perjantai 2. maaliskuuta 2018

MARATON ENNAKKO

                  Hieman nihkeämpään suuntaan mennyt helmikuu on takana. On maaliskuun toinen päivä. Ylihuomenna juoksen Vaasassa hallimaratonin. Valmistavat viikot ovat olleet nihkeimpiä miesmuistiin, mitä tulee kilpailuihin valmistaviin viikkoihin. Luulen, että se johtuu siitä, että olen nyt menossa minulle vieraalle matkalle. Harjoittelin ensin 3kk polku-ultran kuntopohjaa, jonka päälle 6vko maratonharjoittelun. Kroppa ei ottanut vastaan toivotulla tavalla vauhtikestävyysharjoittelua (VK) ja näin ollen suorituskyky on ehkä jopa hieman laskenut kuukauden takaisesta. Tosin kunto voi hyvinkin aaltoilla tämän verran, joten kyse voi toki olla myös siitä. Lopullinen vastaushan tulee kuitenkin vasta ylihuomenna.

                  Iivo Niskanen oli sanonut valmentajalleen vuorokausi ennen 50km Olympiavoittoa, ettei ole varma onko täysin palautunut viimeistelyharjoituksista, joita teki samaisella viikolla. Iivon valmentaja, Olli Ohtonen, oli vastanut siihen, että ainahan sinusta tuntuu siltä vuorokautta ennen kisaa, ja aina on kisoissa sitten kulkenut.

                 Kuinka moni muuten tiesi, että Iivo Niskanen harjoitteli Olympiavoittoa edeltäneellä viikolla - eli Olympialaisten aikaan - vielä 24h harjoitteluviikon? No nyt tiiätte.

                 Kävin juokseen äsken 10km. En katsonut kertaakaan kelloon. Juoksin vain ihan seisoskelu fiiliksellä ja välin 6-8km maratontunteella. Kevyessä juoksussa oli ollut sykkeet hieman koholla - liekö kahvista tai jo alkaneesta kisalatingista johtuen. Olen tunnetusti kova latautumaaan. Tuo 2km pätkä meni hieman kiihtyvästi 4:28min/km, 147keskisykkeellä. Se oli semmonen viimeinen varsinainen lenkki. Huomenna käyn illalla Vaasassa 3-5km käveleskeleen ja hölkkäileen. Haluan pitää aineenvaihdunnan aktiivisena.

                  Edellisessä blogissa kirjoitin väsyneestä olosta. Siitä herkesi yhden huippujuoksijaystäväni kanssa keskustelua siitä, voiko tietyn iän jo saavuttaneet saada harjoittelulla aikaan ns. superkompensaatiota. Eli sillä tarkoitetaan sitä, kun ensin harjoitellaan erittäin paljon ja sitten löysätään niin kunto nousee löysäyksen aikana/jälkeen. Kaverini pohdinnan mukaan reilusti yli 30-vuotiailla ei välttämättä enää kovan harjoittelun jälkeisessä löysäyksessä tapahdukaan muuta kuin väsymystä kovasta harjoittelusta, joka ei ainakaan kehity paremmiksi tuloksiksi. Toinen ystäväni, huomattavasti vanhempi, taas uskoi superkompensaatiota tapahtuvan vielä vanhanakin, jos on onnistunut rakentamaan harjoittelunsa oikein.

                 Mikä on oikein kenellekin? Mikä on paljon ja mikä on liikaa kenellekin? Missä iässä superkompensaatiota ei enää tule vaan väsy - ja miten paljon silloin ollaan ylitetty harjoittelussa niin sanottua mediaalia, eli vuosittaisen harjoittelun keskiarvoa? Minun ajatus on, ettemme voi antaa tähän yksiselitteistä vastausta, sillä vaikutukset ovat usein niin yksilöllisiä. Uskon kuitenkin, ettei yli 35-vuotiaat voi harjoitella yhtä kovaa siten, että saavat samanlaisen suorituskyvyn nousun kuin 20-30-vuotiaat.

               Uskon superkompensaation olevan yhä vaikeampaa ja pienempää mitä vanhemmaksi tulemme. Sen sijaan jatkuvalla, hienoisella kehityksellä, hyvällä harjoittelurytmillä, sekä sopivan erilaisilla ärsykkeillä voimme vielä kehittyä hieman jopa 40-ikävuodenkin jälkeen, jos harjoittelua on takana jo 10-vuotta. Tietysti tapahtuu aaltoilua, kuten minulla nyt, mutta se kuuluu asiaan. Niin tapahtuu Olympiatasollakin. Aina ei voi vain kunto ja suorityskyky nousta. Niin ei tapahdu kuin teinien puheissa - ja sielläkin totuus löysää jossain vaiheessa.

                Yksi kaverini taas muistutti oivasti minua tämän Vaasan maratonin alla näin: -"Vuoden päätähtäimessä on hyvä olla huippukunnossa. Muut vuoden kisat vain tukevat sitä ja siihen valmistautumista". Asiaa. Ja näinhän sen on tarkoituskin olla. Vaasan maratonin tarkoitus on olla vain piristysruiske talviharjoittelussa. Kisojen lähestyessä sitä kuitenkin uppoutuu niin siihen suoritukseen valmistautumiseen kuin se olisi Olympiafinaali. Se on tapani. Vedän aina täysillä. No mercy!

                  Maratonaika-ennusteeni saattaa olla nyt hieman optimistinen, mutta heitän perinteisen ennustukseni 6min haarukalla: 3:18 - 3:24. Ennätykseni on 3:22:55, syksyltä 2015, jolloin edellisen kerran juoksin maratonin. Palataan asiaan maratonin jälkeen.




Onni Vähäaho, Nivalassa 2.3.2018

3 kommenttia:

  1. Mitäpä se hyvejää. Kumminkaan mitään super kompensaatiota tällä iällä. Mutta riemukasta reissua vaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Kun lähettäjä vapauttaa minut matkaan, on se aina upea mahdollisuus kokea jotain uutta, sillä jokainen kilpailu tuo uusia muistoja, havaintoja, oivalluksia - elämää. 😊

    VastaaPoista
  3. Monenlaista periksiantajaa on minullekin filosofoinut harjoittelusta tässä vuosien mittaan - parempi kun etsii oman totuutensa.

    Hyvää kilpailua sillä jos numero on rinnassa niin kilpailuunhan sitä silloin osallistuu ?

    VastaaPoista