Näytetään tekstit, joissa on tunniste LIHR-kerho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste LIHR-kerho. Näytä kaikki tekstit

perjantai 22. elokuuta 2014

100h JUOKSUKOE TULOSSA

                   Tällä kertaa on tarkoitus kokeilla rajoja yhdesssä Nivalan ennätystä vuorokauden juoksussa pitävän Janne "JayLeno" Kukkolan kanssa "ommiin nimmiin". Tämän on vähän niin kuin LIHR-kerhon sisäinen juttu. Kerhon kolmas jäsen, Jani "Pumppi" Jyrkkä, tahdittaa ja kannustaa juoksemalla mukanamme jonnin verran päivittäin. 100h = 4 vuorokautta ja 4h. Seuranta tulee näkymään twitterissä painamalla tuosta ->  #lihr100h


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.8.2014

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

3.ONNIN KIERROS 100km

                   +100km Nivalaisia teitä takana.

                Voidaan puhua pitkälle venyyneestä saunalenkistä. ->>>>>>>>>> 

             Pitkä aika (lähes 10h) pysyä prosessissa, tilanteiden mukaan elämistä. Tällaisten suoritusten jälkeen on tunteet pinnassa. Näissä mitataan kaikki ulos mitä ukosta löytyy. Jos odotin pari viikkoa sitten VIIMEISTÄ niistoa flunssan loppumetreillä, voin nyt todeta niistäneeni itseni aivan TYHJIIN. Päällimmäinen ajatus on KIITOLLISUUS. Kaikki, jotka näkivät sankan nivalaisjoukon kanssaelämisen, tietävät mitä tarkoitan. Ne jotka eivät nähneet... heille voin yrittää kuvailla sitä voimaa, jonka nivalaiset juoksunystävät antoivat minulle. Kiitos teille, kaikille tukeneille - eikä vähiten etäältä kannustaneille! Itse kiitän syvään kumartaen teitä kaikkia. Silti uskallan kiittää eniten PERHETTÄNI. He ovat läsnä 365 päivää vuodessa. Toisena tulee lähimmät ystävät ja tukijat, jotka ovat kuin osa tiimiä. Heitä on paljon. Olen onnekas. Jani, Joni, Keijo... Pasi, joka on auttanut minua TOSI paljon. En voi sanoin kuvata sitä kiitollisuutta, joka näinä hetkinä menee lävitseni.

                   Tähän +100km koitokseen lähestyminen oli nuoralla tanssia. Kolme viikkoa aikaisemminhan olin ollut Terwamaratonilla - juossut sen tietämättäni sairaalla keholla. Sen jälkeen olin viikon sairaana. Toisen viikon harjoittelin nousujohteisesti, loppuviikkoa kohden jo hieman riskirajoillakin kovaa. 3.Onnin kierros viikko oli herkistelyä ja jalkojen toipumisodottelua. Täytyy sanoa, että hilkulle meni. Nimittäin keskiviikon koelenkin jälkeen akillekset ja pohkeet oli vielä hälyttävän kipeät. Kolme päivää aikaa, riittäisikö se? Mietin mielessäni. Laitoin päälle kovan venyttely ja jäähoitokuurin. Jäitä pidin 3-4krt/vrk x20-30min kerrallansa. Yleensä 8-14 jääpussia suoraan paljaalle iholle idealsiteellä kiinni. Alla kuva 14.6.2013, päivää ennen kisaa.
 
                    Jo alkoi vaikuttaan, parantavasti. Jalat ehti kuin ehtikin kohtuu tilaan kisa-aamuksi.

                  Viimeiset kaksi yötä tuli nukuttua tosi hyvin ennen kisaa. 100km kisaan on hyvä mennä levänneenä. Ruho tuntui muutoinkin muovautuvan taistelutilaan. Vielä kisaa edeltävänä iltanakaan ei kärsinyt kuitenkaan hellittää järjestelytoimissa. Kävimme Jannen, Janin ja pojan kanssa merkkaan koko n.100,5km pitkä reitti. Aikaa meni autollakin kolme tuntia.
                  Jannella ja Janilla pysyy hommat hanskassa
                 Loppuillasta keittelin vielä kisaliemet ja eväät. Mukaan huoltoon lähti 6Litraa omaa maltoseosjuomaa + 1,5Litraa ehtaa Pepsiä +1Litra lihalientä + 0,5Litraa Osmosalia, jonka tein vasta aamulla sen lyhyen (vrk) säilyvyyden vuoksi.

                Aamu kuluikin sitten venytellessä, paikalle tuleviin yhteyksiä otellessa yms. valmistautumisessa. Kotvan kuluttua olimmekin Uikon pihalla, valmiina Prologiin, esimarssiin.
 KLIKKAAMALLA KUVIA SAA ISOMMAKSI. KELLO AIKA KUVISSA ON TUNNIN OIKEAA AIKA JÄLESSÄ = NS. TALVIAJASSA


                      Kuvia lähdöstä...

                 Joitakin vähän huvittaa, kun puhun alun tärkeydestä. Joensuun 12h kisan vaikean alun muistaen osaan arvostaa kolmea seikkaa alkukilsoilla... 

        .....A)Nesteet ja energia menevät nätisti alas, B)Juoksurytmi löytyy helposti ja nopeasti C)Pysyy omassa suunnitelmassa... siis puhun alkukilometreistä. Suunnitelmassa pitää olla aina vara muutoksille matkan varrella. Valveutunut ultrajuoksija osaa etukäteen valmistautua todennäköisiin haasteisiin matkan varrella.


                               Kuva ensimmäisen kävelypätkän lopulta, n.2km kohilta.


              Alkumatkalla mukana olivat ainakin Erkka, Virve, Heikki(muistinko nimen oikein?), Keijo, Tuomas, Marko ja tietysti Fredi, joka juoksi lisäkseni ainoana koko lenkin, n.100,5km (pyörämittaukset 31.5.2013: 100,56-100,6km).


    Tässä porukka 7km kohilla aika lailla kasassa. Heikki n.150m jälessä, Fredi n.200m...




                   Heikki, juuri elämäntapa muutoksen aloittanut, juoksi mielestäni aivan haamujuoksun, pysyen noin 10km(?) mukanamme. HIENOA! Siitä se lähtee. Erkka otti alkuun sellaisen 6km yhteislenkin ja tuli sitten viimeiselle 10km avukseni. Virve juoksi kuulema puolimaratonin kahteen tuntiin. Tuomas juoksi Vinnurvan ja Pyssymäen kautta kotiin keskustaan. 40km ko, hä, tä? Marko ja Keijo sujutteli n.35km lenkuran, joten olipa minulla melkoinen karavaani saattamassa matkaan. Upea juttu!

