sunnuntai 9. toukokuuta 2021

MÄKIKUNTO UUDELLE TASOLLE

             Onnistuiskohan sitä painamaan mieleen tämän talven ja kevään opetuksen? Sydäntalven voi aika huoleta pyhittää perusharjoittelulle, pohjan rakentamiselle ja viikosta 11 alkaen alkaa nostamaan kuntoa kisakauden vaateille. Viikosta 11 alkaen siksi, että silloin on jo aurinko korkealla, pääasiassa tiet sulat ja päivä pidentynyt mukavasti. Alkaa olemaan kaikki detaljit kunnon nostattamis olosuhteita tukevat. 

            Itse innostuin sydäntalvella treenaamaan liian kovaa ja maaliskuu meni tilanteen normalisoitumisen äärellä. Kuin ihmeenkaupalla sain huhtikuussa treenin luistaan kuin rasvattu. Uusi kova harjoitus, jonka perään kaksi kevyttä päivää alkoi toimimaan heti kättelyssä ja on kantanut hyvin nyt varmaan viisi - kuusi viikkoa. Oikeastaan ainoa pieni probleema tuli viikolla pitkästä mäkijuoksulenkistä, jossa vasemman kantaluun sivut ärtyivät. Aluksi luulin, että se oli plantaarivaiva, mutta ehkä onneksi "vain" kantapään sivun luu-arkuutta. 

            Viime viikolla tuli juostua yli 140 kilometriä ja pyöräiltyäkin hyvän matkaa yli 100 kilometriä. Tällä viikolla on nousumetrejä tullu jo liki kolme tonnia ja vielä on tämä pyhä päivä jäljellä, joka on kylläkin kevyt, sillä eilen oli kova päivä ja aivan älyttömän mieletön sellainen.

            Piti oikein tarkistaa niin paras vertikaalitonni Dan Hillillä (Taunonmäki, Nuoliperällä, Nivalassa) oli 15.4.2019 tehty 43 nousun noteeraus 1:30:13h. Eli nousun vajaa tiukasta tonnista. Eilen sitten tärähti ja tein tonnin aikaan 1:18:19. Melkoinen parannus, sillä onhan tuolla tullu noita tonneja veivattua jo monta vuotta. Tiesin, että onnistuessani pääsen alle 1:30h, mutten ois kuuna päivänä uskonu, että mulla riittää tasoa vetää alle 1:20h. Ja tuosta jäi kuva, että tuo voisi tuosta vielä parantua. Toisaalta veto oli tosi tasainen, sillä eka puolikas meni aikaan 38:58 ja toinen 39:21. Molemmat puolikkaat oli parempia kuin minun aikaisempi puolen tonnin ennätys (24.9.2020) viime syksyltä, joka oli 39:23. 

  Kuvassa mulla punanen hiaton ja takana Jari "Jarru" Jyrkkä.

            Kolmen viikon päästä on jo NUTS Karhunkierros 166km kisa ohi. Tämä tietää taasen sitä, että nyt on kovimmat harjoitukset jo takana. Ensi viikon otan kevyenä. Siviilielämäkin pitää tähän suhteuttaa. Eikä sitä seuraavalla viikollakaan enää ihmeitä tehdä. Nyt hiotaan ja pidetään kuntoa yllä. Lisäksi pitää yrittää päästä viivalle mahdollisimman ehjänä. Jospa tämä noussut mäkikunto auttaa Rukan vaaroilla. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 9.5.2021

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti