Tämä on ollut lähes skitsofreenistä. Toisaalta tiedän, että tilanne on hyvä ja mitä tehdä, toisaalta olen ollut välillä aivan hukassa - henkisesti. Olen joutunutkin painimaan itseni kanssa enemmän kuin odotin. Olen juossut viimeksi sunnuntaina. Riippuvuus nimeltä juoksu on ollut suurempi kuin luulin. Muistelen tämän olleen lähes yhtä tuskallista aikaa kuin vuonna 2012, kun lopetin nuuskaamisen... Kaipaan vieläkin joskus mälliä huulen alle. Rehellistä. Niin on oltava, jotta pääsee eteenpäin.
Erikoinen tilanne harrastuksessa opettaa aina myös itsestä uusia asioita. Analyyttisyyteni huvittaa tässäkin suhteessa. Osaan jotenkin tarkastella itseäni ulkoa päin. En pääse tavallaan haavemaailmaan, koska näen (onneksi) oman tekemiseni ulkoapäin. Tätä on vähän vaikea muutoin selittää - ja ylipäänsä. Toisaalta olen hyvilläni tästä kyvystä. Se on auttanut monesti.
Palautuminen? Niin. Eihän reisilihakset puolelta toiselle vapaana heilahtele niin kuin katupuheiden mukaan aikoinaan Keskitalon Petrin pohkeet, mutta en usko enää kovinkaan paljoa hyötyväni täydestä juoksutauosta. Juoksijaksi kun ei tulla olemalla jouten eikä pizzaa saa menemättä pizzeriaan. Näin se vain menee - tietyin ehdoin.
Olen funtisinut miksi on ollut niin vaikeaa olla juoksematta. Luulen, että sen vuoksi olen päässyt tähän pisteeseen. Olen halunut kehittyä. Olen halunut treenata. Ilman halua ei tule isompaa kehitystä. Ja nyt on harmittanut, kun olen joutunut lepäämään laakereilla sen sijaan, että olisin voinut kehittää itseäni yhä kovempaan kuntoon. Sitä vaan haluaa aina vain nopeammaksi ja kestävemmäksi. Samalla kiitollisuus terveydestä, siitä tärkeimmästä on läsnä vahvasti. Se tasapainottaa.
Ystäväni, Jyrki Leskelä on aloittanut upean uuden blogin, jossa on paljon aitoa sanomaa. Suosittelen lukemaan. On hienoa tuntea Jyrkin kaltainen, hieno ihminen.
Ei mulla muuta. Taistellaan - sanoo nivalainen liikuntaneuvos! Sitä on uskominen :)
TÄÄ "VAUVAVIDEO" ON SAANUT JO LÄHES 14 MILJOONA KATSELUKERTAA!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 10.3.2016
torstai 10. maaliskuuta 2016
maanantai 7. maaliskuuta 2016
TUHAT PISTETTÄ NHL RUNKOSARJASSA
Nyt menossa oleva NHL -kausi on järjestyksessään jo 98. Kun sen perään todetaan, että 1000 NHL -pistettä runkosarjassa on kyennyt saavuttamaan vain 83 pelaaja, voidaan puhua sangen harvinaisesta kerhosta. Jo pelkkä pääseminen tuohon kerhoon on valtaisa saavutus. Toiset kuitenkin ovat ehtineet kerhoon nopeammin kuin toiset. Kilpa-urheilussa ei voi välttyä vertailuilta.
Todennäköisesti ensi kaudella Sidney Crosby, 28, terveenä pysyessään saavuttaa 1000 pisteen rajan. Hänellä on vasta 691 ottelua, mutta jo 918 pistettä. Mikäli uran pistetahti pysyy samana kuin tähän asti (n.1,32p/ottelu), saavuttaa Crosby 1000 pistettä 753.ottelussa. Se olisi 12:sta nopeimiten koko NHL -historiassa - historiassa, jossa 80-90-luvulla tehtiin maalirikkaana aikana sellaisia pistemääriä, joihin ei ole nykypäivän vähämaalisemmassa liigassa mahdollisuuksia.
Kuvaavaa 1000 pisteen saavuttamisen vaikeuteen nykypäivän liigassa on se, ettei vielä kukaan 2000-luvulla NHL -uraa aloittanut ole kerhoon yltänyt. Toisena esimerkkinä voi pitää rajaa lähestyvää superpelaajaa, Alex Ovechkinia, 30, joka on pelannut jo 823 ottelua ja on edelleen 45 pisteen päässä rajasta. 1000 pisteeseen kuljettava matka on siis pitkä ja etenkin harvinainen.
Kuka sitten juuri uransa aloittaneista voisi tehdä tempun ja ehtiä esimerkiksi 800-900 ottelussa kerhoon? Mieleen ei tule kuin yksi pelaaja. Tosin se onkin sitten melkoinen lahjakkuus, ja jo nyt sangen kova pelimies. Uskon Connor McDavidin, 19, nakuttavan ensi kaudella jo yli 100 pistettä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2016
Todennäköisesti ensi kaudella Sidney Crosby, 28, terveenä pysyessään saavuttaa 1000 pisteen rajan. Hänellä on vasta 691 ottelua, mutta jo 918 pistettä. Mikäli uran pistetahti pysyy samana kuin tähän asti (n.1,32p/ottelu), saavuttaa Crosby 1000 pistettä 753.ottelussa. Se olisi 12:sta nopeimiten koko NHL -historiassa - historiassa, jossa 80-90-luvulla tehtiin maalirikkaana aikana sellaisia pistemääriä, joihin ei ole nykypäivän vähämaalisemmassa liigassa mahdollisuuksia.
Kuvaavaa 1000 pisteen saavuttamisen vaikeuteen nykypäivän liigassa on se, ettei vielä kukaan 2000-luvulla NHL -uraa aloittanut ole kerhoon yltänyt. Toisena esimerkkinä voi pitää rajaa lähestyvää superpelaajaa, Alex Ovechkinia, 30, joka on pelannut jo 823 ottelua ja on edelleen 45 pisteen päässä rajasta. 1000 pisteeseen kuljettava matka on siis pitkä ja etenkin harvinainen.
