Näytetään tekstit, joissa on tunniste toipuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toipuminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. marraskuuta 2018

SYVÄSSÄ PÄÄSSÄ

               On marraskuun 23.päivä. Mieli on iloinen, vaikka maa on lumeton, pimeän aika liki maksimissaan. Eikä myöskään harjoittelun käynnistämisen aika näytä tulevan vielä vastaan. Nyt on loppumassa kolmas "lepoviikko". Niillä pyöriästi juoksua 42km, 36km ja nyt tällä viikolla 67km (sunnuntaina tulenee 16km). Tällä viikolla kokeilin antaa viiden päivän juoksemattomuuden jälkeen vuorokauden sisällä normaalin kovan treenimäärä annoksen ja katsoa mitä kroppa sanoo. Lihaksisto leikkasi kiinni oikein huolella. Vielä 12km reipas juoksu meni liki normaali tunteella, mutta sen jälkeen olo oli kuin yliajetulla. Lonkan seudun lihakset ja luutkin olivat arat illan palauttavan kympin alussa. Olin vain vuorokaudessa eksynyt siis syvään päähän, eikä jalat ylettäneet pohjaan.

               Ennen lepojakson alkua minun piti alunperin aloittaa harjoittelu 10.joulukuuta. Jotenkin erehdyin kuitenkin haihatteleen, että voisin kevyemmän PERUS 1 jakson muodossa aloittaakin harjoittelun jo 26.marraskuuta. Nyt on selvää, että ainakin ensi viikko pitää vielä odottaa miten paljon tänään annettu kova, yli kahden tunnin hieronta auttaa. Viime vuosina hierojani on aina onnistunut, joten uskon olevani jo 2-3 päivän päästä paljon positiivisemmassa tilassa. Silti missään nimessä ei löyly kiurua kannata heti tyhjentää kiukaalle vaan antaa lihaksiston palautua rauhassa välittämättä kestääkö se kolme vai kolmekymmentä päivää.

              Toiveita minussa herättää nopeasta tilanteen korjaantumisesta se, että olen aikaisemmin saanut nauttia nopeasta palautumiskyvystä. Olen saanut syytää aika kovaakin harjoittelua ja kisoja, joista olen sitten palautunut hämmästyttävän nopeasti. Nyt on kuitenkin tämän vuoden kakkuun tullu läiskittyä niin monta kropalle kovaa junttausta, että palautumiseenkin on tullut näköjään enempi haastetta.

              Jotenkin nyt on tekemiseen löytynyt mielestäni sopivasti malttia, vaikka into olis kova alottaa kunnon reeni. Vuodet ovat opettaneet, että into ei ole kuntoa vaan pitää jaksaa olla kärsivällinen. Eikä aika minulla tule pitkäksi. Tekemistä riittää ja harjoittelemattomuuden puutetta isompi harmi on lähes alvariinsa ajanpuute, vaikka teen 77,43% työaikaa. Tekemistä siis riittää.

               Ohjelmarunkokin on valmiina ja ohjelma Joulun tienoille asti, johon sitten hypätä, kun kroppa antaa myöden. Tässä ohjelman runko, tähtäimessä Karhunkierroksen 166km kisa toukokuun lopussa.

               Yksi isoimmista muutoksista on, että menen ns. "Bakkenmaisesti" nopeus ja voima edellä vauhtia ja määrää kohden. Malli on kuitenkin toisaalta oma sävellys, sillä esim. alussa olevat kaksi perusjaksoa sisältävät nopeuskestävyyttä ja voimaa rinnan. Harjoituskaudessa on progressiivisuus. Nostan tehoja kevättä kohden. Tämä tarkoittaa esim. testijuoksuja (aluksi 4-7km mittaisina helmikuun loppuun asti ja sen jälkeen 10-11km) siten, että lämää ei laiteta heti tiskiin vaan nostetaan tehoja ja vauhteja hiljalleen kevättä kohden. Sama myös reippaissa lenkeissä.

              Alarekisterissä yritän päästä vielä ylärekisteriä tukevampaan malliin. Eli mm. MÄÄRÄ 1:llä on tarkoitus paljon lumikenkäillä ja näin jättää paukkuja sitten kovempiin avainharjoituksiin. Harjoituskausi on tarkoitus katkaista helmi-maaliskuun vaiheen palauttavalla jaksolla, jolloin on tarkoitus ottaa joku kisa tai kova oma testijuoksu.