                Paljastin Pasille edellisenä päivänä yrittäväni alle 9h30min. Järkiarvio oli 9h37min, jonka avoimesti toinkin esille. Kisa-aamuna annoin aikataulun huoltomiehilleninkin. Koitin tehdä sen vauhdinjaolta järkeväksi. Tai vauhdinjaoltaan... minähän menen aina sykkeiden mukaan, mutta niiden mukaan osaan aika hyvin myös ajatella matkavauhdin. Tässä taulukko:




1h             11,1km     @5:24        = 11,1km  @5:24

2h             10,9km     @5:30        = 22,0km  @5:27

3h             10,8km     @5:33        = 32,8km  @5:29

4h             10,7km     @5:36        = 43,5km  @5:31

5h             10,6km     @5:40        = 54,1km  @5:33

6h             10,5km     @5:43        = 64,6km  @5:34

7h             10,4km     @5:46        = 75,0km  @5:36

8h             10,3km     @5:50        = 85,3km  @5:38

9h             10,2km     @5:53        = 95,5km  @5:39

29:40min  10,1km @5:56            = 100,5km @5:40



                Toteuma alkutunneilla: 1)11,2km... 2)10,9km... 3)10,7km(lähes koko tunti hivuttavaa nousua)... 4)10,6km... 5)10,5km... Fredirik tuli perässäni sangen tasaisesti ollen perässäni 400m, 800m, 800m, 800m, 1,7km? Jossain 5h eteenpäin ilmoitetut erot Frediin tuntuivat todellisuutta pienemmiltä. Asia selvisikin maalissa, miksi näin. Fredillä oli 400m enemmän omassa gps:ssä. Ilmeisesti tuo gepsejen ero tuli, kun Fredillä oli ollu jotain ongelmia nenän kanssa, ja tehnyt käyntejä metsässä. Eli, kun minulle ilmoitettiin eroksi esim. 700m, ero olikin tojellisuudessa n.1,1km. Odottelinkin jo jossain vaiheessa Fredin ottavan kiinni, mutta siitä myöhemmin.

               Alkutunneilla jalat toimi tosi hyvin. Vettä vihmoi reilun tuulen kera aika ajoin rehvakkaasti. Suurin haitta niistä oli vain kenkien kastuminen. Muutoin se ei minua häirinnyt. Minulla oli siksi tärkeä tehtävä menossa, ettei minua varsinaisesti haitannut vaikka rakeita olisi satanut. Vauhti ja sykkeet löytyivät kohtuu hyvin. Tosin kaiken aikaa jouduin keskittymään, ettei tehot karkaa. Suunnittelin nimittäin meneväni 130-135 sykkeillä, mutta n.135 sykkeet tuntuivat tunteeltaan sopivilta. Vastamäki osuuksilla sain todella keskittyä, ettei sykkeet karkaisi. Jonkun kerran jouduin ilmoittamaan Keijolle, Tuomakselle ja Markolle, että hei! Vauhtia alas. Varsinkin Patakorven hivuttavat pitkät nousupätkät otin varovaisesti. Tuon pahimman neljän kilometrin pätkän otin datankin mukaan voimia ja energiaa säästäen, eikä edes puhtaat juoksukilsat ilman kävelypätkiä menneet @5:40 alle -> 23)5:48... 24)5:52... 25)5:44... 26)5:47... Fredi pääsikin tuossa kohtaa (kolmas tunti) ns. samaan vauhtiin, kun otin nuo Patakorven mäet nöyrin mielin.
                  Ehkä edellisestä johtuen, meno tuntui helpolta tekemiseltä Vinnurvan maisemissa 30km eteenpäin. Taisinkin siinä eräänkin kerran virkkoa, että miten yllättävän helpolta meno tuntuu ja jalat ovat näinkin hyväntuntuiset. Toki muistin myös kertoa, ettei juoksu ala vielä pitkään aikaan. 60-70km kohtaa ajattelin etukäteen ns. juoksun alkamiskohdaksi.

                 Ensimmäisen kerran pysähdyin 37:llä kilsalla kuselle. Se olikin siinä faniautojen keskellä puristamisessa. Tuo kilsa (37:s) oli 5:59, selvästi kisan hitain... siihen asti. 38km tietämissä siirryttiin 28km jatkuneelta sora-ossuuvelta asfaltille n.19km ajaksi. Siirtyminen tapahtui yllättävän luontevasti. Kenties olin säästellyt sopimoilleen itseäni Nivalan lounaisosien mäkisissä maastoissa. 39,5km hollilla ollut ns.Vaardinmäki meni hieman tiheämmällä rekfensillä.

                 Ensimmäinen maraton täyttyi ajassa 3h 53min = @5:31. Elämäni ylivoimaisesti helpoin maraton. Vaikka tarkoitus oli mennä säästellen, oli olotila ja varsinkin jalat yllättävän hyvät eka maratonin jälkeen. Olin kaiken lisäksi sopivasti 9:30 alittavan ajan janalla. Ei tee pääkopalle ollenkaan huonoa huomata juoksun kulkevan, elimistön vetävän ja toimivan. Ainut "ongelma" oli muistaa jarrutella, sillä jos pikkaisenkin unohti tarkistella kellosta, niin sykkeet meinasi karata 14x-alkuisiksi. Siinä piti menohaluja jarrutella ajtuksella, että siellä on vielä usiampi kymppi jälellä. Vielä ehtii... Mukana juoksi myös Pirjo, joka meni omaa vauhtia, kuten itse kukin meistä.

                Toiselle maratonille lähtiessä mieliala oli siis korkea... mitenhän sitä kuvais... No, vaikka näin???

                48km kohdalla mukaan tuli Jonte-Konde, sekä Minna ja Pertti. 

                50km täyttyikin ajassa 4h 37min = @5:32. Tietystihän tuo on oma 50km enkka, vaikkakin epävirallinen tietysti. Tunnelma oli joka tapauksessa katossa. Siis @6:28 riittää jälkipuoliskolla 10h aikaan. Wau! Lisäksi olin omasta 9h 29min 40sek aikataulusta vain 200m perässä. Tuossa kohtaa tuntui, että voisin milloin vain tarvittaessa, vaikka nostaa vauhtia.

                 Äiti, kummityttö ja velijen emäntä olivat kannustamassa. 
                Koville matka otti myös huollolle, sillä Fredin huoltoporukan autosta tipahti kuskin puolen fönäri alas.

                Itse painelin perussettiä. 9min hölkkää + 1min kävelyä n.135 sykkeillä. Kutakuinkin vuorotellen juomaa ja jotain suuhun mm. geeliä, kismettiä, suolakeksiä, banaania... Kunnes 58km tietämillä aloin voimaan pahoin. Ei tarvinnu oksentaa, mutta pahhaa teki. Huollosta sainkin pian osmosalia ja tilanne alkoi pikku hiljaa kääntymään voitoksi sen osalta. Vettä ja Osmosalia, sekä lihalientä. Sillä palasin ns. elävien kirjoihin takaisin. Jotenkin pahoinvoinnin myötä voimat katosi jaloista ja eteneminen hidastui radikaalisti. Oli aika reagoida. Päätinkin vaihtaa kuta kuinkin heti, eli 6h kohdalla rytmin 4+1 -mallille. Se tuntui järkevämmältä kuin 8+2. Mitä lyhemmän aikaa tarvii juosta, sitä laadukkaammin voin sen tehdä, kun kävelyn määrä on kuitenkin sama/10min.

               Kuulin, että Fredi oli käynyt "puuteroimassa" metsässä. Heh,heh... Empä tienny, että sama puuterointi oli itselläni edessä 66km kohdilla ja laskeutuipa hanasta vedetkin. Huoltomiehet hieman moitiskeli minua epäsymmetrisestä lannoittamisesta. Pikku tarkkoja?

