

          Juoksin maaliskuun lopussa vuonna 2014 Koljonvirran taistelija patsaalta Nivalaan Tillaripatsaalle (128,8km näytti gps tuolloin). Silloin aikaa meni 14:48:30h. Eli tarkoitus olisi nipistää tuosta ajasta ainakin 49 minuuttia pois. Kuusi vuotta sitten tuo juoksu oli aika rankka viimeisen 45 kilometrin osalta. Oletan nyt olevan valmiimpi, mutta koskaan ei tiedä. Tavoite tuntuu kuitenkin sopivan kovalta ja haastavalta. Tavoitteethan pitää mielen virkeänä, vaikken tavoitteellisesti koekaan enää harjoittelevani. Ihan fiiliksellä. Toki tietty runko näkyy olevan tuolla mielen syövereissä, mutta suunnitelmaa en ole kaivannut. Se tulee edelleen pääasiassa aamukahvia juodessa.

         Tammikuun trendinä oli tehdä juoksumatolla kova tai vähintään reipas vertikaalitonni ja sitten seuraavana päivänä pitkä polkulenkki. Tuo kuvio toistui 4-5 kertaa. Kerran juoksin kevyesti maratonin ja seuraavana päivänä alakynnyksellä verttitonnin. Oli melko tuhti kombo, joka kehitti olettaakseni väsyneillä jaloilla jaksamista. Kuitenkin on noita pitkiä matkoja tarkoitus leipoa menemään. Vaikka omaksikin huviksi niin onhan se mielyttävempi, kun kunto on riittävä ne vetää kunnialla läpi. Ja näyn määritelleen tälle vuodelle KK166km:lle ihan aikatavoitteen. 28 tuntia. Toki ei siellä pidempään kait kannata ollakaan. Eiköhän sen reitin ehdi tuossa ajassa nähdä?

        Tammikuu oli siis hyvä kuukausi. Yli 10 000 nousumetriä ja talvilenkeiksi suhteellinen lenkkivauhti oli vähintäänkin tyydyttävää. Eilen tuli tehtyä lumisella nesteen ylikulkusillalla lumipyryssä reipastehoinen kymppi. Keskivauhti 4:42 ja keskisyke 153. Tuohon täytyy olla kyllä tosi tyytyväinen, jopa vauhtikeskarina hämmästynyt. Kuitenkin alusta söi aika paljon, eikä pyrykään helpottanut. Meiniki oli tammikuussa hyvä ja pysyin koko kuukauden terveenä. Kuukausi meni myös täysin tipattomana. Edellinen tipaton oli viime syyskuussa. Tekee elimistölle hyvää välttää alkomaholia. Toki ei minusta absolutistia saa, mutta näin hyvä.

       Helmikuussa ois toiveissa, että sais hiihdettyä vähän enempi ja avattua tämän vuoden lumikenkäilyt. Voi olla, että helmikuun juoksukilsat jää johonkin 200-300 kilometrin välille. Nousumetrejä tietysti pitää kerätä ja pantteja. Kivaa siis tiedossa. Palataanpa tähän asiaan Helmikuun lopussa. Jos säät suosii niin voi olla, että hilipasen jo 1.maaliskuuta sen Iisalmi-Nivala juoksun, mutta sen suhteen on vielä kysymysmerkkejä, etenkin sään puolesta. Tietysti tulee käytyä varmasti taas maajoukkuehieroja "Lätsällä". Hän kun on varmaan suurin "syy" viimeisen parin kuukauden kunnon nousulleni. Lihakseni ovat olleet toimivammat ja palautuminen on ollut nopeampaa. Hyödyt ovat olleet merkittävät. Iso kiitos "Lätsälle"

       Minulta on kysytty harjoittelun tulevista jaksoista ja milloin kovaa jne. Ne ovat taakse jäänyttä elämää. On vain seuraava päivä. Aamukahvi ja nauttiminen elämästä. Liikunnat päätän yleensä vasta aamukahvilla. Joskus tulee jotain kivaa mieleen edellisenä iltana tai jotain yhteishässäkkää tulee esim. Nivalan Polku ry:n kanssa kehiteltyä. Sisäinen into on kuitenkin näköjään ihan hyvä niin mitä sitä turhaa näkisi vaivaa jostain ohjelmista, jotka vain sitovat käsiä? 

                                      TAMMIKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              48,0h                     48,0h

Juoksu                    400,6km                400,6km

Hiihto                       15,1km                  15,1km

Lumikenkäily              0,0km                   0,0km

Kävely                        0,0km                    0,0km

Pyöräily                    86,0km                  86,0km

Nousumetrit            10 197m                10 197m 

Pullopantteja               16,0e                     16,0e
(tavoite 183e/vuosi)

SUPER PEP 2020   21-22.8.2020


Onni Vähäaho, Nivalassa 31.1.2020

HARRASTUKSESSA ETENEMINEN

              Tämän asian voi kuvata niin monella tapaa. Olen päättänyt edetä harrastuksessani lopettamalla kilpailuissa ja tapahtumissa käynnin. Aihe on ollut mielenpäällä aina silloin tällöin jo vuosia. Nyt tämän vuoden elokuussa saavutin oman henkilökohtaisen ison tavoitteen päästä yli sadan mailin polkukisan maaliin. Ja vieläpä voittajana (heh,heh). Heh,heh, siksi, että koko kilpaileminen kuulostaa tarkemmin ajateltuna tällä tasolla naurettavalta. Tämä on minun henkilökohtainen mielipide. Olen 45-vuotias, hieman ylipainoinen hölkkääjä, jonka 10 kilometrin ennätys on noin kahdeksan minuuttia liian hidas, jotta voisin pärjätä edes kotimaan kisoissa. Siksi koko kilpaileminen on mielestäni naurettava termi.

             Miksi kilpailla? Ainakin itse harrastan tätä vain hyvänolon saavuttamiseksi ja keinoksi saada tuulettaa ajatuksia. Olen todella nauttinut tästä syksystä, kun ei ole ollut mitään tavoitteita tai ohjelmia. Olen päättänyt pääasiassa kulloisenakin päivänä minkälaisen lenkin suurinpiirtein teen. Fiiliksen mukaan, ja usein suunnitelma on vaihtunut lennosta kesken lenkin. Parasta. Ehdottomasti parasta.

             Tämä noin kolmen kuukauden etäisyydenotto tavoitteellisuudesta ja ohjelmattomuudesta on ollut harrastukseni parasta aikaa. Samalla siirryn muutoinkin hieman sivummas juoksussa elämisessä. Vähennän juoksun seuraamisen minimiin ja pidän juoksun yhä enemmän vain keinona pitää terveydestäni huolta. Sekä fyysisestä, että henkisestä. Aikansa kutakin. Todennäköisesti jätän lenkkini auki nähtäväksi, jotta niitä voi seurata ken haluaa, mutta itse aion passivoitua juoksun seuraamisessa, sillä on muutakin elämää. Juoksu itsessään riittää. Ei tarvita muuta ajanvietettä juoksun ympärille. Ainakin minulla on paljon muutakin elämää.

