YKKÖS POKAALIA PUKKAA

                        On helppo arvata, ettei kyse ole minusta. Itsehän vietin (pian lähren nimittäin duuniin) tässä ihan kaksi kokonaista vapaata juoksusta. Mitä nyt vähän keskivartalojumppaa, venyttelyä yms. edistävää huoltoa kiemurtelin. Siitä huolimatta meiän kirjahyllyyn kopsahti juuri komia ykkös pokaali!

                         Ykköspokaali (klikkaamalla suapi kuvan isommaksi)

                Tytöstä polvi paranee! Kävimme nimittäin tyttären kanssa tuolla Sisulisäkisoissa äskettäin. Oli toimitsijoista pula, joten ajattelin kokeilla, miten tyttö selviäisi vähemmällä isän "valamennuksella" ja tuella. Ollaan kuiten-niin jo kolmatta kesää noita Gp-kisoja kiertelemässä. En kyllä korkeushyppy tomihtijana ollessani ehtinnä kuin nähä juoksun lopun. Näytti oman eränsä voittavan, vaikka hölläsi näköjään reippaasti lopussa <-40m 9,4. Pallonheittoon ehdin vinkata, jotta muistaa ottaa vauhtia. Ei ollu muistanna, mutta olihan tuo sen klaarannut sarjan pisimmällä heitolla. 

                Siinä rimmaa nostaessani 105 tietämille korkeuspaikalla, huomasin tytön kiipiävän 1-pallille. Luulin hänen vain kilimuilevan muuten vaan. Näyttivät kuitenkin pokaalia tytölle ojentavan, joten pyysin kohteliammin lupaa poistua paikalta. Kas, ehdin kuvan räpsäyttää kesän toisesta ykköstilaan johtaneesta kisasta. Tässä ykköstilan tunnelmia...

 
                           Kelpaa tässä nyt iskän töihin lähtä. Paljon nähtiin taas tuttuja kavereita, joten kaikin puolin mukava reissu jälleen Tuiskulan urheilupyhättöön.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.8.2012

TIETÄ JA KATSEITA VEDEN YLI

                     Koitin tuossa parina aamuna palautella kipeitä akilleksia keveillä ja lyhyillä lenkeillä. Liekkö tuo 10km rykäsy 16km setissä ollut kuiten-niin sen verta shokki etanan jaloille, että kestäähän tuo näköjänsä vähän normaalia kauemmin toipua. Pidinkin eilisen ihan lepopäivän. Ja kyllähän tuota oli jotenkinsa muutenkin levon tarpeessa.

             Käytiin nimittäin tuossa tiistaina Power Parkissa häröileen koko päivä. Naisväellä oli suu koko päivän krampissa, venyttäen suunpielet korvia kohti. Olihan se nastaa seurata sellaista ilon määrää. Ihte keskityin valokuvaukseen ja videotallenteisiin. Löysin minäkin sieltä PP:sta yhen kaverin, joka oli vähä minunlaiseni, välitön kamu...

 
                Oli siinä mielessä, jotta ois käyny tuon reissun jäläkeen pyörähtämässä seuran palaverissakin. Tietä, kun rakastan, niin onhan sillä aina niin kova tarve sitoa minun muodossa jos toisessakin sen pauloihin. Jäädä paukautettiin nimittäin välille. Kesken ajon moottori sammu, kierrokset nollille ja sitä rataa. Kuulemma jotkut osaavat hermostuakkin tollasissa tilanteissa, mutta mulla oli ainakin hauskaa ja aika lailla koko muulla autokunnalla myös. Mitäpä sitä jo tapahtunutta märehtimään - huumoriksi heitettiin.


               Tuntu sakilla olevan siinä aluksi kuuma auton sisällä. Oven kun aukas, tuli heti sisälle ei-niin-ystävällisiä-kavereita, elikkäs joko hyttysiä, paarmoja tahi kärpäsiä yms. vönkijöitä/urkkijoita. Siinä piti sitten valita pahoista vähiten paha - kuuma vai paarma -tyyliin. Lohdutin, että yön päälle voi tulla kylymäkin Toholammen ja Kaustisen välisen nevan reunalla. Eikö voikkin? Onneksi olin tehnynnä leipiä matkaan, vaikka sille lähtiissä vähän naureskeltiin. Härmään kun lähtee niin pitää kaikkeen valamistautua. Tiiä vaikka siellä ois väellä syvät taskut ja lyhyet käjet. Tyttökin haukkas pari haukkua ruisleivästä ja sitten siinä vänkäri tuumi, että heitetäänkö loppu leipä menemään. Minä kauhuissani, että älä ny ihimeessä, tiiä millon näämme ruokaa seuraavan kerran. Rohkiat aatteet kartanlukijalla. :)


              No, tottahan siinä tuli soiteltua eri numeroihin ja sitten tärppäsi: "-LIHR-kerho, Jay Leno puhelimessa, kuinka voin auttaa". Kotvan kuluttua oli sitten mulla kerhon mekanikkokin apuna pähkäilemässä Fordin vaisuutta. Tulupan johot ja virranjakajan pää näytti päällisin puolin ok:lta. Sen minäkin vielä ymmärsin - samoin jakopäänhihina hommelit ja öljytikut yms. "perussetit". Sitten Leno kysyi: "-missä Puola"? Johan hauskaksi heittävy Lenokin kesken vian ehtinnän. Vastasin: "-Älä ny, eikös se keskieurooppaan kuulu, oisko Unkarin lähellä". Meinas vaan, että pitäs löytyä täältäkin, missä meiän päät on.


             Jep-jee, kyllähän sieltä puolen yön tietämissä köyven nokassa hiliputeltiin Nivalaan. Hauskaa hommaa oli sekin. Mutta se on jo sitten inside puolta tuon hinauksen selostukset.


            Aiheesta "muutama napsu" toiselle kantille. On nimittäin eettereissä kuulunna tuolta ison veden toiselta puolen aina silloin tällöin noita nhl-uutimia. NHL-lakkokin uhkaa. Ois se melkonen lovi talaveen, jos esim. koko kausi peruuntuis niin kuin uhkana on. Toivottavasti nyt pääsisivät sopuun kuiten-niin.


            Samalla tapaa kuin Nivala-lehestä tulee seurattua lomallakin kirkolliset ilimootukset, on pistännä silmään kesän aikana nhl-uransa lopettaneiden ilimootukset. Ne on nhl-seuraajille kuolinilimootuksia vastaavia. Tämän kesän listalla ovat olleet: Nicklas Lidström, Ian Laperriere, Ethan Moreau, Nolan Baumgartner ja Steve Staios. Melekeen R.I.P. -tilanne.


            Olihan tuossa näköjänsä Ny.Rangers ja Columbus tehneet melekosen pelaajakaupankin. Rick Nash Columbuksesta Rangersiin yhdessä farmipelaajan kanssa + 3.kierroksen varaus oikeus. Columbus sai vastineeksi Brandon Dubinskyn, Artem Anisimovin ja Tim Erixonin + 1.kierroksen varauksen 2013. No, huh, huh - mikä kauppa. Columbus on kävelemässä managerinsa Scott Howsonin avustuksella omaan hautaan. Columbus ei saanut kaupassa yhtään eturivin pelaajaa, vaikka joutui luopumaan yhdestä sarjan vaarallisimmista pelaajistaan, kasvoistaan. Nyt CBJ on kasvoton joukkue. Yksi lehti vertasikin oivasti kauppaa... Columbus luopui hittibiisistään, saaden tilalle muutaman levyn b-puolen kipaleista. 

           Näitä tulee aina välistä. Tässä täytyy ootella, vieläkö Penguins tekisi jotain ennen kauden alkua. Huhuissa on pyöriny Shane Doanin ja Alex Seminin nimet. Jokainen, joka minua tältä kantilta tuntee, tietää kumman noista haluaisin, jos pitäis ottaa.  


          Jepulis, rupiais tsuumaileen, joko sitä tännään taipus jotain treeniä reuhkaseen... Onhan tuota jo yks päivä levätty. Täytyy näin 24h jälkeen olla suopeampi ja antaa paremmin palautua - ainakin vielä.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2012
    

