tiistai 27. syyskuuta 2016

I-SR2014 KOKO KIERROS KOLOMESTI PUTKEEN

                         Tarkoitus on yrittää kiertää koko Iso-Sydänmaanreitti (56km x3 = 168km) kolme kertaa putkeen Ti 25.10. klo.8.00 alkaen. Ultrajuoksijana sitä kaipaa aika ajoin henkisen puolen harjoitusta ja testiä. Tietysti kuntoakin tuossa vähän tarvitaan, mutta sitäkin enemmän sisäistä voimaa sekä halua. Ensimmäisen lauseen "yrittää" sana onkin mainittu vain kunnioituksesta tätä ponnistusta kohtaan, ei etukäteen periksiantamisesta.

                       Uskoakseni tällaisia ponnistuksia tehdään niin harvoin, että ajattelin tarjota A)mahdollisuuden osallistua matkalleni konkreettisesti, laittamalla tuohon alle viitteellisen aikataulun. B)muodostamalla whatsapp-ryhmän ponnistuksen ajaksi. Sitä seuraamalla voi esim. mukaan tulevat ajoittaa oman osuutensa lähdön tai vain seurata mielenkiinnosta.

                       Ponnistus on siksi pitkä, että aikataulu voi elää reilustikin. Pääasia on kuitenkin kiertää kolme kertaa tuo reitti, ei lopulta se, miten kauan/vähän aikaa siinä menee. Sen vuoksi esim. jollekkin kierrokselle tai osalle kierrosta mukaan haluavien onkin melkein oltava whatsapp -ryhmässä, sillä laitan sinne alla olevan aikataulun mukaan kahden pelastuspisteen välein kellon ajan milloin olen missäkin menossa. Esim. 1) 4 = Kierros yksi, pelastuspiste 4. Kelloajanhan näkee milloin olen viestin laittanut. Toisena esimerkkinä vaikka 2) 8 = Kierros kaksi, pelastuspiste 8. Lähtöä kuvaan kirjaimella L, esim. L) 1 = Lähtö kierrokselle yksi. Ja maali sanaa kirjaimella M, eli esim. M) 3 = kolmannen kierroksen maali, eli koko homman maali, jos älli siinä vaiheessa vielä riittää moiseen tiedottamiseen :)

                       Tuossa alhaalla on 30h aikataulu. Aikaa voi tokikin mennä helposti vaikka 33-36h, joten voi olla mahdollista, että joudun toisella tai kolmannella kierroksella ottaan lyhyet nokoset esim. Pykyn autiotuvalla.

                     
                       Otan whatsapp ryhmään 25 ensin seurantaryhmään itsensä ilmoittanutta. Perustan ryhmän Ma 24.10 aamusta ja suljen ryhmän To 27.10 illalla. 

ILMOITTAUTUNEET: ... Keijo Nivala (1.kierros)... Timo Poikkimäki (2.kierros)  ...

I-SR2014 Kolmen kierroksen WhatsApp -ryhmässä nyt 21kpl / 25kpl kiintiöstä... Onni Vähäaho, Satu Vähäaho, Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala, Keijo Nivala, Lasse Ylimäki, Antero Erkkilä, Timo Poikkimäki, Janne Kukkola, Toni Valido, Petri Nietula, Visa-Pekka Larivaara, Juha Palosaari, Joni Laakkonen, Marko Mattila, Lasse Palola, Matti Myllylahti, Jasmin Vähäaho, Markku J. Kumpula, Jussi Mökkönen, Kaisa Haikara...





I-SR2014 a´57km x 3 = n.171km
sub30h











pelastus




kuljettu
kierros
piste
pvm
kello
matka









1
lähtö
25.10.
8:00
0km
1
2
25.10.
9:30
11km
1
4
25.10.
11:20
23km
1
6
25.10.
12:45
31km
1
8
25.10.
15:10
45km
1
maali
25.10.
17:00
57km
2
2
25.10.
18:40
68km
2
4
25.10.
20:40
80km
2
6
25.10.
22:25
88km
2
8
26.10.
1:00
102km
2
maali
26.10.
3:00
114km
3
2
26.10.
4:50
125km
3
4
26.10.
6:50
137km
3
6
26.10.
9:05
145km
3
8
26.10.
11:50
159km
3
maali
26.10.
14:00
171km




 Onni Vähäaho, Nivalassa 27.9.2016                     

maanantai 26. syyskuuta 2016

VAAROJEN MARATONIN AATTOPÄIVIÄ

                    Tässä tarjoan oman Vaarojen maratonin ennakkovideon, sekä perusmatkan (131km) kahden ennakkosuosikin omat videot. Ymmärtäkseen täysin omani, voisi olla hyvä kurkata tähtien videot :=)

 Onni "Cosmos" Vähäaho


                        Juuso "Vegaani" Simpanen
 

 Ultra Trail Tourin kärkinimi Mikael "Ultra Stanely Park" Heerman

  
Onni Vähäaho, Nivalassa 26.9.2016            

lauantai 24. syyskuuta 2016

5KM TESTIJUOKSU


                         Innostuin järjestämään 5km testijuoksun sitten vappupäivän 5km testijuoksun. Myös maaliskuun lopulla juostiin. Silloinhan Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola voitti 16:40 -ajallaan. Tämän päivän voittaja, vasta 15-vuotias lahjakkuus, Lasse Raudaskoski, paransi maaliskuun aikaasa tänään 45sekuntia.