               Harjoittelussa ajattelen, että pelkästään pienet harjoitukselliset muutokset jo antavat kropalle uutta ärsykettä ja kenties sitä kautta herättävät kehityskäyrää henkiin. Vuodesta toiseen samaan junnaaminen helposti puurouttaa kehityksen.

               Luvun alla on parhaillaan  "Treenaa tehokkaasti", Janne Kallion kirja. Olen siinä aika alkutaipaleella vasta, mutta iso ihmetys tuli tehojakauma ajattelussa. Kirjassa pidetään Tehoalue kakkosta (n.72%/maksimista - aerobinen kynnys) määrällisesti isoimpana harjoittelualueena peruskestävyyden (Pk) osalta. Itse olen kyllä siinä koulukunnassa, että harjoittelen suurimman osan tehoalue ykkösellä, alle 72% (jopa alle 70%/max) maksimista. Oman kokemukseni mukaan harjoitteluni puuroutuu liiaksi samalle alueelle, jos juoksen Pk-lenkit noin kovilla tehoilla. Tosin en ole nyt muutamaan vuoteen enää niin tehnyt, mutta tuskin kokeilen ainakaan heti. Toisaalta kirjassa kehoitetaan löytämään sellainen harjoittelu, jossa vältetään puuroutumista. Mielenkiintoista tekstiä muutoin tähän asti. Tosin ei vielä yhtään muuten yllättävää kohtaa.



              Odottavin ja rauhallisin mielin, Onni Vähäaho

lauantai 27. lokakuuta 2018

VÄLIKAUSI


           Välikaudella kannattaa levätä ja tehdä sellaisia asioita joita ei välttämättä muulloin ehdi tehdä. Välikaudella tai ylimenokaudella tarkoitetaan kisakauden jälkeistä aikaa, jolloin siirtyminen uuteen harjoittelukauteen ei ole vielä alkanut. Välikaudella voi panostaa vaikka enempi lihaskuntoon, sekä huoltoon. Kerätä voimia uuteen harjottelukauteen. Parannella kenties vaivoja tai harrastaa hetki aivan muuta. Sekin on jo hyvä askel, jos tiedostaa miten olisi hyvä toimia. Itselläni pelkkänä harrastelijana, ei kilpaurheilijana, on tämä(kin) välikausi mennyt taas enempi mitä kummallesempien hubailujen puolelle. Oikein mikään niistä ei tue välikauden voimaantumis tarpeita. En ole siis mikään esimerkki siinä mielessä.

           Ekat kaksi viikkoa meni puf2018 kisan jälkeen melkolailla ajatellusti. Palauttelin ja juoksin tosi vähän. Joku 115km kahteen viikkoon. Oikeanlaista toimintaa. Sitten aloin palautuun ja innostuin nauttimaan yllätävänkin hyvistä kunnon rippeistä. Tein ennätyksiä, hurjia lenkkejä ja nautin todella siitä. Ja juuri siksi tykkään rönsyillä, koska juoksusta nauttiminen on minulle se tärkein juttu. Ja olen tyytyväinen, että olen omalla positiivisella esimerkilläni saanut niin paljon uusia innokkaita tuonne polulle. Se todella palkitsee.

          Pari viikkoa sitten tuli jo viikolle 41 yli 20 tuntia liikuntaa. Hieno määrä ja keskisyke sadan huitteilla. Viikolla 42 tuli liki 122km juoksua ja tälle viikkoa tulee vähä yli 130km juoksua. Tämän viikon maanantaina venäytin taas vähän samaa lonkkaa jota venäytin elo-syyskuussa. Ehkä lihaksetkin ovat vähän liian jumissa. Vaiva on hienokseltaan seurannut tämän alkuviikon. Tänään otan varalta lepoa juoksusta ja sunnuntaina teen huoltavan 15km lenkin. Jospa se siitä, sillä ensi viikolle on taas hurjat mielessä.

