TERAPEUTTINEN LÖKÖLOMA

             Tämä oli piirretty kalenteriin jo kylminä talvipäivinä – perheen yhteinen mökkiloma. Ajoituskin oli mietitty tarkkaan. Mökkiloma tulla tupsahti käsille vain viisi päivää 24h kisan jälkeen. Ehdin parahiksi kuntoon piinaavista pääoireistani, joka nostatti fiilinkiä. Mikään ei enää puristanna kupolia. Ostin kuitenkin varulta mökille lähtö aamuna paikallisesta apoteekista laadukkaan Omronin verenpainemittarin. Sehän täytyi heti testata. Ja mikä ilonhetki siitä tulikaan!!! 135/71!!! Minulla, kun on pahus ollut hieman toi alapaine vuosia siinä huulilla, elikkäs aivan siellä rajoilla. Joku kerta se on huidellu yli 90, ollen parhaimmillaankin 85 tietämissä. Ja nyt 71. Ja tuo trendi vaikuttaa olevan ihan nykytasoa useammankin päivän ja mittauskerran otatuksen perusteella. Alapaine on nyt asustellut tuossa 68-75 välimaastossa. Mutta eipä jäädä sutimaan enempiä samaan soppaan.

               Kääntäminen kaupunkimiljöön hektisestä elämästä keskelle ei mitään, ei ole aina niin helppoa. Ei aivan nytkään. Jotenkin tuntui, ettei aluksi osaa olla mitenkään päin. Vieläkö on tällainen härrä-pirra-luonne niin entistä haastavampi rasti laskeutua Kinnulan ja Kivijärven puolivälin, hiirenhiljaiseen järven poukamaan perheineen kuuntelemaan hiljaisuutta. Lintuja ja elukoitakin tuntuu olevan täällä aavemaisen kauniissa paikassa ouvon vähäsen. Ei tarttis kovinkaan kaksista mielikuvitusta, kun tämän voisi kääntää päässään jopa kammottavan rauhalliseksi aivojen tuuletuskeskukseksi.

               Eipä siinä silti kauaa menny, kun tähän lököilyyn jo tottui. Koht´sillaan takamus melekeen vihersi paikallaan olosta, eikä uusista kiireettömistä kavereistakaan ollunna pulaa

            Kaksi kiireetöntä (kuvia klikkaamalla saapi ne isommaksi)

              Aivan niin kuin ois aina vaan heittännä lonkkaa ja puuhastellu näitä ei-niin-usein-toteutuvia mukavia harrasteita. Harvoin sitä ehtii onkimaan, soutelemaan, järvipolskimaan tai vaikkapa vain nuotiolla turjusteleen sydeemejä. Pikkasen siinä pääsi muistelemaan vähäisiä erätaitoja, joiden lopputulema oli tämä...

 Tulihan tuossa käytyä matojen etsintä retkikin, ihan hyvin tuloksin. Ensin meinasin laittaa matokuppiin hieman liian isoja onkimatoja.

                Liekö kala tarttuna tollaseen syöttiin vai syötti kalaan?

               Erittäin antoisia ja mieltä lämmittäviä puuhia. Yksi tähtihetkistä oli nähdä oman tyttären nykäsevän ahdin valtakunnasta ihan ilman apuja elämänsä eka kalan. Ja ihan ahvenen vieläpä! Pian samassa imussa poika nykäisi ison lahnan ihan säikähtäen ahdin mojovaa antia. Melkoisia onkivetoja laiturin nokasta. 

                       Tytön elämänsä eka kala, ahven!!!

               Tulihan siinä yks päivä käytyä Pihtiputaalla putaanportin antimista nauttien. Käytiin mm. keihäsmuseossa. Tässä kuva Uwe Hohnin ME-keihäästä (104,80)… 

                 Tuo hopeisen värinen keihsä kolmas oikealta

Kaikkihan muistanevat TUON kaameanheiton, jonka seurauksena keihäsmallia muutettiin nopiammin maahan tippuvaksi. Nykyisen mallin ME on tietysti Jan Zeleznyn nimissä...

               Tämän loman päätin jo kauan sitten ottaa ihan rennosti, keskittyen vain lököilyyn perheen parissa. Ehkä olisin ollut vieläkin kirjaimellisempi, jollei nuo jalat olisi päässeet niin vähällä 24h skabassa. Hieman nuo priima verenpaineetkin morsettivat, jotta ois valamista poikaa treenaileenkin, jos maistuu. Mutta eipä sitä näin lökölomalla paljo vihti/kehtaa treenejä veivailla. Aivan pientä jäsenten oiontaa harvakseltaan.