                         Keli oli tänä mitä parhain mahdollinen. +8 astetta ja vain 2m/s tuulta. Itellä oli aamuvuoron jälkeen jo kotona hieman väsynyt olo - ja väsyneen tuntuinen oli myös kapula tänään, vaikka ennätys tulikin. Jalat ei olleet tukossa ja toimivat hyvin, mutta niistä oli vain puhti pois. Joskus tulee tällaisiakin päiviä. Ja onhan tässä ollut ohjelmaa. mm. viikko sitten Ylivieska Trail jne.

                         Sain tasaisen nousujohteisen juoksun kuitenkin aikaan tehojen puolesta. Vauhdillisestikin aika optimi (3:39..4:01..4:03..4:01.. 3:50.. plus 13 sekuntia extraa). Juoksussa ei vain muutoin tapahtunut mitään. Se oli kuin lehmänhännän heilahdus. Kyllä jokaisen kilsan pitäisi nykykunnolla mennä jo alle nelosta. Aika 19:47. Extraa tuli 63metriä ja tasan 5km gps-aika oli 19:34, mutta niin se on aina - tämä on tiukka vitonen :). Oma 5km ennätys on näin ollen parantunut tämän vuoden aikana kuitenkin mukavasti 48sekuntia, joten sillä tavalla katsottuna hyvä juttu, vaikka juoksu väsynyttä tänään olikin. 
                        Paikalla oli nykyjuoksijoiden lisäksi myös mm. Nivalan maratoniennätystä edelleen hallussaan pitävä Asko "Rambo" Niskala. Hänellä maraton taittui 2.33.55 -aikaan vuonna 1986. Kuvaajana toimi alle kahteen minuuttiin aikanaan 800m juossut Lasse Palola. Kellomiehinä aina luotettavat Jarmo Honkala ja Joni Laakkonen. Kannustuspuolella Tarja Raudaskoski ja Tarmo Liimatainen.

24.9.2016  5km TESTIJUOKSU


Voittajaksi juossut Lasse Raudaskoski on vasta 15-vuotias lahjakkuus, joka juoksi menneenä kesänä 2000m aikaan 6:06!!!

1. Lasse Raudaskoski  18:06   keskivauhti 3:37min/km
2. Erkki Vähäsöyrinki  18:26 keskivauhti  3:41min/km
3. Jussi Mökkönen    19:45  keskivauhti 3:57min/km
4. Onni Vähäaho    19:47  keskivauhti 3:58min/km
5. Teemu Korpela    26:53  keskivauhti 5:23min/km

 
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.9.2016

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

HARVINAISTA HERKKUA...

                         ...On juosta reilun kolmen vuoden jälkeen uusi 1000m ennätys. Erikoista sen syntymisessä on sen yllättävä paraneminen. Olin todennut aamuisella 7km perusjuoksulenkillä jalat aika kankeiksi. No, toki niin usein minulla ruukaa ollakin - aamu-uniset jalat. Jotenkin jäi sellainen kutina, että voisi illalla käydä vielä lyhyesti jalkoja verrytteleen.

                         Tulevana lauantaina on 5km testijuoksu, joten ajatuksissa kiehtoi myös ns. avaavan rykäsyn otto. Hieman arvelutti kuitenkin lähteä jalkoja laulattaan revähdyksen pelossa aamuisten, jäykkien tuntemusten vuoksi. Päätin kuitenkin kokeilla ainakin sellaista rentoa omaa kovaa ja jättää sitten homman kesken, jos alkaa lihat paukkuun.

                          Niinpä laitoin Singerin laulamaan toisen kilsan lopuksi ja avasin kolmannen kilsan reilun viiden kilsan iltalenkillä kunnon tikkauksella. Neliskanttisen muotoinen ja neljän kurvin kierros. Jotenkin aina pienoisen työstön takana kurvin jälkeisen vauhdin kelaaminen. Vähän väliä tuntui kuin vauhti menisi liian lepsuksi ja joutui käskemään kapuloita korkeimpiin oktaaveihin. Huomasin myös, että maksimaaliseen rykäsyyn vaadittaisiin enemmän aukasuja alle kuin yksi. Keuhkot oli vähän vedon alussa ihmeissään, että mitäs nyt touhutaan.

                          Kellossa ei ollu vauhtinäkymää, joten menin sokkona. Ajattelin vauhdin olevan ehkä noin 3:35-3:40 välillä. Aika tasaista jyystöä aivan maksimaalista raastoa välttäen kello sitten lopulta kierroksen lopussa kilahti ja ruutuun tuli numerot 3:23. Tarkka oli 3:23:88, elikkä 3:24min tonnin ajaksi. Piti pari kertaa hieraista silmiä ja todeta jotta OHO! Ennätyksestä lähti kertasiivulla peräti 7 sekuntia pois. Eikä tämä ihan testimielinen silti ollut. Maksimisyke 9 pykälää alle maksimin. Silti en usko kuin noin 2-5sekunnin parannus mahdollisuuteen... tai vaikea sanoa. Tätä tonnia on aika vaikea myös taktisesti juosta. Täytyisi kokeilla useammin.