            Juoksun paras puoli on sen terveellinen puoli. Se, kun nauttii siitä, eikä mikään ohjelma ohjaa tai tavoite. Kukaan ei ole varmaan huolissaan tuleeko minun liikuttua ilman tavoitteita tai ohjelmia. Tykkään tehdä mäkeä ja välillä juosta niin, että vähän hengästynkin. Siitä tulee hyvä olo, mutta oman kropan äärilleen vetämisen, sen sairaamman puolen aion minimoida. Otan siis juoksusta mukaani parhaat puolet ja vetäydyn pusikkoon nauttimaan siitä. Ja varmaan jotain omaa päätöntä tulee jollonkin tehtyä ja saatan siitä blogiinkin kirjoittaa. Kirjoitaminen on mukavaa, enkä sitä lopeta, mutta aiheet tulevat varmaan pyöriin muunkin kuin juoksun ympärillä.

           Pitää nyt selvittää miten tuo Karhunkierroksen 166km tiketin voi myydä. Sen kun ehdin varalle hommata, jos mieli muuttuu. Ei muuttunut vaan tämä ajatus vahvistui ja kehittyi järkevämpään suuntaa. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Ja kyllä kuulkaas nautin siitä!


           PS. Tiesitkö, että toimin SUPER PEP 2020 kilpailunjohtajana yhdessa Jari Jyrkän kanssa. Ei mee enää kauaa, kun...

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.11.2019

SYYSKUU 2019

                "Palauttelu" kuukauden yhteenvetoa. Pitkän kisan jälkeen jäi vielä odottamattomasti virtaa melkoiseen syysriehaan. mm. Iso-Sydänmaan koko reitti (pep57km) tuli kierrettyä kolmeen eri kertaan, joista ensimmäinen omaan ja Nivalan ennätysvauhtiin (6:28:47), vaikken varsinaisesti mitenkään aikaa yrittänyt juostakaan. Sellaista mukavan reipasta

               Vapaa ulkoilu ilman mitään suunnitelmallisuutta on vienyt minut elämäni parhaaseen vuoteen, mitä näihin pitkiin polkukisoihin ja omatoimisiinkin lenkkeihin tulee. Rooma rakentuu hiljalleen, ei vuodessa, eikä kahdessa. Jatketaan elämästä nauttimista juoksunkin kautta.

                Huomennakin on vielä syyskuu, mutta ajattelin pitää lepopäivän. Alla olevissa kertymissä on jo ihan omiin tarpeisiin syyskuulle. Innolla uutta kuukautta kohden ilman mitään suunnitelmia. Eli samalla mallilla eteenpäin, mutta eri mallilla (hah,hah...).

                                      SYYSKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit             65,5h                   556,5h

Juoksu                    436,0km              3541,1km

Hiihto                           0km                 487,1km

Lumikenkäily                0km                 178,5km

Kävely                      68,3km                245,1km

Pyöräily                        0km                 436,9km

Nousumetrit             6799m                  50 850m

Onni Vähäaho, Nivalassa 29.9.2019

PORSTUASSA

              Tuntuu vieraalta kirjoittaa kohdallani kisoista, joten käytän sanaa tapahtuma. Kauden tapahtumat ovat jääneet taakse reilu neljä viikkoa sitten. Viimeisimmässä tapahtumassa pääsin maaliin vasta hieman vajaan 29 tunnin juoksentelun jälkeen. Ilmeisesti en uskaltanut ajaa akkua tyhjiin, sillä huomasin sinkoilevani pian tapahtuman jälkeen melkoisia lenkkejä omaksi iloksi. Ja tottakai palautumisen kustannuksella.

              En ole varsinaisesti pysäyttänyt hihnaani ollenkaan. Toisaalta en ole syöttänyt lenkkiä vielä normitahdilla. Olen viettänyt aikaa siis porstuassa - välitilassa. Tämä on sitä liikunnasta nauttimista kiireettömästi. Minulla ei ole kiirettä palautua tai aloittaa uutta. Silti olen samalla huomannut palautuvani kaiken aikaa. Oikeastaan eniten kaipaisin nyt hierontaa. Pitäisi vain soittaa se hieronta-aika. Ehkä tänään.

             Hieman sisältäni ohjautunutta "harjoittelurytmitystäni". Lainausmerkeissä siksi, että katson minun tasolla tämän olevan lähempänä ulkoilua kuin harjoittelua. Lähetään viime viikon tiistaista. Ti 70km ja noin 12h sauvakävelypainoitteinen polkulenkki. Ke 9km tunnusteleva vauhdinvaihtelu lihaksia venyttävästi. Vahingossa yksi kilsa liki 4min kilsavauhdilla. To lepo. Tämä on tyypillinen rytmi minulle = iso reeni - palautus - lepo. (tässä ti-ke-to). Perjantaina tavallinen 16km kevyt lenkki. Ois voinu olla napsun vieläkin kevyempi. Jatkuu seuraavassa kappaleessa.

              La Laajavuoressa 20,7km ja 1502 nousumetriä. Jyrkät kulmat ja rasittuneet jalat = otti 1200nousumetrin jälkeen polviin aika paljon. Rasitusperäistä. Su 10,5km lyhyt ja erittäin kevyt jalkojen tilan tunnustelu. Samalla kävi palauttavasta siis. Jalat ok. Ma reilu 10km polulla. Edelleen hyvin kevyesti. Palautus jatkuu. Jalat ok. <-Ei heti huutia, kun vasta jaloissa tuntemuksia. Jatkuu seuraavassa kappaleessa.

            Ti Lepo vielä varalta. Vaimon kanssa tunnin kävelylenkki. Ke kevyt-perus-reipas-kova akselilta kohdalta perus tuntemuksella (kakkosvaihde) 14km polkuja, jossa osa tosi teknistä ja yli 300 nousumetriä. Erikoisen hyvä data. Keskivauhti jopa 5:45min/km, vaikka osa jopa perus tunkkaamista. Illalla 22km kevyttä tiellä. Edelleen erikoisen hyvä vauhti. Eli palautumista liikkumalla itselle sopivalla rytmityksellä.

            Mikä on itselle sopiva ulkoilu rytmi? Se on jokaisen oivallettava omien kokemuksien kautta. Apua voi ottaa erilaisista kirjoituksista tai kyselemällä. Lopullinen analyysi jää kuitenkin aina kulkijalle itselleen. Tilanne lisäksi elää kaiken aikaa. On osattava kuunnella kroppaa. Itse olen mennyt viimeisen vuoden ilman ohjelmaa. Aina miltä aamulla on tuntunut. Joskus tulee joku ajatus jostain kehittävämmästä parin päivän päähän. Sitten siihen menen ne edeltävät päivät pääulkoilua tukevasti. Aina on hyvä katsoa vähän mitä on alla ja mihin on menossa, mutta tuntemusten tulkinta on tärkeää. Myös unen tarkkailu. Jos ulkoilee paljon, on nukuttavakin hyvin.

            Olen mielestäni ulkoillut "puoli vahingossa" aika optimaalisesti. Kun vain saisi itsensä sinne hierontaan. Minulla hieronta vilkastuttaa aineenvaihdutaa ja laittaa lihakset toimimaan vapaammin ja tehokkaammin. Se on kuin polkujuoksukengät pesisi suolenkin jälkeen kuin ettei pesis. Ero on siinä. Kevyt ja valmis uuteen. Nyt on hieman kireyttä/suppeutta lihaksissa. Lihakset toimii ikäänkuin tyhjäkäynnillä. Tämäkin on toki yksilöllistä. Minulla tämä toimii näin, mutta ei tietysti millään tavoin yleispätevä, mutta saa kokkeilla.

            MUUTOS

             Suurin muutos tulevaan aikaan tulee olemaan nousumetrejen kertymisessä. Vuonna 2018 minulle tuli hieman päälle 47 000 nousumetriä. Nyt on tälle vuodelle tähän mennessä kertynyt hieman yli 48 000. Eli kasvu on reiluhko, mutta sitä on tarkoitus kasvattaa ensi vuodelle vielä isommin. Ainakin yli 100 000 vuosimäärään. Eli noin 2000 nousumetriä / viikko keskimäärin. En tiedä olenko vielä ensi vuonnakaan valmis Janne Marinin määrittelemään tasoon. Lepo ja verttitonni = sama asia (heh,heh...). Roomaakaan ei rakennettu hetkessä. Olennaista on, ettei minulla ole mihinkään kiirettä. Ja se tekee kaikelle tälle hyvää.

            Jyväskylä, Laajavuori - takarinne.

                MAALI

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.9.2019

KOHTI UUTTA TAVOTETTA

           Lähestyn risteyksen jälkeen joen ylittävää siltaa. Alkumatka tuli kenties jälleen mentyä yli voimavarojen. Alan väsyä, juoksuaskel on raskas. Reitti on tasainen kuin Saarisen Jussin siilitukka. Silti ehkä puolen metrin vastamaa (nivalainen mäki!) tuntuu naulaavan juoksun lopullisesti. Sillan jälkeen on hyvä myötäle, johon kankein jaloin juoksu sammuu kuin aikoinaan Nissan Sunny - väärään kohtaan. Tuosta on aikaa 12 vuotta.

          Laihduttaessani tuolloin kävelten, koitin välillä epätoivoisesti juosta 5km lenkkiä yhteen kyytiin. Se oli pitkä prosessi. Mietin itseasiassa vasta nyt, miksen kävellyt tuosta suoraan kotiin (n.500m matka) vaan jatkoin reilun 5km lenkin loppuun kävelten. Ehkä olin niin päättänyt - en enää muista.

          Vielä nytkin silloin tällöin on sellainen tunne ennen lenkkiä, että selviänköhän perille. Enää se ei jää kiinni kunnosta, mutta ohjelma edeltävästi voi olla ollut niin raaka, että saatat aamulla huomata jalkojen olevan valmiiksi liian väsyneet. Tai on ollut joku pitkä kisa vast'ikään, eikä palautumisesta ole ollut oikein varmaa tietoa. Sitten yrität juosta esim. Iso-Sydänmaan reitin kokonaan ja kohtuu reippaasti. Silloin kohtaan noita tuntemuksia 12 vuoden takaa, vaikka ne ovat hieman eri muodossa.

          Aloitan nykyään aika harvoin kertomaan oma-aloitteisesti miten olen eilen tai tänään lenkkeillyt. Etenkin vähän liikkuvien on vaikea ymmärtää tätä minun hommaani. Harjoittelumääriäni ja tiheyttäni on vaikea mattimeikäläisen ymmärtää. Jos omia reenejä itekkin mietii paperille kirjoitettuna niin onhan ne välillä aika hurjan tuntuisia kombinaatioita.

          Eilen kävin 2h heräämiseni jälkeen Taunonmäessä, eli siis DanHill'llä. Vain 6,4km, mutta sen sijaan 1031 nousumetriä. Aikaa tais mennä joku 1h44min. Kevyt ote, mutta on tuossa tonnissa vielä sellainen reenin maku, vaikka vain kevyesti ottaa. 

         Tässä kuvassa Toivolan lahjakkaan suvun nuorin vesa

          Pitää tässä kohtapuolin alkaa ottaa 1500-2000m+ nousumääriä/reeni - aina välillä. Ja välillä vähemmän, mutta kovaa.

          Eilen illalla juoksin sitten kotoa Pyssymäelle ja nakkauksentietä takas. 16,1km. Gps heitti vain 100m alakanttiin. Yllättäen peräti 2min nopeampi kevyt lenkki n.120-125 sykkeen kategoriassa kuin viime syksynä palautuneemmassa vaiheessa loka-marraskuussa olleet lenkit. 88min lenkki. Yli 3 tuntia reeniä. Kaksi lenkkiä samana päivänä. 

          Minun maailmassa ennen lenkkiä on ollut lenkki ja lenkin jälkeen on lenkki. Aina välillä lenkin jälkeen tulee kuitenkin tunne, että nyt ois hyvä pitää seuraavana päivänä lepopäivä. Sitä on vaikea selittää. Siihen ei tarvi mitään vaivaa tai muuta erikoista. Tuntuu vain, että viime päivinä on tullu tehtyä kaikkia mahollisia lenkkejä ja jalat tuntuvat olevan sen verran harjoitusväsyneet. Eikä mäkitonnin jälkeen oikein pysty/kannata vetojakaan ottaa.  Niitä kun tekisi mieli jossain kohtaa ottaa, mutta tehot ei uppoa väsytettyyn lihakseen. Toisaalta kisasta ja kohtuu reippaasta pep57km kierrosta on siksi vähä aikaa, ettei vedot vielä oikein kanna ideana siltäkään näkökannalta. Niinpä tänään on lepopäivä ja työsaralla iltavuoro.

