Näytetään tekstit, joissa on tunniste hieronta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hieronta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

MAALISKUU 2021

             Aina kannattaa asioista kaivaa esiin positiiviset puolet esiin. Maaliskuu alkoi melkoisella herätyksellä sen viidentenä päivänä - liki varoittamatta. Heräsin siihen, että jaloillani ei ole järkeä tehdä enää juoksuharjoituksia kehittävässä mielessä. Pohkeet ja sääret olivat hankalantuntuiset. Silloin en vielä tiennyt mistä kaikki johtuu, kuten niin monesti näissä aluksi on niin epätietoisuus on hankala lisä riippa. 

            Pikkusen söi miestä aluksi. Marras - Helmikuu oli tarkoitus tehdä pohjia ja nyt oli tarkoitus alkaa nostaan kierroksia. Sen sijaan olinkin liki pakkolevon oma. Toki jumeihin kuuluu myös kevyt verenkierrätys. Sohvalla öllöttämällä ei jumit sentään lähde. Silloin olisi monta notkeaa kaljan kittaajaa. 

            Yhdeksäs päivä maaliskuuta pääsin guru-Lätsän hierontaan. Pelkkiä pohkeita 50min ja loput 10min sääriä ja jalkapohjia. Pohkeissa ja säärissä oli älytön määrä sinne kuulumatonta painetta. Lätsäkään ei ollut aiemmin vastaavaan paineeseen törmännyt. Sovittiin uusi käsittely ja tilanteen toiminnalle kartoitus. Se tehtiin 16 päivä maaliskuuta. Silloin selvisi tarkemmin syyt miksi pohkeet ja sääret oli jumiutuneet. Hermotukset oli melkoisen pielessä nilkassa, etenkin oikeassa. Lisäksi nilkassa oli kehnot voimat ja liikkuvuudet. Pienissä pakaralihaksissa oli myös heikot voimat. Pohkeiden vahvistus liikkeitä käytiin lisäksi lävitse. Oli hyvä löytää syy ja siihen kuuluvat korjaus ohjeet. 

            Kymmenen päivän jumpat ja muut venyttelyt, sekä kevennykset olivat saaneet paljon hyvää aikaa. 26. maaliskuuta kävin taas Lätsällä. Nyt Lätsä pystyi hieroon jo liki täydellä voimalla esim. pohkeita. Alettiin olla tilanteessa, jossa liikennevalot olivat vaihtumassa vihreään. Ajattelin ottaa vielä muutaman päivän aika chillisti, jottei valot vaihtuisi samantien takaisin punaiselle. Tulihan tuossa koettua 24.päivä maaliskuuta poskionteloon saakka mädän hampaan poistokin. Vieressä oleva viisauden hammas lähtee 7.huhtikuuta. Saa nähä lähteekö samassa loppukin järki.

            Tätä kirjotusta alotellessani ollaan maaliskuun toiseksi viimeisessä päivässä. Jalat tuntui aamupäivän 22km vauhdinvaihtelulenkillä varsin terveeeltä ja keveiltäkin. Samalla oli todettava, että kunto on päässyt laskemaan jonkun verran vajaan neljän viikon kevnnysjaksolla. Mutta mitä sitten? Kaikkea ei voi saada. Usein se tarkoittaa joko tai - ja tässä tapauksessa nimenomaan tai. Nyt on jalat terveenä, tieten. Enemmin terveet kapulat kuin kunto tikissä, mutta kivut läsnä. Ei kipeillä jaloilla kuitenkaan sitten niitä esim. kisasuorituksia voisi tehdä. Tiivistettynä: olen siis iloinen tilanteesta. 

            Kilpailuista ei ole tosin tietoa. Tosin mitään kisaa ei ole vielä peruttukaan, mihin olisin ilmoittautunut. Minulla on lippu sisässä toukokuun lopulle NUTS Karhunkierros 166km kisaan, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen maratonin 130km matkalle. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos toukokuussa karhunkierros kokonaisuudessaan pidettäisiin. Sen sijaan 166km matka saatetaan voida hyvinkin pystyä pitämään.