                         Tästä on kuitenkin ilo lähteä lauantain 5km testijuoksua kohden. Siellä tavoite on noin puolen minuutin ennätyksen parantaminen 19:30 tienoille. Voisi luulla, että ainakin alkuun tuollainen 3:40 -vauhti ei tunnu enää kovinkaan pahalta. Siitäpä sitä on sitten hyvä alkaa rakentamaan uutta 5km ennätystä. Kaikki lauantaina kokeilemaan omaa syyskuntoa klo.18.00 Uikko-Amisristeykseen!

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.9.2016

PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSU TULOKSET TILASTOKANTAAN

                    Kansainvälinen (saksalainen) ultratilastointi sivusto DUV kelpuutti Pyssymäki Extreme Polkujuoksun tulokset tilastokantohinsa sekä viime että tältä vuodelta. Ensi vuodeksi lähetämme tiedot tulevan vuoden kisasta ja PEP2017 on sitten DUV:n kilpailukalenterissakin.

                   Lähetin tänään osallistujista täydennystietoja, joten alla olevien linkkien alle tulee tiedot lähiaikoina vielä täydentymään, mutta tästäpä pääsettä vähän katsomaan, millaisia tuloksia PEP:n ultramatkoilla on juostu kahtena ensimmäisenä vuotena.

VUOSI 2015
VUOSI 2016
KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO
MOLEMPINA VUOSINA MAALIIN PÄÄSSEIDEN LUETTELO

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.9.2016              

tiistai 20. syyskuuta 2016

NÄKÖKULMA JOHTAJAT - VALMENTAJAT

                      Pieni rämpsy hieman juoksun ohi - tai ainakin osittain. Nimittäin erilaisissa tilanteissa urheilijan tai joukkueen menestymättömyys näytetään kaadettavan johtajien tai valmentajien kontolle. Esimerkkeinä vaikkapa nyt Mika Kojonkoski, Hans Backe ja Lauri Marjamäki.

                   On tullut medialla ja ihmisillä yleensäkin tapa lähteä purkamaan menestymättömyyttä johtajista ja valmentajista. Siitä on tullut ihan vakioreitti. Mielestäni ensisijainen vastuu menestymättömyyteen on aina urheilijalla tai joukkueella - ei johtajalla ja valmentajalla.

                   Nykyään on ainakin suomalaiset valmentajat käsittääkseni lajissa kuin lajissa hyvin koulutettuja ja maailmalla tunnustettuja tehtäväänsä. Se miksi johtajia ja valmentajia osoitetaan menestymättömyyden hetkellä johtuu tietysti siitä, ettei haluta uskota missä urheilijan tai joukkueen taso on. Pelätään katsoa totuutta silmiin. Halutaan elää illuusiossa, jossa Suomesta löytyy menestystä paljon enemmän kuin sitä on realistista odottaa.

                   Varmaan joku johtaja tai valmentajakin epäonnistuu, mutta olisi erikoista, että esim. huuhkajien valmentajissa lähes järkiään tuntuu olevan jotain vikaa. Uskallettaisiko ajatella, jospa taso onkin se, mitä tulostaululla lukee. Voihan se olla myös toisinpäin? Huonompikin? Siitä en ole lukenut yhtään artikkelia. Missä ne ovat?

                   Tappion vyöryttämisessä valmentajan niskaan tehtiin mielestäni jonkinlainen "maailmanennätys", kun Leijonien tappiosta Pohjois-Amerikan nuorten joukkuetta vastaan haettiin syytä taktillisista (valmentamisesta) asioista. Hah, hah. P-Amerikkailaiset pitivät suorastaan hauskaa Suomen kustannuksella. Vastuja oli vain yksinkertaisesti niin paljon parempi, ettei Suomi saanut juurikaan koskea karkkiin (kiekko). Sitten, kun Suomi yritti pysäyttää taidoltaan ylivertaista kiekon tuojaa maalille, ei siihen riittänyt edes kolme Leijonaa yhtä vastaan. Itse oivalsin Leijonien tappion johtuneen vastustajan ylivoimaisuudesta. Olin vähemmistö. Mielellään. Nukun hyvin.

                    "Jäin" lauantaina Törmälässä Ylivieska Trail Runilla 12:sta reilun 30juoksijan joukossa. Säälittävä esitys? Minulla ei ole johtajaa, mutta yksi piilovalmentaja ja kaksi neuvonantajaa. Valtaosan hämmästykseksi en syytä heitä "heikosta" sijoituksesta. En edes päässyt vanhanajan pistesijoille. Syy miksi en menestynyt paremmin löytyy urheilijasta itsestään. Taso on vain tuossa. Ei lähe parempaa, vaikka olisi kuka valmentajana. Ystäväni Mökkösen Jussi taisi olla sijaa tai kahta heikompi, mutta en usko hänenkään etsivän syytä hänen harjoittelua ohjaavista tahoista?