          Ensi viikolla nimittäin näyttäis taas tulevan selkeitä +6 kelejä ja vesisateita joten tiet sulaa. Joten mitäpä sitä muutakaan kuin kokeileen viiden ja puolen tauon jälkeen 100km omatoimi juoksua. Toiveissa on, että saan kavereita juottoon/huoltoon. Tavote ois hilipasta satku 9-9:30h aikaan. 2013 kesäkuussa omatoimi satku (Nivalan ympärijuoksu) meni aikaan 9:55:16, joten se vois olla minimitavotteena. Tosin en ole juossut aikoihin tiellä pitkästi, joten se on kuin sitä taas uudelleen opettelisi. Marraskuun satasessa on muutoinkin puolensa ja puolensa.

          Jospa sitä sitten tuon jälkeen himmailis loppu marraskuun ja alottais joulukuulta sitten järkevämmän reenin kohti 2019 vuoden kesäkautta. Minusta tuntuu todella erikoiselta puhua "kaudesta" ja johonkin "tähtäämisestä". Olen kuitenkin tosi heikkotasoinen juoksijana kaikin puolin - hidas, enkä vielä kovin kestäväkään, mutta parasta tässä harrastuksessa on se, ettei sillä ole väliä kuin itselleen. Ja silloinkin vain, mikäli innostuu itselleen tavoitteen laittamaan.

            100km matka on monelle ehkä hankala käsittää, mitä esimerkiksi tuollainen noin 9:30h aika vaatii. Jos kaikki menee nappiin niin ois tarkoitus yrittää juosta vähintään noin 4 tunnin maratonvauhtia 100km matka. Tai toisin ilmaistuna 55 minuutin kymppejä kymmenen kappaletta peräkanaa tauoitta. Olisi huikea onnistuminen. Suomen tämän kauden paras virallinen tulos on Henri Ansion nimissä 7:03h. Onnistuessanikin minun sataseni tulee kestämään siis yli kaksi tuntia kauemmin. Todennäköisesti jopa liki kolme tuntia kauemmin!!! Siinä ajassa ehtisi käydä vaikka uimassa ja leffassa. Ero on melkoinen, mutta parasta on se, että voi ja saa yrittää, sekä ennen kaikkea kokea. Jokaisesta ultrasuorituksesta on tullut aina omalla tavallaan elämän mittainen muisto.

            Mutta katsotaanpa tätä uudestaan reilun viikon päästä. Tähän täytyy jättää hienoinen kelivarauskin, sillä mihinkään välikauden masokismiin ei ole sentään intoa. Täytyy toivoa, että lonkkatuntemukset kaikkoaa, sää on kohtuullinen ja pääsen testiin miltä pidempi tie taputtelu tuntuu.

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.10.2018

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

2018 - VUODEN EKA PUOLISKO

                 "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Kuuluu vanhat sananlaskut. Yksi on myös "Työ tekijäänsä neuvoo", jonka voisi kääntää tähän omaan harrastukseen muodossa: -"Harjoittelu totetuttajaansa opettaa".

                 Jos tekee virheitä harjoittelussa niin tässä harrastuksessa jää siitä herkästi kiinni. Sen huomaa yleensä viimeistään sitten, kun aletaan suorittaan, mutta kokemuksen karttuessa siitä voi tehdä päätelmiä jo ilman täyttä suorittamistakin. Nyt moni lukija varmaan ajattelee, että mitäköhän virheitä se Cosmos nyt on tehnyt. No en tällä kertaa mitään, mutta tulipahan vaan tuollanenkin mieleen. On sitä pitänyt minunkin jossain vaiheessa kävyt puusta kerätä.

                Niin sitä tuli aika mojova määrä harjoittelua vuoden ensimmäiseen kuuteen kuukauteen. Enempi kuin koskaan aikaisemmin. Ei ollu mitenkään tarkoitus, mutta onpahan tullu harjoteltua. Ja tuntuu, että ihan hyvin tuloksin, vaikka en ole niitä hedelmiä vielä pystynyt kisoissa esittelemään. Kisamatkat ovat tänä vuonna niin pitkät, että niissä onnistuminen vaatii superonnistumisia. Pelkkä kunto ei riitä. Aina kun suoritusten pituus menee luokkaan 27-33 tuntia, ei voi katsoa asiaa enää millään tavoin yksioikoisesti. On nähtävä myös tuloksen sisälle.


                Harjoittelu v.2018 tammi - kesäkuu (6kk): 

* Juoksu 2730km

*Muut;  Kävely(37km), Lumikenkäily(110km),
               Pyöräily(126km), Hiihto(23km)

* Harjoittelutunteja 319h


                Kuusamon kisasta on nyt viisi viikkoa. Sanoisin, että olen jo liki palautunut. Ihan varma en asiasta vielä ole, sillä en ole uskaltanut vielä tehdä sellaisia harjoituksia, joissa se sitten kyllä selviää. Niidenkin aika tulee kyllä. Kesäkuunkin aikana tuli kuitenkin juoksua 444km. Se on ihan hyvä määrä pitkän kisan jälkeiseksi kuukaudeksi. Juoksin kuitenkin Kuusamon kisassa noin 112km ja 18 tuntia - muistaakseni. Joukossa on ollut ihan hyviäkin treenejä. Osa treeneistä on ollu jopa niin kovia, että en ole aivan suunnitelmien mukaan ehtinyt niistä palautua seuraaviin avaintreeneihin. Toisaalta niin on kyllä käynyt joskus palautuneenakin. Monet treenini ovat aika mojovia, eikä niistä palautuminen mene aina niin kuin ajattelisi. Joskus saa joihinkin lihasryhmiin paremmin treenin kohdennettua ja sitten siitä ottaa enempi aikaa palautua.

                 Olin tuossa Juhannuksena kellomiehenä, kun jo IV kertaa pidettiin Juhannuspolkujuoksut. Kisasta tuli varsin huikea tasoinen. Tuli reitti-ennätys ja kaikki tekivät muutoinkin oman ennätyksensä. Lisää aiheesta voi lukea TÄÄLTÄ. 

                 Eilen minulla alkoi kesäloma. Seuraavat neljä viikkoa olen lomalla. Kiva nähdä miten kesäloman harjoittelu onnistuu. Ainakin aikaa on kosolti - ja myös palautumiseen, kun voi nukkua melkein joka aamu niin pitkään kuin silmät aukeaa.

                 Nyt on jo siis heinäkuu. Ja sitten tulee elokuu. Näin se menee nopsaa tämä aika. Nyt on hyvä aika ilmoittautua vaikka PEP2018 polkujuoksutapahtumaan, josta on tulossa kiva perhetapahtuma - varsinainen polkutivoli :=) INNOSTUPPA MUKAAN! TSEKKAA LISÄÄ TÄSTÄ!






                  Hyviä treenejä kaikille ja tulkaapa yhteislenkeille aina kun sopii. Kiva vaihtaa aina juttuja muiden harrastajien kanssa.

                  Loppuun vielä yksi hauska sananlasku: "-Ei hullulla huolta ole". Sopii mulle :=)


Onni Vähäaho, Nivalassa 30.6.2018

lauantai 21. lokakuuta 2017

PALAUTUMINEN

                    Sana, jota käytetään eri merkityksissä. Voi olla palautumista edellisestä lenkistä, harjoituskisasta, kovasta harjoituksesta, kovasta jaksosta, arkiruuhkasta tai vaikkapa koko kaudesta. Käsittelen itse nyt tuon listan jälkimmäistä aihetta. Olen yrittänyt nyt neljä viikkoa palautua kaudesta 2017. Jotkut ovat sitä mieltä, että kannattaisi olla kokonainen kuukausi kokonaan juoksematta. Nostaa puntteja ja tehdä muuta. Systeemejä ja tapoja on monenlaisia, eikä varmasti hullumpi tuokaan. En ole koskaan kokeillut. Enkä ole varma tulenko koskaan kokeilemaan. Ei suljeta ovia :)

                   Kerron nyt tässä kovasti tyypillisestä omasta tavastani jättää edellisen kauden rasitus taakseni. Olen edennyt seuraavasti - askel, askeleelta:

1. Olin ensin muutaman päivän täyslevossa. Pientä arkikävelyä.

2. Sitten kävin hölkkä kävelyä. Huomasin olevani kaudesta 2017 terve, mutta täysin puhditon. Kävin loppuviikosta vain kahtena päivänä lenkillä. Kolmena päivänä eka viikolla.

3. Toisella kokonaisella viikolla edistyin siihen tilaan, että pystyin juoksemaan kohtuu normaalilta tuntuvan yksittäisen lenkin. En kahtena päivänä peräkkäin. Lihakset tuntuivat olevan edelleen vetäytyneet, eivätkä palautuneet normaalimittaan.