            Maaliskuussa on ajatuksetkin muuttuneet. Oikeastaan kilpailut ei tunnu enää niin tärkeiltä kuin ne vielä sydäntalvella tuntuivat. Ehkä se, ettei niistä ole varmuutta, vie ne kauemmas myös ajatuksissa. Myös omat ajatukset muuttuu ajan kuluessa ja niitä täytyy seurata, jotta voi olla yhtä omien ajatuksiensa kanssa. Elämä on oikeastaan jatkuvaa muutosta, vaikka joka aamu elämä alkaa hampaiden pesulla jne. Pitää olla valmis kaikkeen. Ja tämä vain ja ainoastaan positiivisesti asian ottaen. 

            Alla olevassa maaliskuun yhteenvedossa loistaa poissa-olollaan sen sisältö. Tunteja on jalkojen kuntoutus ja palautumisjakson vuoksi vähän, mutta etenkin nousumetrit jäi tosi vähiin tässä kuussa. Käänsin ikään kuin tyhjät taskut tähän alas näkyville. Ei tuossa ole paljon mitään, mutta näin oli tällä kertaa hyvä. 

                                     MAALISKUU        VUOSI 2021 YHTEENSÄ


Ulkoilu tunnit            44,5h                   161,5h
Juoksu                    293,7km                837,8km
Hiihto                       90,6km                527,1km
Lumikenkäily            13,5km                  96,7km
Kävely                       10,0km                  20,1km
Pyöräily                     25,0km                  25,0km

Nousumetrit              3 438m               20
317m

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.3.2021

perjantai 31. tammikuuta 2020

TAMMIKUU 2020

          Tammikuu tuntui tavanomaista kuukautta pidemmältä. Olihan siinä 31 päivää, mutta siitä huolimatta. Ja siitä huolimatta, että kuukausi oli erinomainen. Kehitystä tuli kosolti ja täyttyipä vuoden kahdeksasta tavoitteestakin jo ensimmäinen, kahdeksas listalta. Vertikaalitonni meni alle tuntiin.  Helmikuussa ei ole tarkoituksena saavuttaa mitään jäljellä olevista, mutta maaliskuussa on tarkoitus juosta Iisalmesta Nivalaan n.128-129km matka alle 14 tuntiin. Se on tavoite numero kolme vuoden tavoitelistalta.

          Juoksin maaliskuun lopussa vuonna 2014 Koljonvirran taistelija patsaalta Nivalaan Tillaripatsaalle (128,8km näytti gps tuolloin). Silloin aikaa meni 14:48:30h. Eli tarkoitus olisi nipistää tuosta ajasta ainakin 49 minuuttia pois. Kuusi vuotta sitten tuo juoksu oli aika rankka viimeisen 45 kilometrin osalta. Oletan nyt olevan valmiimpi, mutta koskaan ei tiedä. Tavoite tuntuu kuitenkin sopivan kovalta ja haastavalta. Tavoitteethan pitää mielen virkeänä, vaikken tavoitteellisesti koekaan enää harjoittelevani. Ihan fiiliksellä. Toki tietty runko näkyy olevan tuolla mielen syövereissä, mutta suunnitelmaa en ole kaivannut. Se tulee edelleen pääasiassa aamukahvia juodessa.

         Tammikuun trendinä oli tehdä juoksumatolla kova tai vähintään reipas vertikaalitonni ja sitten seuraavana päivänä pitkä polkulenkki. Tuo kuvio toistui 4-5 kertaa. Kerran juoksin kevyesti maratonin ja seuraavana päivänä alakynnyksellä verttitonnin. Oli melko tuhti kombo, joka kehitti olettaakseni väsyneillä jaloilla jaksamista. Kuitenkin on noita pitkiä matkoja tarkoitus leipoa menemään. Vaikka omaksikin huviksi niin onhan se mielyttävempi, kun kunto on riittävä ne vetää kunnialla läpi. Ja näyn määritelleen tälle vuodelle KK166km:lle ihan aikatavoitteen. 28 tuntia. Toki ei siellä pidempään kait kannata ollakaan. Eiköhän sen reitin ehdi tuossa ajassa nähdä?