                    Ei mulla muuta. Harjoittelu sujuu ja intoa riittää. Haluaisin harjoitella enemmän, mutta ei ole vielä kuntoa siihen. Yritän malttaa. Kirjoittamalla on ainakin hetken pois teiltä ja poluilta.


Onni Vähäaho, Nivalassa 20.9.2016     

lauantai 17. syyskuuta 2016

YLIVIESKA TRAIL RUN 16KM

                  BUUMI


                     Se oli alkupäivän jobi. Edellisen illan olin duunissa. Työvuoro oli lepponen, mutta uni maistui. Tuli nukuttua 9½h. Ei siis jännittänyt. Vähän siinä ylös noustessa puhaltelin, että joko reilun kolmen tunnin päästä pitäis olla elojäniksenä Törmälän metsissä? Kellokin tuntui menevän puolet nopiampaa kuin normaalisti aamuisin. Kohta oli jo startattava Pohjoispohjanmaan polkujuoksu cupin päättävään kisaan, Ylivieska Trail Runiin perusmatkalle. Perusmatkahan tarkoittaa polkujuoksussa sitä pisintä matkaa. Tänään se oli 16km. Ensimmäinen kisa Northern Trail Runners -seuraa edustaen.

                     Yön kolmen neljän asteen pakkanen oli muuntunut noin +10asteeseen ja hellivään auringon paisteeseen. Polkujuoksun parissa touhuavat kolleegat Matti Myllylahden johdolla olivat tehneet todella upeat puitteet ja tunnelman. Koitin muistaa kiittää tästä. Upeaa! Noin 270 osallistujaa kertoo alueen buumista Ylivieskan onnistuneen polkujuoksuaktiviien työn lisäksi.

                     OMA KISA


                     Asetuin aika lailla eturivin taakse. Ympärilläni oli riittävän tasokasta lapikkaan siirtäjää, Tapani Kärjän, Matti Myllylahden ja Kohtaniemen poikien muodossa, ettei tarvinnu pelätä pussiin joutumista ennen leveän lähtöbaanan muuttuessa kapeaksi poluksi. Siinä taas oli väki voimiensa tunnossa. Törmälän lähtöalueen jäädessä taakseni vilkaisin kelloa. 3:32 -tahtia. Ja nauratti. Moni ympärillä jo läähätti. Ja sekin huvitti. Siirryttiin polulle. Menin Mökkösen Jussin (S.A.E) perässä koko alkukiihdytyksen ja metsään puikahtamisen hyvin rennon ja helpontuntuista tunnelmaa pitäen.

                    700m kohdalla kahtoin, että alkaa sykkeet jo valumaan lähemmäs 150:ntä. Että miten tämän muille selvittää, että kisaa on juossut, kun treenireippaan sykkeillä vain nautiskelee maisemista. Niinpä otin BOLTIN! Sinne jäi pienimuotoinen jono edestäni. Ikäväkseni Boltin loppupuolelle osui se laavunmäki, mutta ei se lopulta paljon hidastanut. Jalka lauloi - ja poskipäissä alkoi tuntua tuulenvire. Silloin mennään aina nelosen kantissa. Eka kilsa verrytellen 4:29min.

                     Vajaan 2km kohdalla alkoi sitten se tiedossa ollut kivikko-osuus. Liekö johtunut edeltäneistä haasteista vai mistä, mutta sinne kivikkopätkään meinasi meno loppua täysin. Sykkeet nousi 170 kantille ja jalat meni hapolle, vaikka ilmassa ei ollut mitään touhotuksen makua vaan enempikin pikkunättiä näpertämistä. Ei se nyt niin paha kivikko-osuus kuitenkaan ollut? Toinen kilsa 5minuuttiin ja kolmas pikkasen yli 6minuuttiin. Kivikon jälkeen oli vielä joku nousu 2,5km kohdalla ja tuntui, että jalat oli aivan maitohappojen vallassa. Mökkösen Jussin (S.A.E) ja joku kivikossa ohittamani kaveri alkoi liimaantua selkäni taakse.

                     Maitohappoissani jatkoin matkaa. Oli kuitenkin yritettävä jollakin tavalla pitää vauhtia ja samalla koittaa tasoittaa kroppaa maitohappolastista. Se oli hidas prosessi, todella hidas. Ihmetyksekseni kuitenkin (S.A.E) kumppaneineen alkoivat jäämään, vaikka oma meno oli melkoisen jäykkää taapertamista.