TERAPEUTTINEN LÖKÖLOMA

             Tämä oli piirretty kalenteriin jo kylminä talvipäivinä – perheen yhteinen mökkiloma. Ajoituskin oli mietitty tarkkaan. Mökkiloma tulla tupsahti käsille vain viisi päivää 24h kisan jälkeen. Ehdin parahiksi kuntoon piinaavista pääoireistani, joka nostatti fiilinkiä. Mikään ei enää puristanna kupolia. Ostin kuitenkin varulta mökille lähtö aamuna paikallisesta apoteekista laadukkaan Omronin verenpainemittarin. Sehän täytyi heti testata. Ja mikä ilonhetki siitä tulikaan!!! 135/71!!! Minulla, kun on pahus ollut hieman toi alapaine vuosia siinä huulilla, elikkäs aivan siellä rajoilla. Joku kerta se on huidellu yli 90, ollen parhaimmillaankin 85 tietämissä. Ja nyt 71. Ja tuo trendi vaikuttaa olevan ihan nykytasoa useammankin päivän ja mittauskerran otatuksen perusteella. Alapaine on nyt asustellut tuossa 68-75 välimaastossa. Mutta eipä jäädä sutimaan enempiä samaan soppaan.

               Kääntäminen kaupunkimiljöön hektisestä elämästä keskelle ei mitään, ei ole aina niin helppoa. Ei aivan nytkään. Jotenkin tuntui, ettei aluksi osaa olla mitenkään päin. Vieläkö on tällainen härrä-pirra-luonne niin entistä haastavampi rasti laskeutua Kinnulan ja Kivijärven puolivälin, hiirenhiljaiseen järven poukamaan perheineen kuuntelemaan hiljaisuutta. Lintuja ja elukoitakin tuntuu olevan täällä aavemaisen kauniissa paikassa ouvon vähäsen. Ei tarttis kovinkaan kaksista mielikuvitusta, kun tämän voisi kääntää päässään jopa kammottavan rauhalliseksi aivojen tuuletuskeskukseksi.

               Eipä siinä silti kauaa menny, kun tähän lököilyyn jo tottui. Koht´sillaan takamus melekeen vihersi paikallaan olosta, eikä uusista kiireettömistä kavereistakaan ollunna pulaa

            Kaksi kiireetöntä (kuvia klikkaamalla saapi ne isommaksi)

              Aivan niin kuin ois aina vaan heittännä lonkkaa ja puuhastellu näitä ei-niin-usein-toteutuvia mukavia harrasteita. Harvoin sitä ehtii onkimaan, soutelemaan, järvipolskimaan tai vaikkapa vain nuotiolla turjusteleen sydeemejä. Pikkasen siinä pääsi muistelemaan vähäisiä erätaitoja, joiden lopputulema oli tämä...

 Tulihan tuossa käytyä matojen etsintä retkikin, ihan hyvin tuloksin. Ensin meinasin laittaa matokuppiin hieman liian isoja onkimatoja.

                Liekö kala tarttuna tollaseen syöttiin vai syötti kalaan?

               Erittäin antoisia ja mieltä lämmittäviä puuhia. Yksi tähtihetkistä oli nähdä oman tyttären nykäsevän ahdin valtakunnasta ihan ilman apuja elämänsä eka kalan. Ja ihan ahvenen vieläpä! Pian samassa imussa poika nykäisi ison lahnan ihan säikähtäen ahdin mojovaa antia. Melkoisia onkivetoja laiturin nokasta. 

                       Tytön elämänsä eka kala, ahven!!!

               Tulihan siinä yks päivä käytyä Pihtiputaalla putaanportin antimista nauttien. Käytiin mm. keihäsmuseossa. Tässä kuva Uwe Hohnin ME-keihäästä (104,80)… 

                 Tuo hopeisen värinen keihsä kolmas oikealta

Kaikkihan muistanevat TUON kaameanheiton, jonka seurauksena keihäsmallia muutettiin nopiammin maahan tippuvaksi. Nykyisen mallin ME on tietysti Jan Zeleznyn nimissä...

               Tämän loman päätin jo kauan sitten ottaa ihan rennosti, keskittyen vain lököilyyn perheen parissa. Ehkä olisin ollut vieläkin kirjaimellisempi, jollei nuo jalat olisi päässeet niin vähällä 24h skabassa. Hieman nuo priima verenpaineetkin morsettivat, jotta ois valamista poikaa treenaileenkin, jos maistuu. Mutta eipä sitä näin lökölomalla paljo vihti/kehtaa treenejä veivailla. Aivan pientä jäsenten oiontaa harvakseltaan.