        Tammikuu oli siis hyvä kuukausi. Yli 10 000 nousumetriä ja talvilenkeiksi suhteellinen lenkkivauhti oli vähintäänkin tyydyttävää. Eilen tuli tehtyä lumisella nesteen ylikulkusillalla lumipyryssä reipastehoinen kymppi. Keskivauhti 4:42 ja keskisyke 153. Tuohon täytyy olla kyllä tosi tyytyväinen, jopa vauhtikeskarina hämmästynyt. Kuitenkin alusta söi aika paljon, eikä pyrykään helpottanut. Meiniki oli tammikuussa hyvä ja pysyin koko kuukauden terveenä. Kuukausi meni myös täysin tipattomana. Edellinen tipaton oli viime syyskuussa. Tekee elimistölle hyvää välttää alkomaholia. Toki ei minusta absolutistia saa, mutta näin hyvä.

       Helmikuussa ois toiveissa, että sais hiihdettyä vähän enempi ja avattua tämän vuoden lumikenkäilyt. Voi olla, että helmikuun juoksukilsat jää johonkin 200-300 kilometrin välille. Nousumetrejä tietysti pitää kerätä ja pantteja. Kivaa siis tiedossa. Palataanpa tähän asiaan Helmikuun lopussa. Jos säät suosii niin voi olla, että hilipasen jo 1.maaliskuuta sen Iisalmi-Nivala juoksun, mutta sen suhteen on vielä kysymysmerkkejä, etenkin sään puolesta. Tietysti tulee käytyä varmasti taas maajoukkuehieroja "Lätsällä". Hän kun on varmaan suurin "syy" viimeisen parin kuukauden kunnon nousulleni. Lihakseni ovat olleet toimivammat ja palautuminen on ollut nopeampaa. Hyödyt ovat olleet merkittävät. Iso kiitos "Lätsälle"

       Minulta on kysytty harjoittelun tulevista jaksoista ja milloin kovaa jne. Ne ovat taakse jäänyttä elämää. On vain seuraava päivä. Aamukahvi ja nauttiminen elämästä. Liikunnat päätän yleensä vasta aamukahvilla. Joskus tulee jotain kivaa mieleen edellisenä iltana tai jotain yhteishässäkkää tulee esim. Nivalan Polku ry:n kanssa kehiteltyä. Sisäinen into on kuitenkin näköjään ihan hyvä niin mitä sitä turhaa näkisi vaivaa jostain ohjelmista, jotka vain sitovat käsiä? 




                                      TAMMIKUU        VUOSI 2020 YHTEENSÄ

Ulkoilu tunnit              48,0h                     48,0h
Juoksu                    400,6km                400,6km
Hiihto                       15,1km                  15,1km
Lumikenkäily              0,0km                   0,0km
Kävely                        0,0km                    0,0km
Pyöräily                    86,0km                  86,0km

Nousumetrit            10 197m               
10 197m 

Pullopantteja               16,0e                     16,0e
(tavoite 183e/vuosi)


SUPER PEP 2020   21-22.8.2020


Onni Vähäaho, Nivalassa 31.1.2020

perjantai 22. marraskuuta 2019

RUKAHOLISTI

           Päätin kolme päivää sitten kolmen kuukauden harkinnan jälkeen vetäytyä kilpailuista/tapahtumista. Olin jo ilmoittautunut aikaisemmin NUTS Karhunkierros 166km kisaan. Olen ollut tuossa tapahtumassa kolmena aikaisempana vuonna. Ja kyllä pitää todeta, että olen saanut olla. Vuonna 2017 palellutin varpaat helmikuussa. Oli melkoinen ihme ja voitto selvitä vain kolme kuukautta myöhemmin maaliin 83km kisassa. Pärjäsin jopa hieman, olin peräti 16:sta. Se on minun tasoiselleni isokokoiselle harrastepolkujuoksijalle hyvä saavutus. Suurempi juttu oli kuitenkin jo tuolloin ne maisemat, se tunnelma ja ihmiset, jotka tekivät Rukalla käytävän tapahtuman ainutlaatuiseksi.

         Vuonna 2018 kaaduin jossain vajaassa kolmessakymmenessä kilometrissä pahasti ja menetin tajunnan kahteen kertaan. Taitoin mm. sormen niin, ettei siihen mennyt vihkisormus muutamaan kuukauteen. Matka päättyi 110km paalulle. Ei sormen takia vaan ettei reisissä riittänyt potku.

