| NAISET 56KM ja | TILASTO- | |||
| MIEHET 56KM | TULOKSIA | |||
| synt. | ||||
| 1 | Janne Piippo | ?? | v.2014 maraton 4.09.09 v.2015Kokkola Ultra Run 12h 104,142km | |
| 2 | Petra Aitto-Oja | -97 | v.2015Puolimaraton 1.55.37 | |
| 3 | Tiina Aitto-Oja | -89 | v.2011Ruskamaraton3.48.39 v.2015Puolimaraton 1.50.37 | |
| 4 | Mia Tuoriniemi | -79 | v.2014 puolimaraton 1.40.50 v.2015BodomTrail 12km 1.28.17 | |
| 5 | Sanna Käräjäoja | -79 | v.2015maraton3.44.47 v2015Vuokatti Trail 75km voitto ajalla 13.27.06 | |
| 6 | Milla Vierimaa | -75 | v.2015 TransgranCanaria Trail 84km 17.22.32 v.2015 Kokkola Ultra Run 24h 184,849km | |
| 7 | Seppo Korkiakangas | -67 | v.2008 maraton3.15.09 v.2015 Hetta-Pallas 55km 7.16.29 | |
| 8 | Jarmo Honkala | -81 | v.2014 maraton 3.53.31 v.2015Puolimaraton 1.37.04 | |
| 9 | Arto Vartiainen | -72 |
v.2013Vaarojen Maraton 5.05.37 | |
| 10 | Saara Päätalo | ?? | v.2015 maasto maraton Rokua 4.26.20 v.2015Hetta-Pallas125km 18.39.25 | |
| 11 | Petri Nietula | -76 | v.2012 maraton 3.33.16 v.2015 Vierumäki Trai 43km 4.34.25 | |
| 13 | Onni Vähäaho | -74 | v.2014 maraton 3.24.24 v.2015 6vrk juoksu 524,024km | |
| 15 | Mikael Mattila | -77 | v.2011 maraton 3.37.15 v.2014PirkanHölkkä 33km 2.39.04@4:49/km | |
| 16 | Samuli Nieminen | -81 | v.2015 maraton 3.04.30 v.2010Vaarojen tuplamaraton 86km 12.08.53 | |
| 18 | Heikki Uusivirta | -81 | v.2014 maraton 3.09.17 v.2015 puolimaraton 1.23.00 | |
| 19 | Marko Mattila | -76 | v.2015 maraton 2.55.41 2015LavaredoUltraTrail119km/5850m+ 19.29.21 |
torstai 20. elokuuta 2015
Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 56km esittely
tiistai 18. elokuuta 2015
keskiviikko 12. elokuuta 2015
LIITERISSÄ ON KUIVAA PUUTA
Tässä sitä ollaan. Mamma-mia, mikä fiilinki päällä PEP2015 -kisasta. Olen niin innoissani kisasta, etten tiedä mistä päin söisin valuvan jäätelön. Sen sijaan tämä kisa ei valunut käsille vaan se näyttää lyövän iloisesti ja reippaasti läpi heti ensimmäisenä vuonna. Kisahan käydään reilun viikon päästä lauantaina ja jo nyt on mukavat 34 ennakko-ilmoa.
Kuten itselleni, myös kisalle, on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Kisaa ollaan tehty nimenomaan kaikille ihmisille - aidosti. Ollaan tehty paljon töitä hyvän brändin eteen. Mainostettu ollaan ympäri Suomea ja lähes kaikista mahdollisista tuuteista. Ollaan tavoitettu ihmiset, ja saatu erittäin hyvää palautetta jo tässä vaiheessa. Lisäksi tavoitellaan rohkeasti jopa kolminumeroista osallistujajoukkoa. Tietysti ei olla pettyneitä, jos jää alle, sillä tämä on ollut jo niin antoisaa näinkin.
Minkäpä sitä kukaan itsellensä voi? Tässä sitä tosiaan taas ollaan. Tähdätään täysillä polkujuoksukisaan, jonka mitta on 56km. Reitillä ei ole nousumetrejä kuin yhteensä rapiat 200m, mutta sen sijaan reitti on paikoin raskas liikkujan alta. Olen laskenut, että 56km tuolla reitillä vastaa päivän kelistä riippuen noin 75-85km tiellä. Aika lailla saa oman maratonennätyksen tuolla tuplata ja pitääpä siihen päästäkseen vähän taitaa teknisellä reitillä juoksua.
Olen taas onnistunut viimeistelyssä. Suorituskyky lähti nousuun, kun poikkesin rohkeasti normaalista viikkorytmistä, vetämällä reiluun viikkoon kolme-neljä aika reipastehoista lenkkiä, joista osan kisareitillä. Samalla tiputin määriä ja annoin harjoitukselle ajan mennä lihaksiin ja hermotuksiin. Samalla juoksin kevyet vain erittäin keveinä, jotta tehoharjoitukset uppoaisi paremmin. Lihakset ovat vielä hieman jäykät, mutta suhteellinen (vauhti vs syke) vauhti nousi noin 20sekuntia parissa viikossa. Näistä harjoituksellisista onnistumisista tulee itseluottamusta omaan tekemiseen. On tärkeää löytää itselleen sopiva tie kehitykselle.
En muista olenko koskaan ollut mihinkään kisaan näin valmis. Kisassa ei tunnu olevan ainaista I-SR2014-reitin (pep2015 kisareitti) kramppiuhkaa lukuunottamatta mitään epävarmuustekijää tai pohdinnan paikkaa. Kaikki tuntuu selvältä pässin lihalta. Sen kuin vain pääsisi vetämään!
...Minun liiteriin on siis kertynyt taas hyvä kasa kuivaa puuta... Ensimmäiset 13km laitetaan vain sen verran puita kaminaan, ettei nyt ihan kuivalla tukalla tarvi juosta. Väli 13-32km juostaan vain missä se on järkevää, muutoin passaillaan ja varotaan riisumasta itseään aseista. Juurikan penkalla sitten aletaan nakkeleen hiljolleen puita pesään ja sitten alkaa hiljalleen sellainen löyly, jotta vesi tippasee nokan päästäkin. Kantapäätä pakaraan ja kiireenvilikkaa Pyssyhovin saunaa kohden. Yhtään puuta ei jätetä konttiin, kun tipahdan punaisella maalisuoran matolla maalivaatteen alle. Riittääkö tuo taktiikka aikaan 7:45h jää nähtäväksi. Nälkää ja uskoa ainakin on!
Sittenkin kaikkein tärkeintä on tietenkin monien ystävien ja samanhenkisten tapaaminen. Jokainen haluaa voittaa itsensä. Toisille se voi olla läpi pääsy. Joillekkin joku aika. Minulle se on onnistunut suoritus, jossa tankki näyttää: FUEL END.
Muistakaa laittaa ilmottautumisia jo ennakkoon. 56km matkan ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina, joten sille matkalle haluavien kannattaa täräyttää jo ilmoja tulemaan. :) Ja kuten moni on jo tehnytkin, myös 10,5km ja 25km matkoille kannattaa ilmoittautua hetimmiten. Tsekkaa kisasivut ja sieltä ohjeet.
Eiköhän rokata poluilla reilun viikon päästä tähän tyyliin?
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.8.2015
Kuten itselleni, myös kisalle, on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Kisaa ollaan tehty nimenomaan kaikille ihmisille - aidosti. Ollaan tehty paljon töitä hyvän brändin eteen. Mainostettu ollaan ympäri Suomea ja lähes kaikista mahdollisista tuuteista. Ollaan tavoitettu ihmiset, ja saatu erittäin hyvää palautetta jo tässä vaiheessa. Lisäksi tavoitellaan rohkeasti jopa kolminumeroista osallistujajoukkoa. Tietysti ei olla pettyneitä, jos jää alle, sillä tämä on ollut jo niin antoisaa näinkin.
Minkäpä sitä kukaan itsellensä voi? Tässä sitä tosiaan taas ollaan. Tähdätään täysillä polkujuoksukisaan, jonka mitta on 56km. Reitillä ei ole nousumetrejä kuin yhteensä rapiat 200m, mutta sen sijaan reitti on paikoin raskas liikkujan alta. Olen laskenut, että 56km tuolla reitillä vastaa päivän kelistä riippuen noin 75-85km tiellä. Aika lailla saa oman maratonennätyksen tuolla tuplata ja pitääpä siihen päästäkseen vähän taitaa teknisellä reitillä juoksua.
Olen taas onnistunut viimeistelyssä. Suorituskyky lähti nousuun, kun poikkesin rohkeasti normaalista viikkorytmistä, vetämällä reiluun viikkoon kolme-neljä aika reipastehoista lenkkiä, joista osan kisareitillä. Samalla tiputin määriä ja annoin harjoitukselle ajan mennä lihaksiin ja hermotuksiin. Samalla juoksin kevyet vain erittäin keveinä, jotta tehoharjoitukset uppoaisi paremmin. Lihakset ovat vielä hieman jäykät, mutta suhteellinen (vauhti vs syke) vauhti nousi noin 20sekuntia parissa viikossa. Näistä harjoituksellisista onnistumisista tulee itseluottamusta omaan tekemiseen. On tärkeää löytää itselleen sopiva tie kehitykselle.
En muista olenko koskaan ollut mihinkään kisaan näin valmis. Kisassa ei tunnu olevan ainaista I-SR2014-reitin (pep2015 kisareitti) kramppiuhkaa lukuunottamatta mitään epävarmuustekijää tai pohdinnan paikkaa. Kaikki tuntuu selvältä pässin lihalta. Sen kuin vain pääsisi vetämään!
...Minun liiteriin on siis kertynyt taas hyvä kasa kuivaa puuta... Ensimmäiset 13km laitetaan vain sen verran puita kaminaan, ettei nyt ihan kuivalla tukalla tarvi juosta. Väli 13-32km juostaan vain missä se on järkevää, muutoin passaillaan ja varotaan riisumasta itseään aseista. Juurikan penkalla sitten aletaan nakkeleen hiljolleen puita pesään ja sitten alkaa hiljalleen sellainen löyly, jotta vesi tippasee nokan päästäkin. Kantapäätä pakaraan ja kiireenvilikkaa Pyssyhovin saunaa kohden. Yhtään puuta ei jätetä konttiin, kun tipahdan punaisella maalisuoran matolla maalivaatteen alle. Riittääkö tuo taktiikka aikaan 7:45h jää nähtäväksi. Nälkää ja uskoa ainakin on!
Sittenkin kaikkein tärkeintä on tietenkin monien ystävien ja samanhenkisten tapaaminen. Jokainen haluaa voittaa itsensä. Toisille se voi olla läpi pääsy. Joillekkin joku aika. Minulle se on onnistunut suoritus, jossa tankki näyttää: FUEL END.
Muistakaa laittaa ilmottautumisia jo ennakkoon. 56km matkan ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina, joten sille matkalle haluavien kannattaa täräyttää jo ilmoja tulemaan. :) Ja kuten moni on jo tehnytkin, myös 10,5km ja 25km matkoille kannattaa ilmoittautua hetimmiten. Tsekkaa kisasivut ja sieltä ohjeet.
Eiköhän rokata poluilla reilun viikon päästä tähän tyyliin?
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.8.2015
maanantai 3. elokuuta 2015
ELÄMÄNKAARI
Juoksu vapauttaa. Se antaa tilan syvemmille ajatuksille. Paljon juoksevat katsovat maailmaa, ympäristöä ja asioita ajatuksella. Pintaa syvemmälle. Toki voi joskus "revitellä" ja todeta vain parin sekunnin ajan nähneensä hienot kengät jollakin jalassa tai hatun päässä.
Kyetäkseen juoksemaan yhtämittaa tuntitolkulla, on kyettävä myös ajattelemaan syvemmin, sillä silloin ei riitä vain hetken kestävät kiimaiset ajatukset. Olen pohtinut mm. juoksemista meidän I-SR2014 koko reitillä. Onhan se hurjaa hommaa pusertaa siellä noin 8h. Pitkissä suorituksissa on mukana aina ripaus myös masokismia.
Kirjoitin pari päivää sitten juoksun löytyneen. Tunne ei ole ollut katovaista vaan se on suorastaan riehaantunut. Tuntuu, että voisin "juosta vaikka kuuhun". Toisin sanoen on hienoa löytää omat jalat kolmen kuukauden kadoksissa olon jälkeen. On selvää, että hyytyy se Cosmoskin, kun juostaan tarpeeksi monta tuntia (tai päivää), mutta se voimaantumisen tunne, se on harvinaista tässä harrastuksessa ja siksi siitä pitää osata nauttia. Jumia, väsyä, kipuja ja dille-dongia on tässä +5000km/vuosi -tahdissa muutoinkin tarpeeksi.
Kannustan kaikkia mukavuusalueella (1000-3000km/vuosi) juoksua harrastavia altistamaan itsensä likoon ja lisäämään määriä +4000km ja siitä ylöspäin. Mitä muuta sen aidan takaa löytyy kuin jumia, väsyä, kipua ja dille-dongia? Moni sanoo/kirjoittaa, että se pitää itse katsoa. Totta sekin, mutta tänään kuunnellesani Juice Leskisen kappaletta kaksoiselämää, löysin vastauksen edelliseen: -"TIEDÄN MITÄ HALUAN, TIEDÄN MITEN VÄHÄÄN KYKENEN". Paljot kilometrit opettavat tuntemaan itsensä upealla tavalla. Tiedät rajasi, tunnet voimasi ja näet elämäsi voiman.
Harvinaista kyllä, olin taannoin tv:n ääressä, josta tuli retrohelmet -ohjelma. Siinä näytettiin Kake Randelinin ikivihreitä kappaleita. Sitten haastateltiin Kakea. Hyvä kun miehen enää tunnistaa. Elämä on raadollista. Täällä ollaan vain tietty aika. Saati puhumattakaan elämän tähtihetkistä; kuten juoksuharrastuksen parhaat vuodet - ne ovat kiitävää hetken hurmaa.
Kuten juoksussa, myös elämässä alku ja loppu on helppoa - välillä on vähän vaikeaa. Sitähän se elämä on. Se alkaa usein vaipat jalassa - ja siihen se monesti myös loppuu. Vauvana ja vaarina kaikki tulee alle, eikä itse tarvi/voi tehdä mitään. Rehellisesti sanoen se on raadollista. Vanheneminen on väistämätöntä. Silti se on julmaa. Ihmisen vanheneminen näkyy 99% myös juoksussa. Kun katsoitte kenties eilen Alisa Vainion (17) upeaa askelta Kalevan Kisojen 10000m juoksussa niin onhan siinä kontrastia kun otetaan joku 70-vuoden ikäinen koukkuselkä/polvi juoksemaan siihen perään. Eikä kyse ole kunnioituksen puutteesta vaan raadollisesta faktasta, joka on hieman tabu. Mutta juoksemalla paljon, voit nähdä itsessäsi myös asian itseironista, humoristista katsantaa. Juoksu vapauttaa, se ei anna puristaa pään sisältä.
Tunnen erittäin hyvin erään paljon juosseen ja vanhenemisen teoriaan iloisen poikkeuksen tekevän juoksijan. Mies, jonka juoksutekniikka ihailee moni nuoruuden kiimassa harjoittelevakin. Vai mitä tuumitta pian 64-vuotiaasta juoksijamestarista joka pistelee tonnin vetoja aamu seitsemän jälkeen parhaimmillaan 3:35min aikaan? Tässä kohtaa voidaan palata Juicen tekstiin: "tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen". Haluaisin itsekin juosta 23 vuoden päästä tonnin yhtä mojovaa kyytiä, mutta samalla tiedän miten vähän kykenen. Realismi on pystyä ottamaan tuolloin muutamakaan juoksuaskel ja elää ylipäänsä.
Kyvykkäät nuoret juoksijat voisivat tehdä RENTOJA tonnin vetoja alla olevan kappaleeen nousevan kiihkon mukaisesti KIIHTYVÄNÄ aikaan 2:55min.
Onni Vähäaho, Nivalassa 3.8.2015
Kyetäkseen juoksemaan yhtämittaa tuntitolkulla, on kyettävä myös ajattelemaan syvemmin, sillä silloin ei riitä vain hetken kestävät kiimaiset ajatukset. Olen pohtinut mm. juoksemista meidän I-SR2014 koko reitillä. Onhan se hurjaa hommaa pusertaa siellä noin 8h. Pitkissä suorituksissa on mukana aina ripaus myös masokismia.
Kirjoitin pari päivää sitten juoksun löytyneen. Tunne ei ole ollut katovaista vaan se on suorastaan riehaantunut. Tuntuu, että voisin "juosta vaikka kuuhun". Toisin sanoen on hienoa löytää omat jalat kolmen kuukauden kadoksissa olon jälkeen. On selvää, että hyytyy se Cosmoskin, kun juostaan tarpeeksi monta tuntia (tai päivää), mutta se voimaantumisen tunne, se on harvinaista tässä harrastuksessa ja siksi siitä pitää osata nauttia. Jumia, väsyä, kipuja ja dille-dongia on tässä +5000km/vuosi -tahdissa muutoinkin tarpeeksi.
Kannustan kaikkia mukavuusalueella (1000-3000km/vuosi) juoksua harrastavia altistamaan itsensä likoon ja lisäämään määriä +4000km ja siitä ylöspäin. Mitä muuta sen aidan takaa löytyy kuin jumia, väsyä, kipua ja dille-dongia? Moni sanoo/kirjoittaa, että se pitää itse katsoa. Totta sekin, mutta tänään kuunnellesani Juice Leskisen kappaletta kaksoiselämää, löysin vastauksen edelliseen: -"TIEDÄN MITÄ HALUAN, TIEDÄN MITEN VÄHÄÄN KYKENEN". Paljot kilometrit opettavat tuntemaan itsensä upealla tavalla. Tiedät rajasi, tunnet voimasi ja näet elämäsi voiman.
Harvinaista kyllä, olin taannoin tv:n ääressä, josta tuli retrohelmet -ohjelma. Siinä näytettiin Kake Randelinin ikivihreitä kappaleita. Sitten haastateltiin Kakea. Hyvä kun miehen enää tunnistaa. Elämä on raadollista. Täällä ollaan vain tietty aika. Saati puhumattakaan elämän tähtihetkistä; kuten juoksuharrastuksen parhaat vuodet - ne ovat kiitävää hetken hurmaa.
Kuten juoksussa, myös elämässä alku ja loppu on helppoa - välillä on vähän vaikeaa. Sitähän se elämä on. Se alkaa usein vaipat jalassa - ja siihen se monesti myös loppuu. Vauvana ja vaarina kaikki tulee alle, eikä itse tarvi/voi tehdä mitään. Rehellisesti sanoen se on raadollista. Vanheneminen on väistämätöntä. Silti se on julmaa. Ihmisen vanheneminen näkyy 99% myös juoksussa. Kun katsoitte kenties eilen Alisa Vainion (17) upeaa askelta Kalevan Kisojen 10000m juoksussa niin onhan siinä kontrastia kun otetaan joku 70-vuoden ikäinen koukkuselkä/polvi juoksemaan siihen perään. Eikä kyse ole kunnioituksen puutteesta vaan raadollisesta faktasta, joka on hieman tabu. Mutta juoksemalla paljon, voit nähdä itsessäsi myös asian itseironista, humoristista katsantaa. Juoksu vapauttaa, se ei anna puristaa pään sisältä.
Tunnen erittäin hyvin erään paljon juosseen ja vanhenemisen teoriaan iloisen poikkeuksen tekevän juoksijan. Mies, jonka juoksutekniikka ihailee moni nuoruuden kiimassa harjoittelevakin. Vai mitä tuumitta pian 64-vuotiaasta juoksijamestarista joka pistelee tonnin vetoja aamu seitsemän jälkeen parhaimmillaan 3:35min aikaan? Tässä kohtaa voidaan palata Juicen tekstiin: "tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen". Haluaisin itsekin juosta 23 vuoden päästä tonnin yhtä mojovaa kyytiä, mutta samalla tiedän miten vähän kykenen. Realismi on pystyä ottamaan tuolloin muutamakaan juoksuaskel ja elää ylipäänsä.
Kyvykkäät nuoret juoksijat voisivat tehdä RENTOJA tonnin vetoja alla olevan kappaleeen nousevan kiihkon mukaisesti KIIHTYVÄNÄ aikaan 2:55min.
lauantai 1. elokuuta 2015
KOLME VIIKKOA STARTTIIN
PEP2015 kisan piti olla itselleni osallistumisen puolesta hyvällä lykyllä "ehkä-kamaa". Unkarin 6vrk juoksun MM-kisojen jälkeen ei ollut realistista asettaa vakavia tavoitteita suomaisessa maaperässä kiemurtelevaan, reilun 56km, Iso-Sydänmaan vaellusreitin kiertoon. Oikeastaan koko loppuvuodelle jätin tilan palautumiselle. Silti ovi on ollut raollaan avoimesti, sillä eihän minulla ollut aikaisemmin noin pitkistä suorituksista palautumis kokemuksia. Kaikki ovat kuitenkin yksilöllisiä, ja jokaisesta kisasta palautuminen on yksilöllistä.
Uskomaton on tapahtunut. PEP2015 kisaan on aikaa tasan kolme viikkoa. Olen tuntenut juoksussa vahvoja piirteitä viimeisen reilun viikon ajan. Olenkin ällistyksekseni huomannut palautuneeni. Reilun viikon takainen I-SR2014 koko lenkin (eli pep2015 56km lenkki) kierto oli sen verran vahvaa tekemistä, ettei epäilyille jäänyt enää sijaa. Kaikki tapahtui sittenkin sangen pian. Olen myös henkisesti voimaantunut - palautunut. Olen nälkäinen. Janoan pep2015 -kisasta kovaa tulosta, joka kohdallani on 8h alitus. Merkit viittaavat jopa 7h45min -aikaan, jos tulkitsen itseäni oikein. Siitä kovemmista ajoista ei uskalla ainakaan ääneen haaveilla.
Nautin tulevasta tilaisuudesta täysin rinnoin. On aivan sanoinkuvaamatonta päästä raastamaan meidän talkoovoimin tehdyllä, voitanee sanoa, rakkaalla reitillä. Tunnen suurta tarvetta niistää itsestäni kaiken ulos. Tunnen vieläpä, että kropassa on vara lypsää. On vain oltava valmiina I-SR2014 -reitin haasteisiin. Väli 13-30km. Se pitää päästä ilman kramppeja. Veikkaan, että 56km matkalaisten suurin haaste on krampit. Kisaan täytyy tulla vetreänä. Rajut lähestymiset on aika lailla tuhoon tuomittuja. Ainakin omalle tasolle kovien aikojen suhteen.
Ennakko-ilmoittautumisa on alkanut tippua. Nyt jo 17 ja tahdin odotan kiihtyvän. Sunnuntaina 16.elokuuta täytyy ilmoittautua viimeistään 56km matkalle. 10,5km ja 25km matkoillekkin voi ilmoittautua ennakkoon, mutta niihin voi ilmoittautua myös vielä kisapaikalla. Kisa sivuihin voi tutustua lisää tästä.
Syksy pepin jälkeen on vielä auki. Todennäköisesti yritän maltillisesti kaivella vähän Vk-aluetta parempiin kuosiin. Se ei ole helppoa todella pitkän matalatehoisen jakson jälkeen, joten ylilyönteihin ei ole varaa. Katsotaan mitä kivaa Syksyltä löytyy. Joensuun 12h hallijuoksukin on mielessä. Yksi vaihtoehto. Myös Karhunkierros ois kiva käydä kierasemassa. Entä Vaarojen tuplamaraton. Ohjelmaa on tarjolla. Mennään tuntemusten mukaan. Ensin kuitenkin PEP2015.
Hyviä treenejä kaikille ja toivottavasti nähdään Pyssymäellä La 22.8.2015 :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa 1.8.2015
Uskomaton on tapahtunut. PEP2015 kisaan on aikaa tasan kolme viikkoa. Olen tuntenut juoksussa vahvoja piirteitä viimeisen reilun viikon ajan. Olenkin ällistyksekseni huomannut palautuneeni. Reilun viikon takainen I-SR2014 koko lenkin (eli pep2015 56km lenkki) kierto oli sen verran vahvaa tekemistä, ettei epäilyille jäänyt enää sijaa. Kaikki tapahtui sittenkin sangen pian. Olen myös henkisesti voimaantunut - palautunut. Olen nälkäinen. Janoan pep2015 -kisasta kovaa tulosta, joka kohdallani on 8h alitus. Merkit viittaavat jopa 7h45min -aikaan, jos tulkitsen itseäni oikein. Siitä kovemmista ajoista ei uskalla ainakaan ääneen haaveilla.
Nautin tulevasta tilaisuudesta täysin rinnoin. On aivan sanoinkuvaamatonta päästä raastamaan meidän talkoovoimin tehdyllä, voitanee sanoa, rakkaalla reitillä. Tunnen suurta tarvetta niistää itsestäni kaiken ulos. Tunnen vieläpä, että kropassa on vara lypsää. On vain oltava valmiina I-SR2014 -reitin haasteisiin. Väli 13-30km. Se pitää päästä ilman kramppeja. Veikkaan, että 56km matkalaisten suurin haaste on krampit. Kisaan täytyy tulla vetreänä. Rajut lähestymiset on aika lailla tuhoon tuomittuja. Ainakin omalle tasolle kovien aikojen suhteen.
Ennakko-ilmoittautumisa on alkanut tippua. Nyt jo 17 ja tahdin odotan kiihtyvän. Sunnuntaina 16.elokuuta täytyy ilmoittautua viimeistään 56km matkalle. 10,5km ja 25km matkoillekkin voi ilmoittautua ennakkoon, mutta niihin voi ilmoittautua myös vielä kisapaikalla. Kisa sivuihin voi tutustua lisää tästä.
Syksy pepin jälkeen on vielä auki. Todennäköisesti yritän maltillisesti kaivella vähän Vk-aluetta parempiin kuosiin. Se ei ole helppoa todella pitkän matalatehoisen jakson jälkeen, joten ylilyönteihin ei ole varaa. Katsotaan mitä kivaa Syksyltä löytyy. Joensuun 12h hallijuoksukin on mielessä. Yksi vaihtoehto. Myös Karhunkierros ois kiva käydä kierasemassa. Entä Vaarojen tuplamaraton. Ohjelmaa on tarjolla. Mennään tuntemusten mukaan. Ensin kuitenkin PEP2015.