Alla oleva lista kertonee loput (päivitetty 7.3.2016)
| missä | ||||||||||||
| seurassa | Millon | |||||||||||
| Kansa- | 1000 | Ottelut | 1000 | Uran | ||||||||
| Nimi | laisuus | piste | nro. | piste | pisteet | |||||||
| 1 | Wayne Gretzky | CAN | EDM | 424 | 19.12.1984 | 2857 | ||||||
| 2 | Mario Lemieux | CAN | PIT | 513 | 24.3.1992 | 1723 | ||||||
| 3 | Mike Bossy | CAN | NYI | 656 | 24.1.1986 | 1126 | ||||||
| 4 | Peter Stastny | SVK | QUE | 682 | 19.10.1989 | 1239 | ||||||
| 5 | Jari Kurri | FIN | EDM | 716 | 2.1.1990 | 1398 | ||||||
| 6 | Guy Lafleur | CAN | MTL | 720 | 4.3.1981 | 1353 | ||||||
| 7 | Bryan Trottier | CAN | NYI | 726 | 29.1.1985 | 1425 | ||||||
| 8 | Denis Savard | CAN | CHI | 727 | 11.3.1990 | 1338 | ||||||
| 9 | Steve Yzerman | CAN | DET | 737 | 24.2.1993 | 1755 | ||||||
| 10 | Marcel Dionne | CAN | LAK | 740 | 7.1.1981 | 1771 | ||||||
| 11 | Phil Esposito | CAN | BOS | 745 | 15.2.1974 | 1590 | ||||||
| 12 | Jaromir Jagr | CZE | PIT | 763 | 30.12.2000 | 1850 | ||||||
| 33 | Teemu Selänne | FIN | ANA | 928 | 30.1.2006 | 1457 |
| Ottelut | Ikä | Pisteet | ||||||||
| TULOSSA… | Nyt | Nyt | Nyt | |||||||
| Henrik Sedin | SWE | VAN | 1150 | 35 | 963 | |||||
| Alex Ovechkin | RUS | WSH | 823 | 30 | 955 | |||||
| Vincent Lecavalier | CAN | LAK | 1195 | 35 | 942 | |||||
| Shane Doan | CAN | ARI | 1450 | 39 | 937 | |||||
| Daniel Sedin | SWE | VAN | 1125 | 35 | 936 | |||||
| Brad Richards | CAN | DET | 1109 | 35 | 925 | |||||
| Sidney Crosby | CAN | PIT | 691 | 28 | 918 | |||||
| Pavel Datsyuk | RUS | DET | 936 | 37 | 905 |
Kuka sitten juuri uransa aloittaneista voisi tehdä tempun ja ehtiä esimerkiksi 800-900 ottelussa kerhoon? Mieleen ei tule kuin yksi pelaaja. Tosin se onkin sitten melkoinen lahjakkuus, ja jo nyt sangen kova pelimies. Uskon Connor McDavidin, 19, nakuttavan ensi kaudella jo yli 100 pistettä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2016
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
TERVEISET KAHVILTA OSA.1
Jaan tässä kirjoituksessa tuntoja, miltä tuntuu kun on ylikunnossa. Jospa tästä joku hyötyisi.
Kun juoksija vetää jollain tavalla harjoittelussaan yli, sanotaan sitä "kahville" vetämiseksi. Minä löysin itseni ylikunnosta viikko sitten lauantaina. Parasympaattinen ylikunto oli onneksi oletetun lievä ja olen nousemassa tuhkasta. Itse asiassa reilu viikko sitten perjantaina koin 12km perhelenkillä tuntemuksia joita en ole kokenut sitten vuoden 2007 helmikuun öisen lenkkikokeilun. Matka seuraavalle puulle tuntui raskaalta. Nostettuani kävelystä hölkälle, otin maaliksi jonkun puun, johon saakka yritin jaksaa juosta. Metsä täyttyi huokauksista. Yhtäkkiä perhereitin viimeiset 5km tuntui loputtoman pitkiltä ja pitkästyttäviltä. Hyvin erikoinen olo. Se oli jopa hieman pelottavaa. Seuraavana päivänä olo oli jaksavampi, mutta sykkeitä oli vaikea nostaa yli 150:n. Maksimini on 177. Olikin selvää, että minulla oli lievä ylikunto ja sen parasympaattinen muoto.
Sunnuntaina olo oli kuin olisin laskenut alle. Olo oli vielä aika outo. Säikähtänyt koira, joka oli haistanut suden suolla. Kiivetessäni kotiini, kolmanteen kerrokseen, tuntui se etureisissä lähes tunkkaukselta. Olin kyllä aika perusteellisesti onnistunut treenaamaan itseni kahville - jos ei muuten niin ainakin päivä sellaisille. Aloitin myös varalta rautakuurin.
Alkuviikosta, saadessani unta ja lepoa ruhoon, aloin sykkeiden puolesta nousta pahimmasta suosta. Sykkeethän oli menneet epätilaan varsin lyhyessä ajassa, joten niiden odotinkin korjaantuvan suhteellisen nopeasti. Maanantaina tein 15km kevyen intervallin hölkäten 4min, kävelten 4min. Välillä vedin reippaitakin pätkiä. Jopa yhden koko kilsan 3:56(maksimisyke 168). Sykkeitä oli edelleen hyvin työläs nostaa.
Tiistaina oli 90min hieronta ja täyslepo. Etureidet oli aivan tiiliskiveä! Huh, huh... Keskiviikkona kävin noin 12km perhereitin (vaellusreitti) hyvin kevyesti, tehoja vaihdellen, monotomisuuden rikkoen. Paluumatkalla kokeilin yhden tonnin vastamaahan varovaisesti kiihdyttäen, mutta ei loppuun asti. Tonni meni 4:18. Maksimi oli 163.
Torstaina kävin juhlistamassa Nivalan Keijon kanssa Antero Erkkilän 100:tta perhelenkkiä. Se meni erittäin leppoisasti lähes huoltavana lenkkinä. Perjantaina oli 1h hieronta, pelkästään etureisille. Etureidet olivat aivan pinnalta jo hieman auenneet, mutta edelleen pienen painalluksen päässä oli edelleen tiiliskivi jumi vastassa. Pientä edistymistä kuitenkin, mutta silti päällimmäinen tunne oli huh,huh...
Lauantaina loppu kahden yövuoron työhugit. Uni ei ollut vielä normaalia. Eli jotenkin epätila oli edelleen läsnä. Pasi Koskinen tuli Kirsin kanssa meille kylään. Käytiin myös pieni, hyvin kevyt lenkki. 8,4km, avg.syke117 (keskivauhti 6:03). Kahvia on aina mukava juoda ja vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa.
Sunnuntaihin heräsin HYVIN nukkuneena. Päätin myös lopettaa rautakuurin. Uni on aina hyvä mittari. Puolen päivän jälkeen kävin hyvin kevyesti verrytteleen 5km. Yhden kilsan juoksin rennolla, mutta helpolla askeleella 4:29. Kevyttä reipasta, sillä keskisyke oli vain 144 (max.148). Koko lenkin keskivauhti 5:19 ja keskisyke128. Tuntui ihan hyvältä. Silti tuossa hieman reippaamalla kilsalla ei etureidet edelleenkään toimineet aivan normaalisti.
Nyt illalla lähdin hölkkä 5min + kävely 1min -rytmillä kiertämään vaellusreittimme ns. perhelenkkiä. Menomatkalla mennään myötämaavoittoisesti. Tiepätkän lopussa otin yhden 5min pätkän hyvää haipakkaa. Jotenkin etureisien jäykkyys kuitenkin tuntui vaikuttavan juoksurytmin ylläpitämiseen vakaana. Paikoin meno oli toki ihan "imevääkin". Kilsan pätkällä oli loput 200m pehmeää polkua. Kilsa 4:19. Polku-osuudella otin vielä yhden 5min pätkän hieman yli 150 tehoilla. Enempää en viitsinyt poluilla nykkiä, sillä polku oli sen verran pehmeä, ettei reisien aukeaminen olisi ollut niinkään varmaa. Enkä takapakkia tässä nyt kaipaisi. Paluumatkalla tie-osuudella juoksin vielä kolmannen 5min pätkän reippaammin ja nyt isompaa kovaa viimeiset n.700m 3:55min/km -vauhdilla. Sykkeet sain nouseen 168:n. Edelleen koneessa on hienoista epätilaa, mutta nyt sykkeet reagoi jo melko lähelle normaaliin verraten.
