Ajatuksia NHL kaudesta 2023-24 nyt pelillisten osuuksien loputtua ja kesämarkkinoiden jo käynnistyessä. NHL:n taso nousee ja nousee – aina se jaksaa yllättää. Nyt oli jo järjestyksessään 106.kausi. Katselin 1,5 vuotta sitten Connor Bedardia U20 MM-kisoissa. Olin silloin mukamaste varma, että hän tulee pääseemään heti ns. pelin päälle. No ei päässyt. Taidot ja lahjat on selvästi, sen hän osoitti jo tulokaskaudella, mutta avain on ”kilpailuetu”. Ilman lisävoiman (joka ei tule hetkessä, eikä etenkään 18.v lahjoina) ja osin sitä kautta lisävauhdinkin, ei Bedard pääse kyllin käyttämään omia erityisosaamisiaan, laukausta ja pelintekoa. Monelle saattoi tulla yllätyksenä, miten älykäs pelinrakentaja Bedard on. Bedardista saattaa tulla edelleen yksi parhaista ja vaikka paraskin, mutta matka tulee olemaan pitkä. Chicago ei tule olemaan esim. Stanley Cup finaaleissa ainakaan viiteen vuoteen. Näen, että paketti ei valmistu niin nopeasti. Alkuun heti oma suosikkipelaaja kritiikin alle niin saadaan objektiivisuutta ja uskottavuutta tähän kirjoitukseen :=)
NHL palkinnot jaettiin loppuun viime yönä. Oikeastaan liki jokaiseen palkintoon oli helpostikin 3-5 yhtä pätevää vaihtoehtoa, joten olisi aivan saivartelua lähteä jotain voittajaa noista kyseenalaistamaan. Jos joku pääsee ehdolle, ei hän ole sinne päässyt sattumalta.
NHL kausi on myös tavattoman pitkä. Tämäkin pakkaa unohtumaan. Esimerkiksi Alexander Barkov pelasi tosi hyvän ja jämäkän runkosarjan (lokakuu 2023 - huhtikuu 2024), voittaen parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon. Barkov oli runkosarjassa +33. Pleijareissa Barkovin taso kuitenkin laski ja hänestä tuli miinuspelaaja, -1. Viimeiseen neljään peliin -5 ja vain yksi syöttöpiste. Ei tuottanut ja omissa soi, juuri ratkaisevilla hetkillä. Oliko vammaa vai alkoiko väsy painamaan? Toivotaan jälkimmäistä.
NHL:n tason nousu on lisännyt myös joukkueiden laajuuden merkitystä. Nykyään vaaditaan vähintään kaksi tuottavaa hyökkäysvitjaa, jollei kolmekin. Siksi olikin äärimmäisen kova suoritus, että Edmonton pääsi noinkin lähelle periaatteessa muutamalla pelaajalla. McDavid, Draisaitl, Hyman ja Bouchard. Ekholm ja Nugent-Hopkins droppasivat jo hiukan viime kaudesta, mutta olivat toki luotettavia. Kääntäen, elämme aikakautta, jolloin yksilöiden loisto jaksaa yhä haastaa kollektiivia. Näköpiirissä on, että lahjakkuus kehittyy yhä. Bedard, Celebrini, Hagens, McKenna, painakaa nimet mieleen.
Itsellä on enemmän suosikkeja kuin inhokkeja. Moni varmaan epäilee, mutta osaan mielestäni katsoa pelaajaa kuin pelaajaa objektiivisesti. Tälle vakuuttelulle ehkä isoin takuu on Corey Perry. Tuossa pelaajassa on hiertänyt jokin liki koko hänen uran ajan. Samalla olen ymmärtänyt hänen suuruutensa. Onhan hän Stanley Cup voittaja ja kertaalleen voittanut parhaan maalintekijän Maurice Rocket palkinnonkin. Nyt on paljon dissattu siitä, että nämä pleijarit olivat neljännet peräjälkeen hänelle, jolloin hävisi finaalin. Ei tullut kenellekään kriitikolle mieleen, että on melkoinen saavutus päästä neljä kertaa finaaliin noin lyhyen ajan (viisi vuotta) sisään! Itse asiassa aivan älytön saavutus! Ei tarvi tykätä, kuten itsekään, mutta saavutukset on hyvä osata suhteuttaa.
Moni minut paremmin tunteva tietää, että olen kieroon kasvannut kanukki Suomi höystöllä. Asuntoni seinällä on neljä pelipaitaa: McDavid, Lemieux, Crosby ja Bedard. Eli kaikki omia suosikkeja ja tietysti kanadalaisia (hah,hah). Nyt on kuitenkin suunnitelmissa tilata uusi NHL pelipaita, suomalaisen pelaajan, jonka tuleva seura ratkeaa ensi yön draftissa. Nimittäin uuden heikkisilvennoisen, Konsta Heleniuksen paita. Ite veikkaan, että Heleniuksesta tulee joko Devils tai Sharks. Jostain syystä toivoisin, että Sharks.
Mitä mielipiteitä yksittäisistä venäläisistä ja valko-venäläisistä pelaajista? Varmaan Ovechkin liki ainoa sodan puolesta puhuja ja mututuntuma, että liki kaikki pelaajat sotaa vastustaa. Moni venäläinen onkin uskaltautunut asian tuomaan julki, vaikka sillä on tuossa maassa riskinsä. Itse ajattelen, että jokainen on yksilö, eikä kansalaisuuden myötä tulee vastuuta maan hallituksen hölmöilystä. Nehän eivät ole yksilön omia kantoja ja päätöksiä. Jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä en haluaisi silti Chicagoon (Pittsburgh, Edmonton ja Torontohan eivät varaa korkealla tänäkään vuonna) valko-venäläistä puolustajaa Artyom Levshunovia tai venäläistä hyökkääjää Ivan Demidovia. Jompikumpi noista kuitenkin tulee. Ehkä tässä olisi omankin kasvun paikka ja lisätä omaa suvaitsevaisuutta? Objektiivisesti katsottuna uskon enempi Levshunoviin kuin Demidoviin, jonka hehkutusta en ainakaan tilastojen valossa näe. Tosin en muista nähneeni hänen pelaavan.
Mielenkiintoinen kesä tulossa joka tapauksessa NHL liikkeiden seuraamiseen. Erityisesti tietysti kiinnostaa omien suosikkijoukkueiden liikkeet. Pittsburgh on sidottu tuohon välitilaan. Vaatisi isoa räjäytystä, mutta sitä ei tapahdu Crosbyn uran aikana. Mielelläni olisin väärässä ja näkisin Crosbyn olevan oikeassa ja Pittsburghin kilvoittelevan Stanley Cupista. Chicagon matka huipulle on käynnissä, mutta kuten tuossa aiemmin arvioin, vie se enempi kuin viisi vuotta. Edmonton oli lähellä. Vaatii liikkeitä, jotta saadaan leveyttä. Nursen sopparin ulososto? Toronto. Yksilöitä. Tuntuu, että koko organisaatio etsii eri rastia joka vuosi.
Onni Vähäaho, Nivalassa 28.6.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.