Hyviä treenejä kaikille ja toivottavasti nähdään Pyssymäellä La 22.8.2015 :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa 1.8.2015
tiistai 28. heinäkuuta 2015
perjantai 24. heinäkuuta 2015
I-SR2014 KOKO REITIN MITTAUS JA REITTI-ENNÄTYS
Iso-Sydänmaanreitti, eli tuttavallisesti
I-SR2014 on elänyt ensimmäisen maalauksen (reilu vuosi sitten keväällä)
jälkeen kaiken aikaa hieman erinnäisistä syistä. Reitti on nyt
käsittääkseni vihdoin asettunut uomiinsa. Vaellusreitin pituushan
kiinnostaa kaikkia käyttäjiä jollain tapaa, joten lähdimme tänään
selvittämään sen mittaa.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Yksi niistä oli asennettu tallentamaan reittiä 1sekunnin välein, muut automaattisesti. Juhannusviikolta
oli alhaisimmaksi lukemaksi jäänyt 57,2km. Pidimme 57km mittaa
etukäteen odotettuna. Reitinmittaustuloksiksi tuli 56,83km Garmin 310XT urheilutietokoneen normaaliasetuksilla, 56,6km samaisen kellon ollessa
asetettu mittausväliksi 1sekunti ja lisäksi Erkin Polar RC3 normisti mitattuna 56,27km. Näin ollen voitanee sanoa, että reitin lopullinen
tiukka mitta on 56km.
Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.
Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.
Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.
Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.
Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.
Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.
Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.
Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...
Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.
Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?
Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...
Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.
Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä
Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.
Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...
Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa
Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...
Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!
LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.
OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.
MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47 (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Kuvasta voinee päätellä, kumpi karpaaseista joutui tiukemmalle? On-se-Erkki-kova!!!
ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014
KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.
Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.
Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.
Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.
Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.
Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.
Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.
Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...
Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.
Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?
Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...
Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.
Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä
Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.
Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...
Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa
Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...
Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!
LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.
OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.
MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47 (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi
ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014
KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO
| matkaa takana | paikka | matka maaliin |
| 5,5 | pelastuspiste 1, Pyykorventie | 50,5 |
| 11,1 | pelastuspiste 2, Lahnajärventie | 44,9 |
| 16,2 | pelastuspiste 3, Pesänevantie | 39,8 |
| 22,7 | pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä | 33,3 |
| 25,1 | Syyryn metsäkämppä | 30,9 |
| 25,4 | pelastuspiste 5, Syyryntie | 30,6 |
| 30,4 | pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie | 25,6 |
| 35,6 | Pykyn autiotupa | 20,4 |
| 37,0 | Iso-Juurikan laavu | 19,0 |
| 40,0 | pelastuspiste 7, Pesänevantie | 16,0 |
| 44,6 | pelastuspiste 8, Lahnajärventie | 11,4 |
| 46,3 | pelastuspiste 9, Pyykorventie | 9,7 |
| 48,9 | Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen | 7,1 |
| 50,9 | perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen | 5,1 |
| 56,0 | MAALI | 0,0 |
| ennätys | ||
| juoksun | ||
| matkaa takana | paikka | väliajat |
| 5,5 | pelastuspiste 1, Pyykorventie | 0:41:00 |
| 11,1 | pelastuspiste 2, Lahnajärventie | 1:25:00 |
| 16,2 | pelastuspiste 3, Pesänevantie | 2:10:00 |
| 22,7 | pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä | 3:11:00 |
| 25,1 | Syyryn metsäkämppä | 3:37:00 |
| 25,4 | pelastuspiste 5, Syyryntie | 3:41:00 |
| 30,4 | pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie | 4:30:00 |
| 35,6 | Pykyn autiotupa | 5:16:00 |
| 37,0 | Iso-Juurikan laavu | 5:29:00 |
| 40,0 | pelastuspiste 7, Pesänevantie | 5:54:00 |
| 44,6 | pelastuspiste 8, Lahnajärventie | 6:42:00 |
| 46,3 | pelastuspiste 9, Pyykorventie | 6:55:00 |
| 48,9 | Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen | 7:18:00 |
| 50,9 | perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen | 7:36:00 |
| 56,0 | MAALI | 8:15:47 |
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
KUIVALLA TUKALLA
Poikkeuksellinen loma. Ei pelkästään hiukan normaalia matalampien lämpötilojen vuoksi vaan tavallista runsaamman ohjelman. Tämä kaikki on ollut silti vain kivaa, vaikka välillä on väsyttänyt - ihan niin kuin ultrajuoksukilpailuissakin.
-Joko lähdetään? Täytyy vähän vielä valmistautua. -Joo ei kiirettä, mutta ajattelin sanoa, että voi alkaa valmistautumaan... Pian ollaan soraisilla/neulaisilla poluilla. Ollaan Työläjärven ja Pinsiönkankailla. Pasi näyttää polkujaan, minä nautin niistä. Pasi ottaa kuvia: -Juokses takas tuonne ylös ja juokse hiljempaa, en saanut kuvaa. Varmasti näin, mutta mukana saattoi olla myös vähän juoksutusta. Velmu mies - ja vain hyvällä tavalla.
Kuva: Pasi Koskinen
Mukavan illan jälkeen ja hyvin nukutun yön jälkeen olo on tyyni. Edellisen illan grillatut kanat ovat tyytyväisenä vatsassa. Pasi kysyy: -Miten teillä menee niin kauan siellä teidän vaellusreitillä? Se ei taida olla kovin juostavaa? Tuohon on selvin vastaus avata kokeneelle kulkijalle maastokartta reitistä. Hetken tutkittuaan Pasi vastaa: -Nyt en ihmettele enää ollenkaan. Ojaa, ojan perään ja sinistä väriä - hidastahan se on. Pasi piirtää tavoitteekseen kiertää reitin ehkä jo tänä vuonna.