         Viime vuonna (2019) kärsin krampeista 35km:sta eteenpäin. Matka tyssäsi jälleen 110km kohdalle. Silti mikään näistä reissuista ei ollut pettymys. Ja se syy on yksinomaan niiden upeiden maisemien ja ihmisten, jotka tekevät tuosta tapahtumasta ainutlaatuisen. Missään tapahtumassa ei taida nähdä kerrallaan niin paljon tuttuja kuin NUTS Karhunkierroksella.

         Heti, kun olin tehnyt päätöksen vetäytyä tämän vuoden tapahtumasta aloin voimaan pahoin ajatellessani, etten näkisi noita maisemia, lukuisia tuttuja ja samanhenkisiä ihmisiä ja loistavasti järjestettyä tapahtumaa. Huomasin ajatelleeni turhan yksioikoisesti. En arvannut ennen kuin "päätöksenteon" jälkeen miten hankalalta tuntuisi ajatus olla pois Rukalta NUTS Karhunkierroksen aikaan. Ehkä tässä on osittain "rukaholistisuutta", riippuvuutta, joka tulee esille vasta, kun sinä yrität irti siitä. 

          Joku voisi tuomita, että tuuliviiri tai ei se tiedä mitä se haluaa. Näen itse, että olen avoin ajatuksille ja tässä tuli sattumoisin tämä jaakobinpaini käytyä julkisesti. Toisaalta taidan olla juuri se reppana rukaholisti, joka ei osaa olla ainakaan vielä ilman NUTS Karhunkierrosta. Joten ystävät, kyllä minä olen tulossa. Juostaan ja nautitaan maisemista! 

         Sen sijaan juoksun seuraamista olen keventänyt. Stravaa en juuri seuraa jne. koska juoksu itsessään on parasta. Tietysti silloin tällöin on kiva katsoa miten frenden ja tuttujen juoksukamujen treenit menee ja mitä uusia innovaatioita he ovat keksineet. Tämähän on oma taiteenlaji.

         Hieman tässä jo odottelen, että pääsisi hiihtämään. Joo, onhan tuossa 15 kilsan päässä tekolatu, mutta luonnonlumikin ois kivaa. No, viimeistään parin viikon sisään Pyssyssä, kun sinne tekolumilatu aukaistaan. Tuskin sitä ehtaa ihan heti tulee riittävästi. Liikkuminen on huippua, eritoten juosten, mutta myös hiihtäen ja pyöräillen välillä. 

         Kävin tuossa juuri ensimmäistä kertaa hierojalla, joka on kiertänyt Suomen yleisurheilumaajoukkueen hierojana jo 17 vuotta. Usein halli-arvokisat ainoana hierojana. Uskomaton määrä hiljaista tietoa ja ymmärrystä. Oli kyllä uskomaton kokemus tuossa käsittelyssä. Selvästi tunsi, kuuli ja näki, että nyt vedetään "pikkusen" eri tasolla. Uskon, että yhteistyö alkaa tämän herran kanssa. Lauri "Lätsä" Hyvärinen. Sanoisin, että onpa "seppä". Toki lopullinen hyöty selviää myöhemmin, mutta kyllähän tuo tuntui jo näppien alla aivan erilaiselta kuin mihin oli vuosikymmenten saatossa tottunut. Suomen huiput turvautuu "Lätsään", kuten tässä jutussa Simo Lipsanen kertoo.



          Päivän ajatuksen aihe


        Tiedätkö mikä on luku 5479 vuodelta 2017? Se on Suomessa syöpään kuolleiden määrä. Nuorena sitä usein ajattelee, että säästän ja teen paljon töitä, jotta voin sitten eläkkeellä. Kun karu fatkta on se, ettei sitä eläke-ikää välttämättä näe ja syöpä vaikuttaisi olevan yksi mainittava karman kauha. Toinen on eliniän odote, joka oli pojilla v.2018 vajaa 79.v ja tytöillä vähän yli 84.v. Käsi ylös, joka uskoo olevansa eläkeiässä +66.v parhaassa iässä nauttimassa elämästään oman kuntonsa ja vireydensä (henkinen ja fyysinen) puolesta. Itse tein tämän päätelmän vajaa kaksi vuotta sitten ja vähensin heti töiden määrää, jotta ehdin nauttia elämästä enemmän. Onhan useilla (ei kaikilla) muutakin kuin työ.



         Ei mulla muuta. Tänään en juossu. 



Onni Vähäaho, Nivalassa 22.11.2019