               Perjantaina pihalla käyskennellessäni sätkyttelin 80 loikkaa huvikseni. Lauantaina muun väen vedellessä päiväunosia kävin vähän haukkaan happea ja ihaileen mäkisiä maisemia. Sellaista juoksun tapaista jolokottelua taisi tuossa tulla sen 12,4km verran. Eli just sopivasti sai veren kiertämään ja ajatuksen kulkemaan. Lauantai-ilta menikin sitten saunoessa ja monenlaisessa fiilistelyssä. Monenlaisia antimia ja juomia suuntasi ääntä kohden. Sunnuntain liikunnalliset osuudet oli perheen yhteinen löydä-matoja-retki, sekä tietty reippaan kilsan souturetki Markojärven laitamia kierrellen.

               Maanantai oli taasen samaa peruskomiaa päivää, eli n.+20 ja puolipilivistä. Nappasin siinä saunan päälle muun perheen sutiessa jos jonnilaista aamutointa. Käpäsin reippaan viijen kilsan verkan ja notkistelin 150 vuoroloikkaa ”mökkimäkeen”.

               Tuo mäki oli aina jokaisen lenkin aluksi käteltävä, ja samanmoisia oli tämän tästä noilla hiekkateillä. TÄSSÄ video-otatus tuosta reippaan 5,25km haastavasta lenkurasta.

               Kävin tuon reippaan vitosen vielä heti loikkien jälkeen jamittamassa, tällä kertaa aika lailla urku auki. Kyllä siinä sai tuolla ylös-alas-hiekkatiellä aika makiasti jalat hapolle. Keskarivauhtikaan ei tippunna kuin jotain 4:50 tietämille, vaikka kuin suti menemään täpöllä. Tai ihmekkös tuo, tällaisesta etanasta kun kyse on.

               Keskiviikko-aamuna muu väki oli vielä aamu kympin maissa joko untenmailla tai disneyn ihmeellisessä maailmassa, joten sauna taasen lämpenemään ja mäkisiä maisemia ihaileen. Tuolla kerralla sutkin puolet hiekka ja puolet asfalttiteitä sen 20,3km. Mukana oli puoli litraa vettä, joka oli liian vähän mulle +20 keliin. Minua ei ole selvästikään tehty lämpimien ilmojen juoksijaksi. Nuot on kuiten-niin hyviä harjoituksia (hetkinen, harjoittelinko mökillä?), totuttelua ”lämpimällä” juoksuun. Jepulis-jee, kyllä tuon lenkuran perään vesi, järvessä polskiminen + saunominen maistui – ja sit huomenen toivottelut perheelle :)

               Määrä oli luovuttaa mökki pe:na klo.12. Aloittelimme torstaina siinä vähän keräilleen iltamassa tavaroita ja siivouksia laitettiin aluille. Pian oli jo into toimissa sitä luokkaa, että tempastiin mökki saman tien luovari kuntoon ja heitettiin pikku kiekuran kautta Nivalaan yötä vasten. Eli poika vietiin äidin luo Perhon mökille jatkamaan mökkeilyä, meidän suunnistaessa kotia kohti. Oli se vaan jo vähä koti-ikäväkin ;)

               On se vaan eri kivaa tällainen huoleton elo. Voi että nautin tästä. Kyllä tämän jäläkeen taas jaksaa veivata treeniä ja jatkaa loppu lomaa leppoisin mielin. Täytyy myös olla iloinen, ettei 24h skabasta jäänynnä mittään vammoja. Ois nimittäin tarkoitus vielä joitain kisoja rykiä tässä loppukesästä ja syksystä. Oon jopa tiiraillut ihan ratakisoja, aina 800m:stä ylöspäin. Harmi, ettei ainakaan tästä läheltä löytynnä yhtään 3000m esteiden kisaa. Pääsisköhän sitä alle 14min? Loppulomasta ois tarkoitus myös joku vähän pidempi retkijuoksu tai vastaava elämänkokemus naatiskella. Puntteja ja loikkia/hyppyjä on myös suunnitteella nytkytellä. Täytyis nimittäin saada noihin kinttuihin vähän ruutia. Ovat niin voimattomat kapulat, kun ei oo tullu niille tarjottua voimaa kehittäviä harjoitteita paljoakaan.

               Tulevat ajat, jos menneet ja meneilläänkin olevat, näyttävät herkullisilta ja sopivan haasteellisilta, joten kelpaa tässä ellää ja nauttia täysin rinnoin tästä elosta.

               Kesälomaterveisin Suomen yksi huonoimmista ultrajuoksijoista!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja maailmalla, 20.7.2012