8 päivän aikana tuli pääosin hyvin kevyttä juoksua vain 64km, jotka tuli juostua siis tällä viikolla ma-su. Monotomisuutta rikoin kuitenkin lyhyillä aukasuilla ja 4kappaleella reippaita/kovia kilsoja. Edistystä on tullut, mutta kyllä täytyy ihmetellä, miten tunkkauksella voi saada reidet näin tuhtiin jumiin!!! Kyllä etureidet on minun heikkokohta. Kyllä tässä on paljon kehittämistä. Täytyy toivoa, että tulevan viikon aikana reidet sulais ja pääsis taas reenaamaan.
Olotila on nyt jo varsin normaali ja fiilis hyvä. Joten kroppa on muuten jo varsin jees mallilla. Huomenna taas 90min hieronta ja eiköhän siinä tarvita kapulaa hampaiden väliin. Lasse (hieroja) on kyllä sen verran ammattitaitoinen ja urheilumiehenä oikeista naruista vetävä, että eiköhän tästä hyvä tule. Mutta kuten todettua, ei tähän ole mitään hokkuspokkus-temppua.
Lopuksi. Hommasin tässä hiljattain Ylivieskan Kärkkäiseltä kokeeksi nastapolkujuoksukengiksi Inov Arctic Talonit ja 2XU:n kompressiotrikoot. Kyllä täytyy sanoa, että oli kyllä hyvät hankinnat! Inov Arctic Talonit on kyllä tosi vakaat, mutta samalla tavallisen juoksukengän lailla notkeat juosta. Nastat pureutuu makosasti niin tiehen kuin polkuun kiinni ja voimakas kuviointi ohjaa hyvin teknisillä polkupätkillä. Kyllä minä tykkään! Noi 2XU:n kompressiotrikoot puolestaan jotenkin suuntaa kaiken energian oikeaan suuntaan - eteenpäin. Eikä siitäkään voi moittia, että ne saa kulkijan näyttämään kiinteämmältä. :) Uskon, että näiden varustehankitojen myötä, ja toivuttuani tästä jumista, voin tehdä poluilla vielä omalle tasolle ennätysvauhdikkaitakin lenkkejä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.3.2016
Kun juoksija vetää jollain tavalla harjoittelussaan yli, sanotaan sitä "kahville" vetämiseksi. Minä löysin itseni ylikunnosta viikko sitten lauantaina. Parasympaattinen ylikunto oli onneksi oletetun lievä ja olen nousemassa tuhkasta. Itse asiassa reilu viikko sitten perjantaina koin 12km perhelenkillä tuntemuksia joita en ole kokenut sitten vuoden 2007 helmikuun öisen lenkkikokeilun. Matka seuraavalle puulle tuntui raskaalta. Nostettuani kävelystä hölkälle, otin maaliksi jonkun puun, johon saakka yritin jaksaa juosta. Metsä täyttyi huokauksista. Yhtäkkiä perhereitin viimeiset 5km tuntui loputtoman pitkiltä ja pitkästyttäviltä. Hyvin erikoinen olo. Se oli jopa hieman pelottavaa. Seuraavana päivänä olo oli jaksavampi, mutta sykkeitä oli vaikea nostaa yli 150:n. Maksimini on 177. Olikin selvää, että minulla oli lievä ylikunto ja sen parasympaattinen muoto.
Sunnuntaina olo oli kuin olisin laskenut alle. Olo oli vielä aika outo. Säikähtänyt koira, joka oli haistanut suden suolla. Kiivetessäni kotiini, kolmanteen kerrokseen, tuntui se etureisissä lähes tunkkaukselta. Olin kyllä aika perusteellisesti onnistunut treenaamaan itseni kahville - jos ei muuten niin ainakin päivä sellaisille. Aloitin myös varalta rautakuurin.
Alkuviikosta, saadessani unta ja lepoa ruhoon, aloin sykkeiden puolesta nousta pahimmasta suosta. Sykkeethän oli menneet epätilaan varsin lyhyessä ajassa, joten niiden odotinkin korjaantuvan suhteellisen nopeasti. Maanantaina tein 15km kevyen intervallin hölkäten 4min, kävelten 4min. Välillä vedin reippaitakin pätkiä. Jopa yhden koko kilsan 3:56(maksimisyke 168). Sykkeitä oli edelleen hyvin työläs nostaa.
Tiistaina oli 90min hieronta ja täyslepo. Etureidet oli aivan tiiliskiveä! Huh, huh... Keskiviikkona kävin noin 12km perhereitin (vaellusreitti) hyvin kevyesti, tehoja vaihdellen, monotomisuuden rikkoen. Paluumatkalla kokeilin yhden tonnin vastamaahan varovaisesti kiihdyttäen, mutta ei loppuun asti. Tonni meni 4:18. Maksimi oli 163.
Torstaina kävin juhlistamassa Nivalan Keijon kanssa Antero Erkkilän 100:tta perhelenkkiä. Se meni erittäin leppoisasti lähes huoltavana lenkkinä. Perjantaina oli 1h hieronta, pelkästään etureisille. Etureidet olivat aivan pinnalta jo hieman auenneet, mutta edelleen pienen painalluksen päässä oli edelleen tiiliskivi jumi vastassa. Pientä edistymistä kuitenkin, mutta silti päällimmäinen tunne oli huh,huh...
Lauantaina loppu kahden yövuoron työhugit. Uni ei ollut vielä normaalia. Eli jotenkin epätila oli edelleen läsnä. Pasi Koskinen tuli Kirsin kanssa meille kylään. Käytiin myös pieni, hyvin kevyt lenkki. 8,4km, avg.syke117 (keskivauhti 6:03). Kahvia on aina mukava juoda ja vaihtaa ajatuksia ystävien kanssa.
Sunnuntaihin heräsin HYVIN nukkuneena. Päätin myös lopettaa rautakuurin. Uni on aina hyvä mittari. Puolen päivän jälkeen kävin hyvin kevyesti verrytteleen 5km. Yhden kilsan juoksin rennolla, mutta helpolla askeleella 4:29. Kevyttä reipasta, sillä keskisyke oli vain 144 (max.148). Koko lenkin keskivauhti 5:19 ja keskisyke128. Tuntui ihan hyvältä. Silti tuossa hieman reippaamalla kilsalla ei etureidet edelleenkään toimineet aivan normaalisti.
Nyt illalla lähdin hölkkä 5min + kävely 1min -rytmillä kiertämään vaellusreittimme ns. perhelenkkiä. Menomatkalla mennään myötämaavoittoisesti. Tiepätkän lopussa otin yhden 5min pätkän hyvää haipakkaa. Jotenkin etureisien jäykkyys kuitenkin tuntui vaikuttavan juoksurytmin ylläpitämiseen vakaana. Paikoin meno oli toki ihan "imevääkin". Kilsan pätkällä oli loput 200m pehmeää polkua. Kilsa 4:19. Polku-osuudella otin vielä yhden 5min pätkän hieman yli 150 tehoilla. Enempää en viitsinyt poluilla nykkiä, sillä polku oli sen verran pehmeä, ettei reisien aukeaminen olisi ollut niinkään varmaa. Enkä takapakkia tässä nyt kaipaisi. Paluumatkalla tie-osuudella juoksin vielä kolmannen 5min pätkän reippaammin ja nyt isompaa kovaa viimeiset n.700m 3:55min/km -vauhdilla. Sykkeet sain nouseen 168:n. Edelleen koneessa on hienoista epätilaa, mutta nyt sykkeet reagoi jo melko lähelle normaaliin verraten.
8 päivän aikana tuli pääosin hyvin kevyttä juoksua vain 64km, jotka tuli juostua siis tällä viikolla ma-su. Monotomisuutta rikoin kuitenkin lyhyillä aukasuilla ja 4kappaleella reippaita/kovia kilsoja. Edistystä on tullut, mutta kyllä täytyy ihmetellä, miten tunkkauksella voi saada reidet näin tuhtiin jumiin!!! Kyllä etureidet on minun heikkokohta. Kyllä tässä on paljon kehittämistä. Täytyy toivoa, että tulevan viikon aikana reidet sulais ja pääsis taas reenaamaan.
Olotila on nyt jo varsin normaali ja fiilis hyvä. Joten kroppa on muuten jo varsin jees mallilla. Huomenna taas 90min hieronta ja eiköhän siinä tarvita kapulaa hampaiden väliin. Lasse (hieroja) on kyllä sen verran ammattitaitoinen ja urheilumiehenä oikeista naruista vetävä, että eiköhän tästä hyvä tule. Mutta kuten todettua, ei tähän ole mitään hokkuspokkus-temppua.
Lopuksi. Hommasin tässä hiljattain Ylivieskan Kärkkäiseltä kokeeksi nastapolkujuoksukengiksi Inov Arctic Talonit ja 2XU:n kompressiotrikoot. Kyllä täytyy sanoa, että oli kyllä hyvät hankinnat! Inov Arctic Talonit on kyllä tosi vakaat, mutta samalla tavallisen juoksukengän lailla notkeat juosta. Nastat pureutuu makosasti niin tiehen kuin polkuun kiinni ja voimakas kuviointi ohjaa hyvin teknisillä polkupätkillä. Kyllä minä tykkään! Noi 2XU:n kompressiotrikoot puolestaan jotenkin suuntaa kaiken energian oikeaan suuntaan - eteenpäin. Eikä siitäkään voi moittia, että ne saa kulkijan näyttämään kiinteämmältä. :) Uskon, että näiden varustehankitojen myötä, ja toivuttuani tästä jumista, voin tehdä poluilla vielä omalle tasolle ennätysvauhdikkaitakin lenkkejä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.3.2016
torstai 3. maaliskuuta 2016
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
HELMIKUUN SUMMAUS
Hyvin mennyt helmikuu lipesi lopulta kuitenkin ylikunnon ja tuhdin jumin puolelle. Roiso määrä kovaa harjoittelua vei rajan toiselle puolelle - sinne väärälle puolelle - ylikuntoon. Tuntemukset ylikunnosta on nyt selvät. Elimistö ei reagoi rasitukseen normaalisti. Edelleen näen kuitenkin, että oireet on lieviä, sillä levossa moni asia on hyvin - joskaan ei kaikki. Hyvää: Verenpaine, lepopulssi, yleistila, yleisvointi... Kohtuullista on Hb ja yleinen jaksaminen... Huonoa: Pääkipu (johtuu pääasiasa luultavasti taas rautalääkkeestä) ja nukkuminen katkonaista.
tässä linkki tammikuun yhteenvetoon.
Toimenpiteet normitilaan pääsemiseksi: Tietysti kuunnella kehon viestejä. Näihin ei ole valmiita sapluunoita, vaan nämä ovat aina yksilöllisiä ja sillä tavalla ainutkertaisia. Ylikuntoon on lisäksi hyvin vaikea edes päästä.
Tällä viikolla ALUSTAVA suunnitelma on kaksi hierontaa, kaksi lepopäivää ja vain noin 6h harjoittelua kevyesti, mutta hieman monotomisuutta rikkoen. Seuraavalla viikolla 10h harjoittelua, josta 4h on lumikenkäilyä. Kaksi lepoa ja elimistön tarkkailu jatkuu.
Kunto vaikuttaisi näin kolmella tulpalla käydessäänkin olevan rauhoittavan hyvä. Silti pikku ketutus on päällä. Intoa olisi, mutta nyt ei auta kuin hoitaa tämä asia kuntoon, jotta voi päästä kuntoon.
Lopuksi biisi, joka on vedetty hyvällä ammattitaidolla ja ennenkaikkea antaumuksella. Mie tykkäsin!
KLIKKAA BIISI TÄSTÄ
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2016
tässä linkki tammikuun yhteenvetoon.
HELMIKUUN YHTEENVETO.
*
KUUKAUDESSA 29 PÄIVÄÄ
* 5 LEPOPÄIVÄÄ
* 24 HARJOITUSPÄIVÄÄ, JOISSA 40 HARJOITUS KERTAA
* 464,8km JUOKSUA, JOSTA POLUILLA 161km (vähennetty kaikki polkureittien tie-osuudet). Polut usein melko lumisia
* 32km KÄVELYÄ (lumikengillä)
* 57h 43min HARJOITTELUA
* SAIRASPÄIVÄT nolla
* NOSTOT: A) Kaksi vertikaalitonni tunkkausta Linnanmäellä… B) Ajautuminen ylikuntoon… C) Etureisien tuhti jumi… Siinäpä "saavutuksia" helmikuulta...
* 5 LEPOPÄIVÄÄ
* 24 HARJOITUSPÄIVÄÄ, JOISSA 40 HARJOITUS KERTAA
* 464,8km JUOKSUA, JOSTA POLUILLA 161km (vähennetty kaikki polkureittien tie-osuudet). Polut usein melko lumisia
* 32km KÄVELYÄ (lumikengillä)
* 57h 43min HARJOITTELUA
* SAIRASPÄIVÄT nolla
* NOSTOT: A) Kaksi vertikaalitonni tunkkausta Linnanmäellä… B) Ajautuminen ylikuntoon… C) Etureisien tuhti jumi… Siinäpä "saavutuksia" helmikuulta...
Toimenpiteet normitilaan pääsemiseksi: Tietysti kuunnella kehon viestejä. Näihin ei ole valmiita sapluunoita, vaan nämä ovat aina yksilöllisiä ja sillä tavalla ainutkertaisia. Ylikuntoon on lisäksi hyvin vaikea edes päästä.
Tällä viikolla ALUSTAVA suunnitelma on kaksi hierontaa, kaksi lepopäivää ja vain noin 6h harjoittelua kevyesti, mutta hieman monotomisuutta rikkoen. Seuraavalla viikolla 10h harjoittelua, josta 4h on lumikenkäilyä. Kaksi lepoa ja elimistön tarkkailu jatkuu.
Kunto vaikuttaisi näin kolmella tulpalla käydessäänkin olevan rauhoittavan hyvä. Silti pikku ketutus on päällä. Intoa olisi, mutta nyt ei auta kuin hoitaa tämä asia kuntoon, jotta voi päästä kuntoon.
Lopuksi biisi, joka on vedetty hyvällä ammattitaidolla ja ennenkaikkea antaumuksella. Mie tykkäsin!
KLIKKAA BIISI TÄSTÄ
Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2016
lauantai 27. helmikuuta 2016
YLIKUNTOON - PARASYMPAATTISEEN SELLAISEEN
Aina sanotaan, että eput laulaa njet,njet, mutta laulaa ne myös seuraavasti:
"...tässä vaiheessa laulun aiheessa, koittaa vaihe uus, kantaottavuus. Väistyy tieltä sen erinomaisen tärkeän kysymyksen;
Luuletko, että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa? En tiedä onko näin, mutta ainakin soitan sitä oikein päin"
Tänään löysin "kitaran väärin päin kädestäni"... tai niin kuin yksi ALLE 2:30h maratoonari on joskus todennut: "kapulat väärinpäin perseestä"...
Eilen havahduin epäilemään lumisesta baanasta huolimatta ylikuntoa. Tänään kävin sen sitten toteamassa. Olen ajautunut ylikuntoon - parasympaattiseen sellaiseen. Oirekuvaa lukiessani, onneksi lievään sellaiseen. Ongelmani on lähinnä "vain" sykkeet. En saa niitä nousemaan. Ylikunto tulee usein piilevästi ja salakavalaa. Silti kehoni toimi vielä tämän viikon maanantaina normaalisti, eli viisi vuorokautta sitten.
Ylikunto sanaa käytetään monesti liian herkästi ja varomattomasti. Oikeasti se on (onneksi) aika vaikea saada - ja se on otettava tarvittavalla vakavuudella. Ylikuntohan on siis sellainen homma, että se on melkoinen temppu saada ja vähintään yhtä moinen temppu saada pois kehosta. Toki huumorin säilyminen edistää paranemista. Positiivisena immeisenä nään tämänkin vähättelemättä "vain" haasteena.
Rohkeus harjoittelussa on usein myös riski, ei mielestäni hulluutta. Kurottaessa ylemmille hyllyille voit saada milloin tahansa kirjasta päähän. On selvää, että harjoittelua tulee tässä yhteydessä tarkastella myös kriittisesti. Lapanen on uskallettava nostaa pystyyn ja myöntää virheet harjoittelussa - ja ennen kaikkea löytää ne.
Isoin virheeni ja ylikuntoon johtuminen on ollut (äääh!!!) liika kilometrisidonnaisuus EDELLEEN! Kyllä se nyt vain niin on, että täytyy harjoittelun monipuolistamisen yhteydessä osata unohtaa kilometrejen laskemiset. Martin Johnsrud Sundby ehti ensin. Tulen vähän perässä - unohtamaan kilometrien tuijjottamisen. Tosin Sundbyhan ei edes niitä laske. Ehkä niitä voi huvin vuoksi pitää ylhäällä, mutta nyt on OSATTAVA lukea harjoittelutunteja.
Tässä minun tämän vuoden harjoitustunnit ja (suluissa mikä on ollut viikon tarkoitus). Tämä paljastaa ylikuntoon ajautumisen syyn. Rytmi on jäänyt enempi ajatustasolle.
Harjoitustunnit Juoksukilsat Viikon teema
Vko.1: 14h 138km (Kova)
Vko.2: 17h 133km (Kova)
Vko.3: 9h 71km (Kevyt)
Vko.4: 15h 126km (Kova)
Vko.5: 14h 130km (Kova)
Vko.6: 14h 90km (Kevyt)
Vko.7: 13h 124km (Kova)
Vko.8 15h 106km (Kova)
Määrät on olleet niin tapissa minulle, kun ottaa huomioon viikojen sisältävän myös tehoharjoituksia, että tuo viikon 6 kevyen viikon jääminen sananahelinäksi, kostautui näin raakasti. Viikolla kuusi on ollut 14h sisällä mm. Pk2 kilsoja 12 ja Vk reipasta polulla 7km. Ihan jees määrä kevyelle viikolle, mutta vertikaalitonni oli kevyen viikon lopuksi selkeä rasitustilan hankinta kovan viikon alle kuormittamaan - ja edellisestä kovasta jaksosta palautumatta jättämistä. Eli kevyet viikot on osattava/uskallettava ottaa tarpeeksi kevyenä. Harjoittelu on sen verran rajua minulle, ettei ole yhtään vara lipsua harjoittelun rytmittämisestä.
Toinen asia on yövuorojen aikainen ja yövuoron loppumispäivän harjoittelu, joka on muistettava pitää poissa Vk-alueelta. Eilenhän lähin hakeen pitkää reipasta yövuorojen jälkeen. Se oli, kuten karjalankandalfi sanoi: VIRHE. Mutta anyway, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Ei muuta kuin hoidellaan parasympaattinen ylikunto pois.
Kokeilen karistaa sen seuraavalla kaavalla: Huomenna lepo. Viikko 9 kevyt. 5 harjoituspäivää. Tunnit 5-8h. Sisältöönkin on jo ideaa. Viikko 10 perus. Viikko 11 kova ja Viikko 12 kevyt jne. palaten 2xkovaa + 1xkevyt -rytmiin.
Hietapuolen Bekele (Keijo) seuraa paljon harjoitteluani läheltä ja datan välityksellä. Häneltä olen saanut paljon vetoapua kehityksen tiellä ja hyviä vinkkejä. Keijon rooli kehityksessäni on ollut iso. Kiitos taas julkisestikin! :) On hyvä, että joku harjoittelua läheltä näkevä on tukena. Tänäänkin sain Keijolta hyvää vinkkiä harjoitteluun.
Jep, peruskunto on ottanut hyvän loikan eteenpäin. Nyt otetaan vähän keyemmin niin saadaan yläkierroksetkin takaisin käyttöön. Tänäänkin tuollainen 5min/km vauhti noin 130 sykkeillä tuntui kyllä tosi lepposelta, joten ihan hyvillä mielin jään odottaan kroppaa mukaan touhuun!
Suomessa, meissä kantasuomalaisissa on kumma gangiapiirre. Kun joku uskaltaa tehdä jotain erilailla, ollaan herkästi että "miten se nyt tuommosta meni tekemään". Kuten vaikkapa musiikkipiireissä Robinin "miten eskimot suutelee" musiikkivideon rohkeampi, mutta mielestäni täysin hyvänmaun rajoissa oleva musiikkivideo. Robinkin kasvaa, eikä skeittilauta ole lopuun ikään kainalossa. Nyt sitten Sanni repäs - varsin supisuomalaisin sanakääntein. Mielestäni varsin vahvaa tekemistä. Minä tykkään!