                     Jossain 4-5km kohdalla näin, kun Ravinder Kohtaniemi juoksi sivupistolta takaisin reitille. Hieman huvitti. Aina se on mahdollista.

                    n.6,6km kohdalla oli juomapiste. Hörppäsin puolimukia urheilujuomaa ja sykkeet tippui sen jälkeen takaisin noin 160 kantimille ja meno alkoi taas rullata! Vajaa 5km happoisilla jaloilla oli tietysti ottanut oman veronsa, mutta olin kuitenkin selviämässä kohtuulliseen ravikuntoon, jos ei nyt ihan laulannasta voinut enää puhua. Olin siitä innoissani. On mukava, kun tuntee jalkojen palaavan allensa.

                   n.7,2km kohdalla ohitin jonkun kävelyporukan. Siellä oli muutama tuttukin joka huusi kannustusta. Pian tuon jälkeen astuin metsäkoloon ja puoleksi kaaduin käsiä vasten ja vasen takareisi kramppasi. Se kramppi meni kuitenkin vajaan minuutin könkkö-juoksun jälkeen ohi ja askel rullasi taas mukavasti. Välillä katsoin taakse, mutta lähellä ei näkynyt muita kuin hieman kauempana joku oikein kevyen näköisesti askeltava vaaleapaitainen juoksija. Mietin, että mihinkähän se (S.A.E) jäi. Omat kilsa-ajat olivat pyörineet 5:23-5:53 välimaastossa sangen vaihtelevilla polkupätkillä.

                  n.9,1km kohdalla 10km ja 16km reitit yhtyivät. Siitä alkoi oikein mukava ja helpompi polku-osuus. Jalka liikkui mukavasti ja 11:s kilsa oli jopa alle 4:lla alkavaa. Aloin ohittelemaan 10km matkalaisia. Samalla lähestyvän vaaleapaitaisen tunnistin Tuoriniemen Mikoksi, Mia Tuoriniemen mieheksi, Mian, joka on juossut molempina vuosina pepin perusmatkan. Hörpättiin Löytynkoulun huoltopisteeltä juomaa ja ohitettiin pari 10km kaveria ja paineltiin kohti linjannousua.

                  Saavuin Mikko takanani linjannousuun. Huikkasin haluaako Mikko edelleni. Vielä kelpasi kyyti. Ihan hyvin juoksu onnistuikin vielä. Pian tultiin Törmäjärven eteläpään nousuun, jossa Mikko otti sitten veturin paikan ja alkoikin tehdä eroa samantien. Ajattelin tulla palatessa alun samaiseen kivikkoon hieman maltillisemmin. No, ehkä se jotenkin onnistui paremmin, mutta jostain syystä ei nyt ollut paukkuja tulla tuota teknistä pätkää niin kuin oletan pystyväni. Perhana!

                 Kilsa ennen maalia tein alun kivikkopätkän maitohappoille vedon lisäksi toisen mokan ja menin katsomaan taakseni. Siinä sitten melkein tasaisella kompastuin kiveen ja kaaduin. Pieni kramppi. Jatkoin matkaa vain kaatuakseni todella pahasti laavun alamäessä molempien takareisien krampatessa aika lujasti. Kuin ihmeen kaupalla selvisin pienen matkan könköilyllä eteenpäin. Hirveesti jaloilla ei enää voinut painaa, kun krampit tuntuivat olevan oven takana kaiken aikaa. Ketään ei onneksi näkynyt takana, joten laskettelin maalivaatteen alle ajassa 1.25.08. Miesten 16km 12.sija. Ei menny niin kuin trömsössä, mutta virheistähän sitä oppii.


Tässä oman sarjan tuloslistaa jostain vaiheesta
 
Tuonkin jälkeen tuli vielä maaliin sakkia. Osallistujia taisi olla tarkalleen 267kappaletta. 

KAIKKI TULOKSET

Oman sarjan kolme parasta.

Vasemmalta: Matti Myllylahti(2.), Tapani Kärjä(1.), Kai Takkunen(3.)

                 Kiitos hyvästä kisasta! Tästä Vaarojen maratonia kohden.                

tiistai 13. syyskuuta 2016

MISSÄ MENNÄÄN - KUNTO - PALAUTUMINEN

                        Välillä ihailen niitä, jotka vain juoksevat mäelle ilman tietoa ajasta tai sykkeistä ja ulvovat kohti kuuta. Niitä jotka lähtevät hetken mielijohteesta parin-kolmen kilsan hölkälle ennen lauantai-illan saunaa. Niitä, joille juoksu on vain tuulettumista ilman ajatusta kehittyä tavoitteellisella harjoittelulla. 

                      Lukijoissa on kuitenkin varmaan niitäkin joita kiinnostaa(???) ajatukseni harjoittelusta, joten kerronpa tässä niistä siitä kulmasta, missä nyt olen menossa oman "kesä/kilpailukauteni" kanssa.

                      Minullahan on siis jo molemmat kauden pääkisat takana. Kokkolan 24h juoksu toukokuussa ja Pyssymäki Extreme polkujuoksu elokuussa. Sen jälkeen juoksin vielä 84km retken karhunkierroksella ja sairastin 1½ viikkoa kestäneen flunssan. On sanomattakin selvää, että on tässä palautumista. 2-3 syyskisaa kiinnostaisi kuitenkin käydä, joten sen vuoksi yritän vielä tehdä ylläpitävää harjoittelua. Ensi viikonloppun Ylivieska Trail Run 16km, Vaarojen maraton 43km 1.10.2016 ja kenties jokin oma tempaus vielä loka-marraskuulla. Into olisi kovasti kokeilla kaikenlaista, mutta, mutta... Kestääkö kunto? Palautuminen?

                      

                       PALAUTUMINEN


                      Minun ajatusmaailmassa on kolme kulmakiveä, josta muodostuu oma näkemys harjoittelusta, johon myös tietysti palautuminen kuuluu. Ne kulmakivet ovat: 1)Kirjallisuus juoksemisesta, 2)Kuuntelu/keskustelu eri juoksijoiden kanssa ja 3)Omat kokemukset. Kuten kaikessa, myös tässä, täytyy olla rehellinen ennen kaikkea itselle. On tiedettävä mitä tekee ja miksi. On uskallettava tehdä niin kuin on ajatellut. Olen kuullut, että se on usein vaikeaa... -"Noko se tuntu niin hyvälle niin annon sitten vaan mennä". Ok, jos toleranssia on, mutta kurittomuus itse itselleen säätämissä harjoittelun viitealueilla vie allikkoon.

                     Palatuminen on vain yksi sana, mutta sillä on monta eri merkitystä. Tyypillisintä on "palautuminen" jostain kovasta harjoitteesta tai kilpailusta. Silloin täytyy harjoittelun liikkua 60-70% teholuokassa. Näissä kannattaa aina asua molemmissa reunoissa ja huolehtia, että keskiarvo on maksimissaan keskivaiheilla.

                    Palautuminen voi tarkoittaa palautumista edellisestä, normaalista lenkistä. Se tapahtuu joko lepopäivällä (vähemmän juoksevat alle 2000km/vuosi) tai paljon juoksevilla kenties 20-40min "höntsälenkillä", jossa arvioidaan sykekäyttäymisen perusteella päivän kuormittavuutta ja palautumisen tilaa.

                    Palautumisessa voi olla sellainenkin vaihe, että sykekäyttäytyminen (elimistö) on palautunut, mutta lihaksisto on jumissa tai toisinpäin. Tällöin parhaiten palautuu edellisen kappaleen mukaan. Ja mikäli lihaksisto on jumissa niin venyttely, kevyet jumpat ja hieronta voivat auttaa. Tässä palautumisen kohdassa itselläni on sääntönä sen toimivuutta mitattaessa se, viekö sinun ratkaisu asiaa eteenpäin vai ei. Jos ei, niin sitten lepoa.

                   Henkinen palautuminen. Silloin on todellakin syytä levätä ja odottaa luontaisen innon palaavan. Silloin on upea hetki tehdä asioita joita ei muuten tule tehtyä. Harjoittelun purevuudessa on henkisellä tilalla iso merkitys.

                  Minä olen tällä hetkellä palautumattomassa tilassa johtuen kesäkauden rankoista suoritteista ja äskettäin olleesta flunssasta johtuen. Lihaksisto on alkanut kuitenkin mukavasti palautumaan, mutta sykkeet ovat vielä noin 3-5pykälää normaalia korkeammat. Voi kuulostaa tarkalta, mutta ero on tunteessa selvä. Kun juoksee/harjoittelee paljon on mahdollisuus oppia tuntemaan oma kroppa melko hyvin. Sen vuoksi joudun nyt menemään vähän viikko-viikolta -ajatuksella. Olen toiveissa, että kroppa pelaisi riittävän hyvin, jotta uskallan startata Ylivieska Trail Runille.  


                         KUNTO



                     Olen ollut kilpailukaudella nyt touko, kesä, heinä ja elokuun. Eli tämä syyskuu on jo viides kilpailukauden kuukausi. On selvää, ettei talvella ja edellisinä vuosina rakennettu kuntopohja kestä loputtomiin. Jossain vaiheessa ns. nitkahtaa. Olen pystynyt kohtuu hyvin harrastamaan kuntoa ylläpitävää harjoittelua kilpailukaudella, joten olen toiveikas, että kunto kestäisi vielä kotvan. Takuita siitä ei tietysti ole.

                    Näinä aikoina ei enää voi olla 100% varma, johtuuko tietyt signaalit lenkeillä palautumattomuudesta vai peruskunnon romahtamisen alkamisesta. Ainakin tietynlaista vauhtia pystyy vielä aika vaivatta pitämään. Joten seurataan tilannetta. Pieni epäilys on kuitenkin, että vuoden 2016 paras kuntoni olisi ollut juuri ennen karhunkierrosta, eli hieman Pyssymäki Extremen jälkeen.

                   Joulukuu 2015 - Huhtikuu 2015 olivat sitä aikaa, jolloin tämän vuoden pohjat tehtiin. Innolla odotan toisaalta taas sitä aikaa, kun pääsee rauhassa rakentamaan yhä parempaa kuntoa seuraavalle kesälle ja kilpailukaudelle.


                          LOPUKSI


                     Olen niin kuin lapsi karkkikaupassa - en näe muuta kuin hyvää. Olen niin innoissani saadessani harrastaa ja kehittää itseäni. Ja mikäs siinä, kun on saanut vammoitta olla ja kehitystä tulee. Onnistuneita treenejä kaikille!


AINA EI KISAN VOITTAJA OLE NOPEIN MIES KENTÄLLÄ


Onni Vähäaho, Nivalassa 13.9.2016                

tiistai 6. syyskuuta 2016

MILLON VOI REENATA - JA MILLON EI ???