               Perjantaina pihalla käyskennellessäni sätkyttelin 80 loikkaa huvikseni. Lauantaina muun väen vedellessä päiväunosia kävin vähän haukkaan happea ja ihaileen mäkisiä maisemia. Sellaista juoksun tapaista jolokottelua taisi tuossa tulla sen 12,4km verran. Eli just sopivasti sai veren kiertämään ja ajatuksen kulkemaan. Lauantai-ilta menikin sitten saunoessa ja monenlaisessa fiilistelyssä. Monenlaisia antimia ja juomia suuntasi ääntä kohden. Sunnuntain liikunnalliset osuudet oli perheen yhteinen löydä-matoja-retki, sekä tietty reippaan kilsan souturetki Markojärven laitamia kierrellen.

               Maanantai oli taasen samaa peruskomiaa päivää, eli n.+20 ja puolipilivistä. Nappasin siinä saunan päälle muun perheen sutiessa jos jonnilaista aamutointa. Käpäsin reippaan viijen kilsan verkan ja notkistelin 150 vuoroloikkaa ”mökkimäkeen”.

               Tuo mäki oli aina jokaisen lenkin aluksi käteltävä, ja samanmoisia oli tämän tästä noilla hiekkateillä. TÄSSÄ video-otatus tuosta reippaan 5,25km haastavasta lenkurasta.

               Kävin tuon reippaan vitosen vielä heti loikkien jälkeen jamittamassa, tällä kertaa aika lailla urku auki. Kyllä siinä sai tuolla ylös-alas-hiekkatiellä aika makiasti jalat hapolle. Keskarivauhtikaan ei tippunna kuin jotain 4:50 tietämille, vaikka kuin suti menemään täpöllä. Tai ihmekkös tuo, tällaisesta etanasta kun kyse on.

               Keskiviikko-aamuna muu väki oli vielä aamu kympin maissa joko untenmailla tai disneyn ihmeellisessä maailmassa, joten sauna taasen lämpenemään ja mäkisiä maisemia ihaileen. Tuolla kerralla sutkin puolet hiekka ja puolet asfalttiteitä sen 20,3km. Mukana oli puoli litraa vettä, joka oli liian vähän mulle +20 keliin. Minua ei ole selvästikään tehty lämpimien ilmojen juoksijaksi. Nuot on kuiten-niin hyviä harjoituksia (hetkinen, harjoittelinko mökillä?), totuttelua ”lämpimällä” juoksuun. Jepulis-jee, kyllä tuon lenkuran perään vesi, järvessä polskiminen + saunominen maistui – ja sit huomenen toivottelut perheelle :)

               Määrä oli luovuttaa mökki pe:na klo.12. Aloittelimme torstaina siinä vähän keräilleen iltamassa tavaroita ja siivouksia laitettiin aluille. Pian oli jo into toimissa sitä luokkaa, että tempastiin mökki saman tien luovari kuntoon ja heitettiin pikku kiekuran kautta Nivalaan yötä vasten. Eli poika vietiin äidin luo Perhon mökille jatkamaan mökkeilyä, meidän suunnistaessa kotia kohti. Oli se vaan jo vähä koti-ikäväkin ;)

               On se vaan eri kivaa tällainen huoleton elo. Voi että nautin tästä. Kyllä tämän jäläkeen taas jaksaa veivata treeniä ja jatkaa loppu lomaa leppoisin mielin. Täytyy myös olla iloinen, ettei 24h skabasta jäänynnä mittään vammoja. Ois nimittäin tarkoitus vielä joitain kisoja rykiä tässä loppukesästä ja syksystä. Oon jopa tiiraillut ihan ratakisoja, aina 800m:stä ylöspäin. Harmi, ettei ainakaan tästä läheltä löytynnä yhtään 3000m esteiden kisaa. Pääsisköhän sitä alle 14min? Loppulomasta ois tarkoitus myös joku vähän pidempi retkijuoksu tai vastaava elämänkokemus naatiskella. Puntteja ja loikkia/hyppyjä on myös suunnitteella nytkytellä. Täytyis nimittäin saada noihin kinttuihin vähän ruutia. Ovat niin voimattomat kapulat, kun ei oo tullu niille tarjottua voimaa kehittäviä harjoitteita paljoakaan.

               Tulevat ajat, jos menneet ja meneilläänkin olevat, näyttävät herkullisilta ja sopivan haasteellisilta, joten kelpaa tässä ellää ja nauttia täysin rinnoin tästä elosta.

               Kesälomaterveisin Suomen yksi huonoimmista ultrajuoksijoista!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja maailmalla, 20.7.2012