4. Toisen viikon lopussa jaksoin yllättäen juosta jo 35km lenkin varsin jaksavalla jalalla. Alkoi olla viitteitä kahden päivän harjoittelukombinaation onnistumisesta.

5. Kolmas viikko kisan jälkeen juoksin 100km. Hyvää monipuolista lenkkeilyä. Yksi 14km tie/polku reipastelukin. Silti päivästä päivään juokseminen ei vielä tuntunut hedelmälliseltä. Luontevinta oli jaksaa 2-3päivää, mutta ei jatkuvuutta. Selviytymistä, ei kehittävää harjoittelua. Kokonaisuus 100km viikolla kuitenkin sopivan kevyt ja vaihteleva.

6. Neljäs palautumisviikko. Tarkoituksella tehdyn 100km viikon jälkeen selkeästi kevyempi viikko. Tästä viikosta (viikko on juuri päättymässä) tuli määrällisesti selkeästi kevyempi. Vain 70km juoksua + 1-2h sauvakävelyä mäessä. Rytmitys auttoi kuitenkin ja jalka keveni loppuviikkoa kohden ja lihakset alkoivat saavuttaa normaalimitan. Keventyneen askeleen ja normalisoituneen lihasmitan ansiosta vauhti kasvoi parissa päivässä kuin keväällä leskenlehti kerrassaan ojanravissa.

Tänään tehdyt 3x3km vedot olivat itse asiassa vauhdikkaimmat mitä olen koskaan tehnyt samalla tavalla tehtynä. Eli eka veto maratehoilla. Toinen vähän tehoja lisäten ja viimeinen noin puolimaratontehoilla, pienellä loppunostolla peräti 4:09min/km keskarilla. 


                   Olen nyt siis kiivennyt perunakellarini katolle. Palautumattomuuden jäänteitä oli kuitenkin vielä menneellä viikolla ajoittain. Juuri umpeutuneen haavan iho ei ole heti vetolujuudeltaan 100%. Parempi ottaa vielä viikko kevyesti ja varmistaa, ettei joudu palautunut-palautumaton-jojoon. Lisäksi ensi maanantaina alkaa 9 päivän jakso, jossa on 8 työpäivää. Kokonaiskuormitus on hyvä noteerata - varsinkin, kun ollaan aralla alueella - juuri jättämässä kauden 2017 rasitukset.

                   Marraskuun 23:sta ensimmäisestä päivästä on sen sijaan vain viisi työpäivää ja silloin aletaan rakentaa jo pohjaa kaudelle 2018. On hienoa laittaa sitten hanskat käteen, kun lähtökohdat ovat ennätyshyvät. Ensi kauden kahdessa pääkisassa (toukokuu 160km karhunkierroksella ja syyskuussa 171km puffissa) ei tarvi hengästyä. Silti katson, että harjoittelun ei tarvitse silti liiaksi yksipuolistua. Vauhtiakin vaalitaan sopivasti ja tuodaan toleranssia harjoitteluun. Alamäkijuoksussa tarvii lihaksen olla täydessä mitassa, muuten voi alkaa askel jarruttamaan, joka johtaa turhiin rasitusongelmiin. Kaikki on mietitty. Niin kuin aina. Ainakin yritetään miettiä niin, että kehitystä tapahtuisi. Toistaiseksi näin on käynytkin, vaikka kehitys ei mitään räjähdysmäisen nopeaa ole ollutkaan :)


                  Kertaus vielä palautumispuustani:

1. Lepää muutama päivä
2. Tunnustele hölkäten ja kävelten
3. Saavuta ensin yksittäinen normaalituntuinen lenkki
4. Seuraavana kaksi normaalintuntuista lenkkipäivää peräkkäin
5. Kova harjoitus ja palautuminen siitä normaalisti.
6. Tuntuuko lihasmitta (askel) normaalilta. Keveys?
7. Kun nuo on kunnossa niin siihen viikko vielä noin 70-80% määrällä lenkkeilyä ja lihashuoltoa.
8. Sitten kaasua. Tietysti harjoitustausta huomioiden.