           Minulla ei oo ollu vuoteen mitään ohjelmaa. Tiedän mitä oon tehny ja mietin osin tuntemusten ja edellisten perusteella mitä tekisin seuraavaksi. Jonkun verran hyödynnän myös sään kulkua. Jos on mahdollista niin haen erilaisille harjoituksille erilaisia olosuhteita. Tämän ajatuksen sain guru Pappa-Tenhusen valmennusideologiasta. Oma pääfilosofiani on kuitenkin mennä vaistoilla ja ne ovat vieneet nyt hyvään suuntaan viimeisen vuoden aikana.

           Merkittävin yksittäinen tekijä kehittymiselleni on ollut mäkiharjoittelun reilu lisäys. Vuonna 2018 nousumetrejä tuli n.47 000m. Nyt niitä on tälle 2019 vuodelle tullu jo n.45 000m, vaikka on vasta syyskuun alku. Aion edelleen ensivuonna lisätä mäkireeniä. Myös hiihto oli tärkeä juttu ja sitä jatkan. Tasasen juoksun määrää tasasella vähennän, sillä en katso sen enää kehittävän minua tässä vaiheessa harrastustani, polkujuoksua.

          Tuleva iso tavoitteeni on Ultra Trail Mount Blanc (UTMB), eli noin 170km ja 10 000m+. Ensi vuonna yritän kerätä karsintapisteet, jotta pääsisin eka kertaa osallistumaan arvontaan v.2021 kisaan. Ehkä pääsen viimeistään v.2023 sisään. Mene ja tiedä, mutta olen innoissani pitkästä aikaa jostain tavoitteesta. Samalla tuleva iso/kova tavoite, UTMB:n läpäiseminen vaati sellaista harjoittelua jota tykkään tehdä. Kannustavaa on myös, että ystäväni Mika Leppälä pääsi tuon kisan tänä vuonna läpi hyvällä, reilun 32h ajalla. Pääasia on kuitenkin päästä tuo koko massiivinen reitti läpi, ei aika.


Tässä lyhyt kooste tämän vuoden kisasta. Kohtuu innostava?

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.9.2019

TJ5 Super PEP 171km PUF -MATKAAN, OSA 4.

               Kisaa odottaa aina pitkään. Silti se tulee aina hieman nopeasti lopulta eteen. Hieman kevytmielisen kuuloista, kun kerron vasta eilen vähän miettineeni, millaisia viime päivien lenkkejä voisin tehdä. No ok, viime viikon reipas lenkki mökkiviikolla oli suunnitteella, mutta muuta täsmällisempää ajatusta ei viime viikollekaan ollut. Kunhan juoksentelen ja tunnustelen jalkojeni tilaa.

               Sama varusteiden kanssa. Kisa tulee lopulta nopeasti. 171km mittaisella matkalla on väliä sukilla, aluhousuilla, paidalla, housuilla, kengillä... ehkei lakilla välttämättä, kunhan tarvittaessa jokin suojaa päätä.. tai ehkä ajatuksen oisikin hyvä mennä vähän sekaisin, jotta pääsee perille?

              Minulla on paljon hyviä kenkiä. Kaikki ne ovat Hokia, ne hyvät. Sain eilen Speedgoat 3:t. Tuntuvat pahuksen hyviltä, mutta aikaisempien kokemuksien mukaan viikko on liian lyhyt aika ajaa kenkää sisään. Lenkit vähenevät. Pitäisi päättää millä parilla lähden liikkeelle. ATR Challenger 5 on vahvin vaihtoehto. Torrent kilpailija. Torrentissa on etuna keveys ja 171km matkan otteen ollessa kovin löysän, ei vaimennukset ole niin isossa roolissa likimainkaan kuin juostaisiin yhtä kiekkaa. Suoperäinen maasto. Toki joitain kivikko pätkiä. Ehkä pitää tänään laittaa Torrent jalkaan ja makustella vielä. Speedgoat 2 on hyvä vaihto kenkä, samoin ATR Challenger 3. Molemmat viimeksi mainitut ovat puolta numeroa normaalia isompia ja siksi matkan edetessä, sekä jalan todennäköisesti hieman turvotessa hyviä vaihtoehtoja. Luulen, että vaihtoehdot kisakenkä trioksi on A) Challenger 5 - Speedgoat 2 - Challenger 3... B) Torrent - Challenger 5 - Speedgoat 2.. tai jokin combo noista. Katsotaan. Tämä on kirurgin tarkkaa hommaa.

               Fyysisesti ei hirveitä ole voinut tehdä viime päivinä, vaikka kutina hienoisesta nousukunnosta on olemassa. Sen sijaan mentaalipuolella olen alkanut valmistautumaan matkaan. Minun ei tarvi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen, että matka jatkuu. Aikaa on, eikä minulla ole kiirettä. Tosin en koe, että kiirettä olisi ollut aikaisemminkaan, mutta luotto omaan yhä parempaan jaksamiseen on kasvanut vuosi-vuodelta. Viime vuonna meni paremmantuntuisesti kuin edellisenä. Uskon trendin jatkuvan. Kuten 1500m juoksussa. Toiseksi viimeinen kierros on kuoleman kierros. Toinen kierros täytyy saada menemään helpommin.

               En ajattele oikeastikaan mitään aikaa, vain maaliin pääsyä. Silti mentaalipuolelle tekee hyvää tietää, että esim. 30 tunnin suoritukseen riittää 10:30min/km vauhti. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, 171km ei ole Iso-Sydänmaanreitillä matematiikkaa, mutta kaukana ei olla ideaalissa tapauksessa pyöreästi 8-10-12h toteumasta. Pyöreästi jo siksi, että 15-25min menee kierrosten välisissä huolloissa normaalisti. 10min on jo aika nopsa.

              Leppälän Mika juoksi viime vuonna 7:13h + 8:43h + 10:48h.  Eli hieman pyöristäen 7-9-11h. Näen rehellisesti, että meidän välinen ero onkin noin kolme tuntia, kun puhutaan kolmesta kiekasta. Aina pitää jättää tilaa myös kehitykselle, enkä todellakaan sido itseäni mihinkään aikatauluun, mutta onnistunutta suoritusta kuvaa mielestäni hyvin tuo, jos kierrosajat ei tipu juuri kahta tuntia enempää verraten edelliseen. On kyse voimien jaosta, sekä fyysisesten, että psyykkisten.

             Olen mielestäni fyysisesti ja psyykkisesti valmis koitokseen. Katsotaan taas mihin se riittää. Täytyy vain toivoa, että pysyisi nämä loputkin päivät terveenä. Jalkojeni iho on historiankin takia heikoin paikkani. Oon koittanu rytmittää ihonhoitoakin. Hyväähän siitä ei saa, mutta täytyy toivoa, että iho kestäisi edes välttävästi. Välttävä on kova tavoite minun iholle näin pitkissä. Nukkuakin voisi yrittää edes jonkun yön hyvin ennen skabaa. Toki vähilläkin pärjää, jos pää toimii 4-10 asteikolla 8-10 välillä.    