Kohta taas junassa. Junamatka Tampereelta Ylivieskaan kestää tällä kertaa 5h 20min. Siitä viimeiset 4h bussissa raideremonttejen vuoksi. Tällä kertaa bussimatka oli miellyttävämpi paremman tilan vuoksi. En silti pidä matkustamisesta, mutta matkustamisen tuomasta uudesta ympäristöstä kylläkin.
Vihdoin kotona. Melkein samantien nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Ei, ei työt ala vielä, mutta I-SR2014 -vaellusreitin takaosan hölkkävaellusta (+36km) pukkaa. Onhan tässä monenlaisiin paikkoihin tullu ihtensä heitettyä, mutta tämä tuntuu aika haastavalta. Koskaan ei haluaisi olla vetäjän roolissa jarruna reissuilla.
Kello on 8.00. Neljä miestä seisoo keskellä Iso-Sydänmaata, Lahnajärventiellä. Tottuneita, kovakuntoisia liikkujia kaikki. Yksi heistä, Pete, on tullut Helsingistä asti lomaileen vanhalle kotipaikalleen. On innostunut polkujuoksusta. Maantiellä harrastuksen alussa maraton hieman päälle 3.30. Mitähän nyt menis?
Reilu 2km juostaan siirtymää ja sujahdetaan polulle. Joukon vauhdikkain, Lasse, olikin vedättänyt jo lähelle viiden minsan kyytiä tie-osuuden lopussa. Kehoitan Peteä korkkaamaan polku-osuuden. Mies lähteekin latomaan polkua sen verta reipasta kyytiä, että ajattelen hetken, pysynkö edes perässä. Pete on selvästi tehty poluille. Ei jalan asettelua vaan pelkäämätöntä menoa oudolla polulla = polkujuoksijan tunnusmerkki.
Joukon neljäs mies, Timppa, suoltaa tuttuun tyyliinsä juttua tulemaan. Timppa on meistä vanhin ja tehnyt jo pitkän työuran myyjän hommissa. Ehkä hän pärjäisi myös radiossa? On tilannetajukin aina kohdallaan. Hauska mies... Tullaan suolle. On aina hauska nähdä kulkijoiden ilmeet tuossa kohtaa. Meillä suolla kuuluu puromaista lorinaa. Siellä on meinaan vettä!
Yhden ja puolen tunnin kuljennan jälkeen alkaa miestä upota jo suo-ojien syövereihin.
Matka jatkuu. Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikot herättävät seurueessa kunnioitusta. Koetteleva 5km Syyrystä Vähä-Juurikkaan. Lassella tulee polvi kipeäksi. Burana ja kävelyä. Tämä on aina haastava paikka, myös henkisesti. Reilu 15km vielä Lahnajärventielle. Se ei ole tällä reitillä naurun asia kipeällä polvella. Pientä huumoria väliin. Lasse jatkaa penkkaa pitkin ja jättää polven palautumis idealla Pykyn lisälenkin väliin - ja se auttaa.
Sillä välin huomio kiinnittyy Timpan tukkaan. Lähes neljä tuntia kuljettu ja kaikilla muilla on märkä paita ja tukka. Timpalla ei. Kuiva paita ja tukka. Kiusoitellaan, että miten hän vaimolleen selittää kiertäneensä yli 36km takalenkin kuuteen tuntiin kuivalla tukalla. Avioliiton pelastukseksi lopussa räppää taivaalta vettä. Lassekin pystyy taas juokseen. Petellä ottaa päkiään, mutta hieman pää välillä alaspäin roikkuen hän tulee vakaasti letkassa. Kestävää sakkia. Kuten Lasse totesi pari päivää reissun jälkeen: -Tuo on jo aika miehekäs lenkki, ei sinne ihan jokaisesta oo.
Seuraavat kaksi päivää meni sitten huvipuisto reissulla. Koska jalan näkee enemmän kuin autosta, kävin toisena aamuna hölkkäileen kevyesti Alahärmästä Volttiin ja takaisin 12km aamulenkin. Olivat Alahärmässä valmistautuneet tulooni ja laittaneet minusta varoittavan liikennemerkinkin.
Jotta lomailu ei olisi liian ohjelmatonta, lähden huomenna aamuyöstä Nivalan kehittyneimmän kestävyysjuoksijan (Erkki Vähäsöyrinki, puolimara n.1.25:n) kanssa I-SR2014 koko lenkille. Koitetaan nätisti ja viisaasti hölkätä reitti noin 9 tuntiin. Katsotaanpa miten äijjien käy. Nöyrästihän sinne pitää lähteä, varsinkin kun on lihakset jo valmiiksi jumiset.
PEP2015 KISASTA VISUAALISTA INFOA LISÄÄ
PERHEREITTIVIDEO...
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.7.2015
-Joko lähdetään? Täytyy vähän vielä valmistautua. -Joo ei kiirettä, mutta ajattelin sanoa, että voi alkaa valmistautumaan... Pian ollaan soraisilla/neulaisilla poluilla. Ollaan Työläjärven ja Pinsiönkankailla. Pasi näyttää polkujaan, minä nautin niistä. Pasi ottaa kuvia: -Juokses takas tuonne ylös ja juokse hiljempaa, en saanut kuvaa. Varmasti näin, mutta mukana saattoi olla myös vähän juoksutusta. Velmu mies - ja vain hyvällä tavalla.