Yksi huikeimmista urheiluselostuksista koskaan sarjasta yksi helmi:




Onni Vähäaho, Nivalassa 21.10.2017

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

TERVEYSTARKASTUS

                      PUF2017 171km kisan 109 kilometristä on aikaa nyt yksi viikko. Ensimmäiseen viikkoon kuuluu yleensä kohdallani levon lisäksi myös terveystilanteen tunnustelua. Onko kisa jättänyt vammoja? Ja mikä on rasitustaso jaloissa ja kropassa? Samalla se toimii mittarina, kuinka paljon on kisassa saanut irti.

                      Kisa loppui äkisti kuin kananlento - ennen kuin jalat, joten jalkojen vauriot ovat onneksi kohtuu vähäiset. Akilleksien ympäröivät lihakset ovat hieman arat niitä rasittaessa, ei levossa. Muuten jaloissa on vain tavanomaista lihasten toimintasuppeutta ja rasituskiristystä, ei mitään vammaa.

                      Tämä ensimmäinen viikko meni tietysti hyvin vahvasti levätessä. Kävin vain kolmena päivänä jalotteleen. Yhteensä neliä lenkkiä ja noin 47km. Viikon aikana tila edistyi, mutta kuitenkin sunnuntain vajaan 18km lenkin jälkeen tietää, että ollaan vielä hyvin kaukana siitä, missä pitäisi olla, jotta voisi aloittaa harjoittelun. Toki siihen laskinkin menevän noin 4-6 viikkoa, joten tuntemusten kuuluukin olla tällä hetkellä tässä tilassa.

                      Juuri käynnistynyt lokakuu näyttää työlistaltaan aika kovalta. Tosin lokakuun jälkeen alkaa uusi kuu neljän päivän vapaalla. Jossain niillä main voisi käynnistää kunnolla omankin harjoittelun. Siihen asti voisi lepäilyn lisäksi käydä sen verran ulkoileen, että harjoittelun aloittaminen olisi noin neljän viikon päästä realistista.

                     Vauhti tuntumaan ja tilaan nähden on tällä hetkellä parempi kuin koskaan aikaisemmin kauden jälkeen. Työnteon aloituspisteessä on siis mukava ja rauhaisa seistä. Tämän siirtymäjakson tärkein tehtävä on saattaa kroppa sellaiseen levättyyn tilaan, jotta se on valmis taas vastaanottamaan, ehkä kovinta harjoittelua koskaan. Mutta ei paukutella siitä enempää ennen kuin nähdään, mikä on kulkijan valmius.

                      Nivalassa on kiva juosta ja harjoitella. Tämä on oikea juoksuharrastuksen kaupunki. Ja useat vielä polkujuoksevat. Ja järjestettiinhän tänä vuonna Nivalassa ennätyksellisest kolme polkujuoksukisaa, joista viimeisimpänä eilettäin lämminhenkisen raikas Trail Run Nivala -tapahtuma, joka myötäili Pyssymäen itä -ja pohjoispuolen kuivia neulaspolkuja, kärryteitä ja sorateitä. Mukavan vauhdikkaita polkuja, joissa ainakin aloittelijoille mukavasti korkeuseroja, sekä teknillisyyttä. Kokeneemmille huippunopeaa baanaa, jossa on oivaa pintaa kehittää mm. askelrekvfenssiä ja polkunopeutta. Tästä on ilo jatkaa, mahdollistamalla ihmisille liikunnan ja yhteenkuuluvuuden riemua.

                      Into on piukassa kohti vuotta 2018. Pääkilpailut tulevat olemaan ensi vuonna omalla kohdallani Karhunkierros 160km toukokuussa ja PUF2018 171km, Suomen pisin polkujuoksukisa syyskuussa. Joitain lyhempiä harjoituskisoja voi mukaan mahtua, mutta ne kaikki näiden kisojen ehdoilla.

                      Ilolla olen myös seurannut uusien innokkaiden polkujuoksijoiden mukaantulon harjoittelurinkiimme. Tervetuloa lämpimästi myös muille empiville. Tasosta riippumatta yhteistä mukavaa keksitään ja sävelletään!

NIVALAISTA OSAAMISTA



Onni Vähäaho, Nivalassa 1.10.2017

maanantai 5. kesäkuuta 2017

9 PÄIVÄÄ KISASTA

                     Unelmat toteen. 28km huollosta läpsykujaa pitkin baanalle!
                         Kuvaaja ei halunut nimeään julkaistavaksi.