Onni Vähäaho, Nivalassa 27.2.2016
"...tässä vaiheessa laulun aiheessa, koittaa vaihe uus, kantaottavuus. Väistyy tieltä sen erinomaisen tärkeän kysymyksen;
Luuletko, että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa? En tiedä onko näin, mutta ainakin soitan sitä oikein päin"
Tänään löysin "kitaran väärin päin kädestäni"... tai niin kuin yksi ALLE 2:30h maratoonari on joskus todennut: "kapulat väärinpäin perseestä"...
Eilen havahduin epäilemään lumisesta baanasta huolimatta ylikuntoa. Tänään kävin sen sitten toteamassa. Olen ajautunut ylikuntoon - parasympaattiseen sellaiseen. Oirekuvaa lukiessani, onneksi lievään sellaiseen. Ongelmani on lähinnä "vain" sykkeet. En saa niitä nousemaan. Ylikunto tulee usein piilevästi ja salakavalaa. Silti kehoni toimi vielä tämän viikon maanantaina normaalisti, eli viisi vuorokautta sitten.
Ylikunto sanaa käytetään monesti liian herkästi ja varomattomasti. Oikeasti se on (onneksi) aika vaikea saada - ja se on otettava tarvittavalla vakavuudella. Ylikuntohan on siis sellainen homma, että se on melkoinen temppu saada ja vähintään yhtä moinen temppu saada pois kehosta. Toki huumorin säilyminen edistää paranemista. Positiivisena immeisenä nään tämänkin vähättelemättä "vain" haasteena.
Rohkeus harjoittelussa on usein myös riski, ei mielestäni hulluutta. Kurottaessa ylemmille hyllyille voit saada milloin tahansa kirjasta päähän. On selvää, että harjoittelua tulee tässä yhteydessä tarkastella myös kriittisesti. Lapanen on uskallettava nostaa pystyyn ja myöntää virheet harjoittelussa - ja ennen kaikkea löytää ne.
Isoin virheeni ja ylikuntoon johtuminen on ollut (äääh!!!) liika kilometrisidonnaisuus EDELLEEN! Kyllä se nyt vain niin on, että täytyy harjoittelun monipuolistamisen yhteydessä osata unohtaa kilometrejen laskemiset. Martin Johnsrud Sundby ehti ensin. Tulen vähän perässä - unohtamaan kilometrien tuijjottamisen. Tosin Sundbyhan ei edes niitä laske. Ehkä niitä voi huvin vuoksi pitää ylhäällä, mutta nyt on OSATTAVA lukea harjoittelutunteja.
Tässä minun tämän vuoden harjoitustunnit ja (suluissa mikä on ollut viikon tarkoitus). Tämä paljastaa ylikuntoon ajautumisen syyn. Rytmi on jäänyt enempi ajatustasolle.
Harjoitustunnit Juoksukilsat Viikon teema
Vko.1: 14h 138km (Kova)
Vko.2: 17h 133km (Kova)
Vko.3: 9h 71km (Kevyt)
Vko.4: 15h 126km (Kova)
Vko.5: 14h 130km (Kova)
Vko.6: 14h 90km (Kevyt)
Vko.7: 13h 124km (Kova)
Vko.8 15h 106km (Kova)
Määrät on olleet niin tapissa minulle, kun ottaa huomioon viikojen sisältävän myös tehoharjoituksia, että tuo viikon 6 kevyen viikon jääminen sananahelinäksi, kostautui näin raakasti. Viikolla kuusi on ollut 14h sisällä mm. Pk2 kilsoja 12 ja Vk reipasta polulla 7km. Ihan jees määrä kevyelle viikolle, mutta vertikaalitonni oli kevyen viikon lopuksi selkeä rasitustilan hankinta kovan viikon alle kuormittamaan - ja edellisestä kovasta jaksosta palautumatta jättämistä. Eli kevyet viikot on osattava/uskallettava ottaa tarpeeksi kevyenä. Harjoittelu on sen verran rajua minulle, ettei ole yhtään vara lipsua harjoittelun rytmittämisestä.
Toinen asia on yövuorojen aikainen ja yövuoron loppumispäivän harjoittelu, joka on muistettava pitää poissa Vk-alueelta. Eilenhän lähin hakeen pitkää reipasta yövuorojen jälkeen. Se oli, kuten karjalankandalfi sanoi: VIRHE. Mutta anyway, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Ei muuta kuin hoidellaan parasympaattinen ylikunto pois.
Kokeilen karistaa sen seuraavalla kaavalla: Huomenna lepo. Viikko 9 kevyt. 5 harjoituspäivää. Tunnit 5-8h. Sisältöönkin on jo ideaa. Viikko 10 perus. Viikko 11 kova ja Viikko 12 kevyt jne. palaten 2xkovaa + 1xkevyt -rytmiin.
Hietapuolen Bekele (Keijo) seuraa paljon harjoitteluani läheltä ja datan välityksellä. Häneltä olen saanut paljon vetoapua kehityksen tiellä ja hyviä vinkkejä. Keijon rooli kehityksessäni on ollut iso. Kiitos taas julkisestikin! :) On hyvä, että joku harjoittelua läheltä näkevä on tukena. Tänäänkin sain Keijolta hyvää vinkkiä harjoitteluun.
Jep, peruskunto on ottanut hyvän loikan eteenpäin. Nyt otetaan vähän keyemmin niin saadaan yläkierroksetkin takaisin käyttöön. Tänäänkin tuollainen 5min/km vauhti noin 130 sykkeillä tuntui kyllä tosi lepposelta, joten ihan hyvillä mielin jään odottaan kroppaa mukaan touhuun!
Suomessa, meissä kantasuomalaisissa on kumma gangiapiirre. Kun joku uskaltaa tehdä jotain erilailla, ollaan herkästi että "miten se nyt tuommosta meni tekemään". Kuten vaikkapa musiikkipiireissä Robinin "miten eskimot suutelee" musiikkivideon rohkeampi, mutta mielestäni täysin hyvänmaun rajoissa oleva musiikkivideo. Robinkin kasvaa, eikä skeittilauta ole lopuun ikään kainalossa. Nyt sitten Sanni repäs - varsin supisuomalaisin sanakääntein. Mielestäni varsin vahvaa tekemistä. Minä tykkään!
Onni Vähäaho, Nivalassa 27.2.2016
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
PERUSKUNNON NOUSU
Ehjä talvi näkyy datassa ja vaikuttaa tietysti tuonne yläkertaan. Rauhallisuutena ja luottavaisuutena. Kuten eilen tuli kirjoitettua, nyt eletään määrän rasittamaa aikaa, jolloin suorituskyky on piilossa - odottaen kevään laitumia, jolloin jo pelkästään ilman lämpiäminen ja teiden sulaminen nostaa vauhtia. Toki silloin täytyy olla varovainen, sillä joka kevät nilkan seudut ovat olleet kovilla talven jälkeisen kovan asfaltin edessä.
En ole juuri vauhdeista kantanut isompaa huolta perustyön äärellä. Olen toki huomioinut, että suunta on oikea. Tänään havahduin, että perustaso onkin noussut merkittävästi aikaisemmista vuosista. Kova satsaus on alkanut kantaa hedelmää. Alla oleva taulukko matalantehon lenkeistä kertoo aika selvää hyppyä tälle talvelle, verraten edellisiin.
Tuo 2013 on vauhdilleen lähimpänä, mutta on 10 sykepykälää isommilla tehoilla juostu, ja lisäksi maaliskuussa. Joten tuo tämän vuoden erittäin kevyen lenkin vauhti on suhteellisesti selvästi aikaisempia talvia kovempi. Toki tässä on alkanut Vk-reippaatkin heilahteleen mukavaa kyytiä aikaisempiin talviin nähden. Varmasti myös nopeuskestävyysvedot ovat lisänneet uutena ärsykkeenä kehitystä. Ehkä tunkkauksetkin (voima). Harjoittelu on ollut monipuolisempaa juosten. On ollut hankea ja polkua enemmän. On ollut ylipäänsä harjoittelua enemmän. Oikea, minulle sopiva rytmi on löytynyt. Tällä tarkoitan myös ilta-aamuvuorojen lopettamista. Harjoittelu on alkanut upota paremmin. Se on monesti pienestä kiinni. Nyt vain sitä kuuluisaa terveyttä. :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa 17.2.2016
En ole juuri vauhdeista kantanut isompaa huolta perustyön äärellä. Olen toki huomioinut, että suunta on oikea. Tänään havahduin, että perustaso onkin noussut merkittävästi aikaisemmista vuosista. Kova satsaus on alkanut kantaa hedelmää. Alla oleva taulukko matalantehon lenkeistä kertoo aika selvää hyppyä tälle talvelle, verraten edellisiin.
| JÄRVENKIERROT HELMIKUUSSA | ||||||||
| maaliskuu | ||||||||
| 2016 | 2015 | 2014 | 2013 | |||||
| MATKA | 23,4 | 22 | 25,2 | 22,1 | ||||
| KESKIKVAUHTI | 5:36 | 5:54 | 6:04 | 5:38 | ||||
| KESKISYKE | 121 | 124 | 127 | 131 | ||||
Tuo 2013 on vauhdilleen lähimpänä, mutta on 10 sykepykälää isommilla tehoilla juostu, ja lisäksi maaliskuussa. Joten tuo tämän vuoden erittäin kevyen lenkin vauhti on suhteellisesti selvästi aikaisempia talvia kovempi. Toki tässä on alkanut Vk-reippaatkin heilahteleen mukavaa kyytiä aikaisempiin talviin nähden. Varmasti myös nopeuskestävyysvedot ovat lisänneet uutena ärsykkeenä kehitystä. Ehkä tunkkauksetkin (voima). Harjoittelu on ollut monipuolisempaa juosten. On ollut hankea ja polkua enemmän. On ollut ylipäänsä harjoittelua enemmän. Oikea, minulle sopiva rytmi on löytynyt. Tällä tarkoitan myös ilta-aamuvuorojen lopettamista. Harjoittelu on alkanut upota paremmin. Se on monesti pienestä kiinni. Nyt vain sitä kuuluisaa terveyttä. :=)
Onni Vähäaho, Nivalassa 17.2.2016
tiistai 16. helmikuuta 2016
PULTTIBOIS VAI TELETAPPI?
Muistatko pulttibois -sarjasta Ramben ja Naukkiksen (Trio Erektus), jotka esiintyivät huoltamolla musisoiden? Heillä oli huoltamon komerossa joskus jopa Kirka vieraana. Harmi, ettei YouTubessa ole yhtään "komerokohtausta". Naukkis ja Rambe muistelivat usein "Reiskan" hurjia tempauksia. Rambe oli aina jo valmiiksi latautunut nauramaan, Naukkiksen kertoessa juttuja Reiskasta. Hieman sama sävy on usein, kun vanhemmat ihmiset (joskus toki nuoremmatkin) kysyvät minulta talven juoksuista. He selvästi jo ilmeillään paljastavat odottavansa jotain kovaa settiä eteenpäin kerrottavaksi - railakkaan naurun kera.
Yleisestihän vallitsee käsitys, että kesällä juostaan ja talvella hiihdetään. Siis tuolla kadun pinnassa. Pitkän kauden jälkeen juoksijat lepäävät talven ja hiihtäjän kesän. Totuushan on juuri päinvastainen. Juoksijat hankkivat talvella kunnon ja hiihtäjät kesällä. Niillä töin olevilla tuki-urheilijoilla ei ole välttämättä ongelmia harjoitella 700-900h/vuosi. Ei se heilläkään "lastenleikkiä" ole, mutta harva 3-vuorotyössä käyvä - tai edes kokopäivätyössä - harjoittelee yli 700h/vuosi - tai edes yli 600h. Siis on niitä, mutta ei paljon.
Vuotta 2016 on menty nyt 47 päivää. Minun mittari näyttää 94 harjoitustuntia. Se on tismalleen 2h/päivä. Vähintään kova tahti (jollei hurja) 3-vuorotyöläiselle. Tasaisella taulukolla n.730h/vuosi. Tietysti nyt ollaan alkuvuodesta harjoittelun määrissä huipussaan, eikä tahti tule olemaan koko vuotta sama. Kilpailukaudella määrät laskevat hieman ja tehot kasvavat. Sitä varten tehdään kaiken aikaa pohjaa.
Haasteellisinta ison määrän kanssa on sen hallitseminen. Sillä isossa määrässä ei ole mitään mieltä, jollei se palvele tulosta... Jollei sitten ole kyse harjoittelunarkomaanista. Olen itse parhaillaan rakentamassa kesäksi kuntoa aikaisempaa useammasta elementistä. Osa elementeistä on otettu harjoitteluun mukaan tämän kauden tuloksia varten, osa - kuten vertikaalitunkkaukset - tulevia vuosia varten. Tosin tunkkauksista uskon olevan hieman hyötyä jo esim. tämän vuoden Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisassa - ja kenties muissakin polkujuoksuissa.
Varsinkin tunkkaus elementtinä on minulle vielä sen verran vieras, etten ole kovin tarkkaa ohjelmaa nyt muotoillut. Koitan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pysyä kaksi kovaa/määrä viikko + yksi kevyt viikko -rytmissä. Tarvittaessa on uskallettava myös levätä. Sen verran monta sektoria on nyt viuhkassa auki, että sen hallitseminen ei tapahdu silmät kiinni.
Isoin asia onnistuneessa talviharjoittelussani on ollut terveys. Joulukuun parin päivän vatsatautia lukuunottamatta olen ollut terve. Myöskään vammoja ei ole ollut. Harjoittelua on ollut aikaisempiin vuosiin nähden siksi paljon - ja kovia tunteja, ettei enempääkään olisi voinut harjoitella minun harjoitushistorialla. "Kovia tunteja" tarkoitan isoa määrää juoksua lumisilla poluilla, metsässä ja jopa umpihangessa, sekä vertikaalikilometrit.