                        Kaikkein viisainta ja yksinkertaisinta olisi mielestäni olla reenamatta aina kun on vamma, flunssa tai muu sairaus/vaiva. Siihen se mustavalkoisuus sitten loppuukin, kun aletaan vetään rajaa, milloin olet tarpeeksi terve. Sairaana tai vammalla harjoittelu/kilpaileminen on kuitenkin aina ISO riski jopa kroonisille (pysyville) asioille. Niiden luettelemiseen taas vaadittaisin oma blogi.

                      Jokainen on ensinnäkin yksilö. Jokainen yksilö toipuu sairauksista/vammoista eri tavalla. Jokainen sairastelu/vammakin on yksittäinen tapaus, eikä esim. kahta flunssaa voi aukottomasti verrata toisiinsa. Siksi on toisaalta hyvin vaikea toimita kenenkään toiminta tapaa eri tilanteissa. Olen kuullut tv-lähetyksissä, kun esim. hiihdossa joku sanoo köhien ja flunssaisella äänellä, että laitoin numerolapun rintaan, kun ei ollut kuumetta. Se oli hänen rajansa. Minä määrittelen taas rajani omalla tavallani. Mikä se sitten on?

                    Olen koittanut pitää treenaamisen rajan selvästi mitattavissa - niin vammojen kuin flunssienkin suhteen. Jos harjoittelun jälkeen olo on sama tai paranee, voi ainakin kevyttä harjoittelua jatkaa. Jos harjoittelun jälkeen olo heikkenee tai vamma kohdassa kipu pahenee, on se silloin selvä lepo. Oma katsomus ei ole tuon mutkikkaampi.

                   Minulla alkoi reilu viikko sitten Su-Ma yönä flunssa. Se ei ollut missään vaiheessa paha. Lähinnä nokka vuoti aluksi. Myös flunssaa edeltäneet kurkkutuntemukset olivat poikkeuksellisen vähäisiä moniin aikaisempiin flunssiin verraten. Harjoittelin aluksi kevyesti joka toinen päivä. Kuitenkin jopa kahdesti päivässä. Olo parani kaiken aikaa. Oireet muuttuivat viikon loppua kohden enempi allergisiksi. Minulla on usein (ilmeisesti ilmassa olevasta homeesta johtuen) syksyllä tähän aikaan hienoisia allergia-oireita.

                 Eilen sitten kokeilin ensimmäistä kertaa varovaisia tehojen vaihteluja lyhyellä 7km tielenkillä. Illalla tonnin vertikaalitunkkauksen alussa olo oli vähä pönttö, mutta normalisoitui loppua kohden. Sykkeet olivat kuitenkin koholla normaaliin verraten. Limannousu voimistui. Jälkeenpäin ajateltuna minun rajani olisi mennyt tuossa. Kävin kuitekin vielä tänä aamuna kokeilemassa kevyttä Ylivieska Trail Run -polkureittiin tutusmista. Kevyttä se olikin, tosi kevyttä, mutta vointini oli kaikkea muuta kuin kevyttä. Niinpä puhallan nyt tämän pelin poikki yhtä harjoitusta liian myöhään.

                Olo ei nytkään ole paha. Ilman rasitusta ei nouse juurikaan limaa tai yskitä. Olokin on aika normaali. Silti kehoa ei selvästikkään nyt kestä lähteä rasittamaan. Flunssat eivät ole veljiä keskenään. Aikaisemmissa flunssissa tällainen olo on ollut kevyesti treenikuntoinen. Nyt ei. Ja se on hyväksyttävä. Määräsinkin jo kotimatkallani itselleni 2päivän harjoittelutauon. Mikäli vointi sallii niin olen vetoapuna ystävälle 10km testissä perjantaina. Luultavasti saan itse liikkua 140-145 sykelukemissa, eli Aerobisella kynnyksellä. Eli Pk2 ja helpon reippaan välimaastossa. Näin siis, jos vointi sallii. Tilanteen mukaan täytyy elää - niin kuin elämässä yleensä.


                 LOPUKSI

                 Muistoja keihäänheittoharjoitus ajoilta. Meillä oli silloin tällöin valmentajan antamana raaka rinnallevetotesti. Se ei ollu mikä tahansa pilipalitesti. Minun kohdallani se tarkoitti rautaa tankoon 80kg ja niin monta toistoa kuin menee. Eikä siinä vielä kaikki. Sitten kun ei enää mennyt niin sitten vielä yhesti. Siinäpä sitä sai sitten 13:sta toiston jälkeen aikansa ähistä ennen kuin meni se 14:sta toisto! 90-luvun alussa keihäänheiton valmennusfilosofia oli selvästi voimapuoli edellä ajattelevaa. Mutta tuossa tehtiin tietämättään hyvää henkistä valmistautumista noin 17-18vuoden päästä alkaneeseen ultrajuoksija-uraan.

                Ultrajuoksu = Sitten kun ei enää jaksa juosta niin sitten se vasta alkaa - ultrajuoksu. Ja sitähän se on. Edelleen kaikkein syvimmät jäljet sisälleni on henkilökohtaisesti jättänyt Iisalmi-Nivala -juoksu n.128km. Siinä kävin kenties jaksamisen kanssa kaikkein syvimmällä tähän astisista kokemuksista. Kun huomaat menneesi metsään, ja havahdut siellä, että miksi minä olen täällä, on silloin jo aika syvällä, kun puhutaan tie-ultrasta. Näin kuitenkin pääsi käymään.