                       Viimeiset 9 päivää on sujuneet hyvin, mikäli mittarina käytetään toipumista karhunkierroksen 84km kilpajuoksusta. Toipumiseen on sisältynyt levon ja kevyen liikkumisen ohessa myös kisan kokemuksien uudelleen käyntiä esim. kilpaveljien ja siskojen kirjoituksien ja videoiden myötä. Tässä linkki siihen osastoon. Tästä videosta voi nähdä minklaista baana meillä oli 84km kisassa.

                            @TerhoLahtinen @Nuts 



                       Tosiaan kisa oli reilu viikko sitten lauantaina. Viime viikolla tuli pyöräiltyä noin 47km ja hölkättyä noin 52km. Viikko sisälsi kaksi täyttä lepopäivää ja yhteensä noin 10:30h kevyttä liikuntaa, josta iso osa oli ihan huoltavaa, eli alle 110 sykelyönnin verenkierrätystä.


                      Tämä näyttäisi toimivan minulla. Muitakin tapoja on, tason mukaan. Suomen polkujuoksun ykkösnimi, Henri Ansio piti karhunkierroksen 56km kisan jälkeen eka lepopäivän 10 viikkoon! Kolmen päivän päästä hän tunkkasi jo Malmin jätemäen ylös-alas 10 kertaa alle vitosen keskarilla. Keskiviikkona jo ratavitonen 15:24min. Uh-La-La-La-Laa lauloi aikoinaan Alexia. Kukin tasollaan. Mainittakoot toinen esimerkki huipulta: 84km voittaja, herra Ruokolainen ei ole vielä ainakaan näkyville yhtään lenkkiä laittanut. 

                       Olen siis toipunut kisasta. En ole kuitenkaan palautunut. Tässä on vinha ero, johon halpaan suohon moni upottaa huomaamatta jalkansa. Jalat voivat tuntua "ihan hyviltä", eikä juoksukaan tunnu "hullummalta", mutta sitten, kun aletaan laittaa normaalia treeniä jonoksi niin alkaa "kankottaan" ja jalat tuntuukin raskaalta. Kevyen ja reippaan ero on hädin tuskin 30sek/km. Se saisi olla mielellään lähellä minuuttia/km.

                       Itseäni tulkiten luulen (joka ei ole vielä tiedon väärti) olevani valmis varsinaiseen harjoitteluun viikon päästä. Sitten annetaan mennä kovaa ja korkealta.. sekä matalalta, ja etenkin sieltä - matalalta. 

                      Huomasin karhunkierroksen kisassa muutakin kuin sen, että olin 16:sta ja miehet 40-vuotta sarjan neljäs. Olin perhana papparainen noiden nuorten joukossa! Huomasin, että minulla ei ollut lippistä väärinpäin - eikä lippistä ensinnäkään. Sometin minullakin olleen joskus lippiksen väärinpäin. Juhannuksena v.1994 ainakin todistettavasti viimeksi. 
                      Yksi hauska nuori heppu totesikin: -"Kato, jätkäkin on ollut joskus nuori". Hah-hah-hah. On tämä verratonta.

                       Kuten kenties aistittakin, tunnelma on lystikäs alkaa jatkaa kohti seuraavaa haastetta. PEP 2017 57km matka. Ensi viikolla alkaa 7 viikon kunnon nosto jakso ja sitä seuraa 12 päivän virittelyjakso. Koitan päästä peppiin mennessä sellaseen kuntoon, että 10km menee alle 40minuuttiin. Eli vähän vauhtia lisää, sekä sen verran polkutanssiharjoituksia, ettei vauhti ihan jokaisessa kinkamassa hidastu. Aion juosta pepissä vähintään 6:47:48 ajan. Eli aion tehdä Nivalan ennätyksen. Tällä tietysti nostan viivalle Järviluoman, Uusivirran, Vähäsöyringin ja Päivärinnan. Enhän minä heille toppaa, mutta kunhan juoksen pojille pohja-ajan.

                       Vielä yksi yövuoro ja sitten tilanne on sillä tavalla, että jään kesälomalle. Töttöröö!


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.6.2017