               Pusikkokilsalle tuli kestoa 8:53. Tuolloin oli jo viitattu hanskalla 9h30min alitukselle ja focus oli 10h alituksessa - ylipäänsä perille pääsemisessä. Lannoituksen jälkeen pysyinkin 5km matkan alle @6:30 -vauhdissa. Matka oli käynyt kuitenkin raastamiseksi, joka näkyy kyllä kuvistakin.
               73:lla kilsalla tunsin luissa ja ytimissä, että nyt ollaan juoksemassa polkua, joka johtaa SEINÄÄN! Eikä ollenkaan lohduttanut, että seuraavat neljä kilsaa meni 32mm rompolikivitietä pitkin, vaikkakaan tuo tie ei ollut lähimainkaan samassa kunnossa kuin pari viikkoa sitten. Tein tuossa 73:lla kilsalla kuitenkin lopulta hyvän ratkaisun ja otin suolatabletin kaveriksi kisan ekan ja viimeisen 600mg buranan. Seuraavat neljä kilsaa olivat kuitenkin lahtausauto-kamaa: 73)6:46... 74)6:35... 75)6:57... 76)6:52. Arvatkaa mitkä oli aatokset tuossa kohtaa? Minulta vaadittiin tuon vaikean neljän kilsan pätkän alussa @6:30 -tahtia loppumatkalle, jotta pääsisin 10h alle. Ja nyt kynnin tuollaisia 6:35-6:57 kilsoja perse maassa. Pian kuulin 7h tilanteen; minun kaulani Frediin oli 700m ja se kaveni kaiken aikaa. Fredi meni kuulema kilsat 6:00-6:30 väliin. Olin varma, että pian saan toivotella Fredille tsempit loppumatkalle.


 Niin oli ajatellut huoltajakin tilanteen, kun tänään siitä puhuimme. Jos ei sitä sanoin voi selittää niin tuossa alhaalla on kuva siitä, kun puhutaan tuskasta!!!
 
               Mutta sitten, niin se Burana, se oli tavoittanut raskaat lihakseni ja jalat muuttuikin aika pika-pikaa rennoiksi ja juostavaksi. Voi sitä tunnetta!!! Seuraavien 11km aikana peräti neljä kilsaa meni ALLE 6min vauhtia. Mamma-mia sitä tunnetta!

Kantapäät lähes kopsahteli takalistoon!!!

                    Tämä on ultrajuoksua. Syvästäkin kuopasta voi nousta, jos tekee oikeita ratkaisuja. Toinen maraton meni aikaan 4h 11min @5:57. Tunsin siinä 85km jälkeen kuinka tunteet alkoivat pikku hiljaa nousta pintaan. Sen verran haasteita matkalla oli ollut, vaikka tämän 100km kisaksi katson kategoriaan: Helpot sataset. 89km tietämille oli minulle ja myös Fredille järjestetty YLLÄRI. Nimittäin Sarjankylän poppoo oli laitanna sellaisen fanijoukon pystyyn, ettei paremmasta väliä. Siinä oli tippa linsissä, kun painelin ohi. Valtaisat kannustushuudot, auton torvien huudattelut yms. karnevaalihenkiset kujeet.


                    Samalla minulle valkeni, että maalilinjan ylitys tulisi olemaan tunneryöppy. n.93km tietämistä tähän vielä kuva Fredistä ja minusta.



                  Tuon kamerakellon mukaan ero tuossa kohtaa n.15min. Fredillä oli käsittääkseni kramppeja lopussa. Itsellä jalat pelasi kaiken aikaa hyvin, jos ei niihden heikkojen kohtien voimattomuutta laske.

                  Ilmeisesti aivan lopussa tuli jonkinlainen pieni hinku joutua patsaalle ja meninkin "kiirettä pittää" -slouganimaisesti viimeiset 700m @5:33 -tahdilla. Tässä tiukempaa kisavideota odotellessa jotain alkupalaa... tai loppupalaa, sillä video on maaliintulosta.


                 Kisassa toimi moni ISO asia. Energia ja nesteet imeytyi. Jalat toimi aivan loistavasti. Ei mitään kramppeihin viitaavaakaan. Reitti oli lopulta juostessa siksi raskas (korkeuserot ja alustat: ajoittain myös pehmeää), että tämä tulos on tuon pahoinvointi ja voimattomuusjakso-ongelmien kanssa aivan loistava - ja muutoinkin vähintään hyvä. Täytyy olla realisti. Ei mopolla mahdottomiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tasaisemalla ja asfalttipohjaisella reitillä keskarista tippuu se 10sek/km. Eli 100km kunto on aika lähellä sitä 9.37, minkä etukäteen laskinkin. Tuo pahoinvointi ja ilmeisesti siitä seurannut jalkojen voimien hetkellinen tyhjeneminen johtuu arvelujeni mukaan virheestä juoma puolella. Join liian ykstoikkoisesti omaa malto-vesi-mehu-suolaseosta. Lisäksi laitoin vielä hunajaa, jota olen käyttänyt vain pari kertaa aikaisemmin malton seassa. Juoma alkoi ilmeisesti äklöttää, eikä se maistunutkaan ennen kuin aivan kisan loppukilsoilla uudestaan.

                 Tämä oli siis erittäin hyvä 100km kisa, sekä aivan verraton tietolähde syksyn 24h kisaan Vierumäelle. Tässä sain vastauksia moniin asioihin. Mutta niistä tuonnempana. Tämä on jo muutenkin niin pitkä postaus, että  harva jaksaa muutenkaan tätä lukia.

              Jos joku ei tuota videota jaksanu kahtua niin lopputulokset: 1.Onni Vähäaho, LaKi 9.55.16 @5:57 ja 2.Fredik Olaussen, EkaUltra 10.15.24 @6:09

               KIITOS ISO siis vielä kaikille!!! Perheelle, läheisille, huoltajille, kannustajille ja tukijoille, sekä muutoin myötäelänneille! Neljän päivän päästä jo seuraava nautinto edessä...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.6.2013           

perjantai 4. tammikuuta 2013

NIVALAN LENO

           Tiijoksi kaikille, meitä kylähulluja seuraaville. Nivalan Jay Leno on avannu tännään omat sivut. Kokkeileppa likata TÄTÄ. Näyttää olevan äijä näköjänsä taasen lenkkiä vääntämässä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.1.2013

lauantai 1. syyskuuta 2012

MARATON OPETTELUA VAASASSA

             Huh, huh, olipa siinä rastia kerrakseen. Sanonta "hyvä kunto" on erittäin monisäkeinen. Tiedostan toki, että kuntoni riittää helpostikin maratonin juoksemiseen. Hyvässäkään kunnossa oleva ei sen sijaan saa juuri mitään irti, jollei ole auttavaakaan määrää maratonille suuntaavaa harjoittelua alla. Aivan oikein - kuulun heittämällä tuohon ryhmään. Eli sellaisiin, joilla on ok. peruskunto, muttei juuri minkäänlaista valmiutta juosta maratonia täyspainoisesti. Juuri tuo pointti iski tänään vasten kasvoja, ja rajusti.

              Olisin ihan hyvin voinut palata Vaasasta keskeytyksen kera, oisin ihan hyvin voinut palata Vaasasta jollain n.4h ajalla. Homma oli välillä niin viittä-vaille, ettei pahemmasta väliä... mutta käydäänpä nyt tuo kisa läpi alusta alkaen.


             Olo oli ihan jees. Perus hermostunut - lähinnä siitä, että viimeiset 4-5 päivää olivat olleet erittäin keveitä. Reisilihakset hieman kireät (Hierontaa täytyy hommata tässä lähiaikoina), mutta elastisuus ihan mukiin menevä. Liikkuvuus ylipäänsäkin - ja muutenkin koivet ihan herkän tuntuiset.


             Alkukilsoja lähdin läiskiin kevyesti. Sykkeet asui aika pitkään tollaisella Pk-keskitasolla, eli n.145 kantturoissa. Silti km-ajat olivat jopa 4.2x -alkuisia. Juoksu oli helppoa. Tiesin kuitenkin, että Vk-treeniä - joka on ERITTÄIN tärkeä osa maratonituloksia haettaessa - oli ollut niin vähän, että parempi pysyä aluksi turvallisesti Pk-puolella. 