              Tapahtumassa nähdään! Lämpimästi tervetuloa!

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.8.2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - PUF 171KM - OSA.2

               Kun on yrittänyt kaksi vuotta päästä sadan mailin kisan maaliin omalla tyylillä on pakko mennä peilin eteen. Tosin sen edessä seisominen ei pidemmän päälle kovinkaan kiinnosta allekirjoittanutta. Joka tapauksessa lähestymistapani on nyt täysin eri kuin aikaisemmin. Olen lopettanut kaiken hys-hys-hyssyttämisen ja alkanut juoksemaan. En mitenkään yltiöpäisesti, mutta oikein, en laahustamaan jotain yli-ylikevyttä. Oikeastaan perusjuoksu on ultrajuoksijan reipasta ja kisassa sitten se löysä meno tuntuu kovin helpolta - näin haluan uskoa.

               Tapasin vanhan valmentajagurun tässä muutama päivä takaperin kaupassa. Valmentajaguru tuumasi, ettei ole pitkään aikaan minua nähnyt. Kerroinkin olevani paljon tuolla metsissä, enkä juurikaan sivilisaatiossa. Sitten guru heitti kysymyksen, joka sai minut hymyilemään hämmennyksestä. -"Montako mehtäpäivää sinulla tulee vuoteen". Enpä oo laskenu... "mehtäpäivää?". Tuo on kyllä hyvä että hauska. Montako päivää vuodesta olet metsässä? Pitäiskö alkaa laskeen? Ja montako tuntia pitää olla mehtässä, että se on mehtäpäivä? Ehkä pitää soittaa gurulle ja pyytää savusaunailtaa. Joskus on tullu istuttua siellä.

                Olen juossut paljon sellaista välivauhtia. Ei aivan kevyttä, mutta ei oikein reipastakaan. Justiinsa sitä, mistä aina varotellaan. Kuunnellassani vanhaa valmentaja gurua, hän totesi, että juoksijat menee pilalle, kun laahaavat maantiellä askeltaan, mutta metsässä ja poluilla joutuu pyöräyttään jalan takaa oikeaoppisesti ja juoksu on silloin juoksua - ei jalkojen laahausta. Hitsi, asiaa. Askeleen kuuluu kulkea oikein. Tehoja voi säätää, mutta ei kannata antaa jalkojensa halvaantua, laahauttaa. Välivauhdissa jalan normaali askeleentuonti on luonnollisemmillaan.

                Mustavalkoista tämä ei ole, sillä olen ollut aika tukossa tästä välimallin juoksusta ja olen kadottanut sen vähäisenkin vauhdin. Pitäis lähiaikoina koittaa löytää rako, jolloin sitä koittaisin vähän härnätä/kaivella esiin. Niinpä lanseerasikin vauhtileikittelyn "vauhdittomuuden vaihteluksi". Pohjalla seisoo kuitenkin aina päämäärä ja totuuden siemen. Olen matkalla 100 mailin kisaan. Ei siellä kuulkaa minun tasollani vauhtia tarvita. Kestävyyttä kylläkin, ja sitä oon koittanu parantaa juoksemalla enempi pitkiä lenkkejä. Myös väsyneenä, ja välillä myös sitä edes helppoa reipasta. Kello on tykännyt, mutta karmean kankealta on tuntunut.

                Vaikka oon kirjoittanut vähän "hällä-väliä" asenteella niin oon oikeasti tosissani yrittämässä taas. Kyllä minä maaliin haluan! Tulen olemaan erittäin motivoitunut kiertämään sen kolme kierrosta. On vain tultava välillä estraadille eri kulmasta, jos on kaksi vuotta tossu haukannut tyhjää. Tapasin menneenä sunnuntaina kaksi Suomen hiihdon kovaa Haapajärven nuorta miestä. Kävimme hölkkään ja käveleen Haapajärven Pitkälläkankaalla ns. "kärsimyspolulla", jossa aikanaan kovia harjoituksia teki mm. Helena Takalo ja Mika Myllylä. Pojilla ei ole koskaan ollut valmentajaa. Se vähän yllätti. Mutta toisaalta pojat on hyvin kehittyneet ja taitavat tuntea kroppansa, sen verran kovaa on ollut meno. Nuorempi heistä, Anssi "Moose" Koirikivi omistaa Iso-sydänmaanreitin perhereitin reittiennätyksen ns. "pulpetilta", 10,5km @3:47min/km. Saa kokeilla! 

                Tämä viikko alkoi väkevällä otteella. Tässä tämän viikon antia...

Ma:  Vapaa töistä.

         Aamu. Tiellä 25km kevyttä @5:27min/km (keskisyke 121) nousumetrit 62

          Ilta: Taunonmäellä 5,1km. Kevyehkö mäki. @13:59min/km (keskisyke 138) nousumetrit 760

Ti:    Yöksi menopäivä

         Pyörällä pyssyyn 7,5km  nousumetrit 61
         PEP 26km kohtuu kevyesti @6:25min/km (keskisyke 128) nousumetrit 115
         Pyörällä pyssystä 7,5km nousumetrit 13

Ke    Yövuorojen välinen päivä

         "Vauhdittomuuden vaihtelu" 16,0km, @5:10min/km (keskisyke 134) nousumetrit 62
           (reippaat osuudet mukavuusalueella. Kilsat 4:20-4:40min/km väliin, osin teknisillä poluilla)

To      Yövuorojen päättymisen päivä

          Takalenkki (36,2km) I-SR2014 reitillä. 4h18min48sek. 36,2km
          perushölkkää 10min välein kävelypätkä. @7:09min/km
          (keskisyke 131).

          Jalka viikon ohjelmasta väsynyt. Kunnon kaatumiset kertaa viisi.
          Polku on todella kuiva. Takaosa on tekninen, mutta jalkoihin
         saatu lisävoima auttaa. Juoksu etenee, ei jää asumaan aloilleen.

        Aika on iteasiassa keveistä tehoista huolimatta 9min parempi kuin
         mitä olen koskaan juossut tuota pätkää. Mutta reitti on kuiva, en
          sinällänsä tästä enempää innostu, mutta asiat menevät oikeaan
         suuntaan.




           Semmonen alkuviikko. Juoksua 108,4km ja nousumetrejä 1195. Ehkä tässä päästään ns. moodiin, jossa uskotaan päämäärään. On se tuo 100 mailia poluilla, etenkin Iso-Sydänmaanreitillä aina kova juttu. Senhän onkin läpäissyt vasta yksi ihminen koko maailmassa - Mika Leppälä.

