Yllä yksi tekosyy vähemmän onnistua. Vajaan 4kk äärimmäisen kovan talviharjoittelun jälkeen laskeutuminen kolmelle viimeiselle viikolle ennen maratonia on muutos harjoittelussa. Samalla se tietää muutosta askeleeseen ja juoksuvireeseen. Ja tottakai sitä toivoo, että löytäisi itselleen sopivan tavan saada suorituskykyä ylös. Harjoittelun kohdentaminen ja löysääminen antaa siihen yleensä aihion, mutta ei ole automaattinen tae. Muutenhan tämä olisi tylsän helppoa. Tulevat päivät kertovat, mihin suuntaan vire kehittyy.
Sinänsä tuleva maraton tulee olemaan haasteena kovin kevyt, eikä se aiheuta hiuksiin uusia kiharoita tai värimuutoksia. Maratoniin ei piiloudu mitään erikoista tekijää. Se tulee olemaan juuri sellainen mauste talven loppupuolelle, kuten se on tarkoitettu: katkaisemaan talviharjoittelun ja piristämään viimeistä 12 viikon jaksoa ennen Karhunkierroksen 160km kisaa. Harjoittelun porrastuksen tarkoituksena on antaa kropalle erilainen ärsyke kevennyksen ja kisan muodossa. Kunnon hienoinen tuhoaminen maratonin myötä ja sen uudelleen rakentaminen ei tee uutta pesää, mutta on kuin hyvä peruskorjaus ennen ensimmäistä isoa mittaria.
ODOTUS - HENKINEN HAASTE
99 päivää aikaa Karhunkierroksen 160km... 168km starttiin. Valmistautuessani näin pitkiin kisoihin haluan käsitellä asioita pääni sisällä rehellisesti. Ilmoitetun 160km sijaan tiedän, että kisassa juostaan 168km. Viime toukokuussa yhteen suuntaan kertyi 84km. Tämä nyanssi on tietysti pieni, mutta kertoo pedantista suhtautumisestani haasteeseen.
Kisa on toinen tulevan kisakauden kahdesta pääkisasta. Karhunkierroksen 168km kisassa maaliin pääseminen on se juttu, joka tekee kaikesta SEN asian josta koko kevätkaudella on kyse. Se on mielestäni yhtälailla kova tavoite kuin mahdollinen. Yhtälailla. Olen rehellinen itselleni. Haaste on äärimmäisen motivoiva, mutta samalla niin kova, etten voi tietää miten siinä käy. Siinä on sen mielenkiinto. Kuten Iivo Niskanen talviolympialaisten minidokkarissa luonnehti - odotukset ja paineet on aina kovimmat urheilijoilla itsellään. Urheilijat itse luo itselleen tavoitteet ja kantavat sen taakan maaliin asti. Tapauksessani kirjaimellisesti.
En tule olemaan kaapissa paineiteni kanssa. Tämä on yksi kirjoitus, jolla näette kaappini perälle. En halua kätkeä tavoitteeni taakse mitään asiaa vaan olla avoin ja kenties auttamalla sillä tavoin muitakin, jotka käsittelevät samoja asioita. Koviin tavoitteisiin kuuluu olennaisena osana henkiset haasteet. Muutenhan tavoite olisi joko liian kevyt tai vähäpätöinen. Samat asiat ne on 100m juoksussa, ampumahiihdossa kuin 168km polkujuoksussakin.
168km on ensinnäkin erittäin pitkä matka. Usein keskustellaan sopivasta etenemisvauhdista ja vauhdinjaosta. Arvioin, että viimeisen kahden vuoden aikana vauhdinjakoni on ollut jokaisessa menneessä kisassa kohtuu ideaali. Kuntokin on riittänyt hyvään menestykseen 57-84km polkujuoksukisoissa. Siitä esimerkkeinä viime vuoden PEP57km voitto ja kovatasoisen Karhunkierroksen 84km matkan 16.sija viime keväänä. Kuitenkin sitä pidemmissä kisoissa kunto on loppunut, enkä ole päässyt maaliin. Siitä henkisesti raskaimpana pettymyksenä viime syksyn PUF 171km kisa.
Karhunkierroksella on iso merkitys koko tulevalle kisakaudelle. On valtava merkitys päättyykö kisani maaliin vai ei. Millään muulla ei ole tuossa kisassa juurikaan merkitystä. Tottakai juoksen kisassa aina myös kilpaa, mutta kisan kehyksen nimissä. Tuossa kisassa, kuten PUF 171km kisassa maaliin pääsy on ykköstavoite ja kaikki mitä tulee sen lisäksi on plussaa. En ole huolissani vauhdinjaosta, sillä edelliset kaksi vuotta ovat tuoneet paljon hyviä kokemuksia siinä suhteessa. Kyse on kunnon kestämisestä ja henkisen kantin riittävyydestä. 168km Karhunkierrosta tai 171km PUF kisaa ei saa millään tavoin käännettyä itsestäänselväksi. Ja siinä on se pointti, joka pitää positiivisen jännityksen ilmassa.
Mikäli pääsen Karhunkierroksella maaliin, on sillä ERITTÄIN iso merkitys valmistautumisessa PUF 171km kisaan. Ja nimenomaan henkisesti. Noin pitkissä kisoissa ei sen merkitystä voi väheksyä. Karhunkierroksen kisa kestää 28-36h onnistuessaan. Se on pitkä aika ja sen aikana noiden kilometrejen lisäksi täytyy selättää myös noin 3800 nousumetriä.
Tällä ulostulolla ja paineiden jakamisella helpotan omaa matkaani kohti ensimmäistä päätavoitetta ja toivottavasti autan myös muitakin kohtaamaan omat haasteensa. Nämä asiat ovat kuitenkin vaijettuja salaisuuksia, jotka usein kätketään pullistelujen ja sananhelinän taakse. Katson ylöspäin niitä kavereita, jotka ovat itsensä maaliin tuolla Karhunkierroksen 160km matkalla selvittäneet. Iso halu on päästä siihen ryhmään ja tämä on yksi askel siihen. On käsitettävä se, mitä siihen vaaditaan. Uskon itseeni, mutta en voi ummistaa silmiäni tavoitteen haasteellisuudelle. Olen juossut viimeisen vajaan kahden vuoden aikana tuon Karhunkierroksen reitin kaksi kertaa varsin helposti, mutta sen tekeminen yhteen kyytiin on aivan eri juttu.
Onni Vähäaho, Nivalasssa 15.2.2017