Mukavan illan jälkeen ja hyvin nukutun yön jälkeen olo on tyyni. Edellisen illan grillatut kanat ovat tyytyväisenä vatsassa. Pasi kysyy: -Miten teillä menee niin kauan siellä teidän vaellusreitillä? Se ei taida olla kovin juostavaa? Tuohon on selvin vastaus avata kokeneelle kulkijalle maastokartta reitistä. Hetken tutkittuaan Pasi vastaa: -Nyt en ihmettele enää ollenkaan. Ojaa, ojan perään ja sinistä väriä - hidastahan se on. Pasi piirtää tavoitteekseen kiertää reitin ehkä jo tänä vuonna.
Kohta taas junassa. Junamatka Tampereelta Ylivieskaan kestää tällä kertaa 5h 20min. Siitä viimeiset 4h bussissa raideremonttejen vuoksi. Tällä kertaa bussimatka oli miellyttävämpi paremman tilan vuoksi. En silti pidä matkustamisesta, mutta matkustamisen tuomasta uudesta ympäristöstä kylläkin.
Vihdoin kotona. Melkein samantien nukkumaan, sillä aamulla on taas aikainen herätys. Ei, ei työt ala vielä, mutta I-SR2014 -vaellusreitin takaosan hölkkävaellusta (+36km) pukkaa. Onhan tässä monenlaisiin paikkoihin tullu ihtensä heitettyä, mutta tämä tuntuu aika haastavalta. Koskaan ei haluaisi olla vetäjän roolissa jarruna reissuilla.
Kello on 8.00. Neljä miestä seisoo keskellä Iso-Sydänmaata, Lahnajärventiellä. Tottuneita, kovakuntoisia liikkujia kaikki. Yksi heistä, Pete, on tullut Helsingistä asti lomaileen vanhalle kotipaikalleen. On innostunut polkujuoksusta. Maantiellä harrastuksen alussa maraton hieman päälle 3.30. Mitähän nyt menis?
Reilu 2km juostaan siirtymää ja sujahdetaan polulle. Joukon vauhdikkain, Lasse, olikin vedättänyt jo lähelle viiden minsan kyytiä tie-osuuden lopussa. Kehoitan Peteä korkkaamaan polku-osuuden. Mies lähteekin latomaan polkua sen verta reipasta kyytiä, että ajattelen hetken, pysynkö edes perässä. Pete on selvästi tehty poluille. Ei jalan asettelua vaan pelkäämätöntä menoa oudolla polulla = polkujuoksijan tunnusmerkki.
Joukon neljäs mies, Timppa, suoltaa tuttuun tyyliinsä juttua tulemaan. Timppa on meistä vanhin ja tehnyt jo pitkän työuran myyjän hommissa. Ehkä hän pärjäisi myös radiossa? On tilannetajukin aina kohdallaan. Hauska mies... Tullaan suolle. On aina hauska nähdä kulkijoiden ilmeet tuossa kohtaa. Meillä suolla kuuluu puromaista lorinaa. Siellä on meinaan vettä!
Yhden ja puolen tunnin kuljennan jälkeen alkaa miestä upota jo suo-ojien syövereihin.
Matka jatkuu. Mäyränpesäkankaan ja Laihakankaan kivikot herättävät seurueessa kunnioitusta. Koetteleva 5km Syyrystä Vähä-Juurikkaan. Lassella tulee polvi kipeäksi. Burana ja kävelyä. Tämä on aina haastava paikka, myös henkisesti. Reilu 15km vielä Lahnajärventielle. Se ei ole tällä reitillä naurun asia kipeällä polvella. Pientä huumoria väliin. Lasse jatkaa penkkaa pitkin ja jättää polven palautumis idealla Pykyn lisälenkin väliin - ja se auttaa.
Sillä välin huomio kiinnittyy Timpan tukkaan. Lähes neljä tuntia kuljettu ja kaikilla muilla on märkä paita ja tukka. Timpalla ei. Kuiva paita ja tukka. Kiusoitellaan, että miten hän vaimolleen selittää kiertäneensä yli 36km takalenkin kuuteen tuntiin kuivalla tukalla. Avioliiton pelastukseksi lopussa räppää taivaalta vettä. Lassekin pystyy taas juokseen. Petellä ottaa päkiään, mutta hieman pää välillä alaspäin roikkuen hän tulee vakaasti letkassa. Kestävää sakkia. Kuten Lasse totesi pari päivää reissun jälkeen: -Tuo on jo aika miehekäs lenkki, ei sinne ihan jokaisesta oo.
Seuraavat kaksi päivää meni sitten huvipuisto reissulla. Koska jalan näkee enemmän kuin autosta, kävin toisena aamuna hölkkäileen kevyesti Alahärmästä Volttiin ja takaisin 12km aamulenkin. Olivat Alahärmässä valmistautuneet tulooni ja laittaneet minusta varoittavan liikennemerkinkin.
Jotta lomailu ei olisi liian ohjelmatonta, lähden huomenna aamuyöstä Nivalan kehittyneimmän kestävyysjuoksijan (Erkki Vähäsöyrinki, puolimara n.1.25:n) kanssa I-SR2014 koko lenkille. Koitetaan nätisti ja viisaasti hölkätä reitti noin 9 tuntiin. Katsotaanpa miten äijjien käy. Nöyrästihän sinne pitää lähteä, varsinkin kun on lihakset jo valmiiksi jumiset.
PEP2015 KISASTA VISUAALISTA INFOA LISÄÄ
PERHEREITTIVIDEO...
Onni Vähäaho, Nivalassa 22.7.2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)