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2019

31 KERTA ?

              Muutamilla läheisillä juoksukolleegoilla on ollut viime aikoina vaikeaa. Kun juostaan paljon läpi vuosien, on ensimmäisenä arvojärjestyksessä terveys. Ainakin meillä kuntoilijoilla. Jokainen meistä arvostaa eniten mahdollisuutta liikkua, ja mielellään paljon juosten, koska se on meidän huumeemme. Kun sinulta viedään juoksemisen harrastamisen pääsylippu vähän väliä pois käsistä lipastoon, on se hankalaa. Kysyy voimia ja kärsivällisyyttä. Tämä kappale olkoot tulevalle terveydelle, meille kaikille.

             Ollessamme terveitä, kuten olen saanut itse olla jo maaliskuusta 2017 alkaen yhtä soittoa, pakkaa juoksun rinnalle tulla meillä kuntoilijoillakin - jos ei nyt tavoitteita niin päämääriä. Minäkin olen menossa taas yhteen päämäärään. Tavoittelemaan elokuussa 16-17.päivä ensimmäistä sadan mailin maalia. Huomenna on taas yhden askeleen aika. Ja osin siksi tässä nyt naputtelen.

            Tykkään kirjoittaa ennen ja jälkeen jonkun isomman suorituksen tai lenkin. Sillä tavoin lukija pääsee ikään kuin kurkistamaan verhon taakse, mitä aidosti tapahtuu ultrajuoksijan pään sisällä ennen kutakin vähän isompaa lenkkiä. Ja miten me toimimme. On aina hieman epäreilua kirjoittaa vain jonkun ison lenkin tai kisan jälkeen siitä mitä tunsi tai ajatteli ennen kisaa. Helposti tulee tarkoittamattakin asioista käsiteltyjä. Kun kirjoittaa jo ennen tapahtunutta, on se silloin todennäköisemmin aidompaa. Kokeillaanpa taas.

            Huomenna aamulla noin kello kahdeksan minun on määrä seisoa Pyssymäen stadionilla. PEP57km lähtöpaikalla. Tarkoituksena on kiertää rentoa perushölkkää koko Iso-Sydänmaan kierros. Ei aivan kevyesti, mutta ei reippaastikkaan. Sillei vaan kivan rennosti. Ja sekös voikin jo laillansa olla haaste, sillä tein maanantai-iltana myöhään itselleni todella kovaksi muodostuneen nousuharjoituksen, jossa kiisin viimeiset 50minuutia yli 150 sykkeillä, keräten kaikkiaan 1000 nousumetriä. Jalkalihakset huutaa hoosiannaa vieläkin. Lähden siis hyvin todennäköisesti hieman kipein kintuin liikkeelle. Mielenkiintoinen yhtälö? PEP57km ja valmiiksi kipeät kintut. Näin tulee olemaan elokuussa puf171km matkalla. Ehkä tämä on jotain sellaista, miltä tuntuu kakkoskierroksella. Mene ja tiedä.

             Hyviin asioihin. Reitti on nyt ennätyskuiva ja sitä kautta saan helpotusta. Reitillä on toki vielä raivaamattomia pätkiä, mutta ne ovat onneksi aika lyhyitä, eivätkä paljoa hidasta, etenkin kun kyseessä on kuitenkin vain perus jolkottelu, eikä ajan juokseminen. Reippaassa vauhdissa peitteellisyys on paljon kiusallisempaa. Ja sitä peitteellisyyttäkään ei nyt enää onneksi muutenkaan ole enää paljoa jäljellä. Kiitos kaikille talkootyöntekijöille ja sinne halajaville jo etukäteen.

            Tarkoitus on juosta 10minuutin pätkissä ja juoda/syödä joka toinen kävely pätkä. Lähtiissä on 1,5L litraa juomaa ja kahdessa kätkössä on 2x1,5L lisää vettä. Eli kaikkiaan vettä on 4,5L. Pitäis olla aika hyvä määrä. Energioita en ole vielä ihan tarkkaan päättäny mitä otan. Sen verran usein on tuon mittainen pätkä tullu juostua, ettei siihen puoleen tarvi aivan niin paljoa keskittyä. Menee vähän niin kuin puuron keitto - silmämääräisesti.

           Luulen, että minulla menee noin 7h30min. +/- 15 minuuttia. Semmonen on tuntuma jaloissa. Ja tuskin nämä nyt paljoa tästä vetristyy. Valmiiksi kipeät jalat on aika haasteellinen asia etekin raskaimmilla pätkillä. Koitetaan jotenkin selviytyä. Juoksun jälkeen lisää aiheesta, mutta tässä etukäteis tunnelmat ja suunnitelmat.

           Niin ja se on 31. kerta Iso-Sydänmaan koko reittiä, jos perille pääsen. Kunnioitetaan tässä kivuliaassa tilassa sen verran reittiä, että jätetään tuo sana JOS, tuohon vielä. Huomenna lisää...

                     TOTEUTUS

           Aamulla heräsin virkeänä... Ja paskat! Kankeana ja jos mahdollista vieläkin enemmän lihaskipeänä kuin edellisenä päivänä. Kovimmat lihaskivut kovien reenejen jälkeen onkin yleensä noin pari päivää reenin jälkeen. Siinä ehkä noin viisi minuuttia olin järjen harjalla ja pohdin viisaasti, ettei taida nyt olla järkeä. Ja mitä tekee itse maalari! Lähtee silti. Voi vit... Onko tyhmempää kaveria jossain? Niin - hiljasta on.

           Kokosin aamulla surkuhupaisesti tavaroita kasaan. Näin ehkä kolmen metrin päässä mitä piti panna reppuun. Meinasin jättää pöydälle, sillä kolme metriä tuntui aika pitkältä matkalta köpötellä kohteeseen. Tätä tasoa oli vireys. Että 57kilometriä ehkä Suomen veemäisimmällä reitillä. Ei hyvää päivää. Mutta niinpä vaan mies Pyssymäelle läksi vaimonsa Opelilla täynnä naivia uskoa selviämisestä.

           Stadion oli tyhjä. Hyvä niin. Lähdin liikkeelle. Uij-juij ja oij-joij, kun oli kankeat ja kipeät lihakset hetkestä yksi alkaen. Ja sama tunne pysyi kuin iilimato iskettyään ihtensä ihon sisään parkkiin. Yksikään askel ei tarjonnut yllätyksiä, kello ei tarjonnut yllätyksiä. Tasasen hitaasti, mutta varmasti katosin sydänmaita kohden. Sillä tavalla reissu oli jo parin kilsan jälkeen taistelu pisteessä, että piti tosissaan keskittyä nostelemaan jalkoja, sillä kengän kärjet pakkas tökkimään jo ekalla kymppiminuuttisilla pienempiinkin törräkkeisiin ja kiviin. Mitä muuta oisi voinut odottaa? Miksen kuunnellut sitä järjen viisi minuuttista, kun pohdin tämän idean teilaamista?

            Garmin Fenix 5:seni aloittaa heti tasaisen reitin kokonaismitan lyhentämisen. Reitti on mitattu lukuisia kertoja niin omilla kuin kisaajienkin datoja kuunnellen niin kyllä tuo pep 57km on mielellään vähintään 57,4km. Nyt Fenix 5 tarjosi vielä kankean olon lisäksi myös pitkiä kilsoja. Kaikkeen nähden, etenkin tunteeseen, eka kymppi menee yllättävänkin nopeasti. 62min.

            Koppelon/pyyn poikueita (ja RUNSAITA) oli yhteensä kahdeksan. Oisko ollu puolet ja puolet. Parhaimmissa poikueissa ei tainnu 6-8 riittää. Tulipahan tämäkin nyt muistin aikana tähän. Jep, peitteellisyys oli lisääntynyt niillä paikoilla, joissa emme ole vielä ehtineet heilua raivuusahojen, rimmereiden ja vesureiden kanssa. Eniten pelotti, että polun pohjalla olisi jossain kohdassa kyykäärme, eikä paikon ollut mitään mahdollisuutta tietää mitä polun pohjalla on. Hyvä tuuri kantoi. Ei pistänny käärme. Liekkö tuo ois parempaa menoa antanut?

           Itse juoksusta ei ole paljon kerrottavaa. Tasaisen heikkoa, kankeaa ja kipeää. Päivä, jolloin olisi ollut järkevämpi lukea, vaikka enemmin jotain kirjaa. Vajaan 18km kohdalta nappasin täydennysjuomia. Polku oli kuiva, mutta tekniset kohdat on ja pysyy. Useammin reitin kiertäneet tietävät mistä puhun. Ja nyt homma vielä korostui, kun ei ollut jalkaa tanssia teknisillä pätkillä. Mutta tasaista joo. Syyryjärven kohdalla, hieman ennen P5:sta tuli kolme tuntia täyteen. Puolivälin kyltillä ajassa 3:23:20. Mairitteleva aika. Jalat oli yhtä paskat kuin lähtiissä. Toivoin vain jaksavani tämän päättömän ideani loppuun saakka.

           Härkäjärven kohdalla yritän tähytä näkyisikö vettä. No ei näkyny, mutta meninpä siinä nurin tähystäessäni. Neljä tuntia takana ja jalkojen väsymisen syventyminen näkyy nyt siinä, että nilkat alkaa kääntyillä askeleen alla ajoittain. Ei vaan jaksa. Loppu se tulee aina jollakin konstilla, mutta kello se vaan jaksaa tykätä ja tarjoaa vallan ok kilsoja. No, ollaanhan sitä jo täällä asti. Ihmeestikkin mennyt - koitan valaa uskoa itseeni.

           P7 (Fenix vajaa 40km) oikeasti liki 41km. Otan loput täydennysjuomat puolivauhdista. Alkaa 8km sitkeä osuus, ainakin näillä jaloilla. Pesänevan seutu ja suon ylitys. Sen jatkoksi 3km vastamaahan, jonka päätekorkeus on koppelokankaalla. Melko pian P7 jälkeen alkaa tuntumaan pahoinvointia. Olen joutunut koville näiden jalkojeni kanssa. Otan reissun toisen suola -ja magnesium tabletin. Söin nyt vain nuo kaksi molempia, sillä juoksun ote oli aika löysä, vaikka sykkeet oli alakynnyksellä, johtuen kipeistä lihaksista enempi. Yleensä syön 5-6 suola -ja magnesium tabua, mutta nyt siis vain noin vähän. Ei kramppeja. Joka oli toisaalta ihme, sillä nyt jos koskaan jalat olisivat olleet otolliset niille.

           Viimein Koppelokankaan päällä. Kellossa vajaa 48km. Oikeasti 49km. Olen aivan rätti. Tuntuu, etten jaksa nostaa enää jalkoja pienempienkään kivien yli. Tulee kuusi tuntia täyteen. Mutta kuinka ollakkaan. Piristyn vielä kerran! Myötämaa-osuus rimpinevalle siivittää minut uuteen vauhtiin ja jo P8 selvältä näyttänyt seitsemän tunnin yli meneminen alkaa jopa tuntumaan, että menisikö jopa sittenkin piirun alle seitsemän tunnin. Tuntuu uskomattomalta, että puhutaan tällaisista ajoista näillä jaloilla.

         Lopulta lennokas askel kantaa aina Välikoskensaarille saakka, josta on 4km perille. 4km lennokas jakso on ohi ja jalat loppuu uudestaan, ties monenko kerran, ja nyt lopullisesti. Tulen kuitenkin soosi jaloilla suhteellisen asiallisesti lopun vastamaa-osuuden perille. Kello näyttää lopussa 7:02:39h. Ei hullummin? Garmin. Strava. Suosittelen katsomaan web-versiona niin saa noista enempi irti.

        Siinäpä se. Perille päästiin. Ja tavarat ovat edelleen kaukana sisällä, jos ne ovat kauempana kuin mihin käteni yltävät. Taidan mennä päiväunille.

                Vähä-Juurikkajärvellä uiskenteli Joutsen pari.



Onni Vähäaho, Nivalassa 4.7.2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - PUF 171KM - OSA.1

             Tästä alkakoot loppukesän matkani. Matka Super pep 2019 polkujuoksutapahtuman perusmatkalle, puf 171km:lle. Aikaa starttiin on 7 viikkoa ja muutama päivä päälle. Edellisen, tuloksellisesti epäonnistuneen, haasteen jälkeen olen tehnyt liikunnallisesti lähinnä mitä on juolahtanut mieleen, eikä touhuissani ole ollut juurikaan mitään järkeä ajatellen tulevaa haastettani, puf 171km matkaa. Tosin kroppa on kestänyt monenlaiset hurjastelut ja häröilyt, joten eipä tästä toisaalta välttämättä kauaa kestä päästä ns. "kisakuntoon" taasen.

             Rehellisesti sanottuna juuri nyt en ole siinä kunnossa, että kolme kierrosta olisi mahdollista. Olen ollut mielestäni kaksi kertaa aikaisemmin, niin KK166km:lla 2018 ja 2019, sekä puf171km 2017 ja 2018 läpäisy kunnossa, mutta kertaakaan en ole maaliin asti päässyt. Niinpä päätin nyt lähestyä viidettä 100 mailin polkukisaa aivan eri tavalla. Olen vain tumputtanut aikaisemmin sitä hidasta ja pitkää, mutta nyt olen tarjonnut kropalle tehoja ja pitkääkin, jopa molempia yhdessä. Katsotaan onko tämä jalompi keino juuri minulle.

             Kävin tänään hieronnassa. Mennyt viikko olikin kenties hulluin koko kesänä. Kolmen päivän sisään VK:ta poluilla noin 6:30h yhteensä. Lisäksi liki kolme tuntia ihan lähellä VK-tasoa. Reilu 123kilsaa ja siihen pyöräilyt ja kävelyreissut päälle. Positiivista on, että pystyin eilen (maanantai) tekemään ihan ok reenin 10x1min vedot, minsan palautuksilla. Keskari kuitenkin alle nelosta, vaikka kyllähän tuommonen viikko lihaksistossa tuntui. Mutta jälleen poluilla juostujen VK-tehojen taika ja mahtavuus on siinä, ettei niistä jää sellaista lihasjumia, mitä jää esim. asfaltista. On se nannaa tuo polkujuoksu.

              Tällä viikolla on tarkoitus hieman himmailla viime viikon jätti (lähinnä tehollisesti) viikon jälkeen, jotta jaksaa painaa ensi viikolla hyvän viikon, sillä olen neljä päivää yksin kotona ja pääsen treenaan kaksi kertaa päivässä, sekä lepään muun ajan oman maun mukaan. Luxusta perheelliselle miehelle. Täytyy vähän pohtia miten jakaa erilaisia treenejä noille päiville. Pisin lopuksi jne. Katotaan tuleeko koko lenkki (pep57km) huitastua tuon 4pv jakson lopuksi. Joko sauvakävelten tai juosten. Katsotaan ja tunnustellaan. Paljon mennään edelleen tuntemusten mukaan, mutta rinnalle tulee jo vähän erilaisia harjoitus ajatuksia.

             Yleensä tulen kuntoon aika piankin, joten en sillä tavalla ole huolestunut, ettei tuntuma ole vielä kaksinen. Toisaalta monien lenkkien datat ovat olleet ihan jees, mutta tuntuma ei oo ollu kaksinen. Kutina, että paljon parempaan ois rahkeita, kun sais jalat vaan laulamaan oikiassa soinnussa. Mutta eiköhän se oikea sointu löydy. Ihmettelisin, jos ei.

             Toissapäivänä juoksin 3,5h raivuun jälkeen vain 2h palautuksella etulenkin sellaista mukavaa reipasta. Ei mitään ajanjuoksua, eikä vauhtijuoksun yritystä, mutta ei mitään jarrutteluakaan. Hankala sanoa paljonko jäi varastoon sillä kolme päivää aiemmin juostu liki 7h lenkki ja aamuinen raivuu painoivat siksi paljon jaloissa, että tuollainen maltillisempi reipas tuntui ihan soppelilta tuohon kohtaan. Jotenkin heti alusta asti tuntui, ettei ois ollu sinä päivänä tuoreuttakaan koittaa kovempaa. Aikaa meni 2h24min, joka on toisalta ihan ok, mutta eiköhän tuosta hyvä siivu lähde sitten, kun jalat virkkuu ja tehoja laitetaan lisää. Aina vähä tilanteen mukaan. On muuten pidempään vauhtiharjoitteluun hyvä tuo etulenkki/pep26km. Kunhan ei vedä ihan yli vaan jättää aina vähä varaa.

            Eli tästä nyt ootellaan, että tie veis vain ylöspäin. Täytyy toivoa tietysti, että terveenä pysyis. Täytyy olla kiitollinen, että on saanut olla sitten maaliskuun 2017 flunssan jälkeen terveenä, sekä ehjänä. Vamma peikkokin vaanii kaiken aikaa mukana, eikä tiedä milloin se iskee, siksi kavala on sekin, jos on sairaspeikkokin. Koitetaan pysyä terveinnä ja ehjinä. Kaikille kosolti tsemppiä! Ja jos pohdit vielä ilmoittautumista Super pep 2019 tapahtumaan niin elä suotta vaan tällää nimi listoille! :=)

           Lopuksi video puf 171km matkalle tulevan Sami Maunosen valmistautumisesta Super pep 2019 tapahtuman perusmatkalle. Toivottavasti Samin videot inspiroi sinuakin!

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2019

TOUKOKUUN ULKOILUT 2019

         Kuukausi oli erilainen. Innostuin "tähtäämään" NUTS Karhunkierroksen 166km suorituskykyäni ylemmäs. En jatkanut vapaata ulkoiluhäröilyäni, jota olin harrastanut tammi-huhtikuun. No, se oli semmonen kuukausi. Polttelee palata päättömään ulkoiluhäröilyyn. Ainakin kaksi päätöntä suunnitelmaa mielessä, joista kumpikaan ei tue puf171km kisaa. Päinvastoin on kovastikin haitaksi ja harjoitteluviikoista pois, mutta entä sitten? Minusta on mukava vain antaa palaa. Tuloksilla ei ole enää minulle väliä. Pääasia, että saa kokea ja kokeilla kaikenlaista. Eli ei siis kannata ainakaan ottaa vaikutteita minun kesä-heinäkuun ulkoiluista. Niissä ei todennäköisesti tule olemaan tippaakaan järkeä. Jännä nähdä miten heikosti sitten aikanaan menee puf171km matkalla. Ehkä jaksan edelleen kaksi kierrosta (hah,hah..). Aika näyttää.

                             TOUKOKUU        VUOSI 2019 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              49h                     283,5h

Juoksu                   353,1km               1759,3km

Hiihto                            0km                 487,1km

Lumikenkäily              0km                 178,5km

Kävely                     10,5km                   35,3km

Pyöräily                 117,4km                 201,5km

Nousumetrit           5518m                  26 425m

        Palatuminen NUTS Karhunkierroksen 111km ja 17h30min suorituksesta on alkanut suotuisasti. Toki, kuten edellisestä kappaleesta pystyi lukemaan niin taitaa kesä mennä palautuessa - eikä reenatessa - niin kuin olisi järkevämpi. Tykkään kuitenkin enempi kokea kuin optimoida. Joten se on go, go -tilanne. Lupaan kuitenkin kirjoitella hullutuksista. Ja kaikki hullutukseni kuitenkin käsittelee kestävyyttä, joten jännä nähdä mitä se tekee kropalle ja kunnolle. Ehkä kaikkein hulluimpia "kisaan lähestymisiä" ei ole vielä kunnolla testattukaan.


        Kaikille terveellistä ja järkevää harjoittelua!

Ps. Huomenna (1.6.2019) päättyy 57km ja 171km halvempi hintaporras Super PEP 2019 -tapahtumaan. Joten hopi, hopi.

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.5.2019