             Taisinkin läpsytellä pitkälti Pk-puolella eka kiekuran (10,55km). Ensimmäiseen kierrokseen neljästä käytin aikaa 50.06 = 4.45/km. Helppo lenkki. Toista tulille. Toisella kävin enemmän Vk-puolella, mutta muistaakseni (näkeepä ne tuolta datasta, joka haluaa kahtella niitä tarkemmin <-paina oik.ylhäältä Metric painiketta)asuin edelleen n.155 sykkeissä. Yritin myös toisella kiekalla hieman passailla/säästellä kahdelle viimeiselle kiekalle. Juoksu olikin erittäin heleppoa. Kuinkas muutenkaan, noin keveillä tehoilla. Toiseen kierrokseen meni aikaa 50.41 = 4.48/km.


             Menin energia -ja nestepuolella muutes seuraavalla rytmillä: Dexalin geelin otin jokaisen kierroksen 8-9km kohilla. Eli neljä geeliä meni. Lisäksi Jay Leno ojensi minulle banaanin 2.3. ja 4.kierroksen alussa. Banaaneista söin aina n.puolet. Lähtiissä tein 4x2,5dl pulloa Maxim-urheilujuomaa, eli litran suhteella 1Litra vettä, 3 mittaa Maximia. Urheilujuomiani tarjoili ansiokkaasti Mika "Tinke" Nevasaari 3,5km kantturoissa. Näin ollen nautin kisajärjestäjien appeita ja tarjottavia vain 7km ja lähtö/maalialueen huoltopaikoilla.


              Kahdella eka kiekalla oli hyvin sopivia "jäniksiä" tarjolla. Puolikkaan ruimijoita oli tosi paljon. Yhteensä n.700 juoksijasta täydelle matkalle osallistui vain n.50-70, arviolta, mitä silmäili osanottolistaa. Niinpä oli melkoinen muutos, kun lähdettiin toiselle puolikkaalle! Ei ollu vetoapua.


              Kolmas kierros ehti vain n.1km kohdalle, kun jalat meni ihan pölkyiksi, ihan tosta vaan. Siis vaikka ekat 22km oli ollut niin kevyen tuntuista. Vk-menokin oli ollut aika maltillista. Koko ajan sykkeet alle 160. Eli Vk-alue ihan vauvan jalkojen tasolla! Tietysti osa syy oli pään puute. Sehän tahtoo - niin kun tiijetään - mennä päähän asti, kun jalat menee pökkelöksi.


             Siinä kippuroin synkissä tunnelmissa välin 22-25km. Keskeyttäminenkin kävi mielessä. Äijä (jalat) finaalissa ja matkaa melkein 20km maaliin! Olin aivan epätoivoinen ja v---uu_tu-ut. km-ajat näkyvät kuitenkin olleen ~ 22-25km välillä ~ 4:56-5:07. Sitten tapahtui erittäin iloinen yllätys. Naisten sarjan tuleva voittaja suhahti ohitseni juuri 25km paalulla. Lähdin peesiin ja löysin lähes saman tien juoksun helppouden hetkeksi (n.6km) uudestaan. Juoksin välin 25-31km hänen vanavedessä, joka näkyy km-ajoissakin = viimeistä kertaa 4:lla alkavia aikoja koko kisassa "lopppukiriä" lukuunottamatta. Kolmas kierros meni lopulta aikaan 53.11 = 5:02/km.


              Tipahdin kuitenkin junasta 31km kohdalla. Eihän sitä nyt tällaiset pilipalikaverit sarjojensa voittajien perässä pysy. Jäin jotain 200m, kun tuli taas ihan seinä vastaan. Sen 200m ero olikin naisten voittajaan aika loppupuolelle asti. Viimeisellä kiekalla Nevasaari auttoi minua paljon pyöräilemällä mukanani. Juoksujäniksiä kun ei ollut tarjolla, siis sopivia, joiden perässä ois pysyny. Viimeinen kierros oli n.viim 7,5km osalta erityisen jännittävää aikaa, sillä erittäin laajat kramppitilat antoivat merkkejä itsestään. Varsinkin pienet nousun nyppylät olivat ERITTÄIN pahoja. Reitti oli muuten kokonaisuudessaan ERITTÄIN hieno ja nopea. Suosittelen. Pysyin viimeisen kierroksen jotenkin rotissa ja sain taiteiltua kierrosajaksi 56.34 = 5:22/km.


                Näin ollen neljännekset menivät siis: 1)50.06, 2)50.41, 3)53.11, 4)56.34... ja puolikkaat: 1.40.47 ja 1.49.45... Niin ja se loppuaika 3.30.32. Ja onhan se tietysti oma ennätys. Enkka parani 21min 27sek. Että siitä eestä vois syyä oikein hyvin tänään - kuten olen jo tehnytkin!!! Vaimon laittamia lämppäreitä ja köyhiä ritareita, nam.


               Tähän väliin, jottei unohu. ISO KIITOS Jay Lenolle ja Tinkelle erinomaisesta auttamisesta huollossa. Teidän panos oli merkittävä. Samoin kiitoksia kaikille tsempanneille ja onniteluja lähetelleille.


              Tämän päivän kisasta analyysina on, että Vk-alue vaatisi paljon askartelua, jos meinaa juosta niin kuin maratoonarit ruukaa = kuitenkin Vk-alueen yläosassa - näin olen käsittänyt. Puolikas sitten ihan siellä anaerobisen kantturoissa. Eli multa PUUTTUU jalkojen iskukestävyys ihan Vk-alaosaston tehoissakin. Eli tuo alue on aivan ankia, mutta eipä tuota paljon muuta voinut odottaakaan, kun ei oo tätä enempää Vk-treenejä nakellunna. 


             Täytyy tässä kahtoa tuota Kaunistoa... heh, heh... manasin viimeisellä kierroksella kertaa monta, "-etten juokse varmastikaan tänä vuonna enää maratonia, on tämä sellaista raastoa, tällä kunnolla". No, täytyy kahtoo Kauniston kisasta kuitenkin KAKSI juttua ennen kuin lähden sinne raastamaan. A) Sää, B) Täytyy saada tuota Vk-puolta paremmalle mallille. Riittääkö viisi viikkoa B-kohtaan, jää nähtäväksi.


            Eli summa-summarum. Oon erittäin tyytyväinen siihen, että sain tsempattua lähes toivottomasta (väli 22-25km) tilasta itseni ihan kohtuu ajoille vielä. Pikkasen kismittää, kun tämän kertainen kunto ei riittännä tuohon 3.30 alitukseen. Loppukiriä yritin, mutta rampit viimeistelivät loppuajaksi tuon, mitä se tänään oli. Jatkossa täytyy vain olla valmiimpi juoksemaan maratonia, kun viivan taakse menee. Mutta tulihan tässä toisaalta nyt oikein hyvä harjoitus myös. 


             Jay Lenon kanssa päätettiin tuossa LIHR-kerhon (L=Lahjattomat, I=Ihtiään, H=Huumorilla, R=Rankasee) osalta sellainen asia, että kaikki, jotka ovat juosseet armeijassa aikanaan +3000m cooperin tuloksen, eivät ole jäsenkelpoisia. Kerho on vain lahjattomille.


            Sää oli tänään +11 lähtiessä, maalissa +14. Tuuli meleko tasaseen n.4m/s. Vähä aluksi lopsotteli kevyesti vettä. Päällä oli lyhyet trikoot ja kevyt pitkä trikoopaita. Ois saanu olla hiaton. Kuumaa hommaa tuo ison miehen juokseminen.


    Jep, nyt taas jatkamaan palauttelua = syömistä!!!


     EDIT: VIIS-VIIS -RETKELLE nyt kolme ilmoittautunutta. Kuulemani mukaan reitille mahtuu enempikin kulkijoita. Jos nyt lähettäs siitä, että viisi ois minimi määrä?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.9.2012

torstai 16. elokuuta 2012

RETKIJUOKSU JA LIHR-KERHON KOKOUS

                          Tuplavapaa oli tuossa eilettäin ainoa järkevältä tuntunu (suffelimies) vaihtoehto. Aamusella tuntu kuitenkin jalat paljon paremmilta kuin eilen tai toissapäivänä. Niinpä päätin +9h kestäneen nukkumasan matkan jäläkeen alakaa suunnitteleen vielä neljättä peräkkäistä jolokottelupäivää. Tässä nimittäin tänä iltana alakaa kolomen yöhugin setti. Jos nyt sitten päivän tai jopa sen tuplavapaan pitäis sitten.

                         Penkkipunnerrustakaan ei oo tullu tehtyä taas liian moneen päivään. Pitäs varmaan ottaa jollekki lyhyelle lenkille käsipainot joskus mukaan, kun ei oikein osaa näin lämpimillä keleillä saleille mennä. No, siinä sitten sain päähäni, että retkeilen juomarepun kanssa Lenolle lykkimään penkkiä. Ensin sellainen pitkä lenkura alle ja penkit päälle. Pitkään nukuttu yö laittoi jo vähän tiukun puolelta liikettä niveliin kotiaskareissa, jotta ennättää rauhassa jolokotella ja häröillä treenit. Kaupassa tuli käytyä Chaplin kävelyä, eikä siinä kauaa nokka tuhissu, kun ruuat kehittelin pöytään. Ja tietystihän sen ruuan pitää jonnin aikaa sulaakkin? No, tällä kertaa vajo tunnin, joka nyt näky riittävän ihan hyvin.

                  Latailin juomareppuun mm. vettä n.2,3 litraa, eli ihan piripintaan. Oli nimittäin aikas kuuma keli täällä Nivalassa = +24 ja aurinko pörhisteli täyveltä terältä. Aurinkovoijettakin täytyi laittaa, sillä olihan tämä retkijuoksu = pitkä lenkki, reppujuoksu, auringonotto löhöily jalakojen päällä, painonhallinta lenkki ja pään tuuletus reissu... Painosta puheen ollen. Se onkin nyt 1-2kg enempi kuin tiukimpana aikana, joten tässä täytys suffeli-miehen vähän terästäytyä... Reppu painoikin n.3,5kg. Puhelinkin tuli mukaan, sillä ajatelin sillä napsia kuvia. En tiiä, sen verran tuli kuvia napsittua, että kumpihan siinä lie ollu pääasia - juoksu vai kuvien otto. No, retkellä oltiin. Tässäpä pienesti tekstiä kuvien kera:

                n.1,9km kohilla jo oli räps-tilanne. Takiaiset(?) ovat kesänsä viettäneet?
                  
                Alussahan noi sykkeetkin pysy usiamman kilsan tuolla 130-135 tietämissä, mutta eritoten mulle tuo lämmin ilma ei vaan sovi ja kohtapa ne huitelikin jo aivan liian korkialla, vaikka paljon kuvailikin. Olihan tämä vähän samalla siedätyshoitoakin aurinkoon tottumattomuudelle. n.3,9km kohilla tuli kuvattua tuota Kiekon perän komiaa suoraa.

                Noin 9km kohilla oli tämän kertaisella reitillä kohta, joka on todella aistikas. Alla peräti kolme kuvaa tuosta kohdasta. Kaikki kuvat eivät valitettavasti onnistuneet, mutta aika monta onnistuikin. Tässä siis kolme kuvaa hienosta paikasta.










                En tiiä oliko tällä mun tämän päivän retkilenkillä mitään aikeita varsinaisesti herännäisyyden paloa etsiä, mutta pitihän tuo N.K. Malmbergin kivestä tirpasta kuva... Ihan komia muistokivi, jolle taisin oikein pysähtyä vasta eka kerran elläissään... jollen nyt sitten tainu kossina jonkusen kerran ihmetellä kiviä rätkän pesien alla.



                 
                  Jossain 13km tietämissä olin tuolla Savulan tiellä hipsimässä. Tuli sieltäkin räpsästyä yksi kuva Savulan pelloista. Ihan mukavannäköstä seutua sekin.



                 14,5km tietämissä ohitin Nivalan Golf-kentän. Tämän päivän reittini oli siitä mukava, että se sisälsi asfalttia vain todella vähän. Ehkä yhteensä vain 4-5km koko matkasta. Kovasti Mikko Ilosen näkönen mailataituri talsi viheriötä kohden. Jäläkimmäisessä kuvassa muuten vaan näkövinkkeliä Nivalan Golf-pyhätöstä. Komia on kenttä, ei voi muuta virkata.






 
                   Tuolla Ahteella oli yksi erityisen hieno paikka. Viljavia, kumpuilevia peltoja ylimmäisessä kuvassa ja toisessa kuvassa aistikas, lähes romanttinen silta. Legendaarista.






                    En ihan tarkkaan muista, paljonko tuossa yllä oli matkaa takana. Malisjoen ylityksen kohilla oli matkaa takana ehkä n.20km. Oli muuten vesi laskeutunu aika nopiasti joesta!!! Ihan piti siitäkin kuva ottaa, kun ei juostakkaan tahtonu jaksaa näin kuumalla. <-Suffelimies rupukunnnossa, aina vaan. Tulleekohan tästä mittään? Yhtä kaikki, malisjoki alla, pilvien HEIJASTUESSA AISTIKKAASTI veteen.


           

                Nivalan symboleihin kuuluu käsittääkseni nuo kantturat, eli lehemät vai mitä ne on. Anteeksi edellinen sanailu, mutta eipä tähän jaksa kovin kuivasti juttua naputtaa. :) Tuossa alla joka tappauksessa kommeita lehemiä!!! Oisinko ollu tuossa n.21,5km kohilla. Puolimaran väliaika piti huviksi kahtua (2.00.40).




                  Oli tuon polovisairaan Jay "taistelija" Lenon kanssa puhetta, että hää tulis vastaan jossain kohtaa. Piti 22,5km hölökötellä ennen ku pariskunta tuli sieltä fillari vastaan, eli: Jay Leno, mukanaan Bella donna kilpikonna. 



                    Bella oli meistä kova kuntoisin. Otti välillä haastetta ojan puoleltakin, tosin varmaankin vilivootus mielessä. Kyllä se on vaan ihtensä pareen katella parhaimpia kohtia tiestäkin ja pientareilta ojien sijaan, on sitä aina vaan niin kehenossa kunnossa, ettei huonommasta väliä. Mutta Bella donna kilpikonna jakso veivata ojienkin kautta.




                   Oon aina välistä miettinnä, että menis nuo lenkitkin äkempää ku ois vähä paremmassa kunnossa ja nopiampi... Kun lotosta voittais niin sitä ja tätäkö? No, ei vainen, kivahan se on pitkän kaavan kautta näitä purkitella. Ja olihan tämän päivän kiekurakin, vaikka erittäin kevyt se tunteeltaan olikin, niin parasta mitä OMILLA pitkillä oon esittäny - siis suhteellisesti. Aina täytyy huomioida kokonaisuus. Tänään oli neljäs lenkkipäivä putkeen, Kempeleen puolikkaasta viis päivää aikaa, +24 mittarissa = astmaatikon painajainen = 22km kohilla meinas mennä aika pahasti tukkoon henki. 

                  Niin, otinpa varsten kuvan tuosta lahjomattomasta kellosta. 



                  Kyllähän siitä näkee, että aikamoinen etana on taas raapaissu pitkää lenkuraa. 28km sain kulumaan 2h 41min, (<-Paina oikialta yläkulmasta View in Metric, jos näkyy maileina nuo tievot) temppu sekin. Keskari 5:46, no joo, ihan hyvä MULLE, kun tuli n.20 kuvaakin otettua yms. kaikkea rasitetta. Jepulis jee, juotiin siinä mun käytyä suihkussa ensteks, niin kahaveet, jonka perään käytiin rykimässä penkkiä Lenon punttisalilla. Eli sellaista LIHR-kerhon kokkousta samalla.

                   Eli näinpä tästä jatketaan pohjalta ponnisteluja kohti aina vähän parempaa kuntoa. Askel, askeleelta, tulen...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.8.2012.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

MUISTELOT, OSA 4

                         Kokeillaanpas nyt, saanko tähän näkyviin värkkäämäni "lyhytelokuvan". Aiheena COSMOKSEN PELASTAUTUMINEN. 

                  Elokuvan juoni: Teos markkeeraa tietäni hääpäivästäni (107kg) tähän päivään. Elämänmuutosta, uuden elämän löytämistä - voimaantumista, juoksun avulla. Teoksen lopussa on kuvatykitystä tämän vuoden Onnin kierroksen 24h kisasta, joka on tehty pilike silmäkulmassa. Älkäämme ottako sitä liian vakavasti.


                 Kahtokoon, kuka ilikiää...


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.7.2012


maanantai 9. heinäkuuta 2012

KAUDEN PÄÄTAVOITE TAKANA

                            Vilikasta on ollunna trafiikki tällä saitilla, joten täytynee tarjota jonkin sortin kirjoitusta, jottei tarvihe hiljaisia sivuja lukea. 

                 Elikkäs tosiaan kauden päätavoite, ykkösrasti on nyt pukattuna. Tavoitteeseen en päässyt, mutta olo ei ole ollenkaan pettynyt. Ehkä se oli sitä jossain vaiheessa kisan aikana ja kisan jälkeisinä, sekavina tunteina. Tunnemyrsky onkin tuollaisen kisan jäläkeen meleko voimakasta. Sitä ois tehny mieli rutistaa jokaista, joka oli ollut tsemppaamassa ja mukana tapahtumassa. Suurin kiitos kuuluukin kaikille tukijoille, ENSIsijaisesti tietysti omalle perheelle ja heidän jälkeensä luettelo jatkuu myöskin pitkänä, sekä arvostuksen täyttämänä. Jotta KIITOSTA vaan vielä kerran kaikille - ja tietysti myös ISO kiitos kilpaveljille ja sisarille!!! Huikeata sakkia kaikki, läheisistä aina kisaajiin asti. Ja tietysti ISO kiitos myös minun ja Jay Lenon (Janne Kukkola) yhteisille huoltajille, "Jackille", joka teki meiän eteen hommia niska limassa n.10h, sekä myös Lenon ystävälliselle ja iloiselle vaimolle, joka oli myös meitä huoltamassa.

              Kuvia laitan vaikka erillisenä blogina kunhan ehdin ne saada koneelle. Mutta ne siis myöhemmin. 

                Tavoite oli siis saavuttaa sadan mailin raja. Tiesin kunnon noustessa valamistautumisen loppuvaiheessa lupaavasti sen olevan vähintäänkin realistisen. Itse asiassa laskeskelin omaavani jo mahikset maksimissaan n.175-180km välille, mutten halunut nostaa rimaa liian korkealle vaan yllättää kaikki reippaasti tavoitteen ylittävällä tuloksella. Kaikki ei aina mene kuitenkaan niin kuin elokuvissa, varsinkaan kisatessa ulkosalla 24h.


               Lämpötila oli lähdön hetkellä siinä +23 asteen huitteilla. Olo oli rauhallinen, olinhan hyvässä kunnossa omaan tasooni nähden. Olin nukkunut yönkin hyvin, yli 9h. Ei ollu huolta suorituksesta. Kaikki oli hyvin suunniteltu. Ainoa mitä en tajunut, oli sitäkin tärkeämpi, elikkäs luvatun helteen järkeileminen omaan etenemissuunnitelmaan. Ravinto -ja nestepuolella mielestäni onnistuin näin jälkikäteenkin. Olkoonkin, että ravintopuolella olisi pitänyt ottaa enempi vaihtoehtoja/variaatioita mukaan. Suolatabletteja vetelin 2h välein, kuten olin suunnitellutkin. n.90-120kcal/kierros energiaa.


             Olin kisaviikolla testannut 17min kevyttä hölökkää + 3min peruskävelyä -rytmiä. Noilla keveillä harjoitusvauhdeilla menin 10-20km kokeilut varsin lepposasti maisemia ihaillen hivenen alle 6min vauhtia kävelyineen päivineen. Niinpä lähdinkin nautiskelemaan tuolla helpolla ja turvallisella rytmillä hienoista maalaismaisemista. Kisoissahan minulla menee aina harjoituksiin nähden n.10-15sek/km nopeammin samoilla sykkeillä. Aloitinkin varulta vielä hieman varovaisemmin noiden hölkkä-osuuksien osalta kuin oli tarkoitus. Eka 20,36km matkalla viivyinkin 6:02/km. Eli menin n.10sek./km hitaampaa kuin olin suunnitellut, vaikka olin kisassa, joissa menen yleensä siis hieman nopeammin kuin harkkalenkeillä. Homma tuntui pelittävän enemmän kuin hyvin. Kannustustakin oli paljon reitillä, joka lisäsi tunnelmaa TOSI paljon. Naatiskelin varulta nestettä hieman ekstraa suunnitelmaan (n.0,9L/tunti) nähden, sillä tiesin lämpötilan nousevan iltapäivää kohden. Ja sehän nousi aina +26 asteeseen. 

              Jotain vajaan 3h kohdalla havaitsin jonkusen kokeneenkin maratoonarin (jotka siis kiersivät osittain samaa reittiä kuin me 24h taivaltajat) hortoilevan huonovoimaisena. Itselläni tuli ensimmäinen pieni notkahdus n.4h kohdalla. Niitähän tulee aina jokaisella maratoonillakin joissakin kohtaa, joten eipä ne niin outoja juttuja ole. Kuitenkin siinä vähän sumplasin, kun oli tuo sääkin niin kuuma, että pitäisköhän tehdä niin radikaali temppu, että heittäis jo siinä kohtaa 7+3 -rytmille 17+3:sta. Ystäväni tuomat, vilvoittamaan tarkoitetut pesusienetkin kuivuivat jo 400m matkan jälkeen rutikuiviksi. Päätin kuitenkin katella tuon pienen notkahduksen vähän pidemmälle ja muuttaa rytmin 7+3:ksi 5h kohdalla. Alunperin ajattelin pääseväni 17+3 -rytmillä n.12h, ainakin, sillä se oli ollut niin vaivatonta harjoittelulenkeillä. Ehkä tuossa säässä olisi kuitenkin pitänyt lähteä jopa alun lämmin/kuumajakso tykkänään 7+3 -rytmillä ja muuttaa sitten iltasella 17+3 -rytmille.

                  40,72km täyttyi 6:15 keskarilla. Lämpötila ei siis vaikuttanut käytännössä mitenkään suoritukseeni tuossa kohtaan, jonka honasin tietysti myös hyvin tasaisista kierrosajoista. Ilmeisesti lämpötilaan tottumattomuus, elimistön nestejärjestelmän sekaisin meno korkean lämpötilan vuoksi veti minut lähes täysin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta sippiin n.5h kohdalla. Olin joka kierros n.2-3h alkaen uittanut pään viileällä vedellä + pesusienellä vielä hieman vilvoitellut, joten koitin kyllä jäähdyttää kehoa. Tehotkin oli etenemisessä varsin matalat, vauhdeista päätellen n.130-135lyöntiä/min hölkkätessä. Sykevyötä en laittanut, koska tunnistan tehot jo siitä miltä milloinkin tuntuu mikäkin vauhti.

                   No, siinä sitten sitä koitti jotenkin päästä 5h jälkeen eteenpäin. Voitte arvata, kyllä otti pannuun; kauden pääkisa ja sitten elimistö ottaa hatkat. 7,5h asti pääsin kuitenkin jotenkinsa kisassa eteenpäin. Ihan se 7+3:kaan ei enää edes onnistunut. Siinä on melko lailla housut kintuissa, kun elimistö ei enää pelaa, vesikään ei oikein maistu - ja aikaa oli siitä 5h kohasta loppulaukaukseen 19h! Kävin ekan 8h aikana 3-4krt. heittään vettä, vaikka ei kyllä gusettanut. Vettä tuli kuitenkin aina hyvin ja se oli enemminkin kirkasta, eli hyvä juttu. Eteenpäin. 6h sarjalaisetkin tuli radalle meidän oltua 6h liikkeellä. Oli kiva nähdä omasta huonosta hapesta huolimatta kuinka tuoreita kavereita nautti baanasta. Kovinta vauhtia piti odotetusti Nivalan Keijo, joka kasasi huikeat 71,256km!!! 6h sarjalaisista oli raati valinnut myös nuorelle sisukkaalle jaettavan palkinnon voittajan. Hän on v.2012 Toni Kukkola. Onnittelut!!!

                  8h kohdalla, eli 20.kierroksella vedin eka laatat. Oli tehnyt jo pitkään pahaa, eikä mikään oikein uponnut hyvällä. Siihen asti olin juonut sinnikkäästi sen 1,2-1,5L/h + vetänyt n.90-120kcal (ehkä enemmänkin) tunti. Tuon kierroksen jälkeen jouduin käymään sisällä yökkimässä lisää. 21.kierros kestikin tuon "pienen" sisävisiitin jälkeen 2h33min!!! Sen jälkeen jalat olivatkin aivan tuoreen tuntuiset, mutta elimistö oli aivan seis. Suolan ja makean nauttiminen ei tuntunut auttavan kuin pienen hetken, myös ihmeellinen pääkipu (auringonpistos-ko?) tuli kuvioihin. Vannemainen pääkipu, jonka kiristin oli takaraivolla otti ohjat käsiin. Enimmäkseen kävellen hortoilin noiden vaivojen kanssa kolme kierrosta 10-12min/km -vauhdein. Jee... Sen jälkeen en oikein tiennyt juuri mistään mitään, sillä varsinkin tuo pääkipu oli sietämätön. Joku migreenipääkipukin tuntuu tuon rinnalla hyttysen pistolta. Niinpä taas sisälle puheleen pöntölle ja vadille. Asiaa tuntui riittävän.


                 25.kierros sisällä käpristelyineen vei aikaa 5h45min. Eli olin noihin kahteen sisällä oksentelureissuihin meni kierrosajat mukaanluettuina 8h18min. Reipas kolmasosa vuorokaudesta. Tuo toinen reissu sisällä oli pitkä ja sitäkin tuskaisempi. En kyllä paljoa siitä edes muista kuin sieltä täältä. Aina yrittäessäni nousta ylös vaaterista päässä oleva kiristin nykäisi minut alas. Yökkäilin. Ensiapu antoi minulle merisuolaa ja siirappia. Kilpakumppani, Pasi Koskinen, oli pyytänyt minulle lähetettäväksi myös osmosaalia ja lihalientä. Olin toki vetänyt muutaman maitohappobakteeritabun itsekin kisan aikana. Mistään ei ollut apua. 


                Muistan, kun yli sata mailia kisassa juossut kilpailijatar kävi minua suostuttelemassa sairaalaan menoonkin. Varmasti se olisi ollut viisas ratkaisu. En muista olleeni koskaan noin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin toisin. Ei varmastikaan hyvä päätös, mutta niin päätin - katsoa tämän kortin loppuun. Tuo EA -henkilö kertoi minulle tänään, että olin ihmetellyt miksi hän on kotonani. Olin kuulema ollu sen vuoksi aika säikähtäneen näköinen. Vieras nainen minun makuuhuoneessa. Aika sekainen kaveri siis olin.


               Heräsin hieman ennen klo.6:tta. Lähdin oitis ulos ja radalle. Mukaan vain juotavaa. Eihän tuo olo ollut häävi, mutta sain kuitenkin noin 0,5L/kierros nestettä alas. Pahaa teki, mutta ei tarvinnut oksentaa. Pää oli edelleen outo tai toisin sanoen monikaan asia ei ollut normaalisti. Työstin kuitenkin aamupäivän aikana vielä n.35km kasaan.


              Lähtiessäni aamulla oksennusvatin vierestä oli minulla kasassa 81,43km. Voitte arvata, että kävin jaakobinpainia jatkaakko vai ei. Tavoite oli karannut kaaaauas, kaaaaaaauas. Ajattelin kuitenkin mennä niin pitkästi kuin pystyn, että jää ainakin siltä kantilta kaikkensa antanut olo. Ainakin 100km, ajattelin. 


              Viimeisen puolen tunnin aikana sain jonkin ihmeellisen hurmion päälle, kun kiersin viimeisen tunnin 888m rundia. Paras kierros oli jopa alle 6min/km vauhtia!!! Laskin kapulan 116,076km kohdalle. Täytyy olla erittäin tyytyväinen tuohon tulokseen, kun ottaa huomioon nuo vaikeudet. Ihan siltä ei tuntunut heti kisan jälkeen, mutta nyt tätä hieman pureskeltua tuo suoritus tuntuu erittäin optimaaliselta koetun jälkeen.

             Lähtiessäni kotoa kisapaikalle oli painoni nestetankkauksen - ja kevyen hiilaritankkauksen - jälkeen 79,4kg. Tullessani kisapaikalta kotia, oli paino 86,4kg. Eli paino nousi tasan 7kg!!! Siitä voi jokainen päätellä ja laskea miten sekaisin meni elimistöni. Ja täytyy muistaa, että oksensin lukuisia kertoja. Viime yönä sainkin ravata wc:ssä niin, että melkein polku tuli, tuskin pöntön vesi ehti laskeutua uudelleen, kun olin jo taasen lorottamassa vettä pönttöön. Paino laski jo aamuksi 6kg, vaikka pieniä turvotuksia on vielä esim. vatsan seudulla. Pääkipu, jolla tarkoitan kovempaa pääkipua kuin esim. migreenissä, jatkui vielä aamusta, mutta sain sen buranalla kuriin. 2x600mg olin ottanut yöllä kisassakin buranaa. Nyt aamusta tuo burana kuitenkin vihdoin auttoi ja nyt on enää peruspääkipua, jonka kanssa ainakin minä pärjäilen. Harkitsin kyllä eilen illalla - siis kotona - ja tänä aamuna päivystyksessä käyntiä, sillä olo oli vieläkin niin hämärä.

              Ainahan jokaisesta kisasta jää käteen paljon oppia. Suurin oppi on, että täytyy jatkossa ottaa mukaan monikirjoisempaa evästä kuin nyt tuli otettua mukaan. Nyt minulla oli juomana vesi, limsa ja maxim-urh.juoma (5mittaa/1,4L). Eväspuolella hyväksi kokemiani (mm. viime syksyn 24h:lta): Pringles sipsit, kääretorttu, suklaa, banaani ja nakit. Tosin nuo toimi viime syksynä, joten lämpöhän se suurin ongelma oli. Suurin hyvä puoli on vähäiseksi jäänyt etenemismäärä (+116km), sillä jalat on täysin ok. Ainakin kävely on ihan normaalia, myös porraskävely. Missään kohtaa jalkoja ei tunnu mitään erikoista. Tietysti nyt tietää, että lenkillä on eilettäin ollunna, mutta eipä muuten tunnu erikoiselta. Elimistö, kun ei toiminna, pääsi jalat vähällä. Eikä jalkoihin tullu kuin yksi pieni rakko. Pidän silti suunnitellusti ainakin 11pv levon juoksun osalta. Täytyy sitten katsoa ja arvioida tilannetta tarkemmin. Tarkoituksena olisi syksyllä rykästä yksi puolimaraton ja täysmaraton. Tulevaisuudessa tietysti myös 24h kisoja, mutta niitä nyt en sattuneista syistä ole ehtinyt tarkemmin vielä suunnitelmia tehdä.

             Ennen loppulaulua minun kisadata, eli kierrosajat/keskivauhti:
 
1)18.48/5:32...
2)20.32/6:03...
3)20.42/6:06...
4)20.38/6:05...
5)21.02/6:12...
6)21.14/6:15...
7)21.23/6:18...
8)21.22/6:18...
9)21.36/6:22...
10)22.24/6:36...
11)22.41/6:41...
*12)22.21/6:35...
13)24.16/7:09...
**14)26.50/7:54...
15)35.11/10:22...
!!!16)26.47/7:53...
17)27.01/7:58...
18)28.07/8:17...
19)32.21/9:32...
#20)34.40/10:13... ##21)2.33.13/45:09...
22)35.03/10:19...
23)40.47/12:01...
24)36.24/10:44... ##25)5.45.39/1:11:52... 26)38.37/11:23...
27)42.55/12:39...
28)43.03/12:41...
29)36.07/10:39...
30)33.25/9:51...
31)35.11/10:22...
32)41.46/12:19...
33)35.28/10:27...
888m ->
34)6:15/km...
35)6:43...
36)7:33...
37)11:15...
38)5:59...
viim.555m 6:39/km

Väliaikoja: 20,36km, 2.02.57/6:02... 40,72km, 4.14.45/6:15... 61,08km, 7.02.57/6:55... 81,43km, 12.35.22/9:57... 101,79km, 21.35.08/12:43
Muuta: 4h kohdalla tuntui tulevan *notkelma, joka realisoituikin 5h kohdalla ilmeisesti auringosta johtuneeseen **sippaukseen. Reitillä oli jo 2h jälkeen sipanneita, kokeneitakin maratoonareita (+26 korkeimmillaan). !!! = piristymistä.
 # = oksentelua reitillä. ## = oksentelua/voimakasta pääkipua sisällä.
 

Ja Jay Lenon (Janne Kukkola) data:

1)31.00/9:08
2)32.02/9:26
3)31.01/9:08
4)31.15/9:13
5)32.13/9:30
6)29.18/8:38
7)32.25/9:33
8)36.00/10:37
9)36.05/10:38
10)37.01/10:55
11)35.57/10:36
12)36.32/10:46
13)37.11/10:58
14)36.49/10:51
15)34.24/10:08
16)34.34/10:11
17)34.56/10:18
18)35.26/10:27
19)38:26/11:20
20)38:01/11:12
21)38.50/11:27
22)35.22/10:25
23)35.36/10:30
24)38.06/11:14
25)36.36/10:47
26)38.14/10:16
27)1.13.15/21:35
28)37.45/11:08
29)36.57/10:53
30)38:00/11:12
31)44:04/12:59
888m ->
32)4.19.27/4:52:10
33)11.04/12:28
34)9.23/10:34
35)9.36/10:49
36)9.44/10:58
viim.590m 7:29/km

             Kilpailun tulokset näet tästä. Kierrodatat tulee noille seuran sivuille myös pikapuolin.


               Lopuksi täytyy vähän muistella kilpakumppaneita... Janne Kukkola: Seura ja kerhokaveri (LIHR). Aivan uskomaton taistelu ja tsemppihenki mahtava. Hän tavoitteli 120km, mutta on erittäin tyytyväinen polvivaivojen jälkeen +110km tulokseen. Loistavaa Leno! ... Pasi Koskinen: Mies joka teki paljon hyvää kisan eteen. Mies joka teki paljon hyvää minun eteen suorituksessa. Isähahmo, joka tavoitteli 200km, mutta oli erittäin tyytyväinen omaan upeaan ennätykseen, 177,16km. Mahtava ultrapersoona ja ystävä... Jyrki Leskelä: Lepponen kaveri, jota seuraamalla oppii paljon. Hänestä paistaa jotenkin tämän homman taitaminen. Harmi, etten ehtinyt enempää häntä jututtaa... Jukka Järvelä: Hauska heppu. Koskaan ei oikein tiedä, onko hän tosissaan vai laskeeko leikkiä. Mahtava taistelu ja kakkossija kisassa... Samuli Nieminen: Paljon ainesta tulla hyväksi ultraajaksi, jota hän jo tietysti onkin. Toivotaan, että motivaatiota piisaa niin teet vielä paljon hyvää jälkeä. Keskittyneen näköinen kaveri, joka ratkesi hymyilemäänkin... Anu Ossberg&Markus Ilva: Mahtava pari! Teistä näkyi kuinka nautitte tästä seikkailusta. Oli ilo tavata teidät. Toivottavasti näemme jälleen jossakin! ... Kalevi Saukkonen: Eteni taas kuin juna. Tasaisin suoritus jälleen. 69-vuotta ja taas +120km. Huikeaa!!! ... Susann Berg: Anteeksi vaan kaikki, mutta hän oli kisan sisukkain. Hänen tarinansa (kaksosten äiti, joka raapaisee lenkeillensä jo klo.3.30) eli pitkin kisaa. Naisten kisan ykkönen myös huikealla tuloksella, 176,402km...  Stefan Smeds: Miesten kisan ykkönen. Jäätävä suoritus, uljas tyyli ja leppoinen kaveri... Ari Timonen: Lupsakka savolainen, debytantti. Pohti matkatessaan ultrajuoksun saloja - ja näytti oppivan hyvin, sekä omaavansa paljon vaadittavia ominaisuuksia. Hieno suoritus... Pekka Rutanen: Toinen veteraani. Kovin tilastotulos, +197km. Nyt oli paljon vaikeuksia, mutta tuli kuin tuulispää kisan lopussa. Iloinen veikko, näitä enemmän... Arto Kopola&Hilkka Kopola: Toinen pari. Hilkka sisupussien sisupussi, joka omaa selvästi valtaisan potentiaalin ultrajuoksijana. Vain taivas on rajana hänelle! Iloinen tsemppari. Arto menis täydestä filosofian maisterina. Syvällinen mies, joka osaa suhtautua näihin kekkereihin hienosti... Petteri Vartiainen: Täydellinen nauttija, joka suhtautuu ultrajuoksuun valtaisan hienosti. Hieno ihminen, jonka lämminhenkisyys paistaa karjalan kupeesta aina Nivalaan saakka. Kiitos, kun tulit paikalle! ... Kristiina Luosujärvi: Aivan uskomaton nainen. Sanat ei riitä kuvaamaan hänen sisuaan. Viikko yötöitä putkeen ja sitten tuollainen viikonloppusuoritus = 165,7km. Esimerkki monille... Teija Honkonen: Iloinen tsemppari, joka piti myös muista huolta. Taisteli polvivaivan kanssa +sata mailia. Vetää hiljaiseksi. Lakkia päästä - koko porukalle!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.7.2012.