                  Luotan monien kokemuksien perusteella omiin kehonviesteihin niin harjoittelussa kuin näistä sairasteluista tai vammoistakin toipumisissa. Silti haluan vain puhua omasta puolestani, sillä muutoin se menisi mielestäni aika korkealentoiseksi, jos alkaisi omia kokemuksia yleistämään.

Eilen ihastelin tyttäreni kanssa Boney M:n vanhoja kappaleita. Tässä yksi niistä.
                  
                    Upeaa heittäytymistä musiikin lumoihin!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 6.9.2016

perjantai 2. syyskuuta 2016

TUNKKAUSRATA PYSSYMÄKI

                          SPEKSIT


* Yksi kierros ~ 620m +34nousumetriä
* 5kierrosta 3,1km +170m
* 10kierrosta 6,2km +340m
* 15kierrosta 9,3km +510m
* 20kierrosta 12,4km +680m
* 30kierrosa 18,6km +1020m (vertti tonni)
* 59kierrosta 36,5km +2006m (tupla vertti tonni)
* Puolimaraton 34kierrosta +20lisämetriä = 21,1km +1156m
* Maraton 68kierrosta +40lisämetriä = 42,2km +2312m
* 89kierrosta 55,1km +3026m (tripla vertti tonni)
* 118kierrosta  73,1km +4012m (neljä tonnia)
* 148kierrosta 91,7km +5032m (viisi tonnia)
* 162kierrosta 100,4km (sata kilsaa) +5508m 
* 260kierrosta 161,2km (sata mailia) +8840m 
<-Noin Mount Everestin verran

                          VIDEO RADASTA


                         KARTTA KUVA RADASTA 



 Onni Vähäaho, Nivalassa 3.9.2016

"LN" -RIIPPUVUUS

                    Olen ollut elämässäni riippuvainen milloin mistäkin. Vedän rajan siihen, että kerron vain siitä, mihin olen nyt riippuvainen. Jätän kaappini kiinni - annan luurankojen kolista ommiin-nimmiin.

                    Näin flunssassa sitä pohtii riippuvuutta juoksemiseen, tai liikkumiseen ylipäänsä. Mitä "voiton puolella" olevassa flunssassa haetaan hikoilemisella? Onko se riippuvuutta juuri siihen - hikoiluun vai mikä on riippuvuuden focus. Onko se tunne, kun saa vetää treenikamojen tuoksut vartalonsa ylle? Onko se kaipuu tuntea olevansa hetken ilmassa - kahden askeleen välissä? Onko se tarve olla hetken yksin? Vai onko se vain sairautta, nimeltään "LN" liikuntanarkomaani?

                   Oli riippuvuuden spesifi tekijä mikä tahansa, tunnustan olevani ainakin lievästi LN:ää "sairastava". "Voiton puolella" olevassa flunssassa harjoittelemisesta on vuosien ajalta erilaisia kokemuksia, joita sitten koittaa "kaiken järjen" mukaan "hyödyntää". Toisin sanoen keksiä itselle jokin "pätevä" selitys päästä hikoilemaan. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että järkevin ratkaisu taitaisi olla se, että odottaa koko flunssa ohi menneeksi ja senkin jälkeen ottaa vielä 2-3päivää kevysti.

                   Kevyesti ottamisestakin tulee jotain mieleen. Kuulostaako tutulta? Kisa tai joku muu kova puristus (esim. Karhunkierros tms kova omatoimi pinnistys) on ollut kuluneella viikolla. Suluissa sanattomat totuudet:  Lausut ääneen, että pitää AINAKIN (tuskin sitäkään) ensi viikko ottaa KEVYESTI (eka lenkin alku korkeintaan) ja sitte kahtua jos seuraavalla viikolla jo VAROVASTI KOKEILISI NORMAALIA HARJOITTELUA (vetäisi jo pilli auki).

                   Olen tyytyväinen, että olen saanut pidettyä ihtiäni jokseenkin aisoissa, onnistumatta siinä kuitenkaan täysin. Flunssaisena harjoittelusta lihakset palautuvat hitaasti ja harjoittelun hyödyt ovat hyvin kyseenalaiset. Mielenvirkeyttä/terveyttä maksimissaan.

                  Mikä sitten on viisasta flunssaisena? Siihen on helppo vastata: Uni. Sitä nautinkin viime yönä 11h. Edelleen nousee hieman limaa, mutta "voiton puolella" olevaan flunssaan se kuuluukin. Viimeiset räät pois. :) Sen olen itselleni luvannut että max. 10km kevyttä hölkkää tänään ja vähän tunkkausradan mittausta. LN -riippuvuuden mittarina täytyy käyttää myös puheet/kirjoitukset/lupaukset vs. toteutukset -mittaria. Katsotaan miten käy.

klikkaa ->>> TÄSSÄ LÄHTEE 10 SENTTIÄ VYÖTÄRÖLTÄ NIIN ETTÄ HEILAHTAA!!!

 Onni Vähäaho, Nivalassa 2.9.2016