On muistettavaa myös, etten ole täyttänyt vielä 25:ttä. Eli en ole juossut vielä 25000km. Se meneee rikki ensi kuussa, jos ei tule terveysongelmia. Ideoin laskia juoksijan iän 1000km/vuosi. Eli minä täytän juoksijana siis pian 25. Paljonko sinä olet? Olen ohittanut puberteetin, ja elän kyvykästä nuoruusaikuisuutta juoksijana... Toisaalta vanhat herrat näkivät jo minut sitkeänä, mutta ehkä siihen on vielä matkaa :)
Kun harjoittelua on ollut keskimäärin se 2h päivässä niin se tarkoittaa kenkien jalkaan laittamista aina uudestaan ja uudestaan. Se on kuin TELETAPEISSA - aina uudestaan ja uudestaan sama asia. Sehän on sama mitä elämässä toistetaan päivästä toiseen paljon, siitä on tykättävä.
Lukijoille vinkiksi. Nyt on oivaa aikaa vielä ainakin tämä helmi ja maaliskuu hankkia juoksuvoimaa varsin lajinomaisesti. Esim. tuolla meidän vaellusreitillä on tarjolla (perhereitti) varsin hyvää, mutta hieman pakaran puristusta vaativaa polkua, sekä (etulenkki) hieman lumisempaa polkua, joka kasvattaa papua reisiin ja pullistaa pohkeita. On sitten helppoa kesällä tielläkin. Myös koordinaatio kehittyy hyvin teknisillä ja lumisilla poluilla. Tekniikkaa kannattaa myös vaalia ja seurata.
Kuvia tämän päivän 3h 23min metsälenkiltä.
I-SR2014 Pelastupiste 2. Luonto on tyyni ja rauhallinen. Lumipeite kaunis kuin postikortissa.
I-SR2014 Pelastupiste 9. Tästä on PEP2016 kisassa n.10,4km maaliin, kun maali sijaitsee ensi elokuussa Pyssymäen "stadionilla".
Ahman vai Karhunjälki? Askeltyyli ei sopinut jotenkin hyppimällä etenevälle Ahmalle. Askelväli oli ajoin iso. Jälki on myös kovin pyöreä. Viime kesän poikueen karhu? En tiedä. Nämä on hankalia.
Onni Vähäaho, Nivalassa 16.2.2016
Yleisestihän vallitsee käsitys, että kesällä juostaan ja talvella hiihdetään. Siis tuolla kadun pinnassa. Pitkän kauden jälkeen juoksijat lepäävät talven ja hiihtäjän kesän. Totuushan on juuri päinvastainen. Juoksijat hankkivat talvella kunnon ja hiihtäjät kesällä. Niillä töin olevilla tuki-urheilijoilla ei ole välttämättä ongelmia harjoitella 700-900h/vuosi. Ei se heilläkään "lastenleikkiä" ole, mutta harva 3-vuorotyössä käyvä - tai edes kokopäivätyössä - harjoittelee yli 700h/vuosi - tai edes yli 600h. Siis on niitä, mutta ei paljon.
Vuotta 2016 on menty nyt 47 päivää. Minun mittari näyttää 94 harjoitustuntia. Se on tismalleen 2h/päivä. Vähintään kova tahti (jollei hurja) 3-vuorotyöläiselle. Tasaisella taulukolla n.730h/vuosi. Tietysti nyt ollaan alkuvuodesta harjoittelun määrissä huipussaan, eikä tahti tule olemaan koko vuotta sama. Kilpailukaudella määrät laskevat hieman ja tehot kasvavat. Sitä varten tehdään kaiken aikaa pohjaa.
Haasteellisinta ison määrän kanssa on sen hallitseminen. Sillä isossa määrässä ei ole mitään mieltä, jollei se palvele tulosta... Jollei sitten ole kyse harjoittelunarkomaanista. Olen itse parhaillaan rakentamassa kesäksi kuntoa aikaisempaa useammasta elementistä. Osa elementeistä on otettu harjoitteluun mukaan tämän kauden tuloksia varten, osa - kuten vertikaalitunkkaukset - tulevia vuosia varten. Tosin tunkkauksista uskon olevan hieman hyötyä jo esim. tämän vuoden Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisassa - ja kenties muissakin polkujuoksuissa.
Varsinkin tunkkaus elementtinä on minulle vielä sen verran vieras, etten ole kovin tarkkaa ohjelmaa nyt muotoillut. Koitan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pysyä kaksi kovaa/määrä viikko + yksi kevyt viikko -rytmissä. Tarvittaessa on uskallettava myös levätä. Sen verran monta sektoria on nyt viuhkassa auki, että sen hallitseminen ei tapahdu silmät kiinni.
Isoin asia onnistuneessa talviharjoittelussani on ollut terveys. Joulukuun parin päivän vatsatautia lukuunottamatta olen ollut terve. Myöskään vammoja ei ole ollut. Harjoittelua on ollut aikaisempiin vuosiin nähden siksi paljon - ja kovia tunteja, ettei enempääkään olisi voinut harjoitella minun harjoitushistorialla. "Kovia tunteja" tarkoitan isoa määrää juoksua lumisilla poluilla, metsässä ja jopa umpihangessa, sekä vertikaalikilometrit.
On muistettavaa myös, etten ole täyttänyt vielä 25:ttä. Eli en ole juossut vielä 25000km. Se meneee rikki ensi kuussa, jos ei tule terveysongelmia. Ideoin laskia juoksijan iän 1000km/vuosi. Eli minä täytän juoksijana siis pian 25. Paljonko sinä olet? Olen ohittanut puberteetin, ja elän kyvykästä nuoruusaikuisuutta juoksijana... Toisaalta vanhat herrat näkivät jo minut sitkeänä, mutta ehkä siihen on vielä matkaa :)
Kun harjoittelua on ollut keskimäärin se 2h päivässä niin se tarkoittaa kenkien jalkaan laittamista aina uudestaan ja uudestaan. Se on kuin TELETAPEISSA - aina uudestaan ja uudestaan sama asia. Sehän on sama mitä elämässä toistetaan päivästä toiseen paljon, siitä on tykättävä.
Lukijoille vinkiksi. Nyt on oivaa aikaa vielä ainakin tämä helmi ja maaliskuu hankkia juoksuvoimaa varsin lajinomaisesti. Esim. tuolla meidän vaellusreitillä on tarjolla (perhereitti) varsin hyvää, mutta hieman pakaran puristusta vaativaa polkua, sekä (etulenkki) hieman lumisempaa polkua, joka kasvattaa papua reisiin ja pullistaa pohkeita. On sitten helppoa kesällä tielläkin. Myös koordinaatio kehittyy hyvin teknisillä ja lumisilla poluilla. Tekniikkaa kannattaa myös vaalia ja seurata.
Kuvia tämän päivän 3h 23min metsälenkiltä